Sir Richard Branson ja huumeiden laillistaminen

Sir Richard Branson on kiehtova persoona. Ollakseen miljardööriliikemies, hänen politiikkansa on yllättävän mutkikasta. Välillä hän on muistuttanut uusklassista Thatcher-tyyppiä ja toisinaan taas työväenpuoluetta tukevaa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajaa. Viime viikolla tämä Virgin-korporaation johtaja nosti esille (linkki) politiikassa asian, jonka puolesta hän on taistellut jo vuosia. Hän vetosi brittihallitukseen, jotta huumausainepolitiikkaa vietäisiin liberaalimpaan suuntaan. Mielenkiintoista kyllä, hänen puheensa vaikutti varsin järkevältä.

Branson aloitti juttunsa luonnollisesti kannabiksella. Hän vaati, että kannabiksen dekriminalisointi, säännöstely ja verotus, jotka liberaalien mielissä usein on nähty uudistuksen lähtökohtana, tulisivat tuottamaan laajamittaisia hyötyjä koko yhteiskuntaan. Vastuu huumausainepolitiikasta tulisi siirtää sisäministeriöltä maan sosiaali- ja terveysministerin siipien alle. Tätä väitettä hän pohjusti kysymällä vastustajiltaan, että jos heidän oma poika tai tytär painisi huumeongelmien parissa, etsisivätkö he mieluummin lääkärin apua vai soittaisivatko poliisille? Vastausta jäätiin kaipaamaan. Portugalissa, missä jopa heroiiniriippuvaiset viedään mieluummin sairaalaan kuin vankilaan, huumeiden käyttö on pudonnut puoleen laillistamisen jälkeen. Vuosittain jopa 75000 brittinuorelta viedään tulevaisuus, kun he saavat rikosrekisterin vähäisistä huumetuomioista. Huumeiden käyttäjien käsittely potilaina rikollisleiman sijaan olisi tärkeä ensimmäinen askel tehokkaampaan huumepolitiikkaan.

Dekriminalisoinnin lisäksi Branson sanoi, että säännöstelyn tarve olisi väistämätön. Olen aiemmin väittänyt (linkki), että varovainen säännöstely ja huumausaineiden laillinen myynti olisi tärkein asia, jolla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä. Viime marraskuussa kaksi nuorta miestä kuoli (linkki) otettuaan kuolettavan voimakasta ekstaasia (MDMA) lontoolaisessa musiikkitapahtumassa. Johtuen huumeiden ostamiseen liittyvästä salamyhkäisyydestä, heillä ei ollut mahdollisuuksia selvittää, mitä he olivat ostamassa. Huumekauppiaat eivät ole tarpeeksi huomaavaisia laittaakseen tuoteselostetarroja kauppatavaraan. Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä heidän käyttämänsä aineet oikeasti sisältävät. Niihin voi olla lisätty myrkyllisiä jatkeaineita, tai ne voivat olla jopa uusia ja täysin testaamattomia huumeita. Syyt siihen miksi ihmiset kuolevat huumeisiin ei ole mitään rakettitiedettä. Laillistaminen ja säännöstely vaatisi valtion lisensoimilta myyjiltä, että heidän täytyy tarjota aitoa ja puhdasta tavaraa, jossa tulee mukana selkeät annosteluohjeet turvallista käyttöä varten. Se olisi voinut pelastaa niiden kahden miehen hengen viime marraskuussa, sekä tulisi pelastamaan lukuisia muita tulevaisuudessa.

