Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Lääkekannabiksen jakelupisteet kukoistavat Coloradossa

30 07 2009

Boulderin piirikunnan hyväntekijät tarjoavat kuuttatoista eri kannabislajiketta, hintojen vaihdellessa 375:sta 420:een dollariin unssilta (1 oz = 28,35 g). Lajikkeina mm. Skinny Pineapple sekä Early Pearl Maui. Heillä on myös tarjolla kannabiskapseleita sekä kannabisvoista tehtyjä riisimakupaloja.

Yksi liikkeen omistajista, Jill Leigh, rohkaisee asiakkaita kokeilemaan siirappista tinktuuraa, toki omaa käsialaa. ”Pisara kielen alla ei toimi yhtä hyvin kuin sama määrä poltettuna, mutta kivunlievitykseen nähden teho on sama”, hän kertoo.

Leighin myymä kauppatavara on laillista sekä verotettua, Coloradon äänestäjien hyväksymää lääkekannabista. Hänen omistamansa myymälä, sekä miltei 60 muuta vastaavaa, tarjoavat vastinetta alati lisääntyville asiakkaille. Järjestelyä kritisoivat jaksavat muistuttaa, että väärinkäytön riski on olemassa osoittaen kasvavaa nuorten asiakkaiden määrää. Viimeisin osavaltion yritys tunkea lisää säädöksiä alalle epäonnistui.

Yli 9000 lääkekannabiksen rekisteröityä käyttäjää käyttää kannabista lääkärin suosituksesta. Määrä on noussut kahdella tuhannella viimeisen kuukauden aikana. Potilaiden kokonaismäärän odotetaan nousevan vuoden loppuun mennessä yli 15000:een osavaltion terveysviraston mukaan, joka syyttää nopeaa kasvua potilaiden luottamuksellisuuden takuilla ja liittovaltion suunnitelmilla lopettaa ratsiat lääkekannabista kohtaan. Yhdysvaltain hallitus pitää kuitenkin lääkekannabista edelleen laittomana. Samaan aikaan se kuitenkin pitää hallussaan yhtä tärkeää patenttia lääkekannabiksesta.

koloraato

Viime joulukuusta lähtien asiakkaiden keski-ikä on laskenut 42:sta 24:ään, herättäen keskustelua väärinkäytöstä.

Viikko sitten osavaltion terveyselin kumosi ehdotuksen, jolla olisi rajoitettu asiakkaiden määrä viiteen per myymälä. Myymälöiden haltijat totesivat, että kyseinen ehdotus olisi tiennyt monien ajautumista konkurssiin. Muut taasen olivat toista mieltä, mukaan lukien Leigh, joka ehdotti, että Coloradon osavaltion pitäisi ohjeistaa myymälöitä paremmin, jotta väärinkäytökset voitaisiin kitkeä. Asioista vastaava ylilääkäri Ned Calonge totesi, että hänellä ei ole asiaan mitään päätäntävaltaa tämänhetkisen lainsäädännön vallitessa.

Jotkut pikkukaupungit ovat lähteneet mukaan ralliin. Breckenridge harkitsee, että kannabismyymälät tulisi pitää kaukana kouluista, ja että niiden aukioloaikoja tarkistettaisiin varkauksien ehkäisemiseksi. Poliisipäällikkö Rick Holman kertoo, että alkuperäiset ideat he saivat Cannabis Therapeuticsilta, Colorado Springissä sijatsevalta kannabismyymälältä. Cannabis Therapeuticsin uskotaan olevan suurin osavaltion kannabismyymälä, asiakkaitakin on jo 1400.

Commerce Cityn lähiö Denverissä koostaa myöskin omia lakejaan. Boulderissa poliisit vetoavat kannabismyymälöihin sen jälkeen, kun varkaat veivät kaksi 20:n gallonan vetoista tynnyriä täynnä kannabista yhdestä myymälästä kesäkuussa.

