Sir Richard Branson ja huumeiden laillistaminen

12 02 2012

Sir Richard Branson on kiehtova persoona. Ollakseen miljardööriliikemies, hänen politiikkansa on yllättävän mutkikasta. Välillä hän on muistuttanut uusklassista Thatcher-tyyppiä ja toisinaan taas työväenpuoluetta tukevaa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajaa. Viime viikolla tämä Virgin-korporaation johtaja nosti esille (linkki) politiikassa asian, jonka puolesta hän on taistellut jo vuosia. Hän vetosi brittihallitukseen, jotta huumausainepolitiikkaa vietäisiin liberaalimpaan suuntaan. Mielenkiintoista kyllä, hänen puheensa vaikutti varsin järkevältä.

Branson aloitti juttunsa luonnollisesti kannabiksella. Hän vaati, että kannabiksen dekriminalisointi, säännöstely ja verotus, jotka liberaalien mielissä usein on nähty uudistuksen lähtökohtana, tulisivat tuottamaan laajamittaisia hyötyjä koko yhteiskuntaan. Vastuu huumausainepolitiikasta tulisi siirtää sisäministeriöltä maan sosiaali- ja terveysministerin siipien alle. Tätä väitettä hän pohjusti kysymällä vastustajiltaan, että jos heidän oma poika tai tytär painisi huumeongelmien parissa, etsisivätkö he mieluummin lääkärin apua vai soittaisivatko poliisille? Vastausta jäätiin kaipaamaan. Portugalissa, missä jopa heroiiniriippuvaiset viedään mieluummin sairaalaan kuin vankilaan, huumeiden käyttö on pudonnut puoleen laillistamisen jälkeen. Vuosittain jopa 75000 brittinuorelta viedään tulevaisuus, kun he saavat rikosrekisterin vähäisistä huumetuomioista. Huumeiden käyttäjien käsittely potilaina rikollisleiman sijaan olisi tärkeä ensimmäinen askel tehokkaampaan huumepolitiikkaan.

Dekriminalisoinnin lisäksi Branson sanoi, että säännöstelyn tarve olisi väistämätön. Olen aiemmin väittänyt (linkki), että varovainen säännöstely ja huumausaineiden laillinen myynti olisi tärkein asia, jolla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä. Viime marraskuussa kaksi nuorta miestä kuoli (linkki) otettuaan kuolettavan voimakasta ekstaasia (MDMA) lontoolaisessa musiikkitapahtumassa. Johtuen huumeiden ostamiseen liittyvästä salamyhkäisyydestä, heillä ei ollut mahdollisuuksia selvittää, mitä he olivat ostamassa. Huumekauppiaat eivät ole tarpeeksi huomaavaisia laittaakseen tuoteselostetarroja kauppatavaraan. Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä heidän käyttämänsä aineet oikeasti sisältävät. Niihin voi olla lisätty myrkyllisiä jatkeaineita, tai ne voivat olla jopa uusia ja täysin testaamattomia huumeita. Syyt siihen miksi ihmiset kuolevat huumeisiin ei ole mitään rakettitiedettä. Laillistaminen ja säännöstely vaatisi valtion lisensoimilta myyjiltä, että heidän täytyy tarjota aitoa ja puhdasta tavaraa, jossa tulee mukana selkeät annosteluohjeet turvallista käyttöä varten. Se olisi voinut pelastaa niiden kahden miehen hengen viime marraskuussa, sekä tulisi pelastamaan lukuisia muita tulevaisuudessa.

