Näyttelijä Edward Norton pohdiskeli, polttaakko pilveä elokuvan kuvauksissa

4 10 2009

Näyttäisikö pilvessä oleminen paljon paremmalta kuin pilvessä olemisen näytteleminen elokuvassa, mietiskeli Norton esittäessään ruohoa kasvattavaa roolihahmoa elokuvassa ”Leaves of grass”.

Norton esittää elokuvassa kaksoisveljeksiä: huippuprofessori Billiä ja Bradya, jota näyttelijä kuvaili ”vesiviljeleväksi puutarhanhoidon neroksi, joka on kehittänyt tavan kasvattaa Amerikan turboahdetuinta pilveä”.

ed

Billin kyläillessä Bradyn luona Oklahomassa, ei kestä kauaa ennen kuin akateemikko iskee kyntensä velimiehen kätköön. Valmistautuessaan elokuvaan Norton mietti, pitäisikö hänen lähestyä kaksoisroolia todellisesta metodinäyttelemisen näkökulmasta.

”Pohdin, näyttäsikö pilvessä oleminen paremmalta kuin pilvisen näytteleminen”, hän kertoi äskettäin Toronton elokuvafestivaaleilla.

Hän tajusi kuitenkin ennen pitkää, että elokuvantekemisen vaatimukset tekivät ajatuksen polttelusta epärealistiseksi. ”Totuus on, että elokuvien tekeminen on niin – – erityisesti, kun esittää jotakin sellaista kuin kaksosia – – siinä on pakko pystyä keskittymään. En usko, että pystyisin toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.”

Eräässä vaiheessa haastattelua Norton sanoi kuitenkin ovelasti virnistäen: ”Olemme nyt Kanadassa, ja vesiviljelty tavara täällä päin on tosi huolella tuotettua!”

Vaikka hän ei ollutkaan pilvessä kuvauksissa, Oscar-ehdokkaana ollut näyttelijä toi menneitä yrttikokemuksiaan hahmoihinsa. Erityisesti kohtaamisia lääketason tuotetta mukanaan tuoneiden kaverien kanssa. ”Muistan, että minulla oli sellainen tunne että minut nostettiin ylös korvistani”, hän muisteli. ”Elokuvassa on kohta, josta pidän hyvin paljon, kun professoriveli ottaa ensimmäiset henkoset veljensä turboluokan erityistuotteesta, hänen leukapielensä leviävät isommaksi kuin hänen päänsä. Nauran kun katson sitä. Minusta se on aika tarkka kuvaus.”

Yksi asia, joka ei saa Nortonia hymyilemään, on kannabiksen kieltolaki – hän on suuri laillistamisen puolestapuhuja, kutsuen sitä ”pelkästään järkeväksi”.

”Kulttuurissamme on tätä naurettavaa tekopyhyyttä, jotkut kontrolloidut aineet ovat laillisia, toisin kuin jotkut muut”, hän jatkoi. ”Taloudelliset argumentit, argumentit liittyen toimeenpanoon, turvallisuuteen ja hoitoon, ovat jotain, mihin meidän on päästävä, järkevämpään tilanteeseen.”

Lähde:

http://www.mtv.com/movies/news/articles/1622328/story.jhtml





Eteläafrikkalainen musiikkituottaja sanoo: laillistakaa

14 06 2009

Eräät Mpumalangan provinssin asukkaista haluaisivat nähdä hallituksen laillistavan daggan (kannabiksen) vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoja katsomaan tulevien turistien iloksi.

{9211FB36-3F54-4C52-B5FD-A1AE769E7266}_SouthAfrica

Bushbuckridgeläinen musiikintuottaja Jerry Hlatshwayo sanoo, että on häiritsevää, kun ihmiset puhuvat vain prostituutiosta, joka oli dekriminalisoitu Saksan vuoden 2006 MM-kisoissa kisaturistien suureksi tyydytykseksi.

