Ei se ole niin monimutkaista – ihmiset haluavat päästä pilveen

11 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Jason Silva

”Ensinnäkin, älkää ymmärtäkö leikkiä minään joutavana, tuhlaavaisena tai vähäpätöisenä. Tämä on leikkiä kuten suuret filosofit sen ymmärsivät: kokemus toimivana, luovana ja täysin itsehallinnollisena henkilönä olemisesta”. – Pat Kane

Ei se ole niin monimutkaista – jotkut ihmiset pitävät viinistä, toiset suosivat kannabiksen hienosyisempiä vaikutuksia. Molemmat ovat päihteitä; molemmat voivat saada aikaan euforiaa, auttaa ideoiden esiintuomisessa, nostattaa henkeä, helpottaa stressiä ja molemmilla on tunnettuja terveyshyötyjä.

Ja silti elokuvatarkastamo antoi romanttiselle komedialle ”Pientä säätöä” R-luokituksen, esittäen näin erittäin selkeän kannan: menestyvien, aikuisten maailmankansalaisten näyttäminen polttamassa kannabisjointtia ilman seuraamuksia on heidän mukaansa jollain tapaa rajoituksen arvoista.

Toisaalta meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä ohjaaja Nancy Meyersistä sekä Meryl Streepistä ja Steve Martinista jotka auttavat vakiinnuttamaan kannabiksen hyväksyttävään asemaan popuularikulttuurissa.

Äskettäin julkaistussa GQ-lehden artikkelissa Mark Healy selitti asian hyvin – suuret ikäluokat ovat yksinkertaisesti onnistumassa pilvenpolttonsa oikeuttamisessa, oikeudessaan tehdä valinta mitä päihdettä käyttää. ”Ehkä olemme todistamassa pilven vääjäämätöntä marssia kypsyyteen vapailla markkinoilla, sen ottaessa asianmukaisen paikkansa nautinnonhaluteollisuudessa”, Healy kirjoitti. ”… Jättäkää suurten ikäluokkien huoleksi sellaisen elämäntavan luominen, jossa he voivat jatkaa polttelua”.

Yli 10 000-vuotinen suhteemme kannabiskasvin kanssa voi nyt olla olemassa ilman häpeää tai kapinallisuutta. Los Angelesissa on tätänykyä enemmän lääkekannabisapteekkeja kuin Starbucks-kahviloita.

Silti samaan aikaan elokuvatarkastamon päätös asettaa kevyelle, hauskalle ja viattomalle romanttiselle komedialle 17-vuoden ikäraja (Suomessa elokuvan ikäraja on 11 vuotta -toim.huom.), koska kaksi varakasta ja vastuullista aikuista polttaa yhdessä jointin hienostuneissa juhlissa ja pitää hauskaa, on ongelmallinen. Näemme väkivaltaa ja levottomuutta herättäviä kuvia sekä paljon alkoholin käyttöä elokuvissa, joilla on 13-vuoden ikäraja. Mikä tekee kannabiksesta niin epäsopivaa? Luulin, että olimme jo ohittaneet ne ajat.

Miksi sellainen Carl Saganin kaltaisten kirkkaiden mielien ja Richard Feynmanin kaltaisten erikoislaatuisten älyniekkojen nauttima ja ylistämä euforiantuottaja kuin kannabis saa ihmiset yhä kireiksi? Ehkä syynä on alitajuisen pilveen hankkiutumisen vaiston tukahduttaminen.

Ronald K. Siegel kirjoitti kirjan nimeltä ”Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise (Päihtymys: Keinotekoisen paratiisin tavoittelu)” jossa hän esitti mullistavan ajatuksen: halu muuntaa tajuntaamme on luonnollinen inhimillinen vietti, joka ei eroa seksin tai ruoan halusta. Hänen mukaansa ihminen on levoton eläin, joka tahtoo jatkuvasti kiihdyttää tajuntaansa läheisyyden, oivallusten, nautinnon ja seikkailun etsinnällä. Ihminen haluaa kukistaa eristyneisyyden tunteensa. Hyvä esimerkki on erääksi 1800-luvun suurimmista runoilijoista nimetty Charles Baudelaire, joka perusti Pariisissa suunnilleen vuonna 1835 Hasiskerhon saattaakseen yhteen taitelijoita ja runoilijoita jotka kokeilivat kannabista: ”Kaikkia yhdisti uusien ilmaisutapojen ja valaistumisen etsintä … yhteen kokoontuneet kirjailijat pohtivat miten kannabis saattaisi innostaa tai kavaltaa heidän mielikuvitustaan ja kirjoittamisen taitoaan”. (Kirjasta An anthology of drug literature, Peter Haining 1975).

Ehkä meidän ei pitäisi taistella sitä vastaan. Yritys säätää lakeja mieltymyksille on absurdi. Jopa Abraham Lincoln oli tätä mieltä lausuessaan ”Kieltolaki tulee tekemään suurta vahinkoa raittiuden asialle … koska se ylittää järjen rajat yrittäessään lainsäädännön avulla hallita ihmisen halua ja tekee rikoksia asioista, jotka eivät ole rikoksia. Kieltolaki taistelee juuri niitä periaatteita vastaan, joiden varaan valtiomme perustettiin”.

Yksi asia on varma. ”Pientä säätöä” näyttää hyvin jotain ei niin kovin monimutkaista: kannabis voi saada sinut kikattelevaksi, nälkäiseksi ja jopa ääri-filosofiseksi – mutta se ei tee sinusta sohvalla asuvaa, pizzalla elävää laiskimusta tai rikollista.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/jason-silva/its-not-that-complicated_b_415332.html





Kannabiksen laillistamisen suosio nousee nopeasti USA:ssa

5 12 2009

Jatkuvasti lisääntyvä kannatus kannabiksen lääkinnälliselle käytölle lisää samaan aikaan myös kritiikkiä kieltolakia kohtaan.

Samana päivänä kun Mainen asukkaat äänestivät homoavioliittoja vastaan, he äänestivät selkeällä enemmistöllä lääkekannabiksen ja sen jakelupisteiden puolesta. Pari viikkoa sitten Yhdysvaltain suurin lääkärijärjestö American Medical Association kumosi aiemman kantansa ja kiirehti liittovaltion hallitusta poistamaan kannabiksen Kontrolloitujen aineiden I Luokasta, jossa se on nyt yhdessä heroiinin kanssa.

Pian tämän jälkeen kannabislakien uusimista kannattavat tahot pitivät puolivuosittaisen strategiakonferenssinsa, jossa he aikoivat jatkaa eteenpäin kaikilla rintamilla. Muutosta vaativat osavaltioiden lait, tarvitaan lakiesityksiä ja eri puolilla maata käydään asian tiimoilta oikeutta. Nyt tämä liike on saamassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näin laajaa ja vankkaa kannatusta. ”Asia on nousemassa esiin poikkeuksellisen nopealla tavalla nyt”, sanoi Drug Policy Alliancen johtaja Ethan Nadelmann. ”Julkinen mielipide muuttuu hyvin, hyvin nopeasti.”

