Kanadalaiset yhtä mieltä – on aika laillistaa kannabis

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan Kanada on saavuttanut keikahduspisteen – 66 prosenttia vastaajista kannattaa kannabiksen laillistamista.

Kanadassa saatetaan viimein saada aikaan järkevää poliittista keskustelua tästä suhteellisen vähähaittaisesta aineesta, jota on demonisoitu ja pidetty rikollisena vuosisadan ajan, ja joka silti on yhtä helposti saatavilla olevaa koulujen pihoilla kuin savukkeet.

Kannabiksen kieltolaki ja 40-vuotinen ”sota huumeita vastaan” on johtanut pilven laajempaan saatavuuteen, veronmaksajien rahojen tuhlaamiseen, rikollisjengien rikastumiseen ja tuhansien ja taas tuhansien muutoin lainkuuliaisten kansalaisten leimaamiseen ”rikollisiksi”.

Joka vuosi jotakuinkin 50 000 kanadalaista pidätetään kannabiksen hallussapidosta. Kun tähän lisätään noin 20 000 salakuljetuksesta ja kasvatuksesta kiinnijäänyttä, tämä niin kutsuttu sota maksaa Kanadalle vuosittain 400 miljoonaa dollaria lainvalvonta-, oikeus- ja vankilakuluina.

Kun pidämme mielessä, että miljoonalla dollarilla saamme 12 uutta poliisia ja 14 opettajaa tai sairaanhoitajaa, voimme esittää kysymyksen: eikö kaikkea tuota rahaa voisi käyttää paremminkin?

Kanadan Liberaalipuolue on selkeästi tätä mieltä. 77 prosenttia puoluekokousedustajista äänesti äskettäin yrtin laillistamisen puolesta, jakaen – konservatiivin johtaman – senaatin laittomien huumeiden erikoiskomitean kannan, tämän suosittaessa 10 vuotta sitten maan hallitukselle kannabiksen laillistamista. Neljä vuosikymmentä sitten kuulu LeDainin komissio esitti samoin kannabiksen rikoslaissa kieltämisen lopettamista.

Tänä päivänä yhä useammat ihmiset joka puolella Kanadaa ovat samaa mieltä. Äskettäin julkaistun torontolaisen Forum Research -markkinatutkimusyrityksen suorittaman, 1160 täysi-ikäistä kansalaista käsittäneen kyselyn mukaan Brittiläisen Kolumbian vastaajat tukivat todennäköisimmin lakiuudistusta, heistä 73 prosenttia kannatti laillistamista. Quebecissä oli vähiten laillistamisen tukijoita, siellä vastaajista 61 prosenttia kannatti aietta.

Kuka johtaa mielipiteen muutosta? Kyselyn mukaan 55-64 -vuotiaat. Miksi juuri tämä kansanonsa? Kyllä, heidän joukossaan on paljon vanhoja hippejä. Mutta kaikista ikäryhmistä keski-ikäiset ja tätä vanhemmat ovat huomaamassa muita nopeammin että kannabis saattaa hyvinkin olla tämän vuosisadan aspiriini.

Lääkekannabis muokkaa keskustelua pilvestä koko Pohjois-Amerikassa. Kemoterapian pahoinvoinnista kärsivistä syöpäsairaista glaukoomapotilaisiin, Crohnin tautia poteviin ja monia muita tauteja sairastaviin, pilvi tuo helpotusta jota farmateollisuuden tuotteet eivät anna. Sen kasvava ja laajentuva käyttö hälventää vanhoja pilviveikko-stereotypioita ja aikaansaa kypsempää keskustelua aiheesta.

Myös raha ajaa aihetta eteenpäin, ei ainoastaan näkymät tulevaisuuden mahdollisesti miljardeissa liikkuvista verotuloista, vaan juuri tällä hetkellä lääkekannabiksella tehdään omaisuuksia. Yhdysvaltojen lääkekannabiksen sallivissa osavaltioissa suuret kauppaliikkeet myyvät kasvattajille näiden tarvitsemia vesiviljelytarvikkeita ja erikoistekniikkaa. Verohallinto IRS:n mukan yksi ainoa Oaklandissa toimiva lääkekannabisapteekki on velkaa 2.5 miljoonaa dollaria jälkiveroina, toisen pyörittäessä 18.5 miljoonan dollarin liikevaihtoa.

Kuusitoista Yhdysvaltojen osavaltiota on sallinut lääkekannabiksen ja kolmessa länsirannikon osavaltiossa puolestapuhujat valmistelevat verotuksen ja myynnin mahdollistavia laillistamisohjelmia.

Kannabiksen kieltolain lopettaminen ei tarkoita sen tekemistä vapaasti saatavilla olevaksi, se merkitsee aineen sääntelyä paljon vaarallisempien alkoholin ja tupakan tapaan.

