Kanadalaiset yhtä mieltä – on aika laillistaa kannabis

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan Kanada on saavuttanut keikahduspisteen – 66 prosenttia vastaajista kannattaa kannabiksen laillistamista.

Kanadassa saatetaan viimein saada aikaan järkevää poliittista keskustelua tästä suhteellisen vähähaittaisesta aineesta, jota on demonisoitu ja pidetty rikollisena vuosisadan ajan, ja joka silti on yhtä helposti saatavilla olevaa koulujen pihoilla kuin savukkeet.

Kannabiksen kieltolaki ja 40-vuotinen ”sota huumeita vastaan” on johtanut pilven laajempaan saatavuuteen, veronmaksajien rahojen tuhlaamiseen, rikollisjengien rikastumiseen ja tuhansien ja taas tuhansien muutoin lainkuuliaisten kansalaisten leimaamiseen ”rikollisiksi”.

Joka vuosi jotakuinkin 50 000 kanadalaista pidätetään kannabiksen hallussapidosta. Kun tähän lisätään noin 20 000 salakuljetuksesta ja kasvatuksesta kiinnijäänyttä, tämä niin kutsuttu sota maksaa Kanadalle vuosittain 400 miljoonaa dollaria lainvalvonta-, oikeus- ja vankilakuluina.

Kun pidämme mielessä, että miljoonalla dollarilla saamme 12 uutta poliisia ja 14 opettajaa tai sairaanhoitajaa, voimme esittää kysymyksen: eikö kaikkea tuota rahaa voisi käyttää paremminkin?

Kanadan Liberaalipuolue on selkeästi tätä mieltä. 77 prosenttia puoluekokousedustajista äänesti äskettäin yrtin laillistamisen puolesta, jakaen – konservatiivin johtaman – senaatin laittomien huumeiden erikoiskomitean kannan, tämän suosittaessa 10 vuotta sitten maan hallitukselle kannabiksen laillistamista. Neljä vuosikymmentä sitten kuulu LeDainin komissio esitti samoin kannabiksen rikoslaissa kieltämisen lopettamista.

Tänä päivänä yhä useammat ihmiset joka puolella Kanadaa ovat samaa mieltä. Äskettäin julkaistun torontolaisen Forum Research -markkinatutkimusyrityksen suorittaman, 1160 täysi-ikäistä kansalaista käsittäneen kyselyn mukaan Brittiläisen Kolumbian vastaajat tukivat todennäköisimmin lakiuudistusta, heistä 73 prosenttia kannatti laillistamista. Quebecissä oli vähiten laillistamisen tukijoita, siellä vastaajista 61 prosenttia kannatti aietta.

Kuka johtaa mielipiteen muutosta? Kyselyn mukaan 55-64 -vuotiaat. Miksi juuri tämä kansanonsa? Kyllä, heidän joukossaan on paljon vanhoja hippejä. Mutta kaikista ikäryhmistä keski-ikäiset ja tätä vanhemmat ovat huomaamassa muita nopeammin että kannabis saattaa hyvinkin olla tämän vuosisadan aspiriini.

Lääkekannabis muokkaa keskustelua pilvestä koko Pohjois-Amerikassa. Kemoterapian pahoinvoinnista kärsivistä syöpäsairaista glaukoomapotilaisiin, Crohnin tautia poteviin ja monia muita tauteja sairastaviin, pilvi tuo helpotusta jota farmateollisuuden tuotteet eivät anna. Sen kasvava ja laajentuva käyttö hälventää vanhoja pilviveikko-stereotypioita ja aikaansaa kypsempää keskustelua aiheesta.

Myös raha ajaa aihetta eteenpäin, ei ainoastaan näkymät tulevaisuuden mahdollisesti miljardeissa liikkuvista verotuloista, vaan juuri tällä hetkellä lääkekannabiksella tehdään omaisuuksia. Yhdysvaltojen lääkekannabiksen sallivissa osavaltioissa suuret kauppaliikkeet myyvät kasvattajille näiden tarvitsemia vesiviljelytarvikkeita ja erikoistekniikkaa. Verohallinto IRS:n mukan yksi ainoa Oaklandissa toimiva lääkekannabisapteekki on velkaa 2.5 miljoonaa dollaria jälkiveroina, toisen pyörittäessä 18.5 miljoonan dollarin liikevaihtoa.

Kuusitoista Yhdysvaltojen osavaltiota on sallinut lääkekannabiksen ja kolmessa länsirannikon osavaltiossa puolestapuhujat valmistelevat verotuksen ja myynnin mahdollistavia laillistamisohjelmia.

Kannabiksen kieltolain lopettaminen ei tarkoita sen tekemistä vapaasti saatavilla olevaksi, se merkitsee aineen sääntelyä paljon vaarallisempien alkoholin ja tupakan tapaan.

Portugali laillisti pilven ja muut huumeet vuosikymmen sitten, eikä taivas pudonnut – Euroopan huumeriippuvaiset eivät kerääntyneet maahan eikä naapurimaa Espanja kärsinyt pelätyistä sivuvaikutuksista.

Tämän Kanadan mielipidekyselyn tulisi kannustaa hallintoa harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöään ja aloittamaan keskustelut laillistamisen mahdollisista eri muodoista. Pilven viihdekäyttöön voitaisiin tällöin puuttua aivan kuten olemme toimineet tappavan tupakan käytön tapauksessa – kansanterveydellisten kampanjoiden ja valistuksen avulla. Ketään ei ole raahattu vankilaan tupakkatauon pitämisen vuoksi, silti olemme saaneet käytön laskuun ja tupakointi on nykyään paljon vähemmän houkuttelevaa kuin aiemmin.

Kannabiksen muodikkuuteen ja houkuttelevuuteen voidaan käydä käsiksi samoin keinoin, ilman että nuoremme joutuvat syytetyiksi rikoksesta ja saavat mahdollisesti koko loppuelämää varjostavan rikosrekisterimerkinnän.

Käsitelkäämme kannabista ja muita huumeita terveydellisenä kysymyksenä ennemmin kuin rikosasiana. Se tulisi halvemmaksi ja olisi lisäksi suotuisampaa yhteisöillemme ja turvallisempaa lapsillemme. Se antaisi poliisille mahdollisuuden keskittyä todellisiin rikollisiin, helpottaisi ylikuormitettujen, ruuhkautuneiden oikeuslaitostemme taakkaa ja säästäisi suuria summia rangaistuskuluissa.

Liberaalipuolueen johtaja Bob Rae tiivisti asian hyvin puoluekokouksen loppupuheenvuorossaan: ”Kohdatkaamme totuus Kanada – sota huumeita vastaan on ollut täydellinen epäonnistuminen”.

Lähde:

Vancouver Sun

Yhdysvallat on laillistamassa kannabista kaikessa hiljaisuudessa

Tavallinen jointti voi pelastaa ihmishenkiä. Nyt katsotaan eteenpäin, jotta järjetön kieltolaki voitaisiin lopettaa.

Kun yritysmaailman journalismin Raamattuna pidetty Fortune-lehti tekee kansijutun otsikolla ”Onko pilvi jo laillista?”, tietää siitä asioiden olevan muuttumassa Yhdysvalloissa. Sen tietää myös siitä, kun Barack Obaman Oikeusministeriö julkaisee pitkään odotetun muistion, jonka viesti on, ettei liittovaltion hallitus enää puutu lääkekannabisapteekkien toimintaan – niin kauan kuin se toiminta on osavaltion lainsäädännön hyväksymää. Tämä asia virallistettiin lokakuussa.

Kaiken lisäksi kyseessä ei ollut symbolinen ele. Kannabiksen lääkekäyttö – oli kyseessä sitten kemoterapian aiheuttama pahoinvointi, AIDS:iin liittyvä kuihtuminen, viherkaihi tai jokin muu syy – on nyt laillista 13:ssa osavaltiossa, mukaan lukien suurin niistä, eli Kalifornia. Ensi vuonna 13 muuta osavaltiota ovat aikeissa äänestää aiheesta tai muutoin seurata esimerkkiä. Viime viikolla Kalifornian lainsäädäntökomitea piti ensimmäiset istunnot. Ne eivät koskeneet ainoastaan lääkekannabiksen laillisena pitämistä, vaan myös kaiken kannabiksen dekriminalisointia. Kannusteena tähän olisivat massiiviset rahavirrat, jotka vararikossa oleva osavaltio voisi valjastaa käyttöönsä kannabisverojen myötä.

Aiheesta on tehty myös ovensuukyselyitä. Vuonna 1970 84 % amerikkalaisista halusi pitää kannabiksen laittomana. Nykyisin tämä luku on romahtanut 54 %:iin. Laillistamisen puolella olevien osuus on noussut 60-luvun lopun 18 %:sta nykypäivän 44 %:iin. Saman trendin jatkuessa suurin osa amerikkalaisista tulisi puolustamaan laillistamista jo Obaman ensimmäisen kauden lopussa. Läntisissä osavaltioissa 53 % haluaisi laillistaa ja verottaa kannabista jo tällä hetkellä. Laillistamista tukevat eniten nuoremmat ikäpolvet, ”Obama-sukupolvi”, mutta tukea on alkanut kuulua myös republikaanisen puolueen riveistä.

Todellisuus on kuitenkin jo ovensuukyselyiden edellä. Matka Los Angelesiin voisi antaa sellaisen mielikuvan, että kannabis on jo laillista. Kaupungissa on yli 800 kannabiskauppaa ja Kalifornian osavaltiossa niitä on jo arviolta 7000 kappaletta. Se on monta kertaa enemmän kuin Hollannissa.

Kannabisluvan saaminen lääkäriltä on helpompaa kuin henkivakuutuksen ottaminen. Sen voi todeta lukemalla lehti-ilmoituksia, joissa mainostetaan konsultaatiota 200 dollarin maksua vastaan. Kannabiskauppoja löytyy joka lähtöön, parin pennin puulaakeista aina kapitalistiseen makuun sopiviin luksusmyymälöihin saakka. Lääkekannabisliiketoiminnasta haaveileville yksityisyrittäjille pidetään aiheeseen liittyviä seminaareja. Kaupoissa pidetään esillä jalostettuja lajikkeita, joiden avulla voidaan saavuttaa erityisesti räätälöityjä vaikutuksia: jotkut sopivat pahoinvoinnin lievittämiseen, toiset ruokahalun kiihottamiseen tai nukkumisvaikeuksiin; osa taas auttaa hereillä pysymiseen, elokuvien katselemiseen tai yleiseen rentoutumiseen.

