Kannabiksen laittomuus lisää syrjäytymisvaaraa

9 12 2009

Norjalainen sosiologian professori Willy Pedersen on aina suhtautunut kriittisesti kannabiksen laillistamiseen.

Nyt hän on muuttanut käsityksensä oltuaan mukana tekemässä pitkäaikaistutkimusta, josta ilmenee, että  kannabiksen  laittomuus on nimenomaan tekijä, joka aiheuttaa nuorten leimautumista rikollisiksi ja siten edistää syrjäytymistä.   Tutkimus on julkaistu Addiction-lehdessä 15.10. 2009.

Willy Pedersenin artikkeli Morgenbladet-lehdessä 16.10. 2009:

Kannabis pitää laillistaa

Willy Pedersen

Kannabista käyttävistä nuorista aikuisista joka neljännellä käy huono tuuri.  He joutuvat tekemisin virkavallan kanssa.  Siitä maksettava hinta on usein kova.  Monille koituu vaikeuksia koulutuksessa ja työelämässä.

Muistan selvästi, kuinka viisitoista vuotta sitten Norjan lakimaailman nestori, professori Johs Andenæs nousi puhuja-aitioon. Hän sanoi: Norjan huumausainepolitiikka on  epäonnistunut olennaisissa puolissaan.  Salissa istui 400 kuulijaa, päihdepuolen ammattilaisia, poliitikkoja sekä valtakunnan oikeuskansleri ja hänen henkilökuntansa.

Andenæs jatkoi: kannabiksen käyttö ja hallussapito on laillistettava.  Kannabiksen käyttäjien rankaiseminen ei ole järkevää. He vahingoittavat vain itseään.  On myös perusteetonta olettaa, että rangaistukset vähentäisivät huumeiden käyttöä.

Seuraavaksi tapahtuvaa on ikävä kuvata omalta kannaltani. Andenæsin vieressä istui Nils Christie. Ajattelin, että hänen suhtautumisensa kannabikseen ja hippeihin ja moneen muuhun on jo 1960-luvulta asti ollut naiivia.  Ajattelin, että Andenæs lähentelee 85-ikävuotta ja Christie on selvästikin onnistunut vetämään hänet utopistiseen Kardemumma-maailmaansa.

Esitin sekä Andenæsiä etä Christietä vastaan  mielestäni hyvin perusteltuja väitteitä. Ensimmäiset laajat tutkimukset olivat silloin osoittaneet, että kannabis lisää psykoosin riskiä.  Sosiaaliset kustannukset voisivat olla myös korkeat: koulun keskeyttämistä, pikkurikollisuutta  ja vaikeuksia juurtua työelämään seuraisi kannabiksen käytön  vanavedessä.

Tästä huolimatta Christie ja Andenæs olivat oikeassa.  Kyseessä ei ollut hauras vaan rohkea mies, joka arvokkaasti nousi puhujapönttöön 1990-luvun puolivälissä. Miksi kerron tämän?  Siksi, että moni ajatteli kuten minä.  Pidimme Christien asennetta lapsellisena.  Ajattelimme, etä Andenæsiä oli johdettu harhaan.  Mutta me erehdyimme.

Kannabis tuli Norjaan uutena ja outona 1960-luvun loppupuolella ja ennakoi uutta huumeongelmaa  Sen jälkeen monet ovat tuhonneet elämänsä huumeilla ja kannabis on ollut osaltaan mukana siinä.  Se on ollut peruste rangaistuskäytännöille.

1960-luvun alkupuolella ei käytännössä ketään rangaistu huumeista ja rangaistuksetkin olivat lähinnä symbolisia.  Nyt rangaistukset ovat ankaria ja huumerikolliset täyttävät vankilamme.  Olin pitkään tyytyväinen tähän politiikkaan.

Vähitellen mielipiteeni on kuitenkin muuttunut.