Jos vaikka liberaalimpi huumepolitiikka olisikin käytännössä melko suoraviivainen tapaus, taloudellinen puoli sen sijaan on hieman monimutkaisempi. Branson artikuloi perusasiat vakuuttavasti viime viikolla. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että 535 miljoonaa puntaa veronmaksajien rahoja käytetään vuosittain huumausaineiden hallussapitoon liittyvien lakien valvontaan. Käänteisesti vain 3% huumekustannuksista aiheutuu terveyspuolen menoista, ja vain 1% liittyy sosiaalitukiin. Huikeat 20% kaikesta poliisin ajasta on omistettu huumeiden käyttäjien ja myyjien pidättämiseen. Tasapaino valvonnan ja hoidon välillä on selkeästi pielessä, ja etenkin näinä karuina aikoina tällaiset luvut ovat erityisen anteeksiantamattomia. Sinä aikana kun hallitus on ristiriitaisesti leikkaamassa sosiaalitukia, miksi hyväksymme holtittoman tuhlaamisen sellaisten lakien ylläpitämiseen, jotka ovat epäonnistuneet rajoittamaan huumausaineiden saatavuutta yhteiskunnassamme? Kuten Branson ytimekkäästi asian ilmaisee, dekriminalisaation kautta säästetyt, ja huumeiden verotuksella saavutetut rahat voitaisiin varmasti käyttää muihin asioihin – ”se olisi win-win -tilanne kaikin puolin”.

Sitten tulevat asioiden teknisemmät puolet. Siinä missä ekonomisti Milton Friedman on toki ylistetty hänen uusliberalismin kirjoituksistaan, hänen vähemmän tunnettu tuotantonsa huumekeskusteluun liittyen on myös hienoa. Friedman väitti, että pidätyksen pelko on saanut huumeiden valmistajat tuottamaan aiempaa vahvempia huumeita (linkki). Crack-kokaiinin keksiminen ja kannabiksen vahvemmat muodot (pätee ilmeisesti myös MDMA:han, kuten on käynyt ilmi) ovat hänen mukaansa suoraa seurausta kieltolaista, joka rohkaisee tuottajia tavoittelemaan parempaa riskin ja tuoton suhdetta. Lisäksi, huumeiden kieltolailla on suorat seurauksensa köyhyyden ja väkivaltaisen rikollisuuden aiheuttajana (linkki). Tarjontaa tukahdutetaan kielloilla ja oikeudenkäynneillä, ja sen vuoksi hinnat nousevat. Käyttäjiä pakotetaan riippuvuuksiensa kautta maksamaan kysyttyä hintaa, ja siten he joutuvat hinnoittamaan käyttönsä rikoksilla kun heidät syöstään köyhyyteen. Lopulta ja kieroutuneesti, hallitus käytännössä katsoen suojelee suurimpia huumekartelleja (linkki). Huumeiden tuottaminen ja myynti ovat riskialtista sekä kallista liiketoimintaa, joten ainoastaan organisoituneilla rikollisjengeillä on varaa pysyä pelissä mukana. Kaikki raha menee ylös näissä organisaatioissa, ja se on, kuten Friedman toteaa, ”monopolistin unelma”.

Nämä vahingolliset ja ennalta-arvaamattomat kieltolain taloudelliset seuraukset ovat, kunhan ne ymmärtää, melko vakuuttavat. On silti vielä yksi näkökulma, jota kannattaa pohtia: moraaliset seikat. Voi olla että vihaat silkkaa huumeiden käsitettä, ja useimmat ihmiset tekevät niin. Mutta mikä oikeus valtiolla on sanella ihmisille, mitä he saavat tehdä heidän omissa kotioloissaan? John Stuart Mill, suuri vapauden filosofi, tunnetusti julisti, että ”valtaa voidaan oikeutetusti käyttää sivistyneen yhteiskunnan jäseniä vastaan ainoastaan silloin, kun heitä estetään vahingoittamasta muita. Riittävä perustelu ei ole se, että näin tehdään yksilön omaksi parhaaksi.” Huumeiden käyttäminen on täysin henkilökohtainen valinta joka ei vaikuta muihin kuin yksilöön itseensä. Voiko valtio siten perustella henkilökohtaiseen vapauteen koskemista? Mill sanoisi, että ei. Tämä kysymys ansaitsee pohdiskelua.

