Connecticutin budjettivaje voi auttaa kannabislakien uudistamista

14 02 2009

Kaksi merkittävää lainsäätäjää ajaa kannabislakien uudistusta Connecticutin osavaltiossa, ja nyt heillä on potentiaalinen uusi liittolainen: budjetin alijäämä.

286px-map_of_usa_ctsvg

Senaattori Toni Harp, vaikutusvaltaisen määrärahakomitean puhenainen, ja senaatin enemmistön johtaja Martin Looney toivovat talousargumentin menestyvän siinä missä muut argumentit ovat epäonnistuneet eli vakuuttamaan hänen kollegansa siitä, että kannabiksen käyttäjien syyttäminen ja rankaiseminen on kulu, johon osavaltiolle ei ole enää varaa.

”Meidän täytyy ottaa vahva katsanto sen suhteen, mitä haluamme maksaa osavaltiona”, sanoi Harp (D-New Haven), joka on Looneyn tukena puolustamassa esitystä, joka rankaisi kannabiksen vähäisestä käytöstä sakolla rikossyytteiden sijaan.

”Resurssien tuhlaaminen tällaiseen pieneen ongelmaan ei ole hyvää käyttöä ihmisten rahoille.”

Kukaan ei esitä kannabiksen laillistamista, mutta Harp ja Looney haluavat nähdä pienten määrien hallussapidon – unssi, alle 28,5 grammaa – dekriminalisoituna aivan kuten tapahtui Massachusettsissa marraskuussa. Jos esitys hyväksytään, kannabiksen hallussapidosta annetaan pikasakko ja tulojen mukaan porrastettu sakko rikossyytteiden sijaan. Jointin polttamisesta kiinnijääminen vastaisi siis pientä tai kohtuullista ylinopeutta.

”Massachusettsin kokemukset osoittavat, että kansa taitaa olla edellä vaalein valittuja edustajiaan tässä asiassa,” Looney sanoi.

Harvardissa tehty tutkimus osoitti, että Massachusettsin poliisi tuhlasi noin 30 miljoonaa dollaria vuodessa harmittomien kannabiksen käyttäjien pidättämiseen ja tutkimiseen.

Connecticutin lainsäätäjät harkitsevat myös esitystä, joka kaventaisi huumeista vapaata aluetta koulujen lähellä. Osavaltion lain mukaan mikä tahansa huumeisiin liittyvä aktiviteetti, joka tapahtuu 1500 jalan (457 metrin) päässä koulusta, päiväkodista tai vastaavasta, tuomitaan aina kovemmin rikosoikeudellisin perustein. Kriitikot sanovat, että laki epäreilusti syrjii kansalaisia, jotka asuvat kaupungissa tai tiheään asutuissa lähiöissä.

Tämän kaltaiset askeleet, vaikkakin pienessä mittakaavassa, edustavat huumesodan uutta linjausta. Perinteisesti keskustelua ovat hallinneet vaatimukset kovemmista tuomioista ja tuomioiden kohtuullistaminen on aiemmin liitetty libertaariseen filosofiaan tai huoliin rodullisesta syrjinnästä.

”Aiemmin se oli enemmän rodullinen kysymys”, sanoi LaResse Harvey, Hartfordissa perustetun Parempi tie säätiön (A Better Way Foundation) politiikkajohtaja, joka kannattaa hoitoa vankilan sijaan huumerikollisille. ”Tänä vuonna se onkin taloudellinen kysymys.”

”Talouskriisi on todellinen tilaisuus huumelakien uudistamiseen”, lisäsi Clifford Thornton, Efficacyn, voittoa tuottamattoman sosiaalisia ongelmia ratkovan ryhmän, puheenjohtaja. ”Kulut ovat tähtitieteelliset.”

Näiden kulujen laskeminen voi olla vaikeaa. Elokuussa lainsäädännöllisen tutkimuksen virasto julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 2007 oli noin 10 000 syytettä kontrolloitujen aineiden hallussapidosta, mukaan lukien alle neljän unssin kannabiksen hallussapito. Noin 35 prosenttia tapauksista johti tuomioon. Ensimmäistä kertaa rikoksen tehneet voivat saada vuoden vankeutta tai 1000 dollarin sakot tai molemmat. Vakavammat rikokset voivat johtaa viiden vuoden vankilatuomioon tai 3000 dollarin sakkoihin tai molempiin.

Kriitikkojen mukaan kyseessä on muutakin kuin raha. ”Aloitamme tässä tien jolta ei ole paluuta”, sanoi Anthony Salvatore, Cromwellin poliisipäällikkö ja Connecticutin poliisipäälliköiden yhdistyksen lainsäädännön yhteyshenkilö. ”Jos he aikovat laillistaa kannabiksen niin heidän pitäisi kertoa se… ja voimme käydä keskustelua sen ympärillä.”

22 osavaltiota on hyväksynyt jonkin asteisen kannabiksen dekriminalisaation. Uusimpien joukossa Massachusetts, jossa rikossyytteiden sijaan kannabiksen hallussapidosta tai käytöstä tulee 100 dollarin pikasakko.

