Uusi kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimiseksi on avattu. Tätä versiota työstämässä on ollut yli 40 henkilöä, ja sen perustelut ovat pitkät ja vakuuttavat. Nähtäväksi jää onko Coloradosta lähtenyt lumivyöry ja Uruguaysta mutavyöry, joiden vaikutukset näkyvät jo Suomessakin.
Tutustu aloitteen sivustoon: http://dekriminalisointi.fi/
Aloitetta voit käydä kannattamassa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/703
Kansalaisaloite.fi-palveluun avattiin 23.1.2013 aloite, jossa kerätään kannattajia kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumiseen. Aloitteeseen on ensimmäisen kolmen viikon aikana tullut jo yli 12 000 kannattajaa.
Oikeusministeriön ylläpitämään kansalaisaloitepalveluun on lisätty aloite kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta. Aloitteessa esitetään kannabiksen ja sen eri jalostusasteiden käytön sekä hallussapidon rangaistavuuden poistamista Suomen laista. Voit kannattaa aloitetta kansalaisaloite.fi -palvelussa. Tunnistautuminen palveluun tapahtuu verkkopankkitunnuksilla, tilivarmenteella tai sirullisella henkilökortilla. Kannattajien nimet eivät tule näkyviin kansalaisaloite.fi -palveluun.
Mikäli aloite saa kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 äänioikeutettua kannattajaa, se päätyy eduskunnan käsiteltäväksi. Kannatusilmoituksia voi kerätä myös paperille ja siihen on käytettävä oikeusministeriön vahvistamaa lomaketta, joka täytyy tulostaa A4-kokoisena valkoiselle paperille. Paperiversion kannatusilmoituksesta voit toimittaa alla mainitulle vastuuhenkilölle.
Tutustu aloitteeseen ja halutessasi myös kannata sitä täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/74
Tulostettava lomake:
Esitäytetty kansalaisaloite (PDF)
Paperiversion vastuuhenkilön yhteystiedot:
Mikko I. Pekkola
Raholankatu 33 a 4
39500 Ikaalinen
Kuudessa Amerikan osavaltiossa on äänestetty kannabiksen laillisuudesta sekä viihde- että lääkekäytön osalta. Coloradossa, Washingtonissa, Oregonissa, Arkansasissa, Massachusettsissa sekä Montanassa äänestyksen kohteena oli joko lääkekannabiksen tai kannabiksen yleisen käytön salliminen. Coloradossa, Washingtonissa sekä Massachusettsissa äänestystulos oli kannabiksen puolesta, kun Oregonissa, Arkansasissa sekä Montanassa tulos oli sitä vastaan.
Coloradossa äänestettiin kannabiksen viihdekäytön puolesta, lääkekäytön ollessa jo sallittua. Laillistamisäänestyksen kohteena oli kannabiksen tuotannon, jakelun ja hallussapidon laillistaminen 21-vuotiaille ja sitä vanhemmille. 54 % on äänestänyt laillistamisen puolesta. Liittovaltion lakien mukaan kannabis on silti laitonta, joten prosessista tulee kuvernööri John Hickenlooperin mukaan mutkikas. ”Vaikkemme voisi tehdä siitä suoraan laillista täällä, haluamme ainakin dekriminalisoida sen”, hän sanoi.
Washingtonissa äänestyksen kohteena oli myöskin yleisesti kannabiksen säännöstelty tuotanto, jakelu ja hallussapito 21-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Tuotteesta aiotaan ottaa 25 % vero jakelun kolmessa vaiheessa: kannabiksen siirtyessä kasvattajalta prosessoijalle, prosessoijalta jälleenmyyjälle ja jälleenmyyjältä kuluttajalle. Ei ole aivan selvää paljonko verotuloja kokonaisuudessaan kertyisi, mutta arviot ovat yltäneet jopa 500 miljoonaan dollariin. Kun 51 % äänistä oli laskettu, 55 % oli äänestänyt aloitteen puolesta.
Oregonissa aloite 80 olisi sallinut kannabiksen myynnin osavaltion lisenssin alaisissa liikkeissä, kannabiksen kasvattamisen ja käytön aikuisille, sekä poistanut hamppuun liittyviä rajoituksia. Aloite kaatui vain 43 % äänestäessä sen puolesta.
Arkansasissa äänestettiin lääkekannabiksen käytön puolesta. Aloite olisi sallinut tiettyjä lääketieteellisiä tiloja omaavien potilaiden kannabiksen hallussapidon, sekä hankkimisen voittoa tavoittelemattomista lääkekannabisapteekeista, joita olisi perustettu yli 30 läpi osavaltion. Apteekeissa olisi myyty myös käyttövälineitä sekä siemeniä. Mikäli potilas asuu yli viiden mailin päässä apteekista, hänellä olisi ollut lupa kasvattaa omat lääkekannabiksensa. Aloite oli kaatumassa 52 % vastustukseen kun ääniä oli laskettu 44 %. Mikäli aloite olisi mennyt läpi, olisi Arkansasista tullut ensimmäinen etelävaltio jossa lääkekannabis olisi ollut sallittua.
Massachusettsissa äänestettiin lääkekannabisaloitteen puolesta luvuin 63 % kun äänistä oli laskettu 92 %. Lääkäriltä luvan saaneet potilaat voivat ostaa lääkekannabiksensa osavaltion omistamista 35 jakelukeskuksesta ensi vuodesta lähtien. Potilailla on lupa ostaa lääkekannabista itselleen yhdellä kerralla 60 päivän varasto. Kaikki New Englandin osavaltiot New Hampshirea lukuunottamatta ovat nyt jossain muodossa sallineet lääkekannabiksen käytön.
