Kuinka rikkaat ihmiset polttavat pilveä

14 02 2010

Volcano Vaporizer on tullut halutuksi statussymboliksi yläluokkaisten pilvenpolttajien keskuudessa, joiden mukaan kyseinen laite tuo kannabiksen aromin esille viininharrastajien tyyliin – ja lisäksi heidän henkilökohtaiset kuntovalmentajansa suosittelevat sitä käyttövälineenä.

Kannabiksen laillistamista ajavan NORML:n toiminnanjohtaja Allen St. Pierrelle satelee usein kummallisia kysymyksiä. Viime aikoina häneltä on toistuvasti kysytty, että ”mikä se metallinen juttu on, jota käytetään Weeds-sarjassa?”

Vastaus on Volcano Vaporizer, savuton höyrystinlaite, joka on vilahtanut viime aikoina Weedsin lisäksi HBO:n komediasarjassa Bored to Death. Jälkimmäisessä Jenny Slates näyttelee seksikästä pilvitypyä, joka viettelee Jason Schwartzmanin makuuhuoneeseensa testaamaan laitetta. Hän opastaa: ”Painat vaan tuon nännin huulillesi ja hengität höyryt sisääsi.” Volcanoa käytetään jopa maineikkaassa Chicagolaisessa Alinea-ravintolassa, joskin epätavalliseen tapaan. Sillä höyrystetään muskotin ja kahvin aromeja jälkiruokaa syöville asiakkaille.

”Jos asut Ohiossa tai olet suurten ikäluokkien edustaja, jolla ei ole ongelmaa kannabiksen suhteen, saatat ihmetellä mitä tapahtuu”, St. Pierre toteaa. ”Siihen liittyy tietynlaista sofistikoitunutta pintakiiltoa. Se ei ole sinun isäsi vesipiippu.”

Todellakin, Vaporizerin voisi hyvin kuvitella löytyvän vaikkapa Stockmannin kuvastosta. Sen kiiltävä, harjattua alumiinia oleva kotelo ja digitaalinen lämpötilamittari voisivat hyvin erehdyttää luulemaan laitetta maitohöyrystimeksi. Kenties ei niin sattumalta, yli neljäsataa euroa maksava Volcano on kasvavassa suosiossa korkeasti koulutettujen, vain parasta kelpuuttavien cappuccinonnauttijoiden keskuudessa. ”Jos ostat tämän, olet joko innokas harrastaja tai hyvin perillä nykytietämyksen mukaan parhaista tavoista saattaa kannabis elimistöösi”, St. Pierre kertoo. ”Muussa tapauksessa kyse on suuresta turhamaisuudesta, jos on varaa tuhlata tuollainen summa rahaa.”

”Ymmärrettyäni mikä se on, tilasin sellaisen välittömästi”, kertoo kuusissakymmenissä oleva rikosasianajaja, joka kuuli Volcanosta kollegaltaan. ”Minulla on ystäviä, jotka ovat muusikkoja. He kerääntyvät yhteen toistensa asuntoihin. Mukana on bisnesihmisiä ja uraohjuksia. He eivät polta tupakkaa. Täytimme Volcano-pussillisen kannabiksella, ja pussi kiersi ringissä. Kukaan heistä ei ollut nähnyt sellaista aiemmin. He olivat äimistyneitä”. Hänen mielestään Volcanon – tunteikkaasti kuvailtuna ”pössyttelyn Mercedes-Benz” – tulisi olla tarjolla varakkaille matkailijoille. ”Jonkun tulisi perustaa hotelliketju, jossa jokaisesta huoneesta löytyisi Volcano. Uskon, että monet valitsisivat hotellin pelkästään tämän perusteella”.

Volcanon yksi merkittävimmistä piirteistä on sen valmistukseen liittyvä insinööritaito. Se toimii työntämällä kuumaa ilmaa kannabiksen läpi, vapauttaen kaikki kemikaalit, joita tarvitaan pilveen pääsemiseksi – ilman palokaasuja tai karsinogeenejä. Sen käyttöä voisi helppoudessaan verrata riisikeittimen käyttämiseen. Kun höyrystin on lämmennyt, pesään laitetaan noin puoli grammaa jauhettua kannabista. Sitten painetaan nappia, joka päästää höyryn irti suureen pussiin, johon suukappale kiinnitetään. Lopulta käyttäjä nauttii höyryn pussista. ”Minulle savun puuttuminen toi mielihyvää”, asianajaja kertoo. ”Verenkiertooni ei enää päätynyt hiilimonoksidia. Se ei ollut enää haitallista minulle. Kokemus tuntui paremmalta.”

