Entinen Meksikon ulkoministeri vaatii kannabiksen laillistamista

9 02 2010

Yhdysvaltojen ja Meksikon tulisi molempien laillistaa kannabis huumekartellien vallan vähentämiseksi ja rajan tuntumassa lisääntyvän väkivallan lopettamiseksi, sanoo entinen Meksikon ulkoministeri.

Jorge Castanedan mukaan ”kannabis pitäisi laillistaa molemmissa maissa”. Hänen mukaansa on naurettavaa, että Meksiko yrittää estää kannabiksen kuljetusta Yhdysvaltoihin, samalla kun ainetta myydään laillisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin Kaliforniassa. ”Yhdysvaltojen huumeviraston mukaan 60 prosenttia meksikolaisten huumekartellien rahallisista voitoista tulee kannabiksesta. Jos aloitamme siitä, saamme lohkaistua suuren palan”, hän lisäsi. ”Sitä ei voi tehdä yhdessä yössä – emmekä pysty siihen jolleivät molemmat valtiot toteuta sitä samaan aikaan”.

Castaneda arvosteli voimakkaasti Meksikon presidentti Felipe Calderonia sodan julistamisesta huumekartelleja vastaan, joka on vaatinut jopa 17 000 ihmisen hengen sen jälkeen kun hän astui virkaansa joulukuussa 2006.

Pelkästään viimeisen kuukauden aikana on kuollut 900 ihmistä, mikä on Castanedan mukaan uusi ennätys. Äskettäin 16 opiskelijaa kuoli huumesotaan liittyvässä verilöylyssä viikonlopun aikana Juarezin rajakaupungissa.

”Rehellisesti puhuen minun – ja luullakseni monien meksikolaisten – on vaikea hyväksyä ajatusta, että mitä enemmän kuolemia tulee, sitä menestyksellisempi strategia on”, sanoi Castaneda. ”Mielestäni presidentti Calderon lähti tähän hätiköiden, ja me maksamme nyt sen seurauksista”.

Ruben Beltran, Meksikon konsuli New Yorkissa, joka on palvellut myös rajaosavaltioissa Kaliforniassa ja Arizonassa, on vahvasti eri mieltä Castanedan kanssa.

”Nostaisimmeko valkoisen lipun? Olemmeko me aikeissa antautua? Aiommeko luopua hallituksen mahdollisuudesta valvoa lain kirjainta ja turvata lakeja?”, hän kysyi. ”En usko että on olemassa vaihtoehtoja. Voimankäytön monopoli koskee vain valtiota, ja valtion on käytettävä voimaa maan vakauden turvaamiseksi”, sanoi Beltran.

Presidentti Calderon on lähettänyt 45 000 sotilaan joukot auttamaan ylityöllistettyjä poliisivoimia taistelussa kartelleja vastaan.

”Olemme kenties juuri nyt todistamassa väkivallan huippupistettä”, sanoi Beltran. ”Voin vakuuttaa, että Meksikon hallitus ei aio luopua velvollisuudestaan kohdata järjestäytynyt rikollisuus, ja juuri se on nyt käynnissä”.

Castanedan mukaan Meksiko maksaa kuitenkin äärimmäisen kovaa hintaa Calderonin hallituksen aggressiivisen lähestysmistavan vuoksi. Hänen mielestään hallinnon tulisi pyrkiä eristämään kartellit, eikä tuhoamaan niitä. ”Se ei eroa siitä, mitä 100 000 amerikkalaista sotilasta tekee Afganistanissa. Nuo joukot eivät taistele heroiinikauppaa vastaan, ne eristävät sitä koska niillä on muita prioriteetteja”, hän sanoi.

Beltranin mielestä huumekartellien päihittämiseen vaaditaan enemmän kuin yksi hallinto Mexico Cityssä. Hän pyysi myös Yhdysvalloilta enemmän apua: ”Jotta Meksiko onnistuisi tässä sodassa, tarvitsemme lisääntyvää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa pysäyttääksemme rahan, aseiden ja ammusten virran Yhdysvalloista Meksikoon”.

