Kannabislainsäädäntö löystyy ympäri maailmaa

4 03 2010

Kannabislainsäädäntö on alkanut löystyä ympäri maailmaa pienin askelin.

Huumeiden salakuljetuksesta johtuvan väkivallan lisäännyttyä viime aikoina USA:n ja Meksikon välisen rajan tuntumassa monet huumesodan vastaiset kriitikot ovat peräänkuuluttaneet muutosta Yhdysvaltojen kannabispolitiikkaan.

Kannabiksen dekriminalisointi Yhdysvalloissa on ollut asteittainen prosessi. Viimeisimpänä lakeja on muutettu New Jerseyssä, josta tuli tammikuussa 14. lääkekannabiksen laillistanut osavaltio.

Alla näkyvään karttaan on merkitty lääkekannabiksen sallivat osavaltiot sinisellä. Niitä on 15 kappaletta, koska mukaan on laskettu myös Maryland, osavaltio, jossa laki ei varsinaisesti salli kannabiksen käyttöä, ainoastaan rangaistuksia on lievennetty.

lääkekannabiksen laillistaneet osavaltiot

New Jerseyn lakimuutoksen jälkeen Emily S. Rueb kirjoitti New York Timesin blogissaan lääkekannabiksen potentiaalista New Yorkissa:

”Vaikka 14 osavaltiota on nyt laillistanut lääkekannabiksen, New York, jossa lait hallussapidosta ovat suhteellisen liberaalit ja itseasiassa lääkekannabiksen salliva lakikin hyväksyttiin täytäntöönpanoa lukuunottamatta jo vuonna 1980, pysyy edelleen niiden osavaltioiden joukossa, jotka kieltävät oireidensa helpottamisen kannabiksella. Tänä vuonna lääkekannabiksen puolestapuhujat Albanyssa ja muualla ovat kuitenkin yrittäneet käyttää vallassa olevaa trendiä hyväkseen.”

Lokakuussa 2009 tehdyssä gallupissa 54 prosenttia amerikkalaisista vastusti kannabiksen laillistamista. Ennätykselliset 44 prosenttia puolestaan vastasi olevansa laillistamisen kannalla.

Atlantin valtameren toisella puolen maat kuten Hollanti ovat kuuluisia kannabiksen käytöstä ja myynnistä, kun taas toiset maat ovat laillistaneet kannabista vaihtelevasti. Tsekki laillisti enintään