Kannabiksen tärkeimmän aktiivisesti vaikuttavan ainesosan, THC:n määrä on paljon suurempi kuin aiemmin (joskaan väitteellä ei ole todellista pohjaa, vaan sekä vahvempia että miedompia lajikkeita on aina ollut olemassa, eikä merkittävää vahvuuden nousua ole ollut. Tälle esteensä asettaa jo kasvibiologia. -toim.huom.) Mutta koska kukaan ei ole koskaan kuollut kannabiksen yliannostukseen, on vaikea sanoa miksi sillä olisi merkitystä. Tietenkin jos henkilöllä on pitkä historia mielenterveysongelmien suhteen, ei aivojen kannabinoidireseptoreiden kanssa ole suositeltavaa leikkiä. Mutta sellaisten ihmisten ei kannattaisi käyttää myöskään muita huumausaineita, puhumattakaan liiallisesta alkoholinkäytöstä. Useimmille ihmisille vahvempi kannabis tarkoittaa ainoastaan sitä, että ainetta tarvitsee ottaa vähemmän toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi. Jos sattuu ottamaan liian paljon, todennäköisesti seurauksena on vain torkahtaminen sekä herääminen ilman krapulaa. Jos baarit alkaisivat myydä kannabista kaljan sijasta, rikostilastot romahtaisivat.

Amerikkalaiset – joille kannabiksen käyttö on lähestulkoon siirtymäriitin tasoinen tapahtuma yliopisto-opiskeluiden alkaessa – tietävät tämän, ja jossain vaiheessa he ovat lopettaneet teeskentelemästä muuta. Viimeiset kolme presidenttiä ovat polttaneet kannabista nuoruusvuosinaan, vaikkakin ainoastaan yksi heistä on kirjoittanut siitä avoimesti. Kun Obamalta kysyttiin Clintonin tapaan kannabissavun hengittämisestä, hän vastasi: ”Eikös se ollut tarkoituskin”. Nuorten kannattajiensa järjestämässä online-konferenssissa ensimmäinen kysymys kuului, olisiko kannabiksen laillistaminen ja verottaminen hyvä asia valtion kassan kartuttamista ajatellen. Obama vain naureskeli aiheelle, mutta yli biljoonan dollarin vuosittaisen budjettivajeen jatkuminen saattaa jossain vaiheessa hyydyttää hymyn.

Yksi avain muutokseen on ollut huomion kiinnittyminen kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Ihmiskunta on käyttänyt kannabista lääkkeenä vuosituhansien ajan. Sitä myytiin joskus Yhdysvalloissa Eli Lillyn lääkeyhtiön toimesta. Kun käyttö sallittiin myötätuntoisesti muutamalle henkilölle, huomattiin vahingossa kuinka vaaratonta se on. Se ei ollut kemiallista riippuvuutta aiheuttava, vaikkakin jonkinlaisia mietoja vieroitusoireita voi tulla pitkäaikaiskäyttäjille, jotka lopettavat käytön välittömästi. Sen sivuvaikutukset ovat minimaaliset verrattuna muihin vastaaviin käyttötarkoituksiin määrättyihin lääkkeisiin. Se on paljon vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin tupakka tai alkoholi. Se ei johda merkittävästi minkäänlaiseen antisosiaaliseen käytökseen, toisin kuin esimerkiksi metamfetamiini, kokaiini tai heroiini. Useat sen käyttäjistä ovat menestyviä ja tuottavia yhteiskunnan jäseniä, jotka vain valitsevat kannabiksen alkoholin sijaan iltaa rentouttamaan tai helpotuksena syöpähoidon kestämiseen.

Kun kiellämme AIDS-potilailta heidät hengissä pitävän työkalun, ratkaisemme asian kuoleman eduksi. Minulla on ystävä, joka ei olisi koskaan voinut käyttää hänet pelastanutta lääkitystä ilman kannabista. Se oli jossain määrin silmiä aukaiseva tarina, ja monilla muillakin ihmisillä on ollut samankaltaisia kokemuksia. Onko se porttihuume? Toki monet kovien huumeiden käyttäjät ovat polttaneet pilveä ensi alkuun. Mutta lähes kaikki heistä ovat aloittaneet alkoholilla, ja se ei ole laitonta.

Tietenkään mikään ei ole väistämätöntä. Poliisi valvoo sitä yhä ja sadattuhannet amerikkalaiset, suhteettoman suuri osa heistä tummaihoisia ja köyhiä, ovat sen vuoksi vankilassa. Los Angelesin epäonnistuminen säädellä riittävästi sen satoja kannabiskauppoja saattaa johtaa niiden yhteyksiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Siitä voisi tulla takaisku, joka kriminalisoisi uudelleen koko toiminnan.

Asiaa täytyy seurata pari vuotta, jonka aikana selvinnee, toteutuvatko nämä pelot vai käykö asiassa toisin. Luultavasti laillistamista seuraavan vuosikymmenen aikana kannabiksen kieltolaista tulee yhtä outo menneisyyden asia, kuin alkoholin kieltolaista on tullut. Loppujen lopuksi tarpeettomat kieltolait kaivavat maata ainoastaan itsensä alta. Ja tällä hetkellä miljoonat syöpä- ja HIV-potilaat ovat laillistamisen puolella. Samaan aikaan jotkut epätoivoiset hallituksen osastot etsivät, mitä verottaa seuraavaksi. Asia voi mennä jopa vielä pidemmälle: pian kannabis saattaa olla tupakointiakin hyväksyttävämpää.

Tabujen tarve on toki ikuinen, mutta tabujen kohteet muuttuvat jatkuvasti. Tupakan aikakausi saattaa elää viimeisiä hetkiään ja kannabiksen vuosituhat voi olla juuri alkamassa.

Lähde:

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/us_and_americas/article6897958.ece

Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html

Aika ottaa kannabis vakavasti

Erittäin ankara linjaus vain vahingoittaa niitä, jotka tarvitsevat kannabista lääkinnälliseen käyttöön.

Kalifornialaiset tekivät äänestyspaikoilla hyvin selväksi, että he kannattavat kannabiksen laillistamista lääkinnälliseen käyttöön. Lakiesityksestä 215 eli 13 vuotta sitten hyväksytystä osavaltion laista on tullut myös pahasti väärinkäytetty kuten kriitikot pelkäsivät.

On arvioitu, että Long Beachilla on yli 40 kannabisapteekkia ja 800 tai enemmän Los Angelesissa. Los Angelesin pääsyyttäjä Steve Cooley päätti viime viikolla, että useimmat niistä toimivat laittomasti ja hän haluaa sulkea ne.

Tämä voi olla liian ankaraa. Lääkekannabiksen kannattajat kamppailevat vastaan. He muistuttavat, että apteekkien sulkeminen rankaisisi niitä ihmisiä, joilla on oikeus ja tarve lääkekannabikselle.

Lakiesityksen 215 ja yhteiskasvatuksen sallivan osavaltion lain piti tulla auttamaan niitä, jotka kärsivät kemoterapian sivuvaikutuksista, kivusta, kovasta pahoinvoinnista tai muuten hyötyvät kannabiksen käyttämisestä ja saavat siihen lääkärin suosituksen. Reseptiä ei tarvita, suositus riittää.

Tämän mahdollisuuden saatuaan lääkekannabisapteekkeja ilmestyi kaikkialle tarjoten turvallisen, osavaltion lain puitteissa laillisen, tavan lähes kaikille saada kannabista kilpailukykyisillä hinnoilla.

Kannabiksen säännöstelyyn olisi kuitenkin parempiakin tapoja. Aluksi, ihmiset, jotka todella tarvitsevat sitä lääkinnälliseen käyttöön, voisivat saada reseptin lääkäriltä, ja tällä reseptillä he saisivat apteekistaan annoksensa kuten muissakin lääkkeissä. Koko prosessin pitäisi olla luottamuksellinen. Nykyisellään pidettävä lista lääkekannabiksen käyttäjistä on epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

Seuraava askel on kalifornialaisten tahtoon taipuminen. Enemmistö heistä kannattaa kannabiksen käytön dekriminalisoimista. On arvioitu, että Kalifornia menettää kymmeniä miljoonia dollareita laittoman kannabiskaupan takia. Toisissa arvioissa on puhuttu sadoista miljoonista ja jopa miljardista dollarista. Tämä menetys on laskettu veroina, joita voitaisiin kerätä kannabiksen myynnistä, jos se olisi laillista.

Kannabiksen laillistuessa reseptit eivät enää ole tarpeen ja apteekkeja voitaisiin säännöstellä tiukin ehdoin, samoin kuin viinakauppoja säännöstellään. Ikärajat sekä riittävä etäisyys kouluihin ja asuinalueisiin pitäisi määritellä ja niitä tulisi valvoa. Aivan kuten alkoholiakaan ei saa myydä ilman lupaa, myös kannabiksen katumyynti olisi laitonta.

Kannabiksen laillistaminen ottaisi todella suuren harppauksen kohti salakuljetuksen lopettamista. Salakuljetus on tehnyt Meksikon rajasta pelottavan taistelukentän, jolla huumekartellit taistelevat toisiaan ja poliisia vastaan. Monet poliiseista ovat niin korruptoituneita dollarien vilahtaessa heidän taskuunsa, että valvonta on pelkkä suuri farssi.

Lienee sanomattakin selvää, että laillistaminen olisi kartelleille todella tuhoisaa. Ne menettäisivät lähes kaikki tulonsa ja vaikutusvaltansa. Ihmiset eivät enää juuri ostaisi niiden epämääräisiä tuotteita kadulta, vaan suosisivat virallisia liikkeitä, joissa laatua tarkkaillaan ja huonolaatuisesta tuotteesta tai palvelusta voisi valittaa valvovalle viranomaiselle. Kartellien suurin pelko lieneekin nykyisellään kannabiksen laillistaminen.

Jos Yhdysvallat (tai Suomi) on mitään kieltolaista oppinut, niin sen, että julistamalla laittomaksi aineita, joita ihmiset haluavat käyttää, heidät vain ajetaan rikollisiksi. Tämä havaittiin alkoholin kieltolain yhteydessä: markkinoille tuli vahvempia tuotteita eikä alkoholin kulutus juuri laskenut. Vain yleinen kunnioitus lakia kohtaan laski.

Täsmälleen sama pätee kannabikseenkin. Sitä käytetään laajalti laista välittämättä ja tulot menevät rikollisille. Laillistakaa kannabis. Säännöstelkää ja kontrolloikaa sitä. Verottakaa sitä. Ja valvokaa säädöksiä. Aika on koittanut.

