Kannabinoidit HIV:n etenemisen hidastamisessa

Olemme hyvin tietoisia kannabinoidireseptorien stimulaation vaikutuksesta kehoon. Rentoutuminen, kivunlievitys ja lisääntynyt ruokahalu tulevat luultavasti ensimmäisinä mieleen. Nämä psykoaktiiviset vaikutukset ovat tulosta tetrahydrokannabinolin (THC) löytämien CB1-reseptorien aktivaatiosta aivosoluissa. Mutta on olemassa myös toinen reseptori, nimeltään CB2, joka sitoo THC:tä ja muita luonnollisia ligandeja kannabinoidireseptorille. CB2-reseptori löytyy immuunisysteemiin liittyvistä soluista ja sillä on suuri määrä tulehdusta ehkäiseviä sekä immuunivastetta heikentäviä aktivaatioon liittyviä vaikutuksia. Yleisimmin immuunivastetta heikentävät vaikutukset eivät ole haluttuja, mutta joskus niistä voi olla hyötyä.

Tohtori Guy Cabralin Virginia Commonwealth Universityssä suorittamassa tutkimuksessa huomattiin CB2-reseptorin stimulaation makrofageilla (syöjäsoluja) hillitsevän terveiden immuunisolujen matkaamista kohti HIV Tat-proteiinia. Tat on tärkeä säätelijäproteiini jota HIV käyttää säätelemään tulehduksia estäviä vastineita aiheuttaakseen tuhoa kehossa. Tat-proteiini näyttää epäilyttävästi ihmiskehon omilta proteiineilta ja voi sitoutua useanlaisiin immuunisolujen reseptoreihin käynnistäen tapahtumasarjoja jotka johtavat terveiden makrofagien matkaamiseen kohti HIV-sairastuneita soluja.

Tammikuussa 2010 Journal of Pharmacology and Experimental Therapeuticsissä julkaistun artikkelin Cannabinoid Inhibition of Macrophage Migration to the Tat Protein of HIV-1 is Linked to the CB2 Cannabinoid Receptor (Kannabinoidien ehkäisevä vaikutus makrofagien vaellukseen HIV-1:n Tat-proteiiniin liittyy CB2-kannabinoidireseptoriin) tekijöinä ovat Erinn D. Raborn ja Guy A. Cabral. Tekijät käyttivät makrofagisolulinjaa migraatiomallinnuksessa demonstroidakseen yksityiskohtaisesti, kuinka CB2-reseptoria stimuloitaessa makrofagit eivät enää vastaa Tat-proteiinille. Kemotaksiset vaikutukset kumoutuivat, eivätkä makrofagit enää kulkeutuneet kohti Tat-proteiinia.

Makrofagit ovat HIV-infektion pääkohteena, ja kerran tartunnan saatuaan solut alkavat tuottaa virusperäistä Tat (trans-activator of transcription) proteiinia sekä GP120-proteiinia, solusytokiini- ja kemokiinituotannon stimuloinnin lisäksi. Tämä aiheuttaa muutoksia isännän immuunisäätelyssä. HIV Tat-proteiinilla on lisäksi rooli monosyyttien vahvana kemoattraktanttina, ja näinollen se tuo oman panostuksensa saastuneiden solujen leviämiseen sen alkaessa houkuttaa terveitä soluja itseään kohti.

Suurimmalla osalla väärinkäytettävistä huumeista (opiaatit, kokaiini, amfetamiinit ja kannabinoidit) on haitallinen, tulehdusherkkyyttä lisäävä vaikutus. Erityisesti kannabinoidit ovat osoittaneet tulehduksia estäviä vaikutuksia, hilliten makrofagien stimulointiin liittyvien kemokiinien ja sytokiinien vaellusta tulehduksiin ja estäen makrofagien toiminnan. Kannabinoidien on myös todettu hillitsevän kemokiinireseptorien ilmentymistä, erityisesti reseptorilla CCR5, joka liittyy HIV:n pääsemiseen solujen sisälle. Näin huomataan CB2-kannabinoidireseptorin mahdolliset HIV:n vastaiset vaikutukset. Mikäli terveiden solujen matkaaminen HIV:n saastuttamiin soluihin estyy, taudin eteneminen hiljenee.

Kannabinoideihin perustuva hoitomuoto olisi nykyisiin HIV:n etenemiseen hidastavasti vaikuttaviin lääkkeisiin verrattuna vähemmän myrkyllistä. Kun otetaan huomioon kaikki muodot, jotka HIV on löytänyt käyttääkseen omaa immuunisysteemiämme itseämme vastaan uhaten selviytymistämme, voisi vastahyökkäykseen ja immuunisysteemin kontrollin palauttamiseen perustuva lähestymistapa olla paljon tehokkaampi kuin kehitteillä olevat lääkkeet jotka kohdistuvat suoraan HIV:hen tai käyttävät sytokiineja aktivoidakseen valmiiksi väsyneen immuunisysteemin.

Lähde:

BitesizeBio

On aika lopettaa huumesota

Yhtenä Globaalin huumekomission edustajana Richard Branson vieraili Portugalissa onnitellakseen heitä 10 vuoden aikana menestykseksi osoittautuneesta huumepolitiikasta.

Kymmenen vuotta sitten Portugalin hallitus vastasi yleisön laajaan huolestuneisuuteen huumeista ja niiden käytöstä hylkäämällä kokonaan ”huumesodan” lähestymistapana ja sen sijaan he dekriminalisoivat huumeiden hallussapidon ja käytön. Lisäksi tehtiin tärkeitä vastuualueiden uudelleenjärjestelyjä siirtämällä huumeiden kysynnän kasvu ja riippuvuuksien hallinta sisäministeriön alaisuudesta terveysministeriön alaisuuteen. Näin saatiin muutettua virallinen suhtautuminen huumeita käyttävään henkilöön rikollisen sijasta hoidettavana potilaana.

Nyt Portugali tarjoaa kymmenen vuoden arvokkaat kokemukset siitä kuinka dekriminalisointi yhdistettynä näyttöön perustuviin strategioihin voi vähentää huumeiden käyttöä, riippuvuuksia, paluuta rikosten pariin, HIV-infektioita ja mikä monelle tärkeintä; luoda turvallisempia yhteisöjä kaikile ihmisille. Branson haluaa kertoa selkeästi mitä on oppinut vierailullaan Portugaliin ja mitä muiden maiden tulisi tutkia pikaisesti.

Vuonna 2001 Portugalista tuli ensimmäinen Euroopan maa, joka virallisesti poisti kaikki rikosoikeudelliset seuraamukset henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen huumeiden, kuten marihuanan, kokaiinin, heroiinin ja metamfetamiinin, hallussapidosta.
Vankilatuomio korvattiin tarjouksella hoidosta. Ajatuksena oli, että vankilan pelko ajaa addiktit maan alle ja että vangitseminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hoito.

Portugalin uuden hallinnon myötä syylliseksi pienten määrien hallussapitoon todetut ihmiset lähetettiin psykologista, sosiaalityöntekijästä ja vankilan sijaan sopivaan hoitoon ohjaavasta oikeusavustajasta koostuvan paneelin eteen. Hoitoonohjauskin voidaan hylätä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Köyhän, sosiaalisesti konservatiivisen ja suurelta osin katolilaisen maan kriitikot pelottelivat rangaistavuuden poistamisen avaavan maan ”huumeturisteille” ja pahentavan Portugalin huumeongelmaa. Maassa oli yksi korkeimmista kovien huumeiden käyttöasteista Euroopassa. Nykytilannetta kuvaava Cato-instituutin tutkimus osoittaa kuitenkin päinvastaista.

Cato-instituutin huhtikuussa 2011 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että viisi vuotta huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon dekriminalisaation jälkeen laittomien huumeiden käyttö portugalilaisteinien keskuudessa oli vähentynyt ja likaisten neulojen yhteiskäytön aiheuttamien uusien HIV-infektioiden määrä romahti. Samaan aikaan huumeongelmaansa apua hakevien ihmisten määrä kaksinkertaistui.

Dekriminalisaatio ja sen tuomat muutokset ovat mahdollistaneet Portugalin hallituksen hallita ja valvoa huumeisiin liittyviä ongelmia paljon paremmin kuin kuin käytännössä mikään muu länsimaa voi tehdä.

Verrattuna Euroopan ja Yhdysvaltojen huumeidenkäyttölukemiin Portugalin tilastot ovat erittäin vakuuttavia:

Dekriminalisoinnin jälkeen Portugalilla on EU-alueen matalin kannabista joskus elämänsä aikana käyttäneiden osuus yli 15-vuotiaiden keskuudessa: vain 10%. Yhdysvaltojen vertailukelpoisin lukema kuvaa yli 12-vuotiaiden kannabiksenkäyttöä ja siellä käyttöaste on 39,8%. Useammat yhdysvaltalaiset ovat käyttäneet kokaiinia kuin portugalilaiset kannabista.

Caton tutkimuksen mukaan vuosien 2001 ja 2006 välillä mitä tahansa laittomia huumeita elämänsä aikana kokeilleiden osuus ikäryhmässä seitsemäsluokkalaisista yhdeksäsluokkalaisiin tippui lukemasta 14,1% lukemaan 10,6%. Myös vanhempien teinien huumeiden käyttö väheni.

Heroiinin käyttö 16-18 vuotiaiden keskuudessa tippui 2,5%:sta lukemaan 1,8%. Uusien HIV-infektioiden määrä huumeidenkäyttäjien keskuudessa tippui 17% vuosien 1999 ja 2003 välillä. Heroiinin ja vastaaviin huumeisiin kuolleiden määrä vähentyi yli puolella.

Dekriminalisoinnin jälkeen huumeriippuvuutensa hoidoksi korvaushoitolääkkeitä metadonia tai buprenorfiinia käytti 14877 kun aiemmin määrä oli vain 6040. Lainvalvonnossa ja oikeusprosesseissa säästetty raha mahdollisti rahoituksen lisäämisen korvaushoidoille ja ilmaisen hoidon.

