Pidätykset hallussapidosta eivät vähennä kannabiksen käyttöä

26 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Ronald Fraser

Tuhannet minnesotalaiset vanhemmat toivovat, että pidätyksen uhka auttaa pitämään heidän lapsensa kaidalla tiellä. Uusi maanlaajuinen tutkimus näyttää kuitenkin, että kannabiksen käyttö ei vähene hallussapitopidätysten määrän noustessa.

Washingtonilaisen Marijuana Policy Projectin rahoittamassa ”Kannabispidätykset Yhdysvalloissa vuonna 2007” -tutkimuksesssa virginialaisen Shenandoahin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Jon Gettman päättelee että ”Maanlaajuisesti tarkasteltuna, lisääntyvät kannabispidätykset ja aineen käytön määrät eivät ole juurikaan yhteydessä keskenään”.

Kannabispidätykset lisääntyivät Yhdysvalloissa vuoden 1991 287 820:sta vuoden 2007 872 720:een. Samana ajanjaksona kannabista kuluneen vuoden aikana käyttäneiden määrä nousi 19.2 miljoonasta 25.2 miljoonaan.

Minnesotaan liittyen, tutkimus tarkastelee kannabiksen käyttöä, pidätysten kustannuksia ja pidätysten tehokkuutta huumeiden kontrolloinnin strategiana.

Kannabiksen käyttö. Liittyen osavaltion pyrkimyksiin dekriminalisoida pienten kannabismäärien hallussapito, viranomaisten suorittamat pidätykset vähenivät vuoden 1999 8705:sta vuoden 2007 7851:een. Samana aikana viimeisen kuukauden aikana kannabista käyttäneiden määrä nousi 208 000:sta 312 000:een. Lähes kaksi kolmasosaa hallussapidosta syytetyistä oli 15-24-vuotiaita vuonna 2007.

Pidätysten kustannukset. Gettman arvioi että vuonna 2006 pidätykset kannabiksen hallussapidosta maksoivat Minnesotan veronmaksajille noin 137.4 miljoonaa dollaria, eli jotakuinkin 12 000 dollaria pidätystä kohti. Jos hallussapitopidätykset eivät tällä hinnalla vähennä aineen käyttöä, miksi niitä jatketaan?

Kovaksikeitetyt huumesoturit käyttävät kannabispidätyksiä osaltaan keinona täyttää huumehoito-ohjelmia. Vuonna 2007 osavaltion oikeusjärjestelmä lähetti lähes 3000 ihmistä huumeohjelmiin – usein keinona välttää kovempi rangaistus. Huumevieroitus ja -valistus ovat tietenkin järkeviä, mutta eivät ehkä niinkään jos niihin asiakaskunnan kerääminen maksaa 12 000 taalaa per henkilö.

”Ihmisten pakottaminen huumehoito-ohjelmiin on arveluttava tapa oikeuttaa pidätykset kannabiksen hallussapidosta”, sanoi Gettman.

Varttuminen on tehokkaampaa kuin pidätykset. Pidätysten käyttäminen nuorten ihmisten saamiseksi hoito-ohjelmiin on kyseenalaista myös toisesta näkökulmasta. Tilastojen mukaan valtaosa kannabiksen vuoksi pidätetyistä nuorista lopettaa aineen käytön aivan yksinkertaisesti itsenäisesti – ilman pidätyksen uhkaa – aikuistuessaan, siirtyessään luomaan uraa, perustaessaan perheen ja ottaessaan monia muita vastuita.

Minnesotassa vuonna 2007 ainoastaan 8 prosenttia yli 26-vuotiaista käytti kannabista vuosittain, kun 12-17-vuotiaista määrä oli 13 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 31 prosenttia.

Tutkimus selvitti, että huolimatta kannabiksen laittomasta asemasta, monet nuoret käyttivät sitä koska heidän mukaansa ”ainetta on kohtalaisen helppo hankkia”.

Eräs syy miksi nuorten on helppo saada käsiinsä kannabista, liittyy laittomuuden aikaansaamaan rahallisen voiton virikkeeseen. Yksinkertaistaen, teinit tienaavat rahaa myymällä kannabista toisille teineille, mikä lisää saatavuutta nuorten keskuudessa. Tällä tavoin kannabiksen laittomuus tekee siitä laajemmin ja helpommin saatavilla olevaa teini-ikäisille.

Näyttää siltä, että nuorten ihmisten pidättäminen kannabiksen kokeilemisen vuoksi heidän kulkiessaan läpi kokeilevan ja tutkiskelevan elämänvaiheen, on suurelta osin tarkoituksetonta ja tulee erittäin kalliiksi. Pidätysten sijaan ajan kuluminen, ilman osavaltion varojen kuluttamista, on tehokkaampi huumeiden hallinnan strategia.

Mitä siis tehdä? Lainvalvonnan tarkoituksena on turvata meitä. Sen sijaan että käytetään yli 100 miljoonaa dollaria vuosittain nuorten ihmisten pidättämiseen pienten kannabismäärien takia, Minnesota voisi käyttää vapautuvat varat ja työvoiman selvittämättömien väkivaltarikosten setvimiseen. Osavaltiossa vain 75 prosenttia kaikista murhista, 23 prosenttia raiskauksista ja 23 prosenttia ryöstöistä johtaa pidätykseen. Näin monien vakavien rikosten jäädessä selvittämättä, vain vitkastelu voi selittää miksi joka päivä yli 20 minnesotalaista saa syytteen kannabiksen hallussapidosta.

Tietorikas raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.drugscience.org/Archive/bcr7/Gettman_Marijuana_Arrests_in_the_United_States.pdf

Lähde:

http://www.winonadailynews.com/news/opinion/article_9e656a4a-07b9-11df-9550-001cc4c002e0.html





Kannabiksen kontrolloitu myynti

9 01 2010

Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.

Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti  marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa.  Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.

Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt  olisi aika  arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen.  Muut kuin poliisivalvonta  ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia  keinoja  hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään.   Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus.  Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä.  Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin.  Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista.  Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan.  Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä.  Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun.  Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja.  Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa.  He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja.  Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä.  Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen.  Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia.  Kysymys on siitä  kuinka  valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.  1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.  Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu  laillistettu kauppa.  Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta.  Näiden  linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.

Tuen Willy Pedersenin näkemystä.  Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään.  On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta.  Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita.  He saavat lisäsyitä olla käyttämättä.  Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen  lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001).  Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta.  Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla.  Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.

Varminta tietoa on olemassa  rangaistusten haitallisista vaikutuksista.  Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen.  Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta.   Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät.  Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa.  Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina.  Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.

Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä?  Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.

Paul Larsson

professori, poliisikorkeakoulu Oslo

Lähde:

Artikkeli Morgenbladet 1.12.09

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957





Kannabiksen, tupakan ja alkoholin haitoista ja kustannuksista

1 12 2009

Kanadassa tutkittiin kannabiksen, tupakan ja alkoholin haittoja ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Kannabis, tupakka ja alkoholi valittiin tutkimukseen, koska ne ovat Kanadassa yleisimmin käytettyjä päihteitä. Esimerkiksi heroiinin käyttö on suhteellisen vähäistä ja täten myös sen vaikutukset yhteiskunnalle ovat pieniä. Kaikkien aineiden käytössä on riskinsä ja haittansa. Haittoja voidaan luokitella suoran vaikutuksen alaisena tapahtuneisiin, kuten  alkoholin vaikutuksen alaisena kolarointi, ja pitkän käytön tuomiin, kuten vuosikymmenten tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Jotkut haitat ovat melko vähäisiä, kuten krapulan takia pois töistä jääminen. Toiset ovat taas hyvinkin vakavia, kuten esimerkiksi HIV:n saaminen likaisesta neulasta.

