Piikkikorkohampuusit

3 11 2009

Heillä on loistavat urat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He ovat myös kovan luokan pilvipäitä. Miksi niin moni älykäs ja menestyvä nainen käyttää kannabista vapaa-aikanaan?

Jennifer Pelham* potkaisee Marc Jacobsin valmistamat kengät jaloistaan, ottaa siistin Theoryn bleiserin päältään ja lysähtää sohvalle. Tämä 29-vuotias suuryrityksen asianajaja, joka työskentelee yhdelle Manhattanin parhaista lakifirmoista, on juuri tehnyt yhden 12-tuntisen työpäivän. Vaikka hän on jo vapaalla, hänen on silti vaikeaa karistella työpäivän tuomaa turhautuneisuutta harteiltaan: Partneri oli poistanut hänen koostamastaan sopimustekstistä olennaisimmat asiat ja lähtenyt, ennen kuin Pelhamille oli annettu mahdollisuus selvittää asia.

Vieläkin hermostuneena, Pelham tilaa päivällistä – sushia, kuten yleensä – ja kurkottaa kohti kahvipöydällä olevaa oranssista lääkepulloa. Sen vieressä on lasipiippu ja sininen Bic-tupakansytytin, asetelma on huonesiivoojan jäljiltä. Hän avaa korkin, nappaa pienen palan tuoksuvaa vihreää kukkaa sisältä, varovasti asettaa sen piipussa olevaan pesään ja sytyttää piipun. Seuraavan puolen tunnin aikana hän ottaa kolme syvää henkosta, joka on tarpeeksi hukuttaakseen päässä surisevat äänet. Sitten hän syö.

”Vihaan termiä pilvipää. Se vihjaa, että olisin pilvessä kaiken aikaa – mitä minä en ole”, Pelham sanoo säpsähtäen. ”En tarvitse sitä pärjätäkseni päivästä toiseen – minä vain nautin siitä kun päivä on ohi”. Hänen iltarituaalinsa maksavat vain 50 dollaria kuukaudessa, joka on mitätön summa verrattuna kuukauden kuntosalimaksuihin tai viikonloppuna vietettyyn iltaan sulhasen kanssa, joka toimii investointipankkiirina ja itsekin savuttelee hänen kanssaan aina silloin tällöin.

4.211/558

Pelham on hieman yli 160 cm pitkä, hoikka ja atleettinen – hän juoksi viisi kilometriä päivässä opiskellessaan lakia. Hän väittää, että kannabis on ihanteellinen vastalääke ikävään työpäivään: se ei koskaan aiheuta krapulaa ja toisin kuin lääkärinsä ahdistukseen määräämä Xanax, se ei jätä pökerryttävää tai turtaa oloa jälkeensä. ”Kuules, jokaisella tuntemallani naispuolisella asianajajalla on vähintäänkin yksi salainen pahe”, Pelham kohauttaa olkapäitään ja sukii pitkiä ruskeita hiuksiaan korvan taakse, kolmen karaatin kihlasormuksen välähtäessä valoon osuessaan. Hän lisää: ”Kannabis ei todellakaan ole mikään iso juttu”.

Useimmat meistä tietävät jonkun, joka muistuttaa Jennifer Pelhamia – kovan luokan uraohjusta, jonka ajatus raskaan työpäivän jälkeen rentoutumisesta ei ole lasi valkoviiniä, vaan savut (tai useammat) kannabista. Eikä edes silloin tällöin, vaan säännöllisesti. Sellaiset ihmiset pitävät leveitä sätkäpapereita pöytähopeiden kanssa samassa vetolaatikossa tai piippua laskupinon vierellä.