Montanassa äänestettiin lääkekannabislakien kiristämisen puolesta. Vuonna 2004 Montanassa äänestettiin lääkekannabiksen puolesta. Vuonna 2011 ne korvattiin tiukemmilla säännöksillä, ja nyt äänestäjien tehtävänä oli päättää pidetäänkö noita säännöksiä yllä. Potilaat saavat kasvattaa oman lääkekannabiksensa tai valita itselleen sen tarjoajan. Yhdellä tarjoajalla saa olla korkeintaan kolme potilasta, eivätkä tarjoajat saa ottaa vastaan mitään arvokasta vaihdossa palveluun tai tuotteeseen, sekä paikallisviranomaiset saavat säädellä tarjoajien määrää. Lisäksi kroonisen kivun määrittämiseen luodaan standardit ja sellaisten lääkäreiden vastaanottojen toiminnasta, joissa määrätään lääkekannabista yli 25 potilaalle 12 kuukauden periodin aikana, tullaan tekemään selvitys. Äänestystulos oli 57 % tiukkojen säädösten puolesta, kun ääniä oli laskettu 55 %.
Lähteet:
Sir Richard Branson on kiehtova persoona. Ollakseen miljardööriliikemies, hänen politiikkansa on yllättävän mutkikasta. Välillä hän on muistuttanut uusklassista Thatcher-tyyppiä ja toisinaan taas työväenpuoluetta tukevaa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajaa. Viime viikolla tämä Virgin-korporaation johtaja nosti esille (linkki) politiikassa asian, jonka puolesta hän on taistellut jo vuosia. Hän vetosi brittihallitukseen, jotta huumausainepolitiikkaa vietäisiin liberaalimpaan suuntaan. Mielenkiintoista kyllä, hänen puheensa vaikutti varsin järkevältä.
Branson aloitti juttunsa luonnollisesti kannabiksella. Hän vaati, että kannabiksen dekriminalisointi, säännöstely ja verotus, jotka liberaalien mielissä usein on nähty uudistuksen lähtökohtana, tulisivat tuottamaan laajamittaisia hyötyjä koko yhteiskuntaan. Vastuu huumausainepolitiikasta tulisi siirtää sisäministeriöltä maan sosiaali- ja terveysministerin siipien alle. Tätä väitettä hän pohjusti kysymällä vastustajiltaan, että jos heidän oma poika tai tytär painisi huumeongelmien parissa, etsisivätkö he mieluummin lääkärin apua vai soittaisivatko poliisille? Vastausta jäätiin kaipaamaan. Portugalissa, missä jopa heroiiniriippuvaiset viedään mieluummin sairaalaan kuin vankilaan, huumeiden käyttö on pudonnut puoleen laillistamisen jälkeen. Vuosittain jopa 75000 brittinuorelta viedään tulevaisuus, kun he saavat rikosrekisterin vähäisistä huumetuomioista. Huumeiden käyttäjien käsittely potilaina rikollisleiman sijaan olisi tärkeä ensimmäinen askel tehokkaampaan huumepolitiikkaan.
Dekriminalisoinnin lisäksi Branson sanoi, että säännöstelyn tarve olisi väistämätön. Olen aiemmin väittänyt (linkki), että varovainen säännöstely ja huumausaineiden laillinen myynti olisi tärkein asia, jolla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä. Viime marraskuussa kaksi nuorta miestä kuoli (linkki) otettuaan kuolettavan voimakasta ekstaasia (MDMA) lontoolaisessa musiikkitapahtumassa. Johtuen huumeiden ostamiseen liittyvästä salamyhkäisyydestä, heillä ei ollut mahdollisuuksia selvittää, mitä he olivat ostamassa. Huumekauppiaat eivät ole tarpeeksi huomaavaisia laittaakseen tuoteselostetarroja kauppatavaraan. Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä heidän käyttämänsä aineet oikeasti sisältävät. Niihin voi olla lisätty myrkyllisiä jatkeaineita, tai ne voivat olla jopa uusia ja täysin testaamattomia huumeita. Syyt siihen miksi ihmiset kuolevat huumeisiin ei ole mitään rakettitiedettä. Laillistaminen ja säännöstely vaatisi valtion lisensoimilta myyjiltä, että heidän täytyy tarjota aitoa ja puhdasta tavaraa, jossa tulee mukana selkeät annosteluohjeet turvallista käyttöä varten. Se olisi voinut pelastaa niiden kahden miehen hengen viime marraskuussa, sekä tulisi pelastamaan lukuisia muita tulevaisuudessa.
Jos vaikka liberaalimpi huumepolitiikka olisikin käytännössä melko suoraviivainen tapaus, taloudellinen puoli sen sijaan on hieman monimutkaisempi. Branson artikuloi perusasiat vakuuttavasti viime viikolla. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että 535 miljoonaa puntaa veronmaksajien rahoja käytetään vuosittain huumausaineiden hallussapitoon liittyvien lakien valvontaan. Käänteisesti vain 3% huumekustannuksista aiheutuu terveyspuolen menoista, ja vain 1% liittyy sosiaalitukiin. Huikeat 20% kaikesta poliisin ajasta on omistettu huumeiden käyttäjien ja myyjien pidättämiseen. Tasapaino valvonnan ja hoidon välillä on selkeästi pielessä, ja etenkin näinä karuina aikoina tällaiset luvut ovat erityisen anteeksiantamattomia. Sinä aikana kun hallitus on ristiriitaisesti leikkaamassa sosiaalitukia, miksi hyväksymme holtittoman tuhlaamisen sellaisten lakien ylläpitämiseen, jotka ovat epäonnistuneet rajoittamaan huumausaineiden saatavuutta yhteiskunnassamme? Kuten Branson ytimekkäästi asian ilmaisee, dekriminalisaation kautta säästetyt, ja huumeiden verotuksella saavutetut rahat voitaisiin varmasti käyttää muihin asioihin – ”se olisi win-win -tilanne kaikin puolin”.