Jos vaikka liberaalimpi huumepolitiikka olisikin käytännössä melko suoraviivainen tapaus, taloudellinen puoli sen sijaan on hieman monimutkaisempi. Branson artikuloi perusasiat vakuuttavasti viime viikolla. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että 535 miljoonaa puntaa veronmaksajien rahoja käytetään vuosittain huumausaineiden hallussapitoon liittyvien lakien valvontaan. Käänteisesti vain 3% huumekustannuksista aiheutuu terveyspuolen menoista, ja vain 1% liittyy sosiaalitukiin. Huikeat 20% kaikesta poliisin ajasta on omistettu huumeiden käyttäjien ja myyjien pidättämiseen. Tasapaino valvonnan ja hoidon välillä on selkeästi pielessä, ja etenkin näinä karuina aikoina tällaiset luvut ovat erityisen anteeksiantamattomia. Sinä aikana kun hallitus on ristiriitaisesti leikkaamassa sosiaalitukia, miksi hyväksymme holtittoman tuhlaamisen sellaisten lakien ylläpitämiseen, jotka ovat epäonnistuneet rajoittamaan huumausaineiden saatavuutta yhteiskunnassamme? Kuten Branson ytimekkäästi asian ilmaisee, dekriminalisaation kautta säästetyt, ja huumeiden verotuksella saavutetut rahat voitaisiin varmasti käyttää muihin asioihin – ”se olisi win-win -tilanne kaikin puolin”.

Sitten tulevat asioiden teknisemmät puolet. Siinä missä ekonomisti Milton Friedman on toki ylistetty hänen uusliberalismin kirjoituksistaan, hänen vähemmän tunnettu tuotantonsa huumekeskusteluun liittyen on myös hienoa. Friedman väitti, että pidätyksen pelko on saanut huumeiden valmistajat tuottamaan aiempaa vahvempia huumeita (linkki). Crack-kokaiinin keksiminen ja kannabiksen vahvemmat muodot (pätee ilmeisesti myös MDMA:han, kuten on käynyt ilmi) ovat hänen mukaansa suoraa seurausta kieltolaista, joka rohkaisee tuottajia tavoittelemaan parempaa riskin ja tuoton suhdetta. Lisäksi, huumeiden kieltolailla on suorat seurauksensa köyhyyden ja väkivaltaisen rikollisuuden aiheuttajana (linkki). Tarjontaa tukahdutetaan kielloilla ja oikeudenkäynneillä, ja sen vuoksi hinnat nousevat. Käyttäjiä pakotetaan riippuvuuksiensa kautta maksamaan kysyttyä hintaa, ja siten he joutuvat hinnoittamaan käyttönsä rikoksilla kun heidät syöstään köyhyyteen. Lopulta ja kieroutuneesti, hallitus käytännössä katsoen suojelee suurimpia huumekartelleja (linkki). Huumeiden tuottaminen ja myynti ovat riskialtista sekä kallista liiketoimintaa, joten ainoastaan organisoituneilla rikollisjengeillä on varaa pysyä pelissä mukana. Kaikki raha menee ylös näissä organisaatioissa, ja se on, kuten Friedman toteaa, ”monopolistin unelma”.

Nämä vahingolliset ja ennalta-arvaamattomat kieltolain taloudelliset seuraukset ovat, kunhan ne ymmärtää, melko vakuuttavat. On silti vielä yksi näkökulma, jota kannattaa pohtia: moraaliset seikat. Voi olla että vihaat silkkaa huumeiden käsitettä, ja useimmat ihmiset tekevät niin. Mutta mikä oikeus valtiolla on sanella ihmisille, mitä he saavat tehdä heidän omissa kotioloissaan? John Stuart Mill, suuri vapauden filosofi, tunnetusti julisti, että ”valtaa voidaan oikeutetusti käyttää sivistyneen yhteiskunnan jäseniä vastaan ainoastaan silloin, kun heitä estetään vahingoittamasta muita. Riittävä perustelu ei ole se, että näin tehdään yksilön omaksi parhaaksi.” Huumeiden käyttäminen on täysin henkilökohtainen valinta joka ei vaikuta muihin kuin yksilöön itseensä. Voiko valtio siten perustella henkilökohtaiseen vapauteen koskemista? Mill sanoisi, että ei. Tämä kysymys ansaitsee pohdiskelua.