”Olemme yrittäneet hoitaa huumeongelmaa yli 30 vuotta vankilajärjestelmän kautta ja se ei vaikuta kovin tehokkaalta mitä tulee vähäiseen huumeiden käyttöön”, sanoi osavaltion edustaja Michael Lawlor (D-East Haven), lainsäätäjien laillisuuskomitean jäsen.

Itse asiassa Connecticutin lainsäätäjät ovat ottaneet joukon askelia vuosien aikana löytääkseen sopivamman tavan rangaista pienen mittakaavan kannabiksenkäyttäjiä, Lawlor sanoi. Todellisuudessa muutama ihminen joutuu pienten määrien hallussapidon takia vankilaan. Monet lähetetään kunnanoikeuteen, missä heidät vaaditaan suorittamaan yhteiskuntapalvelua ja käymään säännöllisesti huumetesteissä.

”Meillä on huumeoikeus, meillä on vieroitusohjelmia, meillä on kunnanoikeuksia”, Lawlor sanoi. ”Jo ainakin 10 vuoden ajan Connecticutissa… ajattelevimmat lainsäätäjät molemmista puolueita ovat ymmärtäneet, miten tärkeää on kääntää suunta ja lopettaa väkivallattomien rikollisten laittaminen vankilaan, ja sen sijaan painottaa vastuullisuutta ja kuntoutusta.”

Mutta myös kunnanoikeudet maksavat. Sitten on vielä kulut, mitkä tulevat harmittomien tapausten tutkimisesta. ”Meidän täytyy edelleen maksaa poliisille raporttinsa kirjoittamisesta. Meidän pitää edelleen maksaa tapauksen käsittelystä ja tuomioista”, sanoi Lorenzo Jones, Paremman tien puheenjohtaja. ”Näkisin mieluummin paikalliset viranomaiset käyttämässä resurssejaa ratkaisemattomiin rikoksiin tai rikoksiin, joilla on uhri tai uhreja.”

Mikä tahansa, mikä helpottaa painetta jo ennestään rasitetussa oikeusjärjestelmässä, on plussaa, sanoi Harp. Poliisi, syyttäjät ja ehdonalaisvalvojat käyttävät mieluummin aikaansa keskittymällä väkivaltaisiin rikollisiin ja kovien huumeiden välittäjiin, hän jatkoi.

Harp sanoi toivovansa, että esitys kerää kannatusta lainsäätäjien keskuudessa vaikkakin se tullee saamaan yhden esteen republikaanikuvernööri M. Jodi Rellistä, joka kaksi vuotta sitten käytti veto-oikeuttaan ja hylkäsi esityksen.

”Olemme katsoneet tätä asiaa monelta eri kantilta vuosien aikana”, Harp sanoi. ”Selvä enemmistö ihmisistä on sitä mieltä, että harmittomat käyttäjät eivät rikollisia… Minun tuntemukseni määrärahakomitean jäsenenä on, että meillä ei ole enää varaa rikosoikeudelliseen rankaisuun.”

Efficacy sponsoroi tapahtumaa huumepolitiikasta helmikuun 4. Connecticutin osavaltion yliopistolla. Puhujina on lainsäätäjiä, akateemikkoja ja aktivisteja.

Courant-lehden kysely kannabiksen laillistamisesta (14.2. 87,4 % 1595 vastaajasta kannattaa laillistamista): http://www.courant.com/news/politics/hc-marijuana0126-poll,0,4194708,post.poll

Lähde:

http://www.courant.com/news/politics/hc-mjdecrim0126.artjan26,0,7411551.story





Britannian kannabissekaannus

4 02 2009

Britannian hallituksen päätös uudelleenluokitella kannabis on epälooginen ja toimimaton. Mutta sillä voi olla myös positiivisia seuraamuksia.

Mikä sekasotku kannabiksen uudelleenluokittelu onkaan ollut, mutta ehkä se on hyvä asia. Luokittelu alkoi Britanniassa 1971 huumeiden väärinkäytön lain nojalla ja kannabis luokiteltiin B-luokkaan. Se on keskimmäinen luokitus, johon kuuluu myös mm. amfetamiini ja Ritalin ja tämän ryhmän aineiden hallussapidosta voi seurata viiden vuoden vankilatuomio. Vuonna 2004 David Blunkett laski kannabiksen luokitusta C-luokkaan, joka on alin luokitus ja tämän ryhmän aineiden hallussapidosta voi seurata kahden vuoden vankilatuomio.

