Sir Richard Branson ja huumeiden laillistaminen

12 02 2012

Sir Richard Branson on kiehtova persoona. Ollakseen miljardööriliikemies, hänen politiikkansa on yllättävän mutkikasta. Välillä hän on muistuttanut uusklassista Thatcher-tyyppiä ja toisinaan taas työväenpuoluetta tukevaa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajaa. Viime viikolla tämä Virgin-korporaation johtaja nosti esille (linkki) politiikassa asian, jonka puolesta hän on taistellut jo vuosia. Hän vetosi brittihallitukseen, jotta huumausainepolitiikkaa vietäisiin liberaalimpaan suuntaan. Mielenkiintoista kyllä, hänen puheensa vaikutti varsin järkevältä.

Branson aloitti juttunsa luonnollisesti kannabiksella. Hän vaati, että kannabiksen dekriminalisointi, säännöstely ja verotus, jotka liberaalien mielissä usein on nähty uudistuksen lähtökohtana, tulisivat tuottamaan laajamittaisia hyötyjä koko yhteiskuntaan. Vastuu huumausainepolitiikasta tulisi siirtää sisäministeriöltä maan sosiaali- ja terveysministerin siipien alle. Tätä väitettä hän pohjusti kysymällä vastustajiltaan, että jos heidän oma poika tai tytär painisi huumeongelmien parissa, etsisivätkö he mieluummin lääkärin apua vai soittaisivatko poliisille? Vastausta jäätiin kaipaamaan. Portugalissa, missä jopa heroiiniriippuvaiset viedään mieluummin sairaalaan kuin vankilaan, huumeiden käyttö on pudonnut puoleen laillistamisen jälkeen. Vuosittain jopa 75000 brittinuorelta viedään tulevaisuus, kun he saavat rikosrekisterin vähäisistä huumetuomioista. Huumeiden käyttäjien käsittely potilaina rikollisleiman sijaan olisi tärkeä ensimmäinen askel tehokkaampaan huumepolitiikkaan.

Dekriminalisoinnin lisäksi Branson sanoi, että säännöstelyn tarve olisi väistämätön. Olen aiemmin väittänyt (linkki), että varovainen säännöstely ja huumausaineiden laillinen myynti olisi tärkein asia, jolla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä. Viime marraskuussa kaksi nuorta miestä kuoli (linkki) otettuaan kuolettavan voimakasta ekstaasia (MDMA) lontoolaisessa musiikkitapahtumassa. Johtuen huumeiden ostamiseen liittyvästä salamyhkäisyydestä, heillä ei ollut mahdollisuuksia selvittää, mitä he olivat ostamassa. Huumekauppiaat eivät ole tarpeeksi huomaavaisia laittaakseen tuoteselostetarroja kauppatavaraan. Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä heidän käyttämänsä aineet oikeasti sisältävät. Niihin voi olla lisätty myrkyllisiä jatkeaineita, tai ne voivat olla jopa uusia ja täysin testaamattomia huumeita. Syyt siihen miksi ihmiset kuolevat huumeisiin ei ole mitään rakettitiedettä. Laillistaminen ja säännöstely vaatisi valtion lisensoimilta myyjiltä, että heidän täytyy tarjota aitoa ja puhdasta tavaraa, jossa tulee mukana selkeät annosteluohjeet turvallista käyttöä varten. Se olisi voinut pelastaa niiden kahden miehen hengen viime marraskuussa, sekä tulisi pelastamaan lukuisia muita tulevaisuudessa.

Jos vaikka liberaalimpi huumepolitiikka olisikin käytännössä melko suoraviivainen tapaus, taloudellinen puoli sen sijaan on hieman monimutkaisempi. Branson artikuloi perusasiat vakuuttavasti viime viikolla. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että 535 miljoonaa puntaa veronmaksajien rahoja käytetään vuosittain huumausaineiden hallussapitoon liittyvien lakien valvontaan. Käänteisesti vain 3% huumekustannuksista aiheutuu terveyspuolen menoista, ja vain 1% liittyy sosiaalitukiin. Huikeat 20% kaikesta poliisin ajasta on omistettu huumeiden käyttäjien ja myyjien pidättämiseen. Tasapaino valvonnan ja hoidon välillä on selkeästi pielessä, ja etenkin näinä karuina aikoina tällaiset luvut ovat erityisen anteeksiantamattomia. Sinä aikana kun hallitus on ristiriitaisesti leikkaamassa sosiaalitukia, miksi hyväksymme holtittoman tuhlaamisen sellaisten lakien ylläpitämiseen, jotka ovat epäonnistuneet rajoittamaan huumausaineiden saatavuutta yhteiskunnassamme? Kuten Branson ytimekkäästi asian ilmaisee, dekriminalisaation kautta säästetyt, ja huumeiden verotuksella saavutetut rahat voitaisiin varmasti käyttää muihin asioihin – ”se olisi win-win -tilanne kaikin puolin”.

