Pidätykset hallussapidosta eivät vähennä kannabiksen käyttöä

26 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Ronald Fraser

Tuhannet minnesotalaiset vanhemmat toivovat, että pidätyksen uhka auttaa pitämään heidän lapsensa kaidalla tiellä. Uusi maanlaajuinen tutkimus näyttää kuitenkin, että kannabiksen käyttö ei vähene hallussapitopidätysten määrän noustessa.

Washingtonilaisen Marijuana Policy Projectin rahoittamassa ”Kannabispidätykset Yhdysvalloissa vuonna 2007” -tutkimuksesssa virginialaisen Shenandoahin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Jon Gettman päättelee että ”Maanlaajuisesti tarkasteltuna, lisääntyvät kannabispidätykset ja aineen käytön määrät eivät ole juurikaan yhteydessä keskenään”.

Kannabispidätykset lisääntyivät Yhdysvalloissa vuoden 1991 287 820:sta vuoden 2007 872 720:een. Samana ajanjaksona kannabista kuluneen vuoden aikana käyttäneiden määrä nousi 19.2 miljoonasta 25.2 miljoonaan.

Minnesotaan liittyen, tutkimus tarkastelee kannabiksen käyttöä, pidätysten kustannuksia ja pidätysten tehokkuutta huumeiden kontrolloinnin strategiana.

Kannabiksen käyttö. Liittyen osavaltion pyrkimyksiin dekriminalisoida pienten kannabismäärien hallussapito, viranomaisten suorittamat pidätykset vähenivät vuoden 1999 8705:sta vuoden 2007 7851:een. Samana aikana viimeisen kuukauden aikana kannabista käyttäneiden määrä nousi 208 000:sta 312 000:een. Lähes kaksi kolmasosaa hallussapidosta syytetyistä oli 15-24-vuotiaita vuonna 2007.

Pidätysten kustannukset. Gettman arvioi että vuonna 2006 pidätykset kannabiksen hallussapidosta maksoivat Minnesotan veronmaksajille noin 137.4 miljoonaa dollaria, eli jotakuinkin 12 000 dollaria pidätystä kohti. Jos hallussapitopidätykset eivät tällä hinnalla vähennä aineen käyttöä, miksi niitä jatketaan?

Kovaksikeitetyt huumesoturit käyttävät kannabispidätyksiä osaltaan keinona täyttää huumehoito-ohjelmia. Vuonna 2007 osavaltion oikeusjärjestelmä lähetti lähes 3000 ihmistä huumeohjelmiin – usein keinona välttää kovempi rangaistus. Huumevieroitus ja -valistus ovat tietenkin järkeviä, mutta eivät ehkä niinkään jos niihin asiakaskunnan kerääminen maksaa 12 000 taalaa per henkilö.

”Ihmisten pakottaminen huumehoito-ohjelmiin on arveluttava tapa oikeuttaa pidätykset kannabiksen hallussapidosta”, sanoi Gettman.

Varttuminen on tehokkaampaa kuin pidätykset. Pidätysten käyttäminen nuorten ihmisten saamiseksi hoito-ohjelmiin on kyseenalaista myös toisesta näkökulmasta. Tilastojen mukaan valtaosa kannabiksen vuoksi pidätetyistä nuorista lopettaa aineen käytön aivan yksinkertaisesti itsenäisesti – ilman pidätyksen uhkaa – aikuistuessaan, siirtyessään luomaan uraa, perustaessaan perheen ja ottaessaan monia muita vastuita.

Minnesotassa vuonna 2007 ainoastaan 8 prosenttia yli 26-vuotiaista käytti kannabista vuosittain, kun 12-17-vuotiaista määrä oli 13 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 31 prosenttia.

Tutkimus selvitti, että huolimatta kannabiksen laittomasta asemasta, monet nuoret käyttivät sitä koska heidän mukaansa ”ainetta on kohtalaisen helppo hankkia”.

Eräs syy miksi nuorten on helppo saada käsiinsä kannabista, liittyy laittomuuden aikaansaamaan rahallisen voiton virikkeeseen. Yksinkertaistaen, teinit tienaavat rahaa myymällä kannabista toisille teineille, mikä lisää saatavuutta nuorten keskuudessa. Tällä tavoin kannabiksen laittomuus tekee siitä laajemmin ja helpommin saatavilla olevaa teini-ikäisille.

