Äänestyspäivä Yhdysvalloissa tuotti pettymyksiä kannabisaktivisteille

3 11 2010

Neljässä osavaltiossa äänestettiin kansalaisten tekemistä lakialoitteista, joille oli hankittu riittävä määrä allekirjoituksensa antaneita tukijoita. Äänestykset tuottivat kuitenkin pettymyksen aloitteita kannattaneille lukuunottamatta Arizonaa.

Yhdysvalloissa oli useita äänestyksiä, joista tärkeimpinä kongressin ja useiden kuvernöörien vaalit. Lisäksi osavaltioissa oli lukuisia kansalaisten ja eturyhmien tekemiä lakialoitteita koskien niin oikeutta metsästykseen, terveydenhuoltoa kuin oikeutta kantaa asetta. Neljässä osavaltiossa äänestettiin myös kannabiksesta.

Suomessa huomiota ovat saaneet pääasiassa kongressin vaalit, ja niihin liittyen konservatiivinen ns. Teekutsuliike. Republikaaneille odotettiin voittoa, koska laman vaikutukset näkyvät kansalaisten arjessa ja he ovat pettyneitä siihen, että Obaman hallinto ei ole saanut aikaan suurempia muutoksia. Työttömyys on edelleen korkealla ja valtionvelka kasvaa jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla kuten se on tehnyt 70 -luvulta lähtien.

Terveydenhuoltouudistus on nostanut paljon keskustelua ja erityisesti siihen liittyvä verojen nostaminen on saanut osan yhdysvaltalaisista kaduille kantamaan kylttejä. Demokraatit säilyttivät enemmistön senaatissa paikoin 51 – 46, mutta menettivät enemmistönsä republikaaneille edustajainhuoneessa paikoin 170 – 231. Edustajainhuoneen enemmistön menemisen republikaaneille odotetaan vaikeuttavan Obamana aloitteiden ja hankkeiden läpimenoa.

Jokaisessa osavaltiossa äänestettiin kuitenkin myös lakialoitteista. Näitä ovat voineet esittää niin yksittäiset kansalaiset kuin eturyhmätkin. Lakialoite pääsee äänestykseen kun se saa riittävästi sitä tukevia allekirjoituksia. Kaliforniassa, Arizonassa, Oregonissa ja Etelä-Dakotassa äänestettiin myös kannabikseen liittyvistä lakialoitteista. Kalifornian lakialoite on saanut runsaasti huomiota myös suomalaisessa mediassa ja osaltaan lisännyt keskustelua kannabiksen laillistamisesta myös kotimaassamme ja vaikka aloite ei mennyt läpi niin kannattajat pitävät sen pääsyä äänestykseen voittona ja avauksena pitkässä taistelussa huumesotaa vastaan.

Kalifornia – Ehdotus 19 kannabiksen laillistamiseksi

Ehdotus 19 olisi laillistanut kannabiksen viihdekäytön Kalifornian osavaltiossa sallien 2,3 neliömetrin kokoiset kasvatukset ilman rangaistusta. Se olisi sallinut myös kuntien avata kannabiskahviloita, jakaa kasvatus- ja myyntilupia, ja asettaa sekä kerätä veroja.

Ehdotusta on pidetty toistaiseksi tärkeimpänä yrityksenä laillistaa kannabis Yhdysvalloissa ja sen läpimeno olisi todennäköisesti laskenut kannabiksen hintaa, auttanut vähentämään meksikolaisten huumekartellien vaikutusta ja tuonut runsaasti verotuloja talousvaikeuksissa taistelevalle osavaltiolle.

Lisää tietoa aloitteesta englanniksi wikipediassa.

Lopullisten tulosten mukaan ehdotusta 19 kannatti 46,1 %  eli 3  412 387 äänestäjää ja vastusti 53,9 % eli 3 978 314 äänestäjää. Ehdotus 19 kannabiksen laillistamiseksi Kalifornian osavaltiossa hylättiin.

Arizona – Ehdotus 203 lääkekannabiksen laillistamiseksi

Ehdotus 203 laillisti kannabiksen lääkinnällisiin tarkoituksiin Arizonan osavaltiossa sallien lääkärin hyväksynnän saaneiden heikentävistä sairauksista kärsivien sairaiden hankkia, pitää hallussaan ja käyttää voittoa tuottamattomilta lääkekannabisapteekeilta.

Lisää tietoa aloitteesta englanniksi ballotpediassa.

