Alankomaalaiset Euroopan vähiten kannabista käyttävien joukossa

13 12 2009

Hollantilaiset ovat maanosan vähiten kannabista käyttävien joukossa huolimatta maan hyvin tunnetusta suvaitsevaisuudesta ainetta kohtaan, selviää äskettäin julkaistusta tutkimuksesta.

Euroopan Unionin huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n uusimpien tilastotietojen mukaan hollantilaista aikuisista 5,4 % käytti kannabista kuluneen vuoden aikana, Euroopan keskiarvon ollessa 6,8 %.

Korkeimpia käyttöluvut kuluneen vuoden aikana olivat Italiassa, Espanjassa, Tšekissä ja Ranskassa, kertoo EU-virasto. Italia johti joukkoa 14,6 %:lla. Käyttö oli maassa vuosikymmen sitten vähäisimpien joukossa alle kymmenellä prosentilla. Lissabonissa majaansa pitävän viraston tilastojen mukaan kannabiksen käyttö oli vähäisintä Romaniassa, Maltalla, Kreikassa ja Bulgariassa.

Eurooppalainen kannabiksen käyttö lisääntyi tasaisesti 90-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa, mutta on viime aikoina tasaantunut ja alkanut näyttää alentumisen merkkejä. Tämä on EMCDDA:n mukaan monien kansallisten aineen käyttöä ehkäisevien ja hoitoa tarjoavien kampanjoiden ansiota. Raportin mukaan ”tiedot yleisestä populaatiosta ja koululaiskyselyistä osoittaa käytön tasaantumiseen tai jopa vähentymiseen”.

Alankomaiden mietojen huumeiden politiikka, joka on eräs Euroopan vapaamielisimmistä, sallii kannabiksen alle viiden gramman hallussapidon sekä pienten määrien myynnin ”coffee shopeissa”, joiden hollantilaiset ovat sallineet toimivan jo vuosikymmenien ajan. Miltei viidennes Hollannin pääkaupungissa Amsterdamissa sijaitsevasta 228 coffee shopista on lakkautusuhan alla, koska ne sijaitsevat liian lähellä kouluja.

EMCDDA:n raportti Euroopan huumetilanteesta on kokonaisuudessaan saatavissa osoitteessa r.reuters.com/vef87f.

Lähde:

http://www.reuters.com/article/latestCrisis/idUSL5730185





Kannabiksen laittomuus lisää syrjäytymisvaaraa

9 12 2009

Norjalainen sosiologian professori Willy Pedersen on aina suhtautunut kriittisesti kannabiksen laillistamiseen.

Nyt hän on muuttanut käsityksensä oltuaan mukana tekemässä pitkäaikaistutkimusta, josta ilmenee, että  kannabiksen  laittomuus on nimenomaan tekijä, joka aiheuttaa nuorten leimautumista rikollisiksi ja siten edistää syrjäytymistä.   Tutkimus on julkaistu Addiction-lehdessä 15.10. 2009.

Willy Pedersenin artikkeli Morgenbladet-lehdessä 16.10. 2009:

Kannabis pitää laillistaa

Willy Pedersen

Kannabista käyttävistä nuorista aikuisista joka neljännellä käy huono tuuri.  He joutuvat tekemisin virkavallan kanssa.  Siitä maksettava hinta on usein kova.  Monille koituu vaikeuksia koulutuksessa ja työelämässä.

Muistan selvästi, kuinka viisitoista vuotta sitten Norjan lakimaailman nestori, professori Johs Andenæs nousi puhuja-aitioon. Hän sanoi: Norjan huumausainepolitiikka on  epäonnistunut olennaisissa puolissaan.  Salissa istui 400 kuulijaa, päihdepuolen ammattilaisia, poliitikkoja sekä valtakunnan oikeuskansleri ja hänen henkilökuntansa.

Andenæs jatkoi: kannabiksen käyttö ja hallussapito on laillistettava.  Kannabiksen käyttäjien rankaiseminen ei ole järkevää. He vahingoittavat vain itseään.  On myös perusteetonta olettaa, että rangaistukset vähentäisivät huumeiden käyttöä.

