Pilven kemikaalit aktivoivat kielireseptoreita

Haju- ja makuaistin tutkimukseen erikoistuneen Monell Centren ja japanilaisen Kyushun yliopiston tutkijat ovat saaneet selville, että syömiskäyttäytymisen kontrollointi voi auttaa taistelemaan lihavuutta ja siihen liittyviä sairauksia vastaan. He havaitsivat, että endokannabinoidit, kannabiksen tärkeimmän vaikuttavan aineen THC:n ja muiden kannabinoidien kaltaiset sisäsyntyiset aineet vaikuttavat suoraan kielen makureseptoreihin tehostaen makean maun tuntemusta.

”Makusolut voivat liittyä ruokahalumme säätelyyn enemmän kuin aiemmin on ollut tiedossa”, sanoi tutkimuksen laatija Robert Margolskee, LT, FT ja molekyylibiologi.

”Parempi ymmärrys syömiseen ja ylensyömiseen vaikuttavista seikoista voi johtaa lisääntyvien lihavuuteen liittyvien sairauksien pysäyttämiseen”, hän lisäsi. Aivot ja koko keho tuottaa endokannabinoideja, jotka sitoutuvat kannabinoidireseptoreihin auttaen säätelemään ruokahalua ja monia muita terveyteen ja sairauksiin liittyviä prosesseja.

”Endokannabinoidit toimivat sekä aivoissa lisäten ruokahalua että kielen makureseptoreissa lisäten vastetta makeisiin makuihin”, sanoo tutkimuksen vanhempi laatija tohtori Yuzo Ninomiya, suun neurotieteen professori Kyushun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.

Tutkimuksen aikana tutkijat suorittivat useita kokeita hiirillä määrittääkseen käyttäytymiseen liittyviä ja hermostollisia sekä soluvasteita makean maun ärsykkeisiin ennen ja jälkeen endokannabinoidien annostelun.

Endokannabinoidit paransivat vastetta makeaan makuun kaikissa tapauksissa. Vaikutus oli erityinen makealle maulle, sillä endokannibinoideilla ei ollut vaikutusta happamiin, suolaisiin, kitkeriin tai umamimakuisiin ärsykkeisiin.

Vaikutukset kuitenkin hävisivät, kun kokeet uusittiin hiirillä, joilta oli poistettu CB1-kannabinoidireseptori.

”Makean maun vasteiden muuntelu voi olla tärkeä tekijä endokannabinoidijärjestelmän tehtävissä syömiskäyttäytymisen säätelijänä”, sanoi Margolskee.

Tutkimus on julkaistu verkossa Proceedings of National Academy of Sciences -julkaisussa.

Lähde:

http://www.medindia.net/news/Chemicals-in-Pot-Activate-Tongue-Receptors-62830-1.htm

14-vuotiaalle israelilaistytölle lääkekannabista

Nuori syövästä kärsivä tyttö sai viettää joulua ilman kemoterapian sivuvaikutuksia.

Syövästä kärsivä 14-vuotias israelilainen potilas saa polttaa lääkekannabista lievittääkseen kemoterapian sivuvaikutuksia. Terveysministeriö hyväksyi viime viikolla pyynnön hoitaa sivuvaikutuksia, joihin kuuluu mm. kipu ja ruokahalun menetys. Hän alkoi saamaan kannabissavukkeita perjantaina 18.12. uutistoimisto Haaretzin mukaan.

Tyttöä hoidetaan hematologisen syövän (vereen tai luuytimeen liittyvä, todennäköisesti leukemia tai lymfooma) vuoksi Rambamin lääketieteellisessä keskuksessa Haifassa. Hän on yksi 800:sta israelilaisesta potilaasta, jotka saavat lääkekannabista. Haaretzin mukaan alle kymmenen heistä on alle 18-vuotiaita.

Lähde:

http://jta.org/news/article/2009/12/23/1009871/israeli-girl-14-gets-medical-marijuana

Kannabiksen ainesosat voivat auttaa kroonisissa tulehduksellisissa suolistosairauksissa

Kannabiksen sisältämät ainesosat voivat helpottaa tulehduksellisten suolistosairauksien oireita. Nämä kaksi ainesosaa, tetrahydrokannabinoli THC ja kannabidioli CBD vaikuttavat kehon suoliston toimintaa sääteleviin järjestelmiin.

Kroonisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluu haavainen paksusuolen tulehdus ja Crohnin tauti, jotka yhdessä vaikuttavat yli miljoonan amerikkalaisen (ja kymmenien tuhansien suomalaisten – toim.huom.) elämään. Nämä kaksi sairautta eivät ole sama asia, vaikka molempiin liittyy suoliston kroonista tulehdusta, vatsakipuja, veriulostetta ja kuumetta. Eräs suuri ero on, että haavainen paksusuolen tulehdus on mahdollista parantaa leikkauksella, toisin kuin Crohnin tauti.

Tulehduksellinen suolistosairaus kehittyy yleensä 10 ja 30 vuoden ikävuoden välillä, vaikkakin toinen, pienempi sairastumishuippu on nähtävissä 50 ja 60 ikävuoden välillä. Tautien syy on tuntematon, mutta asiantuntijat ovat sitä mieltä että sekä perinnöllisillä että ympäristötekijöillä on osuutensa sairauden puhkeamiseen. Tarkemmin sanottuna, on ehdotettu että perinnöllisen alttiuden laukaisee stressin, ruokavalion tai bakteerien kaltainen tekijä, joka johtaa immuunivasteen toimintahäiriöön ja tulehdukseen.

Tulehduksellisen suolistosairauden hoito koostuu oireiden helpottamisesta. Brittiläisen farmakologian seuran talvitapaamisessa esitellyssä uudessa tutkimuksessa tutkijat huomioivat, että ihmiskeho tuottaa omia kannabinoidimolekyylejään, joita kutsutaan endokannabinoideiksi. Nämä molekyylit lisäävät sisäelinten suojaavan kerroksen läpäisevyyttä tulehdustilojen aikana, mikä mahdollistaa bakteerien virtauksen suolistoon. Tämä viittaa siihen, että näiden molekyylien liikatuotanto on vahingollista suolistolle.

Tutkijat huomasivat kuitenkin myös, että he pystyivät kääntämään tämän prosessin kun he toivat mukaan kannabiksesta johdettuja kannabinoideja. Nämä kasveista erotellut ainesosat ”tuntuivat mahdollistavan epiteelisolujen muodostavan tiukempia sidoksia toistensa kanssa ja saattavan ennalleen solukalvojen sulun”, huomautti Tri Karen Wright, tutkimuksen johtaja ja Lancasterin yliopiston biolääketieteen lehtori.

Tähän asti kannabiksen ainesosien tutkimus tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon on ollut rajattua soluviljemätutkimuksiin, mutta tulokset ovat olleet rohkaisevia ja tohtori Wright huomautti että ”vaikka THC:llä onkin psykoaktiivisia vaikutuksia”, kannabidiolilla niitä ei ole, ja se on osoittautunut tutkitusti tehokkaaksi solukalvojen eheyden ennalleensaattamisessa heidän tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyvissä tutkimuksissaan.

Lähde:

http://www.emaxhealth.com/1275/39/34876/marijuana-compounds-may-help-inflammatory-bowel-disease.html

Äänestys mahdollistaa lääkekannabiksen laillistamisen Washington DC:ssä

Yhdysvalloissa on merkkejä historiallisesta muutoksesta lainsäätäjien suhtautumisessa kannabikseen.