Näyttää siltä, että nuorten ihmisten pidättäminen kannabiksen kokeilemisen vuoksi heidän kulkiessaan läpi kokeilevan ja tutkiskelevan elämänvaiheen, on suurelta osin tarkoituksetonta ja tulee erittäin kalliiksi. Pidätysten sijaan ajan kuluminen, ilman osavaltion varojen kuluttamista, on tehokkaampi huumeiden hallinnan strategia.

Mitä siis tehdä? Lainvalvonnan tarkoituksena on turvata meitä. Sen sijaan että käytetään yli 100 miljoonaa dollaria vuosittain nuorten ihmisten pidättämiseen pienten kannabismäärien takia, Minnesota voisi käyttää vapautuvat varat ja työvoiman selvittämättömien väkivaltarikosten setvimiseen. Osavaltiossa vain 75 prosenttia kaikista murhista, 23 prosenttia raiskauksista ja 23 prosenttia ryöstöistä johtaa pidätykseen. Näin monien vakavien rikosten jäädessä selvittämättä, vain vitkastelu voi selittää miksi joka päivä yli 20 minnesotalaista saa syytteen kannabiksen hallussapidosta.

Tietorikas raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.drugscience.org/Archive/bcr7/Gettman_Marijuana_Arrests_in_the_United_States.pdf

Lähde:

http://www.winonadailynews.com/news/opinion/article_9e656a4a-07b9-11df-9550-001cc4c002e0.html





Pilven viholliset; kannattajan katsaus Michiganin kannabislakeihin

16 06 2009

Lynn Allen on sairastanut syntymästään saakka vakavaa verenvuototautia. Vuonna 1978 Allenille selvisi, että hän on saanut sekä HIV- että hepatiitti C- tartunnat saastuneen verensiirron kautta.

Nyt entinen kuntoutusneuvoja ja sosiaalityöntekijä joutuu käyttämään kroonisten kipujen takia pyörätuolia liikkumiseen.

Allen on valinnut lääkkeekseen kannabiksen, joka on myös stimuloinut hänen ruokahaluaan, ja auttaa ylläpitämään painoa.

20090611-140256-pic-187058252_r350x200

Hän kuuluu siihen jatkuvasti kasvavaan michiganilaisten joukkoon, jotka ovat saaneet osavaltion myöntämän luvan kasvattaa ja käyttää kannabista lääkinnällisesti. Laki lääkekannabiksen sallimisesta hyväksyttiin Michiganissa marraskuussa äänestyksen jälkeen.

Allen toivoo, ettei häntä kutsuttaisi pilviveikoksi. Hän poltti ruohoa collegessa, mutta ei ole sen jälkeen käyttänyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Nyt hän näkee itsensä tiedostavana kuluttajana, joka on löytänyt toimivan tuotteen.

”Perheessänikin on ollut henkilöitä, jotka ovat olleet sitä mieltä, ettei tämä ole soveliasta. Kun he ovat saaneet lisää tietoa asiasta ajatukset ovat muuttuneet. Uskoisin, että tämä [lääkekannabis] on mahdollisuus monille kunhan ihmiset vain saavat lisää tietoa asiasta”, Allen kertoo.

”Luulen, että tästä lääkkeestä on paljon ennakkoluuloja, koska se ei ole säännöstelty reseptilääke”, Allen lisää. ”Minun tapauksessani kokeiltiin muitakin lääkkeitä, mutta tämä osoittautui tehokkaimmaksi. Uskon, että tämä herättää myötätuntoa niiden keskuudessa, jotka yrittävät saada järjestelmän toimimaan siten, että minunlaiseni ihmiset voisivat hyötyä tästä lääkkeestä.”

Kun Michigan selvittää uuden lain ongelmia – joka hyväksyttiin 63 prosentin äänienemmistöllä – sen tulevaisuuden menestys toimii hyvänä sanansaattajana muille osavaltioille ajatellen samanlaista lainsäädäntöä.

Tähän mennessä 13 osavaltiota on hyväksynyt lääkekannabislain. Reilu 10 osavaltiota harkitsee esitystä, joka sallisi vakavista sairauksista, kuten syövästä, MS-taudista tai AIDSista, kärsivien käyttää marihuanaa esimerkiksi pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden lieventämiseksi.

