Kuinka Yohai Golan-Gild siirtyi psykedeelisten bileiden järjestämisestä lääkekannabiksen tuottajaksi Israelissa? Ja vielä terveysministeriön täydellä tuella?
”90-luvu oli kemikaalien kultaista aikaa”, Golan-Gild sanoo. ”Jokaisella metsän aukiolla oli ihmisiä nauttimassa ekstaasia ja LSD:tä, tanssien kuin viimeistä päivää. Ihmiset eivät menneet naimisiin ellei vieraille olisi voitu luvata pillereitä. Tuhannet protestoivat Rabinin aukiolla vaatien meitä kaikkia antamaan transsille mahdollisuus.
Yleinen tunnelma oli odottava, aivan kuin jotain tulisi muuttumaan. Israelissa ihmiset pitivät juhlimisesta, mutta eivät niinkään siitä maksamisesta. Menetin miljoonia, romahdin taloudellisesti, ja tässä tilanteesta löysin sitten itseni Kaliforniasta. Nopeasti omistinkin jo kolme kasvatustilaa lääkekannabikselle, kunnes yllättäen kuusi kuukautta sitten sain puhelinsoiton amerikkalaiselta ystävältäni Rick Doblinilta.
Golan-Gildin valitsema polku edustaa hiljaista, mutta kiehtovaa vallankumousta, jonka Israelin yhteiskunta on kokenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 1999 terveysministeriö laillisti kannabiksen käytön potilaille, jotka kärsivät vakavista oireista kuten esimerkiksi kivuista, pahoinvoinnista ja ruokahalun katoamisesta.
Kun kannabiksen kasvatuksesta tuli laillista, lääkekannabiksen käyttäjien määrä nousi vuoden 2000 kahdesta yli 700:aan tänä päivänä. Luvun oletetaan nousevan 1200:aan kolmen kuukauden sisällä.
Kannabiksen kasvatus on lähellä läpimurtoa taloudelliseksi kultakaivokseksi, ja potentiaalista kiinnostuneet yrittäjät parveilevat toiminnasta innostuneena sen ympärillä. Kannabistuotteiden käyttö, joka oli siis täysin kiellettyä kymmenen vuotta sitten, on tulossa säännellyksi ja voi loppujen lopuksi saavuttaa jopa lääkkeen määritelmän.
”Määrään neljäkymmentä uutta reseptiä kuukausittain keskimääräisen reseptin ollessa 100 g per potilas kuukautta kohden”, tohtori Yehuda Baruch, Bat Yamissa sijaitsevan psykiatrisen hoitolaitoksen Abarbanelin omistaja, kertoo. Baruch on myös terveysviraston nokkamies lääkekannabisresepteissä.
Aiemmin mainittu vallankumous ei ole vielä tullut tiensä päähän ja lääkekannabiksen käyttö on parhaillaan harmaalla alueella. Terveysministeriön luvalla käyttö on täysin laillista, mutta siihen suhtaudutaan väheksyvästi. Baruch, ainoa reseptien toimittaja, on virastossa vain osa-aikaisena työntekijänä ja monet potilaat joutuvatkin odottamaan, että Baruch siivoaa kalenteriaan uusiakseen potilaidensa reseptit.
”Baruch ruuhkautuu jo nyt reippaasti. Mitä oikein tapahtuu syyskuussa, kun saavutamme 1200 lääkekannabiksen käyttäjän rajan?” kysyy Tel-Avivin asukas Liat Benny (37), joka sairastaa harvinaista geneettistä poikkeamaa, ja jolle on määrätty kannabista kipujen lievitykseen. Hän on hiljattain perustanut voittoa tuottamattoman yhdistyksen, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio kannabiksen lääkekäyttöön. Aivan samalla tavoin kuin mihin tahansa muuhun lääkkeeseen.
”Taistelumme on ennakkoluuloissa lilluvaa virastoa vastaan”, hän sanoi. ”Stigma on lyöty kun ajatellaan, että lääkekäyttäjät ovat sekaisin tai pilvessä. Mutta me emme ole sellaisia. Minulle kannabis korvaa muita lääkkeitä, ja se tuo takaisin toimintakykyni. Älä vertaa minua terveeseen ihmiseen, joka käyttää”. Hän lisäsi, että oli monesti törmännyt lääkäreihin sekä hoitajiin erilaisissa tapahtumissa vetäessään puhetta. He olivat reagoineet asiaan kikattamalla, ja pyysivät, että ottaisin itsestäni valokuvan kasvin vieressä.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Bennyn valitukset eivät kohdistu Baruchiin. Päinvastoin, potilaat hurraavat terveysministeriölle, ja nimenomaan Baruchille heidän rikkoessaan perinteistä tietämättömyyden verhoa lääkekannabiksen kohdalla. Lääkäri Itay Gur-Arieyh, Sheban sairaalan kipupoliklinikan johtaja sekä Israelin kipuyhdistyksen jäsen, sanoo, että Baruch on oikeilla jäljillä, mutta asia täytyy pystyä säännöstelemään täydellisesti.