Keskustelu lääkekannabiksen laillistamisesta Washington DC:ssä on taas vahvasti esillä senaatin äänestyksen mahdollistettua kannabiksen käytön lääkärin määräyksestä. Mikäli presidentti Obama allekirjoittaa lakiesityksen, kuten odottaa saattaa, eivätkä lainsäätäjät asetu sitä vastaan, liittyy USA:n pääkaupungin hallintopiiri niiden 13 osavaltion joukkoon, joissa lääkekannabis on sallittua.

Joidenkin asukkaiden mielestä tämä saattaa johtaa uusiin ongelmiin. ”Kalifornian tapauksesta jäi sellainen kuva, että lääkekannabista voi saada liian kevein perustein”, kertoo huolestunut Tom Fusco.

Washington DC:n äänestäjät hyväksyivät lääkekannabiksen äänestysaloitteella vuonna 1998, lähes 70 prosentin enemmistöllä. Kongressi kuitenkin päätti estää kaupunkia laatimasta omia päihdepoliittisia linjauksia.

Lähes kymmenen vuotta myöhemmin paikalliset vaikuttaisivat suhtautuvan aiheeseen yhä myönteisesti. ”Ainahan löytyy ihmisiä, jotka käyttävät tätä hyväkseen. Mutta sitä todella tarvitseville se on mielestäni ihan ok”, pohtii Crystal Pilgrim.

Aaron Houston, lobbari ja Marijuana Policy Projectin puuhamies, pitää tätä aloitetta vedenjakajana: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun kongressi tekee jotain myönteistä kannabislainsäädännön suhteen.” Mutta kriitikot pysyvät skeptisinä, ollen sitä mieltä, että kaupungin tulee kiinnittää enemmän huomiota varotoimenpiteisiin. ”Tämä avaa ovia huumekaupan laajentamiselle, se on minun huolenaiheeni”, kertoo George Tobin.

Presidentti Obaman odotetaan allekirjoittavan lakiesitys, joka hyväksyy myös julkisesti rahoitettavat abortit ja puhtaiden huumeruiskujen vaihdon, tällä viikolla. Se astuisi voimaan 30 päivän kongressin tarkistusajanjakson jälkeen, mutta kaupungin johtajien tulee silti laatia uudet säädökset, joka voi kestää pitkälle ensi vuoteen.

Lähde:

http://www.news8.net/news/stories/1209/687152.html

Porttiteoriasta

Ote Ted Goldbergin kirjasta Samhället i narkotikan. Academic Publishing of Sweden. 2005.  Suomennettu ja julkaistu hänen luvallaan.

Monet laittomien päihteiden ongelmakäyttäjät ovat aloittaneet kannabista polttamalla.  Mitä johtopäätöksiä tästä tulisi tehdä?

Ehdottomimmat porttiteorian kannattajat  pitävät kannabista aineena, joka johtaa tai aiheuttaa kovien laittomien päihteiden käyttämisen. Tämän käsityksen mukaan kannabis aiheuttaa kehossa biokemiallisia muutoksia ja käyttäjä liukuu vastustamattomasti kovempien aineiden pariin.  Tästä esimerkkinä on Dagens Nyheterin artikkeli, jossa silloinen  Tukholman  sosiaalijohtaja Kristina Axen Olin sanoi päihteitä kokeilevien ajautuvan  Plattanille (Tukholman keskustassa sijaitseva huumeiden käyttäjien kokoontumispaikka)[1].  Porttiteoriaa käytetään tässä Ruotsin rajoittavan huumausainepolitiikan puolustuksena – ja jopa perusteluna sille, että muunlainen politiikka olisi järjetöntä.

Tämän kaltaiseen syy-seurausolettamukseen voidaan esittää vasta-argumentiksi  asian liiallinen yksinkertaistaminen.  Sitä paitsi, vaikka tapahtuma seuraisi toista, ei se välttämättä tarkoita ensimmäisen aiheuttavan seuraavaa. Tämän kaltaisella päättelyllä voitaisiin väittää, että tupakanpoltto tai jopa veden juonti voisi johtaa ongelmalliseen laittomien päihteiden käyttöön.

On olemassa myös vivahteikkaampi tulkinta porttiteoriasta. Sen kannattajat ajattelevat, että  kannabis ei välttämättä johda kovien laittomien päihteiden käyttöön, mutta suhteellinen riski siihen on olemassa. On olemassa tätä ajatusta tukevia tutkimuksia, esimerkiksi kaksostutkimus Australiasta[6].  Se osoitti, että jos toinen kaksosista käytti kannabista ennen 17 ikävuotta, riski kokeilla muita laittomia päihteitä kasvoi 1,6–3,9 kertaiseksi.  Riski tulla riippuvaiseksi alkoholista tai laittomista päihteistä kasvoi 1,6–6 kertaa korkeammaksi kuin päihteitä käyttämättömällä kaksospuolella.  Tutkimuksen tekijät  esittivät, että kausaalinen (syy-seuraussuhde)  olisi mahdollinen mutta arvioivat, että tutkimustieto eivät riittäneet ratkaisemaan sitä.  Jos se olisi kausaalinen, niin selitys olisi biokemiallisissa ja psykososiaalisissa tekijöissä[1]. Ruotsissa  painotetaan biokemiallista tulkintatapaa ja yritetään vähentää huumepolitiikalla kannabiksen käyttöä.  Hollannissa sitä vastoin korostetaan  psykososiaalisia tekijöitä ja siksi kannabiksen käyttö hyväksytään.

Morral et al. (s. 1494) ajattelevat porttiteoriaa  tukevan kolme pääväittämää: 1) huomattavasti useammat kannabiksen käyttäjistä käyttävät muita laittomia päihteitä kuin ne, jotka eivät ole käyttäneet kannabista; 2) kannabiksen käyttö edeltää muuta huumeiden käyttöä;  3) mitä useamman kerran kannabista on käyttänyt, sitä suurempi riski on kokeilla kovempia aineita [7].

Porttiteorian kyseenalaistavat olettavat psykososiaalisten taustatekijöiden selittävän käytön paremmin, kun taas porttiteorian kannattajat painottavat kannabiksen käyttämisen aiheuttamia biokemiallisia vaikutuksia.

Morral et al. ovat kehittäneet mallin, jolla voi testata näitä vaihtoehtoisia selitystapoja. Heidän havaintonsa oli, että nämä edellä esitetyt väitteet  voidaan  yhtä hyvin kumota väitteellä, että aineita jo käyttävillä ihmisillä on todennäköisemmin suurempi taipumus käyttää aineita kuin ihmisillä, jotka eivät käytä aineita ollenkaan.

Tämän selventämiseksi muutan kannabiksen paikalle alkoholin.  On helppo havaita, että olennaisesti suurempi osa alkoholin käyttäjistä kuin ei-käyttäjistä käyttää muita laittomia päihteitä, alkoholinkulutus edeltää laittomien päihteiden kulutusta ja kovia laittomia päihteitä käyttävillä henkilöillä on myös korkea alkoholinkulutus.  Voidaanko tästä päätellä alkoholin olevan portti kovempiin aineisiin?