Olen juuri julkaissut artikkelin tieteellisessä julkaisussa Addiction.  Artikkelin olen kirjoittanut yhdessä tutkijakollegani Thorbjørn Skardhamarin kanssa.  Se, mitä havaitsimme siinä, on syy muuttuneisiin näkemyksiini.  Seurasimme edustavaa otosta norjalaisista nuorista teini-ikäisistä lähes kolmikymppisiksi. Meillä on tietoa heidän sosiaalisista taustoista, perhesuhteista, koulunkäynnistä, työstä ja paljosta muusta. Lisäksi olemme kartoittaneet päihteiden käyttöä (alkoholi, kannabis, amfetamiini, kokaiini, ekstaasi).  Olemme yhdistäneet tietomme rikosrekisteriin (luonnollisesti häivyttäen henkilöllisyydet).  Näin olemme voineet tutkia, mitkä tekijät nuoren ja varhaisen aikuisen elämässä ovat liittyneet rangaistuksin.

Tärkein löytö tutkimuksessa on se, että  kannabiksen käyttäjillä on korkeampi todennäköisyys  saada rangaistuksia.  Ei väkivallan, hyöty- tai muun rikollisuuden,  vaan huumausainelakien rikkomisen vuoksi. Monet saadaan kiinni hallussapidosta, useat myös myynnistä.  Yli kymmenen kertaa kannabista käyttäneistä kaksikymmentä vuotta täyttäneistä joka neljättä on rangaistu.  Useilla on muitakin riskejä kannabiksen  lisäksi saada rangaistuksia.  Tietojemme analysointi osoitti, että kannabiksen käyttäjillä oli seitsemänkertainen todennäköisyys saada rangaistusseuraamuksia, ja nimenomaan huumeiden käytöstä.

Mitä huumetuomion saaminen merkitsee?

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että siitä voi koitua vakavia seurauksia;  ongelmia koulussa ja työelämässä,  sosiaalinen verkosto voi ryhtyä hyljeksimään, elämänlaatu laskee.  Huomionarvoista on myös se, että rangaistukset eivät vaikuta kannabiksen käyttöön.  Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että 95% jatkoi kannabiksen käyttöä tuomionsa jälkeen.  Monet tuomitaan myös kaupasta.  Ovatko he kylmäverisiä huumekauppiaita, jotka tekevät kaupalla suuria rahoja?  Ei, enimmäkseen he ovat tavallisia käyttäjiä, jotka joutuvat mukaan kauppaan.  Kannabiksella on paljon kysyntää, Oslossa lähes 50% nuorista aikuisista on kokeillut kannabista. Markkinat ovat suuret.  Kaupassa on paljon toimijoita ja rajat ostajien ja myyjien välillä ovat epäselviä.

Tavallisesti myymistä kutsutaan ”auttamiseksi”, mikä osoittaa itseymmärrystä. He näkevät itsensä osallisena yhteisiin talkoisiin. Jotkut hankkivat suuria määriä kannabista. Meidän tutkimuksessamme he elivät tavallista elämää,  vaikka he saivat aineen  laittomasti.  Kannabikseen liittyvä talous on suurempaa kuin heroiiniin, amfetamiiniin ja kokaiiniin liittyvä talous.  Monet käyttäjät saavat rangaistuksia, mutta he eivät koe tekevänsä mitään väärin.

Kannabis voi olla vaarallista ja on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. On olemassa vaara saada psyykkisiä kärsimyksiä psykoaktiivisista aineista, joita kannabis sisältää.  Mutta vain harvat saavat sellaisia.  Kannabis lasketaan mielellään vähemmän haitalliseksi kuin alkoholi tai tupakka.  Mutta sosiaaliset seuraamukset voivat olla mittavia.  Käyttäjät nimittäin joutuvat vedetyksi rikollisiin ympyröihin, mikä on seurausta vallitsevasta lainsäädännöstä.  Rikolliset ympyrät ovat suuria ja monialaista, jolla on yhteyksiä moniin muihin tahoihin, useampiin kuin mitä tavalliset ihmiset tulevat ajatelleeksi.  Monet kohtaavat niissä ympyröissä myös vaarallisempia aineita, kuten amfetamiini ja kokaiini.  Äärilaidoilla ovat kaikkein heikoimmat ryhmät mitä meillä täällä Norjassa on, eli pakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka myyvät kannabista Oslon keskustan läheisyydessä.