Sitten tulevat asioiden teknisemmät puolet. Siinä missä ekonomisti Milton Friedman on toki ylistetty hänen uusliberalismin kirjoituksistaan, hänen vähemmän tunnettu tuotantonsa huumekeskusteluun liittyen on myös hienoa. Friedman väitti, että pidätyksen pelko on saanut huumeiden valmistajat tuottamaan aiempaa vahvempia huumeita (linkki). Crack-kokaiinin keksiminen ja kannabiksen vahvemmat muodot (pätee ilmeisesti myös MDMA:han, kuten on käynyt ilmi) ovat hänen mukaansa suoraa seurausta kieltolaista, joka rohkaisee tuottajia tavoittelemaan parempaa riskin ja tuoton suhdetta. Lisäksi, huumeiden kieltolailla on suorat seurauksensa köyhyyden ja väkivaltaisen rikollisuuden aiheuttajana (linkki). Tarjontaa tukahdutetaan kielloilla ja oikeudenkäynneillä, ja sen vuoksi hinnat nousevat. Käyttäjiä pakotetaan riippuvuuksiensa kautta maksamaan kysyttyä hintaa, ja siten he joutuvat hinnoittamaan käyttönsä rikoksilla kun heidät syöstään köyhyyteen. Lopulta ja kieroutuneesti, hallitus käytännössä katsoen suojelee suurimpia huumekartelleja (linkki). Huumeiden tuottaminen ja myynti ovat riskialtista sekä kallista liiketoimintaa, joten ainoastaan organisoituneilla rikollisjengeillä on varaa pysyä pelissä mukana. Kaikki raha menee ylös näissä organisaatioissa, ja se on, kuten Friedman toteaa, ”monopolistin unelma”.
Nämä vahingolliset ja ennalta-arvaamattomat kieltolain taloudelliset seuraukset ovat, kunhan ne ymmärtää, melko vakuuttavat. On silti vielä yksi näkökulma, jota kannattaa pohtia: moraaliset seikat. Voi olla että vihaat silkkaa huumeiden käsitettä, ja useimmat ihmiset tekevät niin. Mutta mikä oikeus valtiolla on sanella ihmisille, mitä he saavat tehdä heidän omissa kotioloissaan? John Stuart Mill, suuri vapauden filosofi, tunnetusti julisti, että ”valtaa voidaan oikeutetusti käyttää sivistyneen yhteiskunnan jäseniä vastaan ainoastaan silloin, kun heitä estetään vahingoittamasta muita. Riittävä perustelu ei ole se, että näin tehdään yksilön omaksi parhaaksi.” Huumeiden käyttäminen on täysin henkilökohtainen valinta joka ei vaikuta muihin kuin yksilöön itseensä. Voiko valtio siten perustella henkilökohtaiseen vapauteen koskemista? Mill sanoisi, että ei. Tämä kysymys ansaitsee pohdiskelua.
Sir Richard Branson on itsenäinen sielu ja riippumaton ajattelija. Viikko sitten useimmat ihmiset olisivat olleet huumausainepolitiikan muutoksia vastaan. Kuunneltuaan sen, mitä Bransonilla oli sanottavana, moni tulee vielä muuttamaan mielipidettään.
Lähde:
Alexander Wickham / Independent-lehden kolumnisti
Lisää luettavaa:
Tuoreen mielipidekyselyn mukaan Kanada on saavuttanut keikahduspisteen – 66 prosenttia vastaajista kannattaa kannabiksen laillistamista.
Kanadassa saatetaan viimein saada aikaan järkevää poliittista keskustelua tästä suhteellisen vähähaittaisesta aineesta, jota on demonisoitu ja pidetty rikollisena vuosisadan ajan, ja joka silti on yhtä helposti saatavilla olevaa koulujen pihoilla kuin savukkeet.
Kannabiksen kieltolaki ja 40-vuotinen ”sota huumeita vastaan” on johtanut pilven laajempaan saatavuuteen, veronmaksajien rahojen tuhlaamiseen, rikollisjengien rikastumiseen ja tuhansien ja taas tuhansien muutoin lainkuuliaisten kansalaisten leimaamiseen ”rikollisiksi”.
Joka vuosi jotakuinkin 50 000 kanadalaista pidätetään kannabiksen hallussapidosta. Kun tähän lisätään noin 20 000 salakuljetuksesta ja kasvatuksesta kiinnijäänyttä, tämä niin kutsuttu sota maksaa Kanadalle vuosittain 400 miljoonaa dollaria lainvalvonta-, oikeus- ja vankilakuluina.
Kun pidämme mielessä, että miljoonalla dollarilla saamme 12 uutta poliisia ja 14 opettajaa tai sairaanhoitajaa, voimme esittää kysymyksen: eikö kaikkea tuota rahaa voisi käyttää paremminkin?
Kanadan Liberaalipuolue on selkeästi tätä mieltä. 77 prosenttia puoluekokousedustajista äänesti äskettäin yrtin laillistamisen puolesta, jakaen – konservatiivin johtaman – senaatin laittomien huumeiden erikoiskomitean kannan, tämän suosittaessa 10 vuotta sitten maan hallitukselle kannabiksen laillistamista. Neljä vuosikymmentä sitten kuulu LeDainin komissio esitti samoin kannabiksen rikoslaissa kieltämisen lopettamista.
Tänä päivänä yhä useammat ihmiset joka puolella Kanadaa ovat samaa mieltä. Äskettäin julkaistun torontolaisen Forum Research -markkinatutkimusyrityksen suorittaman, 1160 täysi-ikäistä kansalaista käsittäneen kyselyn mukaan Brittiläisen Kolumbian vastaajat tukivat todennäköisimmin lakiuudistusta, heistä 73 prosenttia kannatti laillistamista. Quebecissä oli vähiten laillistamisen tukijoita, siellä vastaajista 61 prosenttia kannatti aietta.
Kuka johtaa mielipiteen muutosta? Kyselyn mukaan 55-64 -vuotiaat. Miksi juuri tämä kansanonsa? Kyllä, heidän joukossaan on paljon vanhoja hippejä. Mutta kaikista ikäryhmistä keski-ikäiset ja tätä vanhemmat ovat huomaamassa muita nopeammin että kannabis saattaa hyvinkin olla tämän vuosisadan aspiriini.
Lääkekannabis muokkaa keskustelua pilvestä koko Pohjois-Amerikassa. Kemoterapian pahoinvoinnista kärsivistä syöpäsairaista glaukoomapotilaisiin, Crohnin tautia poteviin ja monia muita tauteja sairastaviin, pilvi tuo helpotusta jota farmateollisuuden tuotteet eivät anna. Sen kasvava ja laajentuva käyttö hälventää vanhoja pilviveikko-stereotypioita ja aikaansaa kypsempää keskustelua aiheesta.