Seuraavaksi tapahtuvaa on ikävä kuvata omalta kannaltani. Andenæsin vieressä istui Nils Christie. Ajattelin, että hänen suhtautumisensa kannabikseen ja hippeihin ja moneen muuhun on jo 1960-luvulta asti ollut naiivia.  Ajattelin, että Andenæs lähentelee 85-ikävuotta ja Christie on selvästikin onnistunut vetämään hänet utopistiseen Kardemumma-maailmaansa.

Esitin sekä Andenæsiä etä Christietä vastaan  mielestäni hyvin perusteltuja väitteitä. Ensimmäiset laajat tutkimukset olivat silloin osoittaneet, että kannabis lisää psykoosin riskiä.  Sosiaaliset kustannukset voisivat olla myös korkeat: koulun keskeyttämistä, pikkurikollisuutta  ja vaikeuksia juurtua työelämään seuraisi kannabiksen käytön  vanavedessä.

Tästä huolimatta Christie ja Andenæs olivat oikeassa.  Kyseessä ei ollut hauras vaan rohkea mies, joka arvokkaasti nousi puhujapönttöön 1990-luvun puolivälissä. Miksi kerron tämän?  Siksi, että moni ajatteli kuten minä.  Pidimme Christien asennetta lapsellisena.  Ajattelimme, etä Andenæsiä oli johdettu harhaan.  Mutta me erehdyimme.

Kannabis tuli Norjaan uutena ja outona 1960-luvun loppupuolella ja ennakoi uutta huumeongelmaa  Sen jälkeen monet ovat tuhonneet elämänsä huumeilla ja kannabis on ollut osaltaan mukana siinä.  Se on ollut peruste rangaistuskäytännöille.

1960-luvun alkupuolella ei käytännössä ketään rangaistu huumeista ja rangaistuksetkin olivat lähinnä symbolisia.  Nyt rangaistukset ovat ankaria ja huumerikolliset täyttävät vankilamme.  Olin pitkään tyytyväinen tähän politiikkaan.

Vähitellen mielipiteeni on kuitenkin muuttunut.

Olen juuri julkaissut artikkelin tieteellisessä julkaisussa Addiction.  Artikkelin olen kirjoittanut yhdessä tutkijakollegani Thorbjørn Skardhamarin kanssa.  Se, mitä havaitsimme siinä, on syy muuttuneisiin näkemyksiini.  Seurasimme edustavaa otosta norjalaisista nuorista teini-ikäisistä lähes kolmikymppisiksi. Meillä on tietoa heidän sosiaalisista taustoista, perhesuhteista, koulunkäynnistä, työstä ja paljosta muusta. Lisäksi olemme kartoittaneet päihteiden käyttöä (alkoholi, kannabis, amfetamiini, kokaiini, ekstaasi).  Olemme yhdistäneet tietomme rikosrekisteriin (luonnollisesti häivyttäen henkilöllisyydet).  Näin olemme voineet tutkia, mitkä tekijät nuoren ja varhaisen aikuisen elämässä ovat liittyneet rangaistuksin.

Tärkein löytö tutkimuksessa on se, että  kannabiksen käyttäjillä on korkeampi todennäköisyys  saada rangaistuksia.  Ei väkivallan, hyöty- tai muun rikollisuuden,  vaan huumausainelakien rikkomisen vuoksi. Monet saadaan kiinni hallussapidosta, useat myös myynnistä.  Yli kymmenen kertaa kannabista käyttäneistä kaksikymmentä vuotta täyttäneistä joka neljättä on rangaistu.  Useilla on muitakin riskejä kannabiksen  lisäksi saada rangaistuksia.  Tietojemme analysointi osoitti, että kannabiksen käyttäjillä oli seitsemänkertainen todennäköisyys saada rangaistusseuraamuksia, ja nimenomaan huumeiden käytöstä.

Mitä huumetuomion saaminen merkitsee?