Aineiden väärinkäytön ja mielenterveyden palvelujen virasto (The Substance Abuse and Mental Health Services Administration) on teettänyt tutkimuksen, jonka mukaan 8 miljoonaa amerikkalaista naista sytytti viime vuoden aikana vähintään yhden kannabissavukkeen. Tämä arvio lienee alakanttiin, sillä siihen sisältyvät ainoastaan he, jotka asian myöntävät. Heidän joukossaan on ylemmän keskiluokan edustajia: viidesosa naisista, jotka myönsivät käyttäneensä kannabista viimeisen kuukauden sisällä, asuvat yli 75 000 dollarin vuosiansion taloudessa. Heitä on laidasta laitaan ammattikunnissa, kuten asianajajia, toimittajia, vakuutusmyyjiä, tv-tuottajia sekä talouspomoja. Eivätkä he näytä yhtään samalta kuin sekavat hippiteinit komediassa Dazed and Confused, puhumattakaan työttömistä ja huonokuntoisista nahjuksista Judd Apatowin komedioiden henkilöhahmojen tyyliin. Jos ulkonäöstä jotain pitäisi päätellä, he ovat luottokortin omistavia A-luokan työnarkomaaneja, jotka vain sattuvat pitämään piipusta pullon sijaan.

”Tykkään juoda lasin viiniä aina silloin tällöin, mutta baariin lähteminen ja imelät cocktailit eivät ole minun juttuni. Ja juopottelu on paljon kalliimpaa”, kertoo Debbie Schwartz, 28-vuotias tosi-tv:n tuotantopäällikkö, joka hiljattain muutti New Yorkista Los Angelesiin. Hänen työnsä on armotonta: hän viettää 15-tuntisia päiviä koordinoiden miljoonaa liikkuvaa osaa, hallinnoiden kuluja, asettaen tuotantoaikatauluja sekä lepytellen kaikki-mulle-heti-lahjakkuuksia. Hänen firmansa on juuri puolittanut sarjan budjetin, mikä on saanut Schwartzin ponnistelemaan kulujen leikkaamisen edessä, jottei hänen tarvitsisi antaa kenellekään potkuja. Työn jälkeen, viimeinen mielihalu hänellä olisi laittaa korkkarit jalkaan, meikkiä naamaan ja rynnätä paikallisiin baareihin. ”Käyn kuntosalilla tunnin, palaan kotiin ja poltan jointin, samalla kun kuuntelen jazzia ja luen kirjaa. Sain juuri luettua Ayn Randin kirjan ’Fountainhead’. Se on hetki itselleni, ennen kuin minun täytyy taas nousta ylös ja tehdä huomenna kaikki uudestaan. Se on vaahtokylpyni”, Schwartz selittää. Hän ei edes piilottele laitonta harrastustaan. Sille ei ole tarvetta, sillä useat ihmiset hänen toimistollaan käyttävät samaa ”diileriä” – kollegaa, joka ottaa vastaan tilaukset heidän osastollaan.

Jos Schwartzin esimerkki todistaa jotain, niin ainakin sen, kuinka naurettavan helppoa on ostaa pilveä näinä päivinä. Joissakin kaupungeissa se on yhtä mutkatonta kuin pizzan tilaaminen, toimitettuna suoraan ovelle.

0,,5457211,00

Kuulostaako holtittomalta? Ei silloin, jos muistetaan että kannabis on jo tällä hetkellä dekriminalisoitu 13 osavaltiossa. Bostonin ja Denverin kaltaisissa kaupungeissa pienet määrät kannabista käsitetään pikkurikkeinä, samalla viivalla parkkisakon kanssa. Ensikertalaiset saavat sadan dollarin sakon ja puhuttelun poliisilta. Kaliforniassa, jossa lääkekannabiskauppa laillistettiin vuonna 1996, jo 31 tuhatta asukasta on hankkinut kortin, jonka avulla paikallisesti kasvatetun ruohon ostaminen mistä tahansa osavaltion 500 kannabisapteekista on yhtä helppoa kuin reseptilääkkeen hakeminen tavallisesta apteekista. Järjestelmän väärinkäyttö on yleistä: ”Jokainen tuntee jonkun, jolta löytyy sellainen kortti”, kertoo Gabrielle Doron, 29-vuotias losangelesilainen tapahtumasuunnittelija. ”Kaverini soittaa minulle ja sanoo: ’Olen menossa kauppaan, haluatko jotakin?’ Sitä nyt vain ei ole kauhean vaikeaa hankkia.”