Muutosta voisi kuvailla sukupolvisidonnaiseksi. Lokakuussa suoritetun gallupin mukaan 44 prosenttia yhdysvaltalaisista kannattaa kannabiksen täyttä laillistamista. Tässä on 13 prosentin nousu vuodesta 2000. Gallupin tekijöiden mukaan kasvuvauhdin pysyessä samana 1 – 2 prosentissa vuosittain enemmistö asukkaista kannattaa laillistamista jo neljän vuoden kuluttua.

Lännessä 53 prosentin enemmistö kannattaa laillistamista. Tämä lämmittää niiden sydämiä, jotka keräävät allekirjoituksia esitykseen, jonka tavoitteena on saada lakiesitys kannabiksen laillistamisesta Kalifornialaisten äänestäjien päätettäväksi vuoden 2010 äänestyksiin.

Viime viikolla kansainvälisessä huumereformikonferenssissa (International Drug Reform Conference) aktivistit esittivät yksityiskohtaisia ehdotuksia kannabiksen verottamiseksi ja säännöstelemiseksi alkoholin ja tupakan tavoin. Aivan kuten Kalifornian lainsäätäjien edessä odottava  lakiesitys ehdottaisi. Esityksen ei oleteta menevän läpi, mutta sen odotetaan nostattavan asiasta kunnollisen julkisen keskustelun. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger antoi esitykselle uskottavuutta selvittämällä osavaltion verojohtajan kautta esityksen mahdollisiksi verotuloiksi 1,3 miljardia dollaria vuodessa lamankin aikana.

Konferenssissa kerrottiin myös vinkkejä lainsäätäjien lobbaamiseen niistä 14 osavaltiosta jossa esitykset pienten määrien hallussapidon dekriminalisoinnista ovat menneet läpi. Aktivistit uskovat, että lähiaikoina noin puolelle osavaltioista on lakeja, jotka sallivat kannabiksen hallussapidon lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kiinnostus lääkekannabista ja kannabislakien höllentämistä kohtaan nousi noin 18 kuukautta sitten, mutta kannattajien mukaan suurin ryntäys tuli kun Barack Obama valittiin presidentiksi. Hän on kolmas perättäinen presidentti, jonka tiedetään polttaneen kannabista ja ensimmäinen, joka ei ole vältellyt siitä puhumista. ”Nuorempana vetelin henkosia keuhkoihin”, sanoi Obama kuuluisasti kampanjassaan. ”Se oli koko homman idea.”

Virassaan Obama on luvannut pysäyttää liittovaltion viranomaisten toimet lääkekäyttäjiä vastaan niissä osavaltioissa, jotka lääkekäytön sallivat. Tämä oli ensimmäinen liittovaltion tason höllennys kannabista kohtaan. Liittovaltio on ollut hyvin vihamielinen kannabista kohtaa 70-luvulta ja Nixonin hallinnosta lähtien. Tällöin kannabis laitettiin samaan ryhmään kovien huumeiden kanssa.

National Organization for the Reform of Marijuana Laws -järjestön johtaja Allen St. Pierre sanoi olevansa hämmästynyt saatuaan kutsun jakamaan ajatuksiaan National Drug Control Policyn virastoon, joka pohtii maan huumausainelakeja. Obaman asettama huumetsaari Gil Kerlikowske oli aiemmin poliisipäällikkö Seattlessa, jossa äänestäjät virallisesti siirsivät kannabiksen viranomaisten prioriteettilistan häntäpäähän muiden rikkeiden joukkoon. ”Minut on usein heitetty ulos viraston kokouksista, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minut kutsutaan osallistumaan”, sanoi St. Pierre.

Kannabiksen vastustajien mukaan lukioikäiset käyttävät jo nyt todennäköisemmin kannabista kuin tupakkaa, ja lääkekannabis on sallittua niissä viidessä osavaltiossa, joissa nuoret käyttävät kannabista eniten. ”Olemme ennaltaehkäisytoiminnassa”, sanoi Community Anti-Drug Coalitions of American hallituksen jäsen Arthur Dean. ”Lapset saavat viestin, että tupakka on haitallista, mutta he eivät saa samaa sanomaa kannabiksesta.”

Los Angelesissa kaupungin viranomaiset miettivät kuinka toimia jatkossa, kun kaupunkiin on avattu jo yli tuhat lääkekannabisapteekkia. Jotkut työllistävät myös liikkeessään lääkärin, joka voi kirjoittaa suosituksen lääkekannabikselle. Suosituksen ja lääkettä voi saada lähes jokaisesta kadunkulmasta. Tämä on aiheuttanut joitain naapureiden valituksia, mutta hyvin vähän valituksia salakuljetuksesta.

Kannabiksen kannattajat pitävät jälkimmäistä todisteena siitä, että kannabiksen kauppaan liittyvä väkivalta tulee sen laittomuudesta. ”Vakavasti puhuen, sille on syynsä, etteivät meksikolaiset olutkartellit istuta maltaita ja humalaa Kalifornian metsiin”, Marijuana Policy Projectin viestintäjohtaja Bruce Merkin sanoi.

Kiista kannabisapteekeista on tuonut painetta myös kannattajille, jotka ensisijaisesti hakevat sairaille potilaille mahdollisuutta saada lääkkeensä. Vasta toissijaisena tulee kannabislakien yleinen muuttaminen kaikille.

”En halua sanoa, että pitäisimme muut järjestöt ja ryhmät käden mitan päässä. Päädymme siihen, että olemme kaikki samassa huoneessa”, sanoi Americans for Safe Access -järjestön oikeusavustaja Joe Elford, joka on johtanut oikeustaistelua lääkekannabiksen puolesta ja valmistautuu nyt taisteluun Los Angelesin kaupunginvaltuuston kanssa. ”Tämä liike on jo todella laajapohjainen ja saa paljon kannatusta.”

Lähde:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/11/22/AR2009112201986_2.html?sid=ST2009112301731





West Hollywoodin lääkekannabiksen menestystarina

27 11 2009

Tämä pieni kaupunki valvoo asetuksia tarkasti ja hankkiutuu eroon Los Angelesia vaivaavasta dramatiikasta.

Muutaman kilometrin päässä Los Angelesin kaupungintalolta on ollut vuosien ajan käynnissä pienimuotoinen kokeilu kannabiksen säännöstelemisessä. Osavaltion suurimman kaupungin hyväksyessä virheellisen toimenpiteistä pidättäytymisen, kiistellessä sääntöehdotuksista loputtomiin ja seuratessa hämmentyneenä lääkekannabiskauppojen lisääntymistä, West Hollywood painoi eteenpäin.