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että siitä voi koitua vakavia seurauksia;  ongelmia koulussa ja työelämässä,  sosiaalinen verkosto voi ryhtyä hyljeksimään, elämänlaatu laskee.  Huomionarvoista on myös se, että rangaistukset eivät vaikuta kannabiksen käyttöön.  Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että 95% jatkoi kannabiksen käyttöä tuomionsa jälkeen.  Monet tuomitaan myös kaupasta.  Ovatko he kylmäverisiä huumekauppiaita, jotka tekevät kaupalla suuria rahoja?  Ei, enimmäkseen he ovat tavallisia käyttäjiä, jotka joutuvat mukaan kauppaan.  Kannabiksella on paljon kysyntää, Oslossa lähes 50% nuorista aikuisista on kokeillut kannabista. Markkinat ovat suuret.  Kaupassa on paljon toimijoita ja rajat ostajien ja myyjien välillä ovat epäselviä.

Tavallisesti myymistä kutsutaan ”auttamiseksi”, mikä osoittaa itseymmärrystä. He näkevät itsensä osallisena yhteisiin talkoisiin. Jotkut hankkivat suuria määriä kannabista. Meidän tutkimuksessamme he elivät tavallista elämää,  vaikka he saivat aineen  laittomasti.  Kannabikseen liittyvä talous on suurempaa kuin heroiiniin, amfetamiiniin ja kokaiiniin liittyvä talous.  Monet käyttäjät saavat rangaistuksia, mutta he eivät koe tekevänsä mitään väärin.

Kannabis voi olla vaarallista ja on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. On olemassa vaara saada psyykkisiä kärsimyksiä psykoaktiivisista aineista, joita kannabis sisältää.  Mutta vain harvat saavat sellaisia.  Kannabis lasketaan mielellään vähemmän haitalliseksi kuin alkoholi tai tupakka.  Mutta sosiaaliset seuraamukset voivat olla mittavia.  Käyttäjät nimittäin joutuvat vedetyksi rikollisiin ympyröihin, mikä on seurausta vallitsevasta lainsäädännöstä.  Rikolliset ympyrät ovat suuria ja monialaista, jolla on yhteyksiä moniin muihin tahoihin, useampiin kuin mitä tavalliset ihmiset tulevat ajatelleeksi.  Monet kohtaavat niissä ympyröissä myös vaarallisempia aineita, kuten amfetamiini ja kokaiini.  Äärilaidoilla ovat kaikkein heikoimmat ryhmät mitä meillä täällä Norjassa on, eli pakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka myyvät kannabista Oslon keskustan läheisyydessä.

Sattumoisin kirja, jonka olen tehnyt heistä yhdessä Sveinung Sandbergin kanssa, julkaistaan myös tällä viikolla:  ”Street capital: Black cannabis dealers in a white welfare state” (”Katujen pääoma: mustat kannabiskauppiaat valkoisessa hyvinvointivaltiossa”). Kirjassa osoitamme että kannabiskaupasta saadut rahat vievät heitä tuhoisampaan päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen.

Haastattelin yhtä maamme suurinta kannabiksen salakuljettajaa.  Hän salakuljetti useita satoja kiloja kannabista. Osti sitä melkein ilmaiseksi Marokosta, toi Espanjan ja Hollannin läpi aineen Osloon.  Hän istuu nyt vangittuna, kun kysyin häneltä: ”Mitä jos kannabis laillistettaisiin?”.  Hän vastasi:  ”Se olisi meidän bisnekselle todella synkkä päivä.  Kannabis on yksi varmimmista aineista, joilla voi tehdä rahaa.  Aina riittää tarpeeksi naiiveja pikkukaupittelijoita ja asiakkaita.  Ei ole sattuma, että David Toska meni myös mukaan kannabiskauppaan.” (David Toska on kuuluisa norjalainen rikollinen.  -toim. huom.)

