West Hollywoodin lääkekannabiksen menestystarina

27 11 2009

Tämä pieni kaupunki valvoo asetuksia tarkasti ja hankkiutuu eroon Los Angelesia vaivaavasta dramatiikasta.

Muutaman kilometrin päässä Los Angelesin kaupungintalolta on ollut vuosien ajan käynnissä pienimuotoinen kokeilu kannabiksen säännöstelemisessä. Osavaltion suurimman kaupungin hyväksyessä virheellisen toimenpiteistä pidättäytymisen, kiistellessä sääntöehdotuksista loputtomiin ja seuratessa hämmentyneenä lääkekannabiskauppojen lisääntymistä, West Hollywood painoi eteenpäin.

Kohdatessaan omien kannabisputiikkiensa räjähdysmäisen kasvun vuonna 2005, tämä Los Angelesin ympäroimä kaupunki esitteli käytännön toimenpiteistä pidättäytymisestä, määräsi väliaikaiset säädökset jo toiminnassa oleville, asetti tiukan valvonnan ja määritteli sallittujen kannabisliikkeiden määrän neljään. Kaikki tämä tapahtui kahden vuoden aikana.

Kun West Hollywoodin kaupunginvaltuusto päivitti säädöksiään aiemmin tänä syksynä, äänestys oli yksimielinen. Yksikään asukas ei ilmoittanut olevansa eri mieltä ja kaupungin kannabiskauppojen pitäjät tukivat sitä. Sitä vastoin Los Angelesissa valtuuston komiteat valmistautuvat kuulemistilaisuuteen, joka tulee epäilemättä olemaan riehakkaan riitaisa yrittäessään viimeistellä nyt viidennen version säännöksistään.

West Hollywoodin kaupunginisät sanovat, että on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun asukas on viimeksi valittanut kannabisapteekista. Naapurustopartioiden johtajien mukaan heidän katunsa ovat nyt turvallisempia, koska apteekkien turvamiesten vaaditaan liikkuvan myös lähikortteleissa. Kouluviranomaiset toivottavat kannabisapteekit tervetulleiksi naapuriinsa. Ja kaupungissa partioiva Los Angelesin poliisiosasto sanoo, että kannabisliikkeissä ei ole tapahtunut viime aikoina rikoksia, eikä soittoja vihaisilta naapureilta ole kuulunut.

”Me olemme olleet tilanteen tasalla ensimmäisestä päivästä lähtien”, sanoi Lisa Belsanti, kaupungin vanhempi hallintoanalyytikko, joka oli mukana sääntöjen sorvaamisessa. ”Ongelmia on, mutta ne ovat Los Angelesissa eikä West Hollywoodissa.”

Kaupungeissa, joissa ei ole lääkekannabisssäännöstöä, kuten Los Angelesissa, San Diegossa ja Long Beachilla, lääkekannabisapteekkien naapureina asuvat ovat protestoineet, koska liikkeitä on perustettu minne tahansa – usein aivan asuntojen läheisyyteen – ja koska ne ovat houkutelleet riesaksi asti liikennettä ja todellisia vaaroja, kuten ryöstöjä. Joissakin kaupungeissa, kuten San Franciscossa ja Oaklandissa, on tiukat säädökset lääkekannabisapteekeille, ja niiden viranomaisten mukaan ongelmia on ollut vähän tai ei lainkaan.

Vaikka West Hollywood on vain murto-osa Los Angelesista 1,9 neliömailin koollaan ja 36 000 asukkaallaan, se toimii esimerkkinä siitä, kuinka säännökset luomalla ja niitä valvomalla ongelmat on suureksi osaksi vältetty. ”Olemme pitäneet liikkeet tiukassa hihnassa”, sanoi kaupunginvaltuutettu John Duran, joka on ollut mukana lääkekannabisasiassa vuosien ajan. ”Tänä päivänä valituksia tulee aivan minimaalisesti ja liikkeet toimivat vastuullisesti.”

Edistyksellisellä politiikallaan ylpeilevä West Hollywood, jossa on myös paljon homoväestöä ja ikäihmisiä, toivotti lääkekannabiksen tervetulleeksi sanan levittyä, että siitä voi olla apua AIDS-potilaille ja glaukoomaa sairastaville. Sielläkin tosin koettiin naapurustojen vastaisku, kun kannabisapteekit alkoivat yleistyä vuosina 2004 ja 2005.