Haitoilla on useita erilaisia luokituksia. Esimerkiksi terveyshaittoja yksilölle, sosiaalisia haittoja perheille ja taloudellisia haittoja yrityksille, kuin myös yhteiskunnalle koituvia kuluja terveyden huollon ja lainvalvonnan ja vankiloiden kautta. Vuonna 2002 Kanadassa käytettiin arviolta 1,2 miljardia dollaria aineiden väärinkäytöstä kärsivien hoitoon. [1]

Haittojen vakavuus riippuu sekä aineen käytön tuomien seurausten vakavuudesta että seurausten todennäköisyydestä. Aineen käytön riskit liittyvät käyttötapaan, käytettäviin määriin, paikkaan jossa ainetta käytetään, jne.

Aineen käyttö voi olla vähäriskistä, keskinkertaisen riskialtista tai hyvin riskialtista. Esimerkiksi alkoholin käytön suhteen miehille vähäriskiseksi käytöksi luetaan enintään kahden annoksen nauttiminen kerralla ja enintään 14 annoksen nauttiminen viikossa. Tällainen käyttö tuo lieviä riskejä terveydelle ja sosiaalisia haittoja. Hyvin riskialtista juomista miehille on vähintään viiden annoksen nauttiminen säännöllisesti kerralla. Tällainen humalahakuinen juominen lisää suuresti lyhyen aikavälin haittojen riskejä myrkytyksen kautta. [2]

Eri aineiden haittojen vertailuun Kanadalaisessa yhteiskunnassa täytyy huomioida useampia asioita. Näitä ovat käyttäjien kokonaismäärä, heidän käyttötapansa, ympäristöllinen ja sosiaalinen konteksti jossa käyttö tapahtuu, aineen fyysiset vaikutukset ja paljon muita huomioitavia asioita. Koska muuttujia on niin paljon, on suora vertailu hyvin monimutkaista.

Katsaus käytön ja riskien kuvioihin

Vuonna 2003 vähintään kerran käyttäneitä [2-3]:

  • 14 % kannabista
  • 20 % tupakkaa
  • 80 % alkoholia

Käyttökuviot näiden kolmen aineen osalta erosivat myös selvästi toisistaan:

Adlaf et al. 2005; Health Canada n.d.; Davis et al. 2009. [2-4]

Alkoholia käytetään hyvin laajalti ja enemmistö käyttää sitä vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti. Kannabista ja tupakkaa käytetään vähemmän. Enemmistö kannabiksen käytöstä on vähäriskistä tai keskinkertaisen riskialtista. Tupakan käytöstä enemmistö taas on hyvin riskialtista.

Yhteiskunnan riskeihin liittyvien kuvioiden ymmärtäminen on tärkeää. Suuri joukko, joka käyttää ainetta vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti voi tuoda huomattavia kokonaishaittoja. [5] Näin on alkoholin kohdalla. Kanadassa on yli 21 miljoonaa vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti alkoholia käyttävää. Nämä juojat ovat vastuussa 40-60 % alkoholiin liittyvistä terveyshaitoista ja haitoista yhteiskunnalle. [2]

Tupakan kohdalla tilanne on erilainen. Tupakan käyttö ei voi koskaan olla vähäriskistä. Kanadassa tupakkaa käyttää noin neljä miljoonaa ihmistä jotka tuovat hyvin suuren osuuden kokonaishaitoista. Kannabiksen kohdalla taas käyttäjiä on kaikissa riskiluokissa suhteellisen vähän.

Käytön sosiaaliset kustannukset

Kannabiksen, alkoholin ja tupakan haittoja on vaikea verrata suoraan, mutta haittoja voi verrata epäsuorasti mittaamalla sosiaalisia kustannuksia joita näihin liittyy:

Health Canada. n.d.; Rehm et al. 2006.


Huomioita:

a. 1) Kannabiksen kustannukset terveydenhuollolle 73 miljoonaa dollaria, lainvalvonnan kulut 1167,8 miljoonaa dollaria.
2) Kannabiksen lainvalvontakulut on arvioitu huomioimalla 50 % kaikista laittomien huumeiden lainvalvontakuluista. Arvion ei pitäisi olla ainakaan liioiteltu sillä noin 60 % laittomiin huumeisiin liittyvistä poliisitapauksista liittyy kannabikseen.

b) Tupakan laittomaan maahantuontiin, sen valvontaan ja alaikäisille myymisen valvontaan liittyy myös kuluja, mutta ne ovat vähäiset ja jätetty huomioimatta.