Aika on kypsä keskustelulle lainmuutoksesta kannabiksen suhteen. Ei ole olemassa yksinkertaisia  ratkaisuja, sillä Norja on mukana kansainvälisissä sopimuksissa.  Mutta monet ajattelevat kuten minä, vaikkakin peitellysti.  Viime vuonna olin suljetussa seminaarissa Britannian Ylähuoneessa.  Lady Amanda Feildingillä on edustuspaikka siellä.  Hän esitti Kannabiskomission raportin (The Cannabis Commission Report), jonka olivat laatineet maailman johtavat tutkijat ja jonka hän itse oli rahoittanut. Raportin johtopäätös oli se, että nykytilanne on erittäin huono. Kannabiksen kaupasta vastaa järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman.

Tupakan kanssa meillä on välineitä, joilla voi säädellä tupakkateollisuutta.  Meillä on varoituksia terveydellisistä haitoista, nikotiinin määrää tupakassa on rajoitettu ja myyntipaikkoja valvotaan.  Kannabista myydään joka paikassa, mutta viranomaisilla ei ole keinoja valvoa sitä.  Seminaari oli hyvin erikoinen sillä monet tahot olivat mukana – YK:n päättäviä henkilöitä, EU ja jopa EUROPOL (European Police Office).  Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa.  Kaikki olivat myös turhautuneita siitä, että ajatusta on poliittisesti mahdotonta viedä läpi.  Lady Amanda oli hyvin tyytyväinen avoimeen keskusteluun. Ennen kuin poistuimme kokouksesta hän muistutti meitä siitä, että kokous käytiin ”Chatham Housen säännöillä”  – kukaan ei saa siteerata kenenkään sanomisia.

Luulen, että aika olisi kypsä nähdä asia uusin silmin.  Johs Andenæs oli urhea mies. Ehkä Thorvald Stoltenberg on myös sellainen. Hän on saanut tehtäväkseen johtaa  huumausainepoliittista komissiota.  Veikkaisin, että hän ehdottaa uutta linjaa heroiinikysymyksessä.  On jännittävää nähdä, uskaltaako hän tarttua myös kannabikseen.

Willy Pedersen

Sosiologian professori Oslon yliopistossa

Lähteet:

Morgenbladet: Kannabis bør legaliseras

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091016/OAKTUELT/710169949

Tutkimusartikkeli Addiction-lehti (abstrakti):

”Cannabis and crime. Findings from a longitudinal study”.

http://www3.interscience.wiley.com/journal/122651391/abstract





YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan

28 06 2009

Täyskäännös! YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan.

YK ylistää avokätisesti huumausaineiden dekriminalisointia keskiviikkona julkaistussa vuosittaisessa raportissaan, joka koskee maailmanlaajuista huumausainepolitiikkaa. Viime vuosina YK:n huumetsaari on ilmaissut skeptisyytensä Portugalin dekriminalisoinnin suhteen. Se poisti oikeudelliset seuraamukset henkilökohtaisen käytön osalta vuonna 2001, sekä painotti hoitamista vankilan sijaan. YK oli ilmaissut, että kyseinen politiikka oli vastoin kansainvälisiä huumausainesopimuksia ja kannustaisi ”huumausaineturismiin”.

UN-blue-low-res

Kuitenkin vuoden 2009 World Drug Reportissa YK:lla ei ole paljoa muuta kuin hyvää sanottavaa Portugalin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna, radikaalin lähestymistavan osalta. ”Tällaiset olosuhteet pitävät huumausaineet pois sellaisten käsistä, jotka eivät niihin koskisi täydenkään kieltolain aikana. Samalla kuitenkin edistetään käyttäjien hoitoon hakeutumista vankilan sijaan. Niiden joukossa, jotka eivät halua kutsua oikeuden eteen ovat myös turistit, ja tämän seurauksena Portugalin politiikka ei ole tiettävästi lisännyt huumausaineturismia”, raportissa kerrotaan. ”Vaikuttaa myös siltä, että huumeisiin liittyvien ongelmien määrä on vähentynyt”.

Optimistinen Portugalin politiikan ylistäminen tuo YK:n lähelle Glenn Greenwaldin näkemystä.