Toisinaan puhutaan siitä, että kannabis on portti muihin laittomin päihteisiin ja  toisinaan portti aineiden kovaan väärinkäyttöön. Tarkastelkaamme näitä väitteitä useista näkökulmista. Jos aloitamme siitä, että kannabiksen käyttäminen lisäisi  jokin verran (ei välttämättä ongelmallista) muiden laittomien päihteiden käyttöä, niin tilastot puhuvat tätä vastaan. CAN (Centralförbundet för alcohol- och narkotikaupplysnin) teki kattavan haastattelututkimuksen vuosien 1988–2000 aikana 15–75-vuotiaiden huumeiden käyttökokemuksista Ruotsissa. Vuonna 2000 oli 12 % kokeillut kannabista, mutta vain 1–2 %  ilmoitti kokeilleensa vähintään kerran amfetamiinia tai kokaiinia. Absoluuttisiksi luvuiksi muutettuna  vuonna 2000 Ruotsissa oli 785 000 kannabista muutaman kerran käyttänyttä, ja 130 000 ihmistä oli kokeillut muita laittomia päihteitä. Toisin sanoen ilmaistuna kuudesta kannabista kokeilleesta ei viidellä ollut minkäänlaisia kokemuksia muista laittomista päihteistä [3].

Jos halutaan tutkia sitä, johtaako  kannabis muiden laittomien päihteiden ongelmalliseen käyttöön, pitää saada selville missä määrin kannabiksen käyttäjät tulevat jonkun laittomaksi luokitellun päihteen suurkuluttajiksi.  Koska Ruotsissa on tehty vain neljä maanlaajuista tutkimusta  kovien laittomien päihteiden ongelmallisesta käytöstä, perustan päättelyni niihin.

Ulkomaisten tutkimusten arvio on, että noin 3 % lopettaa laittomien päihteiden käytön (kuoleman, ulkomaille muuttamisen, vankeuden, lopettamisen yms. vuoksi).  Tilastot vastaavat UNO:n tutkimuksia (se on tehnyt kaksi neljästä maanlaajuisista tutkimuksista) ja siksi perustan laskelmani niihin.

1. Valtiollinen selvitys ([8], s. 73) arvioi ongelmallisia laittomien päihteiden käyttäjiä olleen Ruotsissa 10 000. Silloiset (rajalliset) tutkimukset ajanjaksolta 1955–60, joihin Narkomanvårdkommission viittaa, osoittivat ongelmakäyttäjiä olleen vain muutama sata.  Siitä voi päätellä, että melkein koko 10 000 ongelmakäyttäjän ryhmä on muodostunut  1960-luvulla. Luku on kuitenkin epävarma, enkä pidä tarkoituksenmukaisena muotoilla sitä siitä lähtökohdasta, että  tietty osa väestöstä olisi poistunut tavalla tai toisella.
2. MAX-projektin mukaan UNO-79  uudelleenlaskennassa vuonna 1979 löytyi  Ruotsista noin 15 000 kovien laittomien päihteiden käyttäjää ([9], s. 36). Se tarkoitti noin 3600 uutta käyttäjää korvaamaan ne 3 %, jotka poistuivat väestöstä vuosina 1967–79.  Näin ollen tämän ajanjakson aikana tuli noin 8 500 uutta käyttäjää.
3. Max-projektin mukaan UNO-92 kyselyn  mukaan vuonna 1979 oli 19 000 kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjää [1]. Edellä mainitun laskentatavan mukaisesti oli tullut  noin 10 000 uutta käyttäjää vuosien 1979–92 aikana.
4. Vuonna 1998 oli MAX-projektin mukaan Ruotsissa 26 000 ongelmallista laittomien päihteiden käyttäjää [1].  Se tarkoittaa, että UNO-92  tutkimuksen perusteella vuosien 1992–98 aikana tuli 10 000 uutta kovien laittomien päihteiden käyttäjää.  Näiden arvioiden pohjalta voimme päätellä, että uusia ongelmakäyttäjiä   tuli vuosien 1960–1998 aikana 10 000 + 8 500 + 10 000 + 10 000= 38 500.

Koska kaikki luvut ovat epätarkkoja, ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tarkasti sitä, kuinka suuresta osasta laittomia päihteitä kokeilleista oli tullut ongelmakäyttäjiä.

Mutta on mahdollista arvioida sitä seuraavalla tavalla: 1998 Ruotsissa oli 6,5 miljoonaa 15–75-vuotiasta.  CANin ([3], s. 231) tekemän tutkimuksen  perusteella näistä 11 % eli 715 000 henkilöä oli kokeillut laittomia päihteitä. Näillä luvuilla laskettuina noin 5 %  kannabista käyttäneistä tuli laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä.  Siis  aivan päinvastoin kuin porttiteoria väittää – on pikemminkin poikkeus kuin sääntö se, että kannabista käyttäneestä henkilöstä tulee kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjä.  Eikä myöskään ole niin, että ihminen jättäisi  yhden aineen tullakseen riippuvaiseksi toisesta aineesta, vaan tutkimus osoittaa, että  useimmat riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttäjistä eivät tule riippuvaisiksi käyttämästään aineesta.

Taulukko 1. Prosenttiosuus riippuvaisiksi tulleista käyttäjistä ([4], s. 95).

Päihde	Päihteestä riippuvaisiksi tulleiden osuus (%)
Tupakka	32
Alkoholi	15
Kannabis	9
Rauhoittavat	9
Kokaiini	17
Heroiini	23

Vielä yksi vastaperuste  ajatukselle, että kannabis olisi portti ongelmalliselle laittomien päihteiden käyttämiselle.  Se ilmenee tilastoista.  Vuosina 1979–98 kasvoi kannabista kokeilleiden koululaisten määrä 15 % ([2], s. 2009). Jos porttiteoria pätisi, pitäisi muutoksen ongelmallisessa käytössä olla suurin piirtein sama. Kuitenkin kyseisellä ajanjaksolla  ongelmallinen käyttö kasvoi 75 % ([9] s. 36). Yhteenvedosta käy ilmi se tosiasia, että kannabiksen käyttö on heikko keino ennustaa sitä, tuleeko yksilöstä tulevaisuudessa aineiden ongelmakäyttäjä.

Jos haluttaisiin aikaisessa vaiheessa löytää ihmiset, joilla on riski ajautua ongelmakäyttäjiksi, pitäisi huomio kiinnittää muihin  indikaattoreihin.  Useat tutkimukset osoittavat varhaisen laillisten päihteiden käytön (alkoholi, tupakka) muodostavan olennaisen askeleen koti ongelmallista laittomien päihteiden käyttöä ([5], s. 854; [6], s. 430).

Toinen indikaattori on huomattava alkoholin kulutus.  Sifaneck & Kaplan (s. 503) viittaavat amerikkalaiseen tutkimukseen, josta ilmeni, että ongelmallinen alkoholinkäyttö edelsi heroiinin käyttöä, kun taas 30 % oli käyttänyt kannabista ennen heroiinia [10]. Ruotsissa Stenbacka & Rommelsjö (s.41) havaitsivat, että riskipitoinen alkoholinkulutus  nuoruudessa oli varmempi merkki ennustamaan ongelmallisten laittomien päihteiden käyttöä aikuisuudessa kuin kokemukset kannabiksen käytöstä [11].

Sifaneck & Kaplan (s. 500) tekivät mielenkiintoisen huomion: Hollannissa, missä kannabis on helposti saatavilla nk. kannabiskahviloista, osa ongelmallisista käyttäjistä käytti kannabista apuvälineenä opiaattien käytön lopettamisen [10]. Kun kannabis toisinaan voi olla “esipuhe”  kovien laittomien aineiden käyttöön, voi se olla myös ”loppulause”.  Morral et al. (s. 1503) painottaa sitä, että kannabis voi ehkä kannustaa joitakin jatkamaan toisin aineisiin, mutta se voi olla myös kauhukokemus, joka ehkäisee kokeiluja muiden laittomien päihteiden kanssa [7].

