Kannabisaiheisten tiedeuutisten Top10 vuodelta 2011

1 01 2012

NORML:n Stash Blogin pitäjä Russ Belville on koonnut kuluneen vuoden kymmenen vaikuttavinta kannabista koskevaa tiedeuutista.

Sijalla 10: Kannabiksen hiilijalanjälki

Virkavallan pelossa sisätilojen tarjoamassa piilossa kasvatettuun kannabikseen uppoaa yllättävän paljon energiaa – ja samoin siitä lähtee yllättävän paljon päästöjä.

FT Evan Millsin, arvostetun ja pitkäaikaisen energia-analyytikon, ohjaama ja julkaisema, yhdessä Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijahenkilökunnan kanssa toteutetun tutkimuksen raportissa on päätelty amerikkalaisten kuluttavan hämmästyttävät 1% koko maan sähkönkulutuksesta, seitsemän voimalan tuoton verran, kannabiksen kasvattamiseen.

Lääkekannabiksen kasvattaessa suosiotaan ja kannabisapteekkien loistaessa poissaolollaan monet ihmiset ovat opetelleet kasvattamaan kannabista itselleen sisätiloissa. Kasvattajat käyttävät 20 terawattituntia vuodessa saadakseen kirkkaat lamput loistamaan jopa usein 24 tuntia vuorokaudessa, sekä ilmanvaihdon 60 kertaa tehokkaammaksi kuin normaalissa kodissa. Jopa vaatimattomankin kokoisen sisäpuutarhan energiankulutus voi olla sama kuin kokonaisen datakeskuksen.  Koska sisätiloissa tapahtuva viljely on lisäksi piilotettava viranomaisilta ja muilta, nouseekin sisäpuutarhureiden energialasku 5 miljardiin dollariin vuodessa. Amerikkalaisen kannabiksen tuottamiseen kulutettu energiamäärä vastaa kahden miljoonan ylimääräisen amerikkalaiskodin energiankulutusta. Valitettavasti se myös tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä saman verran kuin noin kolme miljoonaa autoa.

Sijalla 9: Kannabiksen käyttäjät keskivertoa laihempia ja fiksumpia

Olemme kaikki saaneet kärsiä vitsailua siitä, miten kannabiksen käyttäjät olisivat lihavia ja tyhmiä sohvaperunoita. Vuonna 2011 oli ilo kuulla miten kaksi kansainvälistä tutkimusta totesivat päinvastoin meidän olevan usein laihempia kuin ei-käyttävät vastineemme…

”Huomasimme että kannabiksen käyttäjät eivät todennäköisesti olleet niin ylipainoisia kuin ei-käyttäjät”, tutkijat kertoivat. ”Olimme niin yllättyneitä, että luulimme tehneemme jossain kohtaa virheen. Tai että otoksemme ei ollut tarpeeksi edustava.  Joten käännyimme toisen, täysin itsenäisen otoksen puoleen ja löysimme taas täsmälleen saman yhteyden”.

…ja fiksumpiakin vielä!

Uusi brittiläinen tutkimus toteaa miesten, joilla oli lapsena korkea älykkyysosamäärä, käyttävän laittomia päihteitä todennäköisemmin kuin heidän alemman älykkyysosamäärän vastineensa. Tytöt, joilla oli korkea älykkyysosamäärä, käyttivät aikuisena huumeita kolme kertaa todennäköisemmin. Korkea älykkyysosamäärä määriteltiin tuloksena, joka asettuu välille 107-158. Keskiverto on noin 100. Tutkimus julkaistiin Journal of Epidemiology and Community Healthissa.

Mikään tästä ei kuitenkaan tarkoita että kannabiksen käyttäminen mahdollisesti kasvattaisi tai pienentäisi älykkyysosamäärää. Sen sijaan se tarkoittaa, että jotkut suositut stereotypiat meistä ovat perusteettomia.

Sijalla 8: Kaksi kolmannesta seuratuista potilaista korvasi reseptilääkkeet lääkekannabiksella

Monet lääkekannabisaktivistit kertovat anekdootteja potilaista, joiden opiaattipohjaisia kipulääkkeitä on vähennetty tai poistettu korvaamalla niitä kannabiksella. Kuluneena vuonna Berkeley Patients Group selvitti asiaa kyselyllä potilailtaan ja sai selville että kaksi kolmesta oli toiminut juuri niin.

Nimettömässä kyselyssä 66% Berkeley (California) Patients Groupin lääkekannabiskeskuksen 350 asiakkaasta ilmoitti käyttävänsä marihuanaa reseptilääkkeen korvikkeena. Syyksi he ilmoittivat kannabiksen sopivan paremmin oireiden hallintaan vähemmillä sivuvaikutuksella kuin reseptilääkkeet.

Ne, joilla oli kipuoireita, sanoivat kannabiksella olevan vähemmän väärinkäytön mahdollisuuksia opioideihin verrattuna. Toiset sanoivat marijuanan auttaneen pienentämään muiden lääkkeiden annostusta.

Opioidien addiktiopotentiaalista puheenollen…

Sijalla 7: Oxycontin toimii viisi kertaa tehokkaammin ”porttihuumeena” kannabikseen verrattuna

Kieltolain edustajat ovat käyttäneet käsitettä ”porttihuume” jo vuosia pelotellakseen ihmisiä laillistamisesta. Vaikka  jokainen tehty tutkimus selventääkin käsitettä, sillä on vielä omanlainen kaikunsa suurella osalla äänestäjien korvissa. Täytyi siis selvittää mikä huume on todella se, jolla on suurin korrelaatio kovien huumeiden käytön kanssa, ja se ei todellakaan ollut kannabis!