Myös raha ajaa aihetta eteenpäin, ei ainoastaan näkymät tulevaisuuden mahdollisesti miljardeissa liikkuvista verotuloista, vaan juuri tällä hetkellä lääkekannabiksella tehdään omaisuuksia. Yhdysvaltojen lääkekannabiksen sallivissa osavaltioissa suuret kauppaliikkeet myyvät kasvattajille näiden tarvitsemia vesiviljelytarvikkeita ja erikoistekniikkaa. Verohallinto IRS:n mukan yksi ainoa Oaklandissa toimiva lääkekannabisapteekki on velkaa 2.5 miljoonaa dollaria jälkiveroina, toisen pyörittäessä 18.5 miljoonan dollarin liikevaihtoa.
Kuusitoista Yhdysvaltojen osavaltiota on sallinut lääkekannabiksen ja kolmessa länsirannikon osavaltiossa puolestapuhujat valmistelevat verotuksen ja myynnin mahdollistavia laillistamisohjelmia.
Kannabiksen kieltolain lopettaminen ei tarkoita sen tekemistä vapaasti saatavilla olevaksi, se merkitsee aineen sääntelyä paljon vaarallisempien alkoholin ja tupakan tapaan.
Portugali laillisti pilven ja muut huumeet vuosikymmen sitten, eikä taivas pudonnut – Euroopan huumeriippuvaiset eivät kerääntyneet maahan eikä naapurimaa Espanja kärsinyt pelätyistä sivuvaikutuksista.
Tämän Kanadan mielipidekyselyn tulisi kannustaa hallintoa harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöään ja aloittamaan keskustelut laillistamisen mahdollisista eri muodoista. Pilven viihdekäyttöön voitaisiin tällöin puuttua aivan kuten olemme toimineet tappavan tupakan käytön tapauksessa – kansanterveydellisten kampanjoiden ja valistuksen avulla. Ketään ei ole raahattu vankilaan tupakkatauon pitämisen vuoksi, silti olemme saaneet käytön laskuun ja tupakointi on nykyään paljon vähemmän houkuttelevaa kuin aiemmin.
Kannabiksen muodikkuuteen ja houkuttelevuuteen voidaan käydä käsiksi samoin keinoin, ilman että nuoremme joutuvat syytetyiksi rikoksesta ja saavat mahdollisesti koko loppuelämää varjostavan rikosrekisterimerkinnän.
Käsitelkäämme kannabista ja muita huumeita terveydellisenä kysymyksenä ennemmin kuin rikosasiana. Se tulisi halvemmaksi ja olisi lisäksi suotuisampaa yhteisöillemme ja turvallisempaa lapsillemme. Se antaisi poliisille mahdollisuuden keskittyä todellisiin rikollisiin, helpottaisi ylikuormitettujen, ruuhkautuneiden oikeuslaitostemme taakkaa ja säästäisi suuria summia rangaistuskuluissa.
Liberaalipuolueen johtaja Bob Rae tiivisti asian hyvin puoluekokouksen loppupuheenvuorossaan: ”Kohdatkaamme totuus Kanada – sota huumeita vastaan on ollut täydellinen epäonnistuminen”.
Lähde:
Saksan Vasemmisto vaatii maan parlamentissa asiantuntijoiden kuulemista kannabiksen laillistamisesta kannabiskerhojen perustamisen avulla. Ehdotus on kohdannut laajaa vastustusta.
Vasemmistopuolueen ehdotus sallisi kansalaisten perustavan erityisiä kerhoja, joiden jäsenten olisi luvallista kasvattaa kannabista. Puolue ehdottaa myös, että kannabiksen käyttäjien sallittaisiin pitää hallussaan 30 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön nykyisen 15 gramman sijaan.
Ehdotuksen on koonnut entisen Itä-Saksan Thuringian osavaltiossa yhteistyössä poliisin kanssa toimineen huumeiden vastaisen ryhmän entinen johtaja Frank Tempel.
Nykyään Vasemmiston huumepoliittisena neuvonantajana toimivan Tempelin mukaan valtion suhtautumisessa päihteisiin on tapahduttava suunnanmuutos. ”Kannabiksen kieltäminen on poliittinen malli, jolla on vähiten kannatusta”, Tempel sanoi.
Hän arvioi että 3.5 – 4 miljoonaa saksalaista käyttää kannabista, eikä sen kieltämisellä ole vaikutusta heidän päätökselleen käyttää ainetta. Saksan Kannabisyhdistyksen DHV:n mukaan maassa on vuosittain noin 100 000 kannabikseen liittyvää rikossyytettä.
Tempel uskoo että kielto itse asiassa edistää huumeiden väärinkäyttöä, koska se vähentää julkista valistusta aiheesta. Hän uskoo, että valtion tulisi asettaa ennaltaehkäisy, nuorison suojeleminen ja huumemarkkinoiden kontrollointi kriminalisaation edelle tärkeysjärjestyksessä. Tästä syystä nuorilla ei olisi pääsyä ehdotettuihin kannabiskerhoihin.
Ehdotuksen mukaan terveysviranomaiset ja lainvalvojat tekisivät yhteistyötä kannabiskerhojen kanssa.
Saksan konservatiivisen nykyhallituksen suhtautuminen ehdotukseen on ollut odotetun kielteistä.
”Kannabiskerhot voitaisiin käsittää nuorten huumeidenkäyttöön kannustamisena”, sanoi kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Karin Maag.
Vapaan demokraattisen puolueen FDP:n päihdepoliittinen tiedottaja Christine Aschenberg-Dugnus tyrmäsi idean ”hyväätarkoittavana päihtymyssosialismina”.
Oppositiossa oleva sosialidemokraattinen SPD-puolue otti myös kantaa ehdotusta vastaan, mutta esitti, että kannabislait olisi syytä yhdenmukaistaa koko maassa. Tällä hetkellä henkilökohtaiseen käyttöön sallittu kannabismäärä vaihtelee eri osavaltioissa 6 – 15 gramman välillä.
