Poliisi kieltäytyy pidättämästä lääkekannabiksen käyttäjiä

1 02 2010

Yhdysvalloissa, New Havenissa, on erittäin rohkea poliisi, joka on julkisesti kieltäytynyt pidättämässä lääkekannabiksen käyttäjiä.

Brad Jardis on toiminut poliisina yli 10 vuotta. Hän on Law Enforcement Against Prohibition (lainvalvojat kieltolakia vastaan) -järjestön jäsen ja tässä on hänen kirjeensä.

Hei kaikille!

Kuten tiedätte, minut on pidätetty virasta ja raportoin asiasta vielä piakkoin. Olen lukenut New Havenin perustuslakia uudelleen ja uudelleen huolella, joten asiaan palatessani olen hyvin valmistautunut. Olen lukenut dokumenttia, jota olen luvannut puolustaa ja tullut johtopäätökseen, että on perustuslain vastaista osavaltiolle käydä toimiin sairasta ihmistä vastaan, joka on päättänyt käyttää kannabista hoitaakseen sairauttaan.

En koskaan pidätä ihmistä, joka pitää hallussaan, käyttää tai kasvattaa kannabista hoitaakseen sairauttaan… eikä tulisi kenenkään muunkaan New Havenin valansa vannoneen lainvalvojan niin tehdä. En edes takavarikoi sitä heiltä.

Lainopilliset argumentit tukevat julistustani (hyvin yksinkertaisesti):

-/-

1.  Poliittiset aktivistit tässä osavaltiossa ovat tehneet kaikkensa esittääkseen faktapohjaisia todisteita korkeimmalle oikeudelle ja kuvernöörille, tukeakseen sairaiden ihmisten mahdollisuutta käyttää luonnollista ainetta kärsimyksen helpottamiseen. Olen henkilökohtaisesti anonut korkeimmalta oikeudelta etteivät he sallisi sairaiden ihmisten pidättämistä.

2. DEA:n päätuomari Francis Young päätti 1988:

”Kannabis luonnollisessa muodossaan on yksi turvallisimpia tunnettuja terapeuttisia aineita. Olisi kohtuutonta, mielivaltaista ja juonikasta DEA:n seisoa edelleen kärsivien ja aineesta hyötyvien välissä.”

3. 14 muuta osavaltiota (ja DC) sallii sairaiden ja kuolevien käyttää kannabista lääkkeenä helpottaakseen kärsimyksiään.

4. 10. artikla New Havenin perustuslaissa menee seuraavasti:

”Hallitus on asetettu yhteisön hyväksi, suojelemaan ja turvaamaan koko yhteisöä, eikä yksityistä etua tai rahan armoille minkään ihmisen, perheen tai luokan; tämän vuoksi milloin tahansa hallitus on kieroutunut ja julkinen vapaus on uhattuna sekä kaikki muut oikaisun muodot ovat tehottomia, ihmiset voivat ja heillä on oikeus korjata vanha – tai muodostaa uusi hallitus. Mielivaltaista voimaa ja sortoa vastaan nousemisen kieltävä doktriini on absurdi, orjuuttava ja ihmiskunnan onnea ja hyvää tuhoava.”

5. Hallitus joka syyttää sairasta henkilöä tieteellisesti turvalliseksi todistetun aineen käytöstä ei ”hyödytä”, tai ”suojele”(…) mitään yhteisöä.

6. Hallitus joka syyttää sairasta henkilöä tieteellisesti turvalliseksi todistetun aineen käytöstä on itseasiassa rahan armoilla: lääkeyhtiöiden. Tätä todistaa lääkeyhtiöden taistelu lääkekannabislakeja vastaan. Et voi kasvattaa Oxycontinia olohuoneessasi, vai kuinka?

7. Sairas ihminen kärsimässä, koska osavaltion lait kieltävät häntä käyttämästä tieteellisesti turvalliseksi todettua terapeuttista ainetta on ”absurdia.”