Omaisuutta koskevat varkaudet ovat vähentyneet todella dramaattisesti. Joidenkin arvioiden mukaan 50-80% omaisuutta koskevista varkauksista on huumeiden käyttäjien tekemiä.

Yhdysvalloissa on maailman korkeimmat käyttölukemat kokaiinin ja kannabiksen osalta. Samaan aikaan suurimmassa osassa EU:ta, kuten vaikka Hollannissa, on huomattavasti vapaamielisemmät huumelait kuin Yhdysvalloissa, mutta silti selvästi matalammat käyttölukemat.

Nykyinen poliittinen keskustelu perustuu pääosin ”spekulointiin ja pelon lietsontaan” lievemmän huumepolitiikan seurauksien empiiristen tutkimusten ja olemassa olevien aineistojen analysoinnin sijaan. Portugalissa tarkoituksena oli neutraloida yksi maan suurimmiksi uhkaavasti kasvaneista kansanterveydellisistä ongelmista. Dekriminalisointi ei johda lisääntyneeseen huumeiden käyttöön.

Portugalin 10 vuotta jatkunut kokeilu osoittaa selvästi, että liika on liikaa. On aika lopettaa sota huumeita maailmanlaajuisesti. Meidän täytyy lopettaa huumeidenkäyttäjien kriminalisointi. Huumeidenkäyttäjille tulisi tarjota hoitoa ja mahdollisuutta terveeseen parempaan elämään – ei vankilaa. Huono huumepolitiikkaa vaikuttaa kirjaimellisesti satojen tuhansien yksilöiden ja yhteisöjen elämää ympäri maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääketieteellistä apua heille joilla päihteiden käyttö on ongelma.

Huono huumausainepolitiikka vaikuttaa kirjaimellisesti satoihin tuhansiin yksilöihin ja yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääkärin apua niille, joilla on ongelmia huumeidenkäyttönsä kanssa – ei rikosoikeudellisia rangaistuksia.

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Sir Richard Branson on Virgin-imperiumin perustaja, Iso-Britannian seitsemänneksi rikkain henkilö ja hän on pian viemässä turisteja avaruuteen.

Lähde:

Sir Richard Bransonin blogi

Israel höllentämässä lääkekannabisrajoituksia

Israelin terveysministeriö on antanut viidelle uudelle lääkärille luvan määrätä lääkekannabista.

Sunnuntaina Israelin terveysministeriö antoi luvan viidessä eri sairaalassa sijaitsevalle lääkärille määrätä lääkekannabista potilaille jotka kärsivät muunmuassa syövästä ja kroonisesta kivusta. Terveysministeriön käynnistämässä pilottihankkeessa on tarkoituksena lisätä kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiin määrääviä lääkäreitä. Viranomaisten mukaan tulevaisuudessa kupat holimien (Israelin terveydenhuoltojärjestelmä perustuu erilaisten organisaatioiden, kupat holimien, tarjoamiin terveydenhuoltopalveluihin, ja asukkaat voivat valita palveluntarjoajansa) osastojen johtajat voivat määrätä lääkekannabista.

Ministeriö arvioi, että vuonna 2010 tulee olemaan 66% nousu lääkekannabislupien määrässä tuoden helpotusta kaikkiaan noin 5000 potilaalle. Ministeriö odottaa tulevaisuudessa kymmeniä tuhansia potilaita hoidettavan lääkekannabiksella. Terveysministeriö hyväksyi äskettäin 360  uuden israelin sekelin suuruisen kuukausittaisen korvauksen lääkekannabiksen käyttäjille kattamaan kasvavia kuluja.

Suurin osa lääkekannabisresepteistä myönnetään potilaille jotka kärsivät kroonisesta kivusta, esimerkiksi fibromyalgiasta, syövästä, HIV/AIDSista, neurologisista häiriöistä, MS-taudista, astmasta ja glaukoomasta, sekä traumanjälkeisestä stressihäiriöstä kärsiville Israelin Puolustusvoimien veteraaneille.

Tähän mennessä 14 Israelilaista farmia on saanut luvan kasvattaa lääkekannabista, mutta vain kolme on tällä hetkellä toiminnassa. Viime kuukausina poliisi on varoittanut rikollisjärjestöjen kasvaneesta kiinnostuksesta lääkekannabiksen tuottamista kohtaan. Toukokuussa poliisi tiukensi lääkekannabiksen kasvattajien valvontaa ja esitteli uudet turvallisuusmääräykset lääkekannabiksen potilaille kuljettamiseen.

Lähde:

http://www.haaretz.com/news/national/israel-relaxes-restrictions-on-medical-marijuana-1.312347

Lääkekannabis laillista nyt myös New Jerseyssä

New Jersey liittyi jatkuvasti kasvavaan osavaltioiden joukkoon ja sallii kannabiksen lääkinnällisen käytön.

New Jerseyn lisäksi jo 14 osavaltiota sallii lääkekannabiksen käytön Yhdysvalloissa. New Jersey liittyi joukkoon maanantaina 18.1., kun kuvernööri Jon S. Corzine allekirjoitti lakiehdotuksen.

Maanantai oli Corzinen viimeinen työpäivä kuvernöörinä ja hän allekirjoitti ison tukun lakiehdotuksia. Lääkekannabista koskeva tuore laki sallii sen käytön kroonisiin ja kuolemaan johtaviin tauteihin. Tällaisia ovat mm. syöpä, silmänpainetauti, HIV/AIDS, sekä krooniset toimintakykyä rajoittavat taudit tai tilat, jotka johtavat hivuttaviin syndroomiin, vakavaan tai krooniseen kipuun, vakavaan pahoinvointiin, kohtauksiin ja vakaviin tai hellittämättömiin lihasspasmeihin.

”Tämä laillistaminen antaa lupausta monille New Jerseyn asukkaille mahdollisuudesta helpottaa kärsimyksiään nyt ja tulevaisuudessa antamalla heille mahdollisuuden saada laillisesti lääkekannabista”, Corzine sanoi. ”Lakiesityksessä on vaadittavat suojat ja säännökset, joilla varmistetaan, että kroonisesta tai kuolemaan johtavasta taudista kärsivät saavat helpotusta, mutta jotka turvaavat osavaltiomme vahvan aseman viihdekäyttöä vastaan.”

Laillistaminen sallii vaihtoehtoisten hoitokeskusten aloittaa toimintansa lääkkeen jakamiseksi rekisteröidyille ehdot täyttäville potilaille. Päästäkseen mukaan potilailla täytyy olla diagnoosi lääkäriltä, johon heillä on hoitosuhde entuudestaan ja heidän täytyy kärsiä ”rajoittavasta lääkinnällisestä tilasta”. Tämän jälkeen he voivat hakea rekisteröintiä ja henkilökorttia Terveyden ja vanhuspalveluiden osastolta lääkekannabiksen käyttöön.

Lähteet:

http://www.bizjournals.com/philadelphia/stories/2010/01/18/daily11.html
http://www.politicsdaily.com/2010/01/19/before-stepping-aside-in-new-jersey-corzine-signs-medical-marij/

Huumeiden dekriminalisointi Portugalissa toimii – kymmenen faktaa Portugalin kokemuksista

Todisteet joita Portugalissa on kertynyt vuodesta 2001, kertovat että huumausaineiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointi on tuonut muassaan lukuisia hyötyjä, muttei juuri haittoja.

Tässä kymmenen faktaa Portugalin tilanteesta:

1. Maahan kohdistuvasta huumeturismista ei juuri ole todisteita: 95% kaikista huumausainerikkomuksesta maassa syytetyistä sitten vuoden 2001 (jolloin dekriminalisointi astui voimaan -toim. huom.) on portugalilaisia.
2. Salakuljetus, mitattuna tuomittujen määrällä, on vähentynyt.
3. Huumausaineiden käytön seurauksena (suonensisäinen käyttö ja likaiset neulat -toim. huom.) leviävien sukupuolitautien uudet tartunnat ovat vähentyneet huomattavasti.
4. Yliannostuskuolemat ovat vähentyneet dramaattisesti.
5. Narkomaanien määrät korvaushoidoissa nousivat vuoden 1999 kuudestatuhannesta vuoden 2008 kahteenkymmeneenneljään tuhanteen. Hoidettavien määrä on nousussa, mutta käyttäjien määrä laskussa.
6. Vuosien 2001 ja 2007 välillä ainakin kerran elämässään heroiinia kokeilleiden portugalilaisten määrä nousi marginaalisesti yhdestä prosentista 1,1 prosenttiin.
7. Portugalilla on yksi Euroopan matalimmista kannabista edes kerran elämässään kokeilleiden ihmisten osuudesta.
8. Heroiinin ja muiden huumausaineiden käyttö on vähentynyt haavoittuvien nuorten ikäryhmien keskuudessa.
9. Suonensisäisesti heroiinia käyttävien määrä (kaikista heroiinin käyttäjistä) on pudonnut dekriminalisointia edeltäneestä 45 prosentista nykyiseen 17 prosenttiin.
10. Narkomaanit kattavat nykyään vain 20% Portugalin HIV-positiivisista, luvun ollessa ennen 56%.

Summa summarum: Päinvastoin kuin dekriminalisoinnin kriitikot ennustivat, Cato-instituutin tutkimus totesi että ”yksikään alkuperäisistä tuomiopäivän skenaarioista, oli sitten kyse nuorten huumeidenkäytön lisääntymisestä tai Lissabonin muuttumisesta huumeturistien turvasatamaksi, ei ole toteutunut.”

Lähde: http://mjperry.blogspot.com/2009/09/drug-decriminalization-in-portugal-is.html

Yhdysvallat on laillistamassa kannabista kaikessa hiljaisuudessa

Tavallinen jointti voi pelastaa ihmishenkiä. Nyt katsotaan eteenpäin, jotta järjetön kieltolaki voitaisiin lopettaa.