Syitä luokan muutokseen oli monia ja pääasiallinen syy oli se, että kannabiksen aiheuttamat haitat ovat selvästi pienempiä kuin muiden B-luokkaan kuuluvien aineiden. Monet poliisit kertoivat, että heidän aikansa käytettäisiin paljon tehokkaammin hyödyksi vaarallisempien huumeiden torjunnassa ja että yhteiskunnalle koitui paljon vahinkoa kannabiksen kieltolakiin liittyvän rikollisuuden vuoksi. Julkisesti oli hätäännystä siitä, että käyttö lisääntyisi luokittelun alentamisen myötä, mutta todisteet muista maista viittasivat päinvastaiseen. Tämä oletus osoittautui täysin oikeaksi ja kannabiksen käyttö todellakin väheni.

jacqui-smith-192_672964eMitä sitten tapahtuikaan? Toukokuussa 2008 Jacqui Smith ilmoitti haluavansa kumota päätöksen ja palauttaa kannabiksen B-luokkaan. Hän sanoi olevansa huolestunut todisteista, joiden mukaan kannabiksen polttaminen on yhdistetty skitsofreniaan sekä skunkin ja muiden ”voimakkaiden” kannabiksen muotojen lisääntyneestä tarjonnasta.

On olemassa todisteita yhteydestä skitsofreniaan, mutta sairastuneiden ihmisten lukumäärät ovat erittäin pieniä, mahdollinen riski pieni ja korrelaation syy on vielä tuntematon (esimerkiksi ihmiset, jotka perinnöllisesti kehittävät skitsofrenian, ovat herkemmin itselääkitsemässä itseään kannabiksella). Osa tutkimuksesta ehdottaa, että ei ole olemassa yhteyttä ja että ihmiset, joilla on todettu ”kannabispsykoosi”, olisivat kehittäneet samat oireet joka tapauksessa, mutta syyttävät huumetta. Tämän pohjalta onkin erittäin mielenkiintoista tietää, että 50-luvulta lähtien kannabiksen käyttö on lisääntynyt todella merkittävästi, mutta skitsofreniaa ei silti esiinny aikaisempaa enempää.

Katso myös uutinen kannabiksen ja skitsofrenian yhteydestä : https://kannabisuutiset.wordpress.com/2008/11/12/tutkimus-selventaa-kannabiksen-ja-skitsofrenian-yhteytta/

Kuinka hallituksen pitäisi päättää toimistaan näiden argumenttien ollessa tiedossa? Hyvin järkevä tapa on osoittaa riippumaton komitea pohtimaan tieteen meille antamia tietoja ja antamaan meille suosituksia. Juuri tämän Britannian hallitus tekikin ja huhtikuussa 2008 Huumeiden väärinkäytön neuvoa antava neuvosto antoi raporttinsa ja suosituksena tutkittuaan valtavan määrän todisteita, tutkimustuloksia ja kuultuaan useita eri järjestöjä ja ryhmittymiä. He neuvoivat pitämään kannabiksen alemmassa C-ryhmässä. Niinpä pääministeri Gordon Brown ja sisäasiainministeri Jacqui Smith yksinkertaisesti jättivät heidän lausuntonsa huomiotta.

Jälleen kerran kannabis on palannut B-luokan huumeeksi. Jacqui Smtih sanoo haluavansa ”suojella kansaa” ja sisäasiainministeriön nettisivut kertovat ylpeänä kannabiksen uudelleenluokituksen olevan osa strategiaa ”perheiden ja yhteisöjen suojelemiseksi”. Samaan aikaan kuitenkin heidän itse nimittämänsä neuvosto tarkkaan todisteita harkittuaan, neuvoja kuunneltuaan ja pohdittuaan mahdollisia suosituksia sanoo uudelleenluokituksen tekevän juuri päinvastoin.

Hulluus ei kuitenkaan lopu tähän. Sen sijaan, että kannabis palautettaisiin B-luokkaan ja sitä koskisivat samat säännökset kuin muita sen ryhmän aineita, niin se saakin erityiskohtelun nuhteluin, varoituksin ja syyttein nuorille ja varoituksin ja takavarikoin vanhemmille käyttäjille, jotka jäävät kiinni hallussapidosta. Paikan päällä annettavat pikasakot tullaan esittelemään mahdollisimman pian. Tuomioistuimet ovat hämmentyneitä ja vihaisia ja sanovat pikasakkojen olevan jotain mitä ei voi hyväksyä.

Miten tästä kaaoksesta voi tulla mitään hyvää? Turvallisin ja reilun keino kannabista kohtaan on sen säännöstely ja valvonta, sitä voitaisiin myydä kaupoissa järkevällä hinnalla ja kunnollisilla pakkauksilla, varoituksilla ja ennen kaikkea verotettuna. Voitot ja kontrolli saataisiin pois rikollisten käsistä.

Tämän on vielä jonain päivänä tapahduttava. Emme voi jatkaa enää pitkään tässä kieltolain järjestelmässä, joka ruokkii rikollisia ja vahingoittaa kansalaisia. Tämän hetken sekaannus osoittaa, että hallitus ei kykene ajattelemaan ihmisten parasta, ei kuuntele asiantuntijoiden neuvoja, eikä kykene edes luomaan vakaata ja toimivaa laillista kehystä kannabikselle. Tämä voi viedä meidät lähemmäs kohti kannabiksen kieltolain päättymistä.

Lähde:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/jan/27/reclassification-cannabis-jacqui-smith