Raportti julkaistaan National Press Clubilla, Washington D.C.:ssä. Se tekee tyhjiksi huolet siitä, että dekriminalisointi ei olisi linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa, jotka estävät valtioita laillistamasta huumausaineita.

Yhdysvaltain huumetsaari Gil Kerlikowske aikoo esiintyä raportin julkistamistilaisuudessa. Hän on todennut, että ”Laillistaminen ei kuulu sanavarastooni”.

Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB, International Narcotics Control Board) oli alusta saakka huolissaan kun Portugali muutti lakejaan vuonna 2001, käy ilmi heidän ko. vuoden raportistaan. Mutta Portugalin tehtävän jälkeen vuonna 2004 he huomasivat, että ”huumausaineiden hankkiminen, hallussapito ja käyttö olivat pysyneet kiellettyinä” ja totesivat: ”Käytäntö, jossa pienet huumausainemäärät vapautetaan rikosoikeudellisista seuraamuksista on linjassa kansainvälisten huumausaineiden kontrollisopimusten kanssa”. Tämä lukee raportin alaviitteessä.

YK:n raportti sukeltaa myös pää edellä keskusteluun koskien täydellistä huumausaineiden laillistamista. Viime vuoden World Drug Report väisti tämän kysymyksen täysin. Olkoonkin, että siinä referoitiin kiinalaisten oopiumpolitiikkaa 1800-luvulla. Tämän vuoden raportti alkaa pitkällä argumenttilistauksella laillistamista vastaan. ”Miksi päästäisimme valloilleen huumausaine-epidemian kehitysmaihin? Ihanko vain sen vuoksi, että voisimme myötäillä liberaaleja väitteitä, joita huumemyönteiset eturyhmät ajavat – heillä kuitenkin on käytössään ylellisyys nimeltä vieroitushoito”, raportissa todetaan.

658125

Silti YK tekee myös huomattavan myönnytyksen laillistamisen kannattajille, jotka ovat pitkään väittäneet, että kieltopolitiikka johtaa väkivaltaan ja epämääräisten maanalaisten verkostojen kasvamiseen.

Raportin mukana julkaistu lehdistötiedote kertoo, että ”Raportin esipuheessa Antonio Maria Costa tutkiskelee keskustelua huumekontrollin kumoamisesta. Hän myöntää, että kontrolli on luonut laittoman mustan pörssin kaupan, joka on kasvanut makrotaloudellisiin mittoihin, ja jonka toimintatapoihin kuuluvat väkivalta ja korruptio”.

Jack Cole on ”Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan” (Law Enforcement Against Prohibition, LEAP) -yhdistyksen toimitusjohtaja sekä eläkkeelle jäänyt huumepoliisi. Aikoinaan hän on toiminut peiteoperaatioissa. Hän vastustaa raportissa käytettyä sanaa ”kontrolli”, nykyisen politiikan yhteyteen liitettynä.

”Maailman ’huumetsaari’ Antonio Maria Costa haluaisi sinun uskovan, että laillistamisliike tahtoisi poistaa huumausainekontrollin”, Cole sanoo ja jatkaa: ”Päinvastoin me vaadimme, että hallitukset vaihtaisivat epäonnistuneen kieltopolitiikan järjestelmään, joka oikeasti säätelisi ja kontrolloisi huumausaineita, myös niiden puhtautta ja hinnoittelua – puhumattakaan heistä, jotka tuottavat huumeita, sekä kenelle niitä saa myydä. Kieltolain aikana ei voi harjoittaa tehokasta kontrollia, kuten meidän olisi jo pitänyt oppia epäonnistuneista kokeiluista alkoholin suhteen Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933.”

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/06/24/un-backs-drug-decriminali_n_220013.html





Vermontissa eniten pilvenpolttajia USA:ssa

11 06 2009

Väkiluvultaan maan toiseksi pienin osavaltio Vermont sijoittui korkeimmalle äskettäin julkaistussa Yhdysvaltoja koskevassa maanlaajuisessa kyselyssä, jonka suoritti Yhdysvaltain aineiden väärinkäytön ja mielenterveyspalvelujen hallinto SAMHSA. Vuosina 2006 ja 2007 suoritettu kysely vertasi huumeiden käyttöä iän ja tyypin mukaan kaikissa 50 osavaltiossa.