SPD:n edustajan Angelika Grafin mukaan koko maahan olisi saatava sama sallitun hallussapidon määrä.
Vasemmiston kannabiskerhoehdotus ei ole saanut puolelleen juurikaan kannatusta. Edes rajoitettua kannabiksen laillistamista kannattava Vihreä Puolue ei ole ollut kannabiskerhojen sallimisen puolella.
Tämän täyslaidallisen armoilla Tempel on arvioinut uudelleen ajamiaan päämääriä, ilmoittaen yksinkertaisesti että ”Tärkeintä on saada koko kannabiskysymys edistymään yhteiskunnassa”.
Lähde:
Yhtenä Globaalin huumekomission edustajana Richard Branson vieraili Portugalissa onnitellakseen heitä 10 vuoden aikana menestykseksi osoittautuneesta huumepolitiikasta.
Kymmenen vuotta sitten Portugalin hallitus vastasi yleisön laajaan huolestuneisuuteen huumeista ja niiden käytöstä hylkäämällä kokonaan ”huumesodan” lähestymistapana ja sen sijaan he dekriminalisoivat huumeiden hallussapidon ja käytön. Lisäksi tehtiin tärkeitä vastuualueiden uudelleenjärjestelyjä siirtämällä huumeiden kysynnän kasvu ja riippuvuuksien hallinta sisäministeriön alaisuudesta terveysministeriön alaisuuteen. Näin saatiin muutettua virallinen suhtautuminen huumeita käyttävään henkilöön rikollisen sijasta hoidettavana potilaana.
Nyt Portugali tarjoaa kymmenen vuoden arvokkaat kokemukset siitä kuinka dekriminalisointi yhdistettynä näyttöön perustuviin strategioihin voi vähentää huumeiden käyttöä, riippuvuuksia, paluuta rikosten pariin, HIV-infektioita ja mikä monelle tärkeintä; luoda turvallisempia yhteisöjä kaikile ihmisille. Branson haluaa kertoa selkeästi mitä on oppinut vierailullaan Portugaliin ja mitä muiden maiden tulisi tutkia pikaisesti.
Vuonna 2001 Portugalista tuli ensimmäinen Euroopan maa, joka virallisesti poisti kaikki rikosoikeudelliset seuraamukset henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen huumeiden, kuten marihuanan, kokaiinin, heroiinin ja metamfetamiinin, hallussapidosta.
Vankilatuomio korvattiin tarjouksella hoidosta. Ajatuksena oli, että vankilan pelko ajaa addiktit maan alle ja että vangitseminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hoito.
Portugalin uuden hallinnon myötä syylliseksi pienten määrien hallussapitoon todetut ihmiset lähetettiin psykologista, sosiaalityöntekijästä ja vankilan sijaan sopivaan hoitoon ohjaavasta oikeusavustajasta koostuvan paneelin eteen. Hoitoonohjauskin voidaan hylätä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Köyhän, sosiaalisesti konservatiivisen ja suurelta osin katolilaisen maan kriitikot pelottelivat rangaistavuuden poistamisen avaavan maan ”huumeturisteille” ja pahentavan Portugalin huumeongelmaa. Maassa oli yksi korkeimmista kovien huumeiden käyttöasteista Euroopassa. Nykytilannetta kuvaava Cato-instituutin tutkimus osoittaa kuitenkin päinvastaista.
Cato-instituutin huhtikuussa 2011 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että viisi vuotta huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon dekriminalisaation jälkeen laittomien huumeiden käyttö portugalilaisteinien keskuudessa oli vähentynyt ja likaisten neulojen yhteiskäytön aiheuttamien uusien HIV-infektioiden määrä romahti. Samaan aikaan huumeongelmaansa apua hakevien ihmisten määrä kaksinkertaistui.
Dekriminalisaatio ja sen tuomat muutokset ovat mahdollistaneet Portugalin hallituksen hallita ja valvoa huumeisiin liittyviä ongelmia paljon paremmin kuin kuin käytännössä mikään muu länsimaa voi tehdä.
Verrattuna Euroopan ja Yhdysvaltojen huumeidenkäyttölukemiin Portugalin tilastot ovat erittäin vakuuttavia:
Dekriminalisoinnin jälkeen Portugalilla on EU-alueen matalin kannabista joskus elämänsä aikana käyttäneiden osuus yli 15-vuotiaiden keskuudessa: vain 10%. Yhdysvaltojen vertailukelpoisin lukema kuvaa yli 12-vuotiaiden kannabiksenkäyttöä ja siellä käyttöaste on 39,8%. Useammat yhdysvaltalaiset ovat käyttäneet kokaiinia kuin portugalilaiset kannabista.
Caton tutkimuksen mukaan vuosien 2001 ja 2006 välillä mitä tahansa laittomia huumeita elämänsä aikana kokeilleiden osuus ikäryhmässä seitsemäsluokkalaisista yhdeksäsluokkalaisiin tippui lukemasta 14,1% lukemaan 10,6%. Myös vanhempien teinien huumeiden käyttö väheni.
Heroiinin käyttö 16-18 vuotiaiden keskuudessa tippui 2,5%:sta lukemaan 1,8%. Uusien HIV-infektioiden määrä huumeidenkäyttäjien keskuudessa tippui 17% vuosien 1999 ja 2003 välillä. Heroiinin ja vastaaviin huumeisiin kuolleiden määrä vähentyi yli puolella.
Dekriminalisoinnin jälkeen huumeriippuvuutensa hoidoksi korvaushoitolääkkeitä metadonia tai buprenorfiinia käytti 14877 kun aiemmin määrä oli vain 6040. Lainvalvonnossa ja oikeusprosesseissa säästetty raha mahdollisti rahoituksen lisäämisen korvaushoidoille ja ilmaisen hoidon.
Omaisuutta koskevat varkaudet ovat vähentyneet todella dramaattisesti. Joidenkin arvioiden mukaan 50-80% omaisuutta koskevista varkauksista on huumeiden käyttäjien tekemiä.
Yhdysvalloissa on maailman korkeimmat käyttölukemat kokaiinin ja kannabiksen osalta. Samaan aikaan suurimmassa osassa EU:ta, kuten vaikka Hollannissa, on huomattavasti vapaamielisemmät huumelait kuin Yhdysvalloissa, mutta silti selvästi matalammat käyttölukemat.
Nykyinen poliittinen keskustelu perustuu pääosin ”spekulointiin ja pelon lietsontaan” lievemmän huumepolitiikan seurauksien empiiristen tutkimusten ja olemassa olevien aineistojen analysoinnin sijaan. Portugalissa tarkoituksena oli neutraloida yksi maan suurimmiksi uhkaavasti kasvaneista kansanterveydellisistä ongelmista. Dekriminalisointi ei johda lisääntyneeseen huumeiden käyttöön.
Portugalin 10 vuotta jatkunut kokeilu osoittaa selvästi, että liika on liikaa. On aika lopettaa sota huumeita maailmanlaajuisesti. Meidän täytyy lopettaa huumeidenkäyttäjien kriminalisointi. Huumeidenkäyttäjille tulisi tarjota hoitoa ja mahdollisuutta terveeseen parempaan elämään – ei vankilaa. Huono huumepolitiikkaa vaikuttaa kirjaimellisesti satojen tuhansien yksilöiden ja yhteisöjen elämää ympäri maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääketieteellistä apua heille joilla päihteiden käyttö on ongelma.
Huono huumausainepolitiikka vaikuttaa kirjaimellisesti satoihin tuhansiin yksilöihin ja yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääkärin apua niille, joilla on ongelmia huumeidenkäyttönsä kanssa – ei rikosoikeudellisia rangaistuksia.
Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Sir Richard Branson on Virgin-imperiumin perustaja, Iso-Britannian seitsemänneksi rikkain henkilö ja hän on pian viemässä turisteja avaruuteen.
Lähde:
Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, jossa verrataan kannabiksen ja alkoholin käyttöä vihjaa, että säännöstely on kieltolakia tehokkaampi tapa vähentää teini-ikäisten käyttäjien määrää.
Kannabiksen käytön määrä jatkaa kasvuaan nuorison keskuudessa huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa pidätetään lähes miljoona ihmistä vuosittain kannabisrikkomusten vuoksi. Lukioikäisten käyttäjien määrä lisääntyi jälleen vuonna 2011, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Näin kertoo hiljattain julkaistu, NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) sekä Michiganin yliopiston tekemä yhteistutkimus (Monitoring the Future report). Vuonna 2011 lukioikäisten kannabiksen käyttäjien prosentuaalinen määrä kasvoi hieman, samalla alkoholin käytössä tapahtui pientä laskua.
”Tämä raportti jälleen kerran selkeästi osoittaa, että maamme lainsäätäjät ovat haudanneet päänsä hiekkaan, kun puhutaan teini-ikäisten kannabiksen käytöstä”, toteaa Rob Kampia, MPP:n (Marijuana Policy Project) johtaja. ”Poliittiset johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan kieltäytyneet kannabiksen valvotusta säännöstelystä, jolla estettäisiin huumediilerien toiminta. Juuri niiden, joiden ei tarvitse tarkistaa asiakkaan ikää, tai murehtia nuorille ihmisille myymisestä”.
”Jatkuvasti laskeva teinien tupakointi ja alkoholinkäyttö on osoitus siitä, että järkevillä rajoituksilla joihin yhdistyy rehellinen ja tiedepohjainen valistus, voidaan tehokkaasti pitää aineet pois nuorten saatavilta”, Kampia kertoo. ”Meidän on aika tunnustaa, että nykyiset kannabislakimme ovat epäonnistuneet täysin yhdessä päätavoitteessaan: pitää kannabis poissa nuorten käsistä. Oikea teko olisi säännöstellä kannabista ja tuoda sen myynti lainvalvonnan alaisuuteen, sekä työskennellä estääksemme kannabiksen helppo saatavuus nuorille – päinvastoin kuin asia on nykyisessä järjenvastaisessa systeemissämme”.
Tämän vuoden tutkimuksessa on yksi merkittävä havainto: synteettiset korvikkeet ovat nyt kyselyssä mukana. Siinä missä viime vuonna kannabiksen käyttö oli lukion yläluokilla 36,4 prosenttiosuudessa vuoden sisään kokeilleilla, mukaan on tullut 11,4 prosentin osuudella synteettisten kannabistuotteiden kuten Spicen käyttö.
”Tupakoinnin osuuden vähentyminen on hieno uutinen – ei pelkästään siksi, että se on kaikista tappavin huumausaine, mutta myös koska se osoittaa, että lakisääteinen säännöstely ja rehellinen valistus ovat tehokkaampia keinoja kuin kieltolaki ja kriminalisointi”, sanoo Jag Davies, DPA:n (Drug Policy Alliance) julkaisutoiminnan johtaja. ”On absurdia, ettei tutkimuksessa oteta huomioon taloudellisia, terveydellisiä ja inhimillisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat yli 1,6 miljoonan amerikkalaisen vuosittaisista huumausainepidätyksistä. Näistä pelkän kannabiksen hallussapidon osuus on yli 750 000 tapausta.”
”Sen sijaan että mitattaisiin onnistumista pienten vaihteluiden mukaan, jota aineiden käytössä tapahtuu, valtiomme huumausainepolitiikan pääpaino tulisi olla huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen”, Davies jatkaa. ”Järkiperäinen huumepolitiikka asettaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi huumeiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien vähentämiseen, kuten yliannostukset, riippuvuudet ja tautien leviämiset – sekä niihin, jotka aiheutuvat kieltolaista. Näitä ovat suurten ihmisjoukkojen passittaminen vankilaan, ihmisoikeusrikkomukset ja törkeä rodullinen eriarvoisuus lainvalvonnassa, syyttäjien toiminnassa ja tuomioissa.” ”Jos tuijotamme pelkkää käyttäjien määrää, emme näe metsää puilta”, tiivistää Davies.