8. Sairas ihminen kärsimässä, koska osavaltion lait kieltävät häntä käyttämästä tieteellisesti turvalliseksi todettua terapeuttista ainetta on ”orjuutta.”

9. Sairas ihminen kärsimässä, koska osavaltion lait kieltävät häntä käyttämästä tieteellisesti turvalliseksi todettua terapeuttista ainetta on ”ihmiskunnan onnen ja hyvän tuhoamista.”

-/-

Johtopäätös: En tee sitä. Koskaan. Ottakaa perustuslain vastainen lakinne ja sullokaa se.

Tiedätte kuka minä olen, tiedätte missä minä työskentelen, enkä pelkää ketään teistä. Sanani, valani on ihmisille: ei tyranneille, jotka haluavat heidän kärsivän.

– Bradley

Lähde:

http://freekeene.com/2010/01/18/nh-cop-refusing-to-arrest-medical-cannabis-users/





Poliisit ja tuomarit tukevat kannabiksen laillistamista

12 01 2010

Lainvalvojien mielestä kieltolain lopettaminen lisää yleistä turvallisuutta.

Kalifornian osavaltion lainsäätäjät ovat historiallisen äänestyksen edessä tiistaina. Äänestyksen kohteena on kannabiksen laillistaminen, kontrollointi ja verollepano. Ryhmä tuomareita ja poliiseja, jotka ovat aiemmin lähettäneet ihmisiä vankilaan kannabiksen vuoksi, antavat laillistamiselle tukensa.

Poliisiviranomaisista, tuomareista ja syyttäjistä koostuva ryhmä, joka on taistellut epäonnistunutta ”huumeiden vastaista sotaa” kannattaa tänään äänestettävää lakiehdotusta kannabiksen laillistamisen puolesta. Kalifornian alahuoneen turvallisuus- ja terveyskomiteoiden äänestys on merkki kasvavasta yleisön turhautuneisuudesta kieltolain aiheuttamia haittoja kohtaan, sekä laajalle levinneestä halukkuudesta lähestyä ongelmaa toisesta lähtökohdasta.

Tuomari Jim Gray jäi viime vuonna eläkkeelle Kalifornian Orange Countyn korkeimmasta oikeudesta. LEAPin* puhemiehenä hän totesi vastikään: ”Pelkästään se, että alahuone äänestää kannabiksen myynnin säännöstelystä ja kontrolloinnista, olisi ollut täysin sopimatonta vielä vuosi sitten. Vaikka ehdotus ei menisikään läpi tällä kertaa, se tullaan hyväksymään vielä pian. Lakiehdotus voi tulla myös tarpeettomaksi, koska äänestäjät tulevat todennäköisesti hyväksymään samankaltaisen ehdotuksen marraskuun kansanäänestyksessä”.

Tuomari Gray puhui viime lokakuussa alahuoneen turvallisuuskomitean tiedotustilaisuudessa, jossa käsiteltiin kannabiksen laillistamista. Puhe löytyy videoituna osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=RDKarCeC_Ic.

Tammikuun 12. päivänä turvallisuuskomitea järjestää muodollisen tilaisuuden, jossa käsitellään edustaja Tom Ammianon kannabiksen laillistamisehdotusta (numerokoodilla AB 390). Tilaisuuden jälkeen komitea äänestää asiasta, ja jos ehdotus hyväksytään sitä seuraa toinen tilaisuus jossa terveyskomitea äänestää aiheesta.

Tämän lisäksi kannabiksen laillistamisen puolestapuhujat ovat äskettäin ilmoittaneet, että heillä on tarpeeksi allekirjoituksia, jotta laillistamisesta voidaan äänestää marraskuun kansanäänestyksessä. Tämän avulla kalifornialaiset äänestäjät voisivat itse lopettaa kannabiksen kieltolain. Washingtonin osavaltiossa taas lainsäätäjät järjestävät tällä viikolla tilaisuuden aiheenaan kannabiksen laillistaminen, ja Rhode Islandin senaatti on parhaillaan muodostamassa sininauhakomiteaa tehdäkseen katsausta osavaltion kannabislainsäädännön suhteen.