Castaneda kertoi kuitenkin, että hänen matkustaessaan äskettäin rajan yli San Diegosta Kaliforniasta Tijuanan kaupunkiin Baja Californiaan, Meksikon pohjoisimpaan osavaltioon, rajan kummallakaan puolella ainuttakaan autoa ei tutkittu millään tavalla. ”Sitä ei voida tehdä, se on liian kallista. Paikalliset yhteisöt eivät halua sitä. Se saisi aikaan kymmenien kilometrien jonot rajan molemmilla puolilla, siihen ei ryhdytä”, hän sanoi.

Castanedan havainto asettaa kyseenalaiseksi Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuuden ministerin Janet Napolitanon viime vuoden maaliskuussa antaman lupauksen, hänen sanoessaan: ”Me lähetämme rajalle teknologiaa joka mahdollistaa autojen skannaamisen röntgensäteillä, jotta pystytään tutkimaan kuljettavatko ne aseita, joita tulvii Meksikoon huumekartellien käyttöön”.

Lähde:

http://edition.cnn.com/2010/WORLD/americas/02/02/us.mexico.marijuana/





Homoliitot ja kannabis

15 11 2009

Yksilönvapauksien rajoittamisen aika alkaa olla ohi ja muutokset kohti suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa ovat nurkan takana.

”Mielestäni tämä olisi hyvä hetki oluelle,” sanoi Franklin D. Roosevelt allekirjoitettuaan lain, joka teki 3,2% lager-oluen lailliseksi, hiukan ennen kieltolain täydellistä kumoamista. Toivon, että Barack Obama keksii jotain samalla tavalla leikkisää, kun hän päättää lopettaa nykyiset kieltolait. Lait jotka estävät homoliitot, pitävät kannabista I Luokan huumeena ja estävät matkustamisen Kuubaan. ”Voitte nyt suudella sulhasta”, tai ehkä jokin versio hänen aiemmasta kommentistaan: ”Vedin henkeen, se oli koko homman idea.”

Kieltolaki nyt on erilainen kuin kieltolaki ennen. Kun kieltolaki astui voimaan 1920 se oli radikaali sosiaalinen kokeilu, joka haastoi lähes sivilisaation ikäisen perinteen. Se oli ennalta arvattava epäonnistuminen; loukkaus yksilön vapauksia kohtaan, mahdoton valvoa, ja rikollisuuden sikiäminen alkoi heti. Kaikki tämä päättyi 1933. Tänään meillä on hyödytön yritys määrätä moraalia ja tehdä uusi versio ihmisluonnosta.

Kieltolakiemme muodot ovat enemmänkin laiminlyönnin syntejä kuin komissioiden. Sen sijaan että yritettäisiin viedä pitkään olleita oikeuksia, heidän esityksensä konservatiivisiksi laeiksi epäonnistuvat kulkemaan samaa tahtia liberalisoituvan yhteiskunnan kanssa. Mutta kuten kieltolaki 20-luvulla, näistäkin rajoituksista on tullut mahdottomia puolustaa, ja myös epäkäytännöllisiä, ja tämän seurauksena ne ovat katoamassa nopeasti. Vaikuttaa hyvältä arvaukselta, että 10 vuoden sisään yhdysvaltalaiset voivat matkustaa Kuubaan, kaikki osavaltiot sallivat homoliitot ja vain muutama osavaltio vaatii rangaistuksia kannabiksen henkilökohtaisesta käytöstä. Nuo muutokset ovat väistämättömiä. Ei siksi, että politiikka olisi muuttunut vaan koska yhteiskunta on.