Sir Richard Branson on itsenäinen sielu ja riippumaton ajattelija. Viikko sitten useimmat ihmiset olisivat olleet huumausainepolitiikan muutoksia vastaan. Kuunneltuaan sen, mitä Bransonilla oli sanottavana, moni tulee vielä muuttamaan mielipidettään.

Lähde:

Alexander Wickham / Independent-lehden kolumnisti

Lisää luettavaa:

http://www.huffingtonpost.co.uk/2012/01/24/sir-richard-branson-drugs-decriminalise-drugs_n_1226642.html

Yhdysvallat: Teini-ikäisten kannabiksenkäyttö yhä kasvussa

Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, jossa verrataan kannabiksen ja alkoholin käyttöä vihjaa, että säännöstely on kieltolakia tehokkaampi tapa vähentää teini-ikäisten käyttäjien määrää.

Kannabiksen käytön määrä jatkaa kasvuaan nuorison keskuudessa huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa pidätetään lähes miljoona ihmistä vuosittain kannabisrikkomusten vuoksi. Lukioikäisten käyttäjien määrä lisääntyi jälleen vuonna 2011, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Näin kertoo hiljattain julkaistu, NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) sekä Michiganin yliopiston tekemä yhteistutkimus (Monitoring the Future report). Vuonna 2011 lukioikäisten kannabiksen käyttäjien prosentuaalinen määrä kasvoi hieman, samalla alkoholin käytössä tapahtui pientä laskua.

”Tämä raportti jälleen kerran selkeästi osoittaa, että maamme lainsäätäjät ovat haudanneet päänsä hiekkaan, kun puhutaan teini-ikäisten kannabiksen käytöstä”, toteaa Rob Kampia, MPP:n (Marijuana Policy Project) johtaja. ”Poliittiset johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan kieltäytyneet kannabiksen valvotusta säännöstelystä, jolla estettäisiin huumediilerien toiminta. Juuri niiden, joiden ei tarvitse tarkistaa asiakkaan ikää, tai murehtia nuorille ihmisille myymisestä”.

”Jatkuvasti laskeva teinien tupakointi ja alkoholinkäyttö on osoitus siitä, että järkevillä rajoituksilla joihin yhdistyy rehellinen ja tiedepohjainen valistus, voidaan tehokkaasti pitää aineet pois nuorten saatavilta”, Kampia kertoo. ”Meidän on aika tunnustaa, että nykyiset kannabislakimme ovat epäonnistuneet täysin yhdessä päätavoitteessaan: pitää kannabis poissa nuorten käsistä. Oikea teko olisi säännöstellä kannabista ja tuoda sen myynti lainvalvonnan alaisuuteen, sekä työskennellä estääksemme kannabiksen helppo saatavuus nuorille – päinvastoin kuin asia on nykyisessä järjenvastaisessa systeemissämme”.

Tämän vuoden tutkimuksessa on yksi merkittävä havainto: synteettiset korvikkeet ovat nyt kyselyssä mukana. Siinä missä viime vuonna kannabiksen käyttö oli lukion yläluokilla 36,4 prosenttiosuudessa vuoden sisään kokeilleilla, mukaan on tullut 11,4 prosentin osuudella synteettisten kannabistuotteiden kuten Spicen käyttö.

”Tupakoinnin osuuden vähentyminen on hieno uutinen – ei pelkästään siksi, että se on kaikista tappavin huumausaine, mutta myös koska se osoittaa, että lakisääteinen säännöstely ja rehellinen valistus ovat tehokkaampia keinoja kuin kieltolaki ja kriminalisointi”, sanoo Jag Davies, DPA:n (Drug Policy Alliance) julkaisutoiminnan johtaja. ”On absurdia, ettei tutkimuksessa oteta huomioon taloudellisia, terveydellisiä ja inhimillisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat yli 1,6 miljoonan amerikkalaisen vuosittaisista huumausainepidätyksistä. Näistä pelkän kannabiksen hallussapidon osuus on yli 750 000 tapausta.”