Arizonassa hyväksyttiin samankaltainen lakialoite 1996 peräti 65% enemmistön tuella, mutta osavaltion lainsäätäjät kumosivat sen. Vuonna 1998 kansalaisten lakialoite vaati muutosta tilanteeseen ja ehdotti, että lainsäätäjät eivät voisi enää kumota kansan hyväksymiä aloitteita. Ehdotus meni läpi kirkkaasti ja jos ehdotus 203 hyväksytään niin sen kohdalla vastaavaa riskiä kumoamisesta ei enää ole.

Lopullisten tulosten mukaan ehdotusta 203 kannatti 50,13 %  eli 841 346 äänestäjää ja vastusti 48,87 % eli  837 005 äänestäjää. Ehdotus 203 lääkekannabiksen laillistamiseksi Arizonan osavaltiossa  hyväksyttiin täpärällä  4341 äänen enemmistöllä.

Etelä-Dakota – Ehdotus 13 lääkekannabiksen laillistamiseksi

Ehdotus 13 olisi laillistanut kannabiksen lääkinnällisiin tarkoituksiin Etelä-Dakotan osavaltiossa sallien lääkärin hyväksynnän saaneiden heikentävistä sairauksista kärsivien potilaiden kasvattaa ja pitää hallussaan kannabista sekä hankkia sitä osavaltion lisensioimilta auttajilta. Nämä auttajat olisivat voineet tarjota apuaan enintään viidelle potilaalle kerrallaan.

Lisää tietoa aloitteesta englanniksi ballotpediassa.

Ehdotus 13 olisi sallinut tiukan lääkekannabisohjelman, joka olisi ollut rajoitetumpi säännoiltään kuin 14 muussa osavaltiossa jossa on voimassa samankaltaisia lakeja, vaatien lääkärintodistuksen kuuden kuukauden välein. Rajoituksistaan huolimatta aloite olisi tarjonnut helpotusta antaen lääkekannabispotilaille mahdollisuuden nauttia lääkkeestään laillisesti.

Lopullisten tulosten mukaan ehdotusta 13 kannatti 36,69 %  eli 115 627 äänestäjää ja vastusti 63,31 % eli 199 536 äänestäjää. Ehdotus 13 lääkekannabiksen laillistamiseksi Etelä-Dakotan osavaltiossa hylättiin.

Oregon – Ehdotus 74 lääkekannabisapteekkien laillistamista

Ehdotus 74 olisi sallinut yksityisesti omistettujen ja voittoa tuottamattomien lääkekannabisapteekkien perustamisen Oregonin osavaltioon. Se olisi luonut myös järjestelmän jossa lisensioidut ja valvotut kasvattajat tuottaisivat lääkekannabista kannabisapteekkeihin.

Lisää tietoa aloitteesta englanniksi ballotpediassa.

Kannattajien mukaan ehdotus olisi luonut yhden maan parhaista lääkekannabista tarjoavista järjestelmistä taaten laillisen ja tiukasti säädellyn pääsyn lääkekannabikseen tavalla, joka vastaisi muita lääkkeitä. Läpimennessään aloitteen oletettiin tuottavan 20 miljoonaa dollaria vuodessa verotuloja ja maksuja osavaltiolle.

Lopullisten tulosten mukaan ehdotusta 74 kannatti 41,96 %  eli 422 352 äänestäjää ja vastusti 58,04 % eli 584 088 äänestäjää. Ehdotus 74 lääkekannabisapteekkien laillistamisesta Oregonin osavaltiossa hylättiin.

Lähteet:

http://vote.sos.ca.gov/maps/ballot-measures/19/

http://edition.cnn.com/ELECTION/2010/results/individual/#CAI01

http://edition.cnn.com/ELECTION/2010/results/individual/#AZI05

http://electionresults.sd.gov/applications/st25cers3/resultsCTY.aspx?type=bq&rid=32&osn=903

http://edition.cnn.com/ELECTION/2010/results/individual/#SDI02

http://egov.sos.state.or.us/division/elections/results/2010G/1502836406.html

http://www.cannabisculture.com/v2/content/2010/10/26/Marijuana-Vote-2010-Pot-Polls-Four-States-7-DAYS-LEFT





Seattlen kaupunki dekriminalisoi kannabiksen

24 01 2010

Seattlessa kannabiksen käyttö ja hallussapito on siirtynyt alhaisen prioriteetin asiaksi.

Hiljattain valittu Seattlen kaupungin syyttäjä Peter Holmes ei aio enää nostaa syytteitä vähäisissä kannabiksen hallussapitorikkeissä, kertoo The Seattle Times -lehdessä julkaistu raportti. Käytännössä tämä tarkoittaa kannabiksen dekriminalisointia Seattlessa.