Sitten tulevat asioiden teknisemmät puolet. Siinä missä ekonomisti Milton Friedman on toki ylistetty hänen uusliberalismin kirjoituksistaan, hänen vähemmän tunnettu tuotantonsa huumekeskusteluun liittyen on myös hienoa. Friedman väitti, että pidätyksen pelko on saanut huumeiden valmistajat tuottamaan aiempaa vahvempia huumeita (linkki). Crack-kokaiinin keksiminen ja kannabiksen vahvemmat muodot (pätee ilmeisesti myös MDMA:han, kuten on käynyt ilmi) ovat hänen mukaansa suoraa seurausta kieltolaista, joka rohkaisee tuottajia tavoittelemaan parempaa riskin ja tuoton suhdetta. Lisäksi, huumeiden kieltolailla on suorat seurauksensa köyhyyden ja väkivaltaisen rikollisuuden aiheuttajana (linkki). Tarjontaa tukahdutetaan kielloilla ja oikeudenkäynneillä, ja sen vuoksi hinnat nousevat. Käyttäjiä pakotetaan riippuvuuksiensa kautta maksamaan kysyttyä hintaa, ja siten he joutuvat hinnoittamaan käyttönsä rikoksilla kun heidät syöstään köyhyyteen. Lopulta ja kieroutuneesti, hallitus käytännössä katsoen suojelee suurimpia huumekartelleja (linkki). Huumeiden tuottaminen ja myynti ovat riskialtista sekä kallista liiketoimintaa, joten ainoastaan organisoituneilla rikollisjengeillä on varaa pysyä pelissä mukana. Kaikki raha menee ylös näissä organisaatioissa, ja se on, kuten Friedman toteaa, ”monopolistin unelma”.

Nämä vahingolliset ja ennalta-arvaamattomat kieltolain taloudelliset seuraukset ovat, kunhan ne ymmärtää, melko vakuuttavat. On silti vielä yksi näkökulma, jota kannattaa pohtia: moraaliset seikat. Voi olla että vihaat silkkaa huumeiden käsitettä, ja useimmat ihmiset tekevät niin. Mutta mikä oikeus valtiolla on sanella ihmisille, mitä he saavat tehdä heidän omissa kotioloissaan? John Stuart Mill, suuri vapauden filosofi, tunnetusti julisti, että ”valtaa voidaan oikeutetusti käyttää sivistyneen yhteiskunnan jäseniä vastaan ainoastaan silloin, kun heitä estetään vahingoittamasta muita. Riittävä perustelu ei ole se, että näin tehdään yksilön omaksi parhaaksi.” Huumeiden käyttäminen on täysin henkilökohtainen valinta joka ei vaikuta muihin kuin yksilöön itseensä. Voiko valtio siten perustella henkilökohtaiseen vapauteen koskemista? Mill sanoisi, että ei. Tämä kysymys ansaitsee pohdiskelua.

Sir Richard Branson on itsenäinen sielu ja riippumaton ajattelija. Viikko sitten useimmat ihmiset olisivat olleet huumausainepolitiikan muutoksia vastaan. Kuunneltuaan sen, mitä Bransonilla oli sanottavana, moni tulee vielä muuttamaan mielipidettään.

Lähde:

Alexander Wickham / Independent-lehden kolumnisti

Lisää luettavaa:

http://www.huffingtonpost.co.uk/2012/01/24/sir-richard-branson-drugs-decriminalise-drugs_n_1226642.html





Aika laillistaa kannabis?

12 03 2009

Ilmeisesti se ei ollut missään vaiheessa henkilökohtaista. Ilmeisesti se oli bisnestä alusta alkaen.

Useiden sukupolvien ajan kuolemanrangaistusta ja kannabiksen vastaisia lakeja on puolustettu moraalilla, etiikalla ja uskonnollisella vakaumuksella. Useita vuosia on väitetty, että kuolemanrangaistus toimii pelotteena väkivaltaisia rikoksia vastaan ja että kannabiksen käyttäjät ovat suurempi uhka yhteiskunnalle kuin vaikkapa alkoholin käyttäjät.

Yhtäkkiä, kiitos talouskriisin, yhä useammat erittäin vaikutusvaltaiset ihmiset ovat vaatimassa dramaattisia muutoksia rikosoikeusjärjestelmäämme.

New York Timesissä oli Ian Urbinan artikkeli joka esitti, että lainsäätäjät useissa osavaltiossa ovat hylkäämässä kuolemanrangaistusta, koska se on liian kallis ja sen poistaminen toisi resursseja muihin lainvalvojien tehtäviin. Osavaltioiden viranomaiset ovat myös hiljalleen havaitsemassa, että he voivat tuottavammin käyttää budjettiaan ratkaisemattomien tapausten selvittämiseen tai turvaamalla poliisien määrän, kuin pitämällä pilven polttajia vankilassa tai taistelemalla vuosikymmeniä kuolemanrangaistuksen saaneiden tapausten kanssa.