Sattumoisin kirja, jonka olen tehnyt heistä yhdessä Sveinung Sandbergin kanssa, julkaistaan myös tällä viikolla:  ”Street capital: Black cannabis dealers in a white welfare state” (”Katujen pääoma: mustat kannabiskauppiaat valkoisessa hyvinvointivaltiossa”). Kirjassa osoitamme että kannabiskaupasta saadut rahat vievät heitä tuhoisampaan päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen.

Haastattelin yhtä maamme suurinta kannabiksen salakuljettajaa.  Hän salakuljetti useita satoja kiloja kannabista. Osti sitä melkein ilmaiseksi Marokosta, toi Espanjan ja Hollannin läpi aineen Osloon.  Hän istuu nyt vangittuna, kun kysyin häneltä: ”Mitä jos kannabis laillistettaisiin?”.  Hän vastasi:  ”Se olisi meidän bisnekselle todella synkkä päivä.  Kannabis on yksi varmimmista aineista, joilla voi tehdä rahaa.  Aina riittää tarpeeksi naiiveja pikkukaupittelijoita ja asiakkaita.  Ei ole sattuma, että David Toska meni myös mukaan kannabiskauppaan.” (David Toska on kuuluisa norjalainen rikollinen.  -toim. huom.)

Aika on kypsä keskustelulle lainmuutoksesta kannabiksen suhteen. Ei ole olemassa yksinkertaisia  ratkaisuja, sillä Norja on mukana kansainvälisissä sopimuksissa.  Mutta monet ajattelevat kuten minä, vaikkakin peitellysti.  Viime vuonna olin suljetussa seminaarissa Britannian Ylähuoneessa.  Lady Amanda Feildingillä on edustuspaikka siellä.  Hän esitti Kannabiskomission raportin (The Cannabis Commission Report), jonka olivat laatineet maailman johtavat tutkijat ja jonka hän itse oli rahoittanut. Raportin johtopäätös oli se, että nykytilanne on erittäin huono. Kannabiksen kaupasta vastaa järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman.

Tupakan kanssa meillä on välineitä, joilla voi säädellä tupakkateollisuutta.  Meillä on varoituksia terveydellisistä haitoista, nikotiinin määrää tupakassa on rajoitettu ja myyntipaikkoja valvotaan.  Kannabista myydään joka paikassa, mutta viranomaisilla ei ole keinoja valvoa sitä.  Seminaari oli hyvin erikoinen sillä monet tahot olivat mukana – YK:n päättäviä henkilöitä, EU ja jopa EUROPOL (European Police Office).  Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa.  Kaikki olivat myös turhautuneita siitä, että ajatusta on poliittisesti mahdotonta viedä läpi.  Lady Amanda oli hyvin tyytyväinen avoimeen keskusteluun. Ennen kuin poistuimme kokouksesta hän muistutti meitä siitä, että kokous käytiin ”Chatham Housen säännöillä”  – kukaan ei saa siteerata kenenkään sanomisia.

Luulen, että aika olisi kypsä nähdä asia uusin silmin.  Johs Andenæs oli urhea mies. Ehkä Thorvald Stoltenberg on myös sellainen. Hän on saanut tehtäväkseen johtaa  huumausainepoliittista komissiota.  Veikkaisin, että hän ehdottaa uutta linjaa heroiinikysymyksessä.  On jännittävää nähdä, uskaltaako hän tarttua myös kannabikseen.

Willy Pedersen

Sosiologian professori Oslon yliopistossa

Lähteet:

Morgenbladet: Kannabis bør legaliseras

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091016/OAKTUELT/710169949

Tutkimusartikkeli Addiction-lehti (abstrakti):

”Cannabis and crime. Findings from a longitudinal study”.

http://www3.interscience.wiley.com/journal/122651391/abstract


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: