Ampumisvälikohtauksen päätyttyä A73-tie Nijmeganin kaupungista etelään oli täynnä hylsyjä. Yksi mies makasi kuolleena autossaan ja toinen lojui pahasti loukkaantuneena hänen vieressään matkustajan paikalla.
Henkiinjäänyt kieltäytyi puhumasta poliisille, vaikka palkkatappaja oli ajanut takaa hänen autoaan useita kilometrejä ampuen samalla ohi, kunnes lopulta saavutti kulkuneuvon ja käynnisti automaattitulen.
Tielläkulkijat olivat kauhuissaan, mutta syyskuinen murha oli jo tyyliltään tuttu etsiville, jotka ovat käsitelleet 25 rikollisjengityyppistä tappoa Etelä-Hollannin lähiöissä viimeisen kolmen vuoden aikana.
Kuten yleensä, tapauksella oli yhteys kannabikseen. Murhaaja oli palkattu bulgarialainen ja hänen parikymppiset uhrinsa olivat olleet mukana kannabiksen kasvatuksessa yhdessä tuhansista taimitarhoista, jotka ovat kätkeytyneet pikkukaupunkien ullakoille, vajoihin ja varastohuoneisiin – ja joissa hyödynnetään vuosikausien tomaattien ja tulppaanien kasvattamisesta kertynyttä puutarhaosaamista.
Hollannin nykyaikainen kannabisteollisuus tuottaa miljardien eurojen arvosta kannabista vientiin, suuren osan päätyessä Britanniaan. Historiaa ovat pennittömien hippien asuntolaivakasvattamot ja ensimmäiset kannabiskahvilat, joissa pilvenkäyttäjät saivat onnellisesti poltella savun, rauhan ja rakkauden ilmapiirissä.
Nykyään bisnekseen liittyy niin paljon rahaa ja väkivaltaa, että kannabiksesta vastaava poliisijohtaja kutsuu sitä vaaraksi Hollannin yhteiskunnalle.
Aloitettuaan työnsä vuosi sitten Max Daniel otti tehtäväkseen muuttaa Hollannin rentoa suhtautumista aineeseen, ja kun poliitikkojen ja kansalaisten vaatimukset ”rasittavien” coffee shopien sulkemiseksi lisääntyvät, hän uskoo viestinsä alkaneen mennä perille.
Daniel sanoi: ”Vuosien ajan tämä nähtiin viattomana liiketoimena ja suvaitseva hollantilainen lähestymistapa oli epäilemättä tehokas haittojen vähentämisen keino – se piti käyttäjät erossa kovista huumeista.
Mutta nyt sillä voi tehdä niin paljon rahaa, että se imee rikollisliigoja ulkomailta tänne ja korruptoi laillisia liikealan ihmisiä – erityisesti lakimiehiä, kiinteistöalaa ja pankkiireja. Rahanpesu on valtava hanke, ja se tuo yhteen valkokaulusammattilaisia ja sellaisia ammattirikollisia, jotka ovat sekaantuneet heroiiniin, prostituutioon ja ihmiskauppaan.
”Kannabis on uhka demokratiallemme.”
Daniel kertoi poliisin huomanneen alan muutoksen alkaneen noin 15 vuotta sitten kun rikolliset tajusivat, että kasvattamalla kannabista Hollannissa saa suuremmat voitot kuin salakuljettamalla sitä Marokosta. Väkivalta on lisääntynyt huomattavasti viimeisen muutaman vuoden ajan.
Hollannin poliisi uskoo, että maanalainen kannabisteollisuus on eräs maan suurimmista ulkomaisen valuutan tuottajista, arvoltaan arviolta 2,7 miljardia euroa – puolet Hollannin laillisesta puutarhataloudesta.
Julkinen näkemys ei ole muuttunut pahenevan rikollisuuden mukana: suurin osa hollantilaisista pitää yhä kannabista harmittomana, joskaan ei arvostettavana. Maanlaajuinen marraskuinen kysely paljasti, että 80 % kansalaisista vastustaa coffee shopien sulkemisia.
Maan 730 coffee shopia, jossa asiakkaat voivat ostaa kannabista ilman pelkoa pidätyksestä, houkuttelevat turisteja ja maksavat yli 300 miljoona euroa veroja vuosittain.
Arviolta 40 % Hollannissa kasvatetusta kannabiksesta myydään coffee shopeissa. Poliisi uskoo osan coffee shopeista olevan kulisseja järjestäytyneelle rikollisuudelle, mutta pahin väkivalta tapahtuu kasvatuspuolella, kun väkivaltaiset jengit metsästävät aloittelijoita jotka luulevat voivansa ansaita helppoa rahaa kasvattamalla kannabista.
Kaiken tarvittavan voi ostaa kasvastuskaupasta – siemenet, ravinteet, tehokkaat valaisimet ja kastelujärjestelmät. Poliisin mukaan jotkut kasvatuskaupat myyvät aloittelijoiden osoitteita rikollisjengeille, jotka murtautuvat kuukausien kuluttua huoneistoon ja varastavat sadon tai rahat.