Kohdatessaan omien kannabisputiikkiensa räjähdysmäisen kasvun vuonna 2005, tämä Los Angelesin ympäroimä kaupunki esitteli käytännön toimenpiteistä pidättäytymisestä, määräsi väliaikaiset säädökset jo toiminnassa oleville, asetti tiukan valvonnan ja määritteli sallittujen kannabisliikkeiden määrän neljään. Kaikki tämä tapahtui kahden vuoden aikana.

Kun West Hollywoodin kaupunginvaltuusto päivitti säädöksiään aiemmin tänä syksynä, äänestys oli yksimielinen. Yksikään asukas ei ilmoittanut olevansa eri mieltä ja kaupungin kannabiskauppojen pitäjät tukivat sitä. Sitä vastoin Los Angelesissa valtuuston komiteat valmistautuvat kuulemistilaisuuteen, joka tulee epäilemättä olemaan riehakkaan riitaisa yrittäessään viimeistellä nyt viidennen version säännöksistään.

West Hollywoodin kaupunginisät sanovat, että on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asukas on viimeksi valittanut kannabisapteekista. Naapurustopartioiden johtajien mukaan heidän katunsa ovat nyt turvallisempia, koska apteekkien turvamiesten vaaditaan liikkuvan myös lähikortteleissa. Kouluviranomaiset toivottavat kannabisapteekit tervetulleiksi naapuriinsa. Ja kaupungissa partioiva Los Angelesin poliisiosasto sanoo, että kannabisliikkeissä ei ole tapahtunut viime aikoina rikoksia, eikä soittoja vihaisilta naapureilta ole kuulunut.

”Me olemme olleet tilanteen tasalla ensimmäisestä päivästä lähtien”, sanoi Lisa Belsanti, kaupungin vanhempi hallintoanalyytikko, joka oli mukana sääntöjen sorvaamisessa. ”Ongelmia on, mutta ne ovat Los Angelesissa eikä West Hollywoodissa.”

Kaupungeissa, joissa ei ole lääkekannabisssäännöstöä, kuten Los Angelesissa, San Diegossa ja Long Beachilla, lääkekannabisapteekkien naapureina asuvat ovat protestoineet, koska liikkeitä on perustettu minne tahansa – usein aivan asuntojen läheisyyteen – ja koska ne ovat houkutelleet riesaksi asti liikennettä ja todellisia vaaroja, kuten ryöstöjä. Joissakin kaupungeissa, kuten San Franciscossa ja Oaklandissa, on tiukat säädökset lääkekannabisapteekeille, ja niiden viranomaisten mukaan ongelmia on ollut vähän tai ei lainkaan.

Vaikka West Hollywood on vain murto-osa Los Angelesista 1,9 neliömailin koollaan ja 36 000 asukkaallaan, se toimii esimerkkinä siitä, kuinka säännökset luomalla ja niitä valvomalla ongelmat on suureksi osaksi vältetty. ”Olemme pitäneet liikkeet tiukassa hihnassa”, sanoi kaupunginvaltuutettu John Duran, joka on ollut mukana lääkekannabisasiassa vuosien ajan. ”Tänä päivänä valituksia tulee aivan minimaalisesti ja liikkeet toimivat vastuullisesti.”

Edistyksellisellä politiikallaan ylpeilevä West Hollywood, jossa on myös paljon homoväestöä ja ikäihmisiä, toivotti lääkekannabiksen tervetulleeksi sanan levittyä, että siitä voi olla apua AIDS-potilaille ja glaukoomaa sairastaville. Sielläkin tosin koettiin naapurustojen vastaisku, kun kannabisapteekit alkoivat yleistyä vuosina 2004 ja 2005.

Kolme liikettä ilmestyi korttelin päähän Fountain Dayn koulusta. Yksi niistä, Farmacy, oli aivan nurkan takana. Sen asiakkaat pistivät palamaan yksityiskoulun kanssa jaetulla paikoitusalueella, mikä hermostutti vanhempia. ”Yhtäkkiä niitä alkoi avautua, pam pam pam pam”, sanoi Andrew Rakos, koulun johtaja. ”Vanhempainyhdistys tuli luokseni ja kertoi, etteivät he ole lainkaan iloisia asiasta. Paikalle alkoi virrata paljon epäilyttävää ainesta.”

Farmacya pyörittää vakavasti sairaita ihmisiä kannabiksella yli 15 vuoden ajan hoitanut farmaseutti JoAnna LaForce. Hän otti yhteyttä vanhempainyhdistykseen, tarjosi esittelykierroksia liikkeeseensä, palkkasi turvahenkilökuntaa ja kielsi polttamisen paikoitusalueella. Farmacy, kuten muutkin liikkeet, kuuluu kauppakamariin ja sen johtaja on mukana kunnanneuvostossa.

”Olemme vain osa yhteisöä, osa naapurustoa. Meitä ei nähdä riskinä”, sanoi Los Angelesin tilannetta tyrmistyneenä seurannut LaForce. Hän omistaa Farmacy-liikkeet myös Venicessä ja Westwoodissa, ja ne toimivat kaupunkien säädösten mukaisesti.

Rakos on nykyään eräs Farmacyn arvokkaimmista tukijoista. Koska liike on alle 150 metrin päässä koulusta, kaupunki halusi sen muuttavan vuoden loppuun mennessä. Rakos kuitenkin pyysi kaupunginvaltuustoa tekemään poikkeuksen, jonka se tekikin. ”Meistä oli tärkeää, että kaupunki tietää olevan olemassa liikkeitä, jotka eivät ole pelkästään kunnioitettavia, vaan jotka ovat myös kuunnelleet yhteisön tarpeita”, hän sanoi.

Los Angelesissa kiisteltyä säädösluonnosta on palloteltu valtuuston ja kaupunginsyyttäjänviraston välillä. Naapurustoaktiivit ja liikkeiden omistajat on pitkälti jätetty ulkopuolelle, he ovat saaneet sanoa sanansa ainoastaan julkisissa kuulemistilaisuuksissa. West Hollywoodin virkamiehet toimivat kuitenkin läheisessä yhteistyössä asukkaiden, omistajien ja poliisin kanssa.

West Hollywoodin säädökset rajoittavat sijainteja, joihin kannabisapteekin voi avata, määrittelevät turvallisuusvaatimukset, määräävät aukioloajoista ja kieltävät paikan päällä tapahtuvan kannabiksen käytön. Ne menevät pidemmälle kuin Los Angelesin säädösehdotus varmistaakseen, että kannabiskaupat ovat vastuullisia naapureita.