”Seattlen kaupunki ei enää aio nostaa syytteitä kannabiksen hallussapitoon liittyvissä tapauksissa”, Holmes sanoo. Lehden mukaan Holmes on jo alkanut hylkäämään syytteitä, jotka oli pantu alulle hänen edeltäjänsä Tom Carrin toimesta. Holmes päihitti Carrin viime vuoden marraskuun äänestyksessä.

Vuonna 2003, Seattlen äänestäjät hyväksyivät aloitteen numero 75, joka edellyttää että ”Seattlen poliisilaitoksen sekä kaupungin lakimiehen toimiston tulee asettaa aikuisten käyttämään kannabikseen liittyvän tutkinnan, pidätykset sekä syytteet tärkeysjärjestyksessä alhaisimmaksi lainvalvonnan prioriteetiksi”.

Vuoden 2008 kaupunginlaajuisen katsauksen perusteella kävi ilmi, että ”mikään todistusaineisto ei tue olettamusta, että aloitteen numero 75 toimeenpano olisi aiheuttanut ikäviä vaikutuksia: 1. Kannabiksen käyttö nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa ei kasvanut, 2. Rikollisuus ei kasvanut, ja 3. Haittavaikutuksia ei seurannut terveyssektorilla”.

Osavaltion lainsäätäjät pohtivat lakiesityksiä kannabiksen dekriminalisoimiseksi tai laillistamiseksi Washingtonissa. Liittovaltion lain mukaan kannabis on vielä laitonta, mutta Obaman hallinto ei jahtaa käyttäjiä osavaltioissa, jotka sallivat kannabiksen käytön.

Lähteet:

http://www.king5.com/news/local/Seattles-New-City-Attorney-Drops-Marijuana-Charges-82122097.html

http://blog.norml.org/2010/01/19/city-of-seattle-will-no-longer-prosecute-marijuana-possession-offenses/





Äänestys mahdollistaa lääkekannabiksen laillistamisen Washington DC:ssä

23 12 2009

Yhdysvalloissa on merkkejä historiallisesta muutoksesta lainsäätäjien suhtautumisessa kannabikseen.

Keskustelu lääkekannabiksen laillistamisesta Washington DC:ssä on taas vahvasti esillä senaatin äänestyksen mahdollistettua kannabiksen käytön lääkärin määräyksestä. Mikäli presidentti Obama allekirjoittaa lakiesityksen, kuten odottaa saattaa, eivätkä lainsäätäjät asetu sitä vastaan, liittyy USA:n pääkaupungin hallintopiiri niiden 13 osavaltion joukkoon, joissa lääkekannabis on sallittua.

Joidenkin asukkaiden mielestä tämä saattaa johtaa uusiin ongelmiin. ”Kalifornian tapauksesta jäi sellainen kuva, että lääkekannabista voi saada liian kevein perustein”, kertoo huolestunut Tom Fusco.

Washington DC:n äänestäjät hyväksyivät lääkekannabiksen äänestysaloitteella vuonna 1998, lähes 70 prosentin enemmistöllä. Kongressi kuitenkin päätti estää kaupunkia laatimasta omia päihdepoliittisia linjauksia.

Lähes kymmenen vuotta myöhemmin paikalliset vaikuttaisivat suhtautuvan aiheeseen yhä myönteisesti. ”Ainahan löytyy ihmisiä, jotka käyttävät tätä hyväkseen. Mutta sitä todella tarvitseville se on mielestäni ihan ok”, pohtii Crystal Pilgrim.

Aaron Houston, lobbari ja Marijuana Policy Projectin puuhamies, pitää tätä aloitetta vedenjakajana: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun kongressi tekee jotain myönteistä kannabislainsäädännön suhteen.” Mutta kriitikot pysyvät skeptisinä, ollen sitä mieltä, että kaupungin tulee kiinnittää enemmän huomiota varotoimenpiteisiin. ”Tämä avaa ovia huumekaupan laajentamiselle, se on minun huolenaiheeni”, kertoo George Tobin.

Presidentti Obaman odotetaan allekirjoittavan lakiesitys, joka hyväksyy myös julkisesti rahoitettavat abortit ja puhtaiden huumeruiskujen vaihdon, tällä viikolla. Se astuisi voimaan 30 päivän kongressin tarkistusajanjakson jälkeen, mutta kaupungin johtajien tulee silti laatia uudet säädökset, joka voi kestää pitkälle ensi vuoteen.