Jopa kymmenen kasvia
Lääkekannabiksen ongelmallinen luonne ilmenee parhaiten sen tuottamisessa. Terveysministeriön komitea, joka päätti lääkekannabiksen sallimisesta vuonna 1999, sopi, että lääkettä annettaisiin vain potilaille, joilla on äärimmäisiä oireita ja/tai oireiluista johtuvien kipujen hoitoon. Komitealla oli kuitenkin vaikeuksia määrittää, kuinka potilaat saisivat lääkkeensä. Lääkettä ei vielä tuolloin kasvatettu laillisesti Israelissa.
Kuitenkin vuonna 2005 kymmenelle ihmiselle kirjoitettiin resepti lääkekannabikseen, ja Benny oli yksi heistä. Ministeriö antoi heidän vapaasti kasvattaa kymmentä kannabiskasvia ja pitää hallussaan 200 g jalostettua tuotetta. (Ajatelkaapa mitä tapahtuisi, jos lääkärisi kirjoittaisi sinulle reseptin lääkkeeseen, joka sinun pitäisi itse tuottaa).
Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa ongelma. Kannabiksen tuottaminen vaatii jonkin verran fyysistä suoritetta ja myös aikaa. Ensimmäiset reseptin saaneet olivat kaikki kuolemansairaita, joten tämä aiheutti kieron käänteen, vaikkakin tahattomasti. Aiempi vastaava tapaus ei ole kaukaa. Yossi Bozaglo oli yksi ensimmäisiä lääkereseptin saaneita. Hänet sittemmin tuomittiin vuonna 2001, koska hän oli yrittänyt ostaa kannabista diileriltä. Kyseinen tapaus teki hyvin selväksi sen, että ministeriön täytyy ottaa vastuulleen lääkkeen tuotanto.
Sitten ”hymynaama” saapui. Tällä nimellä potilaat kutsuivat miestä, joka haluaa pysyä tänäkin päivänä tuntemattomana. Hän oli ottanut yhteyttä ministeriöön ja kertonut voivansa tuottaa kannabista potilaille. Jossain pohjoisessa hän ja hänen perheensä ovat tuottaneet kannabista luvallisesti jo neljä vuotta. Koska lääkettä oli tarjolla, kiitos hymynaaman, tuloksena oli potilaiden dramaattinen lisääntyminen. Kasvatustilassaan hänellä on tusinoittain kasveja, jotka on kaikki nimetty potilaiden mukaan. Potilaiden, joita lääkittiin kannabiksella ja jotka ovat sittemmin menehtyneet.
Potilaat käyvät miltei päivittäin pienessä telavivilaisessa asunnossa hakemassa lääkkeensä hymynaamalta ja hänen yhdistyksensä (”Tikkun Olam”) muilta vapaaehtoisilta. Näiden savukkeiden jakelu, edistyneemmällä klinikalla ja yhteiskunnan siunauksella, on ehkäpä kaikkein epätodellisin ja sydäntä lämmittävin näky, johon voi törmätä. Se on valovuosien päässä sairaaloiden syöpäosastoilta.
Hymynaama jakaa helpotusta pyörätuolissa liikkuville Parkinson-potilaille, Crohnin tautia poteville ja syöpäpotilaille. He kaikki polttavat yhdessä ulkona. Yli 70-vuotiaat potilaat nousevat yht’äkkiä tuoliltaan ja alkavat liikkua ympäriinsä. Eräs lapsi, joka sairasti Touretten oireyhtymää ja joutui lopettamaan koulunsa muiden kiusaamisen takia, lopetti kiroilun, meni takaisin kouluun, ja on nyt elämänsä ensimmäisessä parisuhteessa. Kaikki tämä lääkkeen ansiosta. Kaikilla on hymy naamallaan. Kannabis, jota he saavat, on paljon laadukkaampaa kuin kadulla myytävä laiton tuote.
Luvan saaminen kannabiksen jakeluun todistaa hiljaista vallankumousta. Aluksi vain hymynaama oli oikeutettu käsittelemään lääkettä ja tekemään siitä jointteja. Sittemmin suosion kasvaessa, Baruch myönsi luvat useille yhdistyksen jäsenille. Loppujen lopuksi nämä ihmiset saivat luvan jaella lääkettä ympäri maata.