Vaporisaattoreissa ei ole mitään uutta sinällään. Laitteita on myyty lehdissä kuten High Times ja Cannabis Culture jo 1990-luvun alusta saakka, mutta alkuperäiset versiot olivat kömpelöitä ja vähemmän käyttäjäystävällisiä. Niiden käyttö yleistyi vasta vuoden 2000 jälkeen, kun NORML oli mukana sponsoroimassa tutkimusta, jossa etsittiin vaihtoehtoisia käyttömuotoja sen jälkeen kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA julisti, ettei ”poltettavia lääkkeitä” ole olemassa. Tämän jälkeen Massachusettsin teknillisen korkeakoulun opiskelija lähestyi virastoa kertoen, että hän on keksinyt ”turvallisimman tavan hengittää kannabista”. Storz & Bickel, saksalainen suunnitteluyritys joka valmistaa Volcanoa, käytti tätä tutkimusta hyväkseen ja suunnitteli ”markkinoiden parhaan höyrystimen”. Ensimmäiset versiot myytiin tuhansien dollareiden hintaan huumausaineisiin liittyvien kokousten huutokaupoissa. ”Ne olivat niin kiinnostavia”, sanoo St. Pierre. ”Oli selvää, että Volcanosta oli tulossa standardi.”

Kun Volcano julkaistiin vuonna 2001, Jeff Jonesilla oli ongelmia laitteen myynnissä hänen Los Angelesissa sijaitsevalla kannabisklubilla, Patient ID Centerilla. Kukaan ei tiennyt, mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Nykyisin viihdealan ihmiset tulevat kysymään tuotetta ja he tietävät sen nimeltä. ”Heille maksetaan puhumisesta ja heitä huolestuttaa se, mitä polttaminen tekee heidän keuhkoilleen”, hän kertoo. Rolling Stone -lehti julkaisi vuonna 2006 artikkelin, jossa Bill Maher, yksi Yhdysvaltain kuuluisimmista kannabiksen puolestapuhujista, kertoi seuraavaa: ”Annoin kerran Volcanon lahjaksi eräälle korkeassa asemassa olevalle studiopomolle. Se tuli tarpeeseen, sillä hänellä oli ongelmia keuhkojensa kanssa.”

Volcano on ollut menestystarina huolimatta täydellisestä markkinoinnin puutteesta. Storz & Bickel pitää matalaa profiilia tuotteensa yhdistämisestä huumausainekulttuuriin, eikä heidän nettisivustollaan pahemmin puhuta kannabiksesta. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että liittovaltion hallitus takavarikoi yli 1 600 Volcanoa Bushin viimeisellä virkakaudella. Yritys myös kieltäytyi antamasta kommenttia tähän artikkeliin liittyen. Mutta viidakkorumpu on levittänyt sanaa, ja aiheeseen liittyy jopa tietynlaista mystiikkaa – etenkin niissä osavaltioissa, joissa kannabisapteekit ovat ottaneet kohteekseen kokonaan uusia väestöryhmiä. ”Volcano on täydellinen tulevalle lääketieteellisen kannabiksen aikakaudelle”, sanoo eräs laitetta itsekin käyttävä korkean tason viihdepomo ja jatkaa: ”vaikkei siihen liitettäisikään pahemmin mitään lääketieteellisiä mielikuvia.”

Höyrystämiselle omistautuneet käyttäjät sanovat, että kyse ei ole pelkästään terveellisemmästä tavasta tulla pilveen – myös olotila on puhtaampi. He vertaavat kokemusta kannabisleivoksiin, jotka polttamiseen verrattuna tuovat täyteläisemmän ja kestävämmän kokemuksen. ”Kokeneemmille käyttäjille Volcano on erilainen kokemus. Se on kuin kuvailisi viinin aromeita”, sanoo 35-vuotias lakimies Oaklandista, Kaliforniasta. Hän käyttää Volcanoa nauttiakseen korkealuokkaisen kannabiksen monimutkaisista aromeista. ”Se maistuu paremmalle – sen avulla voi oikeasti tuntea makuja, verrattuna pelkän savun maistamiseen. Sillä pystyy maistamaan yrtin esanssit.”