Liikkeiden on toimitettava lähiseudun asukkaille yhteyshenkilön nimi ja puhelinnumero. Ryöstöjen estämiseksi liikkeiden on talletettava joka päivä kaikki käteinen raha. Aseistamattomien vartijoiden on partioitava kahden korttelin säteellä liikkeestä estääkseen maleksimisen ja polttelun. ”Me emme halua villin lännen tyylisiä ammuskeluja kannabiksen tai käteisen vuoksi”, Duran sanoi.

Kaupunki myös velvoittaa liikkeiden pyörittäjien tapaavan säännöllisesti viranomaisten kanssa keskustellakseen ongelmista. Nuo tapaamiset ovat nykyään hyvin lyhyitä. ”Me menemme sinne kymmeneksi minuutiksi”, LaForce sanoi, ”ja he sanovat – seriffi on paikalla – onko ongelmia? Ei. Mitään huolenaiheita? Ei.”

Kaupungin viranomaiset hätääntyivät äskettäin, kun Los Angelesin piirikunnan syyttäjä Steve Cooley sanoi uskovansa useimpien kannabisapteekkien olevan laittomia ja uhkasi nostaa niitä vastaan syytteitä. Mutta seriffi Lee Baca, joka on neuvonut kaupunkeja kieltämään kannabisliikkeet, sanoi pitävänsä West Hollywoodia mallitapauksena ja ehdotti jopa Los Angelesia ottamaan käyttöön samanlaiset säädökset.

Baca sanoi poliisiensa toimivan yhteistyössä kaupungin kannabisliikkeiden kanssa. ”Tiedän niiden olevan läpinäkyviä ja uskon avaimen olevan siinä, että meidän väkemme voi mennä niihin koska tahansa ja tutkia niiden asiakirjoja”, hän sanoi. ”Meitä kiinnostavat organisaatiot, jotka yrittävät sekoittaa lääkemyyntiin liikekaupallista myyntiä. Se on selkeästi laitonta.” West Hollywoodissa on neljä hyväksyttyä kannabisapteekkia, jotka kaikki sijaitsevat vilkkaalla Santa Monica Boulevardilla.

Don Duncan, alueen näkyvin lääkekannabiksen puolestapuhuja ja Americans for safe access -järjestön Kalifornian osaston johtaja, pyörittää vaatimatonta Los Angeles patients & caregivers group -apteekkia. Turvamies on aina paikalla liikkeen kannabiksenvihreän näyteikkunan edustalla. ”Emme ole saaneet valitusta kolmeen vuoteen”, Duncan sanoi.

Farmacy, toisin kuin suurin osa muista kannabisapteekeista, pitää ovensa aina avoinna, kutsuen ohikulkijoita sisään tutustumaan liikkeen surffauksen ja Buddhan inspiroimaan ilmapiiriin. Alternative Herbal Health Services -apteekki kadun toisella puolella on hillitympi, sen ikkunaa koristaa värikäs luomukauppaa muistuttava kyltti. Kaupungin länsilaidalla sijaitsee Zen Healing Collective, jonka ikkunassa on jättimäinen neonhampunlehti. Viides kannabisliike, jonka kaupungin viranomaiset haluavat sulkea, Sunset Super Shop, on vertauskuvallisesti juuri oikealla paikalla Hustler Hollywoodin (seksiä) ja Whisky a Go Gon (rock’n’rollia) välissä.

Eräs asia vaivaa kuitenkin yhä West Hollywoodin virkamiehiä: se että ihmiset käyttävät hyväksi osavaltion lääkekannabislakeja ja ostavat kannabista yksinkertaisesti päästäkseen pilveen tai myydäkseen sitä edelleen. ”Siellä notkuu paljon ihmisiä, joita me pidämme epätoivottavina henkilöinä, mutta emme kylläkään saa heistä paljonkaan valituksia yhteisöltä”, sanoi seriffi Dave Smith.

Duran uskoo että aidosti sairaiden turvallinen lääkekannabiksen saanti ja myynnin kontrolloinnin mahdollistaminen kaupungin taholta ovat painavampia asioita kuin haittapuolet. ”Me olemme Sunset Stripin alkukoti”, hän sanoi. ”Ihmiset ovat käyttäneet kannabista Sunsetillä 1920-luvulta asti. Se ei tule muuttumaan.”

Lähde:

http://www.latimes.com/news/local/la-me-weho-marijuana16-2009nov16,0,7678248,full.story





Yhdysvallat on laillistamassa kannabista kaikessa hiljaisuudessa

7 11 2009

Tavallinen jointti voi pelastaa ihmishenkiä. Nyt katsotaan eteenpäin, jotta järjetön kieltolaki voitaisiin lopettaa.

Kun yritysmaailman journalismin Raamattuna pidetty Fortune-lehti tekee kansijutun otsikolla ”Onko pilvi jo laillista?”, tietää siitä asioiden olevan muuttumassa Yhdysvalloissa. Sen tietää myös siitä, kun Barack Obaman Oikeusministeriö julkaisee pitkään odotetun muistion, jonka viesti on, ettei liittovaltion hallitus enää puutu lääkekannabisapteekkien toimintaan – niin kauan kuin se toiminta on osavaltion lainsäädännön hyväksymää. Tämä asia virallistettiin lokakuussa.

Kaiken lisäksi kyseessä ei ollut symbolinen ele. Kannabiksen lääkekäyttö – oli kyseessä sitten kemoterapian aiheuttama pahoinvointi, AIDS:iin liittyvä kuihtuminen, viherkaihi tai jokin muu syy – on nyt laillista 13:ssa osavaltiossa, mukaan lukien suurin niistä, eli Kalifornia. Ensi vuonna 13 muuta osavaltiota ovat aikeissa äänestää aiheesta tai muutoin seurata esimerkkiä. Viime viikolla Kalifornian lainsäädäntökomitea piti ensimmäiset istunnot. Ne eivät koskeneet ainoastaan lääkekannabiksen laillisena pitämistä, vaan myös kaiken kannabiksen dekriminalisointia. Kannusteena tähän olisivat massiiviset rahavirrat, jotka vararikossa oleva osavaltio voisi valjastaa käyttöönsä kannabisverojen myötä.

marijuana_plant

Aiheesta on tehty myös ovensuukyselyitä. Vuonna 1970 84 % amerikkalaisista halusi pitää kannabiksen laittomana. Nykyisin tämä luku on romahtanut 54 %:iin. Laillistamisen puolella olevien osuus on noussut 60-luvun lopun 18 %:sta nykypäivän 44 %:iin. Saman trendin jatkuessa suurin osa amerikkalaisista tulisi puolustamaan laillistamista jo Obaman ensimmäisen kauden lopussa. Läntisissä osavaltioissa 53 % haluaisi laillistaa ja verottaa kannabista jo tällä hetkellä. Laillistamista tukevat eniten nuoremmat ikäpolvet, ”Obama-sukupolvi”, mutta tukea on alkanut kuulua myös republikaanisen puolueen riveistä.