Pilveen hankkiutuminen ei myöskään enää kanna samanlaista sosiaalista stigmaa, kuin Reaganin aikakaudella, ”Just Say No” -iskulauseen kulta-aikana. Silloin jointin polttaminen oli ankara ”erikoisepisodi” lukuisissa perheystävällisissä komedioissa. ”Kun olin lukiossa, tietynlaiset käytösmallit yhdistettiin pilveen: siveettömyys, töiden kartteleminen, seurustelusuhteiden vältteleminen”, Schwartz kertoo. ”Äitini kertoi, että ihmiset jatkavat pilveä PCP:llä ja tulisin riippuvaiseksi, tai että saisin mässyt ja lihoisin”. Se oli pötypuhetta, Schwartz oppi myöhemmin, kun hänestä tuli todellinen pilvipää kahdeksan vuotta sitten. Hän onnistui jopa laihduttamaan yli 10 kiloa, vaikka hän polttelikin säännöllisesti. Hänen salaisuutensa oli syödä terveellinen ateria ennen polttamista, se hillitsi hänen ruokahaluaan. ”Mässyt ovat todellakin jotain, mikä ei ole toivottavaa”, Schwartz jatkaa. ”Tokihan halu syödä on aina olemassa. Silloinkin, kun en polta, mieleni tekee leivoksia.”

Puvunhousuihin pukeutuvat pilvipäät murtavat toisenkin myytin. Sen, että asialle omistautuneet linnoittautuisivat sisään asuntoihinsa, paksun kannabissavun leijaillessa ilmassa – sekä ystävien ja sosiaalisten suhteiden unohtuessa. ”En melkeinpä koskaan polta yksin”, sanoo 28-vuotias Gina Bridges, seattlelaisen hyväntekeväisyysjärjestön varainhoitaja. Bridges emännöi silloin tällöin matalan profiilin illalliskutsuja, joita kruunaavat jälkiruoat sekä vesipiiput. Hän lopetti polttamisen kun hän hiljattain tuli raskaaksi. ”Alkoholi tekee ihmisistä sosiaalisempia, mutta pilvi toimii eri tavalla. Siitä tulee hiljaisemmaksi ja pohdiskelevammaksi. Alamme puhua ystävieni kanssa syvällisemmin tietyistä asioista”, hän sanoo. Ja mikä parasta, Bridgesin mukaan seksi oli paljon parempaa silloin kun hän oli pilvessä, se auttoi häntä pääsemään estoista. ”Joskus saatan miettiä, että teenkö tämän oikein, että kiihottuuko mieheni? Kun polttelen, osaan ajatella itseäni sängyssä. En huolehdi niin paljoa siitä, mitä hän ajattelee. Ja se auttaa myös häntä nauttimaan enemmän, koska en psyykkaa itseäni liikaa”, hän sanoo.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Jotkut terveysalan ammattilaiset sanovat, että pitkän linjan pilvipäät ovat tupakoitsijoiden tavoin vaarassa sairastua keuhko- ja hengityselinten syöpiin. Joskin oikea todistusaineisto osoittaa, että linkki kannabiksen ja syövän välillä on vähäinen. Tulee myös kiittää uutta teknologiaa, sillä vesiviljelyn ja geenimanipuloinnin myötä nykyisin saatavilla olevat kannabislaadut ovat useita kertoja niin voimakkaita kuin vaikkapa 70-luvulla. Huumevastaiset järjestöt väittävät sen olevan myös useita kertoja enemmän riippuvuutta aiheuttavaa. Silti kannabiksen riippuvuusaste on hyvin ristiriitainen aihe, esimerkiksi alkoholi aiheuttaa paljon suurempaa riippuvuutta. Tämän lisäksi, vaikka kannabis onkin eniten käytetty huumausaine Yhdysvalloissa, sen käyttö on silti laitonta liittovaltion hallituksen silmissä. Heidän näkökulmasta kyse on saman luokan päihteestä kuin LSD ja heroiini, huolimatta siitä, kuinka osavaltioiden lait kontrolloivat sen käyttöä. Yli 90 prosenttia Fortune 500 -listan yrityksistä – mukaan lukien American Express, General Electric sekä Goldman Sachs – edellyttävät työnhakijoilta huumausainetestejä, jotka monen muun aineen lisäksi havaitsevat THC:n, kannabiksen psykoaktiivisen ainesosan. Henkilö, joka jää kiinni siitä, saa heittää työpaikalleen hyvästit.