Toki laitteesta löytyy myös huonoja puolia. Kokemattomalle höyrystäminen voi olla hurja kokemus. Volcanon kilpailijan, Vapir Onen omistaja kertoo ystävilleen järjestämistään juhlista Kaliforniassa. Hänen mukaansa lähes aina löytyy joku, jonka täytyy mennä yläkertaan lepäämään. ”Jotkut ihmiset menevät siitä liian pilveen. He eivät sen jälkeen koske laitteeseen”, hän sanoo. Volcano on myös raskas laite ja vähemmän tienaavalle se on kallis. Sellaisenaan se vetoaa tietynlaisiin ihmisiin, jotka arvostavat laitetta – heihin, jotka ottavat sekä kannabiksen että terveysasiat yhtä lailla vakavasti. ”Tunnen erään personal trainerin, ja se on ainoa asia, jota hän käyttää”, kertoo Oaklandin asianajaja.

Puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutusta imagoon. Volcano sopii monilla tavoin täydellisesti yhteiskuntaan, jossa valistunutta pilvenpolttoa pidetään arvossa. Aikakaudella, jolloin useimmat käyttävät kannabista, tiedostavimmat ja terveyttään vaalivat käyttäjät valitsevat vaporisaattorin. Siitä on tulossa lempeän vallankumouksellinen statussymboli, kuten tyylikkäät tatuoinnit. ”Bill Maher on todennäköisesti tuonut höyrystämisen ajatusta pahaa-aavistamattoman jenkkiyleisön tietoisuuteen enemmän kuin kukaan muu”, St. Pierre sanoo. ”Kun Maher sanoo ettei hän polta, vaan höyrystää, siihen liittyy pieni ripaus elitismiä. Joissakin maan kolkissa elitismi myy hyvin.”

Kyse voi olla myös sukupolviin liittyvästä jutusta. Noin vuosi sitten erään puheen jälkeen St. Pierre tuli lavalta ja näki nuorison edustajan, jonka paidassa luki ”Got Vape?”. Teknologialla on tapana sulautua ajan henkeen. ”Näistä tuotteista on tulossa niin hienostuneita, että niitä voidaan käyttää missä tahansa, milloin tahansa. Sen ei tarvitse olla kontrolloitu asetelma, kuten Volcanossa. Niitä voidaan käyttää jopa lentokoneissa, eikä kukaan tiedä, että käytät vaporisaattoria, paitsi ehkä hengityksestäsi”, hän sanoo. ”Kun mennään 15 tai 20 vuotta eteenpäin, tuskin kukaan enää käyttää kannabista polttamalla.”

http://www.thedailybeast.com/blogs-and-stories/2010-02-07/how-rich-people-smoke-pot/full/





10 merkkiä siitä, että epäonnistunut sota huumeita vastaan on päättymässä

17 12 2009

Vuosi 2009 tulee muistetuksi Amerikan pitkäaikaisimman sodan lopun alkuna. Tässä 10 syytä, miksi näin.

1) Kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä sanovat, että sota huumeita vastaan on epäonnistunut (Helmikuu)

Helmikuussa Latinalaisen Amerikan huumeita ja huumausainepolitiikkaa käsittelevä komitea julkaisi mullistavan raportin, joka julisti huumesodan hävityksi. Sen jäsenistössä istui mm. kolme arvovaltaista entistä presidenttiä: Fernando Henrique Cardoso (Brasilia), Cesar Gaviria (Kolumbia) sekä Ernesto Zedillo (Meksiko). Raportti suosittelee kannabiksen dekriminalisointia ja tarvetta ”murtaa tabu” avoimen ja rehellisen kansainväliseen huumausainepolitiikkaan liittyvän keskustelun ympäriltä. Tämä julkaisu loi satoja uutisartikkeleita ympäri maailmaa ja  poliitikot sekä Latinalaisesta Amerikasta että ympäri maailmaa viittaavat siihen yhä.

2) Michael Phelps ja vesipiippu (Helmikuu)

Valokuva olympiakultaa voittaneesta uimarista, Michael Phelpsistä, levisi ympäri maailmaa helmikuussa. Kuvassa Michael Phelps polttaa kannabista vesipiipusta Etelä-Carolinassa järjestetyissä kotibileissä. Tämä kuva, joka otettiin vain pari kuukautta sen jälkeen kun Phelps rikkoi maailmanennätyksen yksissä olympialaisissa voitettujen kultamitalien määrässä, vavisutti perinteistä stereotypiaa laiskoista sohvaperunahampuuseista. Kellogg’s purki nopeasti sponsorisopimuksen, ja tämä liike ei ollut suuren yleisön mieleen. Kymmenet kolumnistit löivät sanan säilällä Kellogg’sin päätöstä, ja suuri Associated Pressin uutinen kertoi ryhmistä, jotka boikotoivat Kellogg’sia Phelpsin sopimuksen lopettamisen vuoksi. Pari viikkoa myöhemmin, mainosalan lehti Ad Age raportoi, että Kellogg’sin brändin haluttavuus oli romahtanut nopeasti Phelps-jupakan jälkeen. Jopa enemmän kuin aiemman skandaalin yhteydessä, jolloin Kellogg’s oli joutunut vetämään valtavat määrät maapähkinävoita takaisin kauppojen hyllyiltä salmonellaongelman vuoksi.