Hymynaama ei saa mitään korvausta yhteiskunnalta kannabiksen tuottamisesta, eivätkä potilaatkaan maksa siitä mitään. On kuitenkin kaikille selvää, ettei tilanne kysynnän kasvaessa ja tuotantoon uppoavien rahamäärien noustessa voisi jatkua tällaisena. Tohtori Gur-Arieyh sanoi, että ”maksu on oltava”. ”Se, kuka tämän kaiken kuitenkin maksaa, olkoon se vaikka yhteiskunta, terveysjärjestöt tai potilaat, on toinen kysymys”. Baruch terveysjärjestön edustajana on samaa mieltä Gur Arieyhin kanssa ja onkin jo alkanut suunnitella rahoitusjärjestelmää.
Lääkekannabis, yhdistelmä avuttomia potilaita ja uuden tuulahduksen tuova lääke alkoi kiinnostaa monia yrittäjiä. Puhelinsoitto, jonka Yohai Golan-Gild sai vuosi sitten, oli hänen amerikkalaiselta ystävältään Rick Doblinilta. Rick on MAPS:in (Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies) perustaja. Yhdistys suosii näiden aineiden käyttöä lääketieteessä ja tutkimuksessa. Kun Doblin kuuli käynnissä olevasta vallankumouksesta Israelissa, hän otti äkkiä yhteyttä ystäväänsä Golan-Gildiin, joka oli tapahtumahetkellä Kaliforniassa.
Viime viikolla Baruch ja muita ministeriön edustajia vierailivat Golan-Gildin ja kahden hänen avustajansa rakentamissa kasvatustiloissa. Alkuinvestointi olisi miljoona shekeliä (1 shekel = 0,256 dollaria). Kasvatustilojen sijainti pyydettiin pitämään varkautta silmällä pitäen salassa. He ovat nyt toinen lääkekannabiksen tuottaja. Terveysministeriö, joka pitää mahdottomana tukeutua vain yhteen kasvattajaan, aikoo lisätä laillistettujen lääkekannabiksen tuottajien määrää viiteen tai kuuteen. Baruchin mukaan nämä luvut tulevat nousemaan niin, että ne riittävät kaikkeen lääketuotantoon.
Ensimmäisellä kerralla potilaat saisivat lääkkeensä ilmaiseksi, mutta heiltä alettaisiin periä maksua hetken kuluttua. ”Maailmassa on yli 160 eri variaatiota kannabiksesta ja jokaisella niistä on omat sivuvaikutuksensa”, sanoo Golan-Gild ja lisää mielissään: ”Pystyn valitsemaan juuri oikean lääkkeen tietylle potilaalle, vaikkapa uupumusta aiheuttavan, yhden piristävän aamuksi ja yhden joka tuo kunnon erektion”.
Baruch näkee Israelin markkinoiden potentiaalin kurottuvan kymmeniin tuhansiin lääkekannabiksen käyttäjiin. Heistä jokainen maksaisi 5-10 NIS (1 NIS eli shekel = 0.256 dollaria) grammalta tai 5000–10000 NIS per henkilö / vuosi. Joka tapauksessa Golan-Gild väittää, että gramman kasvattaminen maksaisi 15 NIS (1 shekel = 0.256 $). Siis enemmän, mitä Baruch olettaa hänen potilaidensa maksavan. Erotus täytyisi hänen mukaansa kustantaa terveysministeriön varoista. Vähän samaan tapaan kuin julkisen terveydenhuollon lääkkeet.
Kannabiksen rahoittaminen julkisista varoista vaikuttaa kaukaa haetulta. Ottaen huomioon, että monet terveysvirastot ovat parhaillaan kehittelemässä täydentäviä vakuutuksia, jotka tuottaisivat tuloja, ja jotka tarjoisivat vaihtoehtoisia terapioita, näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Tällä välin Golan-Gild aikoo avata kolme ”armolaitosta”, kuten hän niitä kutsuu, Jerusalemiin, Tel Aviviin ja Ra’ananaan. Potilaat eivät ainoastaan pystyisi polttamaan jointteja, vaan voisivat sen lisäksi osallistua lisämaksua vastaan jooga/pilates -kursseille, sekä saamaan koulutusta kannabiksen oikeanlaisesta käytöstä.