Lähde:

http://www.presstelegram.com/opinions/ci_13534850

Kannabislääkintä ja tiede

Tieteen kiinnostus kannabista kohtaan on lisääntynyt ja lisääntyy entisestään päivä päivältä, ja se on sairaiden etu.

Huolimatta kannabiksen aiheuttamasta polemiikista Kalifornian osavaltion pääkaupungin Sacramenton kaupungintalolla sekä Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C.:ssa, maailmanlaajuinen tiedeyhteisö on viime aikoina tutkinut ainetta lisääntyvällä mielenkiinnolla. Paikalliset potilaat ja lääkärit ovat erittäin innostuneita THC:n mullistavista mahdollisuuksista lääkeaineena.

Sacramentossa on kohtalaisen suuri lääkekannabisyhteisö, jossa on mukana potilaita, avuntarjoajia ja tutkijoita. Jotkin lääkekannabisapteekit toimivat suoraan yhteistyössä potilaiden ja lääkäreiden kanssa, pienentäen kuilua lääketieteellisen tiedon ja sosiaalisen tuen välillä.

Sacramenton asukas Thomas Coy on työskennellyt yhdessä Capitol Wellness -lääkekannabisapteekin kanssa sen avautumisesta lähtien, vuodesta 2004. Hän on HIV:n/AIDS:n kanssa elävä 28-vuotias aktivisti.

”Kannabis on auttanut minua valtavasti”, hän sanoi. ”Olen ollut mukana lääkeohjelmissa ja -kokeissa vuodesta 1983 lähtien.”

Kannabis auttaa Coyta elämään tautinsa kanssa ja selviämään monista sen aiheuttamista oireista. Neljän jointin polttaminen päivittäin ehkäisee kohtauksia, helpottaa pahoinvointia, taistelee keuhkokuumetta vastaan ja lisää ruokahalua.

”Ilman lääkekannabista olisin kuollut”, Coy sanoi. ”Lääkäreiden mielestä olen elävä ihme.”

Huolimatta terveydentilastaan, jota monet pitäisivät toimintakykyä haittaavana, Coy viettää aktiivista elämää ja johtaa tukiryhmiä. Viimeksi hänen HIV/AIDS-ryhmänsä oli yhdistetyllä telttailu- ja lauttaretkellä.

Coy avustaa potilaita sekä sosiaalisesti että lakiasioissa, ja on ollut useita vuosia mukana potilaiden oikeuksia ajavassa järjestössä Americans for Safe Access:ssa. Hän on todistanut lukuisia kertoja liittovaltion ahdistelemien potilaiden ja kannabiskerhojen puolesta.

”Minä ilmestyn paikalle ja kohotan ääntäni”, hän sanoi. ”Ilmoitan, että ’tämä on lääkettä, näpit irti siitä’.”

Coyn kaltaiset potilaat ovat yleinen näky lääkekannabisapteekeissa ja joukkokokouksissa, sekä marsseilla, joissa he taistelevat oikeudestaan lääkitä itseään AIDS:a, syöpää, MS-tautia, fibromyalgiaa, glaukoomaa ja muita tauteja vastaan. Lista on pitkä.

Kannabista koskevat lääketieteelliset tutkimukset ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, ja lääkäri Frank Lucido on seurannut tätä kehitystä.

Lucido on toiminut yleislääkärinä kolmekymmentä vuotta. Alkaen vuodesta 1996, jolloin lääkekannabis sallittiin Kaliforniassa, hän on ollut rohkeasanainen ja arvostettu yrttilääkityksen puolestapuhuja.

”Aloin perehtyä aiheeseen heti, kun lääkekannabiksesta tuli laillista”, hän kertoi Sacramento Press -lehdelle. ”Jokainen lääkäri tietää, että hänellä on parisenkymmentä todella kovilla olevaa potilasta, jotka voisivat hyötyä suuresti lääkekannabiksesta.”

Lucidon opiskellessa lääketiedettä 70-luvulla lääkärit eivät ottaneet selvää kannabiksesta ja tiedossa oli vain sen väitetty suuri potentiaali väärinkäyttöön.

”Meidän tuntemamme kannabiksen vaarat olivat paisuteltuja”, hän sanoi. ”Me kaikki näimme opiskelijatovereidemme käyttävän kannabista ja suoriutuvan silti erittäin hyvin.”

Lucidon kiinnostus heräsi uudelleen, kun Kalifornian Proposition 215 -lääkekannabislakialoite tuli äänestettäväksi. Hän kuuli huhuja, että kannabiksella oli joitakin epämääräisiä lääketieteellisiä hyötyjä, ja alkoi tutustua tutkimuksiin saadakseen selville miten kannabis itse asiassa vaikutti.

”On vielä paljon asioita joita emme tiedä, mutta tiedämme sen, että on olemassa vähintään 70 aktiivista kannabinoidia sekä useita CBD-yhdisteitä”, hän sanoi.

Kannabinoidit ovat se ”juttu” kannabiksessa, jotka saavat ihmiset pilveen. Ne ovat kemikaaliryhmä, joka matkii ihmisaivojen luonnostaan tuottamaa ainetta, anandamidiksi kutsuttua kannabinoidia. Joka puolella kehoa ja aivoja on anandamidireseptoreita. Kannabiksessa on monenlaisia kannabinoideja, mutta valtaosa on delta-9-tetrahydrokannabinolia, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä THC.

Yleisesti ottaen hampun voimakkuus on suoraan verrannollinen THC-pitoisuuteen, ainakin mitä tulee sen rentouttaviin ominaisuuksiin. THC voi toimia unenedistäjänä, kivunlievittäjänä, tulehduksenhelpottajana, pahoinvoinninvähentäjänä, ruokahalunkiihottajana, lihasrelaksanttina ja, ehkä yleisimmin tunnettuna,  antidepressanttina.

CBD on lyhenne kannabidiolille, aineryhmälle kannabiksessa, joka on vielä hieman tutkimatonta aluetta. Meneillään olevissa tutkimuksissa CBD-yhdisteillä on havaittu viruksia torjuvia ja jopa kasvaintenvastaisia  (jopa kasvaimia supistavia) ominaisuuksia. Kyllä, tämä tarkoittaa, että kannabis voi auttaa ehkäisemään syöpää, UCLA:n viimeaikaisten tutkimusten mukaan.

”Noin kaksi tai kolme vuotta sitten ilmoitettiin, että kannabis ei lisää syövän riskiä, ja lisäksi huomautettiin ohimennen, että tietyllä annostuksella se voisi toimia jopa syövältä suojaavasti”, Lucido sanoi. Hänen mukaansa lukuisat muut tutkimukset, joissa kannabista on menestyksekkäästi käytetty pienentämään kasvaimia hiirillä, on jätetty huomiotta huolimatta niiden tuloksista. (Tai juuri tulosten vuoksi -toim.huom.)

On yleisesti tiedossa, että kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla, kuolettavan annoksen ollessa satoja kiloja 15 minuutin sisällä nautittuna. On kiinnostavaa, että kannabinoidireseptoreja ei ole medulla oblongatan alueella, eli siinä osassa aivoja, joka kontrolloi hengitystä ja muita elintärkeitä toimintoja.

”Se tarkoittaa, että jos joku onnistuu polttamaan ’tuhoisan’ annoksen, hän tulee erittäin uniseksi, mutta ei kuole”, Lucido sanoi.

Vaikka kannabikseen kuoleminen onkin mahdotonta, polttamisella on muita sivuvaikutuksia. Tärkein niistä on sivuvaikutus, joka ei ole sivuvaikutus lainkaan: pilveen tulo. Kannabiksen psykoaktiivinen vaikutus voi olla joko euforinen (miellyttävä) tai dysforinen (epämiellyttävä). Jotkut ihmiset pitävät aineen vaikutuksista, jotkut eivät. Jos dysforisia vaikutuksia kokevat henkilöt käyttävät kannabista helpotuksena vakavaan sairauteen, he voivat päästä eroon epätyytyväisyydestään ja jopa tulla immuuneiksi ”pilvelle”, kuten useat lähteet todistavat.

Kannabiksen polttaminen voi myös ärsyttää keuhkoja, mutta tämä voidaan välttää käyttämällä ainetta syömällä tai höyrystämällä se.

Kannabiksen lääketieteellisen käytön mahdollisuuksien ollessa hyvin laajoja, on vielä melko epätavallista, että lääkärit antavat potilaille tavanomaisia suosituksia käyttää ainetta.

”On kaksi syytä miksi useimmat lääkärit epäröivät suosittaa kannabista”, Lucido sanoi. ”He joko eivät tiedä aineen lääketieteellisistä ominaisuuksista, tai sitten he pelkäävät lääkekurin ja lain valvojia. Pidän itselläni erittäin korkeita standardeja, ja jouduin silti lääketieteellisen lautakunnan tutkittavaksi.”

Yksityislääkäri Lucido kertoi seulovansa potilaitaan tiedustelemalla heiltä vahvistavia todisteita heidän tilastaan. Hän esittää kaikille alle 21-vuotiaille kaksi kysymystä. Ensiksi: ”Asutko yhä kotona?” ja toiseksi: ”Salailetko sitä vanhemmiltasi?” Hänen mukaansa tämä siivilöi noin 90 prosenttia nuorista hakijoista.

Vaikka kannabiksella voi olla huomattavia vaikutuksia terminaalisen sairauden kanssa elävien henkilöiden elämään, ovat nämä tapaukset melko harvinaisia. Yleisemmin potilaat hakevat hoitoa henkisiin paineisiin ja fyysisiin kipuihin. Lucido suoritti viime vuonna kyselyn 1045 potilaalleen, josta selvisi että heistä 61 % hoiti kroonista kipua, 7 % ahdistuneisuutta, 6 % migreeniä, 4,4 % ruoansulatusvaivoja (ummetusta, pahoinvointia, anoreksiaa) ja 3,4 % masennusta. Useat muut sairaudet muodostivat loput 18 %.

Tuoreet tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti uusia lääketieteellisiä käyttötarkoituksia kannabikselle. Kalifornian yliopiston lääkekannabistutkimuskeskuksen (CMCR) jatkaa koko ajan eri puolilla osavaltiota tutkimuksia THC:n vaikutuksista mm. selkäydinvammoihin ja MS-taudin lihashäiriöihin. Lucido kertoi äskettäin kuulleensa eräästä mielenkiintoisesta tämän aistillisen yrtin sovelluksesta: naisten libidon kohottaminen. Estottomat ja kevytkenkäiset kannabista polttavat naiset olivat keskeisiä pelotteluhahmoja ”ruohohulluus”-propagandan alkuaikoina, ja nyt uudet tutkimustulokset ovat todella osoittaneet että kannabiksen seksuaalisesti kutsuvia vaikutuksia voidaan käyttää stimuloimaan uinuvaa libidoa.