*) Law Enforcement Against Prohibition (Lainvalvojat kieltolakia vastaan) on 15000-jäseninen järjestö, joka edustaa poliisia, syyttäjiä, tuomareita, liittovaltion agentteja sekä muita ihmisiä, jotka haluavat laillistaa huumausaineet ja saattaa ne kontrollin piiriin. Nämä ihmiset ovat taistelleet vuosia huumesodan etulinjassa ja oppineet kokemuksiensa myötä, että kieltolaki ainoastaan pahentaa riippuvuuksia ja väkivaltaa. Lisätietoja: http://www.CopsSayLegalizeDrugs.com.

Lähde:

http://www.prweb.com/releases/marijuana/legalize/prweb3430594.htm





Kannabiksen kontrolloitu myynti

9 01 2010

Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.

Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti  marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa.  Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.

Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt  olisi aika  arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen.  Muut kuin poliisivalvonta  ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia  keinoja  hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään.   Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus.  Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä.  Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin.  Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista.  Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan.  Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä.  Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun.  Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja.  Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa.  He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja.  Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä.  Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen.  Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia.  Kysymys on siitä  kuinka  valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.  1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.  Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu  laillistettu kauppa.  Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta.  Näiden  linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.

Tuen Willy Pedersenin näkemystä.  Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään.  On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta.  Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita.  He saavat lisäsyitä olla käyttämättä.  Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen  lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001).  Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta.  Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla.  Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.

Varminta tietoa on olemassa  rangaistusten haitallisista vaikutuksista.  Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen.  Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta.   Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät.  Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa.  Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina.  Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.

Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä?  Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.

Paul Larsson

professori, poliisikorkeakoulu Oslo

Lähde:

Artikkeli Morgenbladet 1.12.09

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957





YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan

28 06 2009

Täyskäännös! YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan.

YK ylistää avokätisesti huumausaineiden dekriminalisointia keskiviikkona julkaistussa vuosittaisessa raportissaan, joka koskee maailmanlaajuista huumausainepolitiikkaa. Viime vuosina YK:n huumetsaari on ilmaissut skeptisyytensä Portugalin dekriminalisoinnin suhteen. Se poisti oikeudelliset seuraamukset henkilökohtaisen käytön osalta vuonna 2001, sekä painotti hoitamista vankilan sijaan. YK oli ilmaissut, että kyseinen politiikka oli vastoin kansainvälisiä huumausainesopimuksia ja kannustaisi ”huumausaineturismiin”.

UN-blue-low-res

Kuitenkin vuoden 2009 World Drug Reportissa YK:lla ei ole paljoa muuta kuin hyvää sanottavaa Portugalin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna, radikaalin lähestymistavan osalta. ”Tällaiset olosuhteet pitävät huumausaineet pois sellaisten käsistä, jotka eivät niihin koskisi täydenkään kieltolain aikana. Samalla kuitenkin edistetään käyttäjien hoitoon hakeutumista vankilan sijaan. Niiden joukossa, jotka eivät halua kutsua oikeuden eteen ovat myös turistit, ja tämän seurauksena Portugalin politiikka ei ole tiettävästi lisännyt huumausaineturismia”, raportissa kerrotaan. ”Vaikuttaa myös siltä, että huumeisiin liittyvien ongelmien määrä on vähentynyt”.

Optimistinen Portugalin politiikan ylistäminen tuo YK:n lähelle Glenn Greenwaldin näkemystä.

Raportti julkaistaan National Press Clubilla, Washington D.C.:ssä. Se tekee tyhjiksi huolet siitä, että dekriminalisointi ei olisi linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa, jotka estävät valtioita laillistamasta huumausaineita.