Portugali laillisti pilven ja muut huumeet vuosikymmen sitten, eikä taivas pudonnut – Euroopan huumeriippuvaiset eivät kerääntyneet maahan eikä naapurimaa Espanja kärsinyt pelätyistä sivuvaikutuksista.

Tämän Kanadan mielipidekyselyn tulisi kannustaa hallintoa harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöään ja aloittamaan keskustelut laillistamisen mahdollisista eri muodoista. Pilven viihdekäyttöön voitaisiin tällöin puuttua aivan kuten olemme toimineet tappavan tupakan käytön tapauksessa – kansanterveydellisten kampanjoiden ja valistuksen avulla. Ketään ei ole raahattu vankilaan tupakkatauon pitämisen vuoksi, silti olemme saaneet käytön laskuun ja tupakointi on nykyään paljon vähemmän houkuttelevaa kuin aiemmin.

Kannabiksen muodikkuuteen ja houkuttelevuuteen voidaan käydä käsiksi samoin keinoin, ilman että nuoremme joutuvat syytetyiksi rikoksesta ja saavat mahdollisesti koko loppuelämää varjostavan rikosrekisterimerkinnän.

Käsitelkäämme kannabista ja muita huumeita terveydellisenä kysymyksenä ennemmin kuin rikosasiana. Se tulisi halvemmaksi ja olisi lisäksi suotuisampaa yhteisöillemme ja turvallisempaa lapsillemme. Se antaisi poliisille mahdollisuuden keskittyä todellisiin rikollisiin, helpottaisi ylikuormitettujen, ruuhkautuneiden oikeuslaitostemme taakkaa ja säästäisi suuria summia rangaistuskuluissa.

Liberaalipuolueen johtaja Bob Rae tiivisti asian hyvin puoluekokouksen loppupuheenvuorossaan: ”Kohdatkaamme totuus Kanada – sota huumeita vastaan on ollut täydellinen epäonnistuminen”.

Lähde:

Vancouver Sun

5 yleisintä kieltolakiargumenttia – ja niiden kumoutuminen

Huumesodassa on toisteltu vuosikymmeniä samoja argumentteja. Pitävätkö ne paikkansa?

Kaliforniassa äänestetään huumesotaan liittyen tämän vuoden marraskuussa. Yhdysvallat tulevat seuraamaan osavaltionsa päätöksentekoa, kohdistuupa valinta sitten verotukseen ja säännöstelyyn tai aikuisten ihmisten pidättämisien jatkamiseen.

Äänestys tulee vaikuttamaan moniin asioihin. Kalifornialaiset saavat määritellä, kuinka he haluavat poliisien voimavaroja kohdistaa: pitäisikö kannabista käyttävistä aikuisista tehdä rikollisia? Mikä olisi paras tapa vaikuttaa huumeväkivaltaan Meksikossa? Kuinka asettaa tärkeysjärjestyksiä talousasioissa näinä vaikeina lama-aikoina? Ei mikään ihme, että viime aikoina tämä aihe on luonut tuhansia uutisartikkeleita ympäri maailmaa.

Päihdelainsäädännön uudistamista vastustavat tahot ovat sulautuneet osaksi huumesotaa, ja samoin on käynyt heidän argumenteilleen. Seuraa viisi yleisintä väittämää, sekä totuus niiden takana:

Huumesoturien väittämä #1: miksi toisimme uusia, haitallisia päihteitä yhteiskuntaamme?

Todellisuudessa kannabis on jo laajalti saatavilla yhteiskunnassamme. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin kyse on (etenkin Yhdysvalloissa, toim. huom.) valtavirran päihteestä, jota käyttää vuosittain miljoonat ihmiset, mukaanlukien kymmenen prosenttia kalifornialaisista. Kalifornian aloitteessa vain todetaan se tosiasia, että kannabis on jo täällä – ja että on järkevämpää kontrolloida tätä massiivista kaupankäyntiä. Samalla tavoin kuin teemme haitallisimmillekin päihteille, kuten tupakalle ja alkoholille. Suosittujen päihteiden kieltolaki ei koskaan voi toimia, mutta se tuottaa paljon oheisvahinkoja. Alkoholin kieltolaki ei estänyt ihmisiä juomasta, mutta toi seurauksena Al Caponen ja tulitaistelut kaduille. Ketään ei tapeta keskioluen myynnin vuoksi nykypäivänä.

Huumesoturien väittämä #2: säännöstely tulee aiheuttamaan kannabiksen kulutuksen räjähdysmäistä nousua, lisäten myös addiktien määrää.

Kannabiksen käyttöä ei oikeasti määrittele sitä vastaan asetetut rangaistukset. Jos näin olisi, niin Yhdysvalloissa – jossa pidätetään ällistyttävät 750 000 ihmistä hallussapidosta vuosittain – ei olisi tuplasti käyttäjiä Hollantiin verrattuna, jossa kannabiksen myyntiä on suvaittu jo vuosikymmenten ajan. Edellämainittu epäsuhta pitää paikkansa myös Yhdysvaltain sisällä, jossa kannabiksen hallussapitoon liittyviä rangaistuksia madaltaneet osavaltiot ovat myös niitä, joissa käyttäjiäkin on vähiten. Samalla tiukkaa lainsäädäntöä ylläpitävissä osavaltioissa käyttäjien määrä on korkeimmillaan.