Cannabis_Vallee_Valley2

Muutama tärkeä pointti: Huhtikuussa Obama vähensi kuubalais-amerikkalaisten matkustamisen ja oleskelun rajoituksia. Viime kuussa oikeusministeriö ilmoitti, että se ei enää syytä tapauksia, jotka liittyvät lääkekannabikseen. Samaa sukupuolta olevien liitot tunnustetaan jo kuudessa osavaltiossa ja luku kasvaa.  Suuremmassa mittakaavassa rajoitusten ja lain valvonnan höllääminen heijastuu sosiaalisiin normeihin. Homoliittoja on juhlittu New York Timesin hääsivuilla vuodesta 2002. Kun George W. Bush jätti toimistonsa, amerikkalaisten turistien ei enää tarvitse pelätä tulevansa syytetyksi Havannassa vierailusta ilman valtionvarainministeriön lupaa. Los Angelesissa sinun täytyy vain kertoa lääkärille olevasi ahdistunut ja voit mennä ostamaan laillisen pussillisen rauhoittavaa kannabislajiketta.

Pääsyy kieltolakien epäonnistumiseen on kiihtyvä onnen tavoittelun määrittely. Homoliittoja ei aja niinkään moraaliset argumentit vaan paine pareilta, jotka haluavat virallistaa ja pyhittää suhteensa, saada laillisia etuoikeuksia, ja kasvattaa lapsensa vakaassa ympäristössä. Kannabiksen dekriminalisaatiota ei aja vain suuri tarve sen käytölle lääkkeenä, vaan enemmänkin aikuisten määrä joka sitä on käyttänyt ja jotka eivät mielestään kuulu sen takia vankilaan. Uusimman hallituksen kyselyn mukaan viime vuonna kannabista oli käyttänyt Yhdysvalloissa yli 23 miljoonaa aikuista. Kuuban osalta muutosta ei tuo 49 vuotta jatkunut eeppisesti epäonnistunut kauppasaarto, mutta vaatimukset tulevat niiden amerikkalaisten suunnalta, jotka haluavat mennä sinne, nähdäkseen sukulaisia, etsiäkseen Castron ajan jälkeisiä liikemahdollisuuksia, tai siemaillakseen rommia rannalla.

Samankaltaisista syistä ei ole odotettavissa muutosta oikeuteen aborttiin tai oikeuteen omistaa ase. Vaatimukset yksilönoikeuksista ovat vain liian vahvat ylitettäviksi. Internet on ollut todella tärkeä vahvistin sellaisille vaatimuksille. Pornolla ja uhkapelillä netistä itsestään on tullut tukahduttamaton jakeluväline. Homoliittojen osalta se on kiihdyttänyt uusien kansalaisoikeuksien tunnistamista toimimalla organisointivälineenä ja informaation levittäjänä. Laajemmin, vapain kommunikaatioväline koskaan on nostanut odotuksia henkilökohtaisen vapauden suhteen. Maailmassa jossa jokaisella on oma ”lehdistönsä”, vaatimukset henkilökohtaisen käytöksen rajoittamisesta tulevat täysin kestämättömiksi.

Poliitikot jatkavat perässä kulkemista johtamisen sijaan näiden muutosten suhteen. Republikaanit ottavat riskin vastustamalla uutta todellisuutta. Jos se aikoo jatkaa eloaan kieltolain puolueena, se kiihtyvällä vauhdilla karkottaa libertarismiin kallellaan olevat ja nuoret. Demokraattien riskinä on syleillä kulttuurista muutosta liian innokkaasti. Lähes neljä vuosikymmentä sen jälkeen kun George McGover tuli tunnetuksi armon, abortin ja hapon  presidenttiehdokkaana, kulttuuriset kiistakysymykset ovat yhä edelleen petollista aluetta poliitikoille. Miksi mennä muutoksen eturintamaan kun voit seurata turvallisen matkan päästä ja päätyä silti samaan lopputulokseen?

Lähde:

http://www.newsweek.com/id/220554





Käytännön etiikkaa: Miksi huumeet tulisi laillistaa

8 10 2009

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja on Oxfordin yliopiston professori Julian Savulescu.

Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso on väittänyt, että sota huumeita vastaan on hävitty ja kannabis tulisi dekriminalisoida. Hän on sanonut, että kovan linjan suhtautuminen on tuonut ”katastrofaalisia” seuraamuksia Latinalaiseen Amerikkaan.

Vastikään Rio de Janeirosta palanneena en kykene olemaan eri mieltä. Asuin siellä erään filosofian professorin luona. Olimme menossa hänen talolleen hänen 11-vuotiaan tyttärensä kanssa, kun konekiväärein aseistautuneet poliisit pysäyttivät meidät. He olivat metsästämässä paikallista huumelordia, ja kyseinen tie oli ainoa pakoreitti. Poliisi valmistautui vastarintaan.

brazil-cardosoCardoso korostaa käytännön epäonnistumista, kun ongelmaa lähestytään nollatoleranssin keinoin. Kun kyse on huumeiden käyttämisen kaltaisesta rikollisuudesta, ei nollatoleranssi koskaan onnistu. Samalla tavalla se epäonnistuu alkoholin, prostituution ja dopingin kanssa. Pahin huumelordeille tehtävissä oleva asia ei olekaan sodankäynti heitä vastaan, vaan kokaiinin ja kannabiksen dekriminalisointi. Heiltä loppuisi rahantulo välittömästi. Tarjontaa voisi valvoa, kontrolloida ja säädellä. Samalla haitat sekä käyttäjille että ulkopuolisille vähenisivät huomattavasti.

Huumausaineiden laillistaminen on tuotu usein esiin, viimeisimpänä ja merkittävimpänä Cardoson toimesta. Haitat vähenisivät. Olisimme lähempänä sivistynyttä yhteiskuntaa, kuten Hollantia. Mutta harvoin kuulee moraalista argumenttia huumausainelakien liberalisoinnin puolesta. Tässä tulee yksi sellainen.

Pääsyy siihen, että huumeet kuten alkoholi ja kofeiini ovat laillisia, mutta kokaiini ja kannabis eivät, on se, että viimeksi mainittuja pidetään ”riippuvuutta aiheuttavina”. (Yritä olla ajattelematta hetki sitä faktaa, että alkoholi ja kofeiini aiheuttavat riippuvuutta.) Kuten John Stuart Mill tunnetusti on sanonut, ainoa peruste vapauden rajoittamiselle on silloin, kun henkilö on vaarassa vahingoittaa muita. Itselle aiheutettu haitta ei vielä riitä. Mutta ne ovat nimenomaan muut ihmiset, joita nollatoleranssi vahingoittaa. He, jotka tulevat ryöstetyksi, hakatuksi tai tapetuksi huumeisiin liittyvän alamaailman toimesta. Syy miksi riippuvuudet oikeuttavat valtion väliintulon on se, että ne muuttavat addiktin epäpäteväksi ja voimattomaksi tekemään itsenäisiä päätöksiä. Narkomaani muuttuu lapseksi, joka tarvitsee vanhempien suojelua. Tässä tapauksessa valtion suojelua.

Olen väittänyt useissa artikkeleissa*, että tällainen näkemys riippuvuuteen on väärä. Huumeita käyttävät ihmiset eivät kärsi mistään sairaudesta tai jostakin sairaalloisesta kyvyttömyydestä itsehillintään. He saattavat olla harkitsemattomia tai järjenvastaisia käyttäessään huumeita. Toisaalta niin me kaikki olemme, lähes joka päivä. Olemme sitä silloin, kun syömme epäterveellisesti, harrastamme vaarallisia urheilulajeja, tupakoimme, juomme alkoholia tai pelaamme uhkapelejä. Huumeiden käyttäjät voivat arvostaa nautintoa enemmän, mutta heidän riippuvuutensa eivät eroa tyypiltään muista nautintoa aiheuttavista harrastuksista. Ihmiset tulevat riippuvaisiksi uhkapeleistä, seksistä, porkkanoista, sokerista ja vedestä. Nämä substanssit tai harrastukset eivät ”kaappaa” aivoja. Ne tuovat nautintoa käyttäen samoja polkuja aivoissa kuin huumeet.