Yhdysvaltain huumetsaari Gil Kerlikowske aikoo esiintyä raportin julkistamistilaisuudessa. Hän on todennut, että ”Laillistaminen ei kuulu sanavarastooni”.

Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB, International Narcotics Control Board) oli alusta saakka huolissaan kun Portugali muutti lakejaan vuonna 2001, käy ilmi heidän ko. vuoden raportistaan. Mutta Portugalin tehtävän jälkeen vuonna 2004 he huomasivat, että ”huumausaineiden hankkiminen, hallussapito ja käyttö olivat pysyneet kiellettyinä” ja totesivat: ”Käytäntö, jossa pienet huumausainemäärät vapautetaan rikosoikeudellisista seuraamuksista on linjassa kansainvälisten huumausaineiden kontrollisopimusten kanssa”. Tämä lukee raportin alaviitteessä.

YK:n raportti sukeltaa myös pää edellä keskusteluun koskien täydellistä huumausaineiden laillistamista. Viime vuoden World Drug Report väisti tämän kysymyksen täysin. Olkoonkin, että siinä referoitiin kiinalaisten oopiumpolitiikkaa 1800-luvulla. Tämän vuoden raportti alkaa pitkällä argumenttilistauksella laillistamista vastaan. ”Miksi päästäisimme valloilleen huumausaine-epidemian kehitysmaihin? Ihanko vain sen vuoksi, että voisimme myötäillä liberaaleja väitteitä, joita huumemyönteiset eturyhmät ajavat – heillä kuitenkin on käytössään ylellisyys nimeltä vieroitushoito”, raportissa todetaan.

658125

Silti YK tekee myös huomattavan myönnytyksen laillistamisen kannattajille, jotka ovat pitkään väittäneet, että kieltopolitiikka johtaa väkivaltaan ja epämääräisten maanalaisten verkostojen kasvamiseen.

Raportin mukana julkaistu lehdistötiedote kertoo, että ”Raportin esipuheessa Antonio Maria Costa tutkiskelee keskustelua huumekontrollin kumoamisesta. Hän myöntää, että kontrolli on luonut laittoman mustan pörssin kaupan, joka on kasvanut makrotaloudellisiin mittoihin, ja jonka toimintatapoihin kuuluvat väkivalta ja korruptio”.

Jack Cole on ”Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan” (Law Enforcement Against Prohibition, LEAP) -yhdistyksen toimitusjohtaja sekä eläkkeelle jäänyt huumepoliisi. Aikoinaan hän on toiminut peiteoperaatioissa. Hän vastustaa raportissa käytettyä sanaa ”kontrolli”, nykyisen politiikan yhteyteen liitettynä.

”Maailman ’huumetsaari’ Antonio Maria Costa haluaisi sinun uskovan, että laillistamisliike tahtoisi poistaa huumausainekontrollin”, Cole sanoo ja jatkaa: ”Päinvastoin me vaadimme, että hallitukset vaihtaisivat epäonnistuneen kieltopolitiikan järjestelmään, joka oikeasti säätelisi ja kontrolloisi huumausaineita, myös niiden puhtautta ja hinnoittelua – puhumattakaan heistä, jotka tuottavat huumeita, sekä kenelle niitä saa myydä. Kieltolain aikana ei voi harjoittaa tehokasta kontrollia, kuten meidän olisi jo pitänyt oppia epäonnistuneista kokeiluista alkoholin suhteen Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933.”

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/06/24/un-backs-drug-decriminali_n_220013.html





”Huumeet voittivat sodan”

21 06 2009

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Nicholas D. Kristof on New York Timesin kolumnisti.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan, ja nyt näyttäisi siltä, että huumeet ovat voittaneet.

NormStamper

”Olemme käyttäneet huumeidenvastaiseen sotaan triljoona dollaria”, kertoo Norm Stamper, entinen Seattlen kaupungin poliisipäällikkö. ”Ja mikä on tulos? Huumeita on saatavilla enemmän, halvemmalla ja vahvempina kuin ennen. Masentava epäonnistuminen.”