”Ristiviittasimme NSDUH-numeroita sen perusteella, oliko joku koskaan kokeillut marijuanaa. Huomasimme, että vain 1,5% ihmisistä, jotka ovat käyttäneet kannabista, tuli kuukausittaisia kokaiinin käyttäjiä. Vain alle 1% kannabista kokeilleista tuli ekstaasin, crackin, metamfetamiinin, heroiinin, LSD:n tai PCP:n säännöllisiä käyttäjiä. Samaan aikaan 2,9% ihmisistä jotka ovat joskus kokeilleet jotain laillista kipulääkettä tuli säännöllisiä kokaiininkäyttäjiä. Enemmän kuin 1% laillisia kipulääkkeitä kokeilleista tuli ekstaasin, crackin tai metamfetamiinin säännöllisiä käyttäjiä. Ihmisistä, jotka ovat kokeilleet laillisia kipulääkkeitä, tulee kaksi kertaa todennäköisimmin heroiinin, ja kolme kertaa todennäköisemmin LSD:n säännöllisiä käyttäjiä kuin kannabista kokeilleista ihmisistä”.

Mikäli laillistamisen vastustajat edelleen haluavat sinnikkäästi pitää kiinni ajatuksesta että meidän tulisi tehdä kaikkemme estääksemme jotakuta polttamasta ensimmäistä kannabissavuketta ettei heistä tulisi laittomien huumeiden väärinkäyttäjiä, niin on aika kieltää myös Vicodin, Lortab, Lorcet ja Oxycontin, jotka ovat tehokkaita laillisia opioidipohjaisia kipulääkkeitä. Ensimmäinen Vicodin, Lortab tai Lorcet johtaa lähes kolminkertaiseen riskiin joutua ei-kannabiksella aloittaneeksi laittomien huumeiden käyttäjäksi kuin ensimmäinen jointti, tai se riski joka saavutetaan polttamalla jointti joka kuukausi. Ensimmäinen Oxycontin johtaa viisi kertaa todennäköisemmin huumeiden väärinkäyttöön ensimmäiseen jointtiin verrattuna.

Sijalla 6: Huumetestaus on edelleen epäluotettavaa, epätarkkaa, tarpeetonta, tunkeilevaa sekä haitallista

Teetämme kansalaisille huumausainetestin kun epäilemme heitä rikoksesta, kun he hakevat töitä, kun he menevät kouluun tai kun he ovat osallisina onnettomuudessa. Silti marijuanaa koskeva huumetestaus on niin epäluotettavaa ja epätieteellistä, että se on loukkaus kaikkia vapaita ihmisiä kohtaan.

Ensin ovat huumekoirat, joiden poliisi ja oikeus uskovat olevan sukua erehtymättömille tieteellisille välineidelle sen sijaan, että kyseessä on eläin jolla on vaistonomainen tarve miellyttää isäntäänsä.

”Huumeitä ja räjähteitä haistelemalla etsiviin koiriin vaikuttavat niiden käsittelijöiden uskomukset, mahdollisesti aiheuttamalla hiuksenhienoja, tahattomia vihjeitä”, uskovat UC Davisin tutkijat.

Tammikuussa Animal Cognitionissa julkaistussa tutkimuksessa kerrottiin koirakkojen tunnistaneen valheellisesti tuoksun jota ei ollut olemassa yli 200 kertaa, erityisesti silloin kun koiran käsittelijä uskoi tuoksun olevan läsnä.

Seuraavaksi on huumetestaus, joka voi osoittaa virheellistä tulosta peräti joka kymmenennessä testissä.

Indianan osavaltion laboratoriosta on ilmoitettu virheellisia huumeusainetestituloksia. Raportissa ilmoitettiin 200 tuloksen 2000 viranomaisille ilmoitetusta tuloksesta olleen virheellisiä positiivisia tuloksia. Tämä sisältää noin 50 tulosta, jotka olivat raportin mukaan tietoisesti manipuloitu laboratorion työntekijöiden toimesta.

Yksi peruste työntekijöiden testaamiselle on työpaikan turvallisuus. Silti osavaltioissa joissa lääkekannabiksen käyttö on sallittua ja jopa tuhannet ihmiset käyttävät kannabista sallitusti, on nähty vain työhön liittyvien tapaturmien vähenemistä.

Ennen kuin lääkekannabisohjelma alkoi Oregonissa työpaikalla tapahtuneita loukkaantumisia ja sairastumisia jotka johtivat menetettyyn työpäivään, oli 3,4 jokaista 100 kokopäiväistä työntekijää kohti, vuonna 2009 luku oli 2,3 jokaista 100 työntekijää kohti, eli on tapahtunut 32% vähennys. Tapaturmat ja sairaudet ovat vähentyneet 40%, 3,5:stä 2,1:een sataa työntekijää kohti. Kuolemantapaukset ovat vähentyneet 3,3:sta 1,9:ään sataa työntekijää kohti, eli noin 42%

Nämä vähentymiset ovat tapahtuneet sillä välillä kun lääkekannabispotilasrekisteri kasvoi keskimäärin 50% per vuosi.

Toisenlainen törkeä tapa väärinkäyttää huumausainetestejä on tehdä testauksesta perusvaatimus kansalaisen hakiessa toimeentulotukea. Kyseisenlainen laki Floridassa on pistetty jäihin siksi aikaa kun sen perustuslainmukaisuus selvitetään, mutta voimassaollessaan se maksoi Floridalle enemmän kuin sen avulla onnistuttiin säästämään. Sen avulla myös saatiin selville, että hyvin toimeentulevien tulos on vähemmän todennäköisesti positiivinen verrattuna keskivertokansalaisiin.

Department of Central Floridan (DCF) alueella testattiin 40 hakijaa ja vain kaksi huumetestitulosta oli positiivisia, virkamies kertoi. Yhdestä testituloksesta on tehty valitus.
DCF sanoi että se on antanut hakijoille lähetteet klinikoille joissa huumetestaus maksaa 30-35$. Hakija maksaa testauksen itse, ja mikäli tulos on negatiivinen, osavaltio korvaa testauksen.

Näin ollen, DCF:n alueella 38 hakijalle jotka saivat negatiivisen tuloksen, palautetaan 30$ jokaiselle, ja tämä tulee maksamaan veronmaksajille 1 140$.

Samaan aikaan valtio säästää alle 240 dollaria kuuukaudessa evätessään etuudet näiltä kahdelta hakijalta, joille testi antoi positiivisen tuloksen.