”Sen sijaan että mitattaisiin onnistumista pienten vaihteluiden mukaan, jota aineiden käytössä tapahtuu, valtiomme huumausainepolitiikan pääpaino tulisi olla huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen”, Davies jatkaa. ”Järkiperäinen huumepolitiikka asettaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi huumeiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien vähentämiseen, kuten yliannostukset, riippuvuudet ja tautien leviämiset – sekä niihin, jotka aiheutuvat kieltolaista. Näitä ovat suurten ihmisjoukkojen passittaminen vankilaan, ihmisoikeusrikkomukset ja törkeä rodullinen eriarvoisuus lainvalvonnassa, syyttäjien toiminnassa ja tuomioissa.” ”Jos tuijotamme pelkkää käyttäjien määrää, emme näe metsää puilta”, tiivistää Davies.

Siitä lähtien kun tutkimusta on suoritettu, valtava määrä amerikkalaisteineistä on kertonut saavansa kannabista helposti halutessaan. Vuoden 2011 lukujen valossa alkoholin, jonka myyntilupia säännöstellään ja ikärajoja valvotaan, käyttö väheni lukioikäisten keskuudessa. Samoin kävi tupakalle. ”Ihmisten pidättäminen kannabiksen vuoksi ei yksinkertaisesti estä nuorisoa käyttämästä sitä”, Kampia toteaa. ”On aika ottaa käyttöön järkevämpi lähestymistapa”.

Marijuana Policy Project

Drug Policy Alliance

Lähde: Toke Of The Town

5 yleisintä kieltolakiargumenttia – ja niiden kumoutuminen

Huumesodassa on toisteltu vuosikymmeniä samoja argumentteja. Pitävätkö ne paikkansa?

Kaliforniassa äänestetään huumesotaan liittyen tämän vuoden marraskuussa. Yhdysvallat tulevat seuraamaan osavaltionsa päätöksentekoa, kohdistuupa valinta sitten verotukseen ja säännöstelyyn tai aikuisten ihmisten pidättämisien jatkamiseen.

Äänestys tulee vaikuttamaan moniin asioihin. Kalifornialaiset saavat määritellä, kuinka he haluavat poliisien voimavaroja kohdistaa: pitäisikö kannabista käyttävistä aikuisista tehdä rikollisia? Mikä olisi paras tapa vaikuttaa huumeväkivaltaan Meksikossa? Kuinka asettaa tärkeysjärjestyksiä talousasioissa näinä vaikeina lama-aikoina? Ei mikään ihme, että viime aikoina tämä aihe on luonut tuhansia uutisartikkeleita ympäri maailmaa.

Päihdelainsäädännön uudistamista vastustavat tahot ovat sulautuneet osaksi huumesotaa, ja samoin on käynyt heidän argumenteilleen. Seuraa viisi yleisintä väittämää, sekä totuus niiden takana:

Huumesoturien väittämä #1: miksi toisimme uusia, haitallisia päihteitä yhteiskuntaamme?

Todellisuudessa kannabis on jo laajalti saatavilla yhteiskunnassamme. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin kyse on (etenkin Yhdysvalloissa, toim. huom.) valtavirran päihteestä, jota käyttää vuosittain miljoonat ihmiset, mukaanlukien kymmenen prosenttia kalifornialaisista. Kalifornian aloitteessa vain todetaan se tosiasia, että kannabis on jo täällä – ja että on järkevämpää kontrolloida tätä massiivista kaupankäyntiä. Samalla tavoin kuin teemme haitallisimmillekin päihteille, kuten tupakalle ja alkoholille. Suosittujen päihteiden kieltolaki ei koskaan voi toimia, mutta se tuottaa paljon oheisvahinkoja. Alkoholin kieltolaki ei estänyt ihmisiä juomasta, mutta toi seurauksena Al Caponen ja tulitaistelut kaduille. Ketään ei tapeta keskioluen myynnin vuoksi nykypäivänä.

