West Hollywoodin lääkekannabiksen menestystarina

Tämä pieni kaupunki valvoo asetuksia tarkasti ja hankkiutuu eroon Los Angelesia vaivaavasta dramatiikasta.

Muutaman kilometrin päässä Los Angelesin kaupungintalolta on ollut vuosien ajan käynnissä pienimuotoinen kokeilu kannabiksen säännöstelemisessä. Osavaltion suurimman kaupungin hyväksyessä virheellisen toimenpiteistä pidättäytymisen, kiistellessä sääntöehdotuksista loputtomiin ja seuratessa hämmentyneenä lääkekannabiskauppojen lisääntymistä, West Hollywood painoi eteenpäin.

Kohdatessaan omien kannabisputiikkiensa räjähdysmäisen kasvun vuonna 2005, tämä Los Angelesin ympäroimä kaupunki esitteli käytännön toimenpiteistä pidättäytymisestä, määräsi väliaikaiset säädökset jo toiminnassa oleville, asetti tiukan valvonnan ja määritteli sallittujen kannabisliikkeiden määrän neljään. Kaikki tämä tapahtui kahden vuoden aikana.

Kun West Hollywoodin kaupunginvaltuusto päivitti säädöksiään aiemmin tänä syksynä, äänestys oli yksimielinen. Yksikään asukas ei ilmoittanut olevansa eri mieltä ja kaupungin kannabiskauppojen pitäjät tukivat sitä. Sitä vastoin Los Angelesissa valtuuston komiteat valmistautuvat kuulemistilaisuuteen, joka tulee epäilemättä olemaan riehakkaan riitaisa yrittäessään viimeistellä nyt viidennen version säännöksistään.

West Hollywoodin kaupunginisät sanovat, että on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asukas on viimeksi valittanut kannabisapteekista. Naapurustopartioiden johtajien mukaan heidän katunsa ovat nyt turvallisempia, koska apteekkien turvamiesten vaaditaan liikkuvan myös lähikortteleissa. Kouluviranomaiset toivottavat kannabisapteekit tervetulleiksi naapuriinsa. Ja kaupungissa partioiva Los Angelesin poliisiosasto sanoo, että kannabisliikkeissä ei ole tapahtunut viime aikoina rikoksia, eikä soittoja vihaisilta naapureilta ole kuulunut.

“Me olemme olleet tilanteen tasalla ensimmäisestä päivästä lähtien”, sanoi Lisa Belsanti, kaupungin vanhempi hallintoanalyytikko, joka oli mukana sääntöjen sorvaamisessa. “Ongelmia on, mutta ne ovat Los Angelesissa eikä West Hollywoodissa.”

Kaupungeissa, joissa ei ole lääkekannabisssäännöstöä, kuten Los Angelesissa, San Diegossa ja Long Beachilla, lääkekannabisapteekkien naapureina asuvat ovat protestoineet, koska liikkeitä on perustettu minne tahansa – usein aivan asuntojen läheisyyteen – ja koska ne ovat houkutelleet riesaksi asti liikennettä ja todellisia vaaroja, kuten ryöstöjä. Joissakin kaupungeissa, kuten San Franciscossa ja Oaklandissa, on tiukat säädökset lääkekannabisapteekeille, ja niiden viranomaisten mukaan ongelmia on ollut vähän tai ei lainkaan.

Vaikka West Hollywood on vain murto-osa Los Angelesista 1,9 neliömailin koollaan ja 36 000 asukkaallaan, se toimii esimerkkinä siitä, kuinka säännökset luomalla ja niitä valvomalla ongelmat on suureksi osaksi vältetty. “Olemme pitäneet liikkeet tiukassa hihnassa”, sanoi kaupunginvaltuutettu John Duran, joka on ollut mukana lääkekannabisasiassa vuosien ajan. “Tänä päivänä valituksia tulee aivan minimaalisesti ja liikkeet toimivat vastuullisesti.”

Edistyksellisellä politiikallaan ylpeilevä West Hollywood, jossa on myös paljon homoväestöä ja ikäihmisiä, toivotti lääkekannabiksen tervetulleeksi sanan levittyä, että siitä voi olla apua AIDS-potilaille ja glaukoomaa sairastaville. Sielläkin tosin koettiin naapurustojen vastaisku, kun kannabisapteekit alkoivat yleistyä vuosina 2004 ja 2005.

Kolme liikettä ilmestyi korttelin päähän Fountain Dayn koulusta. Yksi niistä, Farmacy, oli aivan nurkan takana. Sen asiakkaat pistivät palamaan yksityiskoulun kanssa jaetulla paikoitusalueella, mikä hermostutti vanhempia. “Yhtäkkiä niitä alkoi avautua, pam pam pam pam”, sanoi Andrew Rakos, koulun johtaja. “Vanhempainyhdistys tuli luokseni ja kertoi, etteivät he ole lainkaan iloisia asiasta. Paikalle alkoi virrata paljon epäilyttävää ainesta.”

Farmacya pyörittää vakavasti sairaita ihmisiä kannabiksella yli 15 vuoden ajan hoitanut farmaseutti JoAnna LaForce. Hän otti yhteyttä vanhempainyhdistykseen, tarjosi esittelykierroksia liikkeeseensä, palkkasi turvahenkilökuntaa ja kielsi polttamisen paikoitusalueella. Farmacy, kuten muutkin liikkeet, kuuluu kauppakamariin ja sen johtaja on mukana kunnanneuvostossa.

“Olemme vain osa yhteisöä, osa naapurustoa. Meitä ei nähdä riskinä”, sanoi Los Angelesin tilannetta tyrmistyneenä seurannut LaForce. Hän omistaa Farmacy-liikkeet myös Venicessä ja Westwoodissa, ja ne toimivat kaupunkien säädösten mukaisesti.

Rakos on nykyään eräs Farmacyn arvokkaimmista tukijoista. Koska liike on alle 150 metrin päässä koulusta, kaupunki halusi sen muuttavan vuoden loppuun mennessä. Rakos kuitenkin pyysi kaupunginvaltuustoa tekemään poikkeuksen, jonka se tekikin. “Meistä oli tärkeää, että kaupunki tietää olevan olemassa liikkeitä, jotka eivät ole pelkästään kunnioitettavia, vaan jotka ovat myös kuunnelleet yhteisön tarpeita”, hän sanoi.