3) Obaman oikeusministeriön päätös lopettaa lääkekannabikseen liittyvät ratsiat (Maaliskuu)

Presidenttikampanjansa aikana silloinen senaattori Barack Obama lupasi, että jos hänet valitaan, hän lopettaa viranomaistoimenpiteet, jotka liittyvät lääkekannabispotilaisiin sekä kannabisapteekkeihin, jotka toimivat osavaltioiden lakien mukaisesti. Maaliskuussa Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder vahvisti tämän lupauksen, ja lokakuussa oikeusministeriö toi julki uuden politiikan ohjeistukset varmistaen muutoksen. Potilaat ja avunantajat huokasivat helpotuksesta, ja presidentti Obama sai paljon ylistystä medialta Yhdysvalloissa sekä muualla maailmassa.

4) Alas Rockefeller! New Yorkin ankarat huumausainelait muutoksen kourissa (Huhtikuu)

35 vuoden jälkeen New Yorkin tiukat huumausainelait tuotiin vihdoin alas huhtikuussa, kun kuvernööri David Paterson allekirjoitti historialliset uudistukset. Niissä poistettiin pitkät ja pakolliset minimituomiot koskien joitakin väkivallattomia huumerikkeitä. Lokakuussa voimaan astuneet uudistukset palauttivat lainopillisen hienovaraisuuden tuomioihin useimmissa huumausaineisiin liittyvissä jutuissa. Tuomiot eivät enää rajoitu vankeusrangaistuksiin, vaan hoito-ohjelmiin on nyt osoitettu miljoonia dollareita. Vuosia näiden uudistusten varmistamiseksi taistelleet asianajajat yrittävät nyt muuttaa New Yorkia huonosta huumepolitiikan ilmentymästä parempaan suuntaan. Tavoitteena on tehdä kaupungista esimerkki siitä, kuinka huumausaineongelman käsittely terveydenhuollollisena ongelmana voi antaa täysin uusia mahdollisuuksia, kun toiminnan painopiste ei enää ole rikosoikeudellisessa käsittelyssä.

5) Kuvernööri Arnold haluaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta: äänestäjät tekevät päätöksen vuonna 2010 (Toukokuu)

Kalifornia on tällä hetkellä kannabiksen verotuksen ja kontrolloinnin keskustelun polttopisteessä. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger pääsi Yhdysvalloissa uutisotsikoihin toukokuussa sanottuaan, että kannabiksen laillistamisen ajatusta pitäisi pohdiskella ja aiheesta tulisi keskustella. Aihe sai enemmän kansallista huomiota, kun lakialoite tuotiin esiin Kalifornian lainsäädäntöelimissä tarkoituksena verottaa ja kontrolloida kannabista alkoholin tapaan. Samaan aikaan jotkut Oaklandin aktivistit ovat malttamattomina tehneet äänestäjien kanssa oman aloitteen kannabiksen verottamisen ja kontrolloinnin puolesta, ja he keräävät allekirjoituksia saadakseen aiheen pöydälle vuoden 2010 kansanäänestyksien mukana. Viimeisimmät gallupit osoittavat, että 56% kalifornialaisista tukee osavaltion kontrollia ja kannabiksen verottamista.

6) Huumetsaari haluaa lopettaa huumesodan (Toukokuu)

Valkoisen talon huumetsaari Gil Kerlikowske totesi Wall Street Journalin haastattelussa, että ”huumesota tulisi lopettaa”. Hän kertoi lehdelle, että ”Ihmiset näkevät huumesodan sotana heitä vastaan, vaikka asiaa yrittäisi kuinka selittää sotana tuotetta vastaan. Me emme sodi ihmisiä vastaan tässä maassa.” Hän lisäsi myös, että Obaman hallinto todennäköisesti aikoo käsitellä huumausaineongelmaa terveydenhuollollisena asiana rikosoikeudellisen lähestymistavan sijasta. Hoitoa aiotaan suosia vaihtoehtona vankilatuomioille, jotta huumausaineiden käyttöä voitaisiin vähentää.