Urbinan mukaan tämä on tuomassa todellista mullistusta kansakunnalle:

”Viime vuonna menojen vähentämisen vuoksi monet ehdonalaisvalvojat Arizonassa, Kentuckyssa, Missisippissä, New Jerseyssä ja Vermontissa vähensivät tai poistivat vankila-aikaa tuhansilta ihmisiltä, jotka rikkoivat ehdonalaisen ehtojaan. Monissa osavaltioissa ehdonalaisrikkomukset vievät kaksi kolmasosaa vankiloiden paikoista vuosittain. Tyypillisiä rikkomuksia ovat huumetestissä positiivisen näytteen antaminen tai ehdonalaisvalvojan tapaamisesta pois jääminen.

Vankiloissa on ahdasta ja tilanpuutteesta on tullut akuuttia. Politiikot ovat tilanteessa jossa heidän pitäisi valita poliittisesti hyvin vaikeista vaihtoehdoista: tuhlata verodollareja vankiloiden laajentamiseen, höllätä lakeja vankilatuomioiden vähentämiseksi, tai vapauttaa joitakin ei-väkivaltaisia rikollisia.”

Tämä trendi väkivallattomien rikollisten vapauttamiseen herättää luonnollisesti kysymyksen: miten olisi kannabiksen laillistaminen ja alkoholin nauttimisiän laskeminen? Kaliforniassa on jo ehdotettu laillistamista ja verottamista kannabikselle. Coloradossa poliisipäällikkö Boulderista (jossa sijaitsee mm. Coloradon yliopisto) esiintyi 60 minuuttia -ohjelmassa, ja esitti alkoholin anniskeluiän laskemista 21:stä alaspäin rahan säästämiseksi. Hänen argumenttinsa mukaan poliisien olisi parempi jahdata väkivaltaisia rikollisia, kuin kirjoittaa sakkoja opiskelijanuorukaisille (usein täysi-ikäisille), jotka juovat kuitenkin.

Nämä julistukset poliittiselta ja oikeudelliselta areenalta eivät ole vain yksittäisiä huutoja tyhjyyteen. Huomioidaan vaikka Milton Friedman, Nobel-ehdokas, entinen Reaganin neuvonantaja ja kunnioitettu tiedemies, joka yhdistetään konservatiiviseen Hoover-instituuttiin. Hän on yksi satojen tärkeiden ekonomistien joukosta, jotka vaativat, että kannabis pitäisi laillistaa ja sitä pitäisi verottaa, ja että verotulot toisivat miljardeja dollareita lisätuloja, ja samalla vielä miljardeja säästöinä lainvalvonnasta. Jos asuisit vaikka Kaliforniassa niin kumman valitsisit: Pilviveikot tukkimassa oikeusjärjestelmän? Vai paremman terveydenhuollon ja paremmat tiet kannabisveron ansiosta? Kysynpä vain, ja niin tekevät monet muutkin.

Friedman ja hänen kollegansa esittivät nämä argumentit ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, kauan ennen talouden romahdusta. Olisi jo aika ottaa hänen näkemyksensä vakavasti osavaltioissa, joissa on karmea budjettivaje. joka uhkaa jo elintärkeitä toimintoja kuten terveydenhuoltoa. Olisiko niin suuri loikka siitä, että päästämme vankeja vapaaksi rahan säästämiseksi siihen, että emme laittaisi heitä vankilaan ollenkaan vielä suuremman summan säästämiseksi? Uskoisin, että tämä näkemys otetaan huomioon nyt vakavammin kuin koskaan poliisiviranomaisten ja syyttäjien piirissä.

Ei ole minun asiani ajaa mitään kantaa, joten olkaa ystävällisiä älkääkä kirjoittako palautetta syyttäen minua pilvipääksi. Esitän vain, että ekonominen puoli kannabiksen laillistamiselle ja alkoholin anniskeluiän laskemiselle on vastustamattomampi kuin koskaan, ja että suurten muutosten aikana hallituksen ja kansan välinen vuoropuhelu ei olisi pahaksi. Ei olisi varmaan maailman pahin asia, jos asiasta käytäisiin vakavaa kansallista keskustelua. Jos aiomme laskea osavaltioiden ja liittovaltion oikeusjärjestelmien budjettia, jos aiomme tyhjentää vankiloitamme joka tapauksessa kulujen säästämiseksi, niin emmekö tekisi sitä niin, että samalla maksimoisimme muutosten tuomat hyödyt meille kaikille.

Alkuperäistekstin kirjoittaja on syyttäjä Andrew Cohen, joka analysoi lakiasioita CBS:n uutisille.

Lähde:

http://www.cbsnews.com/stories/2009/02/25/opinion/courtwatch/main4828659.shtml