Los Angelesissa kiisteltyä säädösluonnosta on palloteltu valtuuston ja kaupunginsyyttäjänviraston välillä. Naapurustoaktiivit ja liikkeiden omistajat on pitkälti jätetty ulkopuolelle, he ovat saaneet sanoa sanansa ainoastaan julkisissa kuulemistilaisuuksissa. West Hollywoodin virkamiehet toimivat kuitenkin läheisessä yhteistyössä asukkaiden, omistajien ja poliisin kanssa.

West Hollywoodin säädökset rajoittavat sijainteja, joihin kannabisapteekin voi avata, määrittelevät turvallisuusvaatimukset, määräävät aukioloajoista ja kieltävät paikan päällä tapahtuvan kannabiksen käytön. Ne menevät pidemmälle kuin Los Angelesin säädösehdotus varmistaakseen, että kannabiskaupat ovat vastuullisia naapureita.

Liikkeiden on toimitettava lähiseudun asukkaille yhteyshenkilön nimi ja puhelinnumero. Ryöstöjen estämiseksi liikkeiden on talletettava joka päivä kaikki käteinen raha. Aseistamattomien vartijoiden on partioitava kahden korttelin säteellä liikkeestä estääkseen maleksimisen ja polttelun. “Me emme halua villin lännen tyylisiä ammuskeluja kannabiksen tai käteisen vuoksi”, Duran sanoi.

Kaupunki myös velvoittaa liikkeiden pyörittäjien tapaavan säännöllisesti viranomaisten kanssa keskustellakseen ongelmista. Nuo tapaamiset ovat nykyään hyvin lyhyitä. “Me menemme sinne kymmeneksi minuutiksi”, LaForce sanoi, “ja he sanovat – seriffi on paikalla – onko ongelmia? Ei. Mitään huolenaiheita? Ei.”

Kaupungin viranomaiset hätääntyivät äskettäin, kun Los Angelesin piirikunnan syyttäjä Steve Cooley sanoi uskovansa useimpien kannabisapteekkien olevan laittomia ja uhkasi nostaa niitä vastaan syytteitä. Mutta seriffi Lee Baca, joka on neuvonut kaupunkeja kieltämään kannabisliikkeet, sanoi pitävänsä West Hollywoodia mallitapauksena ja ehdotti jopa Los Angelesia ottamaan käyttöön samanlaiset säädökset.

Baca sanoi poliisiensa toimivan yhteistyössä kaupungin kannabisliikkeiden kanssa. “Tiedän niiden olevan läpinäkyviä ja uskon avaimen olevan siinä, että meidän väkemme voi mennä niihin koska tahansa ja tutkia niiden asiakirjoja”, hän sanoi. “Meitä kiinnostavat organisaatiot, jotka yrittävät sekoittaa lääkemyyntiin liikekaupallista myyntiä. Se on selkeästi laitonta.” West Hollywoodissa on neljä hyväksyttyä kannabisapteekkia, jotka kaikki sijaitsevat vilkkaalla Santa Monica Boulevardilla.

Don Duncan, alueen näkyvin lääkekannabiksen puolestapuhuja ja Americans for safe access -järjestön Kalifornian osaston johtaja, pyörittää vaatimatonta Los Angeles patients & caregivers group -apteekkia. Turvamies on aina paikalla liikkeen kannabiksenvihreän näyteikkunan edustalla. “Emme ole saaneet valitusta kolmeen vuoteen”, Duncan sanoi.

Farmacy, toisin kuin suurin osa muista kannabisapteekeista, pitää ovensa aina avoinna, kutsuen ohikulkijoita sisään tutustumaan liikkeen surffauksen ja Buddhan inspiroimaan ilmapiiriin. Alternative Herbal Health Services -apteekki kadun toisella puolella on hillitympi, sen ikkunaa koristaa värikäs luomukauppaa muistuttava kyltti. Kaupungin länsilaidalla sijaitsee Zen Healing Collective, jonka ikkunassa on jättimäinen neonhampunlehti. Viides kannabisliike, jonka kaupungin viranomaiset haluavat sulkea, Sunset Super Shop, on vertauskuvallisesti juuri oikealla paikalla Hustler Hollywoodin (seksiä) ja Whisky a Go Gon (rock’n'rollia) välissä.

Eräs asia vaivaa kuitenkin yhä West Hollywoodin virkamiehiä: se että ihmiset käyttävät hyväksi osavaltion lääkekannabislakeja ja ostavat kannabista yksinkertaisesti päästäkseen pilveen tai myydäkseen sitä edelleen. “Siellä notkuu paljon ihmisiä, joita me pidämme epätoivottavina henkilöinä, mutta emme kylläkään saa heistä paljonkaan valituksia yhteisöltä”, sanoi seriffi Dave Smith.

Duran uskoo että aidosti sairaiden turvallinen lääkekannabiksen saanti ja myynnin kontrolloinnin mahdollistaminen kaupungin taholta ovat painavampia asioita kuin haittapuolet. “Me olemme Sunset Stripin alkukoti”, hän sanoi. “Ihmiset ovat käyttäneet kannabista Sunsetillä 1920-luvulta asti. Se ei tule muuttumaan.”

Lähde:

http://www.latimes.com/news/local/la-me-weho-marijuana16-2009nov16,0,7678248,full.story

Israelilaisen tutkimuksen mukaan kannabis voi auttaa terrorismin uhreja

Israelilaisten tutkimustulosten mukaan kannabiksen käyttö voi auttaa post-traumaattisesta stressistä kärsiviä potilaita.

Haifan yliopiston psykologian osaston oppimisen ja muistin laboratorion tutkijaopiskelijan Eti Ganon-Elazarin toteuttama tutkimus selvitti kannabiksen vaikuttavuutta lääketieteellisenä hoitona traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville potilaille. Traumaperäinen stressihäiriö esiintyy pienellä osalla traumaattisen tapahtuman, kuten auto-onnettomuuden tai terroristihyökkäyksen, kokeneista ihmisistä. Häiriössä esiintyy kuukausia – joskus jopa vuosia – tapahtuman jälkeen kestäviä henkisen paineen tiloja. Oireet käsittävät painajaisunia, takaumia, ylivalppautta ja minkä tahansa traumaan viittaavan välttelyä.