Kannabiksen lääkinnällisten ominaisuuksien tieteellinen tutkiminen on tuottanut lupaavia tuloksia. Paikallisen, valtakunnallisen ja maailmanlaajuisen huomion lisääntyessä tutkimukset vaikuttavat jatkavan kasvuaan.

Lähde:

http://www.sacramentopress.com/headline/12293/The_science_of_THC_medicine

Yrittääkö lääketeollisuus poistaa kaiken hauskan pilvestä?

Lääkeaineiden tutkijat yrittävät kopioida kannabiksen hoidollisia vaikutuksia, mutta ilman ”sivuvaikutusta” jota kutsutaan pilveksi.

Hintavat lääkkeiden markkinointiesitteet ovat ylistäneet kannabiksesta johdettuja lääkkeitä teollisuudenalan seuraavaksi jymymenestykseksi, mutta suurimmat yhtiöt tutkivat ensisijaisesti lääkkeitä, joiden vaikutukset ovat päinvastaisia kuin yrttimuotoisella kannabiksella.

Lukuisat tutkijat yrittävät kehittää lääkkeitä, jotka matkivat yrtin terapeuttisia vaikutuksia ilman savun hengittämisestä koituvia haittoja, ja ilman sivuvaikutusta, joka saa ihmiset pilveen.

Toiset tutkijat työskentelevät kannabinoidiagonistien parissa, aineiden kanssa jotka tehostavat kehon luonnollista kannabinoidijärjestelmää – tai kannabinoidiantagonistien parissa, jotka hillitsevät tätä järjestelmää, ja jotka ovat lääkejättien keskeisin mielenkiinnon kohde. Huolimatta miljoonista lääkekannabiksen käyttäjistä, sekä USA:n hallituksen asettamat rajoitukset että lääkeyhtiöiden tarve yksinomaiselle omistusoikeudelle ovat vaikeuttaneet kasvimuotoisen kannabiksen tutkimusta.

Joka tapauksessa on todennäköistä, että kestää vielä hyvän tovin ennen kuin lukuisat kannabispohjaiset lääkkeet saapuvat lähiapteekkiisi.

”Kiinnostusta on olemassa paljon, mutta ensi viikolla ei tosiaan olla julkaisemassa vielä mitään”, sanoi pitkäaikainen lääkekannabistutkija, joka halusi pysytellä nimettömänä.

Toistaiseksi vain kolme kannabispohjaista lääkettä on markkinoilla:

– Valeant Pharmaceuticalsin valmistama Cesamet, jota käytetään kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin hoidossa, tuli myyntiin Yhdysvalloissa vuonna 2006. Tuote sisältää nabilonea, kannabiksen tärkeimmän psykoaktiivisen ainesosan THC:n synteettistä muotoa.

– Marinol on synteettistä THC:tä kapseleissa, ja on ollut markkinoilla vuodesta 1986. Nykyisin lääkettä valmistaa belgialainen Solvay Pharmaceuticals, ja geneerisiä valmisteita ollaan tuomassa markkinoille.

– Sativex, kokokannabisuutelääke, jota tuottaa brittiläinen GW Pharmaceuticals, on saatavilla Kanadassa. Kyseessä on suuonteloon annosteltava suihke, joka imeytyy limakalvoilta kielen alta ja poskien sisäpinnoilta. Sativex sisältää jotakuinkin samassa suhteessa THC:tä ja kannabidiolia (CBD). Kannabidiolin uskotaan vähentävän sekä kipuja että kannabispilven hermojaraastavimpia puolia. Suihke on tällä hetkellä kolmannen vaiheen kokeissa – laajoissa ihmiskokeissa, joissa tutkitaan lääkkeen tehokkuutta – MS-tautiin Euroopassa ja syöpäkipuihin USA:ssa.

Ainakin viisi maailman kymmenestä johtavasta lääkeyhtiöstä on tutkinut tätä aluetta. Vuonna 2006 noin 18 kannabiksensukuista yhdistettä oli aktiivisen lääketieteellisen kehityksen alaisena, kertoo tri George Kunos, Kansallisen terveysinstituutin alkoholin väärinkäytön ja alkoholismin keskuksen tieteellinen johtaja. Kyseessä olivat lähinnä kannabinoidiantagonistit.

Monet näistä yhdisteistä eivät kuitenkaan koskaan päädy markkinoille. Uusien lääkkeiden tulee todistetusti olla turvallisia ja tehokkaita, lääkeyhtiöt haluavat niiden olevan tuottavia, ja hyväksymisprosessi voi viedä jopa kymmenen vuotta.

Tämän vuoden tammikuussa Novartis ilmoitti, että oli saanut päätökseen ensimmäisen vaiheen kokeet kannabinoidiagonistilla nimeltä CRA13, jota voidaan ehkä käyttää kroonisen kivun hoidossa. Ensimmäisen vaiheen kokeet ovat yleensä pienimuotoisia aineen turvallisuutta testaavia kokeita, joissa tutkitaan myös kuinka hyvin koehenkilöt sietävät sitä, sekä aineen farmakokinetiikkaa, eli kuinka nopeasti aine kulkeutuu elimistöön, mihin se kulkeutuu, ja kuinka kauan pysyy siellä.

Lääkejättien ensimmäisen siirtymä kannabinoidilääkkeisiin päättyi kuitenkin epäonnistumiseen. Vuonna 2006 ranskalainen Sanofi-Aventis alkoi markkinoida Euroopassa kannabinoidiantagonisti rimonabantia kauppanimellä Acomplia.

Estämällä luonnollisen kannabinoidien toimintaa aivojen CB1-kannabinoidireseptoreissa, Acomplia sai aikaan ”mässyjen” vastakohdan. (Erään lääkeyrityksen mukaan CB1-reseptorien aktivaatio ”näyttää saavan aikaan ruoan nauttimista jopa kylläisyyden vallitessa.”) Tri Kunosin mukaan lääke vaikutti lupaavalta myös diabeteksen hoidossa, koska se lisäsi kehon insuliiniherkkyyttä. Brittiläinen lääketeollisuuden julkaisu ennusti Acomplian muodostuvan ”ensimmäiseksi kannabinoidisuurmenestykseksi.”

Yhdysvaltain ruoka- ja lääkehallinto päätti kuitenkin hylätä Acomplian vuonna 2007, koska sen sivuvaikutuksien joukossa oli itsetuhoiset ajatukset. Vuoden 2008 syksyllä Euroopan lääkevirasto suositti lääkkeen vetämistä markkinoilta, koska se lisäsi masennuksen riskiä. Saman vuoden marraskuussa Sanofi-Aventis ilmoitti luopuvansa kaikesta lääkkeeseen liittyvästä tutkimuksesta.

Lääkeyhtiöt Pfizer ja Merck Sharp & Dohme, joilla oli samankaltaisia lääkkeitä kolmannen vaiheen testauksessa, lopettivat nekin oman kehityksensä. Myös Solvay, jolla oli markkinointisopimus Bristol-Myers Squibbin kanssa SLV319-nimellä kutsutusta kannabinoidiantagonistista, keskeytti omat tutkimuksensa. Kolmannen vaiheen kokeet olivat todenneet yhdisteen tehokkaaksi ylipainolääkeeksi, mutta yhtiön tutkimusjohtaja viittasi ”korkeisiin sääntelyesteisiin.”

Riskit nähtiin kenties ennakolta. Koska endokannabinoidijärjestelmä löydettiin vasta 90-luvun alkupuolella, ymmärrys sen roolista tunteiden säätelyssä ja sen käpälöinnin vaikutuksista ovat vielä lapsenkengissä.

Vuonna 2003 neurokemisti Dale Deutsch, entinen kansainvälisen kannabinoiditutkimusyhdistyksen johtaja, ennusti että kannabinoidiantagonisteista tulisi tehokkaita ruokahalun vähentäjiä, mutta että niitä käyttävät henkilöt ”voivat olla erittäin ärtyisiä”.

Lääkkeiden tutkijat yrittävät nyt löytää kannabinoidiantagonisteja ilman psykologisia sivuvaikutuksia. Sillä välin ”nettiapteekit” mainostavat yhä rimonabantia ”huomaamattomassa pakkauksessa” ja ”ilman lähettäjän nimeä.”

Johnson & Johnson sanoo, että yritys ei tee kannabinoidilääketutkimusta, eikä yhtiössä olla sen puhemiehen mukaan ”tietoisia yhdestäkään muusta” yhtiöstä, joka tutkimusta suorittaisi. Toisaalta, lääkeyhtiöt eivät kovinkaan todennäköisesti kerro kilpailijoille tutkimuksista, joita suorittavat.

”Se on kaikki yksityistä tietoa”, sanoo Paul Armentano kannabislakien muutosta ajavasta NORML-järjestöstä. ”On syytä uskoa, että kannabinoidilääkkeiden tutkimuksessa on tapahtunut räjähdysmäinen kasvu, mutta suuri yleisö ei saa tietää siitä ennen kuin nämä lääkkeet ovat lähellä markkinoille pääsyä.”

Viidentyyppisiä kannabislääkkeitä

Tutkijat tarkastelevat viittä eri aluetta kannabislääkkeissä. Kaksi ensimmäistä ovat kasviuutteet ja THC:n puhdistetut muodot. Kolme muuta lääketyyppiä vaikuttavat endokannabinoidijärjestelmään.

GW Pharmaceuticalsin Sativex on lähimpänä hyväksyntää USA:ssa oleva kokokasviuute. Lääkettä on kehitetty useita vuosia. Sativex suunniteltiin suihkemuotoiseksi, jotta se imeytyisi ja toimisi lähes yhtä nopeasti kuin poltettu kannabis. Tällä vältettiin yleisimmät valitukset, joita potilailla on oraalisesti annostellun THC:n kanssa; vaikutuksen alkamiseen voi mennä jopa tunti, annoskoon määrittely on vaikeaa ja suun kautta otetut lääkkeet ovat hyödyttömiä, jos on liian huonovointinen, jotta ne pysyisivät sisällä.

