Miksi kannabiksen laillistamisessa on järkeä

10 04 2009

Alkuperäisteksin on kirjoittanut Timen toimittaja Joe Klein.

joe_klein

Usein menneinä vuosina olen hautonut fantasiaa, viimeistä poliittista ristiretkeä suurille ikäluokille. Me, jotka kuljimme oikeamielisyyden polkua, marssien kansalaisoikeuksien puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan, tarvitsemme viimeisen, sopivan korkeamielisen lähestymistavan elämästä ulos vievälle rampille. Miten olisi diili: antakaa meille lääkkeitä, tietyn iän jälkeen – sanotaan 80 – kaikkia aineita, mitä vain haluamme. Vastineeksi annamme pois ajokorttimme. (Voisitko kuvitella, kuinka pelottava valtio olisi, kun raihnaat 90-vuotiaat vanhukset olisivat edelleen ratin takana?) Me annamme teidän jatkaa elämäänne – josta kuitenkin iso osa käytetään eläkkeidemme maksamiseen – ilman, että teidän täytyy kuulla valitusta jokaisesta kivusta ja refluksista. Me olisimme liian kiireisiä tutkiessamme mielen muuntuneita tiloja. Minulla on jo slogan valmiina kampanjalle: ”Tune in, turn on, drop dead”.

Pelkkä fantasia, luulisin. Mutta finanssikriisin kiehuvan sopan sivulla on alkanut hiljalleen viritä kansallinen keskustelu huumelakien järjettömyydestä. Se on meneillään osavaltion lainsäädäntöelimissä, kuten New Yorkissa, missä ankarat Rockefellerin huumelait ovat tarkastelun alla. Muissa osavaltioissa, Kaliforniasta Massachusettsiin, kannabiksen dekriminalisoinnin erilaiset muodot ovat tulossa laiksi. Keskustelu on saavuttanut jopa kongressin, jossa senaattorit Jim Webb ja Arlen Specter ovat ehdottaneet suurta vankilareformia, joka suoraan koskisi myös huumeista tulevien rangaistusten politiikkaa.

On myös paljon muita merkkejä ajan hengen muutoksesta. Jokin aika sitten Valkoinen talo päätti järjestää foorumin, jossa presidentti vastaisi kansalaisten jättämiin kysymyksiin. 92 000 ihmistä vastasi – ja suurin osa heistä näytti olleen pakkomielteisiä kannabiksen laillistamiseen. Kaksi suosituinta kysymystä ”vihreiden työpaikkojen ja energian” kategoriassa koskivat hamppua. Presidentti sivuutti hyökyaallon – luullakseni asianmukaisesti – verkkohuijauksena ja sivuutti laillistamiskysymyksen yksinkertaisesti vastaamalla ”Ei”.

Tämä oli harvoja kertoja, kun Barack Obama reagoi refleksimäisesti, ilman yritystäkään ajatella luovasti, vakavaan poliittiseen kysymykseen. Itse asiassa hän valitsi perinteisen polun ja pienimmän vastuksen: odottamaton vastaus kannabikseen olisi laukaissut tabloidien tulimyrskyn, vieden huomion budjettitaistosta ja niistä kaikista suuryritysten pelastamisista. Oletus jokaiselle politiikolle, joka julkisesti pohtii kannabiksen laillistamista, on päätyä uloimpaan pimeyteen. Sellainen henkilö on oletettavasti kivitettävä ja kelvoton otettavaksi vakavasti. Sellainen henkilö raadeltaisiin median viinasieppojen ja pillerinpopsijoiden toimesta. Tekopyhyys amerikkalaisessa keskustelussa päihteiden ja stimulanttien ympärillä on mykistävää. (Täsmälleen sama koskee myös Suomea. Vrt. avointa nuuskaa ja dopingia puolustavaa keskustelua vaiettuun kannabiskeskusteluun. -toim.huom.)