Sir Richard Branson on itsenäinen sielu ja riippumaton ajattelija. Viikko sitten useimmat ihmiset olisivat olleet huumausainepolitiikan muutoksia vastaan. Kuunneltuaan sen, mitä Bransonilla oli sanottavana, moni tulee vielä muuttamaan mielipidettään.

Lähde:

Alexander Wickham / Independent-lehden kolumnisti

Lisää luettavaa:

http://www.huffingtonpost.co.uk/2012/01/24/sir-richard-branson-drugs-decriminalise-drugs_n_1226642.html





Kööpenhamina selvittää kannabiksen asemaa

14 07 2009

Kannabiksen dekriminalisointi on kaupungin komitean mukaan siirtynyt julkisesta väittelystä poliittiseksi. Syyksi annetaan komitean juuri julkaistu lausunto.

Uusi sosiaaliasiain komitean raportti kannabiksesta on suositellut kaupunginvaltuustoa harkitsemaan vakavasti kannabiksen dekriminalisointia jengiväkivallan rajaamiseksi.

Sosiaaliliberaalit, Punavihreä liittouma ja Sosialistinen kansanpuolue SF ovat puolustaneet kannabiksen laillistettua myymistä pieninä määrinä henkilökohtaiseen käyttöön jo jonkin aikaa. Helmikuussa komitealle näytettiin vihreää valoa asiaan perehtymiseen.  Myös valtuuston suurin puolue, Sosialidemokraatit, lähtivät tukemaan hanketta.

chirstiania_enter

Viimeisen muutaman vuoden aikana maan hallitus on tehnyt päätöksen reagoida voimakkaasti kaupungissa tapahtuvaan kannabiksen myyntiin. Sittemmin huomattavia määriä poliiseja ja panssaroituja ajoneuvoja on lähetetty itse autonomiseksi julistautuneen Kristianian kaduille, joilla suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu.

Aiemmin Kristianian ”Pusher streetillä” myytin avoimesti huumeita ja siellä oli hasiskojuja. Nyt hasis myydään pääasiassa tiskin alta.

Monet uskovat, että entisen pääministerin, Anders Fogh Rasmussenin, määräämät voimakeinot ainoastaan aiheuttivat kaupankäynnin laajenemista muihin kaupunginosiin, joissa sitä on ollut vielä vaikeampaa kontrolloida. Poliisi myöntää, että paljon viimeaikaisista jengitappeluista on  sidoksissa hasiskauppaan.

Sosiaaliasiain komitean sisällä suurin osa on nyt tullut siihen johtopäätökseen, että jonkinlaista kannabislakien höllentämistä tarvitaan, jotta huumeiden välityksen lieveilmiönä saatu väkivalta saataisiin laskemaan.

Komitean raportti ehdottaa, että kannabiksen dekriminalisointia tulisi ajatella vaihtoehtona kieltolaille. Komitea perusti päätöksensä kansainväliseen kannabiskomission raporttiin, joka sai alkunsa kun etsiittiin ’rationaalisempia ja toimivampia’ keinoja kannabiksen kontrollointiin. Raportin julkaisi brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö Beckley-säätiö. Katso myös uutisemme tästä raportista.

Hiljattain tehty kysely tuli siihen tulokseen, että 59% tuki ’Amsterdamin mallia’ missä tuotetta myydään coffee shopeissa. Sosialidemokraatit eivät kuitenkaan tue ideaa. Puolueen tiedottaja Thor Grønlykke totesi, että puolue tukisi ainoastaan sellaista linjausta, jossa pyrittäisiin rajaamaan väärinkäyttäjien sekä addiktien määrää.