Huumesoturien väittämä #2: säännöstely tulee aiheuttamaan kannabiksen kulutuksen räjähdysmäistä nousua, lisäten myös addiktien määrää.

Kannabiksen käyttöä ei oikeasti määrittele sitä vastaan asetetut rangaistukset. Jos näin olisi, niin Yhdysvalloissa – jossa pidätetään ällistyttävät 750 000 ihmistä hallussapidosta vuosittain – ei olisi tuplasti käyttäjiä Hollantiin verrattuna, jossa kannabiksen myyntiä on suvaittu jo vuosikymmenten ajan. Edellämainittu epäsuhta pitää paikkansa myös Yhdysvaltain sisällä, jossa kannabiksen hallussapitoon liittyviä rangaistuksia madaltaneet osavaltiot ovat myös niitä, joissa käyttäjiäkin on vähiten. Samalla tiukkaa lainsäädäntöä ylläpitävissä osavaltioissa käyttäjien määrä on korkeimmillaan.

Mitä addiktioon tulee, kannabisriippuvuuden riski on mieto verrattuna muihin päihteisiin, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Itse asiassa, useimmat kannabisriippuvuudesta hoitoon hakeutuvat ihmiset Yhdysvalloissa pääsevät vain helpommalla oikeuslaitoksen edessä – kahta kolmasosaa heistä ei voi edes luokitella riippuvaisiksi.

Huumesoturien väittämä #3: säännöstely tukisi huumekartellien toimintaa.

Olisi käytännössä orwellilaista väittää, että valtion kontrolli kannabiksen myynnin suhteen hyödyttäisi rikollisjärjestöjä. Yli 20 000 meksikolaista on kuollut kolmen viime vuoden aikana kieltolain vuoksi. Kasveilla ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa nämä brutaalit murhat. Kannabiksen kieltäminen tekee siitä kullanarvoista kauppatavaraa – niin arvokasta, että ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan sen myyntioikeuksien vuoksi. Jos valtio kontrolloisi kannabiksen myyntiä, tuotantoa sekä jakelua, kartellien nykyiset monopolit väistyisivät ja huumeista saatavat voitot tyrehtyisivät. Kartellit olisivat tämän vallankumouksen suurimmat häviäjät.

Huumesoturien väittämä #4: kannabiksen kontrollointi maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin verotulot, joita se tuottaisi.

Kannabiksen verottaminen alkoholin tapaan maanlaajuisesti toisi pelkästään Kalifornialle 1,4 miljardia dollaria vuosittain, arvioivat paikalliset veroviranomaiset. Kalifornia säästäisi myös satoja miljoonia vähäisistä viranomaisresursseistaan, joita nykyisin käytetään turhien huumausainelakien valvontaan. Silti vastustajat sanovat että huumeissa ajaminen, lisääntyneet terveydenhuoltokustannukset ja vähentynyt teollisuustuotanto maksaisi enemmän kuin verot tulisivat tuottamaan. Samalla logiikalla 100 000 vuosittaista kuolemaa Yhdysvalloissa aiheuttavan alkoholin tulisi olla laitonta ja sen käytöstä tulisi määrätä elinkautisrangaistuksia ilman armahdusmahdollisuutta.

Oleellisinta on se, että kannabis on Kalifornian suurin maanviljelystuote, jota käyttää tällä hetkellä vapaasti miljoonat ihmiset, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai suojelua. Valtio ei saa sen käytöstä nykyisellään minkäänlaista taloudellista hyötyä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kirjaimellisesti ole varaa väistellä tätä tosiasiaa yhtään kauemmin.

Huumesoturien väittämä #5: millaisen viestin kannabiksen säännöstely antaisi lapsille?