7) Meksiko ja Argentiina dekriminalisoivat kannabiksen ja muut huumausaineet (Elokuu)

Meksiko ja Argentiina ovat molemmat päässeet kansainvälisiin uutisiin elokuussa tekemällä huomattavia muutoksia maiden huumausainepolitiikkaan. Meksiko, jota on vaivannut valtava ja väkivaltainen huumesota, sääti lain, joka poistaa rikosoikeudelliset rangaistukset pienten huumausainemäärien osalta. Laki sisältää mm. heroiinin, kokaiinin sekä kannabiksen, ja koskee henkilökohtaista käyttöä.

Sillä välin Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi henkilökohtaisen kannabiksen käytön ja samalla lopetti lain, jonka avulla aiemmin pystyttiin määräämään jopa kahden vuoden vankilatuomioita pienten kannabismäärien hallussapidosta. Tämä liittyi oikeusjuttuun, jossa useita nuoria miehiä oltiin pidätetty kannabissavukkeiden hallussapidosta. Oikeuden mukaan hallituksen pitäisi jahdata suurten määrien salakuljettajia ja määrätä käyttäjille vankilan sijasta hoitoa. Vaikka oikeuden päätös koski vain kannabista, ydinargumentit koskevat myös muita laittomia aineita. Näin ollen päätös avasi oven laajemmalle huumausainelakien muuttamiselle Argentiinassa.

8) Tulokset ovat täällä: Portugalin v. 2001 dekriminalisointilait vähensivät tautien leviämistä, yliannostuskuolemia ja vankilatuomioita – eikä käyttäjien määrä kasvanut (Elokuu)

Huumausaineisiin liittyvät yliannostuskuolemat ja likaisten neulojen aiheuttamat tautien leviämiset olivat epidemian tasolla Portugalissa, kun hallitus teki rohkean ratkaisun ja dekriminalisoi henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän huumausaineiden hallussapidon vuonna 2001. Päätös koski kaikkia huumeita, mukaan lukien heroiini ja kokaiini. Poliisia ohjeistettiin, ettei ketään tulisi  pidättää pelkästään huumausaineiden käyttämisen vuoksi. Vuonna 2009 Portugalin dekriminalisaatiopolitiikan tulokset julkaistiin, ja raportit herättivät paljon huomiota: huumausaineisiin liittyvät ongelmat, mukaan lukien tautien leviämiset, yliannostuskuolemat ja vankilatuomiot, laskivat kaikki dramaattisesti. Käyttäjien määrä ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Portugalin kokemus on opettavainen, se näytti maailmalle että taivas ei romahtanut vaikka huumausaineet dekriminalisoitiin. Samalla se toi keskustelun teoriasta käytännön tasolle.

9) Tulemme ulos kaapista: ”piikkikorkohampuusit” kertovat, miksi he pitävät kannabiksesta (Syyskuu)

Vieläkö tarvitaan lisää todistusaineistoa, että kannabiksesta on tullut valtavirtailmiö Yhdysvalloissa? Syyskuisessa Today Show:ssa Matt Lauer teki haastattelun ns. piikkikorkohampuuseista – korkeasti koulutetuista naisista, joilla on upeat työurat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He suosivat kannabista päihdevalintanaan ja yhä useampi uskaltautuu myöntämään asian. Televisio-ohjelma haki inspiraationsa Marie Claire -lehden syyskuun numerosta, jossa oli artikkeli nimeltä Stiletto Stoners. Juttu nosti esiin kysymyksen: miksi niin useat älykkäät ja menestyneet naiset sytyttävät jointin työpäivän jälkeen? Sympaattinen artikkeli ja tv-ohjelma sisälsivät haastatteluja suurelta joukolta menestyneitä naisia, jotka rentoutuvat päivän jälkeen kannabissavukkeella martinin sijaan.

Tämä artikkeli löytyy myös suomeksi.

10) Kannabiksen laillistamiskeskustelu leviää valtavirtaan (Syksy)

Syyskuun Fortune-lehden kanteen oli painettu Weeds-sarjan näyttelijättären Mary Louise Parkerin kuva, joka liittyy lehden pääjuttuun ”Kuinka kannabiksesta tuli laillista: lääkekannabis antaa aktivisteille mahdollisuuden osoittaa, kuinka laillistettu kannabisliiketoiminta voi toimia. Joko kieltolain loppuminen alkaa häämöttää?” Kymmenittäin ajattelevia tarinoita on julkaistu vuonna 2009, ja liike kieltolain lopettamiseksi jatkaa kasvamistaan. Suuret ja arvovaltaiset tiedotusvälineet kuten New York Times, Washington Post, Newsweek, CBS News, CNN, The Economist sekä kymmenet muut ovat kantaneet kortensa kekoon. Viime kuussa Washington Post julkaisi paljastavan juttunsa otsikolla ”Tuki kannabiksen laillistamista kohtaan kasvaa nopeasti ympäri Yhdysvaltoja: lääkekäytön hyväksyminen ja kieltolain vastainen kritiikki kasvussa.” Jutussa viitataan tuoreeseen mielipidekyselyyn, jonka mukaan 44 % amerikkalaisista tukee kannabiksen verottamista ja kontrollointia. Luku kasvaa yli 50 prosentin, kun mennään läntisiin osavaltioihin kuten Kaliforniaan, Washingtoniin ja Oregoniin.