Kannabiksenkasvattajat eivät voi kääntyä lain puoleen suojelua saadakseen, joten he aseistavat itsensä, sähköistävät ovia tai hankkivat suuria koiria turvakseen. Yhdessä tapauksessa poliisi löysi tunkeutujia varten viritetyn ansan, ovimaton alle kaivetun kuopan täynnä teroitettuja seipäitä. Hollannin lähiöt eivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa.
Julkinen ärtymys suvaitsevia kannabislakeja kohtaan kasvaa Ranskan ja Belgian vastaisilla rajoilla, joissa lukuisat kannabiskahvilat palvelevat tuhansia huumeturisteja joka viikko. Niitä syytetään rauhallisten pikkukaupunkien turmelemisesta.
Tässä kuussa Amsterdamin vallanpitäjät päättivät sulkea 43 kaupungin 228 kannabiskahvilasta, koska ne sijaitsivat liian lähellä kouluja – eräs merkki kasvavasta levottomuudesta kaupungin rentoja huumelakeja kohtaan.
Tähän asti coffee shopien omistajat ovat olleet merkillepantavan rentoja heitä vastaan kohdistuvan ja yhä kasvavan hankkeen edessä.
”Aina muutaman vuoden välein saamme kuulla kuinka he aikovat lopettaa meidän toimintamme ja minkälainen uhka olemme kansakunnan moraalille” sanoi Michael Veling, istuen vahvan kannabissavun keskellä 420-kahvilassaan Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueen laidalla.
Hän väheksyi voimistuvia poliisin varoituksia järjestäytyneestä rikollisuudesta nimittäen niitä ”pelonkylvämiseksi” ja syytti poliitikkoja pienen, nyt hallitusvastuussa olevan Kristillisdemokraattisen puolueen paapomisesta.
Veling, siisti 53-vuotias joka johtaa kannabiksen jälleenmyyjien liittoa, ei vaikuta aivan huumekauppiaalta.
Hän kuvaili itseään porvarilliseksi ja huomautti maksavansa Hollannin korkeinta 52 prosentin tuloveroa. Hän vakuutti tarjoavansa arvostettua palvelua, ei vähiten sankoille nuorten brittien laumoille, jotka piristävät Amsterdamin taloutta virratessaan kaupunkiin joka viikonloppu.
Velingin kahvilassa asiakkaille on tarjolla paljon erilaisia kannabistuotteita. Niihin ei kuitenkaan ole voitu sekoittaa tupakkaa viime vuonna säädetyn, julkisilla paikoilla tupakoinnin kieltävän lain jälkeen.
Paikan vakinainen asiantuntija Steven Pratt, pitkähiuksinen 32-vuotias stourbridgeläinen, neuvoo asiakkaita viinitarjoilijan tapaan kertoessaan, että tietty lajike antaa euforisen olotilan, kun taas toisen polttaminen takaa perinteisemmän ”jumitusvaikutuksen”.
Asiakkaina on muun muassa yksin poltteleva surullisen näköinen hollantilainen vanhus nahkatakissaan ja joukko äänekkäitä nuoria italialaisia, jotka eivät voineet lopettaa kikattamista.
Poliisi pistäytyy usein kannabiskahviloissa tarkistaakseen kannabiksen punnitsemiseen käytetyt vaa’at ja varmistaakseen, että kukaan ei myy kovia huumeita.
Viime vuonna Amsterdamin poliiseja kehotettiin johdon toimesta olemaan polttamatta pilveä coffee shopeissa vapaa-ajallaan.
Michelle Martin, 36-vuotias IT-työntekijä Liverpoolista, nauttii jointtia eteläafrikkalaisen ystävänsä Lee Jonesin, 33 kanssa 420-baarissa.
”Ei täällä ole rähjäistä, nämä ovat vain hyviä paikkoja rentoutumiseen ja ihmisten tapaamiseen”, Martin sanoi. ”Minulla on turvallisempi olo kävellessäni täällä kuin Liverpoolissa, enkä ole koskaan nähnyt mitään merkkejä järjestäytyneestä rikollisuudesta Amsterdamissa. Eikö coffee shopien sulkeminen ja kannabiksen pakottaminen maan alle juuri auttaisi rikollisia ottamaan haltuunsa tämän bisneksen?”
Lähde:
http://www.telegraph.co.uk/news/3997943/Pressure-to-reform-Dutch-drug-laws-as-gang-violence-grows.html
Punavihreä liittouma on kuitenkin tukenut jo pitkään Amsterdamin mallia, ja haluaisi nähdä kannabiksen täydellisen dekriminalisoimisen. Heidän mielestään kannabista pitäisi myydä yhtä kontrolloidusti kuin alkoholia ja tupakkaa tällä hetkellä.
Kannabisuutiset 