Kolme liikettä ilmestyi korttelin päähän Fountain Dayn koulusta. Yksi niistä, Farmacy, oli aivan nurkan takana. Sen asiakkaat pistivät palamaan yksityiskoulun kanssa jaetulla paikoitusalueella, mikä hermostutti vanhempia. ”Yhtäkkiä niitä alkoi avautua, pam pam pam pam”, sanoi Andrew Rakos, koulun johtaja. ”Vanhempainyhdistys tuli luokseni ja kertoi, etteivät he ole lainkaan iloisia asiasta. Paikalle alkoi virrata paljon epäilyttävää ainesta.”

Farmacya pyörittää vakavasti sairaita ihmisiä kannabiksella yli 15 vuoden ajan hoitanut farmaseutti JoAnna LaForce. Hän otti yhteyttä vanhempainyhdistykseen, tarjosi esittelykierroksia liikkeeseensä, palkkasi turvahenkilökuntaa ja kielsi polttamisen paikoitusalueella. Farmacy, kuten muutkin liikkeet, kuuluu kauppakamariin ja sen johtaja on mukana kunnanneuvostossa.

”Olemme vain osa yhteisöä, osa naapurustoa. Meitä ei nähdä riskinä”, sanoi Los Angelesin tilannetta tyrmistyneenä seurannut LaForce. Hän omistaa Farmacy-liikkeet myös Venicessä ja Westwoodissa, ja ne toimivat kaupunkien säädösten mukaisesti.

Rakos on nykyään eräs Farmacyn arvokkaimmista tukijoista. Koska liike on alle 150 metrin päässä koulusta, kaupunki halusi sen muuttavan vuoden loppuun mennessä. Rakos kuitenkin pyysi kaupunginvaltuustoa tekemään poikkeuksen, jonka se tekikin. ”Meistä oli tärkeää, että kaupunki tietää olevan olemassa liikkeitä, jotka eivät ole pelkästään kunnioitettavia, vaan jotka ovat myös kuunnelleet yhteisön tarpeita”, hän sanoi.

Los Angelesissa kiisteltyä säädösluonnosta on palloteltu valtuuston ja kaupunginsyyttäjänviraston välillä. Naapurustoaktiivit ja liikkeiden omistajat on pitkälti jätetty ulkopuolelle, he ovat saaneet sanoa sanansa ainoastaan julkisissa kuulemistilaisuuksissa. West Hollywoodin virkamiehet toimivat kuitenkin läheisessä yhteistyössä asukkaiden, omistajien ja poliisin kanssa.

West Hollywoodin säädökset rajoittavat sijainteja, joihin kannabisapteekin voi avata, määrittelevät turvallisuusvaatimukset, määräävät aukioloajoista ja kieltävät paikan päällä tapahtuvan kannabiksen käytön. Ne menevät pidemmälle kuin Los Angelesin säädösehdotus varmistaakseen, että kannabiskaupat ovat vastuullisia naapureita.

Liikkeiden on toimitettava lähiseudun asukkaille yhteyshenkilön nimi ja puhelinnumero. Ryöstöjen estämiseksi liikkeiden on talletettava joka päivä kaikki käteinen raha. Aseistamattomien vartijoiden on partioitava kahden korttelin säteellä liikkeestä estääkseen maleksimisen ja polttelun. ”Me emme halua villin lännen tyylisiä ammuskeluja kannabiksen tai käteisen vuoksi”, Duran sanoi.

Kaupunki myös velvoittaa liikkeiden pyörittäjien tapaavan säännöllisesti viranomaisten kanssa keskustellakseen ongelmista. Nuo tapaamiset ovat nykyään hyvin lyhyitä. ”Me menemme sinne kymmeneksi minuutiksi”, LaForce sanoi, ”ja he sanovat – seriffi on paikalla – onko ongelmia? Ei. Mitään huolenaiheita? Ei.”