Huumesotaa käydään yhä, mutta muutosta on ilmassa (Joulukuu)

Kaiken tämän viimeaikaisen edistymisen myötä huumausainepolitiikan uudistajilla ei ole enää harhoja sen suhteen, etteikö huumesota loppuisi nopeastikin. Tiedämme, että huumausaineiden kieltolaki ja tiukka lainsäädäntö – jota ruokkii vankiteollisuus, joka sulkee puoli miljoonaa amerikkalaista telkien taakse huumausainerikosten vuoksi – tulevat jatkumaan vielä jonkin aikaa ja tuhlaamaan kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa, johtaen kymmeniin tuhansiin vuosittaisiin  kuolemantapauksiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Olemme silti selvästi liikkumassa oikeaan suuntaan kohti järkiperäistä huumausainepolitiikkaa, johon liittyvät myös välittäminen, tieteellinen näkökulma sekä ihmisoikeudet. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pysäyttääkseen tämän sodan, jota ei voi voittaa. Jos alamaiset näyttävät tietä, johtajat joutuvat seuraamaan.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/144391/2009_marked_the_beginning_of_the_end_of_failed_drug_war:_top_10_stories_of_the_year





Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Korkeat panokset: Hätähuuto kannabiksen laillistamiseksi!

16 07 2009

Kovien panoksien poliittinen taistelu on käynnissä talouskriisin runtelemassa Kalifornian osavaltiossa. Kyse on kapeasti määritellystä vapaudesta, joka ihmisillä on erään kasvin kasvatusta ja myyntiä koskien. Sekä joidenkin tahtotila saada osavaltion hallitus keräämään siitä verovaroja.

Oaklandissa, Kaliforniassa, Richard Lee on monialayrittäjä. Hänen esikaupunkia virkistävään toimialaansa kuuluu kaikenlaista. Coffee shopeista aina lasinpuhallukseen.

Mutta Leen yritysimperiumi on rakennettu epätavallisen perustuksen varaan: Kannabiksen myynnille.

Hänen Blue Sky Coffee Shopin takaosassa käy jatkuva virta käteisostajia, eikä kyse ole pelkästä kahvista. ”Etuosassa voi ostaa kahvia ja leivoksia, ja takaosassa myymme kannabista”, Lee sanoo. Myyntimies toteaa asiakkaille: ”Olette tervetulleita tutkimaan pusseja ja haistelemaan yrttejä vapaasti”.

080225-school-pot-hmed1p.hmedium

Se mitä täällä tapahtuu on laitonta valtion lakien mukaan, mutta sallittua Kalifornian säädöksissä, jotka ovat vuoden 1996 jälkeen hyväksyneet kannabiksen lääkekäyttöön.

Kymmenkunta muuta osavaltiota on säätänyt samanlaisia lakeja. Asiakas nimeltä Charles sanoo, että hänen lääkärinsä on nimenomaan määrännyt hänelle kannabista. ”Se lievittää ahdistusta ja antaa minulle mahdollisuuden jaksamiseen, sekä positiiviseen mielialaan”, hän kertoo.

Lee kutsuu hänen Oaklandin naapurustoaan ”Oaksterdamiksi”, joka viittaa Amsterdamin liberaaliin päihdelainsäädäntöön. Hänen tavoitteenaan on tehdä siitä turistikohde, kannabiksen ollessa pääasiallinen vetonaula.

”Eikö se huoleta ihmisiä jotka asuvat täällä”, haastattelija kysyy.

”Ei, ihmiset täällä rakastavat sitä koska he näkevät, kuinka paljon kehitämme naapurustoa”, Lee vastaa.

Leen kannabisputiikin naapurissa Gertha Hays myy vaatteita. Hänen mukaansa Leen putiikki tuo kaikenlaisia ihmisiä alueelle. ”Ei ole olemassa mitään tietynlaista käyttäjätyyppiä”, hän sanoo, ”joten kaikki tulevat tänne”.