”Uskomme, että Michigan on suunnannäyttäjä muille keskilännen osavaltioille”, kertoo Michiganin Lääkekannabisjärjestön toiminnanjohtaja Greg Francisco, joka kokoaa yhteen uusia käyttäjiä, auttaa kouluttamaan heitä, ja rohkaisee eettiseen käyttöön.

”Uskomme, että muut osavaltiot ovat aivan kannoillamme, ja tämä on vain ajan kysymys”, hän kertoo. ”Sillä välin olemme kuulleet ihmisten muuttaneen tänne – he haluavat asua inhimillisessä osavaltiossa. Uskomme, että tämä on tuonut myös jonkin verran paluumuuttajia takaisin Michiganiin.”

Tähän mennessä osavaltion terveysministeriö on ottanut vastaan 2377 hakemusta. Hyväksytty hakemus oikeuttaa lääkekannabiskorttiin. Näistä hakemuksista on hyväksytty 1903; 1412 potilaskorttia ja 496 ns. avunantajan lisenssiä, jotka oikeuttavat kasvattamaan ja jakelemaan lääkekannabista ohjesääntöjen puitteissa. Vain 320 hakemusta on evätty. Pääsääntöisesti nämä hakemukset ovat puutteellisesti täytettyjä, tai lupamaksu on maksamatta, kertoo terveysministeriön edustaja James McCurtis Jr.

michigan2

Michiganin ensimmäinen lääkekannabisklinikka avattiin Detroitissa, Southfieldin kaupunginosassa 4. joulukuuta 2008. Klinikalla lääkärit määrittävät potilaan tarpeen ja kirjoittavat suosituskaavakkeen lääkekannabista varten. Valtion klinikat eivät kuitenkaan myy lääkekannabista, mutta ne ovat ilmaisseet ärtymyksensä paikallisia päättäjiä kohtaan, jotka pelkäävät tällaisen toiminnan avaavan ovet rikollisuudelle ja hyväksikäytölle.

Lain mukaan lääkärin suosituksella voi rekisteröityä lääkekannabiksen käyttäjäksi koko osavaltion alueella. Luvan haltija saa pitää hallussaan 2,5 unssia, eli noin 70 grammaa kannabista, ja kasvattaa maksimissaan 12 kasvia suljetussa ja lukitussa tilassa. He voivat myös määrittää itselleen avunantajan. Avunantaja saa kasvattaa 12 kasvia kerrallaan, ja hänellä saa olla yhtä aikaa 5 potilasta.

Vastustajat kertovat pelkäävänsä, että kasvatetut ylijäämäsadot päätyisivät pimeille markkinoille. Kaksi Michiganin kuntaa, Fenton ja Clio, ovatkin harkinneet asetusta, joka kieltäisi kannabisapteekit.

Detroitin lähiö Royal Oak taas harkitsee lääkekannabiksen myyjille lupaa kasvattaa ja myydä tuotteet samoissa tiloissa. Tämä tarjoaisi helpomman keinon valvoa asetuksia, ja rinnastaisi toiminnan muuhun ”tavalliseen” liiketoimintaan. Tämä salliva kaupunkisuunnitteluasetus vaatii kaupunginhallituksen hyväksynnän.

Francisco kertoo, että yhteiset ja yhtenevät ohjesäännöt ovat tarpeen, jotta sekä paikallisten, että lainsäätäjien, syyttäjien ja muiden asianomaisten on helpompi sopeutua, kun tällaisia asetuksia pannaan käytäntöön. ”Me emme pahastu ymmärrettävistä säännöistä ja valvonnasta. Haluamme vain yhteiset ohjesäännöt joiden mukaan toimia”, hän sanoo.

Jotkut paikallisista poliisijohtajista ovat vastustaneet äänekkäästi Michiganin lääkekannabisasetusta. Gene Basar, Howellin poliisipäällikkö ja Michiganin poliisipäälliköiden yhdistyksen johtaja, kutsuu uutta lakia ”kamalaksi laiksi” ja pelkää sen aiheuttavan ryöpyn kalliita oikeudenkäyntejä.

”Tämä on jalka oven välissä laillistamista ajatellen”, Basar sanoi.

Lääkekannabislaki on herättänyt huolta mahdollisten oikeustapausten vuoksi. Pääaiheita ovat olleet kasvatettavien kasvien lukumäärän noudattaminen, ja ylijäämäsadon jakelu ja myynti viihdekäyttöön. Huolta on myös herättänyt kysymys voidaanko kannabisreseptin myöntänyttä lääkäriä pitää vastuussa, jos potilas joutuu onnettomuuteen ollessaan lääkkeen vaikutuksen alaisena.