Ironista tässä on se, että kannabiksen kieltolaki ei tee mitään suojellakseen lapsia. Vaikka Yhdysvalloissa on ”sanottu huumeille ei” jo kolmekymmentä vuotta, puolet valmistuvista lukiolaisista ovat myöntäneet kokeilleensa kannabista. Opiskelijat polttavat todennäköisesti tupakan sijaan enemmän kannabista, ja sitä on helpompaa ostaa kuin alkoholia, koska huumediilerit eivät kysy henkilöllisyystodistusta. Vieläkin hyytävämpää on se, että niistä 78 000 ihmisestä jotka pidätettiin kannabikseen liittyen Kaliforniassa vuonna 2008, yksi viidestä oli alle 18-vuotias ja puolet heistä alle 30-vuotiaita.

Hallitsematon saatavuus ja joukkopidätykset ovat kieltolain todellinen vaikutus nuorisoon. Valtion kontrollointi vähentäisi tätä saatavuutta ja erottaisi kannabiksen kovista huumausaineista. Samalla voisimme kiinnittää huomion tehokkaisiin nuorisolle suunnattuihin huumevalistusohjelmiin.

Tulemme näkemään näitä väittämiä tiuhaan viljeltynä seuraavan puolen vuoden aikana, kun Kalifornian äänestys lähestyy. Loppujen lopuksi, Kalifornia saa kaksi vaihtoehtoa kuinka suhtautua tulevaisuudessa kannabikseen yhteiskunnallisella tasolla.

Katso myös uutisemme Kalifornian äänestyksestä: https://kannabisuutiset.wordpress.com/2010/03/27/kannabiksen-laillistamisesta-aanestetaan-kaliforniassa/

Lähde:

http://www.alternet.org/drugs/146594/dismantling_the_5_big_talking_points_of_marijuana_prohibitionists?page=entire

Britannian kannabissekaannus

Britannian hallituksen päätös uudelleenluokitella kannabis on epälooginen ja toimimaton. Mutta sillä voi olla myös positiivisia seuraamuksia.

Mikä sekasotku kannabiksen uudelleenluokittelu onkaan ollut, mutta ehkä se on hyvä asia. Luokittelu alkoi Britanniassa 1971 huumeiden väärinkäytön lain nojalla ja kannabis luokiteltiin B-luokkaan. Se on keskimmäinen luokitus, johon kuuluu myös mm. amfetamiini ja Ritalin ja tämän ryhmän aineiden hallussapidosta voi seurata viiden vuoden vankilatuomio. Vuonna 2004 David Blunkett laski kannabiksen luokitusta C-luokkaan, joka on alin luokitus ja tämän ryhmän aineiden hallussapidosta voi seurata kahden vuoden vankilatuomio.

Syitä luokan muutokseen oli monia ja pääasiallinen syy oli se, että kannabiksen aiheuttamat haitat ovat selvästi pienempiä kuin muiden B-luokkaan kuuluvien aineiden. Monet poliisit kertoivat, että heidän aikansa käytettäisiin paljon tehokkaammin hyödyksi vaarallisempien huumeiden torjunnassa ja että yhteiskunnalle koitui paljon vahinkoa kannabiksen kieltolakiin liittyvän rikollisuuden vuoksi. Julkisesti oli hätäännystä siitä, että käyttö lisääntyisi luokittelun alentamisen myötä, mutta todisteet muista maista viittasivat päinvastaiseen. Tämä oletus osoittautui täysin oikeaksi ja kannabiksen käyttö todellakin väheni.

Mitä sitten tapahtuikaan? Toukokuussa 2008 Jacqui Smith ilmoitti haluavansa kumota päätöksen ja palauttaa kannabiksen B-luokkaan. Hän sanoi olevansa huolestunut todisteista, joiden mukaan kannabiksen polttaminen on yhdistetty skitsofreniaan sekä skunkin ja muiden ”voimakkaiden” kannabiksen muotojen lisääntyneestä tarjonnasta.