Mutta tässä on kyseessä suuret kysymykset. Kysymykset taloudesta ja yksinkertaisesta oikeudesta, erityisesti tuomioiden puolella. Kuten senaattori Webb osoitti Parade-lehden pääartikkelissa, Yhdysvallat on selvästi ”rikollisin” maa. Meillä on 5 % maailman asukkaista ja 25 % maailman vangeista. Yhdysvalloissa käytetään 68 miljardia vuodessa rangaistuslaitoksiin ja kolmasosa kiven sisällä istuvista kärsii vankilatuomiota väkivallattomista huumerikoksista. Lainvalvontaan ja oikeuslaitokseen kuluu vuosittain 150 miljardia dollaria, ja 47,5 % kaikista huumepidätyksistä liittyy kannabikseen. Se on kammottavan paljon rahaa. Pääasiassa vielä osavaltioiden rahaa, joka voitaisiin käyttää parempiin kouluihin ja infrastruktuuriin – tai se voitaisiin vain palauttaa kansalle.

Samaan aikaan olisi olemassa valtava potentiaalinen mahdollisuus verottaa kannabista. On arvioitu, että kannabis on Kalifornian suurin rahantuojakasvi. Vuosittainen tuotto sen osalta olisi arviolta 14 miljardia dollaria. 10 % kannabisvero toisi jo 1,4 miljardia pelkästään Kaliforniassa. Todennäköisesti se on vain pieni palanen kaikista mahdollisista tuloista, mitä hampun tiimoilta voitaisiin kerätä. Puhumattakaan taloudellisesta vaikutuksesta, tuhansista uusista työpaikoista maanviljelyksessä, pakkaamisessa ja kuljetuksessa, myynnissä ja mainonnassa. Todellinen taloutta stimuloiva paketti!

Joten miksi emme tekisi sitä? On paljon vakavia moraalisia argumentteja: sekä maallisia, että uskonnollisia. On niitä, jotka uskovat – jostain kumman syystä – että laillistettujen paheiden lisääminen on heikentävää, että olemme vähemmän hyveellinen yhteiskunta, kun uhkapeli tulvi Las Vegasista ”jokiveneisiin” ja osavaltioiden lottoihin ympäri maan. On olemassa lääketieteellinen argumentti, tosin ei vakuuttava sellainen; alkoholi ja tupakka ovat paljon vaarallisempia lukuisilla eri tavoilla, mukaan lukien joidenkin juomien taipumus tuoda väkivaltaisuus esiin. Joku voisi väittää, että McDonaldsin väärinkäytössä on suurempi potentiaalinen terveysriski kuin kannabiksessa. (Vaikkakin on totta, että laillistamisessa nuo kaksi voisivat olla yhteydessä toisiinsa.) Selvästikin kannabista voidaan käyttää väärin. Mutta laittomana pitämisen hinta on osoittautunut valtavaksi, ehkä kestämättömäksi. Voisiko laillistaminen muka tuoda mitään nykyistä tilannetta pahempaa? (Suomessa jopa koululaiset saavat rikollisilta kannabista helposti sen laittomuudesta huolimatta tai juuri siitä johtuen. Voisiko valvottu ja verotettu kauppa olla pahempaa? -toim.huom.)

Joka tapauksessa, huumereformista keskustelu tulee juuri oikeaan saumaan. Suuret ikäluokat ovat vanhenemassa päivä päivältä. Ette halua meitä valtateille. Tehkää paras tarjouksenne.

Lähde:

http://www.time.com/time/nation/article/0,8599,1889021,00.html





Muutosta ilmassa Yhdysvaltain lääkekannabispolitiikassa

24 02 2009

Valkoinen talo ei sano sitä suoraan. Ei myöskään DEA. Silti muutosta on ilmassa Yhdysvaltain politiikassa, mitä tulee lääkekannabikseen.

Viesti on selkeä, sanoo UCLA:n professori Mark Kleiman, entinen oikeusministeriön virkamies ja asiantuntija rikollis- ja huumepolitiikan osalta.

”Enää liittovaltion politiikkana ei ole hakata hippejä”, sanoi Kleiman.

Kertokaa tuo DEA:lle.

Kaliforniassa vuoden alussa DEA:n agentit ratsasivat neljä lääkekannabisapteekkia Los Angelesissa ja takavarikoivat 228 kiloa (500 paunaa) kannabista.

”Se on hiukan yllättävää, sillä uskon, että nykyinen DEA:n johto ei ole saanut viestiä”, kertoi Kleiman. ”Viesti on, että tämä ei ole enää huumesotureiden aika. Emme ole enää kulttuurisella ristiretkellä pilvenpolttoa vastaan.”

Kalifornian lait sallivat kannabiksen myynnin lääkinnällisiin tarkoituksiin, vaikkakin se on edelleen liittovaltion lakia vastaan.