Kansallisen poliisijärjestön toiminnanjohtaja William J. Johnson taas kertoo, etteivät rivipoliisit ole huomanneet todellista huolenaihetta tai kauhistusta, kun näitä osavaltiolakeja on hyväksytty. ”Meidän väkemme tulevat tekemään parhaansa valvoakseen asetettuja lakeja, riippumatta siitä millaisia ne ovat. Kun hyväksyy, että lääkekannabis on laillista, ja että terveydenhuoltohenkilöstö on myöntänyt siihen reseptin, en usko että kansalaisilla tulee olemaan sen kanssa enempää ongelmia kuin mitä tahansa muuta reseptilääkettä käytettäessä. En vähättele lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttöä, mutta meillä on paljon muitakin haasteita kohdattavana”, Johnson sanoo. ”Työpaikkojen menetykset, lomautukset ja irtisanomiset, pienenevät budjetit ja kasvavat vastuut WTC-turman jälkeisessä ilmapiirissä. Paljon on tehtävää lainvalvonnan saralla.”

Viime kuussa Minnesotan lainsäädäntöelin teki esityksen, jonka mukaan parantumattomasti sairailla olisi oikeus käyttää lääkekannabista, mutta ei kasvattaa sitä itse. Esitys sai molempien puolueiden tuen, mutta rebublikaanien kuvernööri Tim Pawlenty käytti veto-oikeutta. Hän ilmaisi sympatiansa parantumattomasti sairaita kohtaan, mutta totesi, että lääkekannabiksen laillistaminen tulisi aiheuttamaan ”vakavia terveys- ja turvallisuusriskejä”.

Chris DeLaForest, entinen osavaltion lainlaatija, kertoo olevansa optimistinen, ja uskoo, että lääkekannabiksen salliminen palaa asialistalle, vaikka kuvernööri pääsikin nyt väliin. Hän sanoo, että minnesotalaisten keskuudessa on levinnyt vahva myönteinen suhtautuminen lääkekannabikseen. Hän uskoo, että jossain vaiheessa lääkekannabis tullaan laillistamaan koko Yhdysvalloissa.

”Ennen Michigania, ihmiset puhuivat asiasta länsirannikon ilmiönä, olihan se saanut alkunsa Kaliforniasta. Sitten perässä seurasivat Oregon, Hawaiji ja Washington”, DeLaForest, nykyinen Minnesotalaiset lempeän hoidon puolesta -järjestön edunvalvoja, kertoo. ”Mutta kun Michigan ensimmäisenä keskilännen osavaltiona teki päätöksen vieläpä ylivoimaisella äänestystuloksella, kuvastaa se, että ihmiset halki Yhdysvaltojen ovat valmiita ottamaan lääkekannabiksen vastaan.”

Entinen Ohion lainsäätäjä Ed Orlet, joka edusti köyhien asuinaluetta Daytonissa 13 vuoden ajan, uskoo, että jonain päivänä Ohiokin hyväksyy oman lääkekannabislain. Vuonna 2008 Ohiossa esitelty aloite sai vain yhden kuulemisen, mutta se tullaan todennäköisesti esittämään uudestaan tämän vuoden aikana, sanoo Orlet. Tällä hetkellä hän työskentelee Kansallisessa lääkepolitiikkayhdistyksessä lääkekannabiksen ja lääkeuudistusten parissa.

20090611-140256-pic-912368724_r350x200

Orlet on seurannut Michiganin tilannetta, ja mainitsee Cincinnatin yliopiston Ohiossa tekemästä kyselystä, jonka perusteella 73 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että lääkärien tulisi voida määrätä kannabista sitä tarvitseville potilaille. Kuitenkin samassa kyselyssä enemmistö – 60 prosenttia – ei ollut kannabiksen laillistamisen kannalla. Muut keskilännen osavaltiot kuten Illinois ja Wisconsin ovat myös harkinneet lainsäädännön muuttamista, mutta ovat edelleen kauempana uusien asetusten hyväksymisestä.

Marihuanan puolestapuhujat pitävät jatkuvasti pinnalla liikettä lakimuutosten suuntaan, ja muistuttavat, että jo nyt lähes neljännes kansasta asuu osavaltioissa, jotka ovat hyväksyneet aloitteita.