Lähde:

http://www.news8.net/news/stories/1209/687152.html





Mikä huumeongelma? Amerikkalaismies polttanut jo 115 000 kannabissavuketta

3 12 2009

Kuka sanoo, ettei Irv Rosenfeld saa olla pilvessä? Toistuvasti.

Kun ajattelee maailman tunnetuimpia pilvenpolttajia, tietyt nimet nousevat mieleen: Snoop Dogg, Cheech ja Chong ja Willie Nelson.

Entäs Irvin Rosenfeld?

56-vuotias pörssimeklari Fort Lauderdalesta sai nimensä aikakirjoihin tehdessään maailmanennätyksen kannabiksen käytön osalta. Hän sytytti 115 000:nnen jointtinsa 20. päivä marraskuuta.

Paras puoli siinä on, että se on täysin laillista. ”Aivan, Setä Samuli tarjoaa tämän”, Rosenfeld sanoo. ”He kasvattavat sen minulle, ja minusta se on melko ironista”.

Rosenfeldin kannabis on ollut hallituksen tuottamaa jo vuodesta 1982, kun hänestä tuli potilas liittovaltion huumausaineviraston uuden lääkeohjelman tutkimuksissa. Mississippin yliopistokampuksen viljelmillä kasvatettu kannabis toimitetaan paikalliseen apteekkiin, josta Rosenfeld saa sitä kilokaupalla.

Rosenfeld sairastaa harvinaista luutautia, perinnöllistä eksostoosisairautta, joka aiheuttaa kivuliasta luiden liikakasvua ja jota hoidetaan reippaalla annoksella kannabista. Hän on saanut 300 jointtia aina 25 päivän välein, viimeisen 27 vuoden ajan. Hän polttaa 10 – 12 jointtia päivittäin.

”Aloitan aamuni polttamalla kaksi jointtia samalla kun katson bisnesohjelmia televisiosta”, Rosenfeld sanoo. ”Sitten vielä kolmannen, kun ajan autolla töihin.”

Hän kertoo, ettei ole koskaan tullut pilveen kannabiksesta, ja että hänen sallitaan polttaa samalla kun hän käyttää raskaita koneita. Olla tulematta pilveen tarkoittaa myös sitä, ettei hänellä ole tapana harrastaa myöhäisillan reissuja pikaruokaloihin. ”Ei mässyjä, ei – ei mitään sellaista, mitä muut ihmiset saavat”, Rosenfeld väittää. ”Monet potilaat eivät tule pilveen.”

Rosenfeld on liittovaltion tuottaman lääkekannabiksen puolestapuhuja, vaikkakin kyseinen käytäntö lopetettiin vuonna 1992. Siinä missä useimmat niistä, jotka tarvitsevat lääkekannabista, luottavat reiluun kymmeneen laillistaneeseen osavaltioon, Rosenfeld ja kolme muuta yhä elossa olevaa potilasta saavat yhä jatkaa liittovaltion ohjelmassa. Hän sanoo olevansa onnekas päästessään käsiksi siihen, mihin monilla muilla ei ole mahdollisuutta.

”Saan puheluita monilta ihmisiltä, jotka haluavat saada lääkettä”, hän sanoo. ”Se on surullista, ihmiset tarvitsevat sitä.” Rosenfeld kertoo, että hän tuntee suurta kiitollisuudenvelkaa kannabista kohtaan. Hänen mielestään useat voisivat olla yhtä terveitä kuin hän on, jos siitä tulisi laillista koko maassa.

”Olisin vuoteen oma ilman sitä, jos olisin edes elossa”, hän kertoo. ”Minun ei pitäisi olla hengissä ja tässä silti olen. En käytä muita lääkkeitä, olen huippukunnossa kannabiksen ansiosta. Pelkästään sen takia, että tämä lääke on olemassa.”

Hänen mukaansa Obaman hallitus auttaa hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka todella tarvitsevat kannabista voidakseen paremmin. ”Ajat muuttuvat, potilaat saavat vihdoinkin tarvitsemaansa apua”, hän toteaa.

Rosenfeld on kirjoittamassa kirjaa kokemuksistaan Yhdysvaltojen pitkäaikaisimpana laillisena pilvenpolttajana, työnimellä ”Onnekas pilvi”. Hän toivoo saavansa sen julkaistuksi ensi keväänä. Hän kertoo, että hänen mahdollisuutensa polttaa pilveä julkisesti on tehnyt hänestä samalla sankarin sekä roiston.