Kaupungin viranomaiset hätääntyivät äskettäin, kun Los Angelesin piirikunnan syyttäjä Steve Cooley sanoi uskovansa useimpien kannabisapteekkien olevan laittomia ja uhkasi nostaa niitä vastaan syytteitä. Mutta seriffi Lee Baca, joka on neuvonut kaupunkeja kieltämään kannabisliikkeet, sanoi pitävänsä West Hollywoodia mallitapauksena ja ehdotti jopa Los Angelesia ottamaan käyttöön samanlaiset säädökset.

Baca sanoi poliisiensa toimivan yhteistyössä kaupungin kannabisliikkeiden kanssa. ”Tiedän niiden olevan läpinäkyviä ja uskon avaimen olevan siinä, että meidän väkemme voi mennä niihin koska tahansa ja tutkia niiden asiakirjoja”, hän sanoi. ”Meitä kiinnostavat organisaatiot, jotka yrittävät sekoittaa lääkemyyntiin liikekaupallista myyntiä. Se on selkeästi laitonta.” West Hollywoodissa on neljä hyväksyttyä kannabisapteekkia, jotka kaikki sijaitsevat vilkkaalla Santa Monica Boulevardilla.

Don Duncan, alueen näkyvin lääkekannabiksen puolestapuhuja ja Americans for safe access -järjestön Kalifornian osaston johtaja, pyörittää vaatimatonta Los Angeles patients & caregivers group -apteekkia. Turvamies on aina paikalla liikkeen kannabiksenvihreän näyteikkunan edustalla. ”Emme ole saaneet valitusta kolmeen vuoteen”, Duncan sanoi.

Farmacy, toisin kuin suurin osa muista kannabisapteekeista, pitää ovensa aina avoinna, kutsuen ohikulkijoita sisään tutustumaan liikkeen surffauksen ja Buddhan inspiroimaan ilmapiiriin. Alternative Herbal Health Services -apteekki kadun toisella puolella on hillitympi, sen ikkunaa koristaa värikäs luomukauppaa muistuttava kyltti. Kaupungin länsilaidalla sijaitsee Zen Healing Collective, jonka ikkunassa on jättimäinen neonhampunlehti. Viides kannabisliike, jonka kaupungin viranomaiset haluavat sulkea, Sunset Super Shop, on vertauskuvallisesti juuri oikealla paikalla Hustler Hollywoodin (seksiä) ja Whisky a Go Gon (rock’n’rollia) välissä.

Eräs asia vaivaa kuitenkin yhä West Hollywoodin virkamiehiä: se että ihmiset käyttävät hyväksi osavaltion lääkekannabislakeja ja ostavat kannabista yksinkertaisesti päästäkseen pilveen tai myydäkseen sitä edelleen. ”Siellä notkuu paljon ihmisiä, joita me pidämme epätoivottavina henkilöinä, mutta emme kylläkään saa heistä paljonkaan valituksia yhteisöltä”, sanoi seriffi Dave Smith.

Duran uskoo että aidosti sairaiden turvallinen lääkekannabiksen saanti ja myynnin kontrolloinnin mahdollistaminen kaupungin taholta ovat painavampia asioita kuin haittapuolet. ”Me olemme Sunset Stripin alkukoti”, hän sanoi. ”Ihmiset ovat käyttäneet kannabista Sunsetillä 1920-luvulta asti. Se ei tule muuttumaan.”

Lähde:

http://www.latimes.com/news/local/la-me-weho-marijuana16-2009nov16,0,7678248,full.story





Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

1 11 2009

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

02

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html





Aika ottaa kannabis vakavasti

12 10 2009

Erittäin ankara linjaus vain vahingoittaa niitä, jotka tarvitsevat kannabista lääkinnälliseen käyttöön.

Kalifornialaiset tekivät äänestyspaikoilla hyvin selväksi, että he kannattavat kannabiksen laillistamista lääkinnälliseen käyttöön. Lakiesityksestä 215 eli 13 vuotta sitten hyväksytystä osavaltion laista on tullut myös pahasti väärinkäytetty kuten kriitikot pelkäsivät.

On arvioitu, että Long Beachilla on yli 40 kannabisapteekkia ja 800 tai enemmän Los Angelesissa. Los Angelesin pääsyyttäjä Steve Cooley päätti viime viikolla, että useimmat niistä toimivat laittomasti ja hän haluaa sulkea ne.