Lähteet:

http://washingtontimes.com/news/2009/jun/14/pot-foes-proponents-eye-michigans-marijuana-law/

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/pot-foes-proponents-eye-michigans-marijuana-law/





Dekriminalisoikaa kannabis

15 06 2009

Los Angeles Timesissa julkaistun alkuperäistekstin kirjoittaja Marie Myung-Ok Lee opettaa Brownin yliopistossa ja työstää kirjaa väärinkäytöksistä lääketieteessä.

book_bag_11_medium

Sain juuri puhelimessa hasisvoin reseptin. En saanut sitä diileriltäni, vaan Harvard Medical Schoolin psykiatrian emeritusprofessorilta Lester Grinspoonilta. Enkä ottanut reseptiä bileet mielessä, vaan 9-vuotiasta poikaani varten, joka kärsii autismista, levottomuudesta ja ruoansulatusvaivoista. Noita kaikkia vaivoja kannabiksen psykoaktiiviset ja analgeettiset ominaisuudet auttavat. En antaisi sitä lapselleni, jos en uskoisi sen turvallisuuteen.

Törmäsin kannabikseen etsiessäni turvallisempia vaihtoehtoja voimakkaille antipsykoottisille aineille, kuten Risperdal, joita tyypillisesti määrätään lasten autismiin ja käytösongelmiin.

Näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen aivoihin ei ole juurikaan tutkittu. Ei  myöskään niiden vaikutuksia autismiin, häiriöön, jonka biokemialliset mekanismit tunnetaan huonosti. Mutta riskit kyllä ovat hyvin dokumentoituja. Ne ovat saaneet lääkehallinnon vaatimaan tuotteisiin korkeimman tason ”musta laatikko” -varoitusmerkinnät mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat mm. pysyvä Parkinsonin tautimainen tärinä, aineenvaihdunnan häiriöt ja kuolema. Liittovaltion lääkehallinnon asiantuntijat kehottivat viime vuonna lääkäreitä käyttämään suurta varovaisuutta määrätessään näitä aineita lapsille, koska nämä ovat kaikkein alttiimpia sivuvaikutuksille.

Angel with vaporizer and cannabis flag

Elän Rhode Islandilla, yhdessä yli tusinasta lääkekannabisosavaltiosta. Tämä tekee kannabiksen antamisesta pojallemme hänen lääketieteelliseen tilaansa laillista. Mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Emme voi ottaa sitä mukaan, kun menemme kylään isoäidin luo Minnesotaan.

Vaikka emme rikokaan lakia, mietin usein mitä naapurimme ajattelisivat, jos tietäisivät että poikamme saa ainetta, jota yleensä pidetään ”viihdehuumeena”. Kannabikseen on pitkään liittynyt laittomuuden vaarallinen sivumaku, ”ruohohulluus” ja ulkomaiset huumekartellit. Kuitenkin vuonna 1988 huumeviraston tuomari Francis L. Young, kaksi vuotta kestäneiden kuulemisten jälkeen, sanoi kannabista ”erääksi turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista, joita ihmiskunta tuntee – – tiukan lääketieteellisessä mielessä kannabis on huomattavasti turvallisempaa kuin monet ruoka-aineet, joita yleisesti käytämme.”

Sen lisäksi, että se auttaa poikani kaltaisia ihmisiä, syitä kannabiksen laillistamiseksi liittovaltion tasolla on lukuisia. Todisteita aineen kipua lievittävistä ominaisuuksista, sekä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja kuihtumisen helpottamisesta on laajalti. Tulevat tutkimukset voivat löytää vielä paljon tärkeitä hoidollisia kohteita.

Kannabiksen vetäminen mukaan huumesotaan on osoittautunut typeräksi – ja kalliiksi. Pitämällä kannabis laittomana ja hinnat pilvissä, laiton yhdysvaltalainen möyhyraha ylläpitää murhaavia huumekartelleja Meksikossa ja muualla. Itse asiassa, nähtyäni miten sijainti laittomien marihuanaviljelmien lähellä vaikutti pieneen meksikolaiskylä Alamosiin, jossa mieheni vietti suurimman osan lapsuudestaan, olin vakuuttunut että en koskaan halua ottaa osaa tuohon väkivallan talouteen.