Mitä addiktioon tulee, kannabisriippuvuuden riski on mieto verrattuna muihin päihteisiin, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Itse asiassa, useimmat kannabisriippuvuudesta hoitoon hakeutuvat ihmiset Yhdysvalloissa pääsevät vain helpommalla oikeuslaitoksen edessä – kahta kolmasosaa heistä ei voi edes luokitella riippuvaisiksi.

Huumesoturien väittämä #3: säännöstely tukisi huumekartellien toimintaa.

Olisi käytännössä orwellilaista väittää, että valtion kontrolli kannabiksen myynnin suhteen hyödyttäisi rikollisjärjestöjä. Yli 20 000 meksikolaista on kuollut kolmen viime vuoden aikana kieltolain vuoksi. Kasveilla ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa nämä brutaalit murhat. Kannabiksen kieltäminen tekee siitä kullanarvoista kauppatavaraa – niin arvokasta, että ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan sen myyntioikeuksien vuoksi. Jos valtio kontrolloisi kannabiksen myyntiä, tuotantoa sekä jakelua, kartellien nykyiset monopolit väistyisivät ja huumeista saatavat voitot tyrehtyisivät. Kartellit olisivat tämän vallankumouksen suurimmat häviäjät.

Huumesoturien väittämä #4: kannabiksen kontrollointi maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin verotulot, joita se tuottaisi.

Kannabiksen verottaminen alkoholin tapaan maanlaajuisesti toisi pelkästään Kalifornialle 1,4 miljardia dollaria vuosittain, arvioivat paikalliset veroviranomaiset. Kalifornia säästäisi myös satoja miljoonia vähäisistä viranomaisresursseistaan, joita nykyisin käytetään turhien huumausainelakien valvontaan. Silti vastustajat sanovat että huumeissa ajaminen, lisääntyneet terveydenhuoltokustannukset ja vähentynyt teollisuustuotanto maksaisi enemmän kuin verot tulisivat tuottamaan. Samalla logiikalla 100 000 vuosittaista kuolemaa Yhdysvalloissa aiheuttavan alkoholin tulisi olla laitonta ja sen käytöstä tulisi määrätä elinkautisrangaistuksia ilman armahdusmahdollisuutta.

Oleellisinta on se, että kannabis on Kalifornian suurin maanviljelystuote, jota käyttää tällä hetkellä vapaasti miljoonat ihmiset, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai suojelua. Valtio ei saa sen käytöstä nykyisellään minkäänlaista taloudellista hyötyä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kirjaimellisesti ole varaa väistellä tätä tosiasiaa yhtään kauemmin.

Huumesoturien väittämä #5: millaisen viestin kannabiksen säännöstely antaisi lapsille?

Ironista tässä on se, että kannabiksen kieltolaki ei tee mitään suojellakseen lapsia. Vaikka Yhdysvalloissa on ”sanottu huumeille ei” jo kolmekymmentä vuotta, puolet valmistuvista lukiolaisista ovat myöntäneet kokeilleensa kannabista. Opiskelijat polttavat todennäköisesti tupakan sijaan enemmän kannabista, ja sitä on helpompaa ostaa kuin alkoholia, koska huumediilerit eivät kysy henkilöllisyystodistusta. Vieläkin hyytävämpää on se, että niistä 78 000 ihmisestä jotka pidätettiin kannabikseen liittyen Kaliforniassa vuonna 2008, yksi viidestä oli alle 18-vuotias ja puolet heistä alle 30-vuotiaita.

Hallitsematon saatavuus ja joukkopidätykset ovat kieltolain todellinen vaikutus nuorisoon. Valtion kontrollointi vähentäisi tätä saatavuutta ja erottaisi kannabiksen kovista huumausaineista. Samalla voisimme kiinnittää huomion tehokkaisiin nuorisolle suunnattuihin huumevalistusohjelmiin.

Tulemme näkemään näitä väittämiä tiuhaan viljeltynä seuraavan puolen vuoden aikana, kun Kalifornian äänestys lähestyy. Loppujen lopuksi, Kalifornia saa kaksi vaihtoehtoa kuinka suhtautua tulevaisuudessa kannabikseen yhteiskunnallisella tasolla.

Katso myös uutisemme Kalifornian äänestyksestä: https://kannabisuutiset.wordpress.com/2010/03/27/kannabiksen-laillistamisesta-aanestetaan-kaliforniassa/

Lähde:

http://www.alternet.org/drugs/146594/dismantling_the_5_big_talking_points_of_marijuana_prohibitionists?page=entire

Pidätykset hallussapidosta eivät vähennä kannabiksen käyttöä

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Ronald Fraser

Tuhannet minnesotalaiset vanhemmat toivovat, että pidätyksen uhka auttaa pitämään heidän lapsensa kaidalla tiellä. Uusi maanlaajuinen tutkimus näyttää kuitenkin, että kannabiksen käyttö ei vähene hallussapitopidätysten määrän noustessa.