Leighin odotushuone voisi olla yhtä hyvin hammaslääkärissä, poislukien julkaisut, joita ovat mm. High Times ja eräs Timothy Learyn kirjoittama kirja. Lasipurkeissa on esillä myynnissä olevia lajikkeita. Kaikki kaupankäynti tapahtuu ainoastaan erikseen sovittavalla tapaamisella ja Leighin yritys tilittää myyntiveroja yli 10 000 dollaria kuukaudessa.

Hänen asiakkaansa ovat pääosin keski-ikäisiä MS-tautia sairastavia naisia sekä C-hepatiittia kantavia miehiä. Eräs työntekijöistä sanoi ottavansa edellämainittua tinktuuraa ehkäistääkseen kohtauksia. Yksi asiakkaista on jujutsu-valmentaja, joka käyttää tinktuuraa neljästä leikkauksesta sekä säännöllisistä otteluista syntyneisiin kipuihin.

Leigh kertoo, että hän ja hänen aviomiehensä, joka kärsii pahenevasta nikamavälilevyn rappeumasta, alkoivat myydä miehen kasvattamaa kannabista välttääkseen kahnausta lakipykälien kanssa.

Coloradon lakien mukaan yksittäinen potilas saa pitää hallussaan enimmillään kahta unssia (1 oz = 28,35 g) kannabista. Samoin potilas tai hänen valtuuttama toinen henkilö voi kasvattaa kuutta kasvia kerrallaan, kuitenkin niin, että korkeintaan kolme kukkii yhtä aikaa.

Leigh kuvailee itseään jalkapallo- sekä karateäidiksi, työllistäen seitsemän, tarjoten vakuutuksia ja suunnitelmia 401(k)-etujen lisäämiseksi. 401(k) on Yhdysvalloissa toimiva järjestelmä, joka sallii työntekijän sijoittaa osan tuloistaan tulevaan eläkkeeseensä edullisin ehdoin, mutta vain työnantaja voi tarjota sitä. Leigh pelkää liittovaltion poliisien ratsiaa liikkeeseensä, vaikkakin Obaman hallinto sanoo jättävänsä yksittäiset myymälät rauhaan, kunhan ne ovat linjassa kunkin osavaltion lakien suhteen.

Onnea tuodakseen Leigh ripustaa tiibetiläisiä rukouslippuja toimistoonsa. Hänellä on myös hindujumala Ganeshia kuvaava elefanttipäinen patsas. Hän kertoo molempien tavaroiden jääneen jäljelle viimeisimmästä liittovaltion ratsiasta.

Lähde:

http://www.google.com/hostednews/ap/article/ALeqM5jobhPeYGP1lV_BEq9kYE2cY4vqkAD99N2KMO0





Kannabiksen puolestapuhujat haluavat äänestää laillistamisesta Kaliforniassa

10 07 2009

Kalifornialaiset voisivat pitää hallussaan laillisesti lähes 30 grammaa (1 unssi) kannabista, ja kaupungeille annettaisiin lupa myydä ja verottaa sitä.

Näin ehdotetaan kannabiksen puolestapuhujien aloitteessa, josta olisi tarkoitus äänestää vuoden 2010 osavaltion äänestyksessä.

Kannabiksen Kontrollin, Säätelyn ja Verotuksen Laki 2010 (The Control, Regulate and Tax Cannabis Act of 2010) on  nyt aktivistien mainostuksen kohteena. Heidän mukaansa julkinen mielipide tuota liittovaltiotasolla kiellettyä päihdettä kohtaan on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi. Viimeaikaisen ovensuukyselyn mukaan 56 prosenttia kalifornialaisista äänestäjistä antoi tukensa kannabiksen verottamisen, sekä viihdekäyttöön laillistamisen puolesta.

Ehdotuksen tukijoiden joukossa on myös yrittäjiä osavaltion lääkekannabisteollisuudesta, josta on tullut kannattavaa sen jälkeen kun paikalliset äänestäjät laillistivat kannabiksen lääkekäyttöön vuonna 1996.

539w

Yksi näkyvimmistä puolustajista on Richard Lee, oaklandilaisen kannabisapteekin omistaja, joka on myös perustanut lääkekannabiksen ammattiopiston nimeltä ”Oaksterdamin yliopisto”. Leen mukaan ”Kalifornian kaupungit kamppailevat laskusuunnassa olevien tulojen, sekä osavaltion mittavan budjettikriisin parissa, joten äänestäjät ovat avoimia uusille tavoille täyttää julkista rahakirstua”.