”On ihmisiä, jotka varmasti pitävät minua sankarina”, hän sanoo. ”Monet ihmiset kommentoivat ilkeämielisesti, tai sitten he puhuvat siitä miten paljon rohkeutta minulla on polttaa julkisesti. He kysyvät, ’Hei tyyppi, voinko minäkin saada tuosta vähän?'”.

Roiston rooli astui kuvioihin vuonna 1983, kun hänet pidätettiin hallussapidosta Orlandossa. Yli-innokas poliisi ei ymmärtänyt, että hänen oikeutensa oli suojattu liittovaltion toimesta. Kuitenkin sormenjälkien ottamisen ja parin tunnin odottelun jälkeen hänet päästettiin poliisilaitokselta ja syytteet hylättiin.

Vaikka hänen julkinen pilvenpolttelu nostattaakin kulmakarvoja, Rosenfeld sanoo,että kyse on syvälle pinttyneistä käsityksistä, jotka antavat sille huonon maineen, huolimatta sen myönteisistä terveysvaikutuksista. ”On olemassa ihmisiä, jotka on kasvatettu ajattelemaan että se on paholaisen tekosia, he tulevat aina olemaan sitä vastaan”, Rosenfeld toteaa. ”Jos tosiaan ajattelet, että kannabis on niin paha asia kuin luulet sen olevan, niin selitä sitten minun olemassaoloni.”

Lähde:

http://www.nbcmiami.com/news/local-beat/No-Dope-Ft-Lauderdale-Man-to-Smoke-115000th-Joint-70496022.html

Mikä huumeongelma? Amerikkalaismies polttanut jo 115000 kannabissavuketta!Kuka sanoo, ettei Irv Rosenfeld saa olla pilvessä? Toistuvasti.Kun ajattelet maailman tunnetuimpia pilvenpolttajia, tietyt nimet nousevat mieleen: Snoop Dogg,Cheech and Chong ja Willie Nelson.Entäs Irvin Rosenfeld?56-vuotias pörssimeklari Fort Lauderdalesta sai nimensä aikakirjoihin tehdessäänmaailmanennätyksen kannabiksen käytön osalta. Hän sytytti 115000:nen jointtinsa 20. päivämarraskuuta.Paras puoli siinä on, että se on täysin laillista.

”Aivan, Setä Samuli tarjoaa tämänkin”, Rosenfeld kertoi NBC:n paikallisuutisille Miamissa. ”He

kasvattavat sen minulle, ja minusta se on melko ironista.”

Rosenfeldin kannabis on ollut hallituksen tuottamaa jo vuodesta 1982, kun hänestä tuli potilas

liittovaltion huumausaineosaston uuden lääkeohjelman tutkimuksissa. Mississipin

yliopistokampuksen farmilla kasvatettu kannabis toimitetaan paikalliseen apteekkiin, josta

Rosenfeld saa sitä kilokaupalla.

Rosenfeld sairastaa harvinaista luutautia, perinnöllistä eksostoosisairautta, joka aiheuttaa

kivuliasta luiden liikakasvua, ja jota hoidetaan terveellisellä annoksella kannabista. Hän on

saanut 300 jointtia aina 25 päivän välein, viimeisen 27 vuoden aikana. Hän polttaa 10-12

jointtia päivittäin.

”Aloitan aamuni polttamalla kaksi jointtia samalla kun katson bisnesohjelmia televisiosta”,

Rosenfeld sanoo. ”Sitten vielä kolmannen, kun ajan autolla töihin.”

Hän kertoo, ettei ole koskaan tullut pilveen kannabiksesta, ja että hänen sallitaan polttaa

samalla kun hän operoi raskaita koneita. Olla tulematta pilveen tarkoittaa myös sitä, ettei

hänellä ole tapana harrastaa myöhäisillan reissuja pikaruokaloihin. ”Ei mässyjä, ei mässyjä – ei

mitään sellaista, mitä muut ihmiset saavat”, Rosenfeld väittää. ”Monet potilaat eivät tule

pilveen”.

Rosenfeld tukee toiminnallaan liittovaltion lääkekannabista, jonka tuottaminen lopetettiin

vuonna 1992. Siinä missä useimmat niistä, jotka tarvitsevat lääkekannabista, luottavat noin

kymmeneen laillistaneeseen osavaltioon, Rosenfeld ja kolme muuta saavat yhä jatkaa liittovaltion

ohjelmassa. Hän sanoo olevansa onnekas päästessään käsiksi siihen, mihin monilla muilla ei ole

mahdollisuutta.

”Saan puheluita useilta ihmisiltä, jotka haluavat saada lääkettä”, hän sanoo. ”Se on surullista,

ihmiset tarvitsevat sitä.”

