Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Yhdysvalloissa liittovaltion viranomaiset taipuvat muutokseen

22 10 2009

Liittovaltion huumepoliisi jättää lääkekannabiksen käyttäjät ja heidän luvanvaraiset jakelijansa jatkossa rauhaan.

Obama lupasi kampanjansa aikana, että liittovaltion poliisi jättää lääkekannabiksen rauhaan. Häntä on ehditty jo arvostella, koska sekä potilaita että osavaltiolta luvan hankkineita jakelijoita on pidätetty hänen virkaan astumisensa jälkeen lähes samaa tahtia kuin Bushin hallinnon aikana.

Maanantaina 19.10. esiteltiin kuitenkin uudet viralliset käytännöt. Potilaiden ja heidän jakelijoidensa pitäisi olla turvassa. Kaksi oikeusministeriön virkailijaa kuvaili uutta lakia: syyttäjille on ohjeistettu, että osavaltion lakien mukaan laillisesti toimivien käyttäjien tai lääkekäyttäjien pidättäminen ei ole hyvää ajankäyttöä.

Eri osastoille, esimerkiksi DEA:lle, jaettava ohjeistus tekee kuitenkin selväksi, että agentit puuttuvat tilanteeseen, jos jakelu ylittää osavaltion rajoissa sallitun tai lääkekannabista käytetään kulissina muille rikoksille. Uusi politiikka on merkittävästi poikkeava Bushin hallinnon vastaavasta, joka vaatii liittovaltion poliisin toimivan osavaltioiden säännöksistä välittämättä.

14 osavaltiota sallii jonkin asteisen kannabiksen käytön lääkinnällisiin tarkoituksiin. Nämä osavaltiot ovat Alaska, Kalifornia, Colorado, Havaiji, Maine, Maryland, Michigan, Montana, Nevada, New Mexico, Oregon, Rhode Island, Vermont ja Washington.

usmm

Kalifornia on uniikki kattavan kannabisapteekkiverkoston vuoksi. Kannabisapteekit ovat yrityksiä jotka myyvät kannabista ja voivat joissain osavaltioissa jopa mainostaa palvelujaan. Myös Coloradossa on lukuisia kannabisapteekkeja. Rhode Islandilla ja New Mexicossa lisensoidaan parhaillaan tuottajia. New Mexicossa on hyväksytty ensimmäinen kasvattaja alkuvuodesta.  Kasvatuspaikat ovat salaisia ja terveysvirasto antaa potilaille ohjeet yhteyden saamiseksi kasvattajiin.

Oikeusministeri Eric Holder sanoi maaliskuussa, että hän haluaa liittovaltion viranomaisten jahtaavan vain niitä, jotka rikkovat sekä osavaltion että liittovaltion lakeja. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan esitetty kuinka tuo tavoite saavutettaisiin.

Kolmisivuisessa muistiossa kerrotaan tarkat linjaukset ja se lähetetään liittovaltion syyttäjille 14 osavaltiossa ja FBI:n sekä DEA:n ylimmille viranomaisille. Oikeusministeriön virkailijoiden mukaan syyttäjiä kehotetaan olemaan hienotunteisia sen suhteen millaisia tapauksia lähtevät ajamaan, ja muistiossa korostetaan, ettei liittovaltion työntekijöiden ole järkevää jahdata ja syyttää niitä, jotka noudattavat osavaltion lakeja.

”Tämä on merkittävä askel eteenpäin”, sanoi Marijuana Policy Projectin viestintäjohtaja Bruce Mirken. ”Tämä muutos politiikassa muuttaa liittovaltion kunnioittamaan dramaattisesti enemmän tieteellistä ja käytännöllistä todellisuutta.”

Muistiossa varoitetaan, että jotkut voivat piilottaa perinteistä huumekauppaa tai muita rikoksia lääkekannabiksen taakse. Vaikka muistiossa kuvaillaan lääkekannabiksen olevan vähäisen prioriteetin asia, ei se silti sulje pois mahdollisuutta syyttää jotakuta, jonka toimet ovat sallittuja osavaltion lain mukaan.