Vaikka Vermontin huumeidenkäyttö ei ollut kyselyssä kaikkein korkeinta – se paikka menee Rhode Islandille, jossa 12,5 % vastaajista raportoi käyttäneensä laittomia huumeita kuluneen kuukauden aikana – Vihreiden Vuorten Osavaltion osuus kannabiksen käytössä yli 12-vuotiailla vastaajilla oli suurin.

vermont5

Kansallisen keskiarvon kannabiksen viimeaikaiselle käytölle ollessa vuosina 2006 ja 2007 1,6 %, oli se samana ajanjaksona Vermontissa 2,5 %.

Asiassa ei ole mitään uutta, sanovat SAMHSA:n tutkijat, joiden mukaan Vermont on jatkuvasti sijoittunut korkealle kannabiksen käyttöä mittaavissa tutkimuksissa.

Kannabiksen suosio Vermontissa näkyy aineen käyttöön liittyvien rikostapausten määrässä.

Vuosina 2005–2007 kannabikseen liittyvien tapausten määrä osavaltiossa kohosi 1535:stä 1820:een, kertoo Max Schlueter Vermontin rikostietokeskuksesta. Suuntaus kääntyi alaspäin vuonna 2008, jolloin Schlueterin mukaan enää 1805 kannabisasiaa tutkittiin osavaltiossa.

Muita laittomia huumeita, kuten kokaiinia ja kipulääkkeitä, käytettiin Vermontissa myös maan keskitasoa enemmän, mikä on tutkijoiden mukaan yhdistävä piirre Yhdysvaltain koillisosan osavaltioissa.

Kannabis on kuitenkin pysynyt osavaltion suosituimpana huumeena, kertoo Peter Delany SAMHSA:n johtajistosta.

Syy voi Delanyn mukaan olla käsityksessä, että kannabiksen käyttöön liittyy vain vähän vaaroja. Tästä kertovat myös kyselytutkimukset, joiden mukaan niinkin usea kuin kolme neljännestä vermontlaisista ei pidä kannabiksen terveyshaittoja suurina.

”Olen sitä mieltä, että on tarvetta todelliselle kansanterveydelliselle lähestymistavalle”, sanoi Delany. ”Tavoitetaanko oikeat ihmisryhmät oikealla viestillä? Tarvitaan jatkuvaa viestintää … jotta ihmiset tietävät, että ei ole hyväksi käyttää huumeita tai väärinkäyttää alkoholia.”

Vuosittain julkaistava SAMHSA:n tutkimus yrittää antaa osavaltioille, lainvalvonnalle, terveyspalveluiden tuottajille, opettajille ynnä muille työkalut, joita he tarvitsevat jalostaakseen omaa tiedotustaan laittomien huumeiden käytöstä ja sen vaikutuksista, sanoi Delany.

”Me yritämme luoda yleiskuvan siitä, mitä tässä hetkessä tapahtuu”, hän sanoi.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n586/a11.html?134





Huumetsaarin väitteet kannabiksen voimakkuudesta haihtuivat savuna ilmaan

1 06 2009

Tuore raportti kannabiksen vahvuudesta kumoaa aiemmat Office of National Drug Control Policyn (ONDCP) väitteet siitä, että kannabiksen vahvuus olisi rikkonut ennätyksiä.

Huhtikuussa media kierrätti villejä tarinoita siitä kuinka äärimmäisen voimakas kannabis pyyhkäisee yli maan. ONDCP oli julkistanut, että heidän testiensä mukaan keskimääräinen kannabiksen THC-pitoisuus oli noussut ensimmäistä kertaa yli 10 prosentin. THC on yksi kannabiksen aktiivisia ainesosia.

”Tuorempien näytteiden mukaan keskimääräinen THC-pitoisuus on noussut uuteen ennätykseen 10,1 prosenttiin”, huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi.