Kun yritysmaailman journalismin Raamattuna pidetty Fortune-lehti tekee kansijutun otsikolla ”Onko pilvi jo laillista?”, tietää siitä asioiden olevan muuttumassa Yhdysvalloissa. Sen tietää myös siitä, kun Barack Obaman Oikeusministeriö julkaisee pitkään odotetun muistion, jonka viesti on, ettei liittovaltion hallitus enää puutu lääkekannabisapteekkien toimintaan – niin kauan kuin se toiminta on osavaltion lainsäädännön hyväksymää. Tämä asia virallistettiin lokakuussa.

Kaiken lisäksi kyseessä ei ollut symbolinen ele. Kannabiksen lääkekäyttö – oli kyseessä sitten kemoterapian aiheuttama pahoinvointi, AIDS:iin liittyvä kuihtuminen, viherkaihi tai jokin muu syy – on nyt laillista 13:ssa osavaltiossa, mukaan lukien suurin niistä, eli Kalifornia. Ensi vuonna 13 muuta osavaltiota ovat aikeissa äänestää aiheesta tai muutoin seurata esimerkkiä. Viime viikolla Kalifornian lainsäädäntökomitea piti ensimmäiset istunnot. Ne eivät koskeneet ainoastaan lääkekannabiksen laillisena pitämistä, vaan myös kaiken kannabiksen dekriminalisointia. Kannusteena tähän olisivat massiiviset rahavirrat, jotka vararikossa oleva osavaltio voisi valjastaa käyttöönsä kannabisverojen myötä.

Aiheesta on tehty myös ovensuukyselyitä. Vuonna 1970 84 % amerikkalaisista halusi pitää kannabiksen laittomana. Nykyisin tämä luku on romahtanut 54 %:iin. Laillistamisen puolella olevien osuus on noussut 60-luvun lopun 18 %:sta nykypäivän 44 %:iin. Saman trendin jatkuessa suurin osa amerikkalaisista tulisi puolustamaan laillistamista jo Obaman ensimmäisen kauden lopussa. Läntisissä osavaltioissa 53 % haluaisi laillistaa ja verottaa kannabista jo tällä hetkellä. Laillistamista tukevat eniten nuoremmat ikäpolvet, ”Obama-sukupolvi”, mutta tukea on alkanut kuulua myös republikaanisen puolueen riveistä.

Todellisuus on kuitenkin jo ovensuukyselyiden edellä. Matka Los Angelesiin voisi antaa sellaisen mielikuvan, että kannabis on jo laillista. Kaupungissa on yli 800 kannabiskauppaa ja Kalifornian osavaltiossa niitä on jo arviolta 7000 kappaletta. Se on monta kertaa enemmän kuin Hollannissa.

Kannabisluvan saaminen lääkäriltä on helpompaa kuin henkivakuutuksen ottaminen. Sen voi todeta lukemalla lehti-ilmoituksia, joissa mainostetaan konsultaatiota 200 dollarin maksua vastaan. Kannabiskauppoja löytyy joka lähtöön, parin pennin puulaakeista aina kapitalistiseen makuun sopiviin luksusmyymälöihin saakka. Lääkekannabisliiketoiminnasta haaveileville yksityisyrittäjille pidetään aiheeseen liittyviä seminaareja. Kaupoissa pidetään esillä jalostettuja lajikkeita, joiden avulla voidaan saavuttaa erityisesti räätälöityjä vaikutuksia: jotkut sopivat pahoinvoinnin lievittämiseen, toiset ruokahalun kiihottamiseen tai nukkumisvaikeuksiin; osa taas auttaa hereillä pysymiseen, elokuvien katselemiseen tai yleiseen rentoutumiseen.

Kannabiksen tärkeimmän aktiivisesti vaikuttavan ainesosan, THC:n määrä on paljon suurempi kuin aiemmin (joskaan väitteellä ei ole todellista pohjaa, vaan sekä vahvempia että miedompia lajikkeita on aina ollut olemassa, eikä merkittävää vahvuuden nousua ole ollut. Tälle esteensä asettaa jo kasvibiologia. -toim.huom.) Mutta koska kukaan ei ole koskaan kuollut kannabiksen yliannostukseen, on vaikea sanoa miksi sillä olisi merkitystä. Tietenkin jos henkilöllä on pitkä historia mielenterveysongelmien suhteen, ei aivojen kannabinoidireseptoreiden kanssa ole suositeltavaa leikkiä. Mutta sellaisten ihmisten ei kannattaisi käyttää myöskään muita huumausaineita, puhumattakaan liiallisesta alkoholinkäytöstä. Useimmille ihmisille vahvempi kannabis tarkoittaa ainoastaan sitä, että ainetta tarvitsee ottaa vähemmän toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi. Jos sattuu ottamaan liian paljon, todennäköisesti seurauksena on vain torkahtaminen sekä herääminen ilman krapulaa. Jos baarit alkaisivat myydä kannabista kaljan sijasta, rikostilastot romahtaisivat.

Amerikkalaiset – joille kannabiksen käyttö on lähestulkoon siirtymäriitin tasoinen tapahtuma yliopisto-opiskeluiden alkaessa – tietävät tämän, ja jossain vaiheessa he ovat lopettaneet teeskentelemästä muuta. Viimeiset kolme presidenttiä ovat polttaneet kannabista nuoruusvuosinaan, vaikkakin ainoastaan yksi heistä on kirjoittanut siitä avoimesti. Kun Obamalta kysyttiin Clintonin tapaan kannabissavun hengittämisestä, hän vastasi: ”Eikös se ollut tarkoituskin”. Nuorten kannattajiensa järjestämässä online-konferenssissa ensimmäinen kysymys kuului, olisiko kannabiksen laillistaminen ja verottaminen hyvä asia valtion kassan kartuttamista ajatellen. Obama vain naureskeli aiheelle, mutta yli biljoonan dollarin vuosittaisen budjettivajeen jatkuminen saattaa jossain vaiheessa hyydyttää hymyn.

Yksi avain muutokseen on ollut huomion kiinnittyminen kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Ihmiskunta on käyttänyt kannabista lääkkeenä vuosituhansien ajan. Sitä myytiin joskus Yhdysvalloissa Eli Lillyn lääkeyhtiön toimesta. Kun käyttö sallittiin myötätuntoisesti muutamalle henkilölle, huomattiin vahingossa kuinka vaaratonta se on. Se ei ollut kemiallista riippuvuutta aiheuttava, vaikkakin jonkinlaisia mietoja vieroitusoireita voi tulla pitkäaikaiskäyttäjille, jotka lopettavat käytön välittömästi. Sen sivuvaikutukset ovat minimaaliset verrattuna muihin vastaaviin käyttötarkoituksiin määrättyihin lääkkeisiin. Se on paljon vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin tupakka tai alkoholi. Se ei johda merkittävästi minkäänlaiseen antisosiaaliseen käytökseen, toisin kuin esimerkiksi metamfetamiini, kokaiini tai heroiini. Useat sen käyttäjistä ovat menestyviä ja tuottavia yhteiskunnan jäseniä, jotka vain valitsevat kannabiksen alkoholin sijaan iltaa rentouttamaan tai helpotuksena syöpähoidon kestämiseen.

Kun kiellämme AIDS-potilailta heidät hengissä pitävän työkalun, ratkaisemme asian kuoleman eduksi. Minulla on ystävä, joka ei olisi koskaan voinut käyttää hänet pelastanutta lääkitystä ilman kannabista. Se oli jossain määrin silmiä aukaiseva tarina, ja monilla muillakin ihmisillä on ollut samankaltaisia kokemuksia. Onko se porttihuume? Toki monet kovien huumeiden käyttäjät ovat polttaneet pilveä ensi alkuun. Mutta lähes kaikki heistä ovat aloittaneet alkoholilla, ja se ei ole laitonta.

Tietenkään mikään ei ole väistämätöntä. Poliisi valvoo sitä yhä ja sadattuhannet amerikkalaiset, suhteettoman suuri osa heistä tummaihoisia ja köyhiä, ovat sen vuoksi vankilassa. Los Angelesin epäonnistuminen säädellä riittävästi sen satoja kannabiskauppoja saattaa johtaa niiden yhteyksiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Siitä voisi tulla takaisku, joka kriminalisoisi uudelleen koko toiminnan.

Asiaa täytyy seurata pari vuotta, jonka aikana selvinnee, toteutuvatko nämä pelot vai käykö asiassa toisin. Luultavasti laillistamista seuraavan vuosikymmenen aikana kannabiksen kieltolaista tulee yhtä outo menneisyyden asia, kuin alkoholin kieltolaista on tullut. Loppujen lopuksi tarpeettomat kieltolait kaivavat maata ainoastaan itsensä alta. Ja tällä hetkellä miljoonat syöpä- ja HIV-potilaat ovat laillistamisen puolella. Samaan aikaan jotkut epätoivoiset hallituksen osastot etsivät, mitä verottaa seuraavaksi. Asia voi mennä jopa vielä pidemmälle: pian kannabis saattaa olla tupakointiakin hyväksyttävämpää.

Tabujen tarve on toki ikuinen, mutta tabujen kohteet muuttuvat jatkuvasti. Tupakan aikakausi saattaa elää viimeisiä hetkiään ja kannabiksen vuosituhat voi olla juuri alkamassa.

Lähde:

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/us_and_americas/article6897958.ece

Parempi maailma: Laillistetaan huumeet

Sen sijaan, että lapsemme ja me olisimme turvassa, sota huumeita vastaan tekee maailmasta paljon vaarallisemman paikan.

Tämän vuoden aikana 4000 ihmistä on kuollut Meksikon huumesodassa. Se on kammottava luku. Jos vain hyvä haltija voisi heilauttaa taikasauvaa ja loitsia kaikki laittomat huumeet pois maan päältä, maailmasta tulisi parempi paikka.