Muistion on tarkoitus muistuttaa järjen käytöstä resurssien käytössä syyttäjiä ja viranomaisia niissä osavaltioissa, joissa lääkekannabis on sallittua. Se muistuttaa kannabiksen myynnin olevan Yhdysvaltojen suurin lähde väkivaltaisille meksikolaisille huumekartelleille, mutta lisää, että liittovaltion viranomaisten resurssit ovat rajalliset.

Pian sen jälkeen kun Obama astui virkaan, DEA tyhjensi neljä kannabisapteekkia Los Angelesissa aiheuttaen sekaannusta hallituksen suunnitelmista. Nyt sekaannuksen pitäisi olla ohi ja suuri askel eteenpäin otettu. Ehkä tämä antaa rohkeutta muillekin osavaltioille?

Lähteet:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/8315603.stm

http://www.nytimes.com/aponline/2009/10/18/us/politics/AP-US-Medical-Marijuana.html?_r=2

http://news.yahoo.com/s/ap/20091019/ap_on_go_pr_wh/us_medical_marijuana

http://blog.norml.org/2009/10/19/obama-administration-new-medical-marijuana-guidelines-are-issued/





Kannabiksen puolestapuhujat haluavat äänestää laillistamisesta Kaliforniassa

10 07 2009

Kalifornialaiset voisivat pitää hallussaan laillisesti lähes 30 grammaa (1 unssi) kannabista, ja kaupungeille annettaisiin lupa myydä ja verottaa sitä.

Näin ehdotetaan kannabiksen puolestapuhujien aloitteessa, josta olisi tarkoitus äänestää vuoden 2010 osavaltion äänestyksessä.

Kannabiksen Kontrollin, Säätelyn ja Verotuksen Laki 2010 (The Control, Regulate and Tax Cannabis Act of 2010) on  nyt aktivistien mainostuksen kohteena. Heidän mukaansa julkinen mielipide tuota liittovaltiotasolla kiellettyä päihdettä kohtaan on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi. Viimeaikaisen ovensuukyselyn mukaan 56 prosenttia kalifornialaisista äänestäjistä antoi tukensa kannabiksen verottamisen, sekä viihdekäyttöön laillistamisen puolesta.

Ehdotuksen tukijoiden joukossa on myös yrittäjiä osavaltion lääkekannabisteollisuudesta, josta on tullut kannattavaa sen jälkeen kun paikalliset äänestäjät laillistivat kannabiksen lääkekäyttöön vuonna 1996.

539w

Yksi näkyvimmistä puolustajista on Richard Lee, oaklandilaisen kannabisapteekin omistaja, joka on myös perustanut lääkekannabiksen ammattiopiston nimeltä ”Oaksterdamin yliopisto”. Leen mukaan ”Kalifornian kaupungit kamppailevat laskusuunnassa olevien tulojen, sekä osavaltion mittavan budjettikriisin parissa, joten äänestäjät ovat avoimia uusille tavoille täyttää julkista rahakirstua”.

Hän on myös todennut, että ”Emme voi enää tuhlata rahaa valvomalla lakeja, joita yli puolet ihmisistä vastustaa”.

Tukijat aikovat saada ehdotuksen viimeisteltyä kesäkuun loppuun mennessä. Viimeisimmässä vedoksessa halutaan kaikille yli 21-vuotiaille oikeus pitää hallussaan lähes 30 grammaa kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Tätä määrää voidaan nostaa paikallisten ja osavaltion viranomaisten toimesta.

Asukkaille ehdotetaan myös oikeutta kasvattaa itse kannabista aina hieman yli parin neliömetrin (25 neliöjalan) viljelmään saakka. Kunhan se on pelkästään omaan käyttöön.

Samaan aikaan kaupungit, jotka eivät halua kannabista rajojensa sisäpuolelle, voisivat yhä kieltää myynnin. Tosin niidenkin pitäisi hyväksyä hallussapito.

Jotta ehdotus päätyisi vuoden 2010 marraskuun lippuäänestykseen, tukijoiden tulisi saada yli 433000 oikeaksi todettua allekirjoitusta rekisteröidyiltä äänestäjiltä. Lee on sanonut uskovansa, että he saavat tämän tehtyä tammikuuhun mennessä.