”Amsterdamin asukkailla on paikkoja, joissa voi vapaasti poltella, ilman pelkoa pidätyksestä. Täällä Etelä-Afrikassa me laitamme ihmisiä vankilaan vain koska he haluavat olla kosketuksissa luontoon daggan (kannabiksen) kautta”, sanoi suorapuheinen rastafari Mdu Mndawe.

Hlatshwayo sanoi, että vaikkakaan hän ei ole koskaan käyttänyt daggaa, hän on nähnyt kasvin myönteiset vaikutukset muusikoissa, jotka käyttävät sitä osana säveltämistä ja musiikin luomistyötään.

Hän kertoi daggan auttaneen monia muusikoita tulemaan ”maestroiksi” omalla alallaan, sen stimuloidessa heidän luovuuttaan, ja nostaen heidät ennen kokemattomiin korkeuksiin.

Luovuutta polttelusta

”Olen luonnollisesti lahjakas, joten en tarvitse ruohoa ollakseni luova. Mutta olen seurannut muiden tulevan luovemmiksi ja luovemmiksi polttelun tuloksena. Olen sitä mieltä että meidän pitäisi laillistaa se turistien takia, jos ei omaksi hyödyksemme”, sanoi Hlatshwayo.

Hän sanoi, että alankomaalaisten olisi vaikeaa vierailla maassa, jossa heidän kotimaassaan suvaittu asia on luokiteltu rikolliseksi toiminnaksi. Hän nimitti kannabiksen kriminalisaatiota ”institutionalisoiduksi tekopyhyydeksi.”

”Ihmisten sallitaan polttavan savukkeita, vaikka on päivänselvää, että ne ovat tappavia. Miksi laki sallii savukkeet, jotka voivat tappaa esimerkiksi lapsia, jotka eivät itse edes polta, ja kieltää jyrkästi aineen, joka kehittää luovuutta?” Hlatshwayo kysyi.

Hänen mukaansa ”on typerää kriminalisoida” prostituution ja kannabiksen kaltaisia asioita.

”Kenenkään muun ei pitäisi päättää juotko tai poltatko sinä. Se on sinun päätöksesi. Tottakai jotkut tulevat käyttämään ruohoa väärin, aivan kuten jotkut autoilijat väärinkäyttävät ajoneuvojaan. Mutta eihän sen takia autolla ajamista säädetä rikolliseksi, vai mitä?” hän kysyi.

Rastafari Mndawe kertoi olevansa ylpeä daggan polttaja, mutta sanoi, että hänen olonsa yritetään saada tuntumaan rikolliselta Etelä-Afrikassa.

”Rastafarit toivottavat tervetulleeksi kaikki toimet ganjan laillistamiseksi ’Mzansissa’. Yrtti on elämäntapa rastafereille, mutta me tunnemme olevamme kuin orjia, koska meidän täytyy piilotella kun poltamme”, sanoi Mndawe.

Coastline View of Table Mountain_ South Africa

Vähennystä huumekauppaan

Mndawe sanoi, että kannabiksen dekriminalisaatio saisi aikaan vähennyksen huumekaupassa, koska ihmiset voisivat kasvattaa omat yrttinsä.

Etelä-Afrikan lakien uudistamiskomissio SALRC on kutsunut kaikki, jotka haluavat daggan lailliseksi, lähestymään heitä.

”Meiltä ei ole tiedusteltu, ei virallisesti eikä kansalaisten taholta, kannabiksen dekriminalisaation mahdollisuutta”, sanoi SALRC:in johtaja Thuli Madonsela.

Naispuolisen johtajan Madonselan mukaan mikäli yksityinen kansalainen pyytäisi heitä tutkimaan asiaa, komissio punnitsisi ensin kyseisen tutkimuksen arvoa, ja pyytäisi oikeusministeriön ja perustuslakielinten hyväksyntää.