Ainahan sitä uneksia voi. Tajuntaan vaikuttavien aineiden käyttö on ollut olemassa yhtä pitkään kuin ihmiskuntakin. Sitä ei ole onnistuttu poistamaan ankarimpienkaan huumausainelakien avulla. Koska huumeet ovat täällä jäädäkseen, kuinka voisimme rajoittaa niiden aiheuttamaa vahinkoa?

Todistusaineiston mukaan suurimmat ongelmat eivät ole lähtöisin huumeista itsestään, vaan niiden laittomuudesta. Ilmeinen vastaus siis olisi: laillistetaan huumeet.

Nykytilanteen ylläpitämistä perustellaan usein sillä, että pitämällä huumeet laittomana, saadaan lakia kunnioittava enemmistö pidettyä niistä erossa, ja samalla haittojen kokonaismäärä pysyisi kurissa.

Tarkempi katselu kuitenkin osoittaa, että tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Briteissä, kuten monissa muissakin maissa, todellinen huumekuri alkoi 60-luvun lopulla, ja silti hallituksen tilastojen mukaan heroiini- ja kokaiiniriippuvaisten määrä on kasvanut siitä lähtien: alunperin 1000 käyttäjästä nykypäivän 100 000 käyttäjään saakka. Sama kuvio on toistunut ympäri maailman.

Toisenlainen lähestymistapa kysymykseen olisi katsoa, käyttävätkö ihmiset vähemmän huumeita niissä maissa, joissa on tiukempi huumausainelainsäädäntö. Vuonna 2008 WHO tutki 17:ää eri maata, eikä löytänyt sellaista korrelaatiota. Yhdysvalloissa on maailman suurimmat käyttäjämäärät huolimatta tiukasta päihdelainsäädännöstä (PLoS Medicine, vol 5, p e141).

Kolmas todiste tulee siitä, mitä tapahtuu huumelakejaan höllentävälle maalle, kuten Portugali vuodesta 2001. Siinä missä huumekauppa on yhä laitonta Portugalissa, kaikkien huumausaineiden henkilökohtainen käyttö on dekriminalisoitua.

Tulos? Huumeidenkäyttö on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, mutta terveysongelmat ja huumausainekuolemat ovat lähteneet laskuun. ”Kaikilla mittaustavoilla tutkittuna portugalilaisen dekriminalisaation rakenteet ovat osoittautuneet huomiota herättävän onnistuneiksi”, kertoo tuore raportti Cato-instituutilta, joka on Washingtonissa operoiva liberaali suunnitteluryhmä.

Vähän aikaa sitten Meksiko dekriminalisoi kaikkien huumeiden pienten määrien hallussapidon, Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi pienimuotoisen kannabiksen käytön ja Kolumbian korkein oikeus ei pidä huumeiden käyttöä rikoksena.  Latinalaisessa Amerikassa on ylipäänsä suurta halua lopettaa huumesota.

Huumeiden laittomaksi asettaminen johtaa epäonnistumiseen kaikissa tavoitteissa. Mutta juuri tarkoituksettomat kieltolain seuraukset tekevät sen vastustamisesta niin kiinnostavan tapauksen. Kieltolaki ruokkii rikollisuutta monella tavoin: ilman valtion tukea saattavat narkomaanit joutua rahoittamaan harrastuksensa esimerkiksi ryöstelyllä, siinä missä nuorisoa voidaan houkutella huumekauppaan rahan ja statuksen saamisella.

Muun muassa Kolumbiassa ja Meksikossa huumekaupasta saatavat rahat ovat synnyttäneet aseistettuja rikollisorganisaatioita, joiden resurssit kilpailevat jo valtion kanssa. Murhat, kidnappaukset ja korruptio kukoistavat. Ei ole yllätys, että näissä maissa on halua kokeilla sodan sijaan toisenlaista, vähemmän veristä, lähestymistapaa.

Huumeiden laittomuus tekee niistä myös vaarallisempia. Puhtaiden neulojen puute johtaa tappavien viruksien, kuten HIV:n ja hepatiitti C:n leviämiseen.

Mikä siis on vaihtoehto? On olemassa useita malleja huumeiden laillistamisen järjestämiselle. Niihin lukeutuvat lääkärin reseptit, lisensoiduissa tiloissa käyttäminen tai jopa myynti samanlaisilla järjestelyillä kuin alkoholin ja tupakan suhteen, mukaan lukien terveysvaroitukset ja ikärajat.

Jos tämä ajatus masentaa, kannattaa muistaa, että Yhdysvalloissa useat teini-ikäiset ovat sitä mieltä, että kannabista on helpompi ostaa kuin olutta.

Minkä tahansa päihteen käytöllä on olemassa terveysriskejä, mutta laillinen huumekauppa ainakin varmistaisi sen, että nautittavien aineiden laatu on hyvä ja käyttöannokset sopivia. Suuri osa nykyisestä arviolta 300 miljardin huumekaupasta voitaisiin kääntää laillisiksi työpaikoiksi. Ja sen sijaan, että käytämme kymmeniä miljardeja kieltolain valvontaan, valtiot voisivat saada lisätuloa veroista, joita voitaisiin käyttää pienen ongelmakäyttäjäjoukon vieroitukseen ja lääkintään.

Ikävä kyllä ajatus siitä, että huumeiden kieltäminen olisi paras tapa suojella heikkoja yksilöitä – etenkin lapsia – on saanut vahvan tunnepohjaisen otteen ihmisistä ja sitä poliitikot käyttävät mieluusti hyväkseen. Useiden vuosikymmenten aikana lait ja yhteiskuntapolitiikka ovat aaltoilleet todistusaineiston kasvojen edessä sen sijaan, että ne olisivat suojelleet meitä. Tämä lähestymistapa on tehnyt maailmasta paljon vaarallisemman paikan, kuin sen tarvitsisi olla.

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Clare Wilson

Lähde:

http://www.newscientist.com/article/mg20327251.100-legalise-drugs.html

Kannabislääkintä ja tiede

Tieteen kiinnostus kannabista kohtaan on lisääntynyt ja lisääntyy entisestään päivä päivältä, ja se on sairaiden etu.

Huolimatta kannabiksen aiheuttamasta polemiikista Kalifornian osavaltion pääkaupungin Sacramenton kaupungintalolla sekä Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C.:ssa, maailmanlaajuinen tiedeyhteisö on viime aikoina tutkinut ainetta lisääntyvällä mielenkiinnolla. Paikalliset potilaat ja lääkärit ovat erittäin innostuneita THC:n mullistavista mahdollisuuksista lääkeaineena.

Sacramentossa on kohtalaisen suuri lääkekannabisyhteisö, jossa on mukana potilaita, avuntarjoajia ja tutkijoita. Jotkin lääkekannabisapteekit toimivat suoraan yhteistyössä potilaiden ja lääkäreiden kanssa, pienentäen kuilua lääketieteellisen tiedon ja sosiaalisen tuen välillä.

Sacramenton asukas Thomas Coy on työskennellyt yhdessä Capitol Wellness -lääkekannabisapteekin kanssa sen avautumisesta lähtien, vuodesta 2004. Hän on HIV:n/AIDS:n kanssa elävä 28-vuotias aktivisti.

”Kannabis on auttanut minua valtavasti”, hän sanoi. ”Olen ollut mukana lääkeohjelmissa ja -kokeissa vuodesta 1983 lähtien.”

Kannabis auttaa Coyta elämään tautinsa kanssa ja selviämään monista sen aiheuttamista oireista. Neljän jointin polttaminen päivittäin ehkäisee kohtauksia, helpottaa pahoinvointia, taistelee keuhkokuumetta vastaan ja lisää ruokahalua.

”Ilman lääkekannabista olisin kuollut”, Coy sanoi. ”Lääkäreiden mielestä olen elävä ihme.”

Huolimatta terveydentilastaan, jota monet pitäisivät toimintakykyä haittaavana, Coy viettää aktiivista elämää ja johtaa tukiryhmiä. Viimeksi hänen HIV/AIDS-ryhmänsä oli yhdistetyllä telttailu- ja lauttaretkellä.

Coy avustaa potilaita sekä sosiaalisesti että lakiasioissa, ja on ollut useita vuosia mukana potilaiden oikeuksia ajavassa järjestössä Americans for Safe Access:ssa. Hän on todistanut lukuisia kertoja liittovaltion ahdistelemien potilaiden ja kannabiskerhojen puolesta.

”Minä ilmestyn paikalle ja kohotan ääntäni”, hän sanoi. ”Ilmoitan, että ’tämä on lääkettä, näpit irti siitä’.”

Coyn kaltaiset potilaat ovat yleinen näky lääkekannabisapteekeissa ja joukkokokouksissa, sekä marsseilla, joissa he taistelevat oikeudestaan lääkitä itseään AIDS:a, syöpää, MS-tautia, fibromyalgiaa, glaukoomaa ja muita tauteja vastaan. Lista on pitkä.

Kannabista koskevat lääketieteelliset tutkimukset ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, ja lääkäri Frank Lucido on seurannut tätä kehitystä.

Lucido on toiminut yleislääkärinä kolmekymmentä vuotta. Alkaen vuodesta 1996, jolloin lääkekannabis sallittiin Kaliforniassa, hän on ollut rohkeasanainen ja arvostettu yrttilääkityksen puolestapuhuja.

”Aloin perehtyä aiheeseen heti, kun lääkekannabiksesta tuli laillista”, hän kertoi Sacramento Press -lehdelle. ”Jokainen lääkäri tietää, että hänellä on parisenkymmentä todella kovilla olevaa potilasta, jotka voisivat hyötyä suuresti lääkekannabiksesta.”

Lucidon opiskellessa lääketiedettä 70-luvulla lääkärit eivät ottaneet selvää kannabiksesta ja tiedossa oli vain sen väitetty suuri potentiaali väärinkäyttöön.

”Meidän tuntemamme kannabiksen vaarat olivat paisuteltuja”, hän sanoi. ”Me kaikki näimme opiskelijatovereidemme käyttävän kannabista ja suoriutuvan silti erittäin hyvin.”