Siitä lähtien kun tutkimusta on suoritettu, valtava määrä amerikkalaisteineistä on kertonut saavansa kannabista helposti halutessaan. Vuoden 2011 lukujen valossa alkoholin, jonka myyntilupia säännöstellään ja ikärajoja valvotaan, käyttö väheni lukioikäisten keskuudessa. Samoin kävi tupakalle. ”Ihmisten pidättäminen kannabiksen vuoksi ei yksinkertaisesti estä nuorisoa käyttämästä sitä”, Kampia toteaa. ”On aika ottaa käyttöön järkevämpi lähestymistapa”.
Lähde: Toke Of The Town
Ryhmä ranskalaisia kansanedustajia on tehnyt selonteon, jossa ehdotetaan valtiolle omaa kannabiksen tuotantomallia. Valtion tuottama kannabis nähdään tiukkoja kieltolakeja järkevämpänä politiikkana maassa, jossa kannabiksen käyttö on hyvin yleistä.
Ryhmä sosialistikansanedustajia on esittänyt valtiolle vaihtoehtoa, jossa kehitettäisiin ”kansallinen kannabisteollisuus”, aivan kuten tupakan ja alkoholinkin kanssa on menetelty. Valtion tulisi säännöstellä ja valvoa kannabiksen tuotantoa, maahantuontia sekä jakelua ja varmistaa hyvä sekä tasainen laatu. Entisen sisäministerin Daniel Vaillantin ja yhdeksän muun tekemässä selonteossa kyseistä suunnitelmaa ehdotettiin koska Ranskan huumelait ovat Euroopan ahdasmielisimpiä, ja siitäkin huolimatta kannabiksen käyttö on erittäin yleistä.
Herra Vaillant kertoi ”avanneensa silmänsä todellisuudelle jota kukaan ei halua nähdä – kannabiksen kieltolain ja tukahduttamisen epäonnistumisen yhdistettynä räjähdysmäisiin määriin sekä kulutuksessa että salakuljetuksessa ja kaikkeen siihen liittyvässä rikollisuudessa”. Samoilla linjoilla on myös kansainvälisen huumekomission raportti, jossa todettiin huumesodan epäonnistuneen käytön 
vähentämisessä ja vain lisänneen järjestäytynyttä rikollisuutta. Komissiossa ovat esimerkiksi Sir Richard Branson ja entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan.
Äskettäin julkaistussa EU-tutkimuksessa listattiin maat, joissa käytetään eniten kannabista eri ikäryhmissä. Ranska oli neljän kärkimaan listalla toisena 15-24 vuotiaiden kannabista kokeilleiden määrän osalta ( 42% ) sekä kolmantena 15-34 vuotiaiden kannabista kokeilleiden määrän osalta ( 44% ). 15-64 vuotiaiden ryhmän osalta Ranska ei enää vertailuissa pärjännyt, Britannian viedessä neljännen sijan 31%:lla. Jokaisessa ikäryhmässä Ranska oli sijalla neljä Tsekin, Italian ja Espanjan jälkeen, kun kysyttiin kannabista viimeisen vuoden aikana käyttäneiden määrää.
Ranskan huume- ja riippuvuustarkkailuviranomainen arvioi noin 1,2 miljoonan ranskalaisen käyttävän kannabista säännöllisesti. Itseasiassa teini-ikäiset tuntuvat nykyään valitsevan mieluummin jointin ennemmin kuin viinilasillisen. Kannabiksen käyttö on 18-35 vuotiaiden keskuudessa kolminkertaistunut 1990-luvun alusta.
Erään kyselytutkimuksen mukaan 63% ranskalaisista vastustaa kannabiksen laillistamista vain 36% ollessa sen kannalla, mutta kuitenkin alle 35-vuotiaista 51% on laillistamisen puolesta. Kannabiksen laillistamiskeskustelua Ranskassa värittää vahvasti jako oikeistoon ja vasemmistoon, vaikkakin Sosialistipuolueen johtaja Martine Aubry on kieltäytynyt ottamasta kantaa ja esittänyt vain syvällisen keskustelun tarvetta.
Vihreän puolueen presidenttiehdokas Eva Joly sekä hänelle ehdokkuuskilpailussa hävinnyt Nicolas Hulot ovat molemmat laillistamisen kannalla. Poitou-Charentesin alueellisen valtuuston johtaja Ségolène Royal kuuluu laillistamisen vastustajiin: ”Huumeriippuvuudet ovat erittäin haitallisia kansanterveydelle” hän kertoi Le Monden haastattelussa. Sisäministeri Vlaude Guéant sanoi kannabiksen laillistamisen olevan ”mahdotonta”, Assemblée nationalen presidentti, lääkäri Bernard Accoyer sanoi laillistamisen olevan ”hulluutta kansanterveyttä kohtaan”, ja pääministeri Francois Fillon sanoi ”ettei 
hän harkitsisi sellaista sekuntiakaan”.
Maaliskuussa Ranskan kaupungeissa nähtiin protesteja osana kymmenettä Global Marijuana March-tapahtumaa, suurimman, yli 1500 henkilön protestin ollessa Pariisissa. Mielenosoitusten tarkoituksena on edesauttaa kannabiksen käytön ja sen säännöstellyn tuotannon dekriminalisointia sekä lääkekannabiksen laillistamista. ”Vain hyvin harva ihminen on kuollut kannabiksen seurauksena, ja toisaalta myös nämä epäsuorat kuolemat ovat liitoksissa laittomaan salakuljetukseen” kertoi André Gattolin Euroopan vihreästä puolueesta. Ranskassa kannabiksen salakuljettajien rangaistuksena on yleensä enintään 10 vuotta vankeutta tai jopa 7,5 miljoonan euron sakot. Pelkästään kannabiksen käyttämisestä voi saada enintään vuoden vankeustuomion tai korkeintaan 3 750€ suuruisen sakon.
Lähde:
Neljä Vancouverin entistä pormestaria poliittisen kentän eri laidoilta suosittelee yhteistyötä kannabiksen kieltolain lopettamiseksi Kanadassa. Heidän mielestään kieltolaki on syypäänä rehottavalle jengiväkivallalle.