Hän on myös todennut, että ”Emme voi enää tuhlata rahaa valvomalla lakeja, joita yli puolet ihmisistä vastustaa”.

Tukijat aikovat saada ehdotuksen viimeisteltyä kesäkuun loppuun mennessä. Viimeisimmässä vedoksessa halutaan kaikille yli 21-vuotiaille oikeus pitää hallussaan lähes 30 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Tätä määrää voidaan nostaa paikallisten ja osavaltion viranomaisten toimesta.

Asukkaille ehdotetaan myös oikeutta kasvattaa itse kannabista aina hieman yli parin neliömetrin (25 neliöjalan) viljelmään saakka. Kunhan se on pelkästään omaan käyttöön.

Samaan aikaan kaupungit, jotka eivät halua kannabista rajojensa sisäpuolelle, voisivat yhä kieltää myynnin. Tosin niidenkin pitäisi hyväksyä hallussapito.

Jotta ehdotus päätyisi vuoden 2010 marraskuun lippuäänestykseen, tukijoiden tulisi saada yli 433000 oikeaksi todettua allekirjoitusta rekisteröidyiltä äänestäjiltä. Lee on sanonut uskovansa, että he saavat tämän tehtyä tammikuuhun mennessä.

San Franciscolainen demokraatti ja lakiasäätävän edustajakokouksen jäsen Tom Ammiano on myös ajamassa lakialoitetta osavaltion lainsäädäntöelimessä. Tarkoituksenaan saada kannabis säädellyksi alkoholin tapaan.

Leen mukaan lippuäänestys olisi nopeampi tapa, kuin odottaa riidanalaisen lakialoitteen jauhamista lakiprosessin läpi.

”Uskomme, että kansalaiset määräävät poliitikkoja tämän aiheen tiimoilta”, Lee toteaa.

Ehdotuksen läpimeno olisi koetinkivi Obaman hallinnon puuttumattomuuspolitiikalle koskien osavaltioiden kannabislakeja ja niiden ristiriitaa liittovaltion asetuksiin nähden.

Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder ilmoitti aiemmin tänä vuonna, että liittovaltion agentit kohdistavat toimenpiteensä kannabiksen levittäjiin vain silloin kun he rikkovat sekä liittovaltion, että osavaltion lakeja. Kalifornia ja 11 muuta osavaltiota sallivat kannabiksen lääkekäytön, mutta yksikään ei vielä tähän mennessä ole hyväksynyt viihdekäyttöä.

Liittovaltion laki kieltää kannabiksen kasvatuksen, käytön ja myynnin.

Lähde:

http://www.google.com/hostednews/ap/article/ALeqM5h6W7KC63V4xxIsSnUT7zLcWc6upwD98PB5S80





Kaupungit tiukentavat sääntöjä Massachusettsin höllennettyä lakeja

30 04 2009

Paikalliset viranomaiset Masschusettsissa toivovat sulkevansa porsaanreikiä, joita heidän mukaansa syntyi, kun osavaltion äänestäjät löysäsivät tuomioita kannabiksen hallussapidolle. Nyt viranomaiset ajavat uusia tiukempia säädöksiä.

Sen jälkeen, kun äänestäjät hyväksyivät lokakuussa uuden lain, joka dekriminalisoi enintään unssin (~28 g) hallussapidon, seitsemän yhteisöä on asettanut tiukempia säädöksiä tai täyskieltoja kannabiksen julkiselle käytölle.

Useat muut yhteisöt suunnittelevat muutoksia säädöksiinsä. Uusi osavaltion laki korvasi vanhat rangaistukset, jotka määräsivät pelkästä hallussapidosta jopa kuusi kuukautta vankilaa ja 500 dollarin sakot. Nykyisellään hallussapito on rikoksen sijaan rike ja siitä voi selvitä 100 dollarin rikesakolla ja kannabiksen takavarikoinnilla. (Suomessakin on ollut jonkin aikaa mahdollista antaa hallussapidosta ja käytöstä vain huomautus tai rikesakko, vaikkakin tätä käytetään äärimmäisen harvoin -toim.huom.)

