Ei se ole niin monimutkaista – ihmiset haluavat päästä pilveen

11 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Jason Silva

”Ensinnäkin, älkää ymmärtäkö leikkiä minään joutavana, tuhlaavaisena tai vähäpätöisenä. Tämä on leikkiä kuten suuret filosofit sen ymmärsivät: kokemus toimivana, luovana ja täysin itsehallinnollisena henkilönä olemisesta”. – Pat Kane

Ei se ole niin monimutkaista – jotkut ihmiset pitävät viinistä, toiset suosivat kannabiksen hienosyisempiä vaikutuksia. Molemmat ovat päihteitä; molemmat voivat saada aikaan euforiaa, auttaa ideoiden esiintuomisessa, nostattaa henkeä, helpottaa stressiä ja molemmilla on tunnettuja terveyshyötyjä.

Ja silti elokuvatarkastamo antoi romanttiselle komedialle ”Pientä säätöä” R-luokituksen, esittäen näin erittäin selkeän kannan: menestyvien, aikuisten maailmankansalaisten näyttäminen polttamassa kannabisjointtia ilman seuraamuksia on heidän mukaansa jollain tapaa rajoituksen arvoista.

Toisaalta meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä ohjaaja Nancy Meyersistä sekä Meryl Streepistä ja Steve Martinista jotka auttavat vakiinnuttamaan kannabiksen hyväksyttävään asemaan popuularikulttuurissa.

Äskettäin julkaistussa GQ-lehden artikkelissa Mark Healy selitti asian hyvin – suuret ikäluokat ovat yksinkertaisesti onnistumassa pilvenpolttonsa oikeuttamisessa, oikeudessaan tehdä valinta mitä päihdettä käyttää. ”Ehkä olemme todistamassa pilven vääjäämätöntä marssia kypsyyteen vapailla markkinoilla, sen ottaessa asianmukaisen paikkansa nautinnonhaluteollisuudessa”, Healy kirjoitti. ”… Jättäkää suurten ikäluokkien huoleksi sellaisen elämäntavan luominen, jossa he voivat jatkaa polttelua”.

Yli 10 000-vuotinen suhteemme kannabiskasvin kanssa voi nyt olla olemassa ilman häpeää tai kapinallisuutta. Los Angelesissa on tätänykyä enemmän lääkekannabisapteekkeja kuin Starbucks-kahviloita.

Silti samaan aikaan elokuvatarkastamon päätös asettaa kevyelle, hauskalle ja viattomalle romanttiselle komedialle 17-vuoden ikäraja (Suomessa elokuvan ikäraja on 11 vuotta -toim.huom.), koska kaksi varakasta ja vastuullista aikuista polttaa yhdessä jointin hienostuneissa juhlissa ja pitää hauskaa, on ongelmallinen. Näemme väkivaltaa ja levottomuutta herättäviä kuvia sekä paljon alkoholin käyttöä elokuvissa, joilla on 13-vuoden ikäraja. Mikä tekee kannabiksesta niin epäsopivaa? Luulin, että olimme jo ohittaneet ne ajat.

Miksi sellainen Carl Saganin kaltaisten kirkkaiden mielien ja Richard Feynmanin kaltaisten erikoislaatuisten älyniekkojen nauttima ja ylistämä euforiantuottaja kuin kannabis saa ihmiset yhä kireiksi? Ehkä syynä on alitajuisen pilveen hankkiutumisen vaiston tukahduttaminen.

Ronald K. Siegel kirjoitti kirjan nimeltä ”Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise (Päihtymys: Keinotekoisen paratiisin tavoittelu)” jossa hän esitti mullistavan ajatuksen: halu muuntaa tajuntaamme on luonnollinen inhimillinen vietti, joka ei eroa seksin tai ruoan halusta. Hänen mukaansa ihminen on levoton eläin, joka tahtoo jatkuvasti kiihdyttää tajuntaansa läheisyyden, oivallusten, nautinnon ja seikkailun etsinnällä. Ihminen haluaa kukistaa eristyneisyyden tunteensa. Hyvä esimerkki on erääksi 1800-luvun suurimmista runoilijoista nimetty Charles Baudelaire, joka perusti Pariisissa suunnilleen vuonna 1835 Hasiskerhon saattaakseen yhteen taitelijoita ja runoilijoita jotka kokeilivat kannabista: ”Kaikkia yhdisti uusien ilmaisutapojen ja valaistumisen etsintä … yhteen kokoontuneet kirjailijat pohtivat miten kannabis saattaisi innostaa tai kavaltaa heidän mielikuvitustaan ja kirjoittamisen taitoaan”. (Kirjasta An anthology of drug literature, Peter Haining 1975).

Ehkä meidän ei pitäisi taistella sitä vastaan. Yritys säätää lakeja mieltymyksille on absurdi. Jopa Abraham Lincoln oli tätä mieltä lausuessaan ”Kieltolaki tulee tekemään suurta vahinkoa raittiuden asialle … koska se ylittää järjen rajat yrittäessään lainsäädännön avulla hallita ihmisen halua ja tekee rikoksia asioista, jotka eivät ole rikoksia. Kieltolaki taistelee juuri niitä periaatteita vastaan, joiden varaan valtiomme perustettiin”.

Yksi asia on varma. ”Pientä säätöä” näyttää hyvin jotain ei niin kovin monimutkaista: kannabis voi saada sinut kikattelevaksi, nälkäiseksi ja jopa ääri-filosofiseksi – mutta se ei tee sinusta sohvalla asuvaa, pizzalla elävää laiskimusta tai rikollista.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/jason-silva/its-not-that-complicated_b_415332.html





Kannabiksen ainesosat voivat auttaa kroonisissa tulehduksellisissa suolistosairauksissa

25 12 2009

Kannabiksen sisältämät ainesosat voivat helpottaa tulehduksellisten suolistosairauksien oireita. Nämä kaksi ainesosaa, tetrahydrokannabinoli THC ja kannabidioli CBD vaikuttavat kehon suoliston toimintaa sääteleviin järjestelmiin.

Kroonisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluu haavainen paksusuolen tulehdus ja Crohnin tauti, jotka yhdessä vaikuttavat yli miljoonan amerikkalaisen (ja kymmenien tuhansien suomalaisten – toim.huom.) elämään. Nämä kaksi sairautta eivät ole sama asia, vaikka molempiin liittyy suoliston kroonista tulehdusta, vatsakipuja, veriulostetta ja kuumetta. Eräs suuri ero on, että haavainen paksusuolen tulehdus on mahdollista parantaa leikkauksella, toisin kuin Crohnin tauti.

Tulehduksellinen suolistosairaus kehittyy yleensä 10 ja 30 vuoden ikävuoden välillä, vaikkakin toinen, pienempi sairastumishuippu on nähtävissä 50 ja 60 ikävuoden välillä. Tautien syy on tuntematon, mutta asiantuntijat ovat sitä mieltä että sekä perinnöllisillä että ympäristötekijöillä on osuutensa sairauden puhkeamiseen. Tarkemmin sanottuna, on ehdotettu että perinnöllisen alttiuden laukaisee stressin, ruokavalion tai bakteerien kaltainen tekijä, joka johtaa immuunivasteen toimintahäiriöön ja tulehdukseen.

Tulehduksellisen suolistosairauden hoito koostuu oireiden helpottamisesta. Brittiläisen farmakologian seuran talvitapaamisessa esitellyssä uudessa tutkimuksessa tutkijat huomioivat, että ihmiskeho tuottaa omia kannabinoidimolekyylejään, joita kutsutaan endokannabinoideiksi. Nämä molekyylit lisäävät sisäelinten suojaavan kerroksen läpäisevyyttä tulehdustilojen aikana, mikä mahdollistaa bakteerien virtauksen suolistoon. Tämä viittaa siihen, että näiden molekyylien liikatuotanto on vahingollista suolistolle.