GW on myös aloittanut tutkimukset, joissa CBD yhdistetään toiseen kannabinoidiin THCV:een II-tyypin diabeteksen hoidossa. Pitkäaikaiset lääkekannabiksen puolestapuhujat tohtori Robert Melamede, Coloradon yliopiston biologi ja kalifornialainen aktivisti Steve Kubby, perustivat yhteistuumin Cannabis Science Inc. -yrityksen. Yhtiö suunnittelee kehittävänsä kasvipohjaisia lääkkeitä ja niiden ottotapoja. Yritys aikoo esitellä tuotteensa ensimmäisenä Kanadan markkinoille. Heinäkuun alussa yhtiö erotti Kubbyn keskellä riitoja ja taloudellisia sotkuja.

Eräs suurimmista esteistä yhdysvaltalaisille tutkijoille, jotka yrittävät kehittää kasvipohjaisia kannabislääkkeitä, on liittovaltion rajoitukset kasvin saatavuudelle. Ainoa laillinen lähde on tri Mahmoud ElSohlyn laboratorio Mississippin yliopistolla. ElSohlylla on ollut erityinen sopimus Kansallisen huumeidenkäytön instituutin (NIDA), jonka on hyväksyttävä tutkijoiden hakemukset kannabiksen saamiseksi, kanssa jo lähes 40 vuotta.

NIDA:lla on ollut voimakas ennakkoasenne, joka on suosinut kannabiksen väärinkäyttöön liittyviä tutkimuksia. Instituutti on evännyt kannabiksen toimituksen useille tunnetuille tutkijoille, jotka ovat suunnitelleet lääkekannabiskokeita.

Huumausainevirasto DEA on kieltäytynyt myöntämästä millekään muille tahoille lisenssiä kasvattaa kannabista tutkimuskäyttöön. Tämän vuoden alussa se kielsi luvan Lyle Crakerilta, Massachusettsin yliopiston professorilta, joka jätti hakemuksen jo vuonna 2001 ja päätyi lopulta haastamaan DEA:n oikeuteen, koska se ei reagoinut hakemukseen. DEA jyräsi oman hallinnollisen lakimiehensä, joka vuonna 2007 oli vaatinut liittohallinnon monopolin lopettamista.

”Lupaa edes kannabiksen lähelle pääsemiseksi on mahdoton saada”, sanoo Armentano.

Euroopassa esteitä on vähemmän. Mutta kun saksalainen yrttilääke- ja kosmetiikkayritys Weleda AG rahoitti brittiläistä tutkimusta THC-CBD -uutteen käytöstä MS-taudin kouristuksien hoidossa, tutkimus jouduttiin keskeyttämään vapaaehtoisten koehenkilöiden puutteessa.

Marinolin geneeriset muodot, THC:tä nimellä dronabinoli, alkavat saapua Yhdysvaltain markkinoille. Kaksi johtavaa geneeristen lääkevalmisteiden tuottajaa, Par Pharmaceutical ja Watson Pharmaceuticals alkoivat markkinoida sitä viime vuonna, Watsonin ollessa Solvayn autorisoitu lisenssinhaltija.

Saksalainen yrttilääkeyritys Bionorica AG hakee Yhdysvaltojen liittovaltion hyväksyntää dronabinolilääkkeelleen, joka sisältää kasveista eristettyä THC:tä. Bionorican USA:n edustajan Gary Kleinin mukaan yhtiö on myynyt tuotetta Saksan ja Itävallan apteekeissa viimeisen 10–12 vuoden ajan. Yhtiö kehittää myös THC-tippoja, jotka imeytyisivät kielen alta.

ElSohly, jolla on hallussaan hallinnon monopoli tutkimuskannabikseen, työskentelee Mallinckrodtin kanssa kehittäen kasviuutemuotoista Marinolia. Lääkekannabisaktivistit ovat kritisoineet häntä terävästi tästä johtuen. Americans for Safe Access -järjestö syyttää ElSohlya siitä, että hän ”hyötyy monopolista tekemällä taloudellista voittoa kannabispohjaisten lääkkeiden tutkimuksesta ja myynnistä.”

ElSohly on myös patentoinut peräpuikon, joka sisältää THC-hemisukkinaattia, joka hajoaa elimistössä muuntuen THC:ksi. ”Kyseessä ei ole suosittu lääkkeenottotapa”, huomioi nimettömänä pysyvä lääkekannabistutkija.

Kanadalainen Cannasat Therapeutics on jättänyt patenttihakemuksen THC-pilleristä nimeltä Relivar, jota käytettäisiin neuropaattisen kivun hoidossa. Kuten eräät migreenilääkkeet, pilleri sulaisi suussa sen sijaan että se tarvitsisi niellä. Yhtiön mukaan tämä saa lääkkeen toimimaan nopeammin kuin nieltävät THC-pillerit. Lisäksi hyötysuhde olisi suurempi ja pillerit olisivat vähemmän päihdyttäviä kuin olemassaolevat. Cannasat työskentelee myös kannabidiolipohjaisen skitsofreniahoidon parissa.

Kannabinoidiagonistilääkkeiden, jotka lisäävät kannabinoidien sitoutumista reseptoreihin aivoissa ja elimistössä, tutkimus on ollut lähinnä ”esikliinistä”, eli niitä on testattu eläimillä ihmisten sijaan, kertoo Kunos. Hänen mukaansa lääkeyhtiöistä löytyy voimakasta vastustusta näitä tuotteita kohtaan, koska ne ovat psykoaktiivisia, matkien marihuanan vaikutuksia aivoissa.

Israelilainen lääkeyhtiö Pharmos oli asettanut paljon toiveita ei-psykoaktiiviseen synteettiseen kannabinoidiin HU-211. Alustavat kokeet osoittivat, että yhdiste saattaisi suojata aivoja neurokemialliselta myrskyltä, jonka aivoinfarkti tai trauma saa aikaan. Vuonna 2004 suoritetut kolmannen vaiheen kokeet todistivat kuitenkin, että yhdiste ei eronnut tehokkuudessa ratkaisevasti plasebosta.

Neljäs kannabinoidilääkkeiden alue ovat yhdisteet, jotka estävät FAAH:n, aivoissa olevan entsyymin, joka hajottaa endokannabinoideja anandamidia ja 2AG:ta, eritystä. Nämä tuotteet toimivat tavalla, joka on karkeasti verrattavissa Prozacin kaltaisiin antidepressantteihin, jotka estävät serotoniinin takaisinottoa. Danielle Piomelli Kalifornian yliopistosta on patentoinut useita mahdollisia FAAH-estäjälääkityksiä, mukaanlukien ahdistuneisuuden helpottaja, yskänlääke ja kivunlievittäjä.

Viimeiseksi, kannabinoidiantagonistien tutkimus jatkuu. Kunosin mukaan tavoitteena on nyt löytää sellainen yhdiste joka ”ei tunkeudu aivoihin”, lääke joka vaikuttaisi ainoastaan aivojen ulkopuolella oleviin kannabinoidireseptoreihin, ja jolla ei näin ollen olisi psykologisia sivuvaikutuksia jotka saivat rimonabantin raiteiltaan. Kunosin mukaan eläinkokeet osoittavat lupaavuutta.

Tanskalainen 7TM Pharma, joka on erikoistunut aineenvaihduntasairauksiin vaikuttaviin lääkkeisiin, suunnittelee aloittavansa vielä tänä vuonna kokeet kannabinoidiantagonistilla liikalihavuuden ja II-tyypin diabeteksen hoitoon. Yhtiön mukaan lääke ”on erityisesti suunniteltu saamaan aikaan hoidolliset vaikutuksensa perifeerisissä kudoksissa sijaitsevissa CB1-reseptoreissa”, aivoissa sijaitsevien sijaan.

Kannabiksen lääketieteelliset mahdollisuudet

Sillä välin, lukuisat akateemiset tutkijat löytävät suunnattomia määriä kannabiksen ja kannabinoidien lääketieteellisiä mahdollisuuksia. Eräässä viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa Madridin Complutensen yliopiston tutkijat saivat selville, että THC sai aivosyöpäsolut tuhoamaan itseään.

Erlangenin yliopistossa Saksassa CB2-reseptorin agonisti vähensi ihon paksuuntumista ja fibroosia, joita havaitaan MS-taudin varhaisvaiheessa. Yhdiste myös vähensi supistuneen verensaannin aiheuttamaa vahinkoa aivoissa, kun sitä tutkittiin aivoinfarktieläinkokeilla.

Kanadalainen asevoimien psykiatri kertoi nabilonen vähentäneen tai poistaneen painajaisunia 34:llä 47:stä posttraumaattinen stressioireyhtymä -potilaasta, joita hän tutki.

Kalifornian yliopistossa San Diagossa tutkitaan parhaillaan, auttaako höyrystetty kannabis diabeetikoiden neuropaattisen kivun hoidossa.

Lääkekannabiksen puolestapuhujat ovat vankasti sitä mieltä, että kokokasvilääkkeet tulevat olemaan kaikkein tehokkaimpia. Tutkimus on osoittanut, että useiden kannabinoidien synergia toimii paremmin kuin yksikään yksittäinen kasvin molekyyli, sanoo Americans for Safe Access -järjestön Caren Woodson.

”Voimakkain lääke ei ole välttämättä paras”, lisää nimettömänä pysyttelevä tutkija. Hänen mukaansa kehon järjestelmät ovat hienovaraisia ja tarvitsevat ”pehmeän työnnön eikä voimakasta tönäisyä.” Hän jatkaa, että voimakkaat synteettiset molekyylit ovat todennäköisesti toksisempia kuin substanssit, joita ihmiskunta on käyttänyt tuhansia vuosia. Hänen mukaansa ”maksalla on kova työ prosessoida iso karvainen molekyyli, jossa on paljon fluoria ja sivuketjuja”.

Hyötymisjärjestelmä saa luonnollisen kannabisyrtin heikkoon asemaan. Lääkeyhtiöt eivät tule käyttämään aikaa ja rahaa aineeseen, jota ne eivät pysty patentoimaan, huomauttaa Woodson. Toisaalta, ne voivat patentoida tinktuuroita, eristämismenetelmiä ja höyrystimiä, jotka lämmittävät THC:n sisäänhengitettäväksi höyryksi sen sijaan, että yrtti poltettaisiin toksiseksi savuksi.

Tuollaiset lääkkeen käyttötavat tyydyttävät todennäköisesti lääketiedeyhteisöä pannaan julistetun polttamisen sijaan, lisäksi ne tyydyttävät yhteisön halun tarkkaan standardoidulle annostelulle.