Tanskan kannabisneuvosto oli tyytyväinen komitean suositukseen uskoen, että kannabiksen myymisen tulisi olla osa laillista, säädeltyä kokonaisuutta. Kuitenkin neuvoston puheenjohtaja Jesper Vad Kristensen on Amsterdamin mallia vastaan. Syyksi hän kertoo coffeeshopien miltei ’myyttisen statuksen’, joka toisi asiaa julki väärällä tavalla.

warmingPunavihreä liittouma on kuitenkin tukenut jo pitkään Amsterdamin mallia, ja haluaisi nähdä kannabiksen täydellisen dekriminalisoimisen. Heidän mielestään kannabista pitäisi myydä yhtä kontrolloidusti kuin alkoholia ja tupakkaa tällä hetkellä.

”On täysin naurettavaa, että poliisi uhraa enemmän aikaa ja voimavaroja kannabismurusten jahtaamiseen Kristianiassa kuin vaikkapa ihmiskaupan organisoijiin”, toteaa Punavihreän liittouman tiedotuspäällikkö Mikkel Warming puolueen kotisivuilla. ”Kannabiksen laillistaminen poistaisi massiivisen osan jengien tulonlähteistä”.

Kristensen on samaa mieltä.  Lisäten, että jengiväkivalta on ”oletettava seuraus” voimatoimien käyttämisestä millä tahansa mustan pörssin osa-alueella. ”Joka kerta kun myyjä vangitaan hän jättää jälkeensä mahdollisuuden tienata ja tästä voitosta taistelua olemme kaikki todistaneet useiden vuosien ajan”, hän sanoo.

Raportissaan komitea havaitsi, että kieltolait eivät ole vähentäneet käyttöä. Eivätkä ne ole myöskään minimoineet myyntiin liittyvää rikollisuutta. Lisäksi todettiin, että ”Helppo saatavuus ei ole näyttänyt lisäävän käyttäjiä tai addikteja.”

Marraskuussa pidettävien paikallisvaalien Liberaalipuolueen ehdokas Lars Dueholm on pistänyt merkille raportin lopputuloksen ja on puolueensa harvoja ehdokkaita, jotka tukevat dekriminalisointia.

”Itse näen, että on pari tärkeää syytä dekriminalisoida kannabis”, hän totesi Copenhagen Postille. ”Ensimmäinen on tosiasia, että me kaadamme miljoonia, kenties jopa miljardeja kruunuja jengiläisten taskuihin, koska he ovat ainoita hasiksen myyjiä kun se on laitonta.”

Jos Dueholm voittaa paikan kaupunginvaltuustossa, kannabiksen dekriminalisointi Kööpenhaminassa olisi lähempänä toteutumista.

Mutta SD:n Grønlykke toteaa, että sosiaalisten palveluiden osaston on saatava tarkkaan määritelty ehdotus ennen kuin mitään poliittisia ratkaisuja tulisi tapahtumaan.

Sosialistien lainopillinen neuvonantaja, parlamentin jäsen Anne Baastrup, toteaa: ”Mikä tahansa yritys kannabiksen dekriminalisoimiseen Kööpenhaminassa joutuisi lopulta maan parlamentin päätettäväksi”.

”Puolueemme ensimmäinen tehtävä on löytää konkreettisia suosituksia komitealta siihen mikä on vaarallista ja mikä ei”, hän kertoi. ”Meillä on vielä pitkä matka siihen, mutta yksikään toimenpide ei voisi tulla hyväksytyksi ilman Parlamentin lupaa.”

Baastrup lisäsi, että kannabis olisi mahdollista dekriminalisoida tietyissä kaupungeissa ilman, että kannabis olisi muualla laillista. Aivan kuten Amsterdamin mallissa.

Maan johdon aloitettua voimatoimet hasista vastaan vuonna 2003 hasiksen takavarikot ovat pienentyneet merkittävästi 4000:sta kilosta vuoden 2007 900:aan kiloon.

Tiedoista ei käy ilmi mikä on ollut takavarikkojen vähenemisen syynä. Sekö, että hasista myydään vähemmän kaupungissa vai onko kenties kyseessä tiukentunut jengikontrolli, ja viranomaisten vaikeampi pääsy sen luokse.

Lähde:

http://www.cphpost.dk/component/content/46195.html?task=view