On tosiasia, että emme edes  tiedä kannabiskulutuksen nettotulosta, käyttävätkö harvemmat vai useammat muita laittomia päihteitä. Vaikka päihdekysymyksiä pitäisi tulkita hyvin varovaisesti, niin väitteelle, että kannabista kokeilevista tulisi muiden laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä on erittäin heikosti perusteita. Laskelmien mukaan luku liikkuu 5 % tienoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan paljon enemmän kuin kannabiksen käyttö tullakseen muun laittoman päihteen ongelmakäyttäjäksi.

Luvussa kolme keskusteltiin ”set och setting” (mieliala ja käyttöpaikka) -asetelmasta.  Ajatus portista on harhaanjohtava, jos se ei ota tarpeeksi huomioon näitä tekijöitä vaan pääosin nojaa biokemiallisiin väitteisiin, joiden mukaan kannabis aktivoi neurokemiallisia prosesseja, jotka ovat samantapaisia kuin kokaiinin, heroiinin, tupakan ja alkoholin aiheuttamia. Tätä on tulkittu niin, että on olemassa biokemiallinen syy siihen, miksi siirrytään kannabiksesta johonkin muuhun laittomaan päihteeseen [12]. Mutta jos alkoholi ja tupakka johtavat samantapaisiin biokemiallisiin muutoksiin kuin  kannabis, kokaiini ja heroiini, on yhtä järkevää (tai järjetöntä) väittää tupakkaa ja alkoholia porttiaineiksi.

Tästä huolimatta en halua väittää, että amfetamiinin, kokaiinin tai opiaattien käyttämisellä tai kokeilemisella ei olisi mitään tekemistä kannabiksen (tai alkoholin ja tupakan) kanssa. Aikaisemmat kokemukset  päihteiden kanssa vaikuttavat siihen, käyttääkö tulevaisuudessa  päihteitä vai ei. Mutta kannabiksen käyttö muodostaa vain pienen osan ihmisen ”setistä” ja ilmaisee vain vähän ”settingistä”.  Siksi portti-käsite, se että kannabiksen käytöllä olisi hallitseva merkitys tulevalle laittomien päihteiden käytölle, on yksinkertaistus, joka vie ajatukset väärille raiteille.

Lähteet:

[1] Bodin, A & Mkandawire, A (1999): Föräldrar är för liberala, Dagens nyheter, 1999-06-05, s C2

[2] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2008): Drogutvecklingen i Sverige 2008. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 113, Stockholm

[3] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2003): Drogutvecklingen i Sverige: Rapport 2003. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 71, Stockholm

[4] Joy, J E, Watson, S J & Benson, J A (red) (1999): Marijuana and medicine: Assessing the science base, Institute of medicine, National academy of sciences, National academy press, Washington, D.C.

[5] Kandel, D & Yamaguchi, K (1993): From beer to crack: Developmental patterns of drug involvement, American journal of public health, 83:6, s 851−855

[6] Lynskey, M T, Heath, A C, Bucholz, K K, Slutske, W S, Madden, P A F, Nelson, E C, Statham, D J & Martin, N G (2003): Escalation of drug use in early-onset cannabis users vs co-twin controls, JAMA, 289:4, s 427−433

[7] Morral, A R, McCaffrey, D F & Paddock, S M (2002): Reassessing the marijuana gateway effect, Addiction, 97, s 1493−1504.

[8] Narkomanvårdskommittén (1969): Narkotikaproblemet: Samordnade åtgärder, SOU 1969:52, Stockholm

[9] Olsson, B, Adamsson Wahren, C & Byqvist, S (2001): Det tunga narkotikamissbrukets omfattning i Sverige 1998, MAX-projektet, delrapport 3, Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning, Stockholm

[10] Sifaneck, S J & Kaplan, C D (1995): Keeping off, stepping on and stepping off: The steppingstone theory reevaluated in the context of the Dutch cannabis experience, Contemporary drug problems 22/Fall, s 483−512

[11] Stenbacka, M & Rommelsjö, A (2002): Adolescent risky alcohol and cannabis use: Risk of serious adult abuse in a longitudinal perspective, paper framlagd vid en konferens anordnad av Kettil Bruun Society for Social and Epidemiological Research on Alcohol, Stockholm, October, 2002

[12] Wickelgren, I (1997): Marijuana: Harder than thought?, Science, vol. 276, issue 5231, s 1967−68

10 merkkiä siitä, että epäonnistunut sota huumeita vastaan on päättymässä

Vuosi 2009 tulee muistetuksi Amerikan pitkäaikaisimman sodan lopun alkuna. Tässä 10 syytä, miksi näin.

1) Kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä sanovat, että sota huumeita vastaan on epäonnistunut (Helmikuu)

Helmikuussa Latinalaisen Amerikan huumeita ja huumausainepolitiikkaa käsittelevä komitea julkaisi mullistavan raportin, joka julisti huumesodan hävityksi. Sen jäsenistössä istui mm. kolme arvovaltaista entistä presidenttiä: Fernando Henrique Cardoso (Brasilia), Cesar Gaviria (Kolumbia) sekä Ernesto Zedillo (Meksiko). Raportti suosittelee kannabiksen dekriminalisointia ja tarvetta ”murtaa tabu” avoimen ja rehellisen kansainväliseen huumausainepolitiikkaan liittyvän keskustelun ympäriltä. Tämä julkaisu loi satoja uutisartikkeleita ympäri maailmaa ja  poliitikot sekä Latinalaisesta Amerikasta että ympäri maailmaa viittaavat siihen yhä.

2) Michael Phelps ja vesipiippu (Helmikuu)

Valokuva olympiakultaa voittaneesta uimarista, Michael Phelpsistä, levisi ympäri maailmaa helmikuussa. Kuvassa Michael Phelps polttaa kannabista vesipiipusta Etelä-Carolinassa järjestetyissä kotibileissä. Tämä kuva, joka otettiin vain pari kuukautta sen jälkeen kun Phelps rikkoi maailmanennätyksen yksissä olympialaisissa voitettujen kultamitalien määrässä, vavisutti perinteistä stereotypiaa laiskoista sohvaperunahampuuseista. Kellogg’s purki nopeasti sponsorisopimuksen, ja tämä liike ei ollut suuren yleisön mieleen. Kymmenet kolumnistit löivät sanan säilällä Kellogg’sin päätöstä, ja suuri Associated Pressin uutinen kertoi ryhmistä, jotka boikotoivat Kellogg’sia Phelpsin sopimuksen lopettamisen vuoksi. Pari viikkoa myöhemmin, mainosalan lehti Ad Age raportoi, että Kellogg’sin brändin haluttavuus oli romahtanut nopeasti Phelps-jupakan jälkeen. Jopa enemmän kuin aiemman skandaalin yhteydessä, jolloin Kellogg’s oli joutunut vetämään valtavat määrät maapähkinävoita takaisin kauppojen hyllyiltä salmonellaongelman vuoksi.