Woodson epäilee, että keskittyminen synteettisiin kannabinoideihin saattaa olla ”takaovireitti” lääkekannabiksen hyväksynnän estämiseksi. Toisaalta, hänen mukaansa liittohallinto on hyväksynyt neljä Kalifornian osavaltion rahoittamaa I-vaiheen tutkimusta poltetun kannabiksen käytöstä HIV-potilaiden kivunhoidossa. Woodson sanoo, että tässä vaiheessa ”mikä tahansa, mikä saa hallinnon askeleen lähemmäksi lääkekannabiksen hyväksymistä” on hyvä asia.

”Kyseessä saattaa olla 21. vuosisadan aspiriini”, sanoo hän, mutta se ei tule tapahtumaan ennen kuin ”lääketeollisuuden yritykset tutkivat sitä samalla tavoin kuin ne tutkivat mitä tahansa muuta lääkettä”.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/141522/is_big_pharma_trying_to_take_all_the_fun_out_of_pot_/?page=1

Patrick Swayze käyttää kannabista taistelussa syöpää vastaan

Näyttelijä Patrick Swayzen on väitetty aloittaneen käyttää kannabista apunaan syövän vastaisessa taistelussa.

Tietolähteen mukaan Swayzen läheiset ystävät suostuttelivat häntä kokeilemaan pilveä, joka onkin helpottanut näyttelijän pahoinvointia, unettomuutta ja ahdistuneisuutta. 56-vuotias näyttelijä on myös saanut takaisin menettämiään kiloja kannabiksen käytön aloittamisen jälkeen.

”Hänen painonsa on noussut viime aikoina hieman, ja hän tuntee olonsa normaalimmaksi kuin kuukausiin. Patrick oli laihtumassa kovaa vauhtia, mutta voi nyt paremmin kuin moneen kuukauteen”, tietolähde kertoo.

”Patrick tapaa veljensä Donnien miltei päivittäin, ja he polttavat yhdessä jointin”, sisäpiiriläinen lisäsi. ”He ovat poltelleet Cedars-Sinain lääketieteen keskuksen katolla Patrickin ollessa siellä saamassa hoitoa.”

Vuodesta 2008 haimasyövän kanssa kamppaillut Swayze ei ole kommentoinut asiaa. Toivomme hänelle rauhallista ja pikaista toipumista.

Swayze tuli tunnetuksi 1987 roolistaan elokuvassa Dirty Dancing – kuuma tanssi. Hän on naimisissa suomalaissyntyisen Lisa Niemen kanssa.

Lähde:

http://www.transworldnews.com/NewsStory.aspx?id=108033&cat=2

Lääkekannabis muuttuu isoksi liiketoiminnaksi Israelissa

Kuinka Yohai Golan-Gild siirtyi psykedeelisten bileiden järjestämisestä lääkekannabiksen tuottajaksi Israelissa? Ja vielä terveysministeriön täydellä tuella?

”90-luvu oli kemikaalien kultaista aikaa”, Golan-Gild sanoo. ”Jokaisella metsän aukiolla oli ihmisiä nauttimassa ekstaasia ja LSD:tä, tanssien kuin viimeistä päivää. Ihmiset eivät menneet naimisiin ellei vieraille olisi voitu luvata pillereitä. Tuhannet protestoivat Rabinin aukiolla vaatien meitä kaikkia antamaan transsille mahdollisuus.

Yleinen tunnelma oli odottava, aivan kuin jotain tulisi muuttumaan. Israelissa ihmiset pitivät juhlimisesta, mutta eivät niinkään siitä maksamisesta. Menetin miljoonia, romahdin taloudellisesti, ja tässä tilanteesta löysin sitten itseni Kaliforniasta. Nopeasti omistinkin jo kolme kasvatustilaa lääkekannabikselle, kunnes yllättäen kuusi kuukautta sitten sain puhelinsoiton amerikkalaiselta  ystävältäni Rick Doblinilta.

Golan-Gildin valitsema polku edustaa hiljaista, mutta kiehtovaa vallankumousta, jonka Israelin yhteiskunta on kokenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 1999 terveysministeriö laillisti kannabiksen käytön potilaille, jotka kärsivät vakavista oireista kuten esimerkiksi kivuista, pahoinvoinnista ja ruokahalun katoamisesta.

Kun kannabiksen kasvatuksesta tuli laillista, lääkekannabiksen käyttäjien määrä nousi vuoden 2000 kahdesta yli 700:aan tänä päivänä. Luvun oletetaan nousevan 1200:aan kolmen kuukauden sisällä.

Kannabiksen kasvatus on lähellä läpimurtoa taloudelliseksi kultakaivokseksi, ja potentiaalista kiinnostuneet yrittäjät parveilevat toiminnasta innostuneena sen ympärillä. Kannabistuotteiden käyttö, joka oli siis täysin kiellettyä kymmenen vuotta sitten, on tulossa säännellyksi ja voi loppujen lopuksi saavuttaa jopa lääkkeen määritelmän.

”Määrään neljäkymmentä uutta reseptiä kuukausittain keskimääräisen reseptin ollessa 100 g per potilas kuukautta kohden”, tohtori Yehuda Baruch, Bat Yamissa sijaitsevan psykiatrisen hoitolaitoksen Abarbanelin omistaja, kertoo. Baruch on myös terveysviraston nokkamies lääkekannabisresepteissä.

Aiemmin mainittu vallankumous ei ole vielä tullut tiensä päähän ja lääkekannabiksen käyttö on parhaillaan harmaalla alueella. Terveysministeriön luvalla käyttö on täysin laillista, mutta siihen suhtaudutaan väheksyvästi. Baruch, ainoa reseptien toimittaja, on virastossa vain osa-aikaisena työntekijänä ja monet potilaat joutuvatkin odottamaan, että Baruch siivoaa kalenteriaan uusiakseen potilaidensa reseptit.

”Baruch ruuhkautuu jo nyt reippaasti. Mitä oikein tapahtuu syyskuussa, kun saavutamme 1200 lääkekannabiksen käyttäjän rajan?” kysyy Tel-Avivin asukas Liat Benny (37), joka sairastaa harvinaista geneettistä poikkeamaa, ja jolle on määrätty kannabista kipujen lievitykseen. Hän on hiljattain perustanut voittoa tuottamattoman yhdistyksen, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio kannabiksen lääkekäyttöön. Aivan samalla tavoin kuin mihin tahansa muuhun lääkkeeseen.

”Taistelumme on ennakkoluuloissa lilluvaa virastoa vastaan”, hän sanoi. ”Stigma on lyöty kun ajatellaan, että lääkekäyttäjät ovat sekaisin tai pilvessä. Mutta me emme ole sellaisia. Minulle kannabis korvaa muita lääkkeitä, ja se tuo takaisin toimintakykyni. Älä vertaa minua terveeseen ihmiseen, joka käyttää”. Hän lisäsi, että oli monesti törmännyt lääkäreihin sekä hoitajiin erilaisissa tapahtumissa vetäessään puhetta. He olivat reagoineet asiaan kikattamalla, ja pyysivät, että ottaisin itsestäni valokuvan kasvin vieressä.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Bennyn valitukset eivät kohdistu Baruchiin. Päinvastoin, potilaat hurraavat terveysministeriölle, ja nimenomaan Baruchille heidän rikkoessaan perinteistä tietämättömyyden verhoa lääkekannabiksen kohdalla. Lääkäri Itay Gur-Arieyh, Sheban sairaalan kipupoliklinikan johtaja sekä Israelin kipuyhdistyksen jäsen, sanoo, että Baruch on oikeilla jäljillä, mutta asia täytyy pystyä säännöstelemään täydellisesti.

Jopa kymmenen kasvia

Lääkekannabiksen ongelmallinen luonne ilmenee parhaiten sen tuottamisessa. Terveysministeriön komitea, joka päätti lääkekannabiksen sallimisesta vuonna 1999, sopi, että lääkettä annettaisiin vain potilaille, joilla on äärimmäisiä oireita ja/tai oireiluista johtuvien kipujen hoitoon. Komitealla oli kuitenkin vaikeuksia määrittää, kuinka potilaat saisivat lääkkeensä. Lääkettä ei vielä tuolloin kasvatettu laillisesti Israelissa.

Kuitenkin vuonna 2005 kymmenelle ihmiselle kirjoitettiin resepti lääkekannabikseen, ja Benny oli yksi heistä. Ministeriö antoi heidän vapaasti kasvattaa kymmentä kannabiskasvia ja pitää hallussaan 200 g jalostettua tuotetta. (Ajatelkaapa mitä tapahtuisi, jos lääkärisi kirjoittaisi sinulle reseptin lääkkeeseen, joka sinun pitäisi itse tuottaa).

Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa ongelma. Kannabiksen tuottaminen vaatii jonkin verran fyysistä suoritetta ja myös aikaa. Ensimmäiset reseptin saaneet olivat kaikki kuolemansairaita, joten tämä aiheutti kieron käänteen, vaikkakin tahattomasti. Aiempi vastaava tapaus ei ole kaukaa. Yossi Bozaglo oli yksi ensimmäisiä lääkereseptin saaneita. Hänet sittemmin tuomittiin vuonna 2001, koska hän oli yrittänyt ostaa kannabista diileriltä. Kyseinen tapaus teki hyvin selväksi sen, että ministeriön täytyy ottaa vastuulleen lääkkeen tuotanto.

Sitten ”hymynaama” saapui. Tällä nimellä potilaat kutsuivat miestä, joka haluaa pysyä tänäkin päivänä tuntemattomana. Hän oli ottanut yhteyttä ministeriöön ja kertonut voivansa tuottaa kannabista potilaille. Jossain pohjoisessa hän ja hänen perheensä ovat tuottaneet kannabista luvallisesti jo neljä vuotta. Koska lääkettä oli tarjolla, kiitos hymynaaman, tuloksena oli potilaiden dramaattinen lisääntyminen. Kasvatustilassaan hänellä on tusinoittain kasveja, jotka on kaikki nimetty potilaiden mukaan. Potilaiden, joita lääkittiin kannabiksella ja jotka ovat sittemmin menehtyneet.

Potilaat käyvät miltei päivittäin pienessä telavivilaisessa asunnossa hakemassa lääkkeensä hymynaamalta ja hänen yhdistyksensä (”Tikkun Olam”) muilta vapaaehtoisilta. Näiden savukkeiden jakelu, edistyneemmällä klinikalla ja yhteiskunnan siunauksella, on ehkäpä kaikkein epätodellisin ja sydäntä lämmittävin näky, johon voi törmätä. Se on valovuosien päässä sairaaloiden syöpäosastoilta.