Lopuksi, huumetestauksien tahattomat seuraukset alkoivat tulla entistä ilmeisemmäksi. Kannabiksen ollessa huume, joka on vaikeinta salata testeiltä, ihmiset alkoivat kääntyä niiden huumeiden puoleen, jotka on helpompi piiilottaa.

Katsoessani dataa huomasin kuinka aikavälillä 2005-2011 kannabikselle positiivisten huumausainetestituloksten määrä kaikkien työpaikkahuumetestien osalta (ennen työhönottoa, satunnaistestaus ja onnettomuuden jälkeinen testaus) väheni 20% 2,5% 2,4 miljoonasta testistä 2,0%:iin. Se on noin 12 000 kiinnijäänyttä kannabiksenkäyttäjää vähemmän.

Kuitenkin sillä aikaa oksikodonille positiiviset testitulokset kasvoivat 96% kaikesta virtsasta tehdystä testauksesta, vaikkakin näitä testejä tehdään noin kymmenesosa siitä määrästä, mitä tehdään kannabiksen testaamiseksi. Siitäkin huolimatta, että kannabiksen metaboliitteja voidaan havaita virtsassa viikkoja, oksikodonin aineenvaihduntatuotteet poistuvat elimistöstä kahdessa-kolmessa päivässä. Lisäksi satunnaisia positiivisia oksikodoni-testituloksia (1,20%) saadaan noin kaksi kertaa sekä onnettomuuksien jälkeisiä oksikodonipositiivisia (1,80%) tuloksia noin kolme kertaa todennäköisemmin kuin ennen työhönottoa tehdyissä testauksissa (0,65%), joka vihjaa siihen että työhönoton yhteydessä tehtävät testaukset eivät toimi kovin hyvin oksikodonin käyttäjien työpaikalta pois pitämiseen.

Sijalla 5: Kuluneiden viiden vuoden aikana on pidätetty enemmän amerikkalaisia kannabiksen, kuin muiden huumeiden hallussapidosta, vaikka hieman yli miljoonalla ihmisellä on laillinen lupa käyttää kannabista

Kun joku puhuu ”huumesodasta”, muistuta häntä siitä että loppujenlopuksi kyse on ”sodasta kannabista vastaan”.

FBI:lle raportoituja huumepidätyksiä oli kansallisesti 1 638 846, jossa kannabis oli osallisena 52,1% tapauksista. Viime vuonna 51,6% kaikista huumepidätyksistä oli kannabiksen takia, osoittaen lievää kasvua marijuanan osallisuudessa huumepidätuksissä. Edellisen kerran marijuana oli enemmistöedustajana ”huumesodassa” vuonna 1985, kun 55,6% kaikista huumepidätyksistä oli kannabiksen takia.

Kannattaa pitää mielessä että näiden vuosittaisten marijuanapidätysten määrä on edelleen nousussa, siitä huolimatta että olemme vähentäneet pidättämiseen oikeutettujen kannabiksenkäyttäjien määrää antamalla lupia lääkekannabiksen käyttöön käyttäjille, jotka käyttävät sitä eniten.

 Noin 1 – 1,5 miljoonaa ihmistä on laillisesti oikeutettu omassa osavaltiossaan käyttämään lääkekannabista, NORML:in osavaltioiden lääkekannabisrekisterien ja potilasarvioiden pohjalta keräämän datan mukaan. Mikäli arvioidaan yhden käyttäjän käyttävän noin 1 – 1,5 grammaa kannabista päivittäin, ja hinnan olevan noin 320$ unssilta, nämä lailliset kannabiksenkäyttäjät muodostavat 2,3 – 6,2 miljoonan dollarin markkinat vuosittain.

Sijalla 4: Huumetsaari väittää lääkekannabiksen lisäävän nuorten ihmisten kannabiksen käyttöä, huolimatta siitä että teinien kannabiksen käyttö on vähenemässä

Huumetsaari Gil Kerlikowsken suosikkihokema on ollut, miten kutsumalla marijuanaa ”lääkkeeksi” me johdatamme nuoret ajattelemaan sitä vähemmän vaaralliseksi, ja näin ollen sen käyttäjien määrä lisääntyisi.

Tutkimukset ovat osoittaneet mahdollisia yhteyksia osavaltion poltetun lääkekannabiksen sallivilla laeilla ja marijuanan käyttömäärän kasvulla”, kertoo Gil Kerlikowske, National Drug Control Policyn johtaja. ”Ottaen huomioon mitä tiedämme laittomien huumeiden käytön aiheuttamista haitoista, vetoan jokaiseen perheeseen – erityisesti niihin perheisiin, jotka asuvat osavaltioissa joissa on käynnissä poliittisia kampanjoita huumeiden käytön sallimisen puolesta – jotta he tuplaisivat vaivannäkönsä turvatakseen nuorison vakavalta harmilta opettamalla heitä laittomien huumeiden käytön oikeista terveys- ja turvallisuusriskeistä”.

Lääkekannabis on kuitenkin ollut länsirannikolla jo yli 12 vuotta. Vuosien 2003 ja 2009 välillä, sillä aikaa kun yhä useampi osavaltio on hyväksynyt lääkekannabiksen käytön, teinien kuukausittaiset käyttömäärät ovat olleet kansallisesti laskussa.

Itse asiassa yhdessätoista osavaltiosta kolmestatoista  joissa lääkekannabis on ollut sallittua vuodesta 2009, nähtiin  teinien kannabiksen käytössä vähentymistä, ja viidessä osavaltiossa joissa lääkekannabis on ollut sallittua vuodesta 2003 on teinien käytön väheneminen ollut vielä rajumpaa.

