Tuoretta ajattelua huumesodasta?

On aikoja, jolloin hiljaisuus voi olla yhtä puhuttelevaa kuin sanat.

Esimerkkinä tästä käy Washingtonin reaktio tiheässä tahdissa tulleisiin ilmoituksiin Argentiinasta ja Meksikosta. Nämä maat muuttivat huumepolitiikkaansa vastoin Yhdysvaltain liittovaltiotason jäykkiä kieltolakiasetuksia. Ilman, että sieltä suunnasta olisi kuulunut yhtäkään kauhistelevaa tai huolestunutta lausuntoa.

Toisin kuin kolme vuotta sitten, jolloin Meksiko oli lähellä tehdä lakeihinsa muutoksia, jotka olivat lähes identtisiä elokuun 21. päivä säädettyyn dekriminalisaatioon nähden. Vuonna 2006 George W. Bushin hallituksesta kuului shokin- ja kauhunsekaisia huutoja aina sellaiseen äänenvoimakkuuteen saakka, että silloinen Meksikon presidentti Vicente Fox nopeasti käytti veto-oikeuttaan lakiehdotukseen, jonka hänen oma puolueensa oli pannut alulle, ja jota hän itsekin oli tukenut.

Mitä on siis muuttunut? Oliko kyse elokuun ajankohdasta, jolloin suurin osa Washingtonin virkamiehistä on lomalla? Vai oliko kyseessä merkki amerikkalaisten suuremmasta valmiudesta ajatella uusiksi käsitettä nimeltä huumesota – joka on lähes neljän vuosikymmenen ajan epäonnistunut hillitsemään tuotantoa ja tukahduttamaan laittomien huumeiden käyttöä? Tämä siis huolimatta lainvalvonnan yrityksistä, joiden seurauksena tehdään keskimäärin 4700 huumepidätystä joka päivä. Hieman alle 40 prosenttia näistä pidätyksistä liittyy kannabiksen hallussapitoon.

Vai olisiko kyse siitä, että useat maat ovat alkaneet ymmärtää huumepolitiikkaan muutosta ajavan Ethan Nadelmannin lausunnon: ”Jos katsoisi Yhdysvaltoja huumekontrollin mallimaana, se olisi sama, kuin ajatella apartheid-aikakauden Etelä-Afrikkaa rotuopillisena malliesimerkkinä”. Nadelmann johtaa Drug Policy Alliancea, joka on yksi Yhdysvaltain huumepolitiikan muutokseen tähtäävä ryhmittymä muiden joukossa.

Elokuussa säädetty Meksikon laki laillistaa pienten, tarkasti määriteltyjen määrien hallussapidon omaan käyttöön huumausaineissa kuten kannabis, heroiini, oopiumi, kokaiini, metamfetamiini ja LSD. Argentiinassa korkein oikeus totesi rikosoikeudelliset seuraamukset kannabiksen henkilökohtaisen käytön osalta perustuslain vastaisiksi. Tämä päätös avasi oven Meksikon kaltaiselle laillistamiselle.

Brasilia dekriminalisoi huumausaineiden hallussapidon vuonna 2006; Ecuador todennäköisesti seuraa esimerkkiä tämän vuoden aikana. Suuressa osassa Eurooppaa huumeiden käyttämistä (toisin kuin huumekauppaa) pidetään enemmänkin hallinnollisena rikkomuksena kuin rikoksena. Amerikkalainen kovan linjan lähestymistapa on auttanut siinä, että Yhdysvalloista on tullut maa, jossa on eniten vankeja koko maailmassa.

Joustavamman politiikan puolestapuhujat sanovat, että muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa Barack Obaman hallinnossa. Kyseinen presidentti on myöntänyt polttaneensa toistuvasti kannabista nuoruudessaan, sekä käyttäneensä pieniä määriä kokaiinia aina, kun siihen on ollut varaa. Mutta toiveet pitkäaikaisen puhdasoppisuuden murtumisesta saattavat olla ennenaikaisia siitäkin huolimatta, että tuore Zogbyn mielipidekysely osoitti 52 prosentin tukea kannabiksen laillistamiselle, verottamiselle ja kontrolloimiselle.

Amsterdamin skitsofreeninen pragmatismi

”Kun puhumme laillistamisesta, se ei ole presidentin tai minun sanavarastossani”, sanoi Obaman huumetsaari ja entinen Seattlen poliisipäällikkö Gil Kerlikowszke heinäkuussa. ”Kannabis on vaarallista ja siitä ei ole lääketieteellistä hyötyä”.