Lucidon kiinnostus heräsi uudelleen, kun Kalifornian Proposition 215 -lääkekannabislakialoite tuli äänestettäväksi. Hän kuuli huhuja, että kannabiksella oli joitakin epämääräisiä lääketieteellisiä hyötyjä, ja alkoi tutustua tutkimuksiin saadakseen selville miten kannabis itse asiassa vaikutti.

”On vielä paljon asioita joita emme tiedä, mutta tiedämme sen, että on olemassa vähintään 70 aktiivista kannabinoidia sekä useita CBD-yhdisteitä”, hän sanoi.

Kannabinoidit ovat se ”juttu” kannabiksessa, jotka saavat ihmiset pilveen. Ne ovat kemikaaliryhmä, joka matkii ihmisaivojen luonnostaan tuottamaa ainetta, anandamidiksi kutsuttua kannabinoidia. Joka puolella kehoa ja aivoja on anandamidireseptoreita. Kannabiksessa on monenlaisia kannabinoideja, mutta valtaosa on delta-9-tetrahydrokannabinolia, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä THC.

Yleisesti ottaen hampun voimakkuus on suoraan verrannollinen THC-pitoisuuteen, ainakin mitä tulee sen rentouttaviin ominaisuuksiin. THC voi toimia unenedistäjänä, kivunlievittäjänä, tulehduksenhelpottajana, pahoinvoinninvähentäjänä, ruokahalunkiihottajana, lihasrelaksanttina ja, ehkä yleisimmin tunnettuna,  antidepressanttina.

CBD on lyhenne kannabidiolille, aineryhmälle kannabiksessa, joka on vielä hieman tutkimatonta aluetta. Meneillään olevissa tutkimuksissa CBD-yhdisteillä on havaittu viruksia torjuvia ja jopa kasvaintenvastaisia  (jopa kasvaimia supistavia) ominaisuuksia. Kyllä, tämä tarkoittaa, että kannabis voi auttaa ehkäisemään syöpää, UCLA:n viimeaikaisten tutkimusten mukaan.

”Noin kaksi tai kolme vuotta sitten ilmoitettiin, että kannabis ei lisää syövän riskiä, ja lisäksi huomautettiin ohimennen, että tietyllä annostuksella se voisi toimia jopa syövältä suojaavasti”, Lucido sanoi. Hänen mukaansa lukuisat muut tutkimukset, joissa kannabista on menestyksekkäästi käytetty pienentämään kasvaimia hiirillä, on jätetty huomiotta huolimatta niiden tuloksista. (Tai juuri tulosten vuoksi -toim.huom.)

On yleisesti tiedossa, että kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla, kuolettavan annoksen ollessa satoja kiloja 15 minuutin sisällä nautittuna. On kiinnostavaa, että kannabinoidireseptoreja ei ole medulla oblongatan alueella, eli siinä osassa aivoja, joka kontrolloi hengitystä ja muita elintärkeitä toimintoja.

”Se tarkoittaa, että jos joku onnistuu polttamaan ’tuhoisan’ annoksen, hän tulee erittäin uniseksi, mutta ei kuole”, Lucido sanoi.

Vaikka kannabikseen kuoleminen onkin mahdotonta, polttamisella on muita sivuvaikutuksia. Tärkein niistä on sivuvaikutus, joka ei ole sivuvaikutus lainkaan: pilveen tulo. Kannabiksen psykoaktiivinen vaikutus voi olla joko euforinen (miellyttävä) tai dysforinen (epämiellyttävä). Jotkut ihmiset pitävät aineen vaikutuksista, jotkut eivät. Jos dysforisia vaikutuksia kokevat henkilöt käyttävät kannabista helpotuksena vakavaan sairauteen, he voivat päästä eroon epätyytyväisyydestään ja jopa tulla immuuneiksi ”pilvelle”, kuten useat lähteet todistavat.

Kannabiksen polttaminen voi myös ärsyttää keuhkoja, mutta tämä voidaan välttää käyttämällä ainetta syömällä tai höyrystämällä se.

Kannabiksen lääketieteellisen käytön mahdollisuuksien ollessa hyvin laajoja, on vielä melko epätavallista, että lääkärit antavat potilaille tavanomaisia suosituksia käyttää ainetta.

”On kaksi syytä miksi useimmat lääkärit epäröivät suosittaa kannabista”, Lucido sanoi. ”He joko eivät tiedä aineen lääketieteellisistä ominaisuuksista, tai sitten he pelkäävät lääkekurin ja lain valvojia. Pidän itselläni erittäin korkeita standardeja, ja jouduin silti lääketieteellisen lautakunnan tutkittavaksi.”

Yksityislääkäri Lucido kertoi seulovansa potilaitaan tiedustelemalla heiltä vahvistavia todisteita heidän tilastaan. Hän esittää kaikille alle 21-vuotiaille kaksi kysymystä. Ensiksi: ”Asutko yhä kotona?” ja toiseksi: ”Salailetko sitä vanhemmiltasi?” Hänen mukaansa tämä siivilöi noin 90 prosenttia nuorista hakijoista.

Vaikka kannabiksella voi olla huomattavia vaikutuksia terminaalisen sairauden kanssa elävien henkilöiden elämään, ovat nämä tapaukset melko harvinaisia. Yleisemmin potilaat hakevat hoitoa henkisiin paineisiin ja fyysisiin kipuihin. Lucido suoritti viime vuonna kyselyn 1045 potilaalleen, josta selvisi että heistä 61 % hoiti kroonista kipua, 7 % ahdistuneisuutta, 6 % migreeniä, 4,4 % ruoansulatusvaivoja (ummetusta, pahoinvointia, anoreksiaa) ja 3,4 % masennusta. Useat muut sairaudet muodostivat loput 18 %.

Tuoreet tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti uusia lääketieteellisiä käyttötarkoituksia kannabikselle. Kalifornian yliopiston lääkekannabistutkimuskeskuksen (CMCR) jatkaa koko ajan eri puolilla osavaltiota tutkimuksia THC:n vaikutuksista mm. selkäydinvammoihin ja MS-taudin lihashäiriöihin. Lucido kertoi äskettäin kuulleensa eräästä mielenkiintoisesta tämän aistillisen yrtin sovelluksesta: naisten libidon kohottaminen. Estottomat ja kevytkenkäiset kannabista polttavat naiset olivat keskeisiä pelotteluhahmoja ”ruohohulluus”-propagandan alkuaikoina, ja nyt uudet tutkimustulokset ovat todella osoittaneet että kannabiksen seksuaalisesti kutsuvia vaikutuksia voidaan käyttää stimuloimaan uinuvaa libidoa.

Kannabiksen lääkinnällisten ominaisuuksien tieteellinen tutkiminen on tuottanut lupaavia tuloksia. Paikallisen, valtakunnallisen ja maailmanlaajuisen huomion lisääntyessä tutkimukset vaikuttavat jatkavan kasvuaan.

Lähde:

http://www.sacramentopress.com/headline/12293/The_science_of_THC_medicine

Yrittääkö lääketeollisuus poistaa kaiken hauskan pilvestä?

Lääkeaineiden tutkijat yrittävät kopioida kannabiksen hoidollisia vaikutuksia, mutta ilman ”sivuvaikutusta” jota kutsutaan pilveksi.

Hintavat lääkkeiden markkinointiesitteet ovat ylistäneet kannabiksesta johdettuja lääkkeitä teollisuudenalan seuraavaksi jymymenestykseksi, mutta suurimmat yhtiöt tutkivat ensisijaisesti lääkkeitä, joiden vaikutukset ovat päinvastaisia kuin yrttimuotoisella kannabiksella.

Lukuisat tutkijat yrittävät kehittää lääkkeitä, jotka matkivat yrtin terapeuttisia vaikutuksia ilman savun hengittämisestä koituvia haittoja, ja ilman sivuvaikutusta, joka saa ihmiset pilveen.

Toiset tutkijat työskentelevät kannabinoidiagonistien parissa, aineiden kanssa jotka tehostavat kehon luonnollista kannabinoidijärjestelmää – tai kannabinoidiantagonistien parissa, jotka hillitsevät tätä järjestelmää, ja jotka ovat lääkejättien keskeisin mielenkiinnon kohde. Huolimatta miljoonista lääkekannabiksen käyttäjistä, sekä USA:n hallituksen asettamat rajoitukset että lääkeyhtiöiden tarve yksinomaiselle omistusoikeudelle ovat vaikeuttaneet kasvimuotoisen kannabiksen tutkimusta.

Joka tapauksessa on todennäköistä, että kestää vielä hyvän tovin ennen kuin lukuisat kannabispohjaiset lääkkeet saapuvat lähiapteekkiisi.

”Kiinnostusta on olemassa paljon, mutta ensi viikolla ei tosiaan olla julkaisemassa vielä mitään”, sanoi pitkäaikainen lääkekannabistutkija, joka halusi pysytellä nimettömänä.

Toistaiseksi vain kolme kannabispohjaista lääkettä on markkinoilla:

– Valeant Pharmaceuticalsin valmistama Cesamet, jota käytetään kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin hoidossa, tuli myyntiin Yhdysvalloissa vuonna 2006. Tuote sisältää nabilonea, kannabiksen tärkeimmän psykoaktiivisen ainesosan THC:n synteettistä muotoa.

– Marinol on synteettistä THC:tä kapseleissa, ja on ollut markkinoilla vuodesta 1986. Nykyisin lääkettä valmistaa belgialainen Solvay Pharmaceuticals, ja geneerisiä valmisteita ollaan tuomassa markkinoille.

– Sativex, kokokannabisuutelääke, jota tuottaa brittiläinen GW Pharmaceuticals, on saatavilla Kanadassa. Kyseessä on suuonteloon annosteltava suihke, joka imeytyy limakalvoilta kielen alta ja poskien sisäpinnoilta. Sativex sisältää jotakuinkin samassa suhteessa THC:tä ja kannabidiolia (CBD). Kannabidiolin uskotaan vähentävän sekä kipuja että kannabispilven hermojaraastavimpia puolia. Suihke on tällä hetkellä kolmannen vaiheen kokeissa – laajoissa ihmiskokeissa, joissa tutkitaan lääkkeen tehokkuutta – MS-tautiin Euroopassa ja syöpäkipuihin USA:ssa.