cropbeauty

Viime vuonna Rachel Murphy, 36-vuotias viihdeteollisuuden tiedottaja New Yorkista sekä vastasyntyneen lapsen äiti, piti viikon tauon iltaisesta poltteluharrastuksestaan, ennen kuin kävi huumetestissä jota vaadittiin henkivakuutusta varten. Hän polttaa ainoastaan silloin, kun tyttärensä jo nukkuu, ja näytteenoton jälkeisenä iltana hän palasi harrastuksensa pariin. Kaksi päivää myöhemmin laboratoriosta soitettiin, että testissa oli ollut (huumeisiin liittymätön) virhe ja hänen täytyisi ottaa se uudestaan. ”Olin jatkanut polttelua entiseen malliin enkä olisi halunnut tehdä sitä uudestaan”, Murphy sanoo. Kolme päivää ennen testiä hän soitti hädissään serkulleen, joka toimii vakuutusmyyjänä. Hän neuvoi Murphyä ostamaan Ready Cleanin – reilun puolen kilon hedelmäpunssin, jonka luvataan puhdistavan elimistön THC:stä jos se nautitaan 2 vuorokauden aikana ennen huumetestiä. Rachel maksoi 50 dollaria ja nautti juoman. ”Mieheni kannusti minua huudellen, ’Juo! Juo! Anna mennä!’ ja itse valitin, etten pysty juomaan niin nopeasti. Hän sanoi: ’Rachel – tämä on todella vakavaa. Me tarvitsemme henkivakuutuksen – meillä on vauva – ja me emme voi saada sitä, kun vaimoni polttaa pilveä?'”. Yhden tuskantäyteisen viikon jälkeen Murphy sai tietää läpäisseensä virtsakokeensa.

Tästä rystyset valkaisevasta episodista tuli suuri jännitteiden lähde hänen avioliitossaan, Murphy kertoo – joten hän lopetti polttelun joksikin aikaa. Mutta se ei kestänyt. ”Olen pahoillani, mutta minulla on vauva ja stressaava työ. Minun täytyy rentoutua jotenkin, enkä pidä alkoholista”, hän jupisee. Viettäessään aikaa naimisissa olevien ystäviensä kanssa, joista useimmat ovat myös vanhempia, Murphy saattaa silloin tällöin liittyä seuraan, kun joku vetää pussillisen esiin ja alkaa valmistella piipun pesää. ”Minusta tuli melko kireä”, hän kuvailee pilvetöntä vaihettaan, ”Ja mieheni totesi: ’Itse asiassa pidin sinusta paljon enemmän silloin, kun vielä polttelit.'”

*) Haastateltavien nimet on muutettu

Lähde:

http://www.marieclaire.com/celebrity-lifestyle/articles/living/female-stoners





Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

1 11 2009

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

02

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html





Pidätyksiä hampun istuttamisesta DEA:n nurmikolle

28 10 2009

Ryhmä rohkeita kansalaisaktivisteja pidätettiin heidän oltuaan istuttamassa teollisuushampun siemeniä DEA:n päämajan nurmialueelle.