Journal of Neuroscience -tiedejulkaisussa esitelty tutkimus perustui synteettisen kannabiksen annosteluun rotille, jotka osoittivat samankaltaisia fysiologisia vasteita stressille kuin ihmiset. “Aivoissa on kannabinoidireseptoreiksi kutsuttuja reseptoreita kannabikselle”, kertoi tutkimusta valvonut tohtori Irit Akirav Haifan yliopistosta. “Me aktivoimme näitä reseptoreita amygdalaksi kutsutulla tietyllä aivojen alueella, joka liittyy stressiin, tunnemuistiin ja traumaattisten tilanteiden reaktioihin.”

“Stressillä on tiettyjä vaikutuksia tunneperäiseen oppimiseen”, Akirav selitti. “Stressi esimerkiksi haittaa ekstinktio-oppimista, joka on kyky oppia, että jokin on turvallista. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä ihmisillä on vaikeuksia ekstinktio-oppimisessa. Me yksinkertaistettuna osoitimme, että aktivoimalla tiettyjen aivoalueiden kannabinoidireseptoreja tämänkaltaiset stressireaktiot voidaan estää tai kumota, mikä sallii tästä häiriöstä kärsivien oppivan jonkin asian olevan turvallinen.”

“Tutkimus ehdottaa synteettisen kannabiksen käytön olevan mahdollista traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä potilailla”, tohtori Akirav päätteli. “Seuraavana vuorossa ovat pilottitutkimukset ihmisillä.” Akiravin laboratorion tohtorikokelas Eti Ganon-Elazar suoritti tutkimuksen. “Ajatellaan että joku on ollut läsnä linja-autoon kohdistuneessa terroristihyökkäyksessä”, sanoi Ganon-Elazar, “Tällöin linja-autosta tulee traumaattisen tapahtuman symboli ja henkilö saattaa vältellä linja-autoja tämän jälkeen.”

“Useimmat tuon kaltaisen traumaattisen tapahtuman kokeneet toipuvat ja kykenevät lopulta käyttämään linja-autoja”, hän sanoi. “Mutta joillakin on jo olemassa olevia ongelmia, he ovat esimerkiksi joutuneet useampaan traumaattiseen tilanteeseen elämänsä aikana. Näiden ihmisten on usein erittäin vaikea enää koskaan nousta linja-auton kyytiin, koska heidän elimistönsä on erityisen haavoittuvainen. Yleisenä ideana meillä oli, että kannabiksen käyttö voi auttaa tämän kaltaisia ihmisiä oppimaan, että on turvallista käyttää jälleen linja-autoa.”

Ganon-Elazarin tutkimus toteutettiin kolmessa osassa. “Ensiksi altistimme joukon rottia traumaattiselle tilanteelle, tässä tapauksessa erittäin lievälle sähköiskulle pimeässä huoneessa”, hän selitti. “Rotat eivät pidä valosta ja  yleensä ne pysyttelevät pimeissä tiloissa, mutta sähköisku sai rotat välttelemään pimeään huoneeseen tulemista. Jonkin ajan kuluttua rotat kuitenkin menivät pimeään huoneeseen, eikä niille annettu sähköiskua, joten ne oppivat että tila ei ole enää vaarallinen.”

“Otimme kuitenkin joitakin rottia ja altistimme ne lisästressille laittamalla ne korkealle tasolle kokonaan toisessa huoneessa”, Ganon-Elazar sanoi. “Rotat pelkäävät tilanteita joita ne eivät voi kontrolloida. Huomasimme, että tällaista lisästressiä kokeneet rotat oppivat huomattavasti vaikeammin, että pimeä huone on turvallinen. Näillä rotilla oli oppimisvaikeus, joka esti niitä menemästä pimeään tilaan.”

“Sitten otimme kolmannen ryhmä rottia, jotka altistettiin sekä sähköiskulle että korkean tason aiheuttamalle stressille, ja annoimme niille annoksen kannabiksen ainesosia jäljittelevää synteettistä ainetta”, Ganon-Elazar selitti. “Vaikka ne altistuivat lisästressille, tämä kolmas ryhmä palasi pimeän tilaan muutaman päivän jälkeen aivan kuten ensimmäinen ryhmä, joka ei kokenut ylimääräistä stressiä.”

“Tästä päättelimme, että synteettisen kannabiksen käyttäminen voi itse asiassa kumota henkiselle paineelle altistumisen aiheuttamaa huonontavaa vaikutusta kyvyllemme oppia, että jokin asia on turvallista.” Traumaperäinen stressihäiriö on suhteellisen yleinen Israelissa, erityisesti terroristihyökkäysten kohteeksi joutuneilla, holokaustista selvinneillä ja Israelin sotien veteraaneilla. Israelin hallitus ei ole hyväksynyt traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien kannabiksen käyttöä, se odottaa vielä kliinisten kokeiden tuloksia.

Lähde:

http://www.themedialine.org/news/news_detail.asp?NewsID=27014

Entinen Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjä: on aika muuttaa pilvilakeja

Kolme vuotta sitten silloinen liittovaltion syyttäjä John McKay oli lähellä etulinjoja valtion huumeiden vastaisessa sodassa.

McKay johti läntisessä Washingtonissa liittovaltion syyttämistoimia kunnes hänet erotti sama hallinto, joka oli hänet nimittänytkin. McKayn toimisto lähetti kannabiksen salakuljettajia ja kasvattajia vankilaan kärsimään vuosikymmenien pituisia tuomioita. He syyttivät myös erästä tiettyä suurisuista kanadalaista kannabisaktivistia, joka oli myynyt kasvin siemeniä postimyynnillä.

Joten Edmonds auditorion yleisö oli ymmärrettävästi yllättynyt kun McKay julisti lavalla yhdessä matkailukirjailijan ja dekriminalisaation puoltajan Rick Stevesin kanssa, että “tietenkin hän vastustaa typeriä lakeja”. “Olen sitä mieltä, että ajatusmallin on pakko muuttua”, sanoi McKay, nykyinen Seattlen yliopiston professori. “Oikeanlainen käytäntöjen muutos tarkoittaisi valtiomme huumelakien perinpohjaista läpikäymistä.”

McKay oli mukana Stevesin ja Amerikan kansalasoikeusliiton (ACLU) järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa etsittiin järkevää tapaa puhua Yhdysvaltojen huumelaeista. Mukana keskustelemassa oli Egil “Bud” Krogh, entinen Nixonin hallinnon virkamies, joka niitti kyseenalaista mainetta Watergate-skandaalin yhteydessä ja Demokraattien kongressiedustaja Mary Helen Roberts, joka vitsaili kollegoiden nimittäneen häntä “Luoteis-Washingtonin kannabiskuningattareksi” hänen pyrkimyksistään lääkekannabislakien uudistamiseen.