Washingtonilaisen Marijuana Policy Projectin rahoittamassa ”Kannabispidätykset Yhdysvalloissa vuonna 2007” -tutkimuksesssa virginialaisen Shenandoahin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Jon Gettman päättelee että ”Maanlaajuisesti tarkasteltuna, lisääntyvät kannabispidätykset ja aineen käytön määrät eivät ole juurikaan yhteydessä keskenään”.

Kannabispidätykset lisääntyivät Yhdysvalloissa vuoden 1991 287 820:sta vuoden 2007 872 720:een. Samana ajanjaksona kannabista kuluneen vuoden aikana käyttäneiden määrä nousi 19.2 miljoonasta 25.2 miljoonaan.

Minnesotaan liittyen, tutkimus tarkastelee kannabiksen käyttöä, pidätysten kustannuksia ja pidätysten tehokkuutta huumeiden kontrolloinnin strategiana.

Kannabiksen käyttö. Liittyen osavaltion pyrkimyksiin dekriminalisoida pienten kannabismäärien hallussapito, viranomaisten suorittamat pidätykset vähenivät vuoden 1999 8705:sta vuoden 2007 7851:een. Samana aikana viimeisen kuukauden aikana kannabista käyttäneiden määrä nousi 208 000:sta 312 000:een. Lähes kaksi kolmasosaa hallussapidosta syytetyistä oli 15-24-vuotiaita vuonna 2007.

Pidätysten kustannukset. Gettman arvioi että vuonna 2006 pidätykset kannabiksen hallussapidosta maksoivat Minnesotan veronmaksajille noin 137.4 miljoonaa dollaria, eli jotakuinkin 12 000 dollaria pidätystä kohti. Jos hallussapitopidätykset eivät tällä hinnalla vähennä aineen käyttöä, miksi niitä jatketaan?

Kovaksikeitetyt huumesoturit käyttävät kannabispidätyksiä osaltaan keinona täyttää huumehoito-ohjelmia. Vuonna 2007 osavaltion oikeusjärjestelmä lähetti lähes 3000 ihmistä huumeohjelmiin – usein keinona välttää kovempi rangaistus. Huumevieroitus ja -valistus ovat tietenkin järkeviä, mutta eivät ehkä niinkään jos niihin asiakaskunnan kerääminen maksaa 12 000 taalaa per henkilö.

”Ihmisten pakottaminen huumehoito-ohjelmiin on arveluttava tapa oikeuttaa pidätykset kannabiksen hallussapidosta”, sanoi Gettman.

Varttuminen on tehokkaampaa kuin pidätykset. Pidätysten käyttäminen nuorten ihmisten saamiseksi hoito-ohjelmiin on kyseenalaista myös toisesta näkökulmasta. Tilastojen mukaan valtaosa kannabiksen vuoksi pidätetyistä nuorista lopettaa aineen käytön aivan yksinkertaisesti itsenäisesti – ilman pidätyksen uhkaa – aikuistuessaan, siirtyessään luomaan uraa, perustaessaan perheen ja ottaessaan monia muita vastuita.

Minnesotassa vuonna 2007 ainoastaan 8 prosenttia yli 26-vuotiaista käytti kannabista vuosittain, kun 12-17-vuotiaista määrä oli 13 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 31 prosenttia.

Tutkimus selvitti, että huolimatta kannabiksen laittomasta asemasta, monet nuoret käyttivät sitä koska heidän mukaansa ”ainetta on kohtalaisen helppo hankkia”.

Eräs syy miksi nuorten on helppo saada käsiinsä kannabista, liittyy laittomuuden aikaansaamaan rahallisen voiton virikkeeseen. Yksinkertaistaen, teinit tienaavat rahaa myymällä kannabista toisille teineille, mikä lisää saatavuutta nuorten keskuudessa. Tällä tavoin kannabiksen laittomuus tekee siitä laajemmin ja helpommin saatavilla olevaa teini-ikäisille.

Näyttää siltä, että nuorten ihmisten pidättäminen kannabiksen kokeilemisen vuoksi heidän kulkiessaan läpi kokeilevan ja tutkiskelevan elämänvaiheen, on suurelta osin tarkoituksetonta ja tulee erittäin kalliiksi. Pidätysten sijaan ajan kuluminen, ilman osavaltion varojen kuluttamista, on tehokkaampi huumeiden hallinnan strategia.