Kansalaistottelemattomuutta kunnialla suorittanut joukkio koostui hampun viljelijöistä ja yritysmaailman johtajista. He olivat kaivamassa tiistaiaamuna 13.10. DEA:n (Yhdysvaltain huumevalvonnan hallinnon) päämajan nurmikkoa istuttaakseen sinne teollisuushampun siemeniä. Teollisuushamppu on laillista ja maataloustukikelpoista EU:ssa, myös Suomessa. Pohjois-Amerikassa Kanada sallii sen tuotannon ja se onkin heille merkittävä vientituote, mutta Yhdysvalloissa teollisuushamppukin on laitonta kasvattaa.

Pidätettyjen joukossa oli myös David Bronner. Hän on Dr. Bronner’s Magic Soaps -yhtiön johtaja, yhtiön, joka on ollut pystyssä jo yli 60 vuotta ja jonka liikevaihto on kymmeniä miljoonia dollareita vuodessa. Ei mikä tahansa hippi siis. Bronner ostaa nykyisellään saippuoihinsa käyttämänsä hampun kanadalaisilta viljelijöiltä. Hänet pidätettiin DEA:n museon edessä, joka jakaa pihapiirin DEA:n päämajan kanssa.

”Lapsemme tulevat tähän museoon ja sanovat: ’Hyvä Jumala, sinun sukupolvesi oli hullu. Mikä ihme teitä oikein vaivaa?'”, hän sanoi, kun Arlingtonin paikallispoliisi laittoi hänelle käsirautoja ja talutti hänet paikalla odottavaan autoon. Ryhmän virallinen pidätyksen syy oli alueella liikkuminen ilman lupaa.

DEA:n puhenainen viittasi pyytämään kommenttia oikeusministeriöltä, ”koska he ovat ihmisiä, jotka asettavat huumeita koskevat lait”. Oikeusministeriön puhenainen ei suostunut antamaan mitään kommenttia.

Viljelijät huomauttivat, ettei hamppu ole huume, eikä sillä ole myöskään mahdollista saada ketään pilveen. Viljelijät Wayne Hauge ja Will Allen Pohjois-Dakotasta ja Vermontista toivat protestiin lapioita ja siemeniä. Tapahtumapaikan lähellä he liittyivät Vote Hemp (äänestä hamppua) -ryhmän edustajien joukkoon. Tämä ryhmä pyrkii saamaan muutosta liittovaltion lakeihin, jotta osavaltioiden olisi mahdollista päättää itse omista käytännöistään hampun suhteen.

hempfield

Tällä hetkellä kahdeksan osavaltiolta: Havaiji, Kentucky, Maine, Maryland, Montana, Pohjois-Dakota, Vermont ja Länsi-Virginia, sallivat teollisuushampun tuotannon tai tutkimuksen. Liittovaltion laki kuitenkin vaatii lisäksi virallisten lupien hankintaa, joita onkin sitten käytännössä mahdotonta saada, ellei kyseessä ole liittovaltion oma projekti, joita taas ei ole ollut. Liittovaltion laki on osavaltion lakien yläpuolella ja tämä on aiheuttanut kitkaa. Myös lääkekannabiksen sallineiden osavaltioiden kanssa ongelma on sama. Kongressin edustajat Ron Paul (R-Texas) ja Barney Frank (D-Mass.) ovat esitelleet lakiesityksen, joka sallisi osavaltioiden päättää itse omasta hamppupolitiikastaan.

LiViTY Outernational valmistaa hamppuvaatteita. Sen johtaja Isaac Nichelson oli myös paikalla istuttamassa siemeniä. Samalla hän myös kertoi kouralliselle toimittajia ja viranomaisille, että hän ostaisi materiaalinsa paljon mieluummin kotimaan markkinoilta kuin Kiinasta.

”Kenellä on lupa?” kysyi DEA:n turvallisuusesimies David Smith havaittuaan viljelijäjoukkion tarjoamassa maanviljelyspalveluitaan hänen hallinnolleen. ”Minun tietääkseni haimme lupaa jo kauan sitten”, Nichelson kertoi hänelle.

Seuraavalta DEA:n virkamieheltä viljelijät kysyivät, tietäisikö tämä hampun ja kannabiksen kukinnon eroa. Virkailija ei ollut kovin varma. ”Se on serkku, vai? Vai onko se setä?”