Vaikka keskustelijat eivät olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, kaikkien mielestä  tarvitaan huomattavaa muutosta kannabiksen säännöstelemisessä ja siitä jaetuissa rangaistuksissa. Jokainen heistä myös puhui vaaleilla valittujen virkamiesten peloista, tai rohkeuden puutteesta, aineeseen liittyvissä kysymyksissä. Steves ja ACLU aloittivat viime vuonna kampanjan osaksi vastauksena noihin pelkoihin. “Kannabis: on keskustelun aika” -tietoiskun ympärille rakentuva hanke koettaa rohkaista kansalaisia puhumaan asiasta avoimesti.

“Tämä aihe on on monien mielestä pelottava”, Steves sanoi. “Minulla on ystäviä jotka vastustavat sitä mitä teen, koska he ovat huolissaan lapsistaan. Asia, jota he eivät ymmärrä on se, että niin olemme mekin.”

Kaiken ikäisistä ja tyylisistä ihmisistä koostuvalle yleisölle puhuessaan Roberts sanoi, että nykyinen laki kohdistuu epäoikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin. Pohjimmiltaan laki hänen mukaansa ajaa lainvalvonnan viranomaiset jahtaamaan ihmisiä, jotka ovat helpointa saalista, vaikka heidän toimensa tulisivat tehokkaammin käytetyksi muualla.

Samaan aikaan Robertsin mukaan lainsäätäjät, jopa ne, joiden mielestä lait ovat epäoikeudenmukaisia kannabiksen kohdalla, pelkäävät leimaantuvansa pehmeiksi rikoksia vastaan. “Yhteisönä ja yhteiskuntana me pelkäämme rikoksia”, Roberts sanoi. “Ja jos sitä mitä teemme, nimitetään ‘lepsuksi’ rikosten vastaisessa taistelussa, jopa ilman yksityiskohtaista keskustelua, lainsäätäjät reagoivat siihen kielteisesti.”

Roberts sanoi myös, että lainsäädäntöelinten on pakko muuttaa Washingtonin osavaltion lääkekannabislakia, koska se ei hänen mukaansa suojele potilaita asianmukaisella tavalla. McKayn mukaan sellaiset muutokset eivät tosin käsittele valtion kannabislakien laajempia ongelmia.

Vaikka Obaman hallinto on ottanut samanlaisen kannan lääkekannabikseen kuin mitä hän ajoi liittovaltion syyttäjänä, eli että liittovaltion toimijat eivät sekaantuisi osavaltioiden lääkekannabislainsäädäntöön, McKayn mukaan se, että liittovaltion virastot jättävät kongressin säätämät lait huomioimatta, ei riitä. “Liittovaltion laki tekee minkä tahansa kannabismäärän hallussapidosta rikollista”, McKay sanoi. “Eli vaikka jollakulla on suositus lääkäriltään, liittovaltion viranomainen saattaa pidättää hänet. Se on yksinkertaisesti huonoa käytäntöä.”

McKay syytti kongressia kyvyttömyydestä tehdä aloitetta asiassa. Ei ole liittovaltion syyttäjien tai viranomaisten paikka tehdä politiikkaa, hän sanoi, eikä valkoisen talon yksin pitäisi myöskään tehdä sitä. Loppujen lopuksi, McKay esitti, kannabista ei pidä niputtaa yhteen kokaiinin, metamfetamiinin ja heroiinin kanssa, osana huumeiden vastaista sotaa. Kannabislakien pitäisi hänen mukaansa olla “paljon enemmän alkoholisäännösten tapaisia ja paljon vähemmän kokaiini- ja metamfetamiinilakien kaltaisia”.

Lähde:

http://www.seattlepi.com/local/412363_pot16.html?source=mypi

Huumeiden dekriminalisointi Portugalissa toimii – kymmenen faktaa Portugalin kokemuksista

Todisteet joita Portugalissa on kertynyt vuodesta 2001, kertovat että huumausaineiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointi on tuonut muassaan lukuisia hyötyjä, muttei juuri haittoja.

Tässä kymmenen faktaa Portugalin tilanteesta:

1. Maahan kohdistuvasta huumeturismista ei juuri ole todisteita: 95% kaikista huumausainerikkomuksesta maassa syytetyistä sitten vuoden 2001 (jolloin dekriminalisointi astui voimaan -toim. huom.) on portugalilaisia.
2. Salakuljetus, mitattuna tuomittujen määrällä, on vähentynyt.
3. Huumausaineiden käytön seurauksena (suonensisäinen käyttö ja likaiset neulat -toim. huom.) leviävien sukupuolitautien uudet tartunnat ovat vähentyneet huomattavasti.
4. Yliannostuskuolemat ovat vähentyneet dramaattisesti.
5. Narkomaanien määrät korvaushoidoissa nousivat vuoden 1999 kuudestatuhannesta vuoden 2008 kahteenkymmeneenneljään tuhanteen. Hoidettavien määrä on nousussa, mutta käyttäjien määrä laskussa.
6. Vuosien 2001 ja 2007 välillä ainakin kerran elämässään heroiinia kokeilleiden portugalilaisten määrä nousi marginaalisesti yhdestä prosentista 1,1 prosenttiin.
7. Portugalilla on yksi Euroopan matalimmista kannabista edes kerran elämässään kokeilleiden ihmisten osuudesta.
8. Heroiinin ja muiden huumausaineiden käyttö on vähentynyt haavoittuvien nuorten ikäryhmien keskuudessa.
9. Suonensisäisesti heroiinia käyttävien määrä (kaikista heroiinin käyttäjistä) on pudonnut dekriminalisointia edeltäneestä 45 prosentista nykyiseen 17 prosenttiin.
10. Narkomaanit kattavat nykyään vain 20% Portugalin HIV-positiivisista, luvun ollessa ennen 56%.

Summa summarum: Päinvastoin kuin dekriminalisoinnin kriitikot ennustivat, Cato-instituutin tutkimus totesi että “yksikään alkuperäisistä tuomiopäivän skenaarioista, oli sitten kyse nuorten huumeidenkäytön lisääntymisestä tai Lissabonin muuttumisesta huumeturistien turvasatamaksi, ei ole toteutunut.”