Tutkijat huomasivat kuitenkin myös, että he pystyivät kääntämään tämän prosessin kun he toivat mukaan kannabiksesta johdettuja kannabinoideja. Nämä kasveista erotellut ainesosat ”tuntuivat mahdollistavan epiteelisolujen muodostavan tiukempia sidoksia toistensa kanssa ja saattavan ennalleen solukalvojen sulun”, huomautti Tri Karen Wright, tutkimuksen johtaja ja Lancasterin yliopiston biolääketieteen lehtori.

Tähän asti kannabiksen ainesosien tutkimus tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon on ollut rajattua soluviljemätutkimuksiin, mutta tulokset ovat olleet rohkaisevia ja tohtori Wright huomautti että ”vaikka THC:llä onkin psykoaktiivisia vaikutuksia”, kannabidiolilla niitä ei ole, ja se on osoittautunut tutkitusti tehokkaaksi solukalvojen eheyden ennalleensaattamisessa heidän tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyvissä tutkimuksissaan.

Lähde:

http://www.emaxhealth.com/1275/39/34876/marijuana-compounds-may-help-inflammatory-bowel-disease.html





Israelilaisen tutkimuksen mukaan kannabis voi auttaa terrorismin uhreja

25 11 2009

Israelilaisten tutkimustulosten mukaan kannabiksen käyttö voi auttaa post-traumaattisesta stressistä kärsiviä potilaita.

Haifan yliopiston psykologian osaston oppimisen ja muistin laboratorion tutkijaopiskelijan Eti Ganon-Elazarin toteuttama tutkimus selvitti kannabiksen vaikuttavuutta lääketieteellisenä hoitona traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville potilaille. Traumaperäinen stressihäiriö esiintyy pienellä osalla traumaattisen tapahtuman, kuten auto-onnettomuuden tai terroristihyökkäyksen, kokeneista ihmisistä. Häiriössä esiintyy kuukausia – joskus jopa vuosia – tapahtuman jälkeen kestäviä henkisen paineen tiloja. Oireet käsittävät painajaisunia, takaumia, ylivalppautta ja minkä tahansa traumaan viittaavan välttelyä.

Journal of Neuroscience -tiedejulkaisussa esitelty tutkimus perustui synteettisen kannabiksen annosteluun rotille, jotka osoittivat samankaltaisia fysiologisia vasteita stressille kuin ihmiset. ”Aivoissa on kannabinoidireseptoreiksi kutsuttuja reseptoreita kannabikselle”, kertoi tutkimusta valvonut tohtori Irit Akirav Haifan yliopistosta. ”Me aktivoimme näitä reseptoreita amygdalaksi kutsutulla tietyllä aivojen alueella, joka liittyy stressiin, tunnemuistiin ja traumaattisten tilanteiden reaktioihin.”

”Stressillä on tiettyjä vaikutuksia tunneperäiseen oppimiseen”, Akirav selitti. ”Stressi esimerkiksi haittaa ekstinktio-oppimista, joka on kyky oppia, että jokin on turvallista. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä ihmisillä on vaikeuksia ekstinktio-oppimisessa. Me yksinkertaistettuna osoitimme, että aktivoimalla tiettyjen aivoalueiden kannabinoidireseptoreja tämänkaltaiset stressireaktiot voidaan estää tai kumota, mikä sallii tästä häiriöstä kärsivien oppivan jonkin asian olevan turvallinen.”

”Tutkimus ehdottaa synteettisen kannabiksen käytön olevan mahdollista traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä potilailla”, tohtori Akirav päätteli. ”Seuraavana vuorossa ovat pilottitutkimukset ihmisillä.” Akiravin laboratorion tohtorikokelas Eti Ganon-Elazar suoritti tutkimuksen. ”Ajatellaan että joku on ollut läsnä linja-autoon kohdistuneessa terroristihyökkäyksessä”, sanoi Ganon-Elazar, ”Tällöin linja-autosta tulee traumaattisen tapahtuman symboli ja henkilö saattaa vältellä linja-autoja tämän jälkeen.”