Vuodesta 2003 vuoteen 2009 asti Kaliforniassa on teinien kuukausittainen kannabiksenkäyttö ollut vain 0,26%. Coloradossa teinien käyttö on ollut 3,77% samassa ajanjaksossa. Kuitenkin Wyomingissa, osavaltiossa jossa ei lääkekannabis ole sallittua, nähtiin roima kasvu teinien käytössä jopa 5,18%. Vielä pidemmälle katsottuna, vuosiin 1996 ja 1998, kun länsirannikko salli lääkekannabiksen käytön, teinien kannabiksen käyttö oli yleisempää ja on vain vähentynyt ajan saatossa.

Sijalla 3: Amerikkalaiset haluavat oikeasti kysyä presidentiltä kannabiksen laillistamisesta, koska puolet heistä kannattaa sitä

Viime vuoden loppupuolella arvostettu Gallup kysyi amerikkalaisilta mitä mieltä he ovat kannabiksen laillistamisesta.

Tuloksena oli 50% valtakunnallinen tuki laillistamisen puolesta, ja ensimmäinen kerta vuosittain suoritetun kyselyn aikana, kun enemmistö oli laillistamisen puolella. Vain 46% mielestä marijuanan pitäisi pysyä laittomana, ja 4% jätti vastauksen avoimeksi.

Tuki laillistamisen puolesta on suurin länsivaltioissa (55%) ja enemmistö tukee laillistamista maan länsi- (54%) sekä itäosissa (51%). Vain äänestäjät maan eteläosassa vastustivat edelleen laillistamista (44%). Miehet ovat edelleen naisia innokkaampia laillistamaan ( 55% vs. 46%).

Nuoriso tuki laillistamista innokkaasti (62%), samoin demokraatit (57%) ja liberaalit (69%). Ajatus kannabiksen laillistamisesta on myös ottanut tuulta alleen sellaisissa väestöryhmissä, jotka ovat perinteisesti olleet laillistamista vastaan. Verrattuna Gallupin viimevuonna teettämään kyselyyn, etelässä laillistamista tukevien joukko kasvoi 4%, keskilännessä 12% ja 6% 50-64 vuotiaiden keskuudessa, mutta laski 1% 65+ ikäryhmässä. Kannatus kasvoi 6% republikaanien keskuudessa, ja 4% konservatiivien keskuudessa. Marijuanan laillistamisesta on tulossa hyväksyttävä ajatus kaikenlaisten ryhmien keskuudessa.

Presidentti Barack Obama, joka etsii ihmisiltä panosta poliittisiin kysymyksiin, oli järkyttynyt löytäessään…

Whitehouse.gov-sivuston We the People -vetoomusosiosta listan ensimmäiseltä paikalta NORML:in ”Marijuanaa tulisi säännöstella kuten alkoholia” -vetoomuksen, joka on kerännyt yli 42 000 allekirjoitusta. Tarvittiin 5 000 allekirjoitusta 30 päivän aikana jotta siihen vastataan virallisesti: vaadittu määrä täyttyi kolmessa tunnissa.

Kysyessään kansalaisilta videoita poliittisista aiheista, Obamaa kohtasi seuraava järkytys:

Listan ensimmäisenä komeili Law Enforcement Against Prohibitionin 13 842 ääntä (yli 1% kaikista äänistä) kerännyt kysymys:

”Poliisiviranomaisena olen nähnyt miten sota huumeita vastaan on maksanut biljoona dollaria ja tuhansia ihmishenkiä, mutta ei millään tavalla vähennä huumeiden käyttöä. Pitäisikö meidän keskustella marijuanan ja muiden huumeiden laillistamisesta, jotta saataisiin poistettua väkivaltaista rikollisuutta kaduilta? ”

Kaikista 193 060 ihmisestä jotka äänestivät, yli 7% äänesti LEAP:in kysymystä. Se on noin yksi neljästätoista ihmisesta, jotka osallistuivat.

Sijalla 2: Kansallisen syöpäinstituutin draamailut kannabiksen kasvaimia pienentävien vaikutusten takia

Korkean profiilin kiista tieteellisestä luotettavuudesta nähtiin kansallisen syöpäinstituutin kotisivuilla cancer.gov. Kaikki alkoi kun sivuston kannabis- ja kannabinoidiosioon tehtiin yllättävä päivitys:

”Lääkekannabiksen potentiaaliset vaikutukset syöpää sairastaviin ihmisiin sisältävät antiemeettisiä vaikutuksia, ruokahalun stimulaatiota, kivunlievitysta ja helpotusta unen saantiin ja laatuun. Integroivan onkologian harjoittamiseen voi terveydenhuollon tarjoaja suositella lääkekannabista, ei vain oireiden hallintaan, vaan myös sen mahdollisten suorien antitumoraalisten (kasvaimia pienentävien) vaikutusten takia.

Kannabinoidit voivat aiheuttaa antitumoraalisia vaikutuksia eri keinoin, kuten aiheuttamalla solukuolemaa, estämällä solujen kasvua sekä estämällä kasvaimen angiogeneesiä (verisuonten uudismuodostus) sekä etäpesäkkeiden syntyä. Kannabinoidit näyttävät tappavan syöpäsoluja, mutta eivät vaikuta niiden muuntumattomiin kollegoihinsa, ja saattavat jopa suojella näitä solukuolemalta. Nämä yhdisteet ovat aiheuttaneet apoptoosia (ohjelmoitua solukuolemaa) glioomasoluilla, sekä regressiota hiirien ja rottien glioomakasvaimissa ”.

Sitten näytti siltä, että joku painosti instituuttia päivittämään sivustonsa vastaamaan paremmin hallituksen kieltolakilinjaa. Edellä mainittu poistettiin ja korvattiin seuraavalla:

”Mahdollisiin kannabiksen lääkkeellisiin hyötyihin syöpää sairastavilla kuuluu antiemeettiset vaikutukset, ruokahalun stimulaatiot, kivunlievitys ja unen laadun parantuminen. Vaikka käytännön mallit puuttuvat, näyttää siltä että potilaista välittävät lääkärit määräävät kannabista oireiden helpotukseen ”.