Kummallisesti hän teki tämän lausunnon Kaliforniassa, jossa arviolta 250 000 ihmistä voi ostaa kannabista laillisesti, jos heillä on suosituskirje lääkäriltä. Kannabista käytetään useiden sairauksien hoitamiseen, kroonisesta kivusta unettomuuteen ja masennukseen. Kannabiksen lääkinnällisistä hyödyistä löytyy laajalti akateemista tutkimustietoa.

Lääketieteellinen mielipide on kuitenkin ristiriidassa kongressin valtuuttaman työnkuvan kanssa, jonka Kerlikowske sai  ottaessaan huumetsaarin paikan vastaan. Työnkuvassa sanotaan, että kansallisen huumepolitiikan viraston (Valkoisen talon ryhmä, joka vastaa huumesodan strategiasta) johtajan täytyy ”vastustaa kaikkia yrityksiä laillistaa niiden aineiden käyttö, jotka ovat listattu kappaleen 202 suunnitelmassa I, Kontrolloitujen aineiden laissa”.

Säädöksessä mainittu suunnitelma I tuli voimaan vuonna 1970 Richard Nixonin hallituksen aikana. Nixon oli presidentti, joka julisti ”sodan huumeita vastaan”, ja suunnitelmassa laitetaan kannabis samaan kategoriaan voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavien huumeiden, kuten heroiinin kanssa. Jääräpäinen luokittelu seuraa kansainvälistä vuoden 1961 Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimuksen linjausta. Tämä sopimus on suurin este allekirjoittajamaille, jotka haluavat laillistaa huumausaineet.

Yksikään maa ei ole oikeasti tehnyt sitä. Jopa Hollanti, kannabisharrastajien Mekka, toimii järjestelmällä, jota parhaiten kuvaa termi ”skitsofreeninen pragmatismi”. Amsterdamin ”coffee shopit” saavat pitää 500 grammaa kannabista tiloissaan ja myydä maksimissaan 5 grammaa täysi-ikäisille asiakkailleen. Lähetit, jotka toimittavat tavaraa kahviloihin, kantavat sallittua suurempia määriä rutiininomaisesti ja rikkovat siten lakia. Samaa tekevät maahantuojat.

Vaikka huumesodan epäonnistumista ja kieltolain kannattajien ideologiaa sen taustalla onkin analysoitu suuressa määrin akateemikkojen vakavamielisissä arvioinneissa sekä hallitusten toimeksiannoissa, melko vähän on tehty tutkimuksia lähtökohdasta ”kuinka suorittaa laillistaminen”. Mitä tapahtuisi esimerkiksi rikollisjärjestöille, jotka nykyisin pitävät hallussaan väkivaltaista laitonta bisnestä, jonka liikevaihdon arvioidaan olevan 300 miljardia dollaria vuodessa?

Jotkut huumekauppiaat vaihtaisivat muihin rikollisiin puuhiin ja olisikin realistista odottaa kasvua aloilla kuten kyberrikollisuus ja kiristäminen. Näin arvioi Steve Rolles, päätutkija Transform Drug Policy Foundationissa, joka on brittiläinen suunnitteluryhmä. ”Mutta suurempi kokonaisuus tulee varmasti osoittamaan merkittävää pudotusta rikollisessa toiminnassa pidemmällä aikavälillä”, hän sanoo haastattelussa. ”Laittomasta huumekaupasta eroon pääseminen tarkoittaa tilaisuuksien vähentämistä rikollisuuden saralla.”

Rolles on kirjoittanut optimistisesti nimetyn kirjan ”After the war on drugs: Blueprint for Regulation” (”Huumesodan jälkeen: Suunnitelma säännöstelylle”). Kirja ilmestyy marraskuussa ja sen on tarkoitus aloittaa keskustelu puhtaalta pöydältä: määritellä säännöstely tällä hetkellä laittomille huumausaineille.

Maailmanlaajuisessa mittakaavassa ei tule tapahtumaan paljoakaan, ellei muutosta tapahdu maailman suurimmalla ja tuottoisimmalla huumekaupan alueella – Yhdysvalloissa. Jos niin tapahtuu, se ei tule tapahtumaan nopeasti.

”Näen tämän usean sukupolven yrityksenä, jossa on pieniä asteittaisia muutoksia”, sanoo Nadelmann, joka on ollut mukana huumepolitiikassa siitä lähtien, kun valmistui Princetonin yliopistosta 80-luvun lopulla. ”Mutta ensimmäistä kertaa tunnen tuulen selkäni takana, en enää vasten kasvojani.”