Dekriminalisoinnin kannattajat sanovat kylien ja kaupunkien kovempien rangaistusten  sivuuttavan äänestäjien tahdon. Joidenkin paikallisten viranomaisten mukaan heidän yhteisöjensä on saatava rangaistuksiin terää.

Lähde:

http://www.bostonherald.com/news/regional/view/2009_04_20_Towns_stiffen_marijuana_regs_after_Mass_eases_law/srvc=home&position=recent





New Hampshiren lainsäätäjät toivat esiin kannabislakiesityksen

17 02 2009

Graniittiosavaltiossa asiat voivat näyttää hyvältä kannabiksen käyttäjien kannalta.

Demokraattiedustaja Steven Lindsey puolsi lakiesitystä unssin (~28,4 g) hallussapidon dekriminalisoimiseksi vuosi sen jälkeen kun vastaava esitys kaatui osavaltion senaatissa.

Lindseyn esitys asettaisi unssin tai pienemmän määrän hallussapidosta enintään 100 dollarin sakon. Alaikäisten täytyisi kiinni jäädessään suorittaa huumehoito-ohjelma ja yhteiskuntapalvelua tai 1000 dollarin sakko. Lindsey kutsui osavaltion lakeja hallussapidon suhteen erittäin ankariksi.

Nykyisen lain mukaan unssin tai pienemmän määrän hallussapito on rike, josta voi saada jopa vuoden vankeutta.  Karin Eckel, apulaispääsyyttäjä New Hampshiressa, kertoi, että ensikertalaiset saavat harvoin vankilatuomion.

Lähde:

http://www.wcax.com/Global/story.asp?S=9782409&nav=4QcS





Connecticutin budjettivaje voi auttaa kannabislakien uudistamista

14 02 2009

Kaksi merkittävää lainsäätäjää ajaa kannabislakien uudistusta Connecticutin osavaltiossa, ja nyt heillä on potentiaalinen uusi liittolainen: budjetin alijäämä.

286px-map_of_usa_ctsvg

Senaattori Toni Harp, vaikutusvaltaisen määrärahakomitean puhenainen, ja senaatin enemmistön johtaja Martin Looney toivovat talousargumentin menestyvän siinä missä muut argumentit ovat epäonnistuneet eli vakuuttamaan hänen kollegansa siitä, että kannabiksen käyttäjien syyttäminen ja rankaiseminen on kulu, johon osavaltiolle ei ole enää varaa.

”Meidän täytyy ottaa vahva katsanto sen suhteen, mitä haluamme maksaa osavaltiona”, sanoi Harp (D-New Haven), joka on Looneyn tukena puolustamassa esitystä, joka rankaisi kannabiksen vähäisestä käytöstä sakolla rikossyytteiden sijaan.

”Resurssien tuhlaaminen tällaiseen pieneen ongelmaan ei ole hyvää käyttöä ihmisten rahoille.”

Kukaan ei esitä kannabiksen laillistamista, mutta Harp ja Looney haluavat nähdä pienten määrien hallussapidon – unssi, alle 28,5 grammaa – dekriminalisoituna aivan kuten tapahtui Massachusettsissa marraskuussa. Jos esitys hyväksytään, kannabiksen hallussapidosta annetaan pikasakko ja tulojen mukaan porrastettu sakko rikossyytteiden sijaan. Jointin polttamisesta kiinnijääminen vastaisi siis pientä tai kohtuullista ylinopeutta.

”Massachusettsin kokemukset osoittavat, että kansa taitaa olla edellä vaalein valittuja edustajiaan tässä asiassa,” Looney sanoi.

Harvardissa tehty tutkimus osoitti, että Massachusettsin poliisi tuhlasi noin 30 miljoonaa dollaria vuodessa harmittomien kannabiksen käyttäjien pidättämiseen ja tutkimiseen.