Tämä voi olla liian ankaraa. Lääkekannabiksen kannattajat kamppailevat vastaan. He muistuttavat, että apteekkien sulkeminen rankaisisi niitä ihmisiä, joilla on oikeus ja tarve lääkekannabikselle.

Lakiesityksen 215 ja yhteiskasvatuksen sallivan osavaltion lain piti tulla auttamaan niitä, jotka kärsivät kemoterapian sivuvaikutuksista, kivusta, kovasta pahoinvoinnista tai muuten hyötyvät kannabiksen käyttämisestä ja saavat siihen lääkärin suosituksen. Reseptiä ei tarvita, suositus riittää.

Tämän mahdollisuuden saatuaan lääkekannabisapteekkeja ilmestyi kaikkialle tarjoten turvallisen, osavaltion lain puitteissa laillisen, tavan lähes kaikille saada kannabista kilpailukykyisillä hinnoilla.

Kannabiksen säännöstelyyn olisi kuitenkin parempiakin tapoja. Aluksi, ihmiset, jotka todella tarvitsevat sitä lääkinnälliseen käyttöön, voisivat saada reseptin lääkäriltä, ja tällä reseptillä he saisivat apteekistaan annoksensa kuten muissakin lääkkeissä. Koko prosessin pitäisi olla luottamuksellinen. Nykyisellään pidettävä lista lääkekannabiksen käyttäjistä on epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

CA

Seuraava askel on kalifornialaisten tahtoon taipuminen. Enemmistö heistä kannattaa kannabiksen käytön dekriminalisoimista. On arvioitu, että Kalifornia menettää kymmeniä miljoonia dollareita laittoman kannabiskaupan takia. Toisissa arvioissa on puhuttu sadoista miljoonista ja jopa miljardista dollarista. Tämä menetys on laskettu veroina, joita voitaisiin kerätä kannabiksen myynnistä, jos se olisi laillista.

Kannabiksen laillistuessa reseptit eivät enää ole tarpeen ja apteekkeja voitaisiin säännöstellä tiukin ehdoin, samoin kuin viinakauppoja säännöstellään. Ikärajat sekä riittävä etäisyys kouluihin ja asuinalueisiin pitäisi määritellä ja niitä tulisi valvoa. Aivan kuten alkoholiakaan ei saa myydä ilman lupaa, myös kannabiksen katumyynti olisi laitonta.

Kannabiksen laillistaminen ottaisi todella suuren harppauksen kohti salakuljetuksen lopettamista. Salakuljetus on tehnyt Meksikon rajasta pelottavan taistelukentän, jolla huumekartellit taistelevat toisiaan ja poliisia vastaan. Monet poliiseista ovat niin korruptoituneita dollarien vilahtaessa heidän taskuunsa, että valvonta on pelkkä suuri farssi.

Lienee sanomattakin selvää, että laillistaminen olisi kartelleille todella tuhoisaa. Ne menettäisivät lähes kaikki tulonsa ja vaikutusvaltansa. Ihmiset eivät enää juuri ostaisi niiden epämääräisiä tuotteita kadulta, vaan suosisivat virallisia liikkeitä, joissa laatua tarkkaillaan ja huonolaatuisesta tuotteesta tai palvelusta voisi valittaa valvovalle viranomaiselle. Kartellien suurin pelko lieneekin nykyisellään kannabiksen laillistaminen.

Jos Yhdysvallat (tai Suomi) on mitään kieltolaista oppinut, niin sen, että julistamalla laittomaksi aineita, joita ihmiset haluavat käyttää, heidät vain ajetaan rikollisiksi. Tämä havaittiin alkoholin kieltolain yhteydessä: markkinoille tuli vahvempia tuotteita eikä alkoholin kulutus juuri laskenut. Vain yleinen kunnioitus lakia kohtaan laski.

Täsmälleen sama pätee kannabikseenkin. Sitä käytetään laajalti laista välittämättä ja tulot menevät rikollisille. Laillistakaa kannabis. Säännöstelkää ja kontrolloikaa sitä. Verottakaa sitä. Ja valvokaa säädöksiä. Aika on koittanut.

Lähde:

http://www.presstelegram.com/opinions/ci_13534850