San Franciscolainen demokraatti ja lakiasäätävän edustajakokouksen jäsen Tom Ammiano on myös ajamassa lakialoitetta osavaltion lainsäädäntöelimessä. Tarkoituksenaan saada kannabis säädellyksi alkoholin tapaan.

Leen mukaan lippuäänestys olisi nopeampi tapa, kuin odottaa riidanalaisen lakialoitteen jauhamista lakiprosessin läpi.

”Uskomme, että kansalaiset määräävät poliitikkoja tämän aiheen tiimoilta”, Lee toteaa.

Ehdotuksen läpimeno olisi koetinkivi Obaman hallinnon puuttumattomuuspolitiikalle koskien osavaltioiden kannabislakeja ja niiden ristiriitaa liittovaltion asetuksiin nähden.

Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder ilmoitti aiemmin tänä vuonna, että liittovaltion agentit kohdistavat toimenpiteensä kannabiksen levittäjiin vain silloin kun he rikkovat sekä liittovaltion, että osavaltion lakeja. Kalifornia ja 11 muuta osavaltiota sallivat kannabiksen lääkekäytön, mutta yksikään ei vielä tähän mennessä ole hyväksynyt viihdekäyttöä.

Liittovaltion laki kieltää kannabiksen kasvatuksen, käytön ja myynnin.

Lähde:

http://www.google.com/hostednews/ap/article/ALeqM5h6W7KC63V4xxIsSnUT7zLcWc6upwD98PB5S80





Lääkekannabiksen tukijat kiehuvat kannabisapteekkiratsioiden vuoksi

23 02 2009

Kolme DEA:n suorittamaan ratsiaa osoitti jatkuvan konfliktin liittovaltion ja osavaltioiden huumelakien välillä. Jotkut odottavat Obaman hallinnon muuttavan tätä tilannetta.

Liittovaltion agentit suorittivat ratsioita useisiin Los Angelesin lääkekannabisapteekkeihin ja tämä on saanut monet raivoihinsa. Kannabiksen tukijat ja lääkekannabispotilaat ovat erityisen raivoissaan. Moni heistä ehti odottaa nopeaa muutosta potilaiden ja apteekkien kohteluun presidentti Obaman astuttua valkoiseen taloon.

Ainakin kolme erillistä ryhmää suoritti etsintöjä yhtä aikaa useissa apteekeissa, DEA:n puhenainen Sarah Pullen kertoi.

”En voi mennä yksityiskohtiin etsintälupien ehtojen vuoksi, mutta voin kertoa, että he työskentelivät kannabiksen parissa ja se on laitonta liittovaltion lain mukaan.”

Osavaltion laki on kuitenkin toinen tapaus. Vuonna 1996 Kalifornian äänestäjät hyväksyivät lakiesityksen 215, joka laillisti kannabiksen vakavasti sairaille potilaille ja alensi tuomioita hallussapidosta. Tämä on kuitenkin ristiriidassa liittovaltion lain kanssa.

Obama kertoi kampanjansa aikana useaan kertaan, että hän kannattaa reseptejä lääkekannabikselle niin pitkään, kun kannabis on säänneltyä ja valvottua, ja hän sanoi, että ei aio käyttää oikeusministeriön resursseja valvoakseen jotain, joka osavaltion laissa on täysin sallittua ja hyväksyttyä. DEA:n ratsiat osoittivat kuitenkin, että vielä mikään ei ole muuttunut.

”Osavaltion hallitus yrittää soveltaa lakiesitystä 215 parhaansa mukaan, mutta samaan aikaan liittovaltion hallitus uhkailee liikkeen omistajia ja ratsaa apteekkeja”, kertoi Don Duncan, joka on yksi Turvallinen Pääsy Amerikkalaisille (Americans for Safe Access) -järjestön perustajia. Järjestö tukee turvallista ja laillista pääsyä kannabikseen. Järjestö on suunnitellut mm. mielenosoituksia liittovaltion toimia vastaan.

”Parasta Kalifornian asukkaille olisi, jos liittovaltion hallitus perääntyisi ja antaisi paikallisen hallituksen valvoa tätä kysymystä.”

