Kannabislainsäädäntö löystyy ympäri maailmaa

4 03 2010

Kannabislainsäädäntö on alkanut löystyä ympäri maailmaa pienin askelin.

Huumeiden salakuljetuksesta johtuvan väkivallan lisäännyttyä viime aikoina USA:n ja Meksikon välisen rajan tuntumassa monet huumesodan vastaiset kriitikot ovat peräänkuuluttaneet muutosta Yhdysvaltojen kannabispolitiikkaan.

Kannabiksen dekriminalisointi Yhdysvalloissa on ollut asteittainen prosessi. Viimeisimpänä lakeja on muutettu New Jerseyssä, josta tuli tammikuussa 14. lääkekannabiksen laillistanut osavaltio.

Alla näkyvään karttaan on merkitty lääkekannabiksen sallivat osavaltiot sinisellä. Niitä on 15 kappaletta, koska mukaan on laskettu myös Maryland, osavaltio, jossa laki ei varsinaisesti salli kannabiksen käyttöä, ainoastaan rangaistuksia on lievennetty.

lääkekannabiksen laillistaneet osavaltiot

New Jerseyn lakimuutoksen jälkeen Emily S. Rueb kirjoitti New York Timesin blogissaan lääkekannabiksen potentiaalista New Yorkissa:

”Vaikka 14 osavaltiota on nyt laillistanut lääkekannabiksen, New York, jossa lait hallussapidosta ovat suhteellisen liberaalit ja itseasiassa lääkekannabiksen salliva lakikin hyväksyttiin täytäntöönpanoa lukuunottamatta jo vuonna 1980, pysyy edelleen niiden osavaltioiden joukossa, jotka kieltävät oireidensa helpottamisen kannabiksella. Tänä vuonna lääkekannabiksen puolestapuhujat Albanyssa ja muualla ovat kuitenkin yrittäneet käyttää vallassa olevaa trendiä hyväkseen.”

Lokakuussa 2009 tehdyssä gallupissa 54 prosenttia amerikkalaisista vastusti kannabiksen laillistamista. Ennätykselliset 44 prosenttia puolestaan vastasi olevansa laillistamisen kannalla.

Atlantin valtameren toisella puolen maat kuten Hollanti ovat kuuluisia kannabiksen käytöstä ja myynnistä, kun taas toiset maat ovat laillistaneet kannabista vaihtelevasti. Tsekki laillisti enintään viiden kasvin viljelyn henkilökohtaiseen käyttöön 1.1.2010. Alla on kartta, jossa näkyy tilanne kannabiksen käytön rajoituksista Euroopassa:

kannabislainsäädäntö euroopassa

Eurooppalaisten asenteet kannabikden dekriminalisointia kohtaan eivät ole niin yksinkertaisia, kuin mitä voisi luulla. Esimerkiksi matkakirjailija Rick Steves ruotii blogissaan hollantilaisten näkökulmaa päihdepolitiikkaan:

”Eivät hollantilaiset välttämättä liputa kannabiksen puolesta. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kokeillutkaan sitä, tai käynyt coffee shopissa. Heidän mielestään valtiolla ei vain ole mahdollisuutta järkevästi estää ihmisiä käyttämästä sitä. Tyydyttääkseen sitä väestönosaa, jota kannabiksen käyttö ei miellytä, coffee shop-järjestelmään liittyy oleellisena osana hienovaraisuus. On epäsoveliasta polttaa kannabista kaupungilla. Hollantilaisten, jotka eivät pidä pilvestä, ei tarvitse sitä kohdata tai haistella. Myös kaupungit voivat päättää itsenäisesti, sallivatko ne coffee shopit. Lupien kontrolloinnilla pystytään myös estämään coffee shopien keskittyminen tietyille alueille tai oppilaitosten lähelle.”

Myös Latinalaisessa Amerikassa päihdelainsäädäntö on viime aikoina löystynyt. Vuosikymmenten nollatoleranssin jälkeen Meksiko salli hiljattain viiden kannabisgramman hallussapidon omaan käyttöön.

Global Voicesin bloggari Issa Villareal kirjoittaa kansan reaktiosta dekriminalisointiin:

”Suhtautuminen on ristiriitaista, mutta kaksi teemaa nousee keskustelussa toistuvasti esiin: Väkivalta ja murhat useissa kaupungeissa liittyivät huumeiden salakuljetukseen ja siten myös nopealla aikataululla hyväksyttyyn lakiuudistukseen. Kritiikkiä on annettu siitä, että uutinen lakimuutoksesta levisi suurilta osin itsenäisissä medioissa ja ”suusta suuhun” sen sijaan, että siitä olisi voinut lukea sanomalehdistä. Myös laillistamisen ja dekriminalisoinnin erosta on keskusteltu, jälkimmäisen asettaessa rajoitukset käytölle.”

Juliana Rincón Parra, myös Global Voicesista, kertoo laillistamista ajavista kansalaisryhmistä ympäri maailmaa:

”Monet ihmisryhmät puhuvat huumeiden laillistamisen puolesta, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaisi? Unkarista Kolumbiaan, nuorisosta opettajiin ja poliiseista papistoon yksilöt ja ryhmät tuovat tätä potentiaalisesti arveluttavaa aihetta koskevia argumenttejaan kansalaismedioihin.”

Linkki alkuperäiseen uutiseen:

http://worldfocus.org/blog/2010/02/19/marijuana-laws-loosen-gradually-around-the-globe/9724/





Entinen Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjä: on aika muuttaa pilvilakeja

23 11 2009

Kolme vuotta sitten silloinen liittovaltion syyttäjä John McKay oli lähellä etulinjoja valtion huumeiden vastaisessa sodassa.