Tästä syystä Stamper suosii huumeiden laillistamista. Kenties osavaltion ylläpitämien viinakauppojen tai rekisteröityjen apteekkien viitoittamalla tiellä. Toiset asiantuntijat suosisivat valmistuksen ja myynnin pitämistä laittomana, mutta hallussapidon dekriminalisointia, kuten joissakin maissa on tehty.

Täällä Yhdysvalloissa neljän vuosikymmenen mittaisella huumesodalla on ollut kolme seuraamusta:

Ensinnäkin, vankiloidemme vankimäärät ovat nousseet hurjasti. Tällä hetkellä Yhdysvallat tuomitsee ihmisiä vankeuteen lähes viisi kertaa maailman keskiarvoa vastaavalla vauhdilla. Tämä johtuu osittain siitä, että huumausainerikkomuksista vangittujen määrä nousi vuoden 1980 41 000 ihmisestä viitensataan tuhanteen tänä päivänä. Huumesodan alkuun asti maamme vankimäärät pysyivät samalla tasolla kuin muiden valtioiden.

Toiseksi, olemme antaneet kotimaassamme valtaa rikollisille, ja ulkomailla terroristeille. Yksi syy, jonka johdosta lukuisat johtavat ekonomistit ovat suositelleet huumausainelakien löysäämistä, on se, että kieltolaki nostaa hintoja. Tämä taas nostaa tuottoja kaikille Latinalaisen Amerikan huumekartelleista Talibaniin. Aiemmin tänä vuonna Meksikon, Brasilian ja Kolumbian entiset presidentit kehottivat Yhdysvaltoja omaksumaan uuden lähestymistavan huumausaineille, perustuen julkiselle terveyskampanjalle tupakkaa vastaan.

Kolmanneksi, olemme tuhlanneet resursseja. Jeffrey Miron, Harvardin yliopiston ekonomisti, huomasi, että liittovaltio, osavaltiot ja paikalliset hallintoelimet käyttävät vuosittain 44,1 miljardia dollaria kieltolain toteuttamiseen. Käytämme seitsemän kertaa enemmän rahaa huumausaineiden takavarikointiin, poliisivalvontaan ja ihmisten vangitsemiseen kuin huumeriippuvaisten hoitoon. Vain 14 prosenttia päihdeongelmaisista vangeista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Olen nähnyt huumeiden tuhoavan elämiä, ja metamfetamiini on tuhonnut lukuisten naapurieni elämät kotikaupungissani Yamhillissa, Oregonin osavaltiossa. Silti ihmiset kuten herra Stamper ovat erittäin vakuuttavia väittäessään, että jos tavoitteemme on haittojen vähentäminen, niin pystymme kyllä parempaan.

leap

Herra Stamper on LEAPin (Law Enforcement Against Prohibition, Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan -toim. huom.) aktiivijäsen. LEAP on järjestö, johon kuuluu poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja kansalaisia, jotka suosivat Amerikan huumausainelakien dramaattista liberalisointia. Hän sanoi tajunneensa hiljalleen huumesodan luonteen. Alkaen vuodesta 1967, jolloin hän oli nuori poliisi San Diegossa.

”Olin pidättänyt 19-vuotiaan kannabiksen hallussapidosta hänen omassa kodissaan”, Stamper muistelee. ”Mursin oven todennäköisiin syihin vedoten. Vein hänet putkaan syytettynä rikoksesta.” Pidätys ja siihen liittyvä paperityö veivät useita tunteja, ja yhtäkkiä herra Stamper sai ahaa-elämyksen: ”Voisin olla tekemässä oikeaa poliisityötä.”

Nykyään huumeidenvastaisen sodan kaltaisen lähestymistavan epäonnistuminen on julkisesti tunnustettu tosiasia. Presidentti Barack Obaman uusi huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi Wall Street Journalille haluavansa luopua termistä ”sota huumeita vastaan” samalla siirtyen menettelyissä vangitsemisesta hoitoon.