Hymynaama jakaa helpotusta pyörätuolissa liikkuville Parkinson-potilaille, Crohnin tautia poteville ja syöpäpotilaille. He kaikki polttavat yhdessä ulkona. Yli 70-vuotiaat potilaat nousevat yht’äkkiä tuoliltaan ja alkavat liikkua ympäriinsä. Eräs lapsi, joka sairasti Touretten oireyhtymää ja joutui lopettamaan koulunsa muiden kiusaamisen takia, lopetti kiroilun, meni takaisin kouluun, ja on nyt elämänsä ensimmäisessä parisuhteessa. Kaikki tämä lääkkeen ansiosta. Kaikilla on hymy naamallaan. Kannabis, jota he saavat, on paljon laadukkaampaa kuin kadulla myytävä laiton tuote.

Luvan saaminen kannabiksen jakeluun todistaa hiljaista vallankumousta. Aluksi vain hymynaama oli oikeutettu käsittelemään lääkettä ja tekemään siitä jointteja. Sittemmin suosion kasvaessa, Baruch myönsi luvat useille yhdistyksen jäsenille. Loppujen lopuksi nämä ihmiset saivat luvan jaella lääkettä ympäri maata.

Hymynaama ei saa mitään korvausta yhteiskunnalta kannabiksen tuottamisesta, eivätkä potilaatkaan maksa siitä mitään. On kuitenkin kaikille selvää, ettei tilanne kysynnän kasvaessa ja tuotantoon uppoavien rahamäärien noustessa voisi jatkua tällaisena.  Tohtori Gur-Arieyh sanoi, että ”maksu on oltava”. ”Se, kuka tämän kaiken kuitenkin maksaa, olkoon se vaikka yhteiskunta, terveysjärjestöt tai potilaat, on toinen kysymys”. Baruch terveysjärjestön edustajana on samaa mieltä Gur Arieyhin kanssa ja onkin jo alkanut suunnitella rahoitusjärjestelmää.

Lääkekannabis, yhdistelmä avuttomia potilaita ja uuden tuulahduksen tuova lääke alkoi kiinnostaa monia yrittäjiä. Puhelinsoitto, jonka Yohai Golan-Gild sai vuosi sitten, oli hänen amerikkalaiselta ystävältään Rick Doblinilta. Rick on MAPS:in (Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies) perustaja. Yhdistys suosii näiden aineiden käyttöä lääketieteessä ja tutkimuksessa. Kun Doblin kuuli käynnissä olevasta vallankumouksesta Israelissa, hän otti äkkiä yhteyttä ystäväänsä Golan-Gildiin, joka oli tapahtumahetkellä Kaliforniassa.

Viime viikolla Baruch ja muita ministeriön edustajia vierailivat Golan-Gildin ja kahden hänen avustajansa rakentamissa kasvatustiloissa. Alkuinvestointi olisi miljoona shekeliä (1 shekel = 0,256 dollaria). Kasvatustilojen sijainti pyydettiin pitämään varkautta silmällä pitäen salassa. He ovat nyt toinen lääkekannabiksen tuottaja. Terveysministeriö, joka pitää mahdottomana tukeutua vain yhteen kasvattajaan, aikoo lisätä laillistettujen lääkekannabiksen tuottajien määrää viiteen tai kuuteen. Baruchin mukaan nämä luvut tulevat nousemaan niin, että ne riittävät kaikkeen lääketuotantoon.

Ensimmäisellä kerralla potilaat saisivat lääkkeensä ilmaiseksi, mutta heiltä alettaisiin periä maksua hetken kuluttua. ”Maailmassa on yli 160 eri variaatiota kannabiksesta ja jokaisella niistä on omat sivuvaikutuksensa”, sanoo Golan-Gild ja lisää mielissään: ”Pystyn valitsemaan juuri oikean lääkkeen tietylle potilaalle, vaikkapa uupumusta aiheuttavan, yhden piristävän aamuksi ja yhden joka tuo kunnon erektion”.

Baruch näkee Israelin markkinoiden potentiaalin kurottuvan kymmeniin tuhansiin lääkekannabiksen käyttäjiin. Heistä jokainen maksaisi 5-10 NIS (1 NIS eli shekel = 0.256 dollaria) grammalta tai 5000–10000 NIS per henkilö / vuosi. Joka tapauksessa Golan-Gild väittää, että gramman kasvattaminen maksaisi 15 NIS (1 shekel = 0.256 $). Siis enemmän, mitä Baruch olettaa hänen potilaidensa maksavan. Erotus täytyisi hänen mukaansa kustantaa terveysministeriön varoista. Vähän samaan tapaan kuin julkisen terveydenhuollon lääkkeet.

Kannabiksen rahoittaminen julkisista varoista vaikuttaa kaukaa haetulta. Ottaen huomioon, että monet  terveysvirastot  ovat parhaillaan kehittelemässä täydentäviä vakuutuksia, jotka tuottaisivat tuloja, ja jotka tarjoisivat vaihtoehtoisia terapioita, näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Tällä välin Golan-Gild aikoo avata kolme ”armolaitosta”, kuten hän niitä kutsuu, Jerusalemiin, Tel Aviviin ja Ra’ananaan. Potilaat eivät ainoastaan pystyisi polttamaan jointteja, vaan voisivat sen lisäksi osallistua lisämaksua vastaan jooga/pilates -kursseille, sekä saamaan koulutusta kannabiksen oikeanlaisesta käytöstä.

Valovuosien päässä kaikista näistä aloitteista pienessä yksinkertaisessa Tel Avivilaisessa asunnossa ”Tikkun Olam” -ryhmä jatkaa kannabiksen jakamista ilmaiseksi, ja vaatii, että potilaat eivät maksaisi sitä omista rahoistaan.

Mässyt

Kun kannabis hyväksyttiin lääkekäyttöön vuonna 1999, se tarkoitettiin alunperin AIDS- ja syöpäpotilaille. Tänä päivänä sitä käytetään osana hoitoa aikaisemmin kuin ennen, ja moniin sairauksiin kuten Parkinsoniin, Touretten syndroomaan, multippeliskleroosiin, kipukroonikoille ja PTSD-oireista kärsiville. Lääkemarkkinat ovat myös allekirjoittamassa kannabiksen vaikutukset lääkekäytössä.

Hadassah Ein Keremin sairaalassa luuydinsiirto-osastolla potilaat, mukaan lukien lapset ja vauvat,  hoidetaan öljytipoilla, jotka on jalostettu kannabiksesta. ”Sillä ei ole sivuvaikutuksia ja se on hyvin tehokas potilaita hoidettaessa”, sanoi osaston johtaja professori Reuven Or. ”Sanoisin, että se on toimiva 80 % tapauksista, mikä on paljon.”

Professori Or jatkaa: ”Se kiihottaa ruokahalua sekä vähentää pahoinvointia ja oksentamista. Tällä on suuri merkitys syöpäosastolla. Sillä on myös tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, jotka auttavat infektioissa tai säteilyn aiheuttamissa tulehduksissa iholla. Kaiken tämän ohella kannabis helpottaa potilaiden kestämistä hoidoissa. Se parantaa heidän mielialaansa ja vähentää depressiota. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia taistelussa potilaan sairautta vastaan.”

Kannabiksella hoidettavista potilaista noin puolet ovat syöpäpotilaita ja neljännes kärsii kroonisista kivuista.

Monikäyttöinen lääke

Kuusivuotiaana Liat Benny alkoi kärsiä kivuista, jotka vuosien myötä kovenisivat ja leviäisivät. Lopulta lääkärit diagnosoivat hänellä harvinaisen autoimmuunihäiriön, joka vahingoittaa verisuonia, silmiä ja niveliä.

Benny kuvailee päivän joka tunti tulevia kipuja ”järkyttäviksi puukotuksen tunteiksi”. Kolme vuotta sitten Bennyn oikea silmä poistettiin kirurgisesti ja vaikka hänellä on vielä näkö tallella vasemmassa silmässä, hän kertoo näön olevan rajoittunut ja utuinen. Hän on läpikäynyt useita operaatioita, hoitoja ja laitoshoitoja morfiinipohjaisten hoitojen lisäksi, mutta hänen sairautensa on pahentunut siihen pisteeseen, että työnteolle tuli laittaa stoppi.

Kymmenen vuotta sitten Bennyn isä kertoi hänelle lääkekannabiksesta ja kolme vuotta sitten hän törmäsi yhteisöön ”Tikkun Olam”. Tänään hän on yksi terveysministeriön luvan saaneista lääkekannabiksen käyttäjistä. Benny myös luennoi aiheesta. Hän koittaa houkutella itsepäisiä lääkäreitä unohtamaan väärät käsityksensä ja jakaa sanomaa lääkekannabiksesta muille potilaille.

”Elän loppumattoman kivun kanssa, joka saavuttaa luvut kahdeksasta yhdeksään kymmenen ollessa korkein mahdollinen kivun määrä”, kertoo Benny.

”Kannabiksen polttaminen antaa minulle mahdollisuuden puhua kanssasi ja kuulostaa johdonmukaiselta, vaikken olisi nukkunut silmäystäkään viime yönä”, hän sanoo ja jatkaa: ”Kannabis on monikäyttöinen lääke, jonka pitäisi kuulua yleisen terveydenhuollon piiriin. Sen käyttö vähentää huomattavasti muiden lääkkeiden käyttöä, mikä tuo säästöjä yhteiskunnalle. Kannabis parantaa kaikkien potilaiden toimivuutta, ja me emme puhu nyt ainoastaan oireiden helpotuksesta vaan myöskin eräänlaisesta terapiamuodosta.”

Muutama viikko sitten Benny perusti järjestön lisäämään lääkekannabiksen käyttöä. ”Näen tämän tehtävänäni”, hän kertoo.

Lähde: http://www.haaretz.com/hasen/spages/1094284.html?

Dekriminalisoikaa kannabis

Los Angeles Timesissa julkaistun alkuperäistekstin kirjoittaja Marie Myung-Ok Lee opettaa Brownin yliopistossa ja työstää kirjaa väärinkäytöksistä lääketieteessä.

Sain juuri puhelimessa hasisvoin reseptin. En saanut sitä diileriltäni, vaan Harvard Medical Schoolin psykiatrian emeritusprofessorilta Lester Grinspoonilta. Enkä ottanut reseptiä bileet mielessä, vaan 9-vuotiasta poikaani varten, joka kärsii autismista, levottomuudesta ja ruoansulatusvaivoista. Noita kaikkia vaivoja kannabiksen psykoaktiiviset ja analgeettiset ominaisuudet auttavat. En antaisi sitä lapselleni, jos en uskoisi sen turvallisuuteen.