Connecticutin lainsäätäjät harkitsevat myös esitystä, joka kaventaisi huumeista vapaata aluetta koulujen lähellä. Osavaltion lain mukaan mikä tahansa huumeisiin liittyvä aktiviteetti, joka tapahtuu 1500 jalan (457 metrin) päässä koulusta, päiväkodista tai vastaavasta, tuomitaan aina kovemmin rikosoikeudellisin perustein. Kriitikot sanovat, että laki epäreilusti syrjii kansalaisia, jotka asuvat kaupungissa tai tiheään asutuissa lähiöissä.

Tämän kaltaiset askeleet, vaikkakin pienessä mittakaavassa, edustavat huumesodan uutta linjausta. Perinteisesti keskustelua ovat hallinneet vaatimukset kovemmista tuomioista ja tuomioiden kohtuullistaminen on aiemmin liitetty libertaariseen filosofiaan tai huoliin rodullisesta syrjinnästä.

”Aiemmin se oli enemmän rodullinen kysymys”, sanoi LaResse Harvey, Hartfordissa perustetun Parempi tie säätiön (A Better Way Foundation) politiikkajohtaja, joka kannattaa hoitoa vankilan sijaan huumerikollisille. ”Tänä vuonna se onkin taloudellinen kysymys.”

”Talouskriisi on todellinen tilaisuus huumelakien uudistamiseen”, lisäsi Clifford Thornton, Efficacyn, voittoa tuottamattoman sosiaalisia ongelmia ratkovan ryhmän, puheenjohtaja. ”Kulut ovat tähtitieteelliset.”

Näiden kulujen laskeminen voi olla vaikeaa. Elokuussa lainsäädännöllisen tutkimuksen virasto julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 2007 oli noin 10 000 syytettä kontrolloitujen aineiden hallussapidosta, mukaan lukien alle neljän unssin kannabiksen hallussapito. Noin 35 prosenttia tapauksista johti tuomioon. Ensimmäistä kertaa rikoksen tehneet voivat saada vuoden vankeutta tai 1000 dollarin sakot tai molemmat. Vakavammat rikokset voivat johtaa viiden vuoden vankilatuomioon tai 3000 dollarin sakkoihin tai molempiin.

Kriitikkojen mukaan kyseessä on muutakin kuin raha. ”Aloitamme tässä tien jolta ei ole paluuta”, sanoi Anthony Salvatore, Cromwellin poliisipäällikkö ja Connecticutin poliisipäälliköiden yhdistyksen lainsäädännön yhteyshenkilö. ”Jos he aikovat laillistaa kannabiksen niin heidän pitäisi kertoa se… ja voimme käydä keskustelua sen ympärillä.”

22 osavaltiota on hyväksynyt jonkin asteisen kannabiksen dekriminalisaation. Uusimpien joukossa Massachusetts, jossa rikossyytteiden sijaan kannabiksen hallussapidosta tai käytöstä tulee 100 dollarin pikasakko.

”Olemme yrittäneet hoitaa huumeongelmaa yli 30 vuotta vankilajärjestelmän kautta ja se ei vaikuta kovin tehokkaalta mitä tulee vähäiseen huumeiden käyttöön”, sanoi osavaltion edustaja Michael Lawlor (D-East Haven), lainsäätäjien laillisuuskomitean jäsen.

Itse asiassa Connecticutin lainsäätäjät ovat ottaneet joukon askelia vuosien aikana löytääkseen sopivamman tavan rangaista pienen mittakaavan kannabiksenkäyttäjiä, Lawlor sanoi. Todellisuudessa muutama ihminen joutuu pienten määrien hallussapidon takia vankilaan. Monet lähetetään kunnanoikeuteen, missä heidät vaaditaan suorittamaan yhteiskuntapalvelua ja käymään säännöllisesti huumetesteissä.

”Meillä on huumeoikeus, meillä on vieroitusohjelmia, meillä on kunnanoikeuksia”, Lawlor sanoi. ”Jo ainakin 10 vuoden ajan Connecticutissa… ajattelevimmat lainsäätäjät molemmista puolueita ovat ymmärtäneet, miten tärkeää on kääntää suunta ja lopettaa väkivallattomien rikollisten laittaminen vankilaan, ja sen sijaan painottaa vastuullisuutta ja kuntoutusta.”