Mitä siis tehdä? Lainvalvonnan tarkoituksena on turvata meitä. Sen sijaan että käytetään yli 100 miljoonaa dollaria vuosittain nuorten ihmisten pidättämiseen pienten kannabismäärien takia, Minnesota voisi käyttää vapautuvat varat ja työvoiman selvittämättömien väkivaltarikosten setvimiseen. Osavaltiossa vain 75 prosenttia kaikista murhista, 23 prosenttia raiskauksista ja 23 prosenttia ryöstöistä johtaa pidätykseen. Näin monien vakavien rikosten jäädessä selvittämättä, vain vitkastelu voi selittää miksi joka päivä yli 20 minnesotalaista saa syytteen kannabiksen hallussapidosta.

Tietorikas raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.drugscience.org/Archive/bcr7/Gettman_Marijuana_Arrests_in_the_United_States.pdf

Lähde:

http://www.winonadailynews.com/news/opinion/article_9e656a4a-07b9-11df-9550-001cc4c002e0.html

Alankomaalaiset Euroopan vähiten kannabista käyttävien joukossa

Hollantilaiset ovat maanosan vähiten kannabista käyttävien joukossa huolimatta maan hyvin tunnetusta suvaitsevaisuudesta ainetta kohtaan, selviää äskettäin julkaistusta tutkimuksesta.

Euroopan Unionin huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n uusimpien tilastotietojen mukaan hollantilaista aikuisista 5,4 % käytti kannabista kuluneen vuoden aikana, Euroopan keskiarvon ollessa 6,8 %.

Korkeimpia käyttöluvut kuluneen vuoden aikana olivat Italiassa, Espanjassa, Tšekissä ja Ranskassa, kertoo EU-virasto. Italia johti joukkoa 14,6 %:lla. Käyttö oli maassa vuosikymmen sitten vähäisimpien joukossa alle kymmenellä prosentilla. Lissabonissa majaansa pitävän viraston tilastojen mukaan kannabiksen käyttö oli vähäisintä Romaniassa, Maltalla, Kreikassa ja Bulgariassa.

Eurooppalainen kannabiksen käyttö lisääntyi tasaisesti 90-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa, mutta on viime aikoina tasaantunut ja alkanut näyttää alentumisen merkkejä. Tämä on EMCDDA:n mukaan monien kansallisten aineen käyttöä ehkäisevien ja hoitoa tarjoavien kampanjoiden ansiota. Raportin mukaan ”tiedot yleisestä populaatiosta ja koululaiskyselyistä osoittaa käytön tasaantumiseen tai jopa vähentymiseen”.

Alankomaiden mietojen huumeiden politiikka, joka on eräs Euroopan vapaamielisimmistä, sallii kannabiksen alle viiden gramman hallussapidon sekä pienten määrien myynnin ”coffee shopeissa”, joiden hollantilaiset ovat sallineet toimivan jo vuosikymmenien ajan. Miltei viidennes Hollannin pääkaupungissa Amsterdamissa sijaitsevasta 228 coffee shopista on lakkautusuhan alla, koska ne sijaitsevat liian lähellä kouluja.

EMCDDA:n raportti Euroopan huumetilanteesta on kokonaisuudessaan saatavissa osoitteessa r.reuters.com/vef87f.

Lähde:

http://www.reuters.com/article/latestCrisis/idUSL5730185

Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html

Kolumbian korkein oikeus ei pidä huumeiden käyttöä rikoksena

Kolumbian korkein oikeus jatkaa Portugalin, Argentiinan ja Meksikon tiellä ja sallii huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon ja käytön.

Bogotássa toimiva Kolumbian korkein oikeus linjasi päätöksessään, että laittomien huumeiden hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön ei ole rikos. Oikeus siteerasi maan perustuslaillisen tuomioistuimen vuoden 1994 päätöstä.

Huumeiden käyttö ”kehittyy henkilökohtaisiksi ongelmiksi, kuten riippuvuudeksi ja orjuudeksi, jotka tekevät yksilön sairaaksi. Pakonomaisesti toimiva yksilö ansaitsee terapeuttista lääkinnällistä hoitoa rankaisemisen sijaan”, tuomarit sanoivat.

Päätös tuli seurauksena tapauksesta, jossa mies oli pitänyt hallussaan 1,3 grammaa kokaiinia. Oikeus kumosi hänen tuomionsa ja määräsi hänet välittömästi vapautettavaksi.

”Toteuttaessaan henkilökohtaisia ja yksityisiä oikeuksiaan hän ei ei aiheuttanut harmia muille.” Täten hänen käytöksensä ”ei voi mitenkään vaatia minkäänlaista tuomiota”, korkein oikeus totesi.

Kolumbian perustuslaillinen oikeus sanoi vuonna 1994, että laittomien huumeiden hallussapito tietyissä rajoissa ei ole syyttämisen arvoinen asia, mutta presidentti Alvaro Uriben kovalinjainen hallitus yrittää kumota tämän päätöksen perustuslain muutoksella.

Hallituksen ehdotus hyväksyttiin kesäkuussa kongressin alemmassa huoneessa ja on nyt senaatin komitean arvioitavana.