Todellisuus on kuitenkin jo ovensuukyselyiden edellä. Matka Los Angelesiin voisi antaa sellaisen mielikuvan, että kannabis on jo laillista. Kaupungissa on yli 800 kannabiskauppaa ja Kalifornian osavaltiossa niitä on jo arviolta 7000 kappaletta. Se on monta kertaa enemmän kuin Hollannissa.

Kannabisluvan saaminen lääkäriltä on helpompaa kuin henkivakuutuksen ottaminen. Sen voi todeta lukemalla lehti-ilmoituksia, joissa mainostetaan konsultaatiota 200 dollarin maksua vastaan. Kannabiskauppoja löytyy joka lähtöön, parin pennin puulaakeista aina kapitalistiseen makuun sopiviin luksusmyymälöihin saakka. Lääkekannabisliiketoiminnasta haaveileville yksityisyrittäjille pidetään aiheeseen liittyviä seminaareja. Kaupoissa pidetään esillä jalostettuja lajikkeita, joiden avulla voidaan saavuttaa erityisesti räätälöityjä vaikutuksia: jotkut sopivat pahoinvoinnin lievittämiseen, toiset ruokahalun kiihottamiseen tai nukkumisvaikeuksiin; osa taas auttaa hereillä pysymiseen, elokuvien katselemiseen tai yleiseen rentoutumiseen.

Kannabiksen tärkeimmän aktiivisesti vaikuttavan ainesosan, THC:n määrä on paljon suurempi kuin aiemmin (joskaan väitteellä ei ole todellista pohjaa, vaan sekä vahvempia että miedompia lajikkeita on aina ollut olemassa, eikä merkittävää vahvuuden nousua ole ollut. Tälle esteensä asettaa jo kasvibiologia. -toim.huom.) Mutta koska kukaan ei ole koskaan kuollut kannabiksen yliannostukseen, on vaikea sanoa miksi sillä olisi merkitystä. Tietenkin jos henkilöllä on pitkä historia mielenterveysongelmien suhteen, ei aivojen kannabinoidireseptoreiden kanssa ole suositeltavaa leikkiä. Mutta sellaisten ihmisten ei kannattaisi käyttää myöskään muita huumausaineita, puhumattakaan liiallisesta alkoholinkäytöstä. Useimmille ihmisille vahvempi kannabis tarkoittaa ainoastaan sitä, että ainetta tarvitsee ottaa vähemmän toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi. Jos sattuu ottamaan liian paljon, todennäköisesti seurauksena on vain torkahtaminen sekä herääminen ilman krapulaa. Jos baarit alkaisivat myydä kannabista kaljan sijasta, rikostilastot romahtaisivat.

Amerikkalaiset – joille kannabiksen käyttö on lähestulkoon siirtymäriitin tasoinen tapahtuma yliopisto-opiskeluiden alkaessa – tietävät tämän, ja jossain vaiheessa he ovat lopettaneet teeskentelemästä muuta. Viimeiset kolme presidenttiä ovat polttaneet kannabista nuoruusvuosinaan, vaikkakin ainoastaan yksi heistä on kirjoittanut siitä avoimesti. Kun Obamalta kysyttiin Clintonin tapaan kannabissavun hengittämisestä, hän vastasi: ”Eikös se ollut tarkoituskin”. Nuorten kannattajiensa järjestämässä online-konferenssissa ensimmäinen kysymys kuului, olisiko kannabiksen laillistaminen ja verottaminen hyvä asia valtion kassan kartuttamista ajatellen. Obama vain naureskeli aiheelle, mutta yli biljoonan dollarin vuosittaisen budjettivajeen jatkuminen saattaa jossain vaiheessa hyydyttää hymyn.

drugs_cannabis

Yksi avain muutokseen on ollut huomion kiinnittyminen kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Ihmiskunta on käyttänyt kannabista lääkkeenä vuosituhansien ajan. Sitä myytiin joskus Yhdysvalloissa Eli Lillyn lääkeyhtiön toimesta. Kun käyttö sallittiin myötätuntoisesti muutamalle henkilölle, huomattiin vahingossa kuinka vaaratonta se on. Se ei ollut kemiallista riippuvuutta aiheuttava, vaikkakin jonkinlaisia mietoja vieroitusoireita voi tulla pitkäaikaiskäyttäjille, jotka lopettavat käytön välittömästi. Sen sivuvaikutukset ovat minimaaliset verrattuna muihin vastaaviin käyttötarkoituksiin määrättyihin lääkkeisiin. Se on paljon vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin tupakka tai alkoholi. Se ei johda merkittävästi minkäänlaiseen antisosiaaliseen käytökseen, toisin kuin esimerkiksi metamfetamiini, kokaiini tai heroiini. Useat sen käyttäjistä ovat menestyviä ja tuottavia yhteiskunnan jäseniä, jotka vain valitsevat kannabiksen alkoholin sijaan iltaa rentouttamaan tai helpotuksena syöpähoidon kestämiseen.

Kun kiellämme AIDS-potilailta heidät hengissä pitävän työkalun, ratkaisemme asian kuoleman eduksi. Minulla on ystävä, joka ei olisi koskaan voinut käyttää hänet pelastanutta lääkitystä ilman kannabista. Se oli jossain määrin silmiä aukaiseva tarina, ja monilla muillakin ihmisillä on ollut samankaltaisia kokemuksia. Onko se porttihuume? Toki monet kovien huumeiden käyttäjät ovat polttaneet pilveä ensi alkuun. Mutta lähes kaikki heistä ovat aloittaneet alkoholilla, ja se ei ole laitonta.

Tietenkään mikään ei ole väistämätöntä. Poliisi valvoo sitä yhä ja sadattuhannet amerikkalaiset, suhteettoman suuri osa heistä tummaihoisia ja köyhiä, ovat sen vuoksi vankilassa. Los Angelesin epäonnistuminen säädellä riittävästi sen satoja kannabiskauppoja saattaa johtaa niiden yhteyksiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Siitä voisi tulla takaisku, joka kriminalisoisi uudelleen koko toiminnan.

Asiaa täytyy seurata pari vuotta, jonka aikana selvinnee, toteutuvatko nämä pelot vai käykö asiassa toisin. Luultavasti laillistamista seuraavan vuosikymmenen aikana kannabiksen kieltolaista tulee yhtä outo menneisyyden asia, kuin alkoholin kieltolaista on tullut. Loppujen lopuksi tarpeettomat kieltolait kaivavat maata ainoastaan itsensä alta. Ja tällä hetkellä miljoonat syöpä- ja HIV-potilaat ovat laillistamisen puolella. Samaan aikaan jotkut epätoivoiset hallituksen osastot etsivät, mitä verottaa seuraavaksi. Asia voi mennä jopa vielä pidemmälle: pian kannabis saattaa olla tupakointiakin hyväksyttävämpää.