”Addiktoivuus” eli kyky aiheuttaa riippuvuutta on ainoastaan mielihyvän miellyttävyyttä.

Huumeisiin suhtautuminen nollatoleranssin kautta on silkkaa tolkuttoman ja harkitsemattoman hedonismin kriminalisointia. Jos väitämme, että huumeriippuvuus on tauti, tarkoittaa se sosiaalisesti paheksutun käytöksen lääketieteellistämistä. Aivan kuten drapetomania, joka oli psykiatrinen tauti, jolla kuvattiin 1800-luvulla orjien riippuvuutta pakoon juoksemiseen.

nun_smoking_a_bongAinoat perusteet sille, että ihmisiä estetään käyttämästä kannabista, kokaiinia tai heroiinia täytyisi olla siinä, että he vahingoittavat muita ihmisiä. Ei siinä, että he vahingoittavat itseään. Päätös ottaa huumeita tai jatkaa niiden käyttöä on yhtä itsenäinen kuin mikä tahansa muu päätös. Aivan kuten alkoholin juonnin, suojaamattoman seksin tai vaarallisten urheilulajien osalta. Huumeiden vapauttamiseen on olemassa vahvat moraaliset perustelut.

Jäljelle jää yksi mahdollinen perustelu vapauden rajoittamiselle ja huumeiden kieltolain säilyttämiselle. Se perustelu on yleinen etu. Jos yhteiskunta rampautuisi pahasti huumelakien vapauttamisen myötä, se voisi olla ääriesimerkki, joka oikeuttaisi kieltolain. Mutta kokemuksista voidaan päätellä päinvastaista. Hollanti vaikuttaisi toimivan jopa paremmin vapaamielisten huumelakien alaisuudessa. Ja kuten Cardoso väittää, täyskielto vaikuttaisi olevan pahasti yleistä etua vastaan. Se pitää huumelordit bisneksessä kiinni, ja käyttäjän sekä muut pahasti haavoittuvassa tilassa.

Tulevaisuudessa voimme unohtaa yliherkkyytemme huumeita kohtaan, jotka tuottavat nautintoa. Yksi vaihtoehto on, että käytämme tiedettä tuottaaksemme järkiperäisesti sellaisia huumeita, jotka aiheuttavat etsimiämme kokemuksia tai mielihyvää. Mutta turvallisesti, tehokkaasti ja sellaisilla tavoilla, jotka voidaan yhdistää hyvään elämään. Nykyisyydessä olemme vankeina sen suhteen, mitä luonto on antanut meille. Jotkut yhteiskunnat jopa suosivat huumetta, joka on myrkyllistä maksalle ja aivoille, ja joka aiheuttaa väkivaltaa, onnettomuuksia ja miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Suomessa kahdeksan kuolemaa päivässä. Sitä kutsutaan alkoholiksi.

On tullut aika ottaa järkiperäinen lähestymistapa huumeita kohtaan.

*) Foddy, B., and Savulescu, J., (forthcoming). ‘A Liberal Account of Addiction’. Philosophy, Psychiatry, and Psychology; Savulescu, J., Foddy, B., (2007). ‘Addiction Is Not an Affliction: Addictive Desires Are Merely Pleasure‐Oriented Desires’, American Journal of Bioethics. January, 7 (1):29‐32, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17366161

Foddy, B., Savulescu, J.. (2006). ‘Addiction and Autonomy: Can Addicted People Consent to the Prescription of Their Drug of Addiction?’, Bioethics. 20 (1): 1-15 (Feb), http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16680876

Savulescu, J., Foddy, B. (2006). ‘Autonomy, Addiction and the Drive to Pleasure: Designing Drugs and our Biology: A Reply to Neil Levy’ (http://www.practicalethics.ox.ac.uk/Pubs/Savulescu/addiction.pdf). Bioethics 20 (1): 21‐23

Lähde:

http://www.practicalethicsnews.com/practicalethics/2009/09/why-drugs-should-be-legalised-1.html





Etelä-Amerikka: irti USA:n huumesodasta

8 09 2009

Brittiläinen The Observer -lehti julkaisi Brasilian entisen presidentin Fernando Henrique Cardoson vetoomuksen huumesodan muuttamiseksi hoitoon perustuvaksi sekä kannabiksen maailmanlaajuiseksi dekriminalisoimiseksi.