Sosiaalisten kustannusten osalta lähes kaikki kannabiksen kustannukset liittyvät lainvalvontaan, kun taas tupakan ja alkoholin kustannukset liittyvät terveyteen. Alkoholin sosiaaliset kustannukset ovat lainvalvonnan ja terveydenhoidon puolivälissä.

Käyttäjäkohtaisesti laskettuna: tupakan terveyshaitat ovat yli 800 dollaria käyttäjää kohti, alkoholin terveyshaitat ovat noin 165 dollaria käyttäjää kohti ja kannabiksen osalta luku on 20 dollaria käyttäjää kohti. Lainvalvonnan osalta kannabiksen kulut ovat 328 dollaria käyttäjää kohti, 94 % sosiaalisista kustannuksista liittyy kannabiksen osalta lainvalvontaan. Alkoholin suhteen lainvalvonnan kulut ovat 153 dollaria käyttäjää kohti ja tupakan suhteen luku on hyvin alhainen.

Johtopäätökset

Haitat, riskit ja sosiaaliset kustannukset vaihtelevat suuresti alkoholin, tupakan ja kannabiksen osalta. Paljolti tähän vaikuttaa se kuinka laki niihin suhtautuu. Alkoholi ja tupakka ovat laillisia aineita, mikä selittää niiden alhaiset lainvalvontakulut verrattuna kannabikseen. Toisaalta alkoholin ja tupakan terveyshaittojen kustannukset ovat paljon korkeammat kuin kannabiksen. Tämä voi viitata siihen, että kannabiksen käyttö aiheuttaa vähemmän terveysriskejä kuin alkoholi ja tupakka. Nämä variaatiot riskeissä, haitoissa ja kustannuksissa täytyy ottaa huomioon, kun jatkossa mietitään, kuinka käsitellä näiden kolmen aineen käyttöä. Sosiaalisten kustannusten vähentäminen kannabiksen osalta  olisi tehokkainta dekriminalisaation kautta, joka laskisi siihen liittyviä lainvalvonnan kuluja. Tällainen muutos olisi oikeutettu kun huomioidaan kannabiksen käytön verrattain alhaiset terveysriskit.

Lähde:

http://www.heretohelp.bc.ca/publications/cannabis/bck/7

Viitteet:

1.    Rehm, J. Baliunas, S., Brochu, B. et al. (2006). The costs of substance abuse in Canada 2002. Ottawa: Canadian Centre on Substance Abuse. http://ccsa.ca/2003%20and%20earlier%20CCSA%20Documents/ccsa-coststudy-2002.zip.

2.    Adlaf, E., Begin, P. & Sawka, E. (Eds.) (2005). Canadian addiction survey (CAS): A national survey of Canadians’ use of alcohol and other drugs: Prevalence of use and related harms: Detailed report. Ottawa: Canadian Centre on Substance Abuse. http://ccsa.ca/2005%20CCSA%20Documents/ccsa-004028-2005.pdf.

3.    Health Canada. (n.d.) Canadian Tobacco Use Monitoring Survey (CTUMS) (Results for 2002 and 2004). www.hc-sc.gc.ca/hc-ps/tobac-tabac/research-recherche/stat/ctums-esutc_2002-eng.php. www.hc-sc.gc.ca/hc-ps/tobac-tabac/research-recherche/stat/ctums-esutc_2004-eng.php.

4.    Davis, C., Thomas, G., Jesseman, R. et al. (2009). Drawing the line on risky cannabis use: Assessing problematic use with the ASSIST. Addiction Research and Theory, 17(3), 322-332.

5.    Rose, G., Khaw, K-T. & Marmot, M. (2008). Rose’s strategy of preventative medicine: The complete original text. New York: Oxford University Press.

6.    Dauvergne, M. (2009). Trends in police-reported drug offences in Canada. Juristat 29(2), 5-25. www.statcan.gc.ca/pub/85-002-x/2009002/article/10847-eng.pdf.