Tabujen tarve on toki ikuinen, mutta tabujen kohteet muuttuvat jatkuvasti. Tupakan aikakausi saattaa elää viimeisiä hetkiään ja kannabiksen vuosituhat voi olla juuri alkamassa.

Lähde:

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/us_and_americas/article6897958.ece





Piikkikorkohampuusit

3 11 2009

Heillä on loistavat urat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He ovat myös kovan luokan pilvipäitä. Miksi niin moni älykäs ja menestyvä nainen käyttää kannabista vapaa-aikanaan?

Jennifer Pelham* potkaisee Marc Jacobsin valmistamat kengät jaloistaan, ottaa siistin Theoryn bleiserin päältään ja lysähtää sohvalle. Tämä 29-vuotias suuryrityksen asianajaja, joka työskentelee yhdelle Manhattanin parhaista lakifirmoista, on juuri tehnyt yhden 12-tuntisen työpäivän. Vaikka hän on jo vapaalla, hänen on silti vaikeaa karistella työpäivän tuomaa turhautuneisuutta harteiltaan: Partneri oli poistanut hänen koostamastaan sopimustekstistä olennaisimmat asiat ja lähtenyt, ennen kuin Pelhamille oli annettu mahdollisuus selvittää asia.

Vieläkin hermostuneena, Pelham tilaa päivällistä – sushia, kuten yleensä – ja kurkottaa kohti kahvipöydällä olevaa oranssista lääkepulloa. Sen vieressä on lasipiippu ja sininen Bic-tupakansytytin, asetelma on huonesiivoojan jäljiltä. Hän avaa korkin, nappaa pienen palan tuoksuvaa vihreää kukkaa sisältä, varovasti asettaa sen piipussa olevaan pesään ja sytyttää piipun. Seuraavan puolen tunnin aikana hän ottaa kolme syvää henkosta, joka on tarpeeksi hukuttaakseen päässä surisevat äänet. Sitten hän syö.

”Vihaan termiä pilvipää. Se vihjaa, että olisin pilvessä kaiken aikaa – mitä minä en ole”, Pelham sanoo säpsähtäen. ”En tarvitse sitä pärjätäkseni päivästä toiseen – minä vain nautin siitä kun päivä on ohi”. Hänen iltarituaalinsa maksavat vain 50 dollaria kuukaudessa, joka on mitätön summa verrattuna kuukauden kuntosalimaksuihin tai viikonloppuna vietettyyn iltaan sulhasen kanssa, joka toimii investointipankkiirina ja itsekin savuttelee hänen kanssaan aina silloin tällöin.

4.211/558

Pelham on hieman yli 160 cm pitkä, hoikka ja atleettinen – hän juoksi viisi kilometriä päivässä opiskellessaan lakia. Hän väittää, että kannabis on ihanteellinen vastalääke ikävään työpäivään: se ei koskaan aiheuta krapulaa ja toisin kuin lääkärinsä ahdistukseen määräämä Xanax, se ei jätä pökerryttävää tai turtaa oloa jälkeensä. ”Kuules, jokaisella tuntemallani naispuolisella asianajajalla on vähintäänkin yksi salainen pahe”, Pelham kohauttaa olkapäitään ja sukii pitkiä ruskeita hiuksiaan korvan taakse, kolmen karaatin kihlasormuksen välähtäessä valoon osuessaan. Hän lisää: ”Kannabis ei todellakaan ole mikään iso juttu”.

Useimmat meistä tietävät jonkun, joka muistuttaa Jennifer Pelhamia – kovan luokan uraohjusta, jonka ajatus raskaan työpäivän jälkeen rentoutumisesta ei ole lasi valkoviiniä, vaan savut (tai useammat) kannabista. Eikä edes silloin tällöin, vaan säännöllisesti. Sellaiset ihmiset pitävät leveitä sätkäpapereita pöytähopeiden kanssa samassa vetolaatikossa tai piippua laskupinon vierellä.

Aineiden väärinkäytön ja mielenterveyden palvelujen virasto (The Substance Abuse and Mental Health Services Administration) on teettänyt tutkimuksen, jonka mukaan 8 miljoonaa amerikkalaista naista sytytti viime vuoden aikana vähintään yhden kannabissavukkeen. Tämä arvio lienee alakanttiin, sillä siihen sisältyvät ainoastaan he, jotka asian myöntävät. Heidän joukossaan on ylemmän keskiluokan edustajia: viidesosa naisista, jotka myönsivät käyttäneensä kannabista viimeisen kuukauden sisällä, asuvat yli 75 000 dollarin vuosiansion taloudessa. Heitä on laidasta laitaan ammattikunnissa, kuten asianajajia, toimittajia, vakuutusmyyjiä, tv-tuottajia sekä talouspomoja. Eivätkä he näytä yhtään samalta kuin sekavat hippiteinit komediassa Dazed and Confused, puhumattakaan työttömistä ja huonokuntoisista nahjuksista Judd Apatowin komedioiden henkilöhahmojen tyyliin. Jos ulkonäöstä jotain pitäisi päätellä, he ovat luottokortin omistavia A-luokan työnarkomaaneja, jotka vain sattuvat pitämään piipusta pullon sijaan.

”Tykkään juoda lasin viiniä aina silloin tällöin, mutta baariin lähteminen ja imelät cocktailit eivät ole minun juttuni. Ja juopottelu on paljon kalliimpaa”, kertoo Debbie Schwartz, 28-vuotias tosi-tv:n tuotantopäällikkö, joka hiljattain muutti New Yorkista Los Angelesiin. Hänen työnsä on armotonta: hän viettää 15-tuntisia päiviä koordinoiden miljoonaa liikkuvaa osaa, hallinnoiden kuluja, asettaen tuotantoaikatauluja sekä lepytellen kaikki-mulle-heti-lahjakkuuksia. Hänen firmansa on juuri puolittanut sarjan budjetin, mikä on saanut Schwartzin ponnistelemaan kulujen leikkaamisen edessä, jottei hänen tarvitsisi antaa kenellekään potkuja. Työn jälkeen, viimeinen mielihalu hänellä olisi laittaa korkkarit jalkaan, meikkiä naamaan ja rynnätä paikallisiin baareihin. ”Käyn kuntosalilla tunnin, palaan kotiin ja poltan jointin, samalla kun kuuntelen jazzia ja luen kirjaa. Sain juuri luettua Ayn Randin kirjan ’Fountainhead’. Se on hetki itselleni, ennen kuin minun täytyy taas nousta ylös ja tehdä huomenna kaikki uudestaan. Se on vaahtokylpyni”, Schwartz selittää. Hän ei edes piilottele laitonta harrastustaan. Sille ei ole tarvetta, sillä useat ihmiset hänen toimistollaan käyttävät samaa ”diileriä” – kollegaa, joka ottaa vastaan tilaukset heidän osastollaan.