Ainakin viisi maailman kymmenestä johtavasta lääkeyhtiöstä on tutkinut tätä aluetta. Vuonna 2006 noin 18 kannabiksensukuista yhdistettä oli aktiivisen lääketieteellisen kehityksen alaisena, kertoo tri George Kunos, Kansallisen terveysinstituutin alkoholin väärinkäytön ja alkoholismin keskuksen tieteellinen johtaja. Kyseessä olivat lähinnä kannabinoidiantagonistit.

Monet näistä yhdisteistä eivät kuitenkaan koskaan päädy markkinoille. Uusien lääkkeiden tulee todistetusti olla turvallisia ja tehokkaita, lääkeyhtiöt haluavat niiden olevan tuottavia, ja hyväksymisprosessi voi viedä jopa kymmenen vuotta.

Tämän vuoden tammikuussa Novartis ilmoitti, että oli saanut päätökseen ensimmäisen vaiheen kokeet kannabinoidiagonistilla nimeltä CRA13, jota voidaan ehkä käyttää kroonisen kivun hoidossa. Ensimmäisen vaiheen kokeet ovat yleensä pienimuotoisia aineen turvallisuutta testaavia kokeita, joissa tutkitaan myös kuinka hyvin koehenkilöt sietävät sitä, sekä aineen farmakokinetiikkaa, eli kuinka nopeasti aine kulkeutuu elimistöön, mihin se kulkeutuu, ja kuinka kauan pysyy siellä.

Lääkejättien ensimmäisen siirtymä kannabinoidilääkkeisiin päättyi kuitenkin epäonnistumiseen. Vuonna 2006 ranskalainen Sanofi-Aventis alkoi markkinoida Euroopassa kannabinoidiantagonisti rimonabantia kauppanimellä Acomplia.

Estämällä luonnollisen kannabinoidien toimintaa aivojen CB1-kannabinoidireseptoreissa, Acomplia sai aikaan ”mässyjen” vastakohdan. (Erään lääkeyrityksen mukaan CB1-reseptorien aktivaatio ”näyttää saavan aikaan ruoan nauttimista jopa kylläisyyden vallitessa.”) Tri Kunosin mukaan lääke vaikutti lupaavalta myös diabeteksen hoidossa, koska se lisäsi kehon insuliiniherkkyyttä. Brittiläinen lääketeollisuuden julkaisu ennusti Acomplian muodostuvan ”ensimmäiseksi kannabinoidisuurmenestykseksi.”

Yhdysvaltain ruoka- ja lääkehallinto päätti kuitenkin hylätä Acomplian vuonna 2007, koska sen sivuvaikutuksien joukossa oli itsetuhoiset ajatukset. Vuoden 2008 syksyllä Euroopan lääkevirasto suositti lääkkeen vetämistä markkinoilta, koska se lisäsi masennuksen riskiä. Saman vuoden marraskuussa Sanofi-Aventis ilmoitti luopuvansa kaikesta lääkkeeseen liittyvästä tutkimuksesta.

Lääkeyhtiöt Pfizer ja Merck Sharp & Dohme, joilla oli samankaltaisia lääkkeitä kolmannen vaiheen testauksessa, lopettivat nekin oman kehityksensä. Myös Solvay, jolla oli markkinointisopimus Bristol-Myers Squibbin kanssa SLV319-nimellä kutsutusta kannabinoidiantagonistista, keskeytti omat tutkimuksensa. Kolmannen vaiheen kokeet olivat todenneet yhdisteen tehokkaaksi ylipainolääkeeksi, mutta yhtiön tutkimusjohtaja viittasi ”korkeisiin sääntelyesteisiin.”

Riskit nähtiin kenties ennakolta. Koska endokannabinoidijärjestelmä löydettiin vasta 90-luvun alkupuolella, ymmärrys sen roolista tunteiden säätelyssä ja sen käpälöinnin vaikutuksista ovat vielä lapsenkengissä.

Vuonna 2003 neurokemisti Dale Deutsch, entinen kansainvälisen kannabinoiditutkimusyhdistyksen johtaja, ennusti että kannabinoidiantagonisteista tulisi tehokkaita ruokahalun vähentäjiä, mutta että niitä käyttävät henkilöt ”voivat olla erittäin ärtyisiä”.

Lääkkeiden tutkijat yrittävät nyt löytää kannabinoidiantagonisteja ilman psykologisia sivuvaikutuksia. Sillä välin ”nettiapteekit” mainostavat yhä rimonabantia ”huomaamattomassa pakkauksessa” ja ”ilman lähettäjän nimeä.”

Johnson & Johnson sanoo, että yritys ei tee kannabinoidilääketutkimusta, eikä yhtiössä olla sen puhemiehen mukaan ”tietoisia yhdestäkään muusta” yhtiöstä, joka tutkimusta suorittaisi. Toisaalta, lääkeyhtiöt eivät kovinkaan todennäköisesti kerro kilpailijoille tutkimuksista, joita suorittavat.

”Se on kaikki yksityistä tietoa”, sanoo Paul Armentano kannabislakien muutosta ajavasta NORML-järjestöstä. ”On syytä uskoa, että kannabinoidilääkkeiden tutkimuksessa on tapahtunut räjähdysmäinen kasvu, mutta suuri yleisö ei saa tietää siitä ennen kuin nämä lääkkeet ovat lähellä markkinoille pääsyä.”

Viidentyyppisiä kannabislääkkeitä

Tutkijat tarkastelevat viittä eri aluetta kannabislääkkeissä. Kaksi ensimmäistä ovat kasviuutteet ja THC:n puhdistetut muodot. Kolme muuta lääketyyppiä vaikuttavat endokannabinoidijärjestelmään.

GW Pharmaceuticalsin Sativex on lähimpänä hyväksyntää USA:ssa oleva kokokasviuute. Lääkettä on kehitetty useita vuosia. Sativex suunniteltiin suihkemuotoiseksi, jotta se imeytyisi ja toimisi lähes yhtä nopeasti kuin poltettu kannabis. Tällä vältettiin yleisimmät valitukset, joita potilailla on oraalisesti annostellun THC:n kanssa; vaikutuksen alkamiseen voi mennä jopa tunti, annoskoon määrittely on vaikeaa ja suun kautta otetut lääkkeet ovat hyödyttömiä, jos on liian huonovointinen, jotta ne pysyisivät sisällä.

GW on myös aloittanut tutkimukset, joissa CBD yhdistetään toiseen kannabinoidiin THCV:een II-tyypin diabeteksen hoidossa. Pitkäaikaiset lääkekannabiksen puolestapuhujat tohtori Robert Melamede, Coloradon yliopiston biologi ja kalifornialainen aktivisti Steve Kubby, perustivat yhteistuumin Cannabis Science Inc. -yrityksen. Yhtiö suunnittelee kehittävänsä kasvipohjaisia lääkkeitä ja niiden ottotapoja. Yritys aikoo esitellä tuotteensa ensimmäisenä Kanadan markkinoille. Heinäkuun alussa yhtiö erotti Kubbyn keskellä riitoja ja taloudellisia sotkuja.

Eräs suurimmista esteistä yhdysvaltalaisille tutkijoille, jotka yrittävät kehittää kasvipohjaisia kannabislääkkeitä, on liittovaltion rajoitukset kasvin saatavuudelle. Ainoa laillinen lähde on tri Mahmoud ElSohlyn laboratorio Mississippin yliopistolla. ElSohlylla on ollut erityinen sopimus Kansallisen huumeidenkäytön instituutin (NIDA), jonka on hyväksyttävä tutkijoiden hakemukset kannabiksen saamiseksi, kanssa jo lähes 40 vuotta.

NIDA:lla on ollut voimakas ennakkoasenne, joka on suosinut kannabiksen väärinkäyttöön liittyviä tutkimuksia. Instituutti on evännyt kannabiksen toimituksen useille tunnetuille tutkijoille, jotka ovat suunnitelleet lääkekannabiskokeita.

Huumausainevirasto DEA on kieltäytynyt myöntämästä millekään muille tahoille lisenssiä kasvattaa kannabista tutkimuskäyttöön. Tämän vuoden alussa se kielsi luvan Lyle Crakerilta, Massachusettsin yliopiston professorilta, joka jätti hakemuksen jo vuonna 2001 ja päätyi lopulta haastamaan DEA:n oikeuteen, koska se ei reagoinut hakemukseen. DEA jyräsi oman hallinnollisen lakimiehensä, joka vuonna 2007 oli vaatinut liittohallinnon monopolin lopettamista.

”Lupaa edes kannabiksen lähelle pääsemiseksi on mahdoton saada”, sanoo Armentano.

Euroopassa esteitä on vähemmän. Mutta kun saksalainen yrttilääke- ja kosmetiikkayritys Weleda AG rahoitti brittiläistä tutkimusta THC-CBD -uutteen käytöstä MS-taudin kouristuksien hoidossa, tutkimus jouduttiin keskeyttämään vapaaehtoisten koehenkilöiden puutteessa.

Marinolin geneeriset muodot, THC:tä nimellä dronabinoli, alkavat saapua Yhdysvaltain markkinoille. Kaksi johtavaa geneeristen lääkevalmisteiden tuottajaa, Par Pharmaceutical ja Watson Pharmaceuticals alkoivat markkinoida sitä viime vuonna, Watsonin ollessa Solvayn autorisoitu lisenssinhaltija.