Rosenfeld kertoo, että hän tuntee suurta kiitollisuudenvelkaa kannabista kohtaan. Hänen

mielestään useat voisivat olla yhtä terveitä kuin hän on, jos siitä tulisi laillista koko

maassa.

”Olisin sängyn oma ilman sitä, jos olisin edes elossa”, hän kertoo. ”Minun ei pitäisi edes olla

hengissä, ja tässä silti olen. En käytä muita lääkkeitä, olen huippukunnossa kannabiksen

ansiosta. Ihan vaan sen takia, että tämä lääke on olemassa.”

Hänen mukaansa Obaman hallitus auttaa hänenkaltaisiaan ihmisiä, jotka todella tarvitsevat

kannabista voidakseen paremmin. ”Ajat muuttuvat, potilaat saavat vihdoinkin tarvitsemaansa

apua”, hän toteaa.

Rosenfeld on kirjoittamassa kirjaa kokemuksistaan Yhdysvaltojen pitkäaikaisimpana laillisena

pilvenpolttajana, työnimellä ”Pilvionni”. Hän toivoo saavansa sen julkaistuksi ensi keväänä.

Hän kertoo, että hänen kykynsä polttaa pilveä julkisesti on tehnyt hänestä samalla sankarin sekä

roiston.

”On ihmisiä, jotka varmasti pitävät minua sankarina”, hän sanoo. ”Monet ihmiset sanovat häijyjä

kommentteja, tai puhuvat siitä miten paljon rohkeutta minulla on polttaa julkisesti. He kysyvät,

’Hei tyyppi, voinko minäkin saada tuosta vähän?'”

Roiston rooli astui kuvioihin vuonna 1983, kun hänet pidätettiin hallussapidosta Orlandossa.

Yli-innokas poliisi ei ymmärtänyt, että hänen oikeutensa oli suojattu liittovaltion toimesta.

Kuitenkin sormenjälkien ottamisen ja parin tunnin odottelun jälkeen hänet päästettiin

poliisilaitokselta ja syytteet hylättiin.

Vaikka hänen julkinen pilvenpolttelu nostattaakin kulmakarvoja, Rosenfeld sanoo että kyse on syvälle pinttyneistä käsityksistä jotka antavat sille huonon maineen, huolimatta sen positiivisistä terveysvaikutuksista.

”On olemassa ihmisiä, jotka on kasvatettu ajattelemaan että se on paholaisen metkuja, he tulevat aina olemaan sitä vastaan”, Rosenfeld toteaa. ”Jos oikeasti ajattelet, että kannabis on niin pahaa kuin luulet sen olevan, niin selitä sitten minun olemassaoloni.”

http://www.nbcmiami.com/news/local-beat/No-Dope-Ft-Lauderdale-Man-to-Smoke-115000th-Joint-

70496022.html





Entinen Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjä: on aika muuttaa pilvilakeja

23 11 2009

Kolme vuotta sitten silloinen liittovaltion syyttäjä John McKay oli lähellä etulinjoja valtion huumeiden vastaisessa sodassa.

McKay johti läntisessä Washingtonissa liittovaltion syyttämistoimia kunnes hänet erotti sama hallinto, joka oli hänet nimittänytkin. McKayn toimisto lähetti kannabiksen salakuljettajia ja kasvattajia vankilaan kärsimään vuosikymmenien pituisia tuomioita. He syyttivät myös erästä tiettyä suurisuista kanadalaista kannabisaktivistia, joka oli myynyt kasvin siemeniä postimyynnillä.

Joten Edmonds auditorion yleisö oli ymmärrettävästi yllättynyt kun McKay julisti lavalla yhdessä matkailukirjailijan ja dekriminalisaation puoltajan Rick Stevesin kanssa, että ”tietenkin hän vastustaa typeriä lakeja”. ”Olen sitä mieltä, että ajatusmallin on pakko muuttua”, sanoi McKay, nykyinen Seattlen yliopiston professori. ”Oikeanlainen käytäntöjen muutos tarkoittaisi valtiomme huumelakien perinpohjaista läpikäymistä.”

McKay oli mukana Stevesin ja Amerikan kansalasoikeusliiton (ACLU) järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa etsittiin järkevää tapaa puhua Yhdysvaltojen huumelaeista. Mukana keskustelemassa oli Egil ”Bud” Krogh, entinen Nixonin hallinnon virkamies, joka niitti kyseenalaista mainetta Watergate-skandaalin yhteydessä ja Demokraattien kongressiedustaja Mary Helen Roberts, joka vitsaili kollegoiden nimittäneen häntä ”Luoteis-Washingtonin kannabiskuningattareksi” hänen pyrkimyksistään lääkekannabislakien uudistamiseen.