Hauge on toinen kahdesta viljelijästä, joka on saanut Pohjois-Dakotan osavaltiolta luvan kasvattaa hamppua, mutta hän ei voi tehdä sitä liittovaltion kiellon takia. Luonto on ilmeisen tietämätön liittovaltion rajoituksista: hamppua kasvaa villinä ympäri Yhdysvaltoja.

Presidentti Reagan investoi valtavia summia hampun jahtaamiseen, kitkien miljoonia kasveja, joita hän kutsui ”hautaruohoksi”. Reaganin toimet hamppua vastaan kasvoivat tasaisesti ja vuonna 1989 DEA saattoi väittää kitkeneensä 120 miljoonaa kasvia. Vuonna 2001 tuo luku ylitti puoli miljardia. Luvut ovat isoja, mutta on hyvä muistaa, että kilossa hampunsiemeniä on noin 100 000 siementä. Samaan aikaan kun hamppua on kitketty, sitä on kylvetty ja se on kasvanut myös villinä. Luontoa vastaan taisteleminen vaikuttaa perin tehottomalta.

Viljelijöiden mukaan hampun kitkemisen sijaan hallituksen pitäisi sallia amerikkalaisten viljelijöiden kasvattaa sitä, erityisesti koska yhdysvaltalaiset yritykset voivat jo laillisesti myydä hampputuotteita. ”Meillä on täällä miljardien teollisuus, jonka päällä nukumme”, sanoi Hauge, joka haastaa DEA:n oikeuteen hampun viljelyn oikeudesta.

Hauge jäljittää kiinnostuksensa hampun kasvatukseen aina maan perustajaisiin asti, erityisesti yhteen todella kuuluisaan hampunviljelijään. ”DEA olisi pidättänyt George Washingtonin”, Hauge sanoi.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/10/13/farmers-arrested-planting_n_318808.html?awesm=fbshare.me_DZH





Etelä-Amerikka: irti USA:n huumesodasta

8 09 2009

Brittiläinen The Observer -lehti julkaisi Brasilian entisen presidentin Fernando Henrique Cardoson vetoomuksen huumesodan muuttamiseksi hoitoon perustuvaksi sekä kannabiksen maailmanlaajuiseksi dekriminalisoimiseksi.

Tämän vuoden alussa hän sekä joukko Etelä-Amerikan johtavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä julkaisi samansisältöisen vetoomuksen YK:n huumekokoukselle (Latin American Commission on Drugs and Democracy). Bolivia, Meksiko, Kolumbia, Ecuador ja Argentiina ovat jo ryhtyneet muuttamaan huumepolitiikkaansa. Brasiliassa aiotaan seurata perässä.

USA:n presidentti Richard Nixon julisti huumesodan 40 vuotta sitten 1969. Sen jälkeen Reaganin, Clintonin ja Bushien hallinnot ovat vain vahvistaneet sotamentaliteettia huumeongelman käsittelemisessä.

Tämä sota on aiheuttanut keskimäärin miljoonan USA:n kansalaisen vangitsemisen vuosittain, koska USA:n yhteiskunnan jokaisella tasolla vallitsee kyltymätön tarve päihtyä. Eikä tämä sota ole nielaissut vain USA:ta vaan koko Amerikan mantereen.

e-amerikka

Latinalaisessa Amerikassa sodan ”ei-aiotut” seuraukset ovat olleet tuhoisia. Tuhannet ihmiset menettävät henkensä huumekauppaan liittyvässä väkivallassa. Huumepomot ovat ottaneet hallintaansa kokonaisia yhteisöjä. Kurjuus leviää. Korruptio raunioittaa heikkoja demokratioita.

Ja vuosikymmeniä jatkuneiden valvontalentojen, poliisioperaatioiden, myrkkyruiskutusten, viidakoitten huumelaboratorioiden ratsioiden jälkeenkin Latinalainen Amerikka on maailman suurin kokaiinin ja marihuanan tuottaja. Se tuottaa yhä enemmän oopiumia ja heroiinia. Siellä kehitetään myös mahdollisuuksia tuottaa suuria määriä synteettisiä huumeita.