Saksalainen yrttilääkeyritys Bionorica AG hakee Yhdysvaltojen liittovaltion hyväksyntää dronabinolilääkkeelleen, joka sisältää kasveista eristettyä THC:tä. Bionorican USA:n edustajan Gary Kleinin mukaan yhtiö on myynyt tuotetta Saksan ja Itävallan apteekeissa viimeisen 10–12 vuoden ajan. Yhtiö kehittää myös THC-tippoja, jotka imeytyisivät kielen alta.

ElSohly, jolla on hallussaan hallinnon monopoli tutkimuskannabikseen, työskentelee Mallinckrodtin kanssa kehittäen kasviuutemuotoista Marinolia. Lääkekannabisaktivistit ovat kritisoineet häntä terävästi tästä johtuen. Americans for Safe Access -järjestö syyttää ElSohlya siitä, että hän ”hyötyy monopolista tekemällä taloudellista voittoa kannabispohjaisten lääkkeiden tutkimuksesta ja myynnistä.”

ElSohly on myös patentoinut peräpuikon, joka sisältää THC-hemisukkinaattia, joka hajoaa elimistössä muuntuen THC:ksi. ”Kyseessä ei ole suosittu lääkkeenottotapa”, huomioi nimettömänä pysyvä lääkekannabistutkija.

Kanadalainen Cannasat Therapeutics on jättänyt patenttihakemuksen THC-pilleristä nimeltä Relivar, jota käytettäisiin neuropaattisen kivun hoidossa. Kuten eräät migreenilääkkeet, pilleri sulaisi suussa sen sijaan että se tarvitsisi niellä. Yhtiön mukaan tämä saa lääkkeen toimimaan nopeammin kuin nieltävät THC-pillerit. Lisäksi hyötysuhde olisi suurempi ja pillerit olisivat vähemmän päihdyttäviä kuin olemassaolevat. Cannasat työskentelee myös kannabidiolipohjaisen skitsofreniahoidon parissa.

Kannabinoidiagonistilääkkeiden, jotka lisäävät kannabinoidien sitoutumista reseptoreihin aivoissa ja elimistössä, tutkimus on ollut lähinnä ”esikliinistä”, eli niitä on testattu eläimillä ihmisten sijaan, kertoo Kunos. Hänen mukaansa lääkeyhtiöistä löytyy voimakasta vastustusta näitä tuotteita kohtaan, koska ne ovat psykoaktiivisia, matkien marihuanan vaikutuksia aivoissa.

Israelilainen lääkeyhtiö Pharmos oli asettanut paljon toiveita ei-psykoaktiiviseen synteettiseen kannabinoidiin HU-211. Alustavat kokeet osoittivat, että yhdiste saattaisi suojata aivoja neurokemialliselta myrskyltä, jonka aivoinfarkti tai trauma saa aikaan. Vuonna 2004 suoritetut kolmannen vaiheen kokeet todistivat kuitenkin, että yhdiste ei eronnut tehokkuudessa ratkaisevasti plasebosta.

Neljäs kannabinoidilääkkeiden alue ovat yhdisteet, jotka estävät FAAH:n, aivoissa olevan entsyymin, joka hajottaa endokannabinoideja anandamidia ja 2AG:ta, eritystä. Nämä tuotteet toimivat tavalla, joka on karkeasti verrattavissa Prozacin kaltaisiin antidepressantteihin, jotka estävät serotoniinin takaisinottoa. Danielle Piomelli Kalifornian yliopistosta on patentoinut useita mahdollisia FAAH-estäjälääkityksiä, mukaanlukien ahdistuneisuuden helpottaja, yskänlääke ja kivunlievittäjä.

Viimeiseksi, kannabinoidiantagonistien tutkimus jatkuu. Kunosin mukaan tavoitteena on nyt löytää sellainen yhdiste joka ”ei tunkeudu aivoihin”, lääke joka vaikuttaisi ainoastaan aivojen ulkopuolella oleviin kannabinoidireseptoreihin, ja jolla ei näin ollen olisi psykologisia sivuvaikutuksia jotka saivat rimonabantin raiteiltaan. Kunosin mukaan eläinkokeet osoittavat lupaavuutta.

Tanskalainen 7TM Pharma, joka on erikoistunut aineenvaihduntasairauksiin vaikuttaviin lääkkeisiin, suunnittelee aloittavansa vielä tänä vuonna kokeet kannabinoidiantagonistilla liikalihavuuden ja II-tyypin diabeteksen hoitoon. Yhtiön mukaan lääke ”on erityisesti suunniteltu saamaan aikaan hoidolliset vaikutuksensa perifeerisissä kudoksissa sijaitsevissa CB1-reseptoreissa”, aivoissa sijaitsevien sijaan.

Kannabiksen lääketieteelliset mahdollisuudet

Sillä välin, lukuisat akateemiset tutkijat löytävät suunnattomia määriä kannabiksen ja kannabinoidien lääketieteellisiä mahdollisuuksia. Eräässä viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa Madridin Complutensen yliopiston tutkijat saivat selville, että THC sai aivosyöpäsolut tuhoamaan itseään.

Erlangenin yliopistossa Saksassa CB2-reseptorin agonisti vähensi ihon paksuuntumista ja fibroosia, joita havaitaan MS-taudin varhaisvaiheessa. Yhdiste myös vähensi supistuneen verensaannin aiheuttamaa vahinkoa aivoissa, kun sitä tutkittiin aivoinfarktieläinkokeilla.

Kanadalainen asevoimien psykiatri kertoi nabilonen vähentäneen tai poistaneen painajaisunia 34:llä 47:stä posttraumaattinen stressioireyhtymä -potilaasta, joita hän tutki.

Kalifornian yliopistossa San Diagossa tutkitaan parhaillaan, auttaako höyrystetty kannabis diabeetikoiden neuropaattisen kivun hoidossa.

Lääkekannabiksen puolestapuhujat ovat vankasti sitä mieltä, että kokokasvilääkkeet tulevat olemaan kaikkein tehokkaimpia. Tutkimus on osoittanut, että useiden kannabinoidien synergia toimii paremmin kuin yksikään yksittäinen kasvin molekyyli, sanoo Americans for Safe Access -järjestön Caren Woodson.

”Voimakkain lääke ei ole välttämättä paras”, lisää nimettömänä pysyttelevä tutkija. Hänen mukaansa kehon järjestelmät ovat hienovaraisia ja tarvitsevat ”pehmeän työnnön eikä voimakasta tönäisyä.” Hän jatkaa, että voimakkaat synteettiset molekyylit ovat todennäköisesti toksisempia kuin substanssit, joita ihmiskunta on käyttänyt tuhansia vuosia. Hänen mukaansa ”maksalla on kova työ prosessoida iso karvainen molekyyli, jossa on paljon fluoria ja sivuketjuja”.

Hyötymisjärjestelmä saa luonnollisen kannabisyrtin heikkoon asemaan. Lääkeyhtiöt eivät tule käyttämään aikaa ja rahaa aineeseen, jota ne eivät pysty patentoimaan, huomauttaa Woodson. Toisaalta, ne voivat patentoida tinktuuroita, eristämismenetelmiä ja höyrystimiä, jotka lämmittävät THC:n sisäänhengitettäväksi höyryksi sen sijaan, että yrtti poltettaisiin toksiseksi savuksi.

Tuollaiset lääkkeen käyttötavat tyydyttävät todennäköisesti lääketiedeyhteisöä pannaan julistetun polttamisen sijaan, lisäksi ne tyydyttävät yhteisön halun tarkkaan standardoidulle annostelulle.

Woodson epäilee, että keskittyminen synteettisiin kannabinoideihin saattaa olla ”takaovireitti” lääkekannabiksen hyväksynnän estämiseksi. Toisaalta, hänen mukaansa liittohallinto on hyväksynyt neljä Kalifornian osavaltion rahoittamaa I-vaiheen tutkimusta poltetun kannabiksen käytöstä HIV-potilaiden kivunhoidossa. Woodson sanoo, että tässä vaiheessa ”mikä tahansa, mikä saa hallinnon askeleen lähemmäksi lääkekannabiksen hyväksymistä” on hyvä asia.

”Kyseessä saattaa olla 21. vuosisadan aspiriini”, sanoo hän, mutta se ei tule tapahtumaan ennen kuin ”lääketeollisuuden yritykset tutkivat sitä samalla tavoin kuin ne tutkivat mitä tahansa muuta lääkettä”.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/141522/is_big_pharma_trying_to_take_all_the_fun_out_of_pot_/?page=1

Pilven viholliset; kannattajan katsaus Michiganin kannabislakeihin

Lynn Allen on sairastanut syntymästään saakka vakavaa verenvuototautia. Vuonna 1978 Allenille selvisi, että hän on saanut sekä HIV- että hepatiitti C- tartunnat saastuneen verensiirron kautta.

Nyt entinen kuntoutusneuvoja ja sosiaalityöntekijä joutuu käyttämään kroonisten kipujen takia pyörätuolia liikkumiseen.

Allen on valinnut lääkkeekseen kannabiksen, joka on myös stimuloinut hänen ruokahaluaan, ja auttaa ylläpitämään painoa.

Hän kuuluu siihen jatkuvasti kasvavaan michiganilaisten joukkoon, jotka ovat saaneet osavaltion myöntämän luvan kasvattaa ja käyttää kannabista lääkinnällisesti. Laki lääkekannabiksen sallimisesta hyväksyttiin Michiganissa marraskuussa äänestyksen jälkeen.

Allen toivoo, ettei häntä kutsuttaisi pilviveikoksi. Hän poltti ruohoa collegessa, mutta ei ole sen jälkeen käyttänyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Nyt hän näkee itsensä tiedostavana kuluttajana, joka on löytänyt toimivan tuotteen.

”Perheessänikin on ollut henkilöitä, jotka ovat olleet sitä mieltä, ettei tämä ole soveliasta. Kun he ovat saaneet lisää tietoa asiasta ajatukset ovat muuttuneet. Uskoisin, että tämä [lääkekannabis] on mahdollisuus monille kunhan ihmiset vain saavat lisää tietoa asiasta”, Allen kertoo.