Lähde: http://mjperry.blogspot.com/2009/09/drug-decriminalization-in-portugal-is.html

Tiedemiehen erottaminen poiki jo toisen protestieron Britanniassa

Jo toinen hallituksen tieteellisten asioiden neuvonantajista on eronnut protestiksi huumeasiantuntijan erottamiselle.

Sisäministeri Alan Johnson erotti huumausaineita koskevan asiantuntijapaneelin puheenjohtajan professori David Nuttin tämän todettua kannabiksen olevan vaarattomampaa kuin alkoholi tai tupakka.

Aiemmin Britannian hallitus asetti huumeiden väärinkäytön neuvoa antavan neuvoston (ACMD) ja tämän tehtävä oli mm. pohtia kannabiksen nykytilannetta. Käytyään läpi tutkimuksia 30 vuoden ajalta ACMD esitti kannabiksen pitämistä alemmassa C-luokassa ja piti sitä alkoholia ja tupakkaa harmittomampana. Hallitus kuitenkin sivuutti omat neuvonantajansa ja siirsi kannabiksen B-luokkaan.

Professori David Nutt

ACMD:n puheenjohtaja David Nutt kertoi tieteellisiin tuloksiin nojaavan mielipiteensä kannabiksesta, joka oli että se on alkoholia ja tupakkaa haitattomampaa ja sanoi uudelleenluokituksen johtuneen poliittisista syistä tieteen sijaan. Pian tämän jälkeen sisäministeri Johnson erotti Nuttin perustellen, että tämä “ylitti rajan” politiikan puolelle.

Tohtori Les King erosi pian protestiksi Nuttin erottamiselle ja nyt häntä seuraa samassa asiantuntijaryhmässä ollut Marion Walker. Tohtori King sanoi haluavansa nähdä ACMD:n muuttuvan itsenäiseksi toimijaksi, joka olisi vapaa hallituksen vaikutuksesta.

Marion Walker on Berkshiren terveydenhuollon NSH-säätiön aineiden väärinkäytön palveluiden kliininen johtaja ja hän on myös mm. Kuninkaallisen farmaseuttisen seuran jäsen. Hän ei halunnut kommentoida eroaan.

Professori Nuttin mukaan Walkerin ero tarkoittaa, että “kukaan ei ole nyt tutkimassa suurta ryhmää ihmisiä, jotka määräävät lääkkeitä ja neuvovat ihmisiä lääkkeistä ja kertovat lääkkeiden haitoista tiskin takaa ja reseptien jakamisen puolelta.”

BBC:n tietojen mukaan useat muutkin ACMD:n jäsenet pohtivat eroaan. He ovat työskennelleet palkatta, mutta pohtivat nyt toiminnan mielekkyyttä Nuttin saatua potkut kerrottuaan tieteellisiä faktoja, jotka tiedemiehen kuuluukin kertoa.

Nuttin mukaan uudelleenluokitus B-luokkaan oli “yksi pääministerin oikuista”. Tohtori Kingin mukaan neuvoston jäsenten keskuudessa oli “hyvin vahva tunne” Nuttin erottamisesta. “En sano kuinka moni mielestäni saattaa erota, mutta neuvoston jäsenten keskuudessa on hyvin vihainen tunnelma.” “Uskoisin, että tiedemiesten joukosta usea eroaa. Koko neuvoston ei tarvitse erota, että sen toiminta pysähtyy.”

Kingin mukaan ACMD:stä pitäisi tulla itsenäinen “aivan kuten Kansanterveyden instituutti on erillinen hallituksesta ja vapaa tekemään päätöksiä, vapaa poliittisesta puuttumisesta, aivan kuten… Englannin pankki on vapaa tekemään päätöksiä koroista.” “SItä meidän pitäisi ajatella, koska huumeiden luokittelussa kyse on huumeiden haitoista. Sitä ei pidä politisoida sillä tavoin kuin nyt tehdään.”

Tohtori King asetettiin asemaansa 3. huhtikuuta 2008 ja hän kirjoitti kirjan Huumausaineiden väärinkäytön laista 2003. Aiemmin hän oli oikeusopillisen tieteen palveluiden huumetiedon yksikön johtaja.

Professori Nutt kuvaili neuvoston asemaa kestämättömäksi. “Mielestäni neuvoston tiedemiesten tilanne on kestämätön. Alan Johnsonin sanat osoittavat selvästi, että hän ei ymmärrä kuinka tiedemies ajattelee, ja on vaikea kuvitella kuinka tiedemiehet voisivat kyetä tekemään hänen kanssaan töitä.”

Vahvistaessaan tohtori Kingin eron sisäministeriö lausunnossaan kieltäytyi kommentoimasta mitenkään Kingin eroa tai mahdollisesti tulevia eroja. Sky Newsille puhuessaan sisäministeri Johnson sanoi ajatelleensa entisen neuvonantajan olevan “väärässä” kannabiksesta, mutta erotti hänet, koska tämä “ylitti rajan” politiikan puolelle. “Emme voi sallia tieteellistä neuvonantajaa, joka samaan aikaan menee politiikan puolelle ja kampanjoi hallituksen päätöksiä vastaan. Vain toista voi tehdä. Ei voi tehdä molempia.”

Johnsonin mukaan professori Nutt “ylitti rajan tarjoamalla neuvoa ja sen jälkeen kampanjoimalla hallituksen poliittista päätöstä vastaan”. Työväenpuolueen edustajan lordi Robert Winstonin mukaan hän oli “erittäin yllättänyt ja pettynyt” Johnsonin toimiin. Hän varoitti, että hallitusta ei tulla enää huomioimaan, jos se antaa kansalle neuvoja, joissa ei oteta huomioon tiedemiesten mielipiteitä ja sanoi professori Nuttin tehneen “hyvin järkevän” huomion laittomien ja laillisten huumeiden suhteellisesta vaarallisuudesta.

Lordi Winston, joka on Lontoon Imperial Collegen tieteen ja yhteiskunnan professori, sanoi: “Mielestäni, jos hallitus asettaa asiantuntijan neuvomaan heitä niin hänen mielipidettään ei pitäisi sivuuttaa näin kevyesti. Mielestäni se osoittaa vain erittäin heikkoa tieteen arvon ymmärrystä.”