Törmäsin kannabikseen etsiessäni turvallisempia vaihtoehtoja voimakkaille antipsykoottisille aineille, kuten Risperdal, joita tyypillisesti määrätään lasten autismiin ja käytösongelmiin.

Näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen aivoihin ei ole juurikaan tutkittu. Ei  myöskään niiden vaikutuksia autismiin, häiriöön, jonka biokemialliset mekanismit tunnetaan huonosti. Mutta riskit kyllä ovat hyvin dokumentoituja. Ne ovat saaneet lääkehallinnon vaatimaan tuotteisiin korkeimman tason ”musta laatikko” -varoitusmerkinnät mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat mm. pysyvä Parkinsonin tautimainen tärinä, aineenvaihdunnan häiriöt ja kuolema. Liittovaltion lääkehallinnon asiantuntijat kehottivat viime vuonna lääkäreitä käyttämään suurta varovaisuutta määrätessään näitä aineita lapsille, koska nämä ovat kaikkein alttiimpia sivuvaikutuksille.

Elän Rhode Islandilla, yhdessä yli tusinasta lääkekannabisosavaltiosta. Tämä tekee kannabiksen antamisesta pojallemme hänen lääketieteelliseen tilaansa laillista. Mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Emme voi ottaa sitä mukaan, kun menemme kylään isoäidin luo Minnesotaan.

Vaikka emme rikokaan lakia, mietin usein mitä naapurimme ajattelisivat, jos tietäisivät että poikamme saa ainetta, jota yleensä pidetään ”viihdehuumeena”. Kannabikseen on pitkään liittynyt laittomuuden vaarallinen sivumaku, ”ruohohulluus” ja ulkomaiset huumekartellit. Kuitenkin vuonna 1988 huumeviraston tuomari Francis L. Young, kaksi vuotta kestäneiden kuulemisten jälkeen, sanoi kannabista ”erääksi turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista, joita ihmiskunta tuntee – – tiukan lääketieteellisessä mielessä kannabis on huomattavasti turvallisempaa kuin monet ruoka-aineet, joita yleisesti käytämme.”

Sen lisäksi, että se auttaa poikani kaltaisia ihmisiä, syitä kannabiksen laillistamiseksi liittovaltion tasolla on lukuisia. Todisteita aineen kipua lievittävistä ominaisuuksista, sekä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja kuihtumisen helpottamisesta on laajalti. Tulevat tutkimukset voivat löytää vielä paljon tärkeitä hoidollisia kohteita.

Kannabiksen vetäminen mukaan huumesotaan on osoittautunut typeräksi – ja kalliiksi. Pitämällä kannabis laittomana ja hinnat pilvissä, laiton yhdysvaltalainen möyhyraha ylläpitää murhaavia huumekartelleja Meksikossa ja muualla. Itse asiassa, nähtyäni miten sijainti laittomien marihuanaviljelmien lähellä vaikutti pieneen meksikolaiskylä Alamosiin, jossa mieheni vietti suurimman osan lapsuudestaan, olin vakuuttunut että en koskaan halua ottaa osaa tuohon väkivallan talouteen.

Koska meillä Rhode Islandilla ei ole Kalifornian tapaan lääkekannabisapteekkeja, potilaan tulee hakea lääkekannabislupaa, ja sen jälkeen löytää keino kannabiksen hankkimiseksi. Me pyristelimme aikamme epätietoisina, kunnes viimein tapasimme paikallisesta puutarhaoppilaitoksesta valmistuneen henkilön, jonka kanssa sovimme poikamme lääkekannabiksen toimittamisesta. Mutta alamaailman hämärät puolet on huomioitava, ja ottaen huomioon nykyisen talousromahduksen, kasvattajamme saa olla varuillaan ettei joudu ryövätyksi.

Kannabiksen laillistaminen ei ainoastaan poistaisi tämän maanalaisen talouden kannusteita, se myös mahdollistaisi aineen verottamisen alkoholin ja tupakan tapaan. Väärinkäytön vaara on aina olemassa, kuten millä tahansa aineella, mutta toksikologia ei ole kyennyt esittämään tappavaa annosta realistisilla käyttömäärillä. Itse asiassa DEA:n tuomari Young mainitsi vuonna 1988 myös, että ”on arvioitu, että käyttäjän tulisi teoreettisesti nauttia – – lähes 700 kiloa marihuanaa 15 minuutin aikana aiheuttaakseen kuolettavan vaikutuksen.” Se ei myöskään ole fyysisesti addiktoivaa, kuten päivittäiset juhlamokkakupposesi. Tämän kuka tahansa kofeiinivieroituspäänsärystä kärsinyt voi todistaa.

Vaikka kannabiksen demonisointi on jatkunut vuosikausia, se ei ole ollut laitonta Yhdysvalloissa kovinkaan kauaa. Hamppukasvi kriminalisoitiin liittovaltion tasolla vuonna 1937, paljolti yhden miehen eli Harry Anslingerin, toimien ansiosta. Hän levitteli keltaiseen lehdistöön räikeitä sensaatiotarinoita murhista ja kauheuksista, joita väitetysti suoritettiin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Kannabis oli listattuna USA:n lääkeluettelossa vielä vuonna 1941, yleisenä ja hyödyllisenä lääkkeenä päänsärkyyn, depressioon, kuukautiskipuihin ja hammassärkyyn. Lääkeyhtiöt pyrkivät kehittämään yhä voimakkaampia ja voimakkaampia lajikkeita.

Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia nimitti kiellolle epäileväisenä komitean suorittamaan ensimmäisen laajan tutkimuksen kannabiksen tosiasiallisista vaikutuksista. Tutkimus selvitti, että huolimatta hallinnon kiihkeistä väitteistä, kannabis ei aiheuttanut mielisairautta tai toiminut porttihuumeena. Tutkimus ei löytänyt tieteellisiä syitä aineen kriminalisoinnille. Vuonna 1972 presidentti Nixonin nimittämä Shaferin komissio tuli samoin siihen johtopäätökseen, että kannabis olisi uudelleenlaillistettava.

Molemmat viralliset suositukset ohitettiin, ja sen jälkeen miljardeja dollareita on tuhlattu kiellon ylläpitämiseen. Poliittinen analyytikko Jon Gettman on vuoden 2007 raportissaan ”Menetetyt verotulot ja muut kannabislakien kustannukset” arvioinut, että Yhdysvaltojen lainvalvonnan vuosittaiset kulut kannabiksen laittomuuden takia ovat 10,7 miljardia dollaria.

Oli mieltä rohkaisevaa kuulla Kalifornian kuvernööri Schwarzeneggerin äskettäinen kehotus ainakin muiden valtioiden dekriminalisaatiokokemusten tutkimiseksi, ja avoimen keskustelun aloittamiseksi. Ja ottaen huomioon aidot vaarat, jotka maatamme uhkaavat, oikeusministeri Holderin ilmoitus siitä, että liittovaltio ei enää aio suorittaa ratsioita laillisiin kannabisapteekkeihin, oli erittäin järkevä siirto.

Kannabiksen dekriminalisointi on looginen seuraava askel.

Lähde:

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/decriminalize-marijuana/

Kannabis: ihmelääke

Kokeet ja kokemukset osoittavat, että kannabis voi antaa vakavasti sairaille voimia elää elämäänsä. Sen ei pitäisi olla lain vastaista.

Viimeiset vuodet Minnesotan lainsäätäjät – niin republikaanit kuin demokraatit – ovat työskennelleet lujasti saadakseen läpi järkevän ja myötätuntoisen lainsäädännön, joka suojaisi vakavasti sairaita potilaita pidätyksiltä, kun he käyttävät lääkärin suosittelemaa lääkekannabista.

On rohkaisevaa, että he ovat päässeet niin lähelle, mutta monille minnesotalaisille aika on loppumassa.

Tiedän, että on jo liian myöhäistä Jane Schmidtille, alkuperäistekstin kirjoittajan äidille, joka kuoli viime vuonna taisteltuaan neljä vuotta syöpää vastaan. Hän taisteli rohkeasti, vaikka ainut lääke, joka lievitti hänen kipujaan ja auttoi häntä säilyttämään toimintakykynsä eli lääkekannabis, teki hänestä myös rikollisen.

Kun Janella diagnosoitiin syöpä suolistossa marraskuussa 2003, lääkärit antoivat hänelle vuoden elinaikaa. Hän kävi useissa leikkauksissa ja sairaaloissa. Erittäin sitkeä ja kivulias stafylokokki-infektio (monet stafylokokin muodoista tunnetaan nimellä MRSA, joka on Suomessakin yleinen sairaalabakteeri) teki jokaisesta leikkauksesta toipumisesta entistä vaikeampaa.

Jane sieti ensimmäisen sarjan kemoterapiaa kohtalaisen hyvin. Hänelle määrättiin pahoinvointiin lääkkeitä, joiden hinta oli 100 dollaria kappaleelta. Ne toimivat vain 75 % teholla, vaikutus alkoi vasta noin 30 minuutin kuluttua ja vakuutus ei tietenkään korvannut niitä. Ne eivät myöskään auttaneet kadonneeseen ruokahaluun.

Yksi leikkaus lisää ja päälle toinen sarja kemoterapiaa otti veronsa. Jane menetti ruokahalunsa lopullisesti ja oli kuihtumassa pois. Hän kärsi vakavista vatsaongelmista ja hän oli menettämässä lopullisesti taistelutahtonsa.

Sitten eräs hänen puolisonsa ystävistä ehdotti lääkekannabista.

Janen perheessä huumeita ei otettu kevyesti. Janen puoliso oli toipuva alkoholisti ja huumeiden käyttäjä, joka oli ollut kuivilla 30 vuotta. Hän oli melko haluton ottamaan kotiinsa laittomia aineita, mutta hänen vaimonsa kärsi ja perhe oli epätoivoinen, ja valmis kokeilemaan mitä tahansa, mikä voisi toimia.

Ensimmäisellä kerralla, kun Jane kokeili kannabista, oli kuin ihme olisi tapahtunut. Äärimmäinen pahoinvointi oli poissa, ja tuntia myöhemmin hän söi jo hyvällä ruokahalulla laadukasta ateriaa. Kemoterapian tuomat vatsavaivat olivat tiessään.

Lähde:

http://www.startribune.com/opinion/commentary/39579712.html?elr=KArksc8P:Pc:U0ckkD:aEyKUiD3aPc:_Yyc:aUU