Tämän jälkeen instituutti päivitti sivuston ”kliiniset tutkimukset” osion alleviivatakseen taas antitumoraalisia vaikutuksia:

”Eräässä hiirillä ja rotilla tehdyssä tutkimuksessa saatiin viitteitä kannabinoidien suojaavasta vaikutuksesta kehittyviä kasvaimia vastaan. Hyvänlaatuisten kasvaimien (polyypit ja adenoomat) rotilla havaittiin vähenevän tietyissä elimissä (rintarauhanen, kohtu, aivolisäke, kives ja haima). Kannabinoidit voivat aiheuttaa antitumoraalisia vaikutuksia eri keinoin, kuten induktoimalla solukuoleman, estämällä solujen kasvua ja estämällä verisuonten sekä etäpesäkkeiden syntymistä. Kannabinoidit näyttävät tappavan syöpäsoluja, mutteivät vaikuta niiden muuntumattomiin kollegoihinsa ja saattavat jopa suojella näitä solukuolemalta”.

Sijalla 1: Coloradon 5 ng/ml rattijuopumusrajaehdotus kuihtuu kasaan uuden tutkimuksen tukiessa korkeampaa rajaa säännöllisille käyttäjille

Huumetesteihin puututtiin sijalla kuusi, mutta ykköspaikan vie havainnollistava esimerkki siitä, miten tiede ja tieteelliset menetelmät voivat konkreettisesti muuttaa kieltolakia.

Coloradossa oli ehdotettu rattijuopumusrajaksi 5 nanogrammaa THC:ta millilitrassa verta. Eli siis, mikäli saat testissä tulokseksi yli 5 ng/ml, olet automaattisesti syyllinen rattijuopumukseen, välittämättä siitä, oletko ollut varsinaisesti päihtynyt vai et.

Luonnollisesti monet lääkekäyttäjät valittivat Coloradon viranomaisille, etteivät he pysty lääkekäyttönsä takia ikinä läpäisemään tuota rajaa. Lisäksi useimmat heistä ovat kehittäneet sietokykyä kannabiksen päihdyttäville vaikutuksille jonka ansiosta he pystyvät ajamaan autoa ongelmitta, samalla tavalla kuin lääkepaketeissa oleva varoitus ”ennenkuin tiedät kuinka lääke X sinuun vaikuttaa, älä aja autoa” sanoo.

Denverin WestWordin ”kannabiskriitikko” William Breathes, päätti kokeilla  ja pidättäytyi kannabiksen käytöstä valvotuissa olosuhteissa. Kuudentoista tunnin ja yöunilta heräämisen jälkeen, oletettavasti puhtaana ja raittiina, Breathesin tulokseksi tuli 13 ng/mL. Tämän empiirisen raportin tulos oli hetkessä jokaisessa Denverin mediassa, ja se myös tuki uusimpia tieteellisiä tutkimustuloksia:

” Veren 2-3 ng/ml THC-pitoisuus lähiaikaisen kannabiksen käytön (polttaminen viimeisen kuuden tunnin sisällä)  indikaattorina, kuten Huestis et al on suositellut, on ilmeisen pätevä vain satunnaisille käyttäjille. Päivittäiskäyttäjillä voidaan tavata suurehkojakin konsentraatioita verestä vaikka edellisestä käyttökerrasta olisi enemmän kuin 24 tuntia.  Näinollen, pitkään jatkuneen käytön seurauksena vereen kertyneitä konsentraatioita aikaisemmilta käyttökerroilta voi olla vaikea erottaa satunnaiskäyttäjän akuutista päihtymyksestä”.

Kannabisuutiset haluaisi nostaa esille vielä yhden uutisen, ja toivottaa tätä myöten lukijoille onnellista uutta vuotta 2012!

Jokerisijalla: Kuinka hamppu pääsi pilveen – kannabiksen genomi kartoitettu

Kanadalainen tutkimusryhmä on onnistunut jakamaan Cannabis sativan geenit sekvensseihin ja päässyt tarkastelemaan tämän monikäyttöisen kasvin sisintä. Näin paljastuivat ne muutokset, joiden seurauksena syntyivät kasvin lääkitsevät sekä päihdyttävät ominaisuudet.  Tutkimuksessa vertailtiin toisiinsa lääkekäyttöön jalostettua Purple Kush-kantaa sekä Suomessa siementuotantoon jalostettua Finolaa. Kasvissa tapahtuneet geneettiset muutokset ovat todennäköisesti tuhansien vuosien ihmisen kanssa vietetyn yhteiselon seurauksena tapahtuneen jalostuksen tulosta. Löydön avulla toivotaan saavutettavan lisätietoa koskien kasvin erilaisia hyötykäyttömahdollisuuksia, sekä eri tarkoituksiin sopivien lajikkeiden jalostusta.

Lähteet:

Russ Belville / The NORML Stash Blog

Kannabisuutiset – Kuinka hamppu pääsi pilveen: kannabiksen genomi kartoitettu





Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Viisi asiaa, joita media ei halua sinun tietävän kannabiksesta

2 10 2009

Tuoreimmat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kannabis ei tuhoa aivojasi, eikä se aiheuta keuhkovaurioita tupakan tavoin – mutta näitä faktoja et kuule perinteisistä uutisista.

Tiedelehti Science julkaisi lähes neljä vuosikymmentä sitten New Yorkin yliopiston sosiologi Erich Gooden artikkelin, jossa kerrottiin median osallisuudesta kannabiksen kieltolain ylläpitämiseen.

Hänen mukaansa ”Testit ja kokeet, joissa keskitytään esittelemään kannabiksen käytön tuhoisaa vaikutusta, saavat valtaisan huomion mediassa ja niiden johtopäätökset hyväksytään valtaväestössä faktoina. Mutta sitten kun nämä tutkimukset kumotaan huolellisesti, tai jos myöhemmät löydökset ovat ristiriidassa alkuperäisväitteiden kanssa, sitä ei huomioida lainkaan.”

Katsaus nykypäivän valtavirtamediaan osoittaa, että vain vähän on muuttunut. Uutiskanavat antavat yhä vain vähän painoarvoa tieteellisille tutkimuksille, jotka horjuttavat Yhdysvaltain hallituksen pitkäaikaista huumepropagandaa. Pahimmissa tapauksissa ne jätetään täysin vaille huomiota.