Panokset ovat suuret. Samoin epävarmuustekijät, ja on olemassa riski, että dekriminalisointi johtaisi käytön ja riippuvuuksien lisääntymiseen. Mutta todisteet kertovat, että tämä riski on pieni. Kokaiinia käytettiin vain viidesosa nykyaikaan nähden vuonna 1914, jolloin se oli laillista. Lisäksi kannabiksen hallussapidon dekriminalisoineet osavaltiot (tai valtiot -toim.huom.) eivät ole kohdanneet käytön yleistymistä.

P1803

”En näe kannabiksen dekriminalisoinnissa mitään isoa harmia”, kertoo Peter Reuter, Marylandin yliopiston kriminologian professori, joka oli ennen skeptinen joitakin laillistamista suosivien argumentteja kohtaan. Hänen mukaansa dekriminalisointi johtaisi enimmillään vain vaatimattomaan käytön yleistymiseen.

Meidän täytyy olla vähemmän ideologisia ja enemmän tieteellisiä selvittäessämme mikä toimii huumeongelmaa vastaan. Eräs lähestymistapa olisi yhden tai kahden osavaltion kannabiksen dekriminalisointi. Sallien sen myynnin rekisteröidyille apteekkareille, ja samalla valvoen dekriminalisoinnin vaikutusta käyttöön ja rikollisuuteen.

En ole ainut henkilö, joka pohtii asioita uudelleen. Senaattori Jim Webb (D-Virginia) ajaa esitystä presidentillisen komission luomiseksi tutkimaan rikosoikeusjärjestelmän elementtejä, myös huumausainepolitiikkaa. Tähän mennessä 28 senaattoria on tukenut ideaa, ja senaattori Webb kertoo presidentti Obaman olevan tukijoiden joukossa.

”Kansakuntamme epäonnistunut huumausainepolitiikka on vain yksi syy, minkä takia meidän tulee arvioida rikosoikeudellinen järjestelmämme uudelleen”, Webb sanoo. Rohkea mielipide poliitikolta, ja juuri sellaista johtajuutta, mitä tarvitsemme kurkottaessamme kohti tehokkaampaa strategiaa Amerikan huumausaineongelmaa vastaan.

Lähde: http://www.nytimes.com/2009/06/14/opinion/14kristof.html?ref=opinion





Laillistaminen – eläkkeellä oleva poliisipäällikkö vaatii Obamaa kuuntelemaan äänestäjiä

1 01 2009

Ymmärrämme, että Obamalla on kädet täynnä töitä. Talouskriisimme ja terrorismin uhka ovat vain kaksi esimerkkiä. Kuitenkin tiedämme, että lopettamalla huumesodan saisimme apua molempiin uhkiin.


chiefphoto

Joulukuun alussa Barack Obama kutsui yhdysvaltalaisia osallistumaan virallisten kotisivujensa kautta ja laatimaan kysymyksiä ja äänestämään niistä tärkeimmät uudelle hallinnolle.

Yli tusina 50 suosituimmasta vaati uudistusta Yhdysvaltojen huumepolitiikkaan. Kysymykset vaihtelivat lääkärin suositteleman lääkekannabiksen saatavuudesta miljoonien huumeidenkäyttäjien pidättämisen ja vangitsemisen tuomiin vaikutuksiin taloudessa.

Eniten ääniä saanut kysymys oli:

”Harkitsetteko kannabiksen laillistamista niin, että hallitus valvoisi ja säännöstelisi sitä, verottaisi sitä, asettaisi ikärajoituksia sille ja loisi miljoonia uusia työpaikkoja sekä miljardien dollarien teollisuuden kotimaahamme?”

Vastaus tuli ja se oli lyhyt. Yksi lause presidentin ryhmältä:

”Presidentiksi valittu Obama ei kannata kannabiksen laillistamista.”