Larry Campbell, Mike Harcourt, Sam Sullivan ja Philip Owen ovat allekirjoittaneet avoimen kirjeen Brittiläisen Kolumbian provinssin poliitikoille, väittäen lakimuutoksen vähentävän jengisurmia yleisillä kaduilla. Entiset pormestarit ovat samaa mieltä Stop the Violence B.C. -nimisen yhteenliittymän kanssa, jonka hiljattain julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suurin osa provinssin asukkaista tukee nykymuotoisen kieltolain lakkauttamista.
Kirjeen mukaan
”kannabiksen kieltolaki on – ilman pienintäkään epäilystä – epäonnistunutta politiikkaa. Se synnyttää väkivaltaista, jengeihin liittyvää rikollisuutta yhteisöissämme, sekä pelkoa kansalaistemme keskuudessa. Lisäksi se luo taloudellisia kustannuksia kaikkiin hallituksemme osa-alueisiin aikana jolloin meillä on kaikista vähiten varaa maksaa niistä. Poliitikot eivät voi väistellä vallitsevaa asiaintilaa yhtään pidempään, ja heidän täytyy kehittää ja tuoda esiin vaihtoehtoista kannabispolitiikkaa joka poistaisi ne sosiaaliset ja rikolliset haitat, jotka johtuvat suoraan kannabiksen kieltolaista”, kirjeessä todetaan. Kirje lähetettiin parlamentin jäsenille, provinssien poliitikoille ja kaupunginvaltuutetuille, ja sen tarkoituksena on edistää keskustelua kannabislainsäädännön muuttamiseksi.
”On kohtuutonta, järjetöntä ja mahdotonta hyväksyä, että rikollisen ainesosan annetaan kasvaa ja menestyä Brittiläisessä Kolumbiassa, johtuen poliitikkojen vätystelystä”, toteaa Sullivan, joka palveli 12 vuotta kaupunginvaltuutettuna ennen kuin hänet valittiin Vancouverin pormestariksi vuonna 2005. ”Poliitikkojen täytyy pelata avainroolia kun kehitetään uusia säädöksiä, jotka todella voisivat tuottaa turvallisempia ja vahvempia yhteisöjä”.
Poliisin järjestäytyneen rikollisuuden asiantuntija on todennut, että jengiväkivalta on äärimmäisen monimutkaista ja ei sinällään suoraan yhteydessä mihinkään rikollisryhmittymien myymään tuotteeseen. ”Ei ole meidän tehtävämme sanoa, onko kannabiksella hyviä tai huonoja puolia, tai että tulisiko se laillistaa vaiko ei. Mutta meillä on kokemusta jengeistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta”, toteaa kersantti Bill Whalen Kanadan erikoisjoukoista. ”Se mitä tiedämme on, että jengiväkivaltaan liittyy monia eri osatekijöitä, järjestäytynyt rikollisuus toimii taloudellisen voiton motivoimana ja se on myös suuri tekijä 
jengiväkivallan suhteen. Toisekseen, kauppatavarassa on vaihtelua. Viime vuosina tutkijamme ovat osoittaneet että väkivalta liittyy rahaan, ja yleisempiin tuotteisiin kuten kokaiiniin, metamfetamiiniin ja ekstaasiin”. Hänen mukaansa kannabiksen laillistaminen ”ei ratkaise jengiväkivallan ongelmaa”.
Stop the Violence -järjestö kertoo, että syyskuisen kyselytutkimuksen mukaan provinssin asukkailla ei ole luottamusta poliitikkojen kykyyn suunnitella lainsäädäntöä siten, että kannabiksen laittomuudesta aiheutuvia rikoksia sekä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja voitaisiin vähentää. Tutkimuksen mukaan vain 32 prosenttia asukkaista uskoo, että paikalliset poliitikot kykenisivät kehittämään tehokasta kannabispolitiikkaa. Luottamus liittovaltion ja provinssien poliitikkoihin oli sitäkin alhaisempi: vain 28 ja 27 prosenttia.
Sekä pormestarina että provinssin pääministerinä toiminut Harcourt sanoo, että poliitikkojen tulisi työskennellä kehittääkseen vaihtoehdon kannabiskieltolaille. ”Brittiläisen Kolumbian asukkaat selkeästi sanovat, että kieltolaki ei toimi ja uusilla säädöksillä olisi potentiaalia laaja-alaisen yleisön tuen saamiseksi”, hän kertoo. Owen on samaa mieltä ja totesi, että ”Poliitikkojen on aika kuunnella valitsijoitaan ja herätä laillistamisen, säännöstelyn ja verotuksen tuomiin mahdollisuuksiin”. Nykyisin senaattorina toimiva Campbell haastaa poliitikkoja ”todistamaan, että kansalaiset ovat väärässä”. ”Poliitikoilla on valtavan hyvät mahdollisuudet tutustua tietoon, asiantuntemukseen ja valjastaa heillä käytössään olevat vallan keinot taisteluun jengiväkivaltaa vastaan kehittämällä järkiperäistä kannabispolitiikkaa”, Campbell sanoo.
Tutkimuksen oli laittanut alulle uusi yhteenliittymä, johon kuuluu akateemikkoja, viranomaisia sekä laki- ja terveyseksperttejä. ”Nämä kyselyn tulokset vahvistavat sitä tosiasiaa, että provinssimme asukkaat ovat paljon edellä heitä, joita ovat vaaleissa menneet valitsemaan – ainakin kun katsotaan sitä, kuka osaa parhaiten tunnistaa kannabiskieltolain tuhoisat vaikutukset”, toteaa tohtori Evan Wood, joka toimii yhteenliittymän jäsenenä sekä HIV/AIDS-osaston johtajana paikallisessa sairaalassa. ”Poliitikkojen yli puoluerajojen tulisi huomata kannabiskieltolakiin liittyvä jengiväkivalta sekä muu rikollinen toiminta, ja muokata lainsäädäntöä siten että vaihteeksi myös kansalaisten mielipiteet otettaisiin huomioon”.
Lähde:
Kannabisuutiset 