Tohtori Evan Harris, Liberaalidemokraattien edustaja parlamentissa, sanoi: “Pelkään, että edessä on vielä paljon eroamisia ellei hallitus toimi saavuttaakseen takaisin luottamuksen itsenäisten tieteellisten neuvonantajien keskuudessa. Niiden joiden neuvoihin se luottaa ydinvoiman turvallisuudesta lasten rokotuksiin.”

Lähde:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/8336884.stm

Amerikan lääkäriliitto lopettaa 72-vuotisen käytännön ja sanoo että kannabiksesta on lääkinnällistä hyötyä

Amerikan lääkäriliitto AMA muutti 10.11 tapahtuneen äänestyksen perusteella pitkään jatkuneen kantansa, jonka mukaan kannabis on pidettävä I luokan huumeena jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä.

AMA hyväksyi liiton Tieteen ja yleisen terveyden neuvoston (CSAPH) raportin nimeltä “Kannabiksen käyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin”, joka vahvistaa kannabiksen hoidolliset hyödyt ja vaatii lisätutkimuksia. Neuvoston raportti päätyi tulokseen että “lyhytaikaiset kontrolloidut kokeet osoittavat että poltettu kannabis vähentää neuropaattista kipua, lisää ruokahalua ja kalorien nauttimista erityisesti potilailla joiden lihasmassa on vähentynyt, ja voi helpottaa MS-tautia sairastavien kouristuksia ja kipuja.” Tämän lisäksi raportti kehottaa että “kannabiksen asemaa I luokan huumeena uudelleenarvioitaisiin tavoitteena helpottaa kliinistä tutkimusta ja kannabinoidipohjaisten lääkkeiden ja vaihtoehtoisten antotapojen kehittämistä.”

Maan suurimman lääkäriryhmittymän kannanmuutosta nopeutti osaltaan sen lääketieteen opiskelijoiden osaston (MSS) vuoden 2008 kesäkuussa osoittama tuki kannabiksen uudelleenluokittelulle pois ryhmän I huumeesta. Kuluneen vuoden aikana AMA on punninnut kolmea lääkekannabikseen liittyvää päätöstä, jotka myös vaikuttivat osaltaan nyt julkaistuun raporttiin ja sen suosituksiin. Yhdistyksen raportista äänestäminen tapahtui Houstonissa, Teksasissa järjestön vuosittaisessa edustajainkokouksessa. AMA:n viimeisin kanta oli 8 vuoden takaa, ja se esitti kannabiksen säilyttämistä luokan I aineena, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä.

“On kulunut 72 vuotta siitä kun AMA on virallisesti tunnustanut että kannabiksella on sekä jo osoitettua että tulevaisuudelle lupaavaa lääkinnällistä hyötyä,” sanoi LT Sunil Aggarwal, joka sekä johti lääketieteen opiskelijoiden vuoden 2008 esitystä että toimi nyt julkaistun neuvoston raportin asiantuntija-arvioijana. “AMA on tuottanut kattavan, hyvin dokumentoidun, todisteisiin pohjautuvan raportin, joka aiotaan julkaista vertaisarvioidussa julkaisussa, joka auttaa valistamaan lääketieteellistä yhteisöä kasvipohjaisten kannabislääkkeiden tieteellisestä perustasta.” Aggarwal kuuluu myös Americans for safe access (ASA) -järjestön, maan suurimman lääkekannabista edistävän organisaation, lääkinnälliseen ja tieteelliseen neuvoa-antavaan komiteaan.

AMA:n tuki lääkekannabikselle seuraa Obaman hallinnon viime kuussa antamaa ilmoitusta, joka suositti liittovaltion lakimiehiä luopumaan syytteiden toimeenpanosta lääkekannabiksen sallineissa osavaltioissa. Vuoden 2008 helmikuussa Amerikan lääkäriopisto (ACP), maan toiseksi suurin lääkärien yhteenliittymä ja suurin sisälääketieteen organisaatio, esitti päätöksen joka vaati “todisteisiin pohjautuvaa arviointia kannabiksen asemasta ryhmän I kontrolloituna huumausaineena, joka määrittäisi onko tarvetta luokitella se uudelleen eri ryhmään.” “Kaksi suurinta lääkärijärjestöä maassamme on vahvistanut kannabiksen aseman terveydenhuollon kysymyksenä, johon on paneuduttava,” sanoi ASA:n hallitusasioiden johtaja Caren Woodson. “Molemmat organisaatiot ovat painottaneet tarvetta muutokselle asettamalla potilaat politiikanteon edelle.”

Vaikka CSAPH:n raporttia ei ole virallisesti julkaistu suurelle yleisölle, AMA:n dokumentit osoittavat että se “(1) esittää kannabiksen lääkekäytön historiallisen näkökulman; (2) tutkii nykyisiä kannabiksen lääkekäyttöön liittyviä liittovaltion ja osavaltioiden laillisia rajoituksia; (3) tarjoaa yleiskatsauksen nykyiseen ymmärrykseen endokannabinoidijärjestelmän farmakologiasta ja fysiologiasta; (4) arvioi kliinisiä kokeita poltetun kannabiksen ja kasvitieteellisten tuotteiden suhteellisesta turvallisuudesta ja tehokkuudesta; ja (5) asettaa nämä tiedot mittakaavaan nykyisen aineiden säännöstelyjärjestelmän kanssa.”

Lähde:

http://www.opposingviews.com/articles/opinion-ama-ends-72-year-policy-says-marijuana-has-medical-benefits-r-1257871699

Homoliitot ja kannabis

Yksilönvapauksien rajoittamisen aika alkaa olla ohi ja muutokset kohti suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa ovat nurkan takana.

“Mielestäni tämä olisi hyvä hetki oluelle,” sanoi Franklin D. Roosevelt allekirjoitettuaan lain, joka teki 3,2% lager-oluen lailliseksi, hiukan ennen kieltolain täydellistä kumoamista. Toivon, että Barack Obama keksii jotain samalla tavalla leikkisää, kun hän päättää lopettaa nykyiset kieltolait. Lait jotka estävät homoliitot, pitävät kannabista I Luokan huumeena ja estävät matkustamisen Kuubaan. “Voitte nyt suudella sulhasta”, tai ehkä jokin versio hänen aiemmasta kommentistaan: “Vedin henkeen, se oli koko homman idea.”