”Kaikki eivät siis olekaan narkomaaneja täällä?” haastattelija jatkaa.

”Ei, ei lainkaan. Jos seuraat ihmisiä jotka liikkuvat täällä, huomaat että väki on todella monimuotoista”, Hays vastaa.

Osa Oaksterdamin naapurustoa toimii taimitarhana rahakasvin kasvatukseen: Lääkekannabiksen arvioidaan nykyisellään olevan 2–3 miljardin dollarin liiketoimintaa Kaliforniassa. ”Kyllä, moni ihminen tekee hyvää tienestiä tämän avulla”, Lee sanoo.

Kaliforniassa on nyt useita satoja lääkekannabisapteekkeja, ja paljon enemmän kannabista myydään kaduilla.

Lee jatkaa: ”Arviomme mukaan, Kalifornian kannabisteollisuus liikkuu kokonaisuudessaan 15 miljardin dollarin kokoluokassa”.

Kannabiskaupan oikeasta kokoluokasta käydään väittelyä.  Silti se on riittävän suurta saadakseen huomiota lainsäätäjiltä, jotka yrittävät täyttää ison aukon osavaltion budjetissa. Lakiasäätävän edustajakokouksen jäsen Tom Ammiano yrittää puskea lainsäädäntöä laillistamisen suuntaan, jotta osavaltio voisi nauttia uusista verotuloista.

”Ajattelin että olisi korkea aika, jos sanaleikki sallitaan, ottaa asia käsittelyyn”, Ammiano sanoo. ”Yritän ehtiä kaikkien edelle vitsien avulla, sillä niitä minulla riittää”, hän nauraa.

Monien mielestä ajatus on naurettava, mutta osavaltion verokomitean laskelmien mukaan Ammianon esitys 50 dollarin verolta unssia (28 grammaa) kohtaan voisi tuoda rahaa puolestatoista kahteen miljardiin dollariin vuodessa.

”Meistä se olisi erittäin epätodennäköistä”, sanoo Rosalie Pacula Randin huumepolitiikan tutkimuskeskuksesta (Rand Drug Policy Research Center). Hänen mukaansa Kalifornia tulee todennäköisesti pettymään tuloista, jotka veronalainen kannabis toisi. Unssin hinta on tällä hetkellä keskimäärin 150 dollaria.

”Jos aikomuksena on määrätä noin korkea vero, se tuskin tulee olemaan minkäänlainen kannustin mustan pörssin kaupan katoamiselle”, hän sanoo ja jatkaa: ”Sen pysymisen motiivina on silkka raha”.

Veroehdotus on tosin aloittanut epätavallisen poliittisen keskustelun. Erään kyselyn mukaan 56 prosenttia Kalifornian äänestäjistä on sitä mieltä, että kannabis tulisi laillistaa ja asettaa veronalaiseksi. Edes Kalifornian republikaanikuvernööri ei ole yrittänyt hiljentää laillistamispuheita.

arnold4xv1”Ei, en usko, että nyt on sen aika, mutta mielestäni nyt on hyvä aika keskustelulle”, kuvernööri Arnold Schwarzenegger sanoo. ”Kaikki ehdotukset lisätulojen saamiselle saavat minut avoimeen keskusteluun mukaan”.

Tottahan toki kuvernööri Schwarzeneggerillä on kokemusta aiheesta politiikkaa edeltäneessä  elämässään,  ja sama pätee itse Yhdysvaltain presidenttiin.

”Vedin henkosia, jatkuvasti”, Obama myönsi kampanjapuheessaan, viitaten presidentti Bill Clintonin aiempaan osittaiseen tunnustukseen, ja lisäsi: ”Sehän oli koko homman tarkoitus”.

Vaikka presidentti sanookin, että hän on laillistamista vastaan (”Ei, en usko että se olisi hyvä strategia taloustilanteen elvyttämiseksi.”), hänen hallintonsa on määrännyt DEA:n lopettamaan ratsiat niissä osavaltioissa, joiden lait sallivat kannabisapteekkien toiminnan.

Se on suuri muutos kun vertaa siihen, miten vuosikymmenet kannabista on kuvattu kiistämättömänä pahana, kuten vuoden 1936 elokuvassa ”Reefer Madness”. Mutta se vanha mielikuva on kadonnut savuna ilmaan vuosikymmenten saatossa.

Kannabis oli mukana matkalla vuoden 1969 elokuvassa ”Easy Rider”, ja Life Magazinen kannessa. Tämän päivän televisiossa se on vain osa lähiöelämää sarjassa ”Weeds”.