Cannabis_Specimen_6743

Koska meillä Rhode Islandilla ei ole Kalifornian tapaan lääkekannabisapteekkeja, potilaan tulee hakea lääkekannabislupaa, ja sen jälkeen löytää keino kannabiksen hankkimiseksi. Me pyristelimme aikamme epätietoisina, kunnes viimein tapasimme paikallisesta puutarhaoppilaitoksesta valmistuneen henkilön, jonka kanssa sovimme poikamme lääkekannabiksen toimittamisesta. Mutta alamaailman hämärät puolet on huomioitava, ja ottaen huomioon nykyisen talousromahduksen, kasvattajamme saa olla varuillaan ettei joudu ryövätyksi.

Kannabiksen laillistaminen ei ainoastaan poistaisi tämän maanalaisen talouden kannusteita, se myös mahdollistaisi aineen verottamisen alkoholin ja tupakan tapaan. Väärinkäytön vaara on aina olemassa, kuten millä tahansa aineella, mutta toksikologia ei ole kyennyt esittämään tappavaa annosta realistisilla käyttömäärillä. Itse asiassa DEA:n tuomari Young mainitsi vuonna 1988 myös, että ”on arvioitu, että käyttäjän tulisi teoreettisesti nauttia – – lähes 700 kiloa marihuanaa 15 minuutin aikana aiheuttaakseen kuolettavan vaikutuksen.” Se ei myöskään ole fyysisesti addiktoivaa, kuten päivittäiset juhlamokkakupposesi. Tämän kuka tahansa kofeiinivieroituspäänsärystä kärsinyt voi todistaa.

Vaikka kannabiksen demonisointi on jatkunut vuosikausia, se ei ole ollut laitonta Yhdysvalloissa kovinkaan kauaa. Hamppukasvi kriminalisoitiin liittovaltion tasolla vuonna 1937, paljolti yhden miehen eli Harry Anslingerin, toimien ansiosta. Hän levitteli keltaiseen lehdistöön räikeitä sensaatiotarinoita murhista ja kauheuksista, joita väitetysti suoritettiin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Kannabis oli listattuna USA:n lääkeluettelossa vielä vuonna 1941, yleisenä ja hyödyllisenä lääkkeenä päänsärkyyn, depressioon, kuukautiskipuihin ja hammassärkyyn. Lääkeyhtiöt pyrkivät kehittämään yhä voimakkaampia ja voimakkaampia lajikkeita.

LaGuardia

Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia nimitti kiellolle epäileväisenä komitean suorittamaan ensimmäisen laajan tutkimuksen kannabiksen tosiasiallisista vaikutuksista. Tutkimus selvitti, että huolimatta hallinnon kiihkeistä väitteistä, kannabis ei aiheuttanut mielisairautta tai toiminut porttihuumeena. Tutkimus ei löytänyt tieteellisiä syitä aineen kriminalisoinnille. Vuonna 1972 presidentti Nixonin nimittämä Shaferin komissio tuli samoin siihen johtopäätökseen, että kannabis olisi uudelleenlaillistettava.

Molemmat viralliset suositukset ohitettiin, ja sen jälkeen miljardeja dollareita on tuhlattu kiellon ylläpitämiseen. Poliittinen analyytikko Jon Gettman on vuoden 2007 raportissaan ”Menetetyt verotulot ja muut kannabislakien kustannukset” arvioinut, että Yhdysvaltojen lainvalvonnan vuosittaiset kulut kannabiksen laittomuuden takia ovat 10,7 miljardia dollaria.

Oli mieltä rohkaisevaa kuulla Kalifornian kuvernööri Schwarzeneggerin äskettäinen kehotus ainakin muiden valtioiden dekriminalisaatiokokemusten tutkimiseksi, ja avoimen keskustelun aloittamiseksi. Ja ottaen huomioon aidot vaarat, jotka maatamme uhkaavat, oikeusministeri Holderin ilmoitus siitä, että liittovaltio ei enää aio suorittaa ratsioita laillisiin kannabisapteekkeihin, oli erittäin järkevä siirto.

Kannabiksen dekriminalisointi on looginen seuraava askel.

Lähde:

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/decriminalize-marijuana/





Ei lääkettä Minnesotan sairaille

6 06 2009

Minnesotassa lakiesitys lääkekannabiksesta kaatui kuvernöörin vastustukseen.