Tämän vuoden alussa hän sekä joukko Etelä-Amerikan johtavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä julkaisi samansisältöisen vetoomuksen YK:n huumekokoukselle (Latin American Commission on Drugs and Democracy). Bolivia, Meksiko, Kolumbia, Ecuador ja Argentiina ovat jo ryhtyneet muuttamaan huumepolitiikkaansa. Brasiliassa aiotaan seurata perässä.

USA:n presidentti Richard Nixon julisti huumesodan 40 vuotta sitten 1969. Sen jälkeen Reaganin, Clintonin ja Bushien hallinnot ovat vain vahvistaneet sotamentaliteettia huumeongelman käsittelemisessä.

Tämä sota on aiheuttanut keskimäärin miljoonan USA:n kansalaisen vangitsemisen vuosittain, koska USA:n yhteiskunnan jokaisella tasolla vallitsee kyltymätön tarve päihtyä. Eikä tämä sota ole nielaissut vain USA:ta vaan koko Amerikan mantereen.

e-amerikka

Latinalaisessa Amerikassa sodan ”ei-aiotut” seuraukset ovat olleet tuhoisia. Tuhannet ihmiset menettävät henkensä huumekauppaan liittyvässä väkivallassa. Huumepomot ovat ottaneet hallintaansa kokonaisia yhteisöjä. Kurjuus leviää. Korruptio raunioittaa heikkoja demokratioita.

Ja vuosikymmeniä jatkuneiden valvontalentojen, poliisioperaatioiden, myrkkyruiskutusten, viidakoitten huumelaboratorioiden ratsioiden jälkeenkin Latinalainen Amerikka on maailman suurin kokaiinin ja marihuanan tuottaja. Se tuottaa yhä enemmän oopiumia ja heroiinia. Siellä kehitetään myös mahdollisuuksia tuottaa suuria määriä synteettisiä huumeita.

Jatkamalla huumesotaa periaatteella ”yhä lisää samaa vanhaa” on naurettavaa. Nyt tarvitaan vakavaa keskustelua, mikä johtaisi inhimillisempien ja tehokkaampien strategioiden käyttöön ottamiseen maailman huumeongelman käsittelemiseksi.

Meksikossa käytävän huumesodan aiheuttamien tappamisten varjoon on jäänyt muualla Etelä-Amerikassa riehuva huumesota: pelkästään Rio de Janeiron slummeissa poliisin ja huumekauppiaiden yhteenotoissa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa.

Argentiinan korkeimman oikeuden tuomareiden tuore päätös perustui tapaukseen, jossa useita ihmisiä oltiin pidätetty marihuanasavukkeista heidän taskuissaan. Tuomarit hylkäsivät voimassa olevan lain, jossa määrätään jopa kaksi vuotta vankeutta mistä tahansa määrästä.

”Jokainen täysi-ikäinen kansalainen on vastuussa omasta vapaasta tahdostaan viettää haluamaansa elämäntapaa ilman valtion sekaantumista”, perusteli oikeus päätöstään.

”Yksityinen käytös tulee sallia, jos siitä ei aiheudu todellista vaaraa, se ei vahingoita omaisuutta eikä loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.”

Tämä on se periaate, jolle USA aikoinaan perustettiin.

Lähteet:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/sep/06/cardoso-war-on-drugs
http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/06/brazil-cardoso-war-drugs-decriminalisation
http://www.guardian.co.uk/theobserver/2009/sep/06/war-on-drugs-latin-america