”Luulen, että tästä lääkkeestä on paljon ennakkoluuloja, koska se ei ole säännöstelty reseptilääke”, Allen lisää. ”Minun tapauksessani kokeiltiin muitakin lääkkeitä, mutta tämä osoittautui tehokkaimmaksi. Uskon, että tämä herättää myötätuntoa niiden keskuudessa, jotka yrittävät saada järjestelmän toimimaan siten, että minunlaiseni ihmiset voisivat hyötyä tästä lääkkeestä.”

Kun Michigan selvittää uuden lain ongelmia – joka hyväksyttiin 63 prosentin äänienemmistöllä – sen tulevaisuuden menestys toimii hyvänä sanansaattajana muille osavaltioille ajatellen samanlaista lainsäädäntöä.

Tähän mennessä 13 osavaltiota on hyväksynyt lääkekannabislain. Reilu 10 osavaltiota harkitsee esitystä, joka sallisi vakavista sairauksista, kuten syövästä, MS-taudista tai AIDSista, kärsivien käyttää marihuanaa esimerkiksi pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden lieventämiseksi.

”Uskomme, että Michigan on suunnannäyttäjä muille keskilännen osavaltioille”, kertoo Michiganin Lääkekannabisjärjestön toiminnanjohtaja Greg Francisco, joka kokoaa yhteen uusia käyttäjiä, auttaa kouluttamaan heitä, ja rohkaisee eettiseen käyttöön.

”Uskomme, että muut osavaltiot ovat aivan kannoillamme, ja tämä on vain ajan kysymys”, hän kertoo. ”Sillä välin olemme kuulleet ihmisten muuttaneen tänne – he haluavat asua inhimillisessä osavaltiossa. Uskomme, että tämä on tuonut myös jonkin verran paluumuuttajia takaisin Michiganiin.”

Tähän mennessä osavaltion terveysministeriö on ottanut vastaan 2377 hakemusta. Hyväksytty hakemus oikeuttaa lääkekannabiskorttiin. Näistä hakemuksista on hyväksytty 1903; 1412 potilaskorttia ja 496 ns. avunantajan lisenssiä, jotka oikeuttavat kasvattamaan ja jakelemaan lääkekannabista ohjesääntöjen puitteissa. Vain 320 hakemusta on evätty. Pääsääntöisesti nämä hakemukset ovat puutteellisesti täytettyjä, tai lupamaksu on maksamatta, kertoo terveysministeriön edustaja James McCurtis Jr.

Michiganin ensimmäinen lääkekannabisklinikka avattiin Detroitissa, Southfieldin kaupunginosassa 4. joulukuuta 2008. Klinikalla lääkärit määrittävät potilaan tarpeen ja kirjoittavat suosituskaavakkeen lääkekannabista varten. Valtion klinikat eivät kuitenkaan myy lääkekannabista, mutta ne ovat ilmaisseet ärtymyksensä paikallisia päättäjiä kohtaan, jotka pelkäävät tällaisen toiminnan avaavan ovet rikollisuudelle ja hyväksikäytölle.

Lain mukaan lääkärin suosituksella voi rekisteröityä lääkekannabiksen käyttäjäksi koko osavaltion alueella. Luvan haltija saa pitää hallussaan 2,5 unssia, eli noin 70 grammaa kannabista, ja kasvattaa maksimissaan 12 kasvia suljetussa ja lukitussa tilassa. He voivat myös määrittää itselleen avunantajan. Avunantaja saa kasvattaa 12 kasvia kerrallaan, ja hänellä saa olla yhtä aikaa 5 potilasta.

Vastustajat kertovat pelkäävänsä, että kasvatetut ylijäämäsadot päätyisivät pimeille markkinoille. Kaksi Michiganin kuntaa, Fenton ja Clio, ovatkin harkinneet asetusta, joka kieltäisi kannabisapteekit.

Detroitin lähiö Royal Oak taas harkitsee lääkekannabiksen myyjille lupaa kasvattaa ja myydä tuotteet samoissa tiloissa. Tämä tarjoaisi helpomman keinon valvoa asetuksia, ja rinnastaisi toiminnan muuhun ”tavalliseen” liiketoimintaan. Tämä salliva kaupunkisuunnitteluasetus vaatii kaupunginhallituksen hyväksynnän.

Francisco kertoo, että yhteiset ja yhtenevät ohjesäännöt ovat tarpeen, jotta sekä paikallisten, että lainsäätäjien, syyttäjien ja muiden asianomaisten on helpompi sopeutua, kun tällaisia asetuksia pannaan käytäntöön. ”Me emme pahastu ymmärrettävistä säännöistä ja valvonnasta. Haluamme vain yhteiset ohjesäännöt joiden mukaan toimia”, hän sanoo.

Jotkut paikallisista poliisijohtajista ovat vastustaneet äänekkäästi Michiganin lääkekannabisasetusta. Gene Basar, Howellin poliisipäällikkö ja Michiganin poliisipäälliköiden yhdistyksen johtaja, kutsuu uutta lakia ”kamalaksi laiksi” ja pelkää sen aiheuttavan ryöpyn kalliita oikeudenkäyntejä.

”Tämä on jalka oven välissä laillistamista ajatellen”, Basar sanoi.

Lääkekannabislaki on herättänyt huolta mahdollisten oikeustapausten vuoksi. Pääaiheita ovat olleet kasvatettavien kasvien lukumäärän noudattaminen, ja ylijäämäsadon jakelu ja myynti viihdekäyttöön. Huolta on myös herättänyt kysymys voidaanko kannabisreseptin myöntänyttä lääkäriä pitää vastuussa, jos potilas joutuu onnettomuuteen ollessaan lääkkeen vaikutuksen alaisena.

Kansallisen poliisijärjestön toiminnanjohtaja William J. Johnson taas kertoo, etteivät rivipoliisit ole huomanneet todellista huolenaihetta tai kauhistusta, kun näitä osavaltiolakeja on hyväksytty. ”Meidän väkemme tulevat tekemään parhaansa valvoakseen asetettuja lakeja, riippumatta siitä millaisia ne ovat. Kun hyväksyy, että lääkekannabis on laillista, ja että terveydenhuoltohenkilöstö on myöntänyt siihen reseptin, en usko että kansalaisilla tulee olemaan sen kanssa enempää ongelmia kuin mitä tahansa muuta reseptilääkettä käytettäessä. En vähättele lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttöä, mutta meillä on paljon muitakin haasteita kohdattavana”, Johnson sanoo. ”Työpaikkojen menetykset, lomautukset ja irtisanomiset, pienenevät budjetit ja kasvavat vastuut WTC-turman jälkeisessä ilmapiirissä. Paljon on tehtävää lainvalvonnan saralla.”

Viime kuussa Minnesotan lainsäädäntöelin teki esityksen, jonka mukaan parantumattomasti sairailla olisi oikeus käyttää lääkekannabista, mutta ei kasvattaa sitä itse. Esitys sai molempien puolueiden tuen, mutta rebublikaanien kuvernööri Tim Pawlenty käytti veto-oikeutta. Hän ilmaisi sympatiansa parantumattomasti sairaita kohtaan, mutta totesi, että lääkekannabiksen laillistaminen tulisi aiheuttamaan ”vakavia terveys- ja turvallisuusriskejä”.

Chris DeLaForest, entinen osavaltion lainlaatija, kertoo olevansa optimistinen, ja uskoo, että lääkekannabiksen salliminen palaa asialistalle, vaikka kuvernööri pääsikin nyt väliin. Hän sanoo, että minnesotalaisten keskuudessa on levinnyt vahva myönteinen suhtautuminen lääkekannabikseen. Hän uskoo, että jossain vaiheessa lääkekannabis tullaan laillistamaan koko Yhdysvalloissa.

”Ennen Michigania, ihmiset puhuivat asiasta länsirannikon ilmiönä, olihan se saanut alkunsa Kaliforniasta. Sitten perässä seurasivat Oregon, Hawaiji ja Washington”, DeLaForest, nykyinen Minnesotalaiset lempeän hoidon puolesta -järjestön edunvalvoja, kertoo. ”Mutta kun Michigan ensimmäisenä keskilännen osavaltiona teki päätöksen vieläpä ylivoimaisella äänestystuloksella, kuvastaa se, että ihmiset halki Yhdysvaltojen ovat valmiita ottamaan lääkekannabiksen vastaan.”

Entinen Ohion lainsäätäjä Ed Orlet, joka edusti köyhien asuinaluetta Daytonissa 13 vuoden ajan, uskoo, että jonain päivänä Ohiokin hyväksyy oman lääkekannabislain. Vuonna 2008 Ohiossa esitelty aloite sai vain yhden kuulemisen, mutta se tullaan todennäköisesti esittämään uudestaan tämän vuoden aikana, sanoo Orlet. Tällä hetkellä hän työskentelee Kansallisessa lääkepolitiikkayhdistyksessä lääkekannabiksen ja lääkeuudistusten parissa.

Orlet on seurannut Michiganin tilannetta, ja mainitsee Cincinnatin yliopiston Ohiossa tekemästä kyselystä, jonka perusteella 73 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että lääkärien tulisi voida määrätä kannabista sitä tarvitseville potilaille. Kuitenkin samassa kyselyssä enemmistö – 60 prosenttia – ei ollut kannabiksen laillistamisen kannalla. Muut keskilännen osavaltiot kuten Illinois ja Wisconsin ovat myös harkinneet lainsäädännön muuttamista, mutta ovat edelleen kauempana uusien asetusten hyväksymisestä.

Marihuanan puolestapuhujat pitävät jatkuvasti pinnalla liikettä lakimuutosten suuntaan, ja muistuttavat, että jo nyt lähes neljännes kansasta asuu osavaltioissa, jotka ovat hyväksyneet aloitteita.

Lähteet:

http://washingtontimes.com/news/2009/jun/14/pot-foes-proponents-eye-michigans-marijuana-law/

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/pot-foes-proponents-eye-michigans-marijuana-law/