Vaikka keskustelijat eivät olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, kaikkien mielestä  tarvitaan huomattavaa muutosta kannabiksen säännöstelemisessä ja siitä jaetuissa rangaistuksissa. Jokainen heistä myös puhui vaaleilla valittujen virkamiesten peloista, tai rohkeuden puutteesta, aineeseen liittyvissä kysymyksissä. Steves ja ACLU aloittivat viime vuonna kampanjan osaksi vastauksena noihin pelkoihin. ”Kannabis: on keskustelun aika” -tietoiskun ympärille rakentuva hanke koettaa rohkaista kansalaisia puhumaan asiasta avoimesti.

”Tämä aihe on on monien mielestä pelottava”, Steves sanoi. ”Minulla on ystäviä jotka vastustavat sitä mitä teen, koska he ovat huolissaan lapsistaan. Asia, jota he eivät ymmärrä on se, että niin olemme mekin.”

Kaiken ikäisistä ja tyylisistä ihmisistä koostuvalle yleisölle puhuessaan Roberts sanoi, että nykyinen laki kohdistuu epäoikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin. Pohjimmiltaan laki hänen mukaansa ajaa lainvalvonnan viranomaiset jahtaamaan ihmisiä, jotka ovat helpointa saalista, vaikka heidän toimensa tulisivat tehokkaammin käytetyksi muualla.

Samaan aikaan Robertsin mukaan lainsäätäjät, jopa ne, joiden mielestä lait ovat epäoikeudenmukaisia kannabiksen kohdalla, pelkäävät leimaantuvansa pehmeiksi rikoksia vastaan. ”Yhteisönä ja yhteiskuntana me pelkäämme rikoksia”, Roberts sanoi. ”Ja jos sitä mitä teemme, nimitetään ’lepsuksi’ rikosten vastaisessa taistelussa, jopa ilman yksityiskohtaista keskustelua, lainsäätäjät reagoivat siihen kielteisesti.”

Roberts sanoi myös, että lainsäädäntöelinten on pakko muuttaa Washingtonin osavaltion lääkekannabislakia, koska se ei hänen mukaansa suojele potilaita asianmukaisella tavalla. McKayn mukaan sellaiset muutokset eivät tosin käsittele valtion kannabislakien laajempia ongelmia.

Vaikka Obaman hallinto on ottanut samanlaisen kannan lääkekannabikseen kuin mitä hän ajoi liittovaltion syyttäjänä, eli että liittovaltion toimijat eivät sekaantuisi osavaltioiden lääkekannabislainsäädäntöön, McKayn mukaan se, että liittovaltion virastot jättävät kongressin säätämät lait huomioimatta, ei riitä. ”Liittovaltion laki tekee minkä tahansa kannabismäärän hallussapidosta rikollista”, McKay sanoi. ”Eli vaikka jollakulla on suositus lääkäriltään, liittovaltion viranomainen saattaa pidättää hänet. Se on yksinkertaisesti huonoa käytäntöä.”

McKay syytti kongressia kyvyttömyydestä tehdä aloitetta asiassa. Ei ole liittovaltion syyttäjien tai viranomaisten paikka tehdä politiikkaa, hän sanoi, eikä valkoisen talon yksin pitäisi myöskään tehdä sitä. Loppujen lopuksi, McKay esitti, kannabista ei pidä niputtaa yhteen kokaiinin, metamfetamiinin ja heroiinin kanssa, osana huumeiden vastaista sotaa. Kannabislakien pitäisi hänen mukaansa olla ”paljon enemmän alkoholisäännösten tapaisia ja paljon vähemmän kokaiini- ja metamfetamiinilakien kaltaisia”.

Lähde:

http://www.seattlepi.com/local/412363_pot16.html?source=mypi





Amerikan lääkäriliitto lopettaa 72-vuotisen käytännön ja sanoo että kannabiksesta on lääkinnällistä hyötyä

17 11 2009

Amerikan lääkäriliitto AMA muutti 10.11 tapahtuneen äänestyksen perusteella pitkään jatkuneen kantansa, jonka mukaan kannabis on pidettävä I luokan huumeena jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä.