Kolmetoista osavaltiota on säätänyt lait, jotka sallivat lääkekannabiksen käytön. Kalifornia on ainutlaatuinen näiden joukossa, koska se on esitellyt lääkekannabisapteekit, yritykset, jotka myyvät kannabista ja jopa mainostavat palveluitaan. Vaikka nämä apteekit ovatkin täysin laillisia Kalifornian lain mukaan, niin ne ovat edelleen laittomia liittovaltion laissa.

”Kuka tahansa, joka pitää hallussaan, jakelee tai kasvattaa kannabista millä perusteella tahansa, rikkoo liittovaltion lakia”, sanoi DEA:n puhenainen Sarah Pullen.

Se voi olla laki, mutta se kiistää uuden presidentin kannan lääkekannabikseen.

”Presidentti Barack Obama uskoo, että liittovaltion resursseja ei pidä käyttää osavaltioiden lakien kiertämiseksi. Kun hän jatkaa liittovaltion hallituksen johtopaikkojen täyttämistä, hän odottaa uusien johtajien toteuttavan politiikkaa ja käytäntöjä tämä mielessään”, sanoi Valkoisen talon edustaja Nick Shapiro toistaen vanhoja lausuntoja.

DEA:n edustajia Washingtonissa ei saatu kommentoimaan tätä lausuntoa tai aihetta lainkaan.

Presidenttiehdokkaana Obama toistuvasti lupasi muuttaa liittovaltion huumepolitiikkaa niissä tilanteissa, missä osavaltion lait sallivat lääkekannabiksen käytön.

”Mielestäni perusajatus lääkekannabiksen käytössä samoihin tarkoituksiin ja samalla valvonnalla kuin muita lääkärin määräämiä lääkkeitä on täysin sovelias ja tarkoituksenmukainen”, Obama sanoi Medfordin Mail Tribunelle Oregonissa maaliskuussa 2008.

Vuotta aiemmin kampanjapysähdyksellään New Hampshiressa Obama sanoi: ”En aio antaa oikeusministeriön syyttää ja ratsata lääkekannabiksen käyttäjiä.”

47-vuotiaana Obama kuuluu sukupolveen, jossa on paljon julkituloja kannabiksen suhteen.

Kirjassaan Unelmia isältäni hän sanoo nuorena käyttäneensä aikaa kamppailuun kysymyksiin rotunsa ja identiteettinsä kanssa, ja käyttäneensä huumeita – mukaan lukien kannabista ja kokaiinia – ”työntääkseni kysymykset kuka todella olen, pois mielestäni.”

Uusi presidentti ei todennäköisesti tee virallisia muutoksia politiikkaan ennen kuin hän on asettanut uuden DEA:n johtajan ja huumetsaarin.

Silti asiantuntija pitävät selvänä, että Obaman hallinto muuttaa käytäntöjä, jos ei peräti lakia, lääkekannabiksen suhteen.

Clintonin entisen hallinnon apulaispääsyyttäjä, nykyinen Harvardin professori, Philip Heymann sanoi, että DEA:n on aika suunnata toimiaan taisteluun kannabista vaarallisempia huumeita vastaan.

”Uskon hänen asettavan johdon, joka suhtautuu kannabikseen lievemmin kuin perinteisesti DEA on tehnyt. Näin uskon myös useimpien amerikkalaisten suhtautuvan”, Heymann sanoi.

Heyman sanoi odottavansa Obaman hallinnon lopulta ohjeistavan DEA:ta ponnekkaasti vähentämään rajusti ratsioita lääkekannabisapteekkeihin, ja jättävän niitä kohtaan suoritetut ratsiat vain tilanteisiin, joissa tutkijat uskovat yrityksen väärinkäyttävän apteekkijärjestelmää esimerkiksi muiden rikollisten toimintojen peitteenä.

Alkuvuoden ratsiat Kaliforniassa voivat siis olla viimeisiä kaltaisiaan.

”DEA ei todennäköisesti halua kohdata uutta presidenttiä”, sanoi Heymann. ”Voi yksinkertaisesti olla, että he toimivat kuten aiemminkin, ja he eivät ole välittäneet tai huomanneet Obaman ja hänen puhemiehensä lähettämää muutoksen signaalia.”

Lähde:

http://www.google.com/hostednews/ap/article/ALeqM5g5Rnq_HyxCBhriaylg_l-Jr6te4gD966S1K00