3) Obaman oikeusministeriön päätös lopettaa lääkekannabikseen liittyvät ratsiat (Maaliskuu)

Presidenttikampanjansa aikana silloinen senaattori Barack Obama lupasi, että jos hänet valitaan, hän lopettaa viranomaistoimenpiteet, jotka liittyvät lääkekannabispotilaisiin sekä kannabisapteekkeihin, jotka toimivat osavaltioiden lakien mukaisesti. Maaliskuussa Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder vahvisti tämän lupauksen, ja lokakuussa oikeusministeriö toi julki uuden politiikan ohjeistukset varmistaen muutoksen. Potilaat ja avunantajat huokasivat helpotuksesta, ja presidentti Obama sai paljon ylistystä medialta Yhdysvalloissa sekä muualla maailmassa.

4) Alas Rockefeller! New Yorkin ankarat huumausainelait muutoksen kourissa (Huhtikuu)

35 vuoden jälkeen New Yorkin tiukat huumausainelait tuotiin vihdoin alas huhtikuussa, kun kuvernööri David Paterson allekirjoitti historialliset uudistukset. Niissä poistettiin pitkät ja pakolliset minimituomiot koskien joitakin väkivallattomia huumerikkeitä. Lokakuussa voimaan astuneet uudistukset palauttivat lainopillisen hienovaraisuuden tuomioihin useimmissa huumausaineisiin liittyvissä jutuissa. Tuomiot eivät enää rajoitu vankeusrangaistuksiin, vaan hoito-ohjelmiin on nyt osoitettu miljoonia dollareita. Vuosia näiden uudistusten varmistamiseksi taistelleet asianajajat yrittävät nyt muuttaa New Yorkia huonosta huumepolitiikan ilmentymästä parempaan suuntaan. Tavoitteena on tehdä kaupungista esimerkki siitä, kuinka huumausaineongelman käsittely terveydenhuollollisena ongelmana voi antaa täysin uusia mahdollisuuksia, kun toiminnan painopiste ei enää ole rikosoikeudellisessa käsittelyssä.

5) Kuvernööri Arnold haluaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta: äänestäjät tekevät päätöksen vuonna 2010 (Toukokuu)

Kalifornia on tällä hetkellä kannabiksen verotuksen ja kontrolloinnin keskustelun polttopisteessä. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger pääsi Yhdysvalloissa uutisotsikoihin toukokuussa sanottuaan, että kannabiksen laillistamisen ajatusta pitäisi pohdiskella ja aiheesta tulisi keskustella. Aihe sai enemmän kansallista huomiota, kun lakialoite tuotiin esiin Kalifornian lainsäädäntöelimissä tarkoituksena verottaa ja kontrolloida kannabista alkoholin tapaan. Samaan aikaan jotkut Oaklandin aktivistit ovat malttamattomina tehneet äänestäjien kanssa oman aloitteen kannabiksen verottamisen ja kontrolloinnin puolesta, ja he keräävät allekirjoituksia saadakseen aiheen pöydälle vuoden 2010 kansanäänestyksien mukana. Viimeisimmät gallupit osoittavat, että 56% kalifornialaisista tukee osavaltion kontrollia ja kannabiksen verottamista.

6) Huumetsaari haluaa lopettaa huumesodan (Toukokuu)

Valkoisen talon huumetsaari Gil Kerlikowske totesi Wall Street Journalin haastattelussa, että ”huumesota tulisi lopettaa”. Hän kertoi lehdelle, että ”Ihmiset näkevät huumesodan sotana heitä vastaan, vaikka asiaa yrittäisi kuinka selittää sotana tuotetta vastaan. Me emme sodi ihmisiä vastaan tässä maassa.” Hän lisäsi myös, että Obaman hallinto todennäköisesti aikoo käsitellä huumausaineongelmaa terveydenhuollollisena asiana rikosoikeudellisen lähestymistavan sijasta. Hoitoa aiotaan suosia vaihtoehtona vankilatuomioille, jotta huumausaineiden käyttöä voitaisiin vähentää.

7) Meksiko ja Argentiina dekriminalisoivat kannabiksen ja muut huumausaineet (Elokuu)

Meksiko ja Argentiina ovat molemmat päässeet kansainvälisiin uutisiin elokuussa tekemällä huomattavia muutoksia maiden huumausainepolitiikkaan. Meksiko, jota on vaivannut valtava ja väkivaltainen huumesota, sääti lain, joka poistaa rikosoikeudelliset rangaistukset pienten huumausainemäärien osalta. Laki sisältää mm. heroiinin, kokaiinin sekä kannabiksen, ja koskee henkilökohtaista käyttöä.

Sillä välin Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi henkilökohtaisen kannabiksen käytön ja samalla lopetti lain, jonka avulla aiemmin pystyttiin määräämään jopa kahden vuoden vankilatuomioita pienten kannabismäärien hallussapidosta. Tämä liittyi oikeusjuttuun, jossa useita nuoria miehiä oltiin pidätetty kannabissavukkeiden hallussapidosta. Oikeuden mukaan hallituksen pitäisi jahdata suurten määrien salakuljettajia ja määrätä käyttäjille vankilan sijasta hoitoa. Vaikka oikeuden päätös koski vain kannabista, ydinargumentit koskevat myös muita laittomia aineita. Näin ollen päätös avasi oven laajemmalle huumausainelakien muuttamiselle Argentiinassa.

8) Tulokset ovat täällä: Portugalin v. 2001 dekriminalisointilait vähensivät tautien leviämistä, yliannostuskuolemia ja vankilatuomioita – eikä käyttäjien määrä kasvanut (Elokuu)

Huumausaineisiin liittyvät yliannostuskuolemat ja likaisten neulojen aiheuttamat tautien leviämiset olivat epidemian tasolla Portugalissa, kun hallitus teki rohkean ratkaisun ja dekriminalisoi henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän huumausaineiden hallussapidon vuonna 2001. Päätös koski kaikkia huumeita, mukaan lukien heroiini ja kokaiini. Poliisia ohjeistettiin, ettei ketään tulisi  pidättää pelkästään huumausaineiden käyttämisen vuoksi. Vuonna 2009 Portugalin dekriminalisaatiopolitiikan tulokset julkaistiin, ja raportit herättivät paljon huomiota: huumausaineisiin liittyvät ongelmat, mukaan lukien tautien leviämiset, yliannostuskuolemat ja vankilatuomiot, laskivat kaikki dramaattisesti. Käyttäjien määrä ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Portugalin kokemus on opettavainen, se näytti maailmalle että taivas ei romahtanut vaikka huumausaineet dekriminalisoitiin. Samalla se toi keskustelun teoriasta käytännön tasolle.

9) Tulemme ulos kaapista: ”piikkikorkohampuusit” kertovat, miksi he pitävät kannabiksesta (Syyskuu)

Vieläkö tarvitaan lisää todistusaineistoa, että kannabiksesta on tullut valtavirtailmiö Yhdysvalloissa? Syyskuisessa Today Show:ssa Matt Lauer teki haastattelun ns. piikkikorkohampuuseista – korkeasti koulutetuista naisista, joilla on upeat työurat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He suosivat kannabista päihdevalintanaan ja yhä useampi uskaltautuu myöntämään asian. Televisio-ohjelma haki inspiraationsa Marie Claire -lehden syyskuun numerosta, jossa oli artikkeli nimeltä Stiletto Stoners. Juttu nosti esiin kysymyksen: miksi niin useat älykkäät ja menestyneet naiset sytyttävät jointin työpäivän jälkeen? Sympaattinen artikkeli ja tv-ohjelma sisälsivät haastatteluja suurelta joukolta menestyneitä naisia, jotka rentoutuvat päivän jälkeen kannabissavukkeella martinin sijaan.