”Useimmat tuon kaltaisen traumaattisen tapahtuman kokeneet toipuvat ja kykenevät lopulta käyttämään linja-autoja”, hän sanoi. ”Mutta joillakin on jo olemassa olevia ongelmia, he ovat esimerkiksi joutuneet useampaan traumaattiseen tilanteeseen elämänsä aikana. Näiden ihmisten on usein erittäin vaikea enää koskaan nousta linja-auton kyytiin, koska heidän elimistönsä on erityisen haavoittuvainen. Yleisenä ideana meillä oli, että kannabiksen käyttö voi auttaa tämän kaltaisia ihmisiä oppimaan, että on turvallista käyttää jälleen linja-autoa.”

Ganon-Elazarin tutkimus toteutettiin kolmessa osassa. ”Ensiksi altistimme joukon rottia traumaattiselle tilanteelle, tässä tapauksessa erittäin lievälle sähköiskulle pimeässä huoneessa”, hän selitti. ”Rotat eivät pidä valosta ja  yleensä ne pysyttelevät pimeissä tiloissa, mutta sähköisku sai rotat välttelemään pimeään huoneeseen tulemista. Jonkin ajan kuluttua rotat kuitenkin menivät pimeään huoneeseen, eikä niille annettu sähköiskua, joten ne oppivat että tila ei ole enää vaarallinen.”

”Otimme kuitenkin joitakin rottia ja altistimme ne lisästressille laittamalla ne korkealle tasolle kokonaan toisessa huoneessa”, Ganon-Elazar sanoi. ”Rotat pelkäävät tilanteita joita ne eivät voi kontrolloida. Huomasimme, että tällaista lisästressiä kokeneet rotat oppivat huomattavasti vaikeammin, että pimeä huone on turvallinen. Näillä rotilla oli oppimisvaikeus, joka esti niitä menemästä pimeään tilaan.”

”Sitten otimme kolmannen ryhmä rottia, jotka altistettiin sekä sähköiskulle että korkean tason aiheuttamalle stressille, ja annoimme niille annoksen kannabiksen ainesosia jäljittelevää synteettistä ainetta”, Ganon-Elazar selitti. ”Vaikka ne altistuivat lisästressille, tämä kolmas ryhmä palasi pimeän tilaan muutaman päivän jälkeen aivan kuten ensimmäinen ryhmä, joka ei kokenut ylimääräistä stressiä.”

”Tästä päättelimme, että synteettisen kannabiksen käyttäminen voi itse asiassa kumota henkiselle paineelle altistumisen aiheuttamaa huonontavaa vaikutusta kyvyllemme oppia, että jokin asia on turvallista.” Traumaperäinen stressihäiriö on suhteellisen yleinen Israelissa, erityisesti terroristihyökkäysten kohteeksi joutuneilla, holokaustista selvinneillä ja Israelin sotien veteraaneilla. Israelin hallitus ei ole hyväksynyt traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien kannabiksen käyttöä, se odottaa vielä kliinisten kokeiden tuloksia.

Lähde:


http://www.themedialine.org/news/news_detail.asp?NewsID=27014





Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

1 11 2009

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

02

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html





Masennus – Kannabis – Euforia

30 12 2008

Merckin opaskirja kertoo, että 20% naisista ja 12% miehistä kärsii kliinisestä masennuksesta. Elämme kovin masentavassa maailmassa.


depression_by_thirsty5Masennuslääkkeet ovat eniten määrättyjen lääkkeiden joukossa, mutta niiden sivuvaikutukset voivat olla paradoksaalisesti tappavia itsemurhan ollessa liiankin edustettuna.

TV-uutisissa kerrottiin uudesta elektromagneettisesta laitteesta masennukseen, joka stimuloi aivoja ja todennäköisesti sitä kautta saa aikaan kannabinoidien eritystä joka saa potilaat tuntemaan olonsa paremmaksi. Hoitosarja kuitenkin maksaa noin kuusi tuhatta dollaria.

Minulla olisi kuitenkin yllätys joillekin ihmisille. Yhdysvaltain hallitus sanoo kannabiksen olevan huume joka aiheuttaa euforiaa joka (yllätys, yllätys) aiheuttaa euforiaa joka on addiktoivaa. Kuvitelkaapa, erittäin turvallinen korvike amfetamiinille, joka oli aikoinaan eniten määrätty mielialalääke  sekä myös nykyisille addiktoiville mielialastimulanteille. Näistä suurin osa voitaisiin korvata kannabiksella.

Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan maassa on noin 70  miljoonaa kannabiksen käyttäjää, ja henkilökohtaisesti olen haastatellut heistä vähintään 4000. Lähes kaikki olivat pitkäaikaisia käyttäjiä. Kukaan heistä ei valittanut euforiasta tai sen tuomista ongelmista.

Jos näinkin suuri osa väestöstä kärsii kliinisestä masennuksesta, niin varmasti monella 4000 potilaastani oli masennus. Valitettavasti se ei ole hyväksyttävä syy Oregonissa lääkekannabislupaan. Oregonin lääkekannabisohjelman johdossa olevat ”munapäät” eivät hyväksy MITÄÄN psykologisia ongelmia – sen on oltava fyysistä!

Tämä on todella kummallista. Yksi suurimmasta potilasryhmistäni ovat veteraanit jotka kärsivät PTSD:sta (Posttraumaattinen stressioireyhtymä) ja heitä on noin 400. Useimmat huomasivat Vietnamissa, että kannabis antaa helpotusta taistelustressiin. Se aiheuttaako vai laukaiseeko taistelu masennuksen on yhä hyvin kiistanalaista. Jalkaväen taistelijalle ainut helpotus on ”miljoonan dollarin haava” joka vie pois varmasta kuolemasta. Jos se ei aiheuta masennusta, niin mikä sitten? Ahdistuneisuus ja verenhyytävä pelko ovat erittäin yleisiä PTSD:n oireita. Pahin tekijä on se, että kun henkilöllä on PTSD ei pakoa ole… Useimmat ihmiset tietävät, että rajuja taisteluita kokeneet veteraanit eivät pysty puhumaan kokemuksistaan, koska se on liian tuskallista.

Kun PTSD:stä kärsivät veteraanit palasivat/palaavat kotiin painajaisineen ja muine oireineen, lääkärit määräävät heille kaikkia mahdollisia saatavilla olevia lääkkeitä.  Suurin osa näistä lääkkeistä saa heidät yleensä voimaan huonommin. He löysivät kannabiksen, mutta veteraanihoitolan hoitajat sanoivat, että laittomia huumeita ei saa käyttää (vaikka ne auttaisivat eniten) ja samaan aikaan olla heidän hoidossaan. Kuinka absurdia. Usko tai älä, mutta veteraanihoitoloiden pitäisi AUTTAA veteraaneja.

Samaan aikaan 70  miljoonasta kannabiksen käyttäjästä moni on veteraaneja. Vaihtoehtoisesti moni on koukussa alkoholiin tai tupakkaan. Molemmat aiheuttavat maailmassa satoja tuhansia kuolemia vuosittain. Kannabis ei ole koskaan tappanut ketään.

Kyllä! Kannabis lievittää masennusta.

Alkuperäistekstin kirjoittaja tohtori Phillip ”Dogface” Leveque on lääkäri, toksikologi ja ravitsemuksellinen biokemisti lähellä Portlandia Oregonissa. Hän palveli toisessa maailmansodassa kenraali Pattonin kolmannen armeijan jalkaväessä. Sodan jälkeen hän jatkoi opintojaan ja hänellä on maisterin arvo biokemiassa ja farmakologiassa ja tohtorin arvo farmakologiassa ja osteopatiassa. Hän oli yksi Oregonin ensimmäisiä toksikologeja ja on toiminut asiantuntijatodistajana yli 400 oikeusistunnossa. Hänellä on laaja kokemus toksikologiasta, lääketieteellisen professorina toimimisesta ja  pitkä ura toimeaan harjoittavana lääkärinä. Viime aikoina hänelle on tullut tunnustusta toimistaan veteraanien hoidon parantamisen ansiosta sekä ansioistaan lisätä tietoutta lääkekannabiksesta valtaväestön keskuudessa.

Lähde:

http://www.salem-news.com/articles/october272008/leveque_102308.php