Valovuosien päässä kaikista näistä aloitteista pienessä yksinkertaisessa Tel Avivilaisessa asunnossa ”Tikkun Olam” -ryhmä jatkaa kannabiksen jakamista ilmaiseksi, ja vaatii, että potilaat eivät maksaisi sitä omista rahoistaan.
Mässyt
Kun kannabis hyväksyttiin lääkekäyttöön vuonna 1999, se tarkoitettiin alunperin AIDS- ja syöpäpotilaille. Tänä päivänä sitä käytetään osana hoitoa aikaisemmin kuin ennen, ja moniin sairauksiin kuten Parkinsoniin, Touretten syndroomaan, multippeliskleroosiin, kipukroonikoille ja PTSD-oireista kärsiville. Lääkemarkkinat ovat myös allekirjoittamassa kannabiksen vaikutukset lääkekäytössä.
Hadassah Ein Keremin sairaalassa luuydinsiirto-osastolla potilaat, mukaan lukien lapset ja vauvat, hoidetaan öljytipoilla, jotka on jalostettu kannabiksesta. ”Sillä ei ole sivuvaikutuksia ja se on hyvin tehokas potilaita hoidettaessa”, sanoi osaston johtaja professori Reuven Or. ”Sanoisin, että se on toimiva 80 % tapauksista, mikä on paljon.”
Professori Or jatkaa: ”Se kiihottaa ruokahalua sekä vähentää pahoinvointia ja oksentamista. Tällä on suuri merkitys syöpäosastolla. Sillä on myös tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, jotka auttavat infektioissa tai säteilyn aiheuttamissa tulehduksissa iholla. Kaiken tämän ohella kannabis helpottaa potilaiden kestämistä hoidoissa. Se parantaa heidän mielialaansa ja vähentää depressiota. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia taistelussa potilaan sairautta vastaan.”
Kannabiksella hoidettavista potilaista noin puolet ovat syöpäpotilaita ja neljännes kärsii kroonisista kivuista.
Monikäyttöinen lääke
Kuusivuotiaana Liat Benny alkoi kärsiä kivuista, jotka vuosien myötä kovenisivat ja leviäisivät. Lopulta lääkärit diagnosoivat hänellä harvinaisen autoimmuunihäiriön, joka vahingoittaa verisuonia, silmiä ja niveliä.
Benny kuvailee päivän joka tunti tulevia kipuja ”järkyttäviksi puukotuksen tunteiksi”. Kolme vuotta sitten Bennyn oikea silmä poistettiin kirurgisesti ja vaikka hänellä on vielä näkö tallella vasemmassa silmässä, hän kertoo näön olevan rajoittunut ja utuinen. Hän on läpikäynyt useita operaatioita, hoitoja ja laitoshoitoja morfiinipohjaisten hoitojen lisäksi, mutta hänen sairautensa on pahentunut siihen pisteeseen, että työnteolle tuli laittaa stoppi.
Kymmenen vuotta sitten Bennyn isä kertoi hänelle lääkekannabiksesta ja kolme vuotta sitten hän törmäsi yhteisöön ”Tikkun Olam”. Tänään hän on yksi terveysministeriön luvan saaneista lääkekannabiksen käyttäjistä. Benny myös luennoi aiheesta. Hän koittaa houkutella itsepäisiä lääkäreitä unohtamaan väärät käsityksensä ja jakaa sanomaa lääkekannabiksesta muille potilaille.
”Elän loppumattoman kivun kanssa, joka saavuttaa luvut kahdeksasta yhdeksään kymmenen ollessa korkein mahdollinen kivun määrä”, kertoo Benny.
”Kannabiksen polttaminen antaa minulle mahdollisuuden puhua kanssasi ja kuulostaa johdonmukaiselta, vaikken olisi nukkunut silmäystäkään viime yönä”, hän sanoo ja jatkaa: ”Kannabis on monikäyttöinen lääke, jonka pitäisi kuulua yleisen terveydenhuollon piiriin. Sen käyttö vähentää huomattavasti muiden lääkkeiden käyttöä, mikä tuo säästöjä yhteiskunnalle. Kannabis parantaa kaikkien potilaiden toimivuutta, ja me emme puhu nyt ainoastaan oireiden helpotuksesta vaan myöskin eräänlaisesta terapiamuodosta.”
Muutama viikko sitten Benny perusti järjestön lisäämään lääkekannabiksen käyttöä. ”Näen tämän tehtävänäni”, hän kertoo.
Lähde: http://www.haaretz.com/hasen/spages/1094284.html?
tapahtumasarjoja jotka johtavat terveiden makrofagien matkaamiseen kohti HIV-sairastuneita soluja.
Kannabisuutiset 