Jatkamalla huumesotaa periaatteella ”yhä lisää samaa vanhaa” on naurettavaa. Nyt tarvitaan vakavaa keskustelua, mikä johtaisi inhimillisempien ja tehokkaampien strategioiden käyttöön ottamiseen maailman huumeongelman käsittelemiseksi.

Meksikossa käytävän huumesodan aiheuttamien tappamisten varjoon on jäänyt muualla Etelä-Amerikassa riehuva huumesota: pelkästään Rio de Janeiron slummeissa poliisin ja huumekauppiaiden yhteenotoissa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa.

Argentiinan korkeimman oikeuden tuomareiden tuore päätös perustui tapaukseen, jossa useita ihmisiä oltiin pidätetty marihuanasavukkeista heidän taskuissaan. Tuomarit hylkäsivät voimassa olevan lain, jossa määrätään jopa kaksi vuotta vankeutta mistä tahansa määrästä.

”Jokainen täysi-ikäinen kansalainen on vastuussa omasta vapaasta tahdostaan viettää haluamaansa elämäntapaa ilman valtion sekaantumista”, perusteli oikeus päätöstään.

”Yksityinen käytös tulee sallia, jos siitä ei aiheudu todellista vaaraa, se ei vahingoita omaisuutta eikä loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.”

Tämä on se periaate, jolle USA aikoinaan perustettiin.

Lähteet:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/sep/06/cardoso-war-on-drugs
http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/06/brazil-cardoso-war-drugs-decriminalisation
http://www.guardian.co.uk/theobserver/2009/sep/06/war-on-drugs-latin-america





Aika laillistaa kannabis?

12 03 2009

Ilmeisesti se ei ollut missään vaiheessa henkilökohtaista. Ilmeisesti se oli bisnestä alusta alkaen.

Useiden sukupolvien ajan kuolemanrangaistusta ja kannabiksen vastaisia lakeja on puolustettu moraalilla, etiikalla ja uskonnollisella vakaumuksella. Useita vuosia on väitetty, että kuolemanrangaistus toimii pelotteena väkivaltaisia rikoksia vastaan ja että kannabiksen käyttäjät ovat suurempi uhka yhteiskunnalle kuin vaikkapa alkoholin käyttäjät.

Yhtäkkiä, kiitos talouskriisin, yhä useammat erittäin vaikutusvaltaiset ihmiset ovat vaatimassa dramaattisia muutoksia rikosoikeusjärjestelmäämme.

New York Timesissä oli Ian Urbinan artikkeli joka esitti, että lainsäätäjät useissa osavaltiossa ovat hylkäämässä kuolemanrangaistusta, koska se on liian kallis ja sen poistaminen toisi resursseja muihin lainvalvojien tehtäviin. Osavaltioiden viranomaiset ovat myös hiljalleen havaitsemassa, että he voivat tuottavammin käyttää budjettiaan ratkaisemattomien tapausten selvittämiseen tai turvaamalla poliisien määrän, kuin pitämällä pilven polttajia vankilassa tai taistelemalla vuosikymmeniä kuolemanrangaistuksen saaneiden tapausten kanssa.

Urbinan mukaan tämä on tuomassa todellista mullistusta kansakunnalle:

”Viime vuonna menojen vähentämisen vuoksi monet ehdonalaisvalvojat Arizonassa, Kentuckyssa, Missisippissä, New Jerseyssä ja Vermontissa vähensivät tai poistivat vankila-aikaa tuhansilta ihmisiltä, jotka rikkoivat ehdonalaisen ehtojaan. Monissa osavaltioissa ehdonalaisrikkomukset vievät kaksi kolmasosaa vankiloiden paikoista vuosittain. Tyypillisiä rikkomuksia ovat huumetestissä positiivisen näytteen antaminen tai ehdonalaisvalvojan tapaamisesta pois jääminen.