Tämä artikkeli löytyy myös suomeksi.

10) Kannabiksen laillistamiskeskustelu leviää valtavirtaan (Syksy)

Syyskuun Fortune-lehden kanteen oli painettu Weeds-sarjan näyttelijättären Mary Louise Parkerin kuva, joka liittyy lehden pääjuttuun ”Kuinka kannabiksesta tuli laillista: lääkekannabis antaa aktivisteille mahdollisuuden osoittaa, kuinka laillistettu kannabisliiketoiminta voi toimia. Joko kieltolain loppuminen alkaa häämöttää?” Kymmenittäin ajattelevia tarinoita on julkaistu vuonna 2009, ja liike kieltolain lopettamiseksi jatkaa kasvamistaan. Suuret ja arvovaltaiset tiedotusvälineet kuten New York Times, Washington Post, Newsweek, CBS News, CNN, The Economist sekä kymmenet muut ovat kantaneet kortensa kekoon. Viime kuussa Washington Post julkaisi paljastavan juttunsa otsikolla ”Tuki kannabiksen laillistamista kohtaan kasvaa nopeasti ympäri Yhdysvaltoja: lääkekäytön hyväksyminen ja kieltolain vastainen kritiikki kasvussa.” Jutussa viitataan tuoreeseen mielipidekyselyyn, jonka mukaan 44 % amerikkalaisista tukee kannabiksen verottamista ja kontrollointia. Luku kasvaa yli 50 prosentin, kun mennään läntisiin osavaltioihin kuten Kaliforniaan, Washingtoniin ja Oregoniin.

Huumesotaa käydään yhä, mutta muutosta on ilmassa (Joulukuu)

Kaiken tämän viimeaikaisen edistymisen myötä huumausainepolitiikan uudistajilla ei ole enää harhoja sen suhteen, etteikö huumesota loppuisi nopeastikin. Tiedämme, että huumausaineiden kieltolaki ja tiukka lainsäädäntö – jota ruokkii vankiteollisuus, joka sulkee puoli miljoonaa amerikkalaista telkien taakse huumausainerikosten vuoksi – tulevat jatkumaan vielä jonkin aikaa ja tuhlaamaan kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa, johtaen kymmeniin tuhansiin vuosittaisiin  kuolemantapauksiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Olemme silti selvästi liikkumassa oikeaan suuntaan kohti järkiperäistä huumausainepolitiikkaa, johon liittyvät myös välittäminen, tieteellinen näkökulma sekä ihmisoikeudet. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pysäyttääkseen tämän sodan, jota ei voi voittaa. Jos alamaiset näyttävät tietä, johtajat joutuvat seuraamaan.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/144391/2009_marked_the_beginning_of_the_end_of_failed_drug_war:_top_10_stories_of_the_year

Hoitoon kannabiksen vuoksi mennään pääasiassa pidätysten johdosta

Lähes kuusi kymmenestä kannabiksen takia huumehoitoon hakeutuneesta henkilöstä ohjasi hoitoon rikosoikeusjärjestelmä, selviää tuoreesta Yhdysvaltain aineiden väärinkäytön ja mielenterveyspalvelujen hallinnon (SAMHSA) raportista.

”Vuonna 2007 rikosoikeusjärjestelmä oli suurin yksittäinen aineiden väärinkäytön hoitoonohjauksien lähde”, kertoo raportti. ”Valtaosa näistä hoitoonohjauksista tuli ehdonalais- ja koeaikavalvojilta.”

Kannabiksen vuoksi huumehoidoissa olleista 56 % oli siellä oikeuslaitoksen osoittamina. Vuonna 1992 luku oli 48 %. Kaikista huumeiden vuoksi hoitoon hakeutumisista 37 % perustui oikeuslaitoksen ohjaukseen.

NORML-järjestön johtaja Paul Armentano kommentoi tilastoja näin: ”Nämä luvut osoittavat selvästi, että syynä hoitoon hakeutumisiin ei ole kannabiksen käyttö sinänsä, vaan ennen kaikkea kannabiksen kieltolaki. Nämä ihmiset eivät suurimmaksi osaksi ole ”addikteja” sanan varsinaisessa merkityksessä. He ovat paremminkin tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat epäonnekseen joutuneet pidätetyksi kannabiksen takia ja jotka joutuvat tekemään valinnan huumevieroituksen ja vankilan välillä.”

Liittovaltion viime keväänä julkaisemien hoitotilastojen mukaan yli 37 prosenttia arviolta 288 000 ihmisestä, jotka olivat vuoden 2007 aikana huumehoidossa pilven takia, eivät olleet raportoineet käyttäneensä ainetta hoitoa edeltävän kuukauden aikana. Lisäksi 16 prosenttia hoidossa olleista kertoi käyttäneensä kannabista kolme kertaa tai vähemmän kuukauden aikana ennen hoidon alkamista.

Lähde:

http://norml.org/index.cfm?Group_ID=7997

Alankomaalaiset Euroopan vähiten kannabista käyttävien joukossa

Hollantilaiset ovat maanosan vähiten kannabista käyttävien joukossa huolimatta maan hyvin tunnetusta suvaitsevaisuudesta ainetta kohtaan, selviää äskettäin julkaistusta tutkimuksesta.

Euroopan Unionin huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n uusimpien tilastotietojen mukaan hollantilaista aikuisista 5,4 % käytti kannabista kuluneen vuoden aikana, Euroopan keskiarvon ollessa 6,8 %.

Korkeimpia käyttöluvut kuluneen vuoden aikana olivat Italiassa, Espanjassa, Tšekissä ja Ranskassa, kertoo EU-virasto. Italia johti joukkoa 14,6 %:lla. Käyttö oli maassa vuosikymmen sitten vähäisimpien joukossa alle kymmenellä prosentilla. Lissabonissa majaansa pitävän viraston tilastojen mukaan kannabiksen käyttö oli vähäisintä Romaniassa, Maltalla, Kreikassa ja Bulgariassa.

Eurooppalainen kannabiksen käyttö lisääntyi tasaisesti 90-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa, mutta on viime aikoina tasaantunut ja alkanut näyttää alentumisen merkkejä. Tämä on EMCDDA:n mukaan monien kansallisten aineen käyttöä ehkäisevien ja hoitoa tarjoavien kampanjoiden ansiota. Raportin mukaan ”tiedot yleisestä populaatiosta ja koululaiskyselyistä osoittaa käytön tasaantumiseen tai jopa vähentymiseen”.

Alankomaiden mietojen huumeiden politiikka, joka on eräs Euroopan vapaamielisimmistä, sallii kannabiksen alle viiden gramman hallussapidon sekä pienten määrien myynnin ”coffee shopeissa”, joiden hollantilaiset ovat sallineet toimivan jo vuosikymmenien ajan. Miltei viidennes Hollannin pääkaupungissa Amsterdamissa sijaitsevasta 228 coffee shopista on lakkautusuhan alla, koska ne sijaitsevat liian lähellä kouluja.

EMCDDA:n raportti Euroopan huumetilanteesta on kokonaisuudessaan saatavissa osoitteessa r.reuters.com/vef87f.