Jos Schwartzin esimerkki todistaa jotain, niin ainakin sen, kuinka naurettavan helppoa on ostaa pilveä näinä päivinä. Joissakin kaupungeissa se on yhtä mutkatonta kuin pizzan tilaaminen, toimitettuna suoraan ovelle.

0,,5457211,00

Kuulostaako holtittomalta? Ei silloin, jos muistetaan että kannabis on jo tällä hetkellä dekriminalisoitu 13 osavaltiossa. Bostonin ja Denverin kaltaisissa kaupungeissa pienet määrät kannabista käsitetään pikkurikkeinä, samalla viivalla parkkisakon kanssa. Ensikertalaiset saavat sadan dollarin sakon ja puhuttelun poliisilta. Kaliforniassa, jossa lääkekannabiskauppa laillistettiin vuonna 1996, jo 31 tuhatta asukasta on hankkinut kortin, jonka avulla paikallisesti kasvatetun ruohon ostaminen mistä tahansa osavaltion 500 kannabisapteekista on yhtä helppoa kuin reseptilääkkeen hakeminen tavallisesta apteekista. Järjestelmän väärinkäyttö on yleistä: ”Jokainen tuntee jonkun, jolta löytyy sellainen kortti”, kertoo Gabrielle Doron, 29-vuotias losangelesilainen tapahtumasuunnittelija. ”Kaverini soittaa minulle ja sanoo: ’Olen menossa kauppaan, haluatko jotakin?’ Sitä nyt vain ei ole kauhean vaikeaa hankkia.”

Pilveen hankkiutuminen ei myöskään enää kanna samanlaista sosiaalista stigmaa, kuin Reaganin aikakaudella, ”Just Say No” -iskulauseen kulta-aikana. Silloin jointin polttaminen oli ankara ”erikoisepisodi” lukuisissa perheystävällisissä komedioissa. ”Kun olin lukiossa, tietynlaiset käytösmallit yhdistettiin pilveen: siveettömyys, töiden kartteleminen, seurustelusuhteiden vältteleminen”, Schwartz kertoo. ”Äitini kertoi, että ihmiset jatkavat pilveä PCP:llä ja tulisin riippuvaiseksi, tai että saisin mässyt ja lihoisin”. Se oli pötypuhetta, Schwartz oppi myöhemmin, kun hänestä tuli todellinen pilvipää kahdeksan vuotta sitten. Hän onnistui jopa laihduttamaan yli 10 kiloa, vaikka hän polttelikin säännöllisesti. Hänen salaisuutensa oli syödä terveellinen ateria ennen polttamista, se hillitsi hänen ruokahaluaan. ”Mässyt ovat todellakin jotain, mikä ei ole toivottavaa”, Schwartz jatkaa. ”Tokihan halu syödä on aina olemassa. Silloinkin, kun en polta, mieleni tekee leivoksia.”

Puvunhousuihin pukeutuvat pilvipäät murtavat toisenkin myytin. Sen, että asialle omistautuneet linnoittautuisivat sisään asuntoihinsa, paksun kannabissavun leijaillessa ilmassa – sekä ystävien ja sosiaalisten suhteiden unohtuessa. ”En melkeinpä koskaan polta yksin”, sanoo 28-vuotias Gina Bridges, seattlelaisen hyväntekeväisyysjärjestön varainhoitaja. Bridges emännöi silloin tällöin matalan profiilin illalliskutsuja, joita kruunaavat jälkiruoat sekä vesipiiput. Hän lopetti polttamisen kun hän hiljattain tuli raskaaksi. ”Alkoholi tekee ihmisistä sosiaalisempia, mutta pilvi toimii eri tavalla. Siitä tulee hiljaisemmaksi ja pohdiskelevammaksi. Alamme puhua ystävieni kanssa syvällisemmin tietyistä asioista”, hän sanoo. Ja mikä parasta, Bridgesin mukaan seksi oli paljon parempaa silloin kun hän oli pilvessä, se auttoi häntä pääsemään estoista. ”Joskus saatan miettiä, että teenkö tämän oikein, että kiihottuuko mieheni? Kun polttelen, osaan ajatella itseäni sängyssä. En huolehdi niin paljoa siitä, mitä hän ajattelee. Ja se auttaa myös häntä nauttimaan enemmän, koska en psyykkaa itseäni liikaa”, hän sanoo.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Jotkut terveysalan ammattilaiset sanovat, että pitkän linjan pilvipäät ovat tupakoitsijoiden tavoin vaarassa sairastua keuhko- ja hengityselinten syöpiin. Joskin oikea todistusaineisto osoittaa, että linkki kannabiksen ja syövän välillä on vähäinen. Tulee myös kiittää uutta teknologiaa, sillä vesiviljelyn ja geenimanipuloinnin myötä nykyisin saatavilla olevat kannabislaadut ovat useita kertoja niin voimakkaita kuin vaikkapa 70-luvulla. Huumevastaiset järjestöt väittävät sen olevan myös useita kertoja enemmän riippuvuutta aiheuttavaa. Silti kannabiksen riippuvuusaste on hyvin ristiriitainen aihe, esimerkiksi alkoholi aiheuttaa paljon suurempaa riippuvuutta. Tämän lisäksi, vaikka kannabis onkin eniten käytetty huumausaine Yhdysvalloissa, sen käyttö on silti laitonta liittovaltion hallituksen silmissä. Heidän näkökulmasta kyse on saman luokan päihteestä kuin LSD ja heroiini, huolimatta siitä, kuinka osavaltioiden lait kontrolloivat sen käyttöä. Yli 90 prosenttia Fortune 500 -listan yrityksistä – mukaan lukien American Express, General Electric sekä Goldman Sachs – edellyttävät työnhakijoilta huumausainetestejä, jotka monen muun aineen lisäksi havaitsevat THC:n, kannabiksen psykoaktiivisen ainesosan. Henkilö, joka jää kiinni siitä, saa heittää työpaikalleen hyvästit.

cropbeauty

Viime vuonna Rachel Murphy, 36-vuotias viihdeteollisuuden tiedottaja New Yorkista sekä vastasyntyneen lapsen äiti, piti viikon tauon iltaisesta poltteluharrastuksestaan, ennen kuin kävi huumetestissä jota vaadittiin henkivakuutusta varten. Hän polttaa ainoastaan silloin, kun tyttärensä jo nukkuu, ja näytteenoton jälkeisenä iltana hän palasi harrastuksensa pariin. Kaksi päivää myöhemmin laboratoriosta soitettiin, että testissa oli ollut (huumeisiin liittymätön) virhe ja hänen täytyisi ottaa se uudestaan. ”Olin jatkanut polttelua entiseen malliin enkä olisi halunnut tehdä sitä uudestaan”, Murphy sanoo. Kolme päivää ennen testiä hän soitti hädissään serkulleen, joka toimii vakuutusmyyjänä. Hän neuvoi Murphyä ostamaan Ready Cleanin – reilun puolen kilon hedelmäpunssin, jonka luvataan puhdistavan elimistön THC:stä jos se nautitaan 2 vuorokauden aikana ennen huumetestiä. Rachel maksoi 50 dollaria ja nautti juoman. ”Mieheni kannusti minua huudellen, ’Juo! Juo! Anna mennä!’ ja itse valitin, etten pysty juomaan niin nopeasti. Hän sanoi: ’Rachel – tämä on todella vakavaa. Me tarvitsemme henkivakuutuksen – meillä on vauva – ja me emme voi saada sitä, kun vaimoni polttaa pilveä?'”. Yhden tuskantäyteisen viikon jälkeen Murphy sai tietää läpäisseensä virtsakokeensa.