McKay johti läntisessä Washingtonissa liittovaltion syyttämistoimia kunnes hänet erotti sama hallinto, joka oli hänet nimittänytkin. McKayn toimisto lähetti kannabiksen salakuljettajia ja kasvattajia vankilaan kärsimään vuosikymmenien pituisia tuomioita. He syyttivät myös erästä tiettyä suurisuista kanadalaista kannabisaktivistia, joka oli myynyt kasvin siemeniä postimyynnillä.

Joten Edmonds auditorion yleisö oli ymmärrettävästi yllättynyt kun McKay julisti lavalla yhdessä matkailukirjailijan ja dekriminalisaation puoltajan Rick Stevesin kanssa, että ”tietenkin hän vastustaa typeriä lakeja”. ”Olen sitä mieltä, että ajatusmallin on pakko muuttua”, sanoi McKay, nykyinen Seattlen yliopiston professori. ”Oikeanlainen käytäntöjen muutos tarkoittaisi valtiomme huumelakien perinpohjaista läpikäymistä.”

McKay oli mukana Stevesin ja Amerikan kansalasoikeusliiton (ACLU) järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa etsittiin järkevää tapaa puhua Yhdysvaltojen huumelaeista. Mukana keskustelemassa oli Egil ”Bud” Krogh, entinen Nixonin hallinnon virkamies, joka niitti kyseenalaista mainetta Watergate-skandaalin yhteydessä ja Demokraattien kongressiedustaja Mary Helen Roberts, joka vitsaili kollegoiden nimittäneen häntä ”Luoteis-Washingtonin kannabiskuningattareksi” hänen pyrkimyksistään lääkekannabislakien uudistamiseen.

Vaikka keskustelijat eivät olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, kaikkien mielestä  tarvitaan huomattavaa muutosta kannabiksen säännöstelemisessä ja siitä jaetuissa rangaistuksissa. Jokainen heistä myös puhui vaaleilla valittujen virkamiesten peloista, tai rohkeuden puutteesta, aineeseen liittyvissä kysymyksissä. Steves ja ACLU aloittivat viime vuonna kampanjan osaksi vastauksena noihin pelkoihin. ”Kannabis: on keskustelun aika” -tietoiskun ympärille rakentuva hanke koettaa rohkaista kansalaisia puhumaan asiasta avoimesti.

”Tämä aihe on on monien mielestä pelottava”, Steves sanoi. ”Minulla on ystäviä jotka vastustavat sitä mitä teen, koska he ovat huolissaan lapsistaan. Asia, jota he eivät ymmärrä on se, että niin olemme mekin.”

Kaiken ikäisistä ja tyylisistä ihmisistä koostuvalle yleisölle puhuessaan Roberts sanoi, että nykyinen laki kohdistuu epäoikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin. Pohjimmiltaan laki hänen mukaansa ajaa lainvalvonnan viranomaiset jahtaamaan ihmisiä, jotka ovat helpointa saalista, vaikka heidän toimensa tulisivat tehokkaammin käytetyksi muualla.

Samaan aikaan Robertsin mukaan lainsäätäjät, jopa ne, joiden mielestä lait ovat epäoikeudenmukaisia kannabiksen kohdalla, pelkäävät leimaantuvansa pehmeiksi rikoksia vastaan. ”Yhteisönä ja yhteiskuntana me pelkäämme rikoksia”, Roberts sanoi. ”Ja jos sitä mitä teemme, nimitetään ’lepsuksi’ rikosten vastaisessa taistelussa, jopa ilman yksityiskohtaista keskustelua, lainsäätäjät reagoivat siihen kielteisesti.”

Roberts sanoi myös, että lainsäädäntöelinten on pakko muuttaa Washingtonin osavaltion lääkekannabislakia, koska se ei hänen mukaansa suojele potilaita asianmukaisella tavalla. McKayn mukaan sellaiset muutokset eivät tosin käsittele valtion kannabislakien laajempia ongelmia.

Vaikka Obaman hallinto on ottanut samanlaisen kannan lääkekannabikseen kuin mitä hän ajoi liittovaltion syyttäjänä, eli että liittovaltion toimijat eivät sekaantuisi osavaltioiden lääkekannabislainsäädäntöön, McKayn mukaan se, että liittovaltion virastot jättävät kongressin säätämät lait huomioimatta, ei riitä. ”Liittovaltion laki tekee minkä tahansa kannabismäärän hallussapidosta rikollista”, McKay sanoi. ”Eli vaikka jollakulla on suositus lääkäriltään, liittovaltion viranomainen saattaa pidättää hänet. Se on yksinkertaisesti huonoa käytäntöä.”

McKay syytti kongressia kyvyttömyydestä tehdä aloitetta asiassa. Ei ole liittovaltion syyttäjien tai viranomaisten paikka tehdä politiikkaa, hän sanoi, eikä valkoisen talon yksin pitäisi myöskään tehdä sitä. Loppujen lopuksi, McKay esitti, kannabista ei pidä niputtaa yhteen kokaiinin, metamfetamiinin ja heroiinin kanssa, osana huumeiden vastaista sotaa. Kannabislakien pitäisi hänen mukaansa olla ”paljon enemmän alkoholisäännösten tapaisia ja paljon vähemmän kokaiini- ja metamfetamiinilakien kaltaisia”.

Lähde:

http://www.seattlepi.com/local/412363_pot16.html?source=mypi