Bogotá saa Yhdysvalloilta vuosittain noin 500 miljoonaa dollaria avustuksia, joista suurin osa tulee aseellisena apuna tai aseina. Tuki on osa Yhdysvaltojen operaatiota ”Plan Colombia” (Kolumbian suunnitelma), jossa tähdätään huumekauppaan ja aseistautuneisiin joukkoihin. Yhdysvalloilla on useita sotilastukikohtia Kolumbiassa, ja se on suunnitellut niiden lisärakentamista. Tämä on ärsyttänyt esimerkiksi Venezuelan presidentti Hugo Chavezia.

Meksikon esimerkki ei tosin lupaa hyvää aseiden käytöstä. Väkivalta lietsoo usein vain väkivaltaa, eikä paikallisia auta, jos Yhdysvaltain erikoisjoukot käyvät iskemässä siellä sun täällä. Huumeille on jatkuva kysyntä ja se luo tarjontaa. Monissa maissa on dekriminalisoitu käyttö ja hallussapito, mutta jätetty tuotanto ja jakelu laittomaksi. Juuri siinä liikkuu raha, joka houkuttaa rikollisia niin pitkään kuin se on kriminalisoitu.

Agrentiinan korkein oikeus astui viime kuussa päätöksessään kohti huumeiden hallussapidon dekriminalisointia. Tätä päätöstä tervehti ilolla presidentti Cristina Fernandezin hallitus, jonka mukaan taistelu laittomia huumeita vastaan pitäisi keskittää korkean tason salakuljettajiin eikä tavallisiin käyttäjiin.

Argentiinan tapauksessa tuomarit mitätöivät tuomion kannabiksen hallussapidosta, mutta eivät kuitenkaan julistaneet kannabiksen – tai minkään muunkaan huumeen – laillistamista.

Lähde:

http://www.laht.com/article.asp?ArticleId=343393&CategoryId=12393

Denverissä kannabissakko yhteen dollariin?

Denverin kaupungissa Coloradossa työryhmä on päättänyt laskea kannabiksesta annettavan sakon dollariin.

Kaupungin työryhmä, joka vastaa kannabiksen hallussapidon valvonnasta Denverissä, suositteli, että hallussapidosta annettava sakko asetettaisiin yhteen dollariin.

Jos Denverin johtava tuomari hyväksyy Denverin Marijuana Policy Review Panel:n suosituksen, sakko olisi koko  Yhdysvalloissa hallussapidosta annettavista sakoista pienin.

Työryhmän loi pormestari John Hickenlooper joulukuussa 2007 sen jälkeen, kun äänestäjät hyväksyivät asetuksen, joka muutti kannabiksen hallussapidon aikuisilla kaupungin ”lainvalvojien alhaisimman prioriteetin” valvottavaksi rikkeeksi.

Toukokuussa 2008 kaupungin syyttäjänvirasto teki muutoksen, että hallussapidosta rangaistut voivat lähettää sakkonsa postissa, eikä heidän tarvitse käydä oikeudessa. Silloin syyttäjänvirasto asetti sakon määräksi 50 dollaria.

Ernest Martinez Denverin poliisinvirastosta on myös paneelin jäsen ja äänesti muutosta vastaan. ”Ei ole näyttöä, että sakot aiheuttaisivat ongelmia”, sanoi Martinez. ”Työryhmä menee lakiesityksen rajojen ulkopuolelle.” Martinezin mielestä tarvitaan lisää keskustelua muutoksista.

”Asettamalla sakoksi vain yhden dollarin, me lähetämme viestin Denverin viranomaisille, että aikuisten alkoholia harmittomammasta päihteestä rankaisemisen aikakausi on ohi. Se ei vain ole järkevää kaupungin resurssien käyttöä”, sanoi työryhmän jäsen ja Denverin menestyksekkäät lakimuutosesitykset koordinoinut SAFER:n johtaja Mason Tvert.

Lähde:

http://www.9news.com/rss/article.aspx?storyid=122082

Meksiko dekriminalisoi kaikki huumeet

Meksiko on säätänyt kiistanalaisen lain lopulta torstaina 20.8., dekriminalisoiden pienten huumausainemäärien hallussapidon.

Laki koskee kannabista, heroiinia ja muita huumeita. Se myös kannustaa käyttäjiä hallituksen tukemaan, ilmaiseen vieroitushoitoon.

Laki asettaa maksimirajat huumeiden ”henkilökohtaiseen käyttöön” ja se koskee myös LSD:a ja metamfetamiinia. Ihmiset, jotka pysyvät lain asettamissa rajoissa eivät enää joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Laki tulee voimaan välittömästi.

Kun käyttäjä jää kiinni henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista määristä, hänelle suositellaan hoitoa. Kolmannen kerran kiinni jääneelle määrätään pakollinen hoito, joskaan hoidosta kieltäytymiselle ei aseteta rangaistusta.