Tästä rystyset valkaisevasta episodista tuli suuri jännitteiden lähde hänen avioliitossaan, Murphy kertoo – joten hän lopetti polttelun joksikin aikaa. Mutta se ei kestänyt. ”Olen pahoillani, mutta minulla on vauva ja stressaava työ. Minun täytyy rentoutua jotenkin, enkä pidä alkoholista”, hän jupisee. Viettäessään aikaa naimisissa olevien ystäviensä kanssa, joista useimmat ovat myös vanhempia, Murphy saattaa silloin tällöin liittyä seuraan, kun joku vetää pussillisen esiin ja alkaa valmistella piipun pesää. ”Minusta tuli melko kireä”, hän kuvailee pilvetöntä vaihettaan, ”Ja mieheni totesi: ’Itse asiassa pidin sinusta paljon enemmän silloin, kun vielä polttelit.'”

*) Haastateltavien nimet on muutettu

Lähde:

http://www.marieclaire.com/celebrity-lifestyle/articles/living/female-stoners





Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

1 11 2009

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

02

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html





Aika ottaa kannabis vakavasti

12 10 2009

Erittäin ankara linjaus vain vahingoittaa niitä, jotka tarvitsevat kannabista lääkinnälliseen käyttöön.

Kalifornialaiset tekivät äänestyspaikoilla hyvin selväksi, että he kannattavat kannabiksen laillistamista lääkinnälliseen käyttöön. Lakiesityksestä 215 eli 13 vuotta sitten hyväksytystä osavaltion laista on tullut myös pahasti väärinkäytetty kuten kriitikot pelkäsivät.

On arvioitu, että Long Beachilla on yli 40 kannabisapteekkia ja 800 tai enemmän Los Angelesissa. Los Angelesin pääsyyttäjä Steve Cooley päätti viime viikolla, että useimmat niistä toimivat laittomasti ja hän haluaa sulkea ne.

Tämä voi olla liian ankaraa. Lääkekannabiksen kannattajat kamppailevat vastaan. He muistuttavat, että apteekkien sulkeminen rankaisisi niitä ihmisiä, joilla on oikeus ja tarve lääkekannabikselle.

Lakiesityksen 215 ja yhteiskasvatuksen sallivan osavaltion lain piti tulla auttamaan niitä, jotka kärsivät kemoterapian sivuvaikutuksista, kivusta, kovasta pahoinvoinnista tai muuten hyötyvät kannabiksen käyttämisestä ja saavat siihen lääkärin suosituksen. Reseptiä ei tarvita, suositus riittää.

Tämän mahdollisuuden saatuaan lääkekannabisapteekkeja ilmestyi kaikkialle tarjoten turvallisen, osavaltion lain puitteissa laillisen, tavan lähes kaikille saada kannabista kilpailukykyisillä hinnoilla.

Kannabiksen säännöstelyyn olisi kuitenkin parempiakin tapoja. Aluksi, ihmiset, jotka todella tarvitsevat sitä lääkinnälliseen käyttöön, voisivat saada reseptin lääkäriltä, ja tällä reseptillä he saisivat apteekistaan annoksensa kuten muissakin lääkkeissä. Koko prosessin pitäisi olla luottamuksellinen. Nykyisellään pidettävä lista lääkekannabiksen käyttäjistä on epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

CA

Seuraava askel on kalifornialaisten tahtoon taipuminen. Enemmistö heistä kannattaa kannabiksen käytön dekriminalisoimista. On arvioitu, että Kalifornia menettää kymmeniä miljoonia dollareita laittoman kannabiskaupan takia. Toisissa arvioissa on puhuttu sadoista miljoonista ja jopa miljardista dollarista. Tämä menetys on laskettu veroina, joita voitaisiin kerätä kannabiksen myynnistä, jos se olisi laillista.

Kannabiksen laillistuessa reseptit eivät enää ole tarpeen ja apteekkeja voitaisiin säännöstellä tiukin ehdoin, samoin kuin viinakauppoja säännöstellään. Ikärajat sekä riittävä etäisyys kouluihin ja asuinalueisiin pitäisi määritellä ja niitä tulisi valvoa. Aivan kuten alkoholiakaan ei saa myydä ilman lupaa, myös kannabiksen katumyynti olisi laitonta.

Kannabiksen laillistaminen ottaisi todella suuren harppauksen kohti salakuljetuksen lopettamista. Salakuljetus on tehnyt Meksikon rajasta pelottavan taistelukentän, jolla huumekartellit taistelevat toisiaan ja poliisia vastaan. Monet poliiseista ovat niin korruptoituneita dollarien vilahtaessa heidän taskuunsa, että valvonta on pelkkä suuri farssi.

Lienee sanomattakin selvää, että laillistaminen olisi kartelleille todella tuhoisaa. Ne menettäisivät lähes kaikki tulonsa ja vaikutusvaltansa. Ihmiset eivät enää juuri ostaisi niiden epämääräisiä tuotteita kadulta, vaan suosisivat virallisia liikkeitä, joissa laatua tarkkaillaan ja huonolaatuisesta tuotteesta tai palvelusta voisi valittaa valvovalle viranomaiselle. Kartellien suurin pelko lieneekin nykyisellään kannabiksen laillistaminen.

Jos Yhdysvallat (tai Suomi) on mitään kieltolaista oppinut, niin sen, että julistamalla laittomaksi aineita, joita ihmiset haluavat käyttää, heidät vain ajetaan rikollisiksi. Tämä havaittiin alkoholin kieltolain yhteydessä: markkinoille tuli vahvempia tuotteita eikä alkoholin kulutus juuri laskenut. Vain yleinen kunnioitus lakia kohtaan laski.

Täsmälleen sama pätee kannabikseenkin. Sitä käytetään laajalti laista välittämättä ja tulot menevät rikollisille. Laillistakaa kannabis. Säännöstelkää ja kontrolloikaa sitä. Verottakaa sitä. Ja valvokaa säädöksiä. Aika on koittanut.

Lähde:

http://www.presstelegram.com/opinions/ci_13534850