Kieltolaki nyt on erilainen kuin kieltolaki ennen. Kun kieltolaki astui voimaan 1920 se oli radikaali sosiaalinen kokeilu, joka haastoi lähes sivilisaation ikäisen perinteen. Se oli ennalta arvattava epäonnistuminen; loukkaus yksilön vapauksia kohtaan, mahdoton valvoa, ja rikollisuuden sikiäminen alkoi heti. Kaikki tämä päättyi 1933. Tänään meillä on hyödytön yritys määrätä moraalia ja tehdä uusi versio ihmisluonnosta.

Kieltolakiemme muodot ovat enemmänkin laiminlyönnin syntejä kuin komissioiden. Sen sijaan että yritettäisiin viedä pitkään olleita oikeuksia, heidän esityksensä konservatiivisiksi laeiksi epäonnistuvat kulkemaan samaa tahtia liberalisoituvan yhteiskunnan kanssa. Mutta kuten kieltolaki 20-luvulla, näistäkin rajoituksista on tullut mahdottomia puolustaa, ja myös epäkäytännöllisiä, ja tämän seurauksena ne ovat katoamassa nopeasti. Vaikuttaa hyvältä arvaukselta, että 10 vuoden sisään yhdysvaltalaiset voivat matkustaa Kuubaan, kaikki osavaltiot sallivat homoliitot ja vain muutama osavaltio vaatii rangaistuksia kannabiksen henkilökohtaisesta käytöstä. Nuo muutokset ovat väistämättömiä. Ei siksi, että politiikka olisi muuttunut vaan koska yhteiskunta on.

Muutama tärkeä pointti: Huhtikuussa Obama vähensi kuubalais-amerikkalaisten matkustamisen ja oleskelun rajoituksia. Viime kuussa oikeusministeriö ilmoitti, että se ei enää syytä tapauksia, jotka liittyvät lääkekannabikseen. Samaa sukupuolta olevien liitot tunnustetaan jo kuudessa osavaltiossa ja luku kasvaa.  Suuremmassa mittakaavassa rajoitusten ja lain valvonnan höllääminen heijastuu sosiaalisiin normeihin. Homoliittoja on juhlittu New York Timesin hääsivuilla vuodesta 2002. Kun George W. Bush jätti toimistonsa, amerikkalaisten turistien ei enää tarvitse pelätä tulevansa syytetyksi Havannassa vierailusta ilman valtionvarainministeriön lupaa. Los Angelesissa sinun täytyy vain kertoa lääkärille olevasi ahdistunut ja voit mennä ostamaan laillisen pussillisen rauhoittavaa kannabislajiketta.

Pääsyy kieltolakien epäonnistumiseen on kiihtyvä onnen tavoittelun määrittely. Homoliittoja ei aja niinkään moraaliset argumentit vaan paine pareilta, jotka haluavat virallistaa ja pyhittää suhteensa, saada laillisia etuoikeuksia, ja kasvattaa lapsensa vakaassa ympäristössä. Kannabiksen dekriminalisaatiota ei aja vain suuri tarve sen käytölle lääkkeenä, vaan enemmänkin aikuisten määrä joka sitä on käyttänyt ja jotka eivät mielestään kuulu sen takia vankilaan. Uusimman hallituksen kyselyn mukaan viime vuonna kannabista oli käyttänyt Yhdysvalloissa yli 23 miljoonaa aikuista. Kuuban osalta muutosta ei tuo 49 vuotta jatkunut eeppisesti epäonnistunut kauppasaarto, mutta vaatimukset tulevat niiden amerikkalaisten suunnalta, jotka haluavat mennä sinne, nähdäkseen sukulaisia, etsiäkseen Castron ajan jälkeisiä liikemahdollisuuksia, tai siemaillakseen rommia rannalla.

Samankaltaisista syistä ei ole odotettavissa muutosta oikeuteen aborttiin tai oikeuteen omistaa ase. Vaatimukset yksilönoikeuksista ovat vain liian vahvat ylitettäviksi. Internet on ollut todella tärkeä vahvistin sellaisille vaatimuksille. Pornolla ja uhkapelillä netistä itsestään on tullut tukahduttamaton jakeluväline. Homoliittojen osalta se on kiihdyttänyt uusien kansalaisoikeuksien tunnistamista toimimalla organisointivälineenä ja informaation levittäjänä. Laajemmin, vapain kommunikaatioväline koskaan on nostanut odotuksia henkilökohtaisen vapauden suhteen. Maailmassa jossa jokaisella on oma “lehdistönsä”, vaatimukset henkilökohtaisen käytöksen rajoittamisesta tulevat täysin kestämättömiksi.

Poliitikot jatkavat perässä kulkemista johtamisen sijaan näiden muutosten suhteen. Republikaanit ottavat riskin vastustamalla uutta todellisuutta. Jos se aikoo jatkaa eloaan kieltolain puolueena, se kiihtyvällä vauhdilla karkottaa libertarismiin kallellaan olevat ja nuoret. Demokraattien riskinä on syleillä kulttuurista muutosta liian innokkaasti. Lähes neljä vuosikymmentä sen jälkeen kun George McGover tuli tunnetuksi armon, abortin ja hapon  presidenttiehdokkaana, kulttuuriset kiistakysymykset ovat yhä edelleen petollista aluetta poliitikoille. Miksi mennä muutoksen eturintamaan kun voit seurata turvallisen matkan päästä ja päätyä silti samaan lopputulokseen?

Lähde:

http://www.newsweek.com/id/220554

Britannian hallituksen tieteellinen neuvonantaja tukee näkemyksiä kannabiksen haitattomuudesta

Britannian hallituksen virallinen tieteellinen neuvonantaja professori John Beddington on kertonut tukevansa entisen huumeasioiden neuvonantajan näkemyksiä kannabiksesta.

Beddington ei ottanut kantaa tekikö sisäministeri väärin erottaessaan professori David Nuttin. Nutt oli huumeiden väärinkäytön neuvoa antavan neuvoston puheenjohtaja. Hänet erotettiin, koska hän sanoi luennolla kannabiksen olevan vähemmän haitallista kuin alkoholi tai tupakka.

Kun professori Beddingtonilta kysyttiin oliko hän samaa mieltä, että kannabis olisi vähemmän haitallista kuin tupakka ja alkoholi niin hän vastasi: “Mielestäni tieteellinen todistusaineisto on asiassa täysin kiistaton. Olen samaa mieltä sen väitteen kanssa.”