”Ministeri sisällyttäisi sitten tämän asian tutkimisen ministeriön ohjelmaan. Jos se sallittaisiin, tarkastelisi se lukuisia tekijöitä, kuten dekriminalisaation ihmisoikeusvaikutuksia, ja neuvoisi hallitusta tulosten perusteella”, sanoi Madonsela.

Lähde:

http://www.news24.com/Content/Entertainment/SouthAfrica/1043/0de3f9a1a6e54e168ab51d07dde6796e/08-06-2009%2004-06/Legalise_it_-_says_producer





Miksi kannabiksen laillistamisessa on järkeä

10 04 2009

Alkuperäisteksin on kirjoittanut Timen toimittaja Joe Klein.

joe_klein

Usein menneinä vuosina olen hautonut fantasiaa, viimeistä poliittista ristiretkeä suurille ikäluokille. Me, jotka kuljimme oikeamielisyyden polkua, marssien kansalaisoikeuksien puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan, tarvitsemme viimeisen, sopivan korkeamielisen lähestymistavan elämästä ulos vievälle rampille. Miten olisi diili: antakaa meille lääkkeitä, tietyn iän jälkeen – sanotaan 80 – kaikkia aineita, mitä vain haluamme. Vastineeksi annamme pois ajokorttimme. (Voisitko kuvitella, kuinka pelottava valtio olisi, kun raihnaat 90-vuotiaat vanhukset olisivat edelleen ratin takana?) Me annamme teidän jatkaa elämäänne – josta kuitenkin iso osa käytetään eläkkeidemme maksamiseen – ilman, että teidän täytyy kuulla valitusta jokaisesta kivusta ja refluksista. Me olisimme liian kiireisiä tutkiessamme mielen muuntuneita tiloja. Minulla on jo slogan valmiina kampanjalle: ”Tune in, turn on, drop dead”.

Pelkkä fantasia, luulisin. Mutta finanssikriisin kiehuvan sopan sivulla on alkanut hiljalleen viritä kansallinen keskustelu huumelakien järjettömyydestä. Se on meneillään osavaltion lainsäädäntöelimissä, kuten New Yorkissa, missä ankarat Rockefellerin huumelait ovat tarkastelun alla. Muissa osavaltioissa, Kaliforniasta Massachusettsiin, kannabiksen dekriminalisoinnin erilaiset muodot ovat tulossa laiksi. Keskustelu on saavuttanut jopa kongressin, jossa senaattorit Jim Webb ja Arlen Specter ovat ehdottaneet suurta vankilareformia, joka suoraan koskisi myös huumeista tulevien rangaistusten politiikkaa.

On myös paljon muita merkkejä ajan hengen muutoksesta. Jokin aika sitten Valkoinen talo päätti järjestää foorumin, jossa presidentti vastaisi kansalaisten jättämiin kysymyksiin. 92 000 ihmistä vastasi – ja suurin osa heistä näytti olleen pakkomielteisiä kannabiksen laillistamiseen. Kaksi suosituinta kysymystä ”vihreiden työpaikkojen ja energian” kategoriassa koskivat hamppua. Presidentti sivuutti hyökyaallon – luullakseni asianmukaisesti – verkkohuijauksena ja sivuutti laillistamiskysymyksen yksinkertaisesti vastaamalla ”Ei”.

Tämä oli harvoja kertoja, kun Barack Obama reagoi refleksimäisesti, ilman yritystäkään ajatella luovasti, vakavaan poliittiseen kysymykseen. Itse asiassa hän valitsi perinteisen polun ja pienimmän vastuksen: odottamaton vastaus kannabikseen olisi laukaissut tabloidien tulimyrskyn, vieden huomion budjettitaistosta ja niistä kaikista suuryritysten pelastamisista. Oletus jokaiselle politiikolle, joka julkisesti pohtii kannabiksen laillistamista, on päätyä uloimpaan pimeyteen. Sellainen henkilö on oletettavasti kivitettävä ja kelvoton otettavaksi vakavasti. Sellainen henkilö raadeltaisiin median viinasieppojen ja pillerinpopsijoiden toimesta. Tekopyhyys amerikkalaisessa keskustelussa päihteiden ja stimulanttien ympärillä on mykistävää. (Täsmälleen sama koskee myös Suomea. Vrt. avointa nuuskaa ja dopingia puolustavaa keskustelua vaiettuun kannabiskeskusteluun. -toim.huom.)