Lähde:

http://www.reuters.com/article/latestCrisis/idUSL5730185

Kannabisuute helpottaa vaikeita syöpäkipuja paremmin kuin pelkkä THC

Suun kautta käytettävän luonnollisista kannabisuutteista (lähinnä tetrahydrokannabinoli, THC ja kannabidioli, CBD) koostuvan Sativex-suihkeen annostelu vähentää syöpäkipuja merkittävästi enemmän kuin lumevalmiste tai pelkkä THC, kertoo Journal of Pain Management-lehdessä julkaistu tutkimus.

Iso-Britannialaisista, belgialaisista ja romanialaisista tutkijoista koostunut kansainvälinen ryhmä arvioi Sativexin kipuja lievittäviä ominaisuuksia vaikeista syöpäkivuista kärsivillä potilailla. Satunnaistettuun placebokontrolloituun kaksoissokkotutkimukseen otti osaa 177 potilasta, joille annettiin Sativexia, THC-uutetta tai lumevalmistetta.

Tutkijoiden mukaan potilaiden kipuluokitus parani huomattavasti paremmin Sativexilla kuin lumevalmisteella tai pelkällä THC:lla. Tutkijaryhmän johtopäätösten mukaan ”tutkimuksen tulokset osoittavat, että THC/CBD-ekstrakti [Sativex] on tehokas lisähoito syöpään liittyvissä kivuissa potilailla, jotka eivät saa riittävää kipua lievittävää vaikutusta opioideista”.

He lisäsivät: ”Tässä tutkimuksessa THC/CBD-ekstrakti osoitti lupaavampaa tehoa kuin pelkkä THC-ekstrakti. Tätä tulosta tukee todisteet THC:n ja CBD:n yhteisvaikutuksista. CBD voi parantaa THC:n kipualievittäviä mahdollisuuksia voimakkailla käänteisvaikutuksilla CB2-reseptoreissa, jotka voivat aikaansaada tulehduksenvastaisia vaikutuksia immuunisolujen muutosten ehkäisemisen lisäksi — nämä tulokset ovat erittäin rohkaisevia ja antavat aihetta lisätutkimukselle.”

Vuonna 2005 julkaistu kliininen tutkimus osoitti viimeksi, että kannabisuutteet vähentävät syöpäkipuja huomattavasti lumevalmistetta paremmin. Arviolta 25 – 40 prosenttia syöpäpotilaista kokee jonkinlaisia neuropaattisia kipuja joihin saatavilla olevat kipulääkkeet eivät tehoa.

Vuonna 2006 Yhdysvaltain ruoka- ja lääkehallinto FDA valtuutti potilaiden värväämisen ensimmäiseen koskaan toteutettuun yhdysvaltalaiseen lääketutkimukseen, joka arvioi Sativexin tehokkuutta syöpäkipuihin. Tähän mennessä tutkimukseen on kirjattu mukaan 360 potilasta 14 eri maasta Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Etelä-Afrikasta. Tutkimustulokset tullaan julkaisemaan keväällä 2010.

Sativex on tällä hetkellä laillinen lääke Kanadassa MS-taudin hoidossa ja syöpäkivuissa, ja se odottaa lääkelupaa Iso-Britanniassa ja EU:ssa.

Lähde:

http://norml.org/index.cfm?Group_ID=8033

Kannabiksen laittomuus lisää syrjäytymisvaaraa

Norjalainen sosiologian professori Willy Pedersen on aina suhtautunut kriittisesti kannabiksen laillistamiseen.

Nyt hän on muuttanut käsityksensä oltuaan mukana tekemässä pitkäaikaistutkimusta, josta ilmenee, että  kannabiksen  laittomuus on nimenomaan tekijä, joka aiheuttaa nuorten leimautumista rikollisiksi ja siten edistää syrjäytymistä.   Tutkimus on julkaistu Addiction-lehdessä 15.10. 2009.

Willy Pedersenin artikkeli Morgenbladet-lehdessä 16.10. 2009:

Kannabis pitää laillistaa

Willy Pedersen

Kannabista käyttävistä nuorista aikuisista joka neljännellä käy huono tuuri.  He joutuvat tekemisin virkavallan kanssa.  Siitä maksettava hinta on usein kova.  Monille koituu vaikeuksia koulutuksessa ja työelämässä.

Muistan selvästi, kuinka viisitoista vuotta sitten Norjan lakimaailman nestori, professori Johs Andenæs nousi puhuja-aitioon. Hän sanoi: Norjan huumausainepolitiikka on  epäonnistunut olennaisissa puolissaan.  Salissa istui 400 kuulijaa, päihdepuolen ammattilaisia, poliitikkoja sekä valtakunnan oikeuskansleri ja hänen henkilökuntansa.

Andenæs jatkoi: kannabiksen käyttö ja hallussapito on laillistettava.  Kannabiksen käyttäjien rankaiseminen ei ole järkevää. He vahingoittavat vain itseään.  On myös perusteetonta olettaa, että rangaistukset vähentäisivät huumeiden käyttöä.

Seuraavaksi tapahtuvaa on ikävä kuvata omalta kannaltani. Andenæsin vieressä istui Nils Christie. Ajattelin, että hänen suhtautumisensa kannabikseen ja hippeihin ja moneen muuhun on jo 1960-luvulta asti ollut naiivia.  Ajattelin, että Andenæs lähentelee 85-ikävuotta ja Christie on selvästikin onnistunut vetämään hänet utopistiseen Kardemumma-maailmaansa.

Esitin sekä Andenæsiä etä Christietä vastaan  mielestäni hyvin perusteltuja väitteitä. Ensimmäiset laajat tutkimukset olivat silloin osoittaneet, että kannabis lisää psykoosin riskiä.  Sosiaaliset kustannukset voisivat olla myös korkeat: koulun keskeyttämistä, pikkurikollisuutta  ja vaikeuksia juurtua työelämään seuraisi kannabiksen käytön  vanavedessä.

Tästä huolimatta Christie ja Andenæs olivat oikeassa.  Kyseessä ei ollut hauras vaan rohkea mies, joka arvokkaasti nousi puhujapönttöön 1990-luvun puolivälissä. Miksi kerron tämän?  Siksi, että moni ajatteli kuten minä.  Pidimme Christien asennetta lapsellisena.  Ajattelimme, etä Andenæsiä oli johdettu harhaan.  Mutta me erehdyimme.

Kannabis tuli Norjaan uutena ja outona 1960-luvun loppupuolella ja ennakoi uutta huumeongelmaa  Sen jälkeen monet ovat tuhonneet elämänsä huumeilla ja kannabis on ollut osaltaan mukana siinä.  Se on ollut peruste rangaistuskäytännöille.

1960-luvun alkupuolella ei käytännössä ketään rangaistu huumeista ja rangaistuksetkin olivat lähinnä symbolisia.  Nyt rangaistukset ovat ankaria ja huumerikolliset täyttävät vankilamme.  Olin pitkään tyytyväinen tähän politiikkaan.

Vähitellen mielipiteeni on kuitenkin muuttunut.

Olen juuri julkaissut artikkelin tieteellisessä julkaisussa Addiction.  Artikkelin olen kirjoittanut yhdessä tutkijakollegani Thorbjørn Skardhamarin kanssa.  Se, mitä havaitsimme siinä, on syy muuttuneisiin näkemyksiini.  Seurasimme edustavaa otosta norjalaisista nuorista teini-ikäisistä lähes kolmikymppisiksi. Meillä on tietoa heidän sosiaalisista taustoista, perhesuhteista, koulunkäynnistä, työstä ja paljosta muusta. Lisäksi olemme kartoittaneet päihteiden käyttöä (alkoholi, kannabis, amfetamiini, kokaiini, ekstaasi).  Olemme yhdistäneet tietomme rikosrekisteriin (luonnollisesti häivyttäen henkilöllisyydet).  Näin olemme voineet tutkia, mitkä tekijät nuoren ja varhaisen aikuisen elämässä ovat liittyneet rangaistuksin.