Lähde:

http://blogs.reuters.com/great-debate/2009/09/03/fresh-thinking-on-the-war-on-drugs/

Etelä-Amerikka: irti USA:n huumesodasta

Brittiläinen The Observer -lehti julkaisi Brasilian entisen presidentin Fernando Henrique Cardoson vetoomuksen huumesodan muuttamiseksi hoitoon perustuvaksi sekä kannabiksen maailmanlaajuiseksi dekriminalisoimiseksi.

Tämän vuoden alussa hän sekä joukko Etelä-Amerikan johtavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä julkaisi samansisältöisen vetoomuksen YK:n huumekokoukselle (Latin American Commission on Drugs and Democracy). Bolivia, Meksiko, Kolumbia, Ecuador ja Argentiina ovat jo ryhtyneet muuttamaan huumepolitiikkaansa. Brasiliassa aiotaan seurata perässä.

USA:n presidentti Richard Nixon julisti huumesodan 40 vuotta sitten 1969. Sen jälkeen Reaganin, Clintonin ja Bushien hallinnot ovat vain vahvistaneet sotamentaliteettia huumeongelman käsittelemisessä.

Tämä sota on aiheuttanut keskimäärin miljoonan USA:n kansalaisen vangitsemisen vuosittain, koska USA:n yhteiskunnan jokaisella tasolla vallitsee kyltymätön tarve päihtyä. Eikä tämä sota ole nielaissut vain USA:ta vaan koko Amerikan mantereen.

Latinalaisessa Amerikassa sodan ”ei-aiotut” seuraukset ovat olleet tuhoisia. Tuhannet ihmiset menettävät henkensä huumekauppaan liittyvässä väkivallassa. Huumepomot ovat ottaneet hallintaansa kokonaisia yhteisöjä. Kurjuus leviää. Korruptio raunioittaa heikkoja demokratioita.

Ja vuosikymmeniä jatkuneiden valvontalentojen, poliisioperaatioiden, myrkkyruiskutusten, viidakoitten huumelaboratorioiden ratsioiden jälkeenkin Latinalainen Amerikka on maailman suurin kokaiinin ja marihuanan tuottaja. Se tuottaa yhä enemmän oopiumia ja heroiinia. Siellä kehitetään myös mahdollisuuksia tuottaa suuria määriä synteettisiä huumeita.

Jatkamalla huumesotaa periaatteella ”yhä lisää samaa vanhaa” on naurettavaa. Nyt tarvitaan vakavaa keskustelua, mikä johtaisi inhimillisempien ja tehokkaampien strategioiden käyttöön ottamiseen maailman huumeongelman käsittelemiseksi.

Meksikossa käytävän huumesodan aiheuttamien tappamisten varjoon on jäänyt muualla Etelä-Amerikassa riehuva huumesota: pelkästään Rio de Janeiron slummeissa poliisin ja huumekauppiaiden yhteenotoissa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa.

Argentiinan korkeimman oikeuden tuomareiden tuore päätös perustui tapaukseen, jossa useita ihmisiä oltiin pidätetty marihuanasavukkeista heidän taskuissaan. Tuomarit hylkäsivät voimassa olevan lain, jossa määrätään jopa kaksi vuotta vankeutta mistä tahansa määrästä.

”Jokainen täysi-ikäinen kansalainen on vastuussa omasta vapaasta tahdostaan viettää haluamaansa elämäntapaa ilman valtion sekaantumista”, perusteli oikeus päätöstään.

”Yksityinen käytös tulee sallia, jos siitä ei aiheudu todellista vaaraa, se ei vahingoita omaisuutta eikä loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.”

Tämä on se periaate, jolle USA aikoinaan perustettiin.

Lähteet:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/sep/06/cardoso-war-on-drugs
http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/06/brazil-cardoso-war-drugs-decriminalisation
http://www.guardian.co.uk/theobserver/2009/sep/06/war-on-drugs-latin-america

Tyrehdyttäkää väkivalta, laillistakaa kannabis

Kuvittele, että sinulla olisi todella älykäs pommi, joka voisi räjäyttää jokaisen huumekartellin johtajan Meksikossa. (Suomalaiset voivat kuvitella kartellin tilalle mafian ja Meksikon tilalle Venäjän, Marokon tai Afganistanin. -toim.huom)

Kun savu hälvenisi, uusi henkilö istuisi jokaisen kartellin isoimmassa tuolissa ja jakeluverkostot jatkaisivat kysynnän tyydyttämistä jokaiselle narkomaanille ja huumeiden viihdekäyttäjälle Yhdysvalloissa.