Mutta tässä on kyseessä suuret kysymykset. Kysymykset taloudesta ja yksinkertaisesta oikeudesta, erityisesti tuomioiden puolella. Kuten senaattori Webb osoitti Parade-lehden pääartikkelissa, Yhdysvallat on selvästi ”rikollisin” maa. Meillä on 5 % maailman asukkaista ja 25 % maailman vangeista. Yhdysvalloissa käytetään 68 miljardia vuodessa rangaistuslaitoksiin ja kolmasosa kiven sisällä istuvista kärsii vankilatuomiota väkivallattomista huumerikoksista. Lainvalvontaan ja oikeuslaitokseen kuluu vuosittain 150 miljardia dollaria, ja 47,5 % kaikista huumepidätyksistä liittyy kannabikseen. Se on kammottavan paljon rahaa. Pääasiassa vielä osavaltioiden rahaa, joka voitaisiin käyttää parempiin kouluihin ja infrastruktuuriin – tai se voitaisiin vain palauttaa kansalle.

Samaan aikaan olisi olemassa valtava potentiaalinen mahdollisuus verottaa kannabista. On arvioitu, että kannabis on Kalifornian suurin rahantuojakasvi. Vuosittainen tuotto sen osalta olisi arviolta 14 miljardia dollaria. 10 % kannabisvero toisi jo 1,4 miljardia pelkästään Kaliforniassa. Todennäköisesti se on vain pieni palanen kaikista mahdollisista tuloista, mitä hampun tiimoilta voitaisiin kerätä. Puhumattakaan taloudellisesta vaikutuksesta, tuhansista uusista työpaikoista maanviljelyksessä, pakkaamisessa ja kuljetuksessa, myynnissä ja mainonnassa. Todellinen taloutta stimuloiva paketti!

Joten miksi emme tekisi sitä? On paljon vakavia moraalisia argumentteja: sekä maallisia, että uskonnollisia. On niitä, jotka uskovat – jostain kumman syystä – että laillistettujen paheiden lisääminen on heikentävää, että olemme vähemmän hyveellinen yhteiskunta, kun uhkapeli tulvi Las Vegasista ”jokiveneisiin” ja osavaltioiden lottoihin ympäri maan. On olemassa lääketieteellinen argumentti, tosin ei vakuuttava sellainen; alkoholi ja tupakka ovat paljon vaarallisempia lukuisilla eri tavoilla, mukaan lukien joidenkin juomien taipumus tuoda väkivaltaisuus esiin. Joku voisi väittää, että McDonaldsin väärinkäytössä on suurempi potentiaalinen terveysriski kuin kannabiksessa. (Vaikkakin on totta, että laillistamisessa nuo kaksi voisivat olla yhteydessä toisiinsa.) Selvästikin kannabista voidaan käyttää väärin. Mutta laittomana pitämisen hinta on osoittautunut valtavaksi, ehkä kestämättömäksi. Voisiko laillistaminen muka tuoda mitään nykyistä tilannetta pahempaa? (Suomessa jopa koululaiset saavat rikollisilta kannabista helposti sen laittomuudesta huolimatta tai juuri siitä johtuen. Voisiko valvottu ja verotettu kauppa olla pahempaa? -toim.huom.)

Joka tapauksessa, huumereformista keskustelu tulee juuri oikeaan saumaan. Suuret ikäluokat ovat vanhenemassa päivä päivältä. Ette halua meitä valtateille. Tehkää paras tarjouksenne.

Lähde:

http://www.time.com/time/nation/article/0,8599,1889021,00.html