Tärkein löytö tutkimuksessa on se, että  kannabiksen käyttäjillä on korkeampi todennäköisyys  saada rangaistuksia.  Ei väkivallan, hyöty- tai muun rikollisuuden,  vaan huumausainelakien rikkomisen vuoksi. Monet saadaan kiinni hallussapidosta, useat myös myynnistä.  Yli kymmenen kertaa kannabista käyttäneistä kaksikymmentä vuotta täyttäneistä joka neljättä on rangaistu.  Useilla on muitakin riskejä kannabiksen  lisäksi saada rangaistuksia.  Tietojemme analysointi osoitti, että kannabiksen käyttäjillä oli seitsemänkertainen todennäköisyys saada rangaistusseuraamuksia, ja nimenomaan huumeiden käytöstä.

Mitä huumetuomion saaminen merkitsee?

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että siitä voi koitua vakavia seurauksia;  ongelmia koulussa ja työelämässä,  sosiaalinen verkosto voi ryhtyä hyljeksimään, elämänlaatu laskee.  Huomionarvoista on myös se, että rangaistukset eivät vaikuta kannabiksen käyttöön.  Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että 95% jatkoi kannabiksen käyttöä tuomionsa jälkeen.  Monet tuomitaan myös kaupasta.  Ovatko he kylmäverisiä huumekauppiaita, jotka tekevät kaupalla suuria rahoja?  Ei, enimmäkseen he ovat tavallisia käyttäjiä, jotka joutuvat mukaan kauppaan.  Kannabiksella on paljon kysyntää, Oslossa lähes 50% nuorista aikuisista on kokeillut kannabista. Markkinat ovat suuret.  Kaupassa on paljon toimijoita ja rajat ostajien ja myyjien välillä ovat epäselviä.

Tavallisesti myymistä kutsutaan ”auttamiseksi”, mikä osoittaa itseymmärrystä. He näkevät itsensä osallisena yhteisiin talkoisiin. Jotkut hankkivat suuria määriä kannabista. Meidän tutkimuksessamme he elivät tavallista elämää,  vaikka he saivat aineen  laittomasti.  Kannabikseen liittyvä talous on suurempaa kuin heroiiniin, amfetamiiniin ja kokaiiniin liittyvä talous.  Monet käyttäjät saavat rangaistuksia, mutta he eivät koe tekevänsä mitään väärin.

Kannabis voi olla vaarallista ja on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. On olemassa vaara saada psyykkisiä kärsimyksiä psykoaktiivisista aineista, joita kannabis sisältää.  Mutta vain harvat saavat sellaisia.  Kannabis lasketaan mielellään vähemmän haitalliseksi kuin alkoholi tai tupakka.  Mutta sosiaaliset seuraamukset voivat olla mittavia.  Käyttäjät nimittäin joutuvat vedetyksi rikollisiin ympyröihin, mikä on seurausta vallitsevasta lainsäädännöstä.  Rikolliset ympyrät ovat suuria ja monialaista, jolla on yhteyksiä moniin muihin tahoihin, useampiin kuin mitä tavalliset ihmiset tulevat ajatelleeksi.  Monet kohtaavat niissä ympyröissä myös vaarallisempia aineita, kuten amfetamiini ja kokaiini.  Äärilaidoilla ovat kaikkein heikoimmat ryhmät mitä meillä täällä Norjassa on, eli pakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka myyvät kannabista Oslon keskustan läheisyydessä.

Sattumoisin kirja, jonka olen tehnyt heistä yhdessä Sveinung Sandbergin kanssa, julkaistaan myös tällä viikolla:  ”Street capital: Black cannabis dealers in a white welfare state” (”Katujen pääoma: mustat kannabiskauppiaat valkoisessa hyvinvointivaltiossa”). Kirjassa osoitamme että kannabiskaupasta saadut rahat vievät heitä tuhoisampaan päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen.

Haastattelin yhtä maamme suurinta kannabiksen salakuljettajaa.  Hän salakuljetti useita satoja kiloja kannabista. Osti sitä melkein ilmaiseksi Marokosta, toi Espanjan ja Hollannin läpi aineen Osloon.  Hän istuu nyt vangittuna, kun kysyin häneltä: ”Mitä jos kannabis laillistettaisiin?”.  Hän vastasi:  ”Se olisi meidän bisnekselle todella synkkä päivä.  Kannabis on yksi varmimmista aineista, joilla voi tehdä rahaa.  Aina riittää tarpeeksi naiiveja pikkukaupittelijoita ja asiakkaita.  Ei ole sattuma, että David Toska meni myös mukaan kannabiskauppaan.” (David Toska on kuuluisa norjalainen rikollinen.  -toim. huom.)

Aika on kypsä keskustelulle lainmuutoksesta kannabiksen suhteen. Ei ole olemassa yksinkertaisia  ratkaisuja, sillä Norja on mukana kansainvälisissä sopimuksissa.  Mutta monet ajattelevat kuten minä, vaikkakin peitellysti.  Viime vuonna olin suljetussa seminaarissa Britannian Ylähuoneessa.  Lady Amanda Feildingillä on edustuspaikka siellä.  Hän esitti Kannabiskomission raportin (The Cannabis Commission Report), jonka olivat laatineet maailman johtavat tutkijat ja jonka hän itse oli rahoittanut. Raportin johtopäätös oli se, että nykytilanne on erittäin huono. Kannabiksen kaupasta vastaa järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman.

Tupakan kanssa meillä on välineitä, joilla voi säädellä tupakkateollisuutta.  Meillä on varoituksia terveydellisistä haitoista, nikotiinin määrää tupakassa on rajoitettu ja myyntipaikkoja valvotaan.  Kannabista myydään joka paikassa, mutta viranomaisilla ei ole keinoja valvoa sitä.  Seminaari oli hyvin erikoinen sillä monet tahot olivat mukana – YK:n päättäviä henkilöitä, EU ja jopa EUROPOL (European Police Office).  Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa.  Kaikki olivat myös turhautuneita siitä, että ajatusta on poliittisesti mahdotonta viedä läpi.  Lady Amanda oli hyvin tyytyväinen avoimeen keskusteluun. Ennen kuin poistuimme kokouksesta hän muistutti meitä siitä, että kokous käytiin ”Chatham Housen säännöillä”  – kukaan ei saa siteerata kenenkään sanomisia.

Luulen, että aika olisi kypsä nähdä asia uusin silmin.  Johs Andenæs oli urhea mies. Ehkä Thorvald Stoltenberg on myös sellainen. Hän on saanut tehtäväkseen johtaa  huumausainepoliittista komissiota.  Veikkaisin, että hän ehdottaa uutta linjaa heroiinikysymyksessä.  On jännittävää nähdä, uskaltaako hän tarttua myös kannabikseen.

Willy Pedersen

Sosiologian professori Oslon yliopistossa

Lähteet:

Morgenbladet: Kannabis bør legaliseras

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091016/OAKTUELT/710169949

Tutkimusartikkeli Addiction-lehti (abstrakti):

”Cannabis and crime. Findings from a longitudinal study”.

http://www3.interscience.wiley.com/journal/122651391/abstract