Mutta myös kunnanoikeudet maksavat. Sitten on vielä kulut, mitkä tulevat harmittomien tapausten tutkimisesta. ”Meidän täytyy edelleen maksaa poliisille raporttinsa kirjoittamisesta. Meidän pitää edelleen maksaa tapauksen käsittelystä ja tuomioista”, sanoi Lorenzo Jones, Paremman tien puheenjohtaja. ”Näkisin mieluummin paikalliset viranomaiset käyttämässä resurssejaa ratkaisemattomiin rikoksiin tai rikoksiin, joilla on uhri tai uhreja.”

Mikä tahansa, mikä helpottaa painetta jo ennestään rasitetussa oikeusjärjestelmässä, on plussaa, sanoi Harp. Poliisi, syyttäjät ja ehdonalaisvalvojat käyttävät mieluummin aikaansa keskittymällä väkivaltaisiin rikollisiin ja kovien huumeiden välittäjiin, hän jatkoi.

Harp sanoi toivovansa, että esitys kerää kannatusta lainsäätäjien keskuudessa vaikkakin se tullee saamaan yhden esteen republikaanikuvernööri M. Jodi Rellistä, joka kaksi vuotta sitten käytti veto-oikeuttaan ja hylkäsi esityksen.

”Olemme katsoneet tätä asiaa monelta eri kantilta vuosien aikana”, Harp sanoi. ”Selvä enemmistö ihmisistä on sitä mieltä, että harmittomat käyttäjät eivät rikollisia… Minun tuntemukseni määrärahakomitean jäsenenä on, että meillä ei ole enää varaa rikosoikeudelliseen rankaisuun.”

Efficacy sponsoroi tapahtumaa huumepolitiikasta helmikuun 4. Connecticutin osavaltion yliopistolla. Puhujina on lainsäätäjiä, akateemikkoja ja aktivisteja.

Courant-lehden kysely kannabiksen laillistamisesta (14.2. 87,4 % 1595 vastaajasta kannattaa laillistamista): http://www.courant.com/news/politics/hc-marijuana0126-poll,0,4194708,post.poll

Lähde:

http://www.courant.com/news/politics/hc-mjdecrim0126.artjan26,0,7411551.story





Poliisipäällikkö kieltäytyy soveltamasta uutta kannabislakia

3 01 2009

Uusi vuosi ja uusi laki astuu voimaan Massachusettsissa. Nyt ihmiset voivat pitää hallussaan enintään unssin (28,35 g) kannabista saamatta vankilatuomiota. Auburnin poliisipäällikkö ilmoitti olevansa lakia vastaan ja että hän ei aio soveltaa sitä piittaamatta siitä, että äänestäjistä 65% kannatti lakia.

sluckis

Osavaltion uusi laki, joka dekriminalisoi pienet määrät kannabista astui voimaan iltapäivällä perjantaina 2.1.2009, mutta jotkut lainvalvojat eivät ole iloisia siitä.

Auburnin poliisipäällikkö Andrew Sluckis on kriittinen muutoksia kohtaan. Hän sanoo, että uusi laki joka tekee alle unssin hallussapidosta siviilirikkomuksen, on liian lempeä.

Uuden lain mukaan rikkeentekijät saavat nyt 100 dollarin sakon ja kannabis takavarikoidaan. Sluckisin mukaan uuden lain alla ei ole mitään mahdollisuutta saada syyllisiä maksamaan sakkoja, joten hänen piirinsä ei aio jakaa niitä.

ACLU:n (Amerikan kansalaisoikeuksien liitto) Worcesterin jaoston puheenjohtaja Ronald Madnick kannattaa uutta lakia. Madnick sanoo, että vaikka laissa olisi joitain ongelmia, niin silti edut lyövät haitat selvästi.

Lähde ja video Sluckisin ja Madnickin haastatteluista:

http://www.necn.com/Boston/New-England/2009/01/02/Police-chief-refuses-to/1230936170.html