Toimin 34 vuotta poliisina, joista kuusi vuotta poliisipäällikkönä yhdessä Yhdysvaltojen suurimmista kaupungeista. Tiedän melko hyvin kuinka paljon rahaa tuhlataan huumesodassa. Luonnollisesti olen hyvin pettynyt ja hämmentynyt tästä vastauksesta.

Hänen hiljaisuutensa ei voi olla vain pelkoa poliittisesta takaiskusta. Hän ja hänen ryhmänsä ovat varmasti nähneet tuoreen Zogbyn kyselyn jonka mukaan kolme neljästä yhdysvaltalaisesta pitää huumesotaa epäonnistuneena. Samaan aikaan Timen/CNN:n kysely osoitti, että vain 19 prosenttia kansalaisista ajattelee, että meidän pitäisi jatkaa kannabiksen käyttäjien pidättämistä ja vangitsemista.

Laillinen ja valvottu huumekauppa tarkoittaisi vähemmän ihmisiä vankiloissa, ja se toisi uusia tuloja. Äskettäin julkaista tutkimus Harvardista ilmoitti, että voisimme tukea talouttamme vähintään 76,8 miljardilla dollarilla vuodessa lopettamalla huumeiden kieltolain ja se on vain konservatiivinen arvio.

Laillistamalla ja säännöstelemällä huumeita Obama voisi saavuttaa korkeamman turvallisuudentunteen kansalaisten keskuudessa. Se olisi todella raju isku järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, isku joka menee paljon katugangstereita syvemmälle. Kun vielä muistamme, että meidän huumeemme rikastuttavat sellaisten järjestöjen kuten Talibanin ja al-Qaedan lippaita, niin laillistamisella olisi raju vaikutus kansainväliseen rikollisuuteen ja terrorismiin.

Meksikossa presidentti Felipe Calderónin toimet poliisin ja armeijan paineen lisäämiseksi huumekauppaa kohtaan ei ole vähentänyt tarjontaa eikä kysyntää. Itse asiassa muutamat onnistuneet iskut ovat vain lisänneet ja sirpaloineet huumeiden tarjontaa sekä lisänneet väkivaltaisuuksia.

Tästä huolimatta Calderon pyysi yhdysvaltalaisilta veronmaksajilta 1,4 miljardia dollaria rahoittaakseen oman maansa version epäonnistuneesta politiikastamme. Uskomatonta, mutta me vielä annamme sen hänelle.

Presidentiksi valitun Barack Obaman pyynnöstä kansalaiset ovat aloittaneet keskustelun tuhoisan huumepolitiikkamme välittömistä ja kauaskantoisista seurauksista. Kunnioittavasti toivomme Obaman selittävän tämän asetelman kaikille ihmisille jotka ottivat osaa tähän innovatiiviseen demokraattiseen prosessiin.

Haluamme tietää milloin tämä asia on aidosti ”avoinna kysymyksille”.

Alkuperäistekstin kirjoittaja Norm Stamper on entinen Seattlen poliisipäällikkö, hallituksen jäsen CopsSayLegalizeDrugs.com :ssa. Hän on kirjoittanut Breaking Rank: A Top Cop’s Exposé of the Dark Side of American Policing -kirjan

Voit lähettää hänelle sähköpostia osoitteeseen media@leap.cc. Viranomaiset kieltolakia vastaan (LEAP) on kansainvälinen voittoa tuottamaton koulutuksellinen järjestö, jonka tavoitteena on vähentää moninaisia haitallisia seuraamuksia joita tulee huumeita vastaan taisteltaessa sekä vähentää kuolemaan johtavia onnettomuuksia, tauteja, rikollisuutta ja riippuvuutta, lopettamalla lopulta huumeiden kieltolaki. Vieraile LEAP:in sivuilla osoitteessa http://www.leap.cc/cms/index.php

Lähde:

http://www.salem-news.com/articles/december302008/leap_opinion_12-30-08.php