Meksikon huumekartellit ovat edelleen, yhdysvaltain oikeusministeriön vuoden 2009 kansallisen huumevaarojen arvioinnin (National Drug Threat Assessment) mukaan ”suurin huumeiden salakuljetusuhka Yhdysvalloille”.

Kuvittele nyt erilainen ase.

Mieti vaikutusta, minkä kaikkein tuottoisimman tuotteen pois saaminen kartelleilta aiheuttaisi.

Meidän täytyy vain laillistaa kannabis.

”Kannabis on (Meksikon kartellien, mafian, jne) rahasato, lypsylehmä”, sanoi Brittany Brown DEA:n Washingtonin toimistolta, joka ei puolla kannabiksen laillistamista.

Kannabis on helppo kasvattaa eikä se vaadi erillistä käsittelyä tai prosessointia. Ramona Sanchezin, DEA:n Phoenixin toimistolta, tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa kiloa kannabista takavarikoitiin Arizonassa molempina edellisinä vuosina. Nuo takavarikot olivat kuitenkin vain hinta, minkä saa maksaa, kun tekee töitä miljardeja pyörittäville huumeparoneille. Kannabista oli takavarikoista huolimatta helposti saatavilla – eikä ainoastaan aikuisille.

Teinien mukaan kannabiksen ostaminen on helpompaa kuin tupakan tai alkoholin, sanoo Bill Piper kansallisesta huumepolitiikka-allianssista, joka ei puolla kannabiksen laillistamista.

Kannabis vastaan alkoholi

Jotkut väittävät, että kannabiksen laillistamisen jälkeenkin olisi edelleen olemassa musta pörssi. He sanovat, että koska sitä on niin halpa tuottaa, musta pörssi voisi alihinnoitella tuotteensa lailliseen verrattuna ja myydä lapsille. Mietitäänpä kuitenkin, mitä me tiedämme alkoholista.

– Ensinnäkin, kieltolaki ei toiminut.

– Toiseksi, vaikkakin alkoholin myynti on valvottua, sivukujien tai koulun pihojen pontikan myynti ei ole miljardien dollarien ongelma.

– Kolmanneksi, alkoholi, kuten myös sen addiktiivinen tappajaserkku tupakka, on verotettua, mikä auttaa maksamaan sen haittoja yhteiskunnalle.

Näin ei ole kannabiksen kanssa.

Vuosikymmenten kannabiksen vastaisten kampanjoiden, aina ruohohulluudesta nollatoleranssiin, jälkeen niin monet amerikkalaiset ovat päättäneet polttaa kannabista, että Meksikon kartelleista on tullut kansainvälinen uhka laille ja järjestykselle.

Sen sijaan, että kannabiksen polttajat maksaisivat paheestaan veroja, he rikastuttavat nyt ryöstäjiä ja murhaajia.

”Ihmiset, jotka polttavat kannabista Yhdysvalloissa eivät ajattele olevansa yhteydessä kartelleihin”, Brown sanoo. ”Itse asiassa he ovat tiukasti yhteydessä.”

Amerikkalaiset huumeidenkäyttäjät auttavat kartellien kätyreitä teroittamaan veitsensä, joilla mestataan viholliset ja terrorisoidaan Meksikon rajakaupunkeja.

Jopa Yhdysvalloissa kasvatettu kannabis on usein kytkeytynyt Meksikon kartelleihin. Yhä useammin kansallispuistoja ja muuta julkista maata käytetään kannabiksen kasvattamisen, Brown sanoo.

Oikeusministeriön vuoden 2009 arvion mukaan kartellit ovat ”luoneet erilaisia kuljetusreittejä, kehittyneitä kommunikointiyhteyksiä ja voimakkaita suhteita Yhdysvaltalaisten jengien kanssa” ja ”säilyttäneet huumeiden jakeluverkostot tai toimittavat huumeita jakelijoille ainakin 230 yhdysvaltalaisessa kaupungissa”. Mukaan lukien Phoenix ja Tucson.

DEA:n mukaan kartellit ovat useiden huumeiden organisaatioita, jotka rutiininomaisesti salakuljettavat kokaiinia, metamfetamiinia, heroiinia ja erilaisia kemikaaleja läpi osavaltioiden.

”(Mutta) kannabis tuottaa eniten voittoa”, Sanchez sanoo.