Beddington on ensisijaisesti vastuussa hallituksen neuvomisesta tieteellisessä asioissa. Hänen mukaansa erottaminen johtui luottamuksen menetyksestä Nuttin ja sisäministeri Alan Johnsonin välillä. “Mielestäni on erittäin vaikeaa nähdä miten luottamuksen menettämisen jälkeen toiminta olisi voinut jatkua”, Beddington kertoi.

Hän muistutti kiistattomien tieteellisten neuvojen saamisen tärkeyttä asiantuntijoilta, jotka ovat vielä hallituksen itsensä asettamia. “Mielestäni on reilua sanoa, että meidän täytyy tehdä selvä ero tieteellisten neuvojen ja todisteiden, joiden antaminen kuuluu asiantuntijoille ja tieteellisille komiteoille, ja politiikan tekemisen välillä, mikä rooli kuuluu ministereille.

Beddingtonin mukaan tapaus ei paljasta ongelmaa siinä kuinka hallitus käyttää tieteellisiä neuvoja. “Mediassa on ollut sekaannusta siitä kuinka hallitus käyttää tieteellisiä neuvoja. Laitetaan se asiayhteyteensä: tieteellisiä neuvoa antavia komiteoita on yli 75.” “Tämä on yksittäinen taho jonka kanssa on ongelmia. Kahden vuoden aikana ongelmia on ollut vain ACMD:n neuvojen kuulemisen kanssa.”

Beddington sanoi pikaisesti konsultoivansa muiden komiteoiden johtajien kanssa selvittääkseen ovatko he kohdanneet ongelmia roolinsa kanssa. Joidenkin vanhempien hallitusta neuvovien tiedemiesten mukaan Nuttin tapaus heijastaa hyvin sitä kuinka tieteelliset neuvot otetaan vastaan hallinnon suunnalta.

Monet asiantuntijoista sanoivat, että heidän komiteansa raporttien johtopäätöksistä kerrottiin hyvin puutteellisesti, koska hallituksen tiedotusosasto valvoo hyvin tarkasti julkisuutta. Tätä mieltä olleet asiantuntijat eivät halunneet nimeään julkisuuteen.

Joskus tiedemiehiltä vaaditaan luottamuksellisuussopimuksen allekirjoittamista, käytäntö jonka sanotaan johtuvan kaupallisista syistä. Kriitikot väittävät, että sopimukset voivat toimia laillisena suukapulana tiedemiehille, jotka puhuvat hallituksen aloitteista.

“Aion keskustella neuvoa-antavien komiteoiden kanssa, aion myös saada palautetta komiteoiden puheenjohtajilta. Tulee olemaan tapauksia joissa ei sallita julkituloja”, professori Beddington sanoi. “Haluan tietää ovatko nuo tapaukset asiaankuuluvia, eli liittyykö niihin kaupallista luottamusta tai muuta erityistä, vai onko ne vain vaimennettu muusta syystä.”

“Jos ongelmia paljastuu lisää, emme saa tieteellisistä neuvoista sitä laatua, jota todella pitäisi saada.”

Lähde:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/8340318.stm

Kannabisseura: terveellinen valinta

Kannabiskieltolain takia miljoonat käyttäjät ja heidän läheisensä joutuvat alttiiksi terveys- ja turvallisuusriskeille. On mahdotonta toteuttaa alaikäisiä suojeleva ja ongelmakäytön estävä politiikka.

Manner-Euroopassa on kuitenkin käytössä järjestelmä, jonka avulla kannabiksen tuotto ja jakelu vähentää ongelmia ja pienentää hallinnointikustannuksia. Kyseessä on järjestelmä, joka mahdollistaa kannabiksen käytön vastuullisesti. Järjestelmä, jossa viranomaiset valvovat koko prosessia viljelystä loppukäyttöön.

Tämä on kannabisseura. Kannabisseurat (CSC, cannabis social club) ovat voittoa tavoittelemattomia täysi-ikäisten kansalaisten yhdistyksiä. He organisoivat suljetussa yhteisössään rajatun kannabismäärän valmistusta omaan käyttöönsä. He eivät saa myydä kannabistaan muille tai jakaa sitä alaikäisille.

Kannabisseuran voi perustaa monin eri tavoin, riippuen maan kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisten sopimusten huumausainerajoituksista.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kansalaisilla on oikeus perustaa yhdistys, joka ajaa heidän etujaan. Jos heidän toimintansa ei ole uhka yleiselle terveydelle tai turvallisuudelle, viranomaisilla ei ole oikeutta puuttua heidän toimintaansa.

Kannabisseurassa kannabista viljellään tarkkojen terveys- ja turvallisuusstandardien mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kemikaaleja käytetään niin vähän kuin mahdollista, sähkö ostetaan itse ja paloturvallisuudesta huolehditaan. Jakelun osalta noudatetaan tarkkoja sääntöjä jotka estävät vastuuttoman ja ongelmakäytön.

Kannabisseura tarjoaa mahdollisuuden rikollisten järjestöjen roolin pienentämiseen kannabismarkkinoilla. Riski mm. saada myrkyllisillä tuotteilla ja jopa lasilla jatkettua kannabista pienenee. Tällä hetkellä kannabisseuroja toimii aktiivisesti Espanjassa, paikallisten viranomaisten suostumuksella. Muissa maissa on tehty aloitteita vastaavasta käytännöstä.

Mikäli haluat edistää kannabiskerhojen perustamista alueellasi, ota meihin yhteyttä. Huumesodan on loputtava. Auta meitä julistamaan rauha. Tue ENCOD:a.

ENCOD
European Coalition for Just and Effective Drug Policies
Lange Lozanastraat 14
B – 2018 Antwerpen
Belgium

Tel. + 32 3 293 0886
E-mail: office@encod.org
www.encod.org

Lähde:

http://pr.cannazine.co.uk/content/view/713/27/

Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet “Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää “suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä “jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen “Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom “lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle “hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä “pilvestä”, “sätkistä” tai “lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman “hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

“Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

“Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ‘pehmeiksi huumeita kohtaan’”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta “useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla “uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä “joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. “Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan “tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja “ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

“Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. “Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

“Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. “Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on “valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, “se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

“Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli “Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä “elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat “valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? “Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii “erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska “on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja “erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

“Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ‘la-la-la-la’”, Davis sanoo. “Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien “hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. “Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ‘minähän en laita nimeäni mihinkään listaan’”, hän muistelee. “Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. “Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. “Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki “Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja “Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa “kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html