On olemassa todisteita yhteydestä skitsofreniaan, mutta sairastuneiden ihmisten lukumäärät ovat erittäin pieniä, mahdollinen riski pieni ja korrelaation syy on vielä tuntematon (esimerkiksi ihmiset, jotka perinnöllisesti kehittävät skitsofrenian, ovat herkemmin itselääkitsemässä itseään kannabiksella). Osa tutkimuksesta ehdottaa, että ei ole olemassa yhteyttä ja että ihmiset, joilla on todettu ”kannabispsykoosi”, olisivat kehittäneet samat oireet joka tapauksessa, mutta syyttävät huumetta. Tämän pohjalta onkin erittäin mielenkiintoista tietää, että 50-luvulta lähtien kannabiksen käyttö on lisääntynyt todella merkittävästi, mutta skitsofreniaa ei silti esiinny aikaisempaa enempää.

Katso myös uutinen kannabiksen ja skitsofrenian yhteydestä : https://kannabisuutiset.wordpress.com/2008/11/12/tutkimus-selventaa-kannabiksen-ja-skitsofrenian-yhteytta/

Kuinka hallituksen pitäisi päättää toimistaan näiden argumenttien ollessa tiedossa? Hyvin järkevä tapa on osoittaa riippumaton komitea pohtimaan tieteen meille antamia tietoja ja antamaan meille suosituksia. Juuri tämän Britannian hallitus tekikin ja huhtikuussa 2008 Huumeiden väärinkäytön neuvoa antava neuvosto antoi raporttinsa ja suosituksena tutkittuaan valtavan määrän todisteita, tutkimustuloksia ja kuultuaan useita eri järjestöjä ja ryhmittymiä. He neuvoivat pitämään kannabiksen alemmassa C-ryhmässä. Niinpä pääministeri Gordon Brown ja sisäasiainministeri Jacqui Smith yksinkertaisesti jättivät heidän lausuntonsa huomiotta.

Jälleen kerran kannabis on palannut B-luokan huumeeksi. Jacqui Smtih sanoo haluavansa ”suojella kansaa” ja sisäasiainministeriön nettisivut kertovat ylpeänä kannabiksen uudelleenluokituksen olevan osa strategiaa ”perheiden ja yhteisöjen suojelemiseksi”. Samaan aikaan kuitenkin heidän itse nimittämänsä neuvosto tarkkaan todisteita harkittuaan, neuvoja kuunneltuaan ja pohdittuaan mahdollisia suosituksia sanoo uudelleenluokituksen tekevän juuri päinvastoin.

Hulluus ei kuitenkaan lopu tähän. Sen sijaan, että kannabis palautettaisiin B-luokkaan ja sitä koskisivat samat säännökset kuin muita sen ryhmän aineita, niin se saakin erityiskohtelun nuhteluin, varoituksin ja syyttein nuorille ja varoituksin ja takavarikoin vanhemmille käyttäjille, jotka jäävät kiinni hallussapidosta. Paikan päällä annettavat pikasakot tullaan esittelemään mahdollisimman pian. Tuomioistuimet ovat hämmentyneitä ja vihaisia ja sanovat pikasakkojen olevan jotain mitä ei voi hyväksyä.

Miten tästä kaaoksesta voi tulla mitään hyvää? Turvallisin ja reilun keino kannabista kohtaan on sen säännöstely ja valvonta, sitä voitaisiin myydä kaupoissa järkevällä hinnalla ja kunnollisilla pakkauksilla, varoituksilla ja ennen kaikkea verotettuna. Voitot ja kontrolli saataisiin pois rikollisten käsistä.

Tämän on vielä jonain päivänä tapahduttava. Emme voi jatkaa enää pitkään tässä kieltolain järjestelmässä, joka ruokkii rikollisia ja vahingoittaa kansalaisia. Tämän hetken sekaannus osoittaa, että hallitus ei kykene ajattelemaan ihmisten parasta, ei kuuntele asiantuntijoiden neuvoja, eikä kykene edes luomaan vakaata ja toimivaa laillista kehystä kannabikselle. Tämä voi viedä meidät lähemmäs kohti kannabiksen kieltolain päättymistä.

Lähde:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/jan/27/reclassification-cannabis-jacqui-smith