Lypsylehmän poistaminen

Kannabiksen laillistaminen ei pysäyttäisi diilereitä myymästä muita vaarallisempia myrkkyjä. Ottamalla pois heidän tuottoisimman tuotteensa vahingoittaisimme rikollisjärjestöjä. Niin sanotun huumesodan aikana ne ovat kasvaneet rikkaammiksi, voimakkaammiksi ja paremmin aseistautuneiksi kuin koskaan. Sodan julisti ensimmäisenä eräs vihatuimmista Yhdysvaltain presidenteistä, Richard Nixon.

Tänään Meksikon kartellit ”ovat yhtä armottomia ja brutaaleja kuin terroristijärjestöt”, sanoo senaattori John McCain (R-Ariz.), joka vastustaa kannabiksen laillistamista.

Heidän brutaaliutensa uhkaa Meksikon vakautta. Useita vuosia sen jälkeen, kun Meksikon presidentti Felipe Calderon päätti ryhtyä sotaan kartelleja vastaan, Meksiko on listattu Pakistanin kanssa ”heikoksi ja epäonnistuneeksi valtioksi” tuoreen Yhdysvaltojen armeijan raportin mukaan. Miksi? Koska Meksikon ”hallitus, sen politiikot, poliisi ja oikeusjärjestelmä ovat rikollisjärjestöjen ja huumekartellien jatkuvan painostuksen ja hyökkäyksen kohteena”, raportti sanoo.

Samaan aikaan kun Yhdysvaltojen huumeiden käyttäjät rikastuttavat kartelleja, Yhdysvaltain hallitus kaataa huimia summia rahaa heidän voittamiseensa.

Bushin hallinto möi kongressille ”Meksikon suunnitelman” (Merida Initiative/Plan Mexico), joka on useiden vuosien ja 1,4 miljardin dollarin avustuspaketti suunniteltu tarjoamaan koulutusta ja huipputekniikkaa Meksikon hallituksen avuksi taistelussa huumekartelleja vastaan.

Jopa tällaisina aikoina, kun laaditaan valtavan kokoisia tukipaketteja, tuo summa on huima.

Mutta miettikääpä tätä: hallituksen viime syksyisen raportin mukaan Yhdysvallat on tarjonnut yli kuusi miljardia dollaria tukea ”Kolumbian suunnitelmalle” sen alettua 2000. Tavoitteena oli vähentää laittomien huumeiden (ensisijaisesti kokaiinin) tuotantoa ja jakelua 50 prosentilla. Tätä tavoitetta ei ole saavutettu, eikä hanke ole ilmeisesti onnistunut vähentämään tuotantoa ollenkaan. Tuotanto on ainoastaan hajautunut pienempiin yksiköihin laajemmalla alueella ja yhä köyhemmille ihmisille.

GAO:n (Government Accountability Office) heinäkuun 15. 2008 julkaistun raportin mukaan vuodesta 2003 lähtien Yhdysvallat on tarjonnut yli 950 miljoonaa dollaria huumeidenvastaiseen taisteluun 6 miljoonan neliömailin ”kuljetusalueella” johon kuuluu Keski-Amerikka, Karibia, Meksikon lahti ja itäinen Tyyni valtameri.

Mitä tällä ostettiin?

”Huolimatta kansainvälisen yhteistyön edistymisestä, useat tekijät, mukaan lukien resurssien rajallisuus ja poliittisen tahdon puute ovat haitanneet Yhdysvaltojen edistystä auttaa hallituksia tulemaan täysinäisiksi ja itsensä ylläpitäviksi kumppaneiksi huumesotaan, joka oli Yhdysvaltojen asettama tavoite”, raportti sanoo.

Väsynyt huumesotaan

Eteläiset naapurimme alkavat väsyä taistelemaan meidän huumesotaamme.

Alkuvuodesta Latinalaisen Amerikan huumeiden ja demokratian komissio vaati muutosta ”kieltolain politiikkaan, joka perustuu tuhoamiseen, kieltämiseen ja kriminalisointiin”.

Katso uutisemme aiheesta: https://kannabisuutiset.wordpress.com/2009/02/16/entiset-presidentit-dekriminalisoikaa-kannabis/

Komission jäseninä olevat entiset Latinalaisen Amerikan presidentit Ernesto Zedillo (Meksiko), Cesar Gaviria (Kolumbia) ja Fernando Henrique Cardoso (Brasilia) sanoivat huumesodan epäonnistuneen.