Los Angelesin kaupunginvaltuusto otti aikalisän uusien lääkekannabisapteekkien suhteen vuonna 2007, kun he alkoivat miettiä, pitäisikö kaupungin sääntöjä niiden osalta kiristää.

”Ennen kuin saamme jotain kirjoihin ja kansiin, niin näitä konflikteja tulee olemaan lisää”, sanoi valtuutettu Dennis Zine.

Liittovaltion agentit suorittavat jonkin verran ratsioita kannabisapteekkeihin joka vuosi Los Angelesissa.

”DEA:lla on laillinen oikeus tehdä mitä he tekevät”, sanoi Charlie Beck, etsivien päällikkö Los Angelesin poliisista. ”Onko se kiistanalaista? Kyllä.”

Kiistan keskiössä ovat paikat kuten Beach Center Collective Playa del Reyssa. Siellä DEA:n agentit takavarikoivat niin paljon omaisuutta, että apteekilla ei ole tietoa, milloin he voivat avata uudelleen.

”He veivät kaiken”, sanoi 32-vuotias työntekijä, joka halusi pysyä nimettömänä mahdollisten syytösten pelossa.

”He ottivat kaiken mahdollisen, televisioista lähtien. Sinne menivät tietokoneet, potilaskansiot, lääkkeet, kassan rahat. Kaikki mahdollinen, he veivät kaiken.”

Yhtyneen huumepolitiikkaverkoston (Drug Policy Alliance Network) osavaltion apulaisjohtaja Margaret Dooley-Sammuli sanoi, että on Obaman hallinnon vastuulla selvittää tämä jupakka.

Lähde:

http://www.latimes.com/news/local/la-me-la-pot-raid5-2009feb05,0,4249491.story





Yksi syy lisää laillistaa kannabis

17 02 2009

Kannabisaktivisti Dan Linn osui napakymppiin (”Laillistakaa kannabis niin sitä voidaan verottaa ja valvoa”, Daily Gazette, tammikuun 14.) vaatiessaan kannabiksen uudelleenlaillistamista, mutta yksi tärkeä syy jäi mainitsematta.

Suhteellisen turvallisen, sosiaalisesti hyväksyttävän, jumalan luoman kasvin uudelleenlaillistaminen laskisi tappavien kovien huumeiden riippuvaisuuslukuja poistamalla valheita, puolitotuuksia ja propagandaa huumevalistuksesta.

Kuinka moni kansalainen kokeilee kannabista ja tajuaa, ettei se ole läheskään niin haitallinen kuin on opetettu huumeiden väärinkäytön vastustuskoulutuksen (DARE) tyyppisissä hallituksen ohjelmissa? He ajattelevat, että muutkaan aineet eivät ole varmaan kovin pahoja, ja tulevat riippuvaisiksi tappavista huumeista.

Vanhat opetukset tekevät kannabiksesta yhden maailman vaarallisimmista aineista. Vaikka se ei ole koskaan tappanut ketään. Liittovaltion hallitus jopa luokittelee kannabiksen luokan I aineeksi heroiinin tavoin, ilman mitään lääketieteellistä käyttöä. Samaan aikaan metamfetamiini ja kokaiini ovat ainoastaan luokan II aineita.

On myös hyvä muistaa, että kannabista käytetään liittovaltion nykyisestä kannasta huolimatta lääkkeenä 14 osavaltiossa lääkärin suosituksella, ja että vielä on elossa seitsemän liittovaltion itsensä 70–80-luvulla hyväksymää lääkekannabiksen käyttäjää, jotka saavat lääkkeensä liittovaltion toimesta. Pieni ristiriita luokituksen kanssa?

Amerikkalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi tuota viestiä täytyy muuttaa. Kun ihmiset voivat ostaa kannabista valvotuista lähteistä, he eivät joudu tekemisiin ihmisten kanssa, jotka tarjoavat myös kovia huumeita. Pelkästään tämä laskisi huumeriippuvaisten määrää. On hyvä vielä muistaa, että kannabista käytettiin vuosisatoja hoitona alkoholi- ja huumeriippuvaisuuteen.

Lähde:

http://www.saukvalley.com/articles/2009/02/05/opinion/letters_to_the_editor/70a1edb0c90e3259fc6627ad6dc5bd8e.txt