Kaiken lisäksi kannabis on saanut yhä vain enemmän tunnustusta lääketieteellisessä mielessä.

”Kannabista on käytetty lääkkeenä jo 5000 vuoden ajan”, kertoo tohtori Donald Abrams San Franciscon aluesairaalasta. ”Ainoastaan viimeiset 70 vuotta sitä ei ole käytetty lääkkeenä tässä maassa”.

Tohtori Abrams on tutkinut kannabista kahdentoista vuoden ajan, ja on vakuuttunut, että se on sekä tehokas että turvallinen lääke.

”Mielestäni kannabis on erittäin hyvä lääke”, hän sanoo. ”Olen syöpälääkäri. Joudun päivittäin tekemisiin potilaiden kanssa, joilla on ruokahaluttomuutta, pahoinvointisuutta, kipuja, univaikeuksia, sekä masennusta. Minulla on yksi lääke, jolla voidaan hoitaa kaikkia näitä oireita, sen sijaan että käyttäisimme viittä eri lääkettä joihin kaikkiin voi tulla riippuvaiseksi.”

”Se yksi lääke on kannabis, ja he eivät tule siitä riippuvaiseksi?” haastattelija kysyy.

”Pitää paikkansa”, Abrams vastaa.

Mutta he, jotka ovat taistelleet sotaa huumeita vastaan sanovat, että vaikka kannabis olisikin lääke, se ei tarkoita sitä, että sen tulisi olla laillista.

”Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö huumekartellit ja huumejärjestöt olisi erittäin paljon mukana kannabiksen tuotannossa ja myynnissä”, sanoo Roy Wasden. Hän on poliisipäällikkö Modestossa, Kalifornian alueella, jossa kasvatetaan paljon kannabista.

”Jos kävelet kansallispuiston läpi ja osut paikkaan, jossa kasvatetaan kannabista, olet suuressa vaarassa”, hän sanoo.

Poliisipäällikkö Wasden sanoo, että nyt ei ole aika antautua huumesodassa.

”Yhä harvempi nuori käyttää huumeita nykyään”, hän sanoo. ”Emme aio hävitä huumesotaa. Nuoret alkavat ymmärtää huumeiden käytön negatiivset seuraamukset. Täytyykö meidän esitellä yksi riippuvuutta aiheuttava aine lisää yhteiskuntaamme, kun me itse asiassa olemme edistyneet asiassa?”

Huumesoturit varoittavat vanhempaa väestöä, että kannabis ei enää ole sitä samaa harmitonta ruohoa, joka heidän nuoruudesta muistetaan. Nykypäivän kannabis on ihan eri asia.

”60-luvun ja Woodstockin marihuana ei ole sitä mitä Yhdysvaltain kaduilla myydään nykyään”, kertoo poliisipäällikkö Bernard Melekian, joka johtaa Kalifornian poliisipäällikköjen keskusjärjestöä. ”Päihdyttävän ainesosan THC:n osuus oli 60-luvulla parin prosentin tuntumassa. Nykyisin sitä on kannabiksessa lähes 30 prosenttia. Se on merkittävällä tavalla eri kasvi.”

pot

Tämän kasvin kasvattamisen opettaminen on myös yksi Richard Leen liiketoimintamuodoista. Hän vetää ”Oaksterdamin yliopistoa”, jossa opiskelijoille kerrotaan myös, kuinka pysytellä osavaltion lääkekannabislakien rajojen sisäpuolella.

”Eli et voi istuttaa siemeniä, ennen kuin tiedät mitä lakitekstissä sanotaan”, haastattelija kysyy.

”Aivan”, Lee vastaa. ”Äänestä tänään ja hankkiudu illaksi pilveen”.

Opiskelijat kuten Darnell Blackman ja Barbara Kramer näkevät tilaisuuden tehdä hyvää, ja tehdä hyvin, kasvattamalla kannabista.

”Aivan kuten aspiriini, ibuprofeeni tai mikä tahansa muu lääke, kannabis on vain yksi keino auttaa ihmisiä”, Blackman toteaa.

”Ajattelin, että ehkä olisi jokin keino päästä pohjakerrokseen ja vetää mutkat suoriksi siltä osin, mihin tämä teollisuus on menossa”, sanoo Kramer.

Edessä on silti useita esteitä ennen kuin kyseessä on laillinen teollisuudenala.

Mutta yhteisössä nimeltä Oaksterdam, huumesotureita ei näy missään – ja koko naapurusto on mukana kannabistoiminnassa.

Lähde:

http://www.wbbm780.com/High-stakes–A-call-to-legalize-marijuana/4808746