Seuraavaksi esittelemme viisi viimeaikaista tarinaa, jota nykypäivän media ei halua sinun tietävän kannabiksesta:

schizophrenia_258785

1. Kannabiksen käytöllä ei ole yhteyttä skitsofreniaan

Parin viime vuoden aikana kansainvälinen media on kernaasti julkaissut tutkimustietoa, jonka mukaan kannabiksen käytöllä on yhteys mielenterveyden ongelmiin.

Kenties kaikista näkyvimmin kerrottiin vuoden 2007 raportista, jonka mukaan kannabis ”voi lisätä riskiä psykoosihäiriöihin myöhemmin elämässä 40 prosentilla”. Tätä korostivat etenkin Yhdysvaltain huumevastaiset virastot.

Onko siinä siis perää, että kannabiksen käyttö lisää mielisairauksia? Ei laisinkaan, kertoo heinäkuinen tutkimusartikkeli Schizophrenia Research -lehdessä.

Brittiläisen Keelen yliopiston lääketieteellisen koulukunnan tutkijat vertasivat kannabiksen käytön ja skitsofreniatapausten suhdelukua Briteissä vuosien 1996 ja 2005 välillä. Tutkijoiden mukaan ”skitsofrenian ja psykoosien esiintyvyys ja yleisyys olivat joko vakaita tai laskusuunnassa” kyseisen ajanjakson aikana, vaikka kannabiksen käyttö kansalaisten keskuudessa oli noususuhdanteessa.

”Skitsofreniadiagnoosien ja psykoosien odotettu nousu ei toteutunut yli 10 vuoden ajanjaksolla”, tutkijat päättelivät. ”Tämä tutkimus ei siten tue erityistä syy-yhteyttä kannabiksen käytön ja psykoottisten häiriöiden välillä. – – Tämä tukee aiempia olettamuksia, joiden mukaan kannabiksen käyttäjien määrän kasvu ei aiheuta mielenterveysongelmien lisääntymistä”.

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä muutama kansainvälinen uutistoimisto on raportoinut tutkimuksesta. Sen sijaan yksikään yhdysvaltalainen (tai suomalainen -toim.huom.) uutiskanava ei ole julkaissut tutkimusta.

keuhkot

2. Kannabiksen savu ei vaurioita keuhkoja kuten tupakka

Kaikki tietävät, että pilvenpoltto on ainakin yhtä vaarallista, ellei jopa vaarallisempaa keuhkoille kuin tupakointi. Vai mitä?

No ei ole, kertoo uusiseelantilainen tutkimus elokuulta European Respiratory Journalissa.

Uusiseelantilaisen Otagon yliopiston tutkijat vertasivat kannabiksen ja tupakan polttamisen vaikutuksia keuhkojen toimintaan yli 1000 aikuisella.

He raportoivat: ”Kumulatiivinen kannabiksen käyttö assosioitui suurempaan vitaalikapasiteettiin (se määrä ilmaa, joka voidaan voimakkaasti puhaltaa ulos täysistä keuhkoista), keuhkojen kokonaistilavuuteen, toiminnalliseen loppukapasiteettiin (keuhkoissa oleva ilmamäärä passiivisen uloshengityksen lopussa) sekä jäljelle jäävään tilavuuteen.”

”Kannabiksella todettiin yhteys myös suurempaan hengitysteiden vastustuskykyyn, mutta ei uloshengityksen tilavuuteen sekunnin mittauksella (maksimimäärä ilmaa, joka voidaan puhaltaa ulos ensimmäisen sekunnin aikana vitaalikapasiteettitestissä), nopeutetun uloshengityksen suhdelukuun tai siirtokertoimeen. Sitä vastoin tupakan käyttöön liitettiin alempi uloshengityksen tilavuus (sekunnin mittaus), alempi nopeutetun uloshengityksen suhdeluku, alempi siirtokerroin sekä suurempi staattinen keuhkotilavuus, mutta ei hengitysteiden vastustuskyky.”

Heidän loppupäätelmänsä oli, että ”Kannabiksella näyttäisi olevan tupakkaan verrattuna erilaiset vaikutukset keuhkoihin”.

Kuten ennustaa voi, tiedemiesten ”epämiellyttävä totuus” ei saanut palstatilaa yhdessäkään mediassa.

brains

3. Kannabiksen käyttö ei vahingoita, vaan voi jopa suojata aivoja

Tuhoaako pilvenpoltto aivosoluja? Alkoholi varmasti tuhoaa, ja monet kannabislainsäädännön muuttamista vastustavat tahot väittävät, että kannabiksen tuhoisat vaikutukset aivoihin olisivat jopa pahemmat. Ovatko he oikeassa?

Eivät, ainakaan tänä kesänä ilmestyneen Neurotoxicology and Teratology -julkaisun artikkelin mukaan.

Kalifornian yliopiston tutkijat San Diegossa tutkivat valkoisen aineen eheyttä nuorilla, joilla on historiaa ylenpalttisen juopottelun tai kannabiksen käytön osalta. Raportin mukaan alkoholin suurkuluttajilla (pojat jotka joivat yli viisi annosta, tytöt jotka joivat yli neljä annosta kerralla) näkyi vaurioita valkoisessa aineessa kahdeksalla aivojen osa-alueella.

Sen sijaan alkoholin suurkuluttajilla, jotka käyttivät myös kannabista, näkyi vähemmän vaurioita seitsemällä alueella kahdeksasta.

”Juopottelijat, jotka käyttivät myös kannabista, eivät näyttäneet yhtä yhdenmukaisia poikkeamia verrattuna raittiisiin, kuten pelkkien juopottelijoiden ryhmässä oli”, tutkijat päättelivät. ”On mahdollista, että kannabiksella saattaa olla joitakin hermoja suojelevia ominaisuuksia, kun kyse on alkoholiin liittyvän hapettavan stressin tai glutamaatin tai vastaavien aineiden aiheuttamien hermosolukuolemien vähentämisistä”.