Vankiloissa on ahdasta ja tilanpuutteesta on tullut akuuttia. Politiikot ovat tilanteessa jossa heidän pitäisi valita poliittisesti hyvin vaikeista vaihtoehdoista: tuhlata verodollareja vankiloiden laajentamiseen, höllätä lakeja vankilatuomioiden vähentämiseksi, tai vapauttaa joitakin ei-väkivaltaisia rikollisia.”

Tämä trendi väkivallattomien rikollisten vapauttamiseen herättää luonnollisesti kysymyksen: miten olisi kannabiksen laillistaminen ja alkoholin nauttimisiän laskeminen? Kaliforniassa on jo ehdotettu laillistamista ja verottamista kannabikselle. Coloradossa poliisipäällikkö Boulderista (jossa sijaitsee mm. Coloradon yliopisto) esiintyi 60 minuuttia -ohjelmassa, ja esitti alkoholin anniskeluiän laskemista 21:stä alaspäin rahan säästämiseksi. Hänen argumenttinsa mukaan poliisien olisi parempi jahdata väkivaltaisia rikollisia, kuin kirjoittaa sakkoja opiskelijanuorukaisille (usein täysi-ikäisille), jotka juovat kuitenkin.

Nämä julistukset poliittiselta ja oikeudelliselta areenalta eivät ole vain yksittäisiä huutoja tyhjyyteen. Huomioidaan vaikka Milton Friedman, Nobel-ehdokas, entinen Reaganin neuvonantaja ja kunnioitettu tiedemies, joka yhdistetään konservatiiviseen Hoover-instituuttiin. Hän on yksi satojen tärkeiden ekonomistien joukosta, jotka vaativat, että kannabis pitäisi laillistaa ja sitä pitäisi verottaa, ja että verotulot toisivat miljardeja dollareita lisätuloja, ja samalla vielä miljardeja säästöinä lainvalvonnasta. Jos asuisit vaikka Kaliforniassa niin kumman valitsisit: Pilviveikot tukkimassa oikeusjärjestelmän? Vai paremman terveydenhuollon ja paremmat tiet kannabisveron ansiosta? Kysynpä vain, ja niin tekevät monet muutkin.

Friedman ja hänen kollegansa esittivät nämä argumentit ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, kauan ennen talouden romahdusta. Olisi jo aika ottaa hänen näkemyksensä vakavasti osavaltioissa, joissa on karmea budjettivaje. joka uhkaa jo elintärkeitä toimintoja kuten terveydenhuoltoa. Olisiko niin suuri loikka siitä, että päästämme vankeja vapaaksi rahan säästämiseksi siihen, että emme laittaisi heitä vankilaan ollenkaan vielä suuremman summan säästämiseksi? Uskoisin, että tämä näkemys otetaan huomioon nyt vakavammin kuin koskaan poliisiviranomaisten ja syyttäjien piirissä.

Ei ole minun asiani ajaa mitään kantaa, joten olkaa ystävällisiä älkääkä kirjoittako palautetta syyttäen minua pilvipääksi. Esitän vain, että ekonominen puoli kannabiksen laillistamiselle ja alkoholin anniskeluiän laskemiselle on vastustamattomampi kuin koskaan, ja että suurten muutosten aikana hallituksen ja kansan välinen vuoropuhelu ei olisi pahaksi. Ei olisi varmaan maailman pahin asia, jos asiasta käytäisiin vakavaa kansallista keskustelua. Jos aiomme laskea osavaltioiden ja liittovaltion oikeusjärjestelmien budjettia, jos aiomme tyhjentää vankiloitamme joka tapauksessa kulujen säästämiseksi, niin emmekö tekisi sitä niin, että samalla maksimoisimme muutosten tuomat hyödyt meille kaikille.

Alkuperäistekstin kirjoittaja on syyttäjä Andrew Cohen, joka analysoi lakiasioita CBS:n uutisille.

Lähde:

http://www.cbsnews.com/stories/2009/02/25/opinion/courtwatch/main4828659.shtml