Meksikon viranomaiset sanoivat, että laki ainoastaan virallistaa jo vallalla olleen käytännön, jossa ihmisiä ei ole syytetty pienten määrien hallussapidosta.

Maksimimääräksi kannabiksen ”henkilökohtaiselle käytölle” katsotaan viisi grammaa, joka on noin neljä kannabissavuketta. Muita rajoituksia ovat puoli grammaa kokaiinia, 50 milligrammaa heroiinia, 40 milligrammaa metamfetamiinia sekä 0,015 milligrammaa LSD:a.

Meksikon kongressi hyväksyi lain jo huhtikuussa, mutta presidentti Felipe Calderón odotti kuukausia, ennen kuin hyväksyi itse esittämänsä lain.

Meksikon kongressi hyväksyi jo kolme vuotta sitten vastaavanlaisen lain kannabiksen pienten määrien hallussapidon dekriminalisoimisesta viihdekäyttöön, mutta Yhdysvaltain Bushin hallinnon ankara, erityisesti taloudellinen, painostus sai silloisen presidentin Vicente Foxin käyttämään veto-oikeuttaan ja estämään lakimuutoksen.

Portugalissa kaikki huumeet ovat olleet dekriminalisoituja vuodesta 2001 ja se on saanut kehuja linjastaan. Sekä YK että EU ovat molemmat raportoineet Portugalin onnistumisesta.

Katso myös vanhemmat uutisemme Meksikosta: Meksikossa sallitaan pienten määrien hallussapito, Meksikossa alkoi keskustelu kannabiksen laillistamisesta, Tyrehdyttäkää väkivalta, laillistakaa kannabis ja Entiset presidentit: laillistakaa kannabis.

Suosittelemme uutisia dekriminalisoinnista myös Portugalista: Lissabonin pehmeän kosketuksen huumausainepolitiikka ja Cato-tutkimus Portugalin tilanteesta.

Lisäksi suosittelemme tutustumista vielä vähälle huomiolle jääneeseen kannabiksen dekriminalisointiin Tšekissä.

Dekriminalisointi vaikuttaa toimivalta trendiltä.

Lähde:

http://www.nytimes.com/2009/08/21/world/americas/21mexico.html?_r=3&scp=1&sq=mexican%20drug%20legislation&st=cse

Huumekoirat ja vapaa yhteiskunta

Kansalaisjärjestö Release haastaa Britannian poliisin oikeuteen selvittääkseen, onko huumekoirien käyttäminen huumeiden etsinnässä lain mukaista. Jos järjestö onnistuu, lopettaa oikeusjuttu poliisin huumekoirien käyttämisen tähän tarkoitukseen.

Tapaus sai alkunsa välikohtauksesta, jossa Release-järjestön toiminnanjohtaja Sebastian Saville joutui etsinnän kohteeksi Camden Townin metroasemalla huumekoiran osoitettua hänet. Savillella ei ollut hallussaan kiellettyjä aineita.

Releasen mukaan Saville joutui laittomasti tutkituksi ja pidätetyksi, ja nämä toimenpiteet rikkoivat hänen liikkumisvapauden ja yksityisyyden perusihmisoikeuksiaan ja hänelle suoritettiin henkilötarkastus väärin perustein. Nämä kyseiset kansalaisvapaudet erottavat meidän yhteiskuntamme niistä autoritaarisista ja tukahduttavista yhteiskunnista, joita me inhoamme ja pelkäämme.

Periaate, että poliisi palvelee ja suojelee kansalaisia, vaatii poliisikunnalta hiuksen hienon rajan vetämistä, ja joskus tämä raja ylitetään. Huumekoirien käyttäminen niiden ihmisten tunnistamiseen, jotka kuljettavat mukanaan huumeita käyttäessään Lontoon liikennevälineitä on väärin periaatteessa, mutta myös tehotonta käytännössä.

Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 74 %:ssa poliisikoiran aiheuttamista etsinnöistä ei löydetty huumeita. Vastaavaa ei ole tutkittu Britanniassa, mutta tiedonvapauteen perustuvien kyselyiden mukaan poliisikoirien käyttäminen on tuottanut samanlaisia tuloksia. Viime vuonna yhden festivaalin aikana suoritetussa poliisioperaatiossa vain 12 %:ssa poliisikoiran aiheuttamissa tutkimuksissa löytyi laittomia huumeita.

Huumekoirilla ei saada kiinni huumekauppiaita. Huumekoirat eivät kykene erottelemaan sitä, kuka on ollut tekemisissä huumeiden kanssa ja kuka varsinaisesti pitää niitä hallussaan.  Koirat eivät erota esimerkiksi onko sinulla huumeita vai oletko oleskellut tilassa, jossa huumeita on aiemmin ollut. Eivätkä ne varsinkaan kykene arvioimaan sitä, kuinka paljon henkilöllä on huumeita mukanaan ja mitä hän aikoo niillä tehdä. Oikea iso diileri ei matkusta metrolla varastoineen.