Osavaltion senaatti ja edustajainhuone olivat molemmat hyväksyneet lain 18. toukokuuta. Kuvernööri Tim Pawlenty käytti kuitenkin veto-oikeuttaan 22. toukokuuta, ja laki hylättiin. Kuvernööri esti yhteensä viisi erilaista lakiesitystä.

minnesota-map

Lääkekannabisehdotus olisi tehnyt vakavasti sairaille mahdolliseksi saada lääkekannabista lääkärin suosituksella. Kirjeessään kuvernööri sanoi tuntevansa sympatiaa sairaita kohtaan, mutta väitti kannabiksen olevan ”uhka yleiselle turvallisuudelle ja riski terveydelle”. 14 osavaltiota on jo laillistanut lääkekannabiksen Yhdysvalloissa ongelmitta.

Lähde:

http://www.startribune.com/politics/state/45881087.html?elr=KArks7PYDiaK7DUoaK7D_V_eDc87DUiD3aPc:_Yyc:aUU





Kannabis: ihmelääke

10 03 2009

medical_doctorsKokeet ja kokemukset osoittavat, että kannabis voi antaa vakavasti sairaille voimia elää elämäänsä. Sen ei pitäisi olla lain vastaista.

Viimeiset vuodet Minnesotan lainsäätäjät – niin republikaanit kuin demokraatit – ovat työskennelleet lujasti saadakseen läpi järkevän ja myötätuntoisen lainsäädännön, joka suojaisi vakavasti sairaita potilaita pidätyksiltä, kun he käyttävät lääkärin suosittelemaa lääkekannabista.

On rohkaisevaa, että he ovat päässeet niin lähelle, mutta monille minnesotalaisille aika on loppumassa.

Tiedän, että on jo liian myöhäistä Jane Schmidtille, alkuperäistekstin kirjoittajan äidille, joka kuoli viime vuonna taisteltuaan neljä vuotta syöpää vastaan. Hän taisteli rohkeasti, vaikka ainut lääke, joka lievitti hänen kipujaan ja auttoi häntä säilyttämään toimintakykynsä eli lääkekannabis, teki hänestä myös rikollisen.

Kun Janella diagnosoitiin syöpä suolistossa marraskuussa 2003, lääkärit antoivat hänelle vuoden elinaikaa. Hän kävi useissa leikkauksissa ja sairaaloissa. Erittäin sitkeä ja kivulias stafylokokki-infektio (monet stafylokokin muodoista tunnetaan nimellä MRSA, joka on Suomessakin yleinen sairaalabakteeri) teki jokaisesta leikkauksesta toipumisesta entistä vaikeampaa.

Jane sieti ensimmäisen sarjan kemoterapiaa kohtalaisen hyvin. Hänelle määrättiin pahoinvointiin lääkkeitä, joiden hinta oli 100 dollaria kappaleelta. Ne toimivat vain 75 % teholla, vaikutus alkoi vasta noin 30 minuutin kuluttua ja vakuutus ei tietenkään korvannut niitä. Ne eivät myöskään auttaneet kadonneeseen ruokahaluun.

Yksi leikkaus lisää ja päälle toinen sarja kemoterapiaa otti veronsa. Jane menetti ruokahalunsa lopullisesti ja oli kuihtumassa pois. Hän kärsi vakavista vatsaongelmista ja hän oli menettämässä lopullisesti taistelutahtonsa.

Sitten eräs hänen puolisonsa ystävistä ehdotti lääkekannabista.

Janen perheessä huumeita ei otettu kevyesti. Janen puoliso oli toipuva alkoholisti ja huumeiden käyttäjä, joka oli ollut kuivilla 30 vuotta. Hän oli melko haluton ottamaan kotiinsa laittomia aineita, mutta hänen vaimonsa kärsi ja perhe oli epätoivoinen, ja valmis kokeilemaan mitä tahansa, mikä voisi toimia.

Ensimmäisellä kerralla, kun Jane kokeili kannabista, oli kuin ihme olisi tapahtunut. Äärimmäinen pahoinvointi oli poissa, ja tuntia myöhemmin hän söi jo hyvällä ruokahalulla laadukasta ateriaa. Kemoterapian tuomat vatsavaivat olivat tiessään.

Lähde:

http://www.startribune.com/opinion/commentary/39579712.html?elr=KArksc8P:Pc:U0ckkD:aEyKUiD3aPc:_Yyc:aUU