Se oli traagisen kallis epäonnistuminen

Kesäkuussa 2008 Marylandin yliopiston julkisen politiikan ja kriminologian osaston edustaja Peter Reuter todisti kongressin edessä: ”On todennäköistä, että kaikki huumevalvonnan kulut, kaikilla hallituksen eri tasoilla, olivat vuonna 2007 lähes 40 miljardia dollaria.”

Hän sanoi, että noin 500 000 ihmistä on Yhdysvalloissa vankilassa huumerikoksesta jokainen päivä. Piperin mukaan vuosittain pidätetään 800 000 ihmistä kannabiksen takia, selvästi suurin osa pelkän hallussapidon vuoksi.

Nyt, kuvittele uuden lähestymistavan mahdollisuuksia

Vuonna 2005 ekonomisti Jeffrey A. Miron koosti raportin, joka ehdotti, että jos kannabis olisi verotettua samalla tavoin kuin alkoholi ja tupakka, laillinen myynti nousisi 6,2 miljardiin dollariin vuodessa. Kalifornian alahuoneen jäsen Tom Ammiano, demokraatti San Franciscosta, yrittää saada osavaltiotaan laillistamaan kannabiksen aikuisten käyttöön, perustamaan osavaltion lupajärjestelmän ja perimään veroa, joka voisi nousta yli miljardiin dollariin vuodessa.

Puhutaan vakavasti: Kannabis voi aiheuttaa psykologista riippuvuutta. Se voi heikentää aloitekykyä ja energisyyttä. Poltettuna se on epäterveellistä ja hajuisaa. En käytä sitä. Monet ihmiset kuitenkin pitävät sen vaikutuksista, ja he uskovat voivansa kontrolloida sen addiktoivia ominaisuuksia. Tämä on juuri sama syy, miksi ihmiset juovat margaritoja happy hourin aikana tai käyvät oluella työpäivän päätteeksi.

Tässä on myös syy, miksi sota huumeita vastaan ei ole voitettavissa

Luulisi, että kapitalismin varaan rakentunut maa ymmärtäisi kysynnän ja tarjonnan perussääntöjä. Sen sijaan epäonnistunut ja järjetön kansallinen politiikka kompuroi eteenpäin maksaen (kymmeniä) miljardeja, vangiten valtavia määriä ihmisiä ja rikastuttaen armottomia rikollisjärjestöjä.

Kartellit eivät ole lamaantuneita. Ne kasvattavat voimaansa ja vaikutusvaltaansa koko ajan. Phoenixissa meksikolaisia kartelleja syytetään kidnappausten ja muun väkivallan dramaattisesta lisääntymisestä.

Arizonan pääsyyttäjä Terry Goddard sanoo, että voi olla vain ajan kysymys, ennen kuin Meksikossa tavalliset katutaistelut alkavat vainota salakuljetusväyliä Arizonassa. Goddard, joka ei tue laillistamista, sanoo: ”Minä tuen älykästä keskustelua (laillistamisesta).”

Urhea mutta toivoton taistelu

Lainvalvojilla on älykäs pommi pahojen poikien eliminoimiseen.

Alkuvuodesta DEA kertoi operaatio Xcelleratorista, 21 kuukautta kestäneestä useiden viranomaisten yhteistyöstä Sinaloan kartellia vastaan. Se huipentui 750 pidätykseen ja 23 tonnin huumeiden takavarikkoon, jonka arvoksi arvioitiin 59,1 miljoonaa dollaria.

Poliisin toimet olivat älykkäitä ja rohkeita. On kuitenkin syytä muistaa, että kartellit kiduttavat ja tappavat poliiseja.

Mutta samaan aikaan, kun poliisit asettivat henkensä vaaraan huumesodan vuoksi, Yhdysvaltojen huumeiden käyttäjät auttoivat kartelleja pääsemään eroon kaikista taloudellisista tappioistaan.

On aika iskeä pahoja poikia sinne, missä se todella tuntuu.

Otetaan pois heidän rahan lypsylehmänsä.

Alkuperäistekstin kirjoittaja Linda Valdez on työskennellyt toimittajana vuodesta 1993 lähtien. Hän on voittanut useita osavaltion ja kansallisen tason palkintoja ja vuonna 2003 hän oli Pulitzer-ehdokkaana.

Tavoita Linda sähköpostilla: linda.valdez@arizonarepublic.com tai lue hänen blogiaan osoitteessa: http://azcentral.com/members/Blog/Valdez.

Lähde:

http://www.azcentral.com/arizonarepublic/viewpoints/articles/2009/03/14/20090314Valdez15-vip.html