Nämä koirat eivät suojele kansalaisia. Niitä ei voi verrata metallinpaljastimiin eikä pommeja tai veitsiä tunnistaviin koiriin, koska huumeet eivät ole ase kansalaisia vastaan.

Täten väite, että tarkoitus pyhittää keinot, joita käytetään tuhansien ihmisten tarkistamisessa esimerkiksi festivaalialueelle saapuessa väkivallan estämiseksi, ei päde huumeiden henkilökohtaiseen hallussapitoon.

Tiettyjen aineiden hallussapito on rikos, mutta poliisin tapa ylläpitää lakia täytyy olla suhteessa rikokseen sekä käytettyjen menetelmien aiheuttamiin seurauksiin. Huumekoirien kohdalla kumpikaan periaate ei täyty.

Yli kolmasosa Englannin ja Walesin aikuisväestöstä on käyttänyt laittomia huumeita. Yli miljoona ihmistä käyttää A-luokan huumeita vuosittain. Pienten määrien hallussapidosta napatut yksittäiset ihmiset eivät vaikuta näihin lukuihin. Äskettäin suoritetussa koiraoperaatiossa vietiin poliisilaitokselle 58 ihmistä, joista vain neljällä oli huumeita hallussaan. Tämä vastaisi samaa kuin puolet Englannin väestöstä pidätettäisiin miljoonan A-luokan huumeiden käyttäjän tunnistamiseksi.

EU:n ihmisoikeussopimuksen 8. artikla suojaa ihmisten oikeutta yksityisyyteen; oikeutta olla vapaa valtion perusteettomilta sekaantumisilta elämääsi. Tämä periaate on puolustamisen arvoinen ja Releasen tapauksen perusta poliisia vastaan. Huumekoirista ei ole koskaan keskusteltu parlamentissa eikä mikään laki salli niiden käyttöä. Ainoat säädökset ovat poliisipäälliköiden liiton antamat ohjeet, ja kunnes joku haastaa ja asettaa ne tutkinnan alle, poliisi jatkaa huumekoirien käyttämistä.

Britannian huumelain kohta 23 antaa poliisille oikeuden suorittaa henkilötarkastus, jos siihen on järkevä syy, ja tarpeen vaatiessa pidättää henkilö tätä tarkoitusta varten. Joten kysymys kuuluukin, että onko huumekoiran osoitus oikeasti järkevä ja riittävä syy? Releasen tapaus poliisia vastaan menee oikeuteen tänä vuonna ja tällöin tuomarit päättävät tästä.

Release-järjestön huumekoirakampanja: http://www.release.org.uk/campaigns/current-campaigns/sniffer-dogs

Australialainen tutkimus huumekoirien käytöstä: http://www.ombo.nsw.gov.au/publication/PDF/Other%20Reports/chapters%2004%20to%2007.pdf

Lähde:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/libertycentral/2009/aug/14/sniffer-dogs-drug-search

Peliautomaatista löytyi 78 kg kannabista

Yleensä tällaisissa automaateissa ohjaat kouraa joystickilla, ja välillä tassuun tarttuu täytettyjä eläimiä, toisinaan muovileluja.

Viime tiistaina viranomaiset löysivät pelin, jossa oli toisenlainen palkinto: 78kg kannabista, yhteensä noin 123 000 euron arvosta.

Palatinen poliisi pidätti ja syyttää 24-vuotiasta Las Vegasin asukkia Kevin Dixonia laittomasta kannabiksen välittämisestä, hallussapidosta sekä hallussapidosta myyntiä ajatellen.

Poliisilaitoksen lausunnon mukaan DEA:n jäsenet informoivat Palatinen poliiseja. He olivat tutkineet mahdollista kannabisjuttua, jonka juuret olisivat Arizonassa, päätyen Palatineen.

Palatinen poliisipäällikkö Alan Stoeckel kertoi, että paketoitu peliautomaatti saapui osoitteessa 300 North Eric Drive olevan yrityksen parkkipaikalle. Poliisit ja DEA:n ihmiset nappasivat lähetyksen ja pidättivät Nixonin 5000 South Torrey Pines Driven kohdalla Las Vegasissa. Tutkinta paljasti pelin alaosaan tehdyn kätkön.

Dixon tuli Rolling Meadowsin oikeuteen keskiviikkona. Cookin piirikunnan tuomari määräsi alustaviksi takuiksi 250 000 dollaria. Hänen täytyy maksaa 10 % päästäkseen vapaalle jalalle.

Keskiviikon aikana ei selvinnyt, mihin tarkoitukseen Dixon oli kannabiksen hankkinut. Stoeckelin mukaan tutkimukset jatkuvat. Keskiviikkona DEA:n Chicagon toimistoon jätettyyn soittopyyntöön ei vastattu.

Lähde:

http://www.dailyherald.com/story/?id=310292