Tähän päivään mennessä, ainoastaan kourallinen Yhdysvaltojen uutiskanavista (eikä yksikään suomalainen -toim. huom.) on raportoinut tutkimuksesta.

gate

4. Kannabis on päätepysäkki, ei niinkään portti koviin huumeisiin

Hälyttävät väitteet siitä, että kannabiskokeilut väistämättä johtavat muiden laittomien huumeiden käyttöön jatkuvat yhä mediassa, vaikka tilastotiedot osoittavat, että valtaenemmistö kannabiksen kokeilijoista ei koskaan siirry esim. kokaiinin tai heroiinin käyttäjiksi.

Tämän lisäksi, on valmistumassa uusi tutkimus, jonka mukaan kannabis saattaa myös hillitä käyttäjän halua siirtyä ns. koviin huumausaineisiin.

Neuropsychopharmacologyn kesäkuun numerossa pariisilaiset tutkijat päättelivät, että suullisesti nautittu THC eläimillä hillitsi taipumusta opiaattiriippuvuuteen.

Lisäksi tänä kesänä, New Yorkin osavaltion Psykiatrisen instituutin tutkijat raportoivat American Journal on Addictions -julkaisussa, että vieroitushoitopotilaat, jotka käyttivät kannabista ajoittain, pysyivät todennäköisemmin mukana opiaattihoidossa loppuun saakka.

Vaikka lehdistötiedote ensinmainitusta tutkimuksesta julkaistiin physorg.comissa heinäkuun seitsemäntenä, kumpikaan näistä tutkimuksista ei saanut huomiota valtamediassa.

hasispiikki

5. Hallituksen kannabiksenvastaiset mainokset eivät hillitse, vaan ennemminkin kannustavat kannabiksen käyttöön

Tokihan monet meistä tietävät, että Yhdysvaltain hallituksen 2 miljardin dollarin mainoskampanja kannabista vastaan epäonnistui vakuuttamaan katsojat kannabiksen haitallisuudesta, mutta kukapa olisi arvannut, että tulokset olivat näinkin huonoja?

Health Communication -julkaisun verkkoartikkelin mukaan Pennsylvanian yliopiston Annenbergin tiedonvälityksen laitoksen kyselytutkimus osoittaa, että hallituksen yleisötiedotteet vain kannustivat kannabiksen käyttöön.

Tutkijat mittasivat yli kuudensadan 12–18-vuotiaan nuoren asenteita sen jälkeen, kun he olivat katsoneet 60 hallituksen rahoittamaa kannabisvastaista mainosta televisiosta.

He kiinnittivät huomiota erityisesti siihen, oliko kannabisaiheisen kuvaston käyttäminen (marihuanasavukkeiden käsittely, kannabiksen polttamisen kuvaaminen) yhteydessä katsojien kannabiksen käytön rohkaisemiseen.

Viestit, joissa kuvattiin teinejä yhdistettynä kannabikseen, olivat ”selvästi vähemmän tehokkaita kuin muut”, tutkijat kertovat.

”Mainosten kannabiskohtausten negatiivinen vaikutus ei poistu, vaikka mukana olisikin voimakkaita kannabiksenvastaisia argumentteja, ja vaikutus koskee etenkin nuorisoryhmiä, jotka usein ovat tällaisten kannabisvastaisten mainosten kohderyhmää (varsinkin korkean riskin nuoret)”, tutkijat päättelivät. ”Näille nuorille kannabisvastaiset mainokset eivät välttämättä ole hyvä strategia”.

Lienee tarpeetonta sanoa, että yksikään valtamedian uutiskanava – varsinkaan ne, jotka lahjoittivat mainosaikaa useille näistä ahdistavista mainoksista – ei ole julkaissut tätä tutkimusta.

Lähde:

http://www.alternet.org/media/142815/5_things_the_corporate_media_don%27t_want_you_to_know_about_cannabis





Dekriminalisoikaa kannabis

15 06 2009

Los Angeles Timesissa julkaistun alkuperäistekstin kirjoittaja Marie Myung-Ok Lee opettaa Brownin yliopistossa ja työstää kirjaa väärinkäytöksistä lääketieteessä.

book_bag_11_medium

Sain juuri puhelimessa hasisvoin reseptin. En saanut sitä diileriltäni, vaan Harvard Medical Schoolin psykiatrian emeritusprofessorilta Lester Grinspoonilta. Enkä ottanut reseptiä bileet mielessä, vaan 9-vuotiasta poikaani varten, joka kärsii autismista, levottomuudesta ja ruoansulatusvaivoista. Noita kaikkia vaivoja kannabiksen psykoaktiiviset ja analgeettiset ominaisuudet auttavat. En antaisi sitä lapselleni, jos en uskoisi sen turvallisuuteen.

Törmäsin kannabikseen etsiessäni turvallisempia vaihtoehtoja voimakkaille antipsykoottisille aineille, kuten Risperdal, joita tyypillisesti määrätään lasten autismiin ja käytösongelmiin.

Näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen aivoihin ei ole juurikaan tutkittu. Ei  myöskään niiden vaikutuksia autismiin, häiriöön, jonka biokemialliset mekanismit tunnetaan huonosti. Mutta riskit kyllä ovat hyvin dokumentoituja. Ne ovat saaneet lääkehallinnon vaatimaan tuotteisiin korkeimman tason ”musta laatikko” -varoitusmerkinnät mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat mm. pysyvä Parkinsonin tautimainen tärinä, aineenvaihdunnan häiriöt ja kuolema. Liittovaltion lääkehallinnon asiantuntijat kehottivat viime vuonna lääkäreitä käyttämään suurta varovaisuutta määrätessään näitä aineita lapsille, koska nämä ovat kaikkein alttiimpia sivuvaikutuksille.

Angel with vaporizer and cannabis flag

Elän Rhode Islandilla, yhdessä yli tusinasta lääkekannabisosavaltiosta. Tämä tekee kannabiksen antamisesta pojallemme hänen lääketieteelliseen tilaansa laillista. Mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Emme voi ottaa sitä mukaan, kun menemme kylään isoäidin luo Minnesotaan.