Nyt kun koko raportti on yleisön luettavissa niin havaitsemme, että 10 prosentin raja saatiin rikki vain liittämällä hasis laskelmiin. Ilman hasista keskimääräinen THC-pitoisuus oli 8,52 %. Hasiksen keskimääräinen pitoisuus oli 20,76 %.

The Marijuana Policy Project sai haltuunsa kokonaisen raportin, jonka oli toimittanut Marijuana Potency Monitoring Project Missisippin yliopistosta.

Asiantuntijat iloitsevat lukiessaan täydellistä raporttia. Se jakaa takavarikot ja pitoisuusmittaukset ”budeiksi”, ”kilotiiliksi”, ”löyhiksi lehdiksi”, ”löyhäksi muuksi”, ”Thaitikuiksi” ja muihin mielenkiintoisiin kategorioihin.

On myös keskustelua siitä, onko vahvempi kannabis itseasiassa ongelma. Puolustajat sanovat, että vahvempi kannabis tarkoittaa sitä, että käyttäjät käyttävät vähemmän kasviainesta saadakseen saman vaikutuksen ja säästävät keuhkojaan.

Koko raportin voit lukea täältä: http://big.assets.huffingtonpost.com/MPMP-report.pdf

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/05/29/drug-czars-pot-potency-cl_n_209080.html





Amsterdamissa suljetaan kannabiskahviloita

30 11 2008

Amsterdam sulkee 43 kannabista myyvää kahvilaansa täyttääkseen kansalliset säädökset. Kaikkiaan kahviloita oli 228. Osa kahviloista, jotka tunnetaan ”coffee shop” nimellä, täytyy sulkea vuoden 2011 loppuun mennessä, koska ne sijaitsevat alle 250 metrin päässä peruskoulusta tai lukiosta.

amsterdam_red_light_district_24-7-2003

Yksi katoavista on kuuluisa Bulldog café Leidsepleinillä aivan Amsterdamin keskustassa. Rakennus on toiminut aiemmin poliisiasemana ja kahvila aukaistiin 20 vuotta sitten. Se on liian lähellä kaupungin Barlaeus-lukiota.

Haastattelussaan Volkskrantissa Amsterdamin pormestari Job Cohen teki selväksi, että hän seuraa hallituksen päätöstä pakotettuna.

Sääntely

Cohen on tyytyväinen nykyisiin mietojen huumeiden politiikkaan, mutta haluaisi nähdä koko kannabiksen kaupan valvottuna. Selkeä enemmistö pormestareista, joiden kaupungeissa on kannabista myyviä kahviloita, jakaa Cohenin mielipiteen huumepolitiikan suhteen. Katso uutinen.

Nykyisellään päättäjät kääntävät katseensa pois kannabiksen myynnistä ja käyttämisestä, mutta kieltävät laajemman kasvattamisen ja suurempien erien kauppaamiseen.

Cohen vaatii kannabistuotannon laillistamista Almerissa järjestetyssä kunnanvaltuustojen ”kannabishuipputapaamisessa”. Volkskrantissa hän perustelee tätä sillä, että alaa olisi helpompi kontrolloida ja vähentää järjestäytyneen rikolliseen osuutta ja sen tuomia haittoja. Cohenin ajatuksia tukee Beckley-säätiön julkaisema raportti.

Noin 25% Amsterdamissa käyvistä turisteista vierailee kannabiskahvilassa Volkskrant kertoo. Cohen sanoo näiden turistien aiheuttavan huomattavasti vähemmän harmia kuin ulkomaalaisten, jotka juovat alkoholia.

Cohen sanoo myös, ettei Alankomaiden pitäisi pelätä muiden maiden reaktiota heidän suvaitsevaa huumepolitiikkaansa kohtaan. ”Meillä on lyömättömiä argumentteja… Totaalinen kielto kannabiskahviloille ei todellakaan vähennä huumeiden käyttöä”,  hän sanoi.

Lähde:

http://www.dutchnews.nl/news/archives/2008/11/amsterdam_forced_to_shut_43_ca.php