mmjAMA hyväksyi liiton Tieteen ja yleisen terveyden neuvoston (CSAPH) raportin nimeltä ”Kannabiksen käyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin”, joka vahvistaa kannabiksen hoidolliset hyödyt ja vaatii lisätutkimuksia. Neuvoston raportti päätyi tulokseen että ”lyhytaikaiset kontrolloidut kokeet osoittavat että poltettu kannabis vähentää neuropaattista kipua, lisää ruokahalua ja kalorien nauttimista erityisesti potilailla joiden lihasmassa on vähentynyt, ja voi helpottaa MS-tautia sairastavien kouristuksia ja kipuja.” Tämän lisäksi raportti kehottaa että ”kannabiksen asemaa I luokan huumeena uudelleenarvioitaisiin tavoitteena helpottaa kliinistä tutkimusta ja kannabinoidipohjaisten lääkkeiden ja vaihtoehtoisten antotapojen kehittämistä.”

Maan suurimman lääkäriryhmittymän kannanmuutosta nopeutti osaltaan sen lääketieteen opiskelijoiden osaston (MSS) vuoden 2008 kesäkuussa osoittama tuki kannabiksen uudelleenluokittelulle pois ryhmän I huumeesta. Kuluneen vuoden aikana AMA on punninnut kolmea lääkekannabikseen liittyvää päätöstä, jotka myös vaikuttivat osaltaan nyt julkaistuun raporttiin ja sen suosituksiin. Yhdistyksen raportista äänestäminen tapahtui Houstonissa, Teksasissa järjestön vuosittaisessa edustajainkokouksessa. AMA:n viimeisin kanta oli 8 vuoden takaa, ja se esitti kannabiksen säilyttämistä luokan I aineena, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä.

”On kulunut 72 vuotta siitä kun AMA on virallisesti tunnustanut että kannabiksella on sekä jo osoitettua että tulevaisuudelle lupaavaa lääkinnällistä hyötyä,” sanoi LT Sunil Aggarwal, joka sekä johti lääketieteen opiskelijoiden vuoden 2008 esitystä että toimi nyt julkaistun neuvoston raportin asiantuntija-arvioijana. ”AMA on tuottanut kattavan, hyvin dokumentoidun, todisteisiin pohjautuvan raportin, joka aiotaan julkaista vertaisarvioidussa julkaisussa, joka auttaa valistamaan lääketieteellistä yhteisöä kasvipohjaisten kannabislääkkeiden tieteellisestä perustasta.” Aggarwal kuuluu myös Americans for safe access (ASA) -järjestön, maan suurimman lääkekannabista edistävän organisaation, lääkinnälliseen ja tieteelliseen neuvoa-antavaan komiteaan.

AMA:n tuki lääkekannabikselle seuraa Obaman hallinnon viime kuussa antamaa ilmoitusta, joka suositti liittovaltion lakimiehiä luopumaan syytteiden toimeenpanosta lääkekannabiksen sallineissa osavaltioissa. Vuoden 2008 helmikuussa Amerikan lääkäriopisto (ACP), maan toiseksi suurin lääkärien yhteenliittymä ja suurin sisälääketieteen organisaatio, esitti päätöksen joka vaati ”todisteisiin pohjautuvaa arviointia kannabiksen asemasta ryhmän I kontrolloituna huumausaineena, joka määrittäisi onko tarvetta luokitella se uudelleen eri ryhmään.” ”Kaksi suurinta lääkärijärjestöä maassamme on vahvistanut kannabiksen aseman terveydenhuollon kysymyksenä, johon on paneuduttava,” sanoi ASA:n hallitusasioiden johtaja Caren Woodson. ”Molemmat organisaatiot ovat painottaneet tarvetta muutokselle asettamalla potilaat politiikanteon edelle.”

Vaikka CSAPH:n raporttia ei ole virallisesti julkaistu suurelle yleisölle, AMA:n dokumentit osoittavat että se ”(1) esittää kannabiksen lääkekäytön historiallisen näkökulman; (2) tutkii nykyisiä kannabiksen lääkekäyttöön liittyviä liittovaltion ja osavaltioiden laillisia rajoituksia; (3) tarjoaa yleiskatsauksen nykyiseen ymmärrykseen endokannabinoidijärjestelmän farmakologiasta ja fysiologiasta; (4) arvioi kliinisiä kokeita poltetun kannabiksen ja kasvitieteellisten tuotteiden suhteellisesta turvallisuudesta ja tehokkuudesta; ja (5) asettaa nämä tiedot mittakaavaan nykyisen aineiden säännöstelyjärjestelmän kanssa.”

Lähde:

http://www.opposingviews.com/articles/opinion-ama-ends-72-year-policy-says-marijuana-has-medical-benefits-r-1257871699





Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html