Vaikka emme rikokaan lakia, mietin usein mitä naapurimme ajattelisivat, jos tietäisivät että poikamme saa ainetta, jota yleensä pidetään ”viihdehuumeena”. Kannabikseen on pitkään liittynyt laittomuuden vaarallinen sivumaku, ”ruohohulluus” ja ulkomaiset huumekartellit. Kuitenkin vuonna 1988 huumeviraston tuomari Francis L. Young, kaksi vuotta kestäneiden kuulemisten jälkeen, sanoi kannabista ”erääksi turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista, joita ihmiskunta tuntee – – tiukan lääketieteellisessä mielessä kannabis on huomattavasti turvallisempaa kuin monet ruoka-aineet, joita yleisesti käytämme.”

Sen lisäksi, että se auttaa poikani kaltaisia ihmisiä, syitä kannabiksen laillistamiseksi liittovaltion tasolla on lukuisia. Todisteita aineen kipua lievittävistä ominaisuuksista, sekä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja kuihtumisen helpottamisesta on laajalti. Tulevat tutkimukset voivat löytää vielä paljon tärkeitä hoidollisia kohteita.

Kannabiksen vetäminen mukaan huumesotaan on osoittautunut typeräksi – ja kalliiksi. Pitämällä kannabis laittomana ja hinnat pilvissä, laiton yhdysvaltalainen möyhyraha ylläpitää murhaavia huumekartelleja Meksikossa ja muualla. Itse asiassa, nähtyäni miten sijainti laittomien marihuanaviljelmien lähellä vaikutti pieneen meksikolaiskylä Alamosiin, jossa mieheni vietti suurimman osan lapsuudestaan, olin vakuuttunut että en koskaan halua ottaa osaa tuohon väkivallan talouteen.

Cannabis_Specimen_6743

Koska meillä Rhode Islandilla ei ole Kalifornian tapaan lääkekannabisapteekkeja, potilaan tulee hakea lääkekannabislupaa, ja sen jälkeen löytää keino kannabiksen hankkimiseksi. Me pyristelimme aikamme epätietoisina, kunnes viimein tapasimme paikallisesta puutarhaoppilaitoksesta valmistuneen henkilön, jonka kanssa sovimme poikamme lääkekannabiksen toimittamisesta. Mutta alamaailman hämärät puolet on huomioitava, ja ottaen huomioon nykyisen talousromahduksen, kasvattajamme saa olla varuillaan ettei joudu ryövätyksi.

Kannabiksen laillistaminen ei ainoastaan poistaisi tämän maanalaisen talouden kannusteita, se myös mahdollistaisi aineen verottamisen alkoholin ja tupakan tapaan. Väärinkäytön vaara on aina olemassa, kuten millä tahansa aineella, mutta toksikologia ei ole kyennyt esittämään tappavaa annosta realistisilla käyttömäärillä. Itse asiassa DEA:n tuomari Young mainitsi vuonna 1988 myös, että ”on arvioitu, että käyttäjän tulisi teoreettisesti nauttia – – lähes 700 kiloa marihuanaa 15 minuutin aikana aiheuttaakseen kuolettavan vaikutuksen.” Se ei myöskään ole fyysisesti addiktoivaa, kuten päivittäiset juhlamokkakupposesi. Tämän kuka tahansa kofeiinivieroituspäänsärystä kärsinyt voi todistaa.

Vaikka kannabiksen demonisointi on jatkunut vuosikausia, se ei ole ollut laitonta Yhdysvalloissa kovinkaan kauaa. Hamppukasvi kriminalisoitiin liittovaltion tasolla vuonna 1937, paljolti yhden miehen eli Harry Anslingerin, toimien ansiosta. Hän levitteli keltaiseen lehdistöön räikeitä sensaatiotarinoita murhista ja kauheuksista, joita väitetysti suoritettiin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Kannabis oli listattuna USA:n lääkeluettelossa vielä vuonna 1941, yleisenä ja hyödyllisenä lääkkeenä päänsärkyyn, depressioon, kuukautiskipuihin ja hammassärkyyn. Lääkeyhtiöt pyrkivät kehittämään yhä voimakkaampia ja voimakkaampia lajikkeita.

LaGuardia

Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia nimitti kiellolle epäileväisenä komitean suorittamaan ensimmäisen laajan tutkimuksen kannabiksen tosiasiallisista vaikutuksista. Tutkimus selvitti, että huolimatta hallinnon kiihkeistä väitteistä, kannabis ei aiheuttanut mielisairautta tai toiminut porttihuumeena. Tutkimus ei löytänyt tieteellisiä syitä aineen kriminalisoinnille. Vuonna 1972 presidentti Nixonin nimittämä Shaferin komissio tuli samoin siihen johtopäätökseen, että kannabis olisi uudelleenlaillistettava.

Molemmat viralliset suositukset ohitettiin, ja sen jälkeen miljardeja dollareita on tuhlattu kiellon ylläpitämiseen. Poliittinen analyytikko Jon Gettman on vuoden 2007 raportissaan ”Menetetyt verotulot ja muut kannabislakien kustannukset” arvioinut, että Yhdysvaltojen lainvalvonnan vuosittaiset kulut kannabiksen laittomuuden takia ovat 10,7 miljardia dollaria.

Oli mieltä rohkaisevaa kuulla Kalifornian kuvernööri Schwarzeneggerin äskettäinen kehotus ainakin muiden valtioiden dekriminalisaatiokokemusten tutkimiseksi, ja avoimen keskustelun aloittamiseksi. Ja ottaen huomioon aidot vaarat, jotka maatamme uhkaavat, oikeusministeri Holderin ilmoitus siitä, että liittovaltio ei enää aio suorittaa ratsioita laillisiin kannabisapteekkeihin, oli erittäin järkevä siirto.

Kannabiksen dekriminalisointi on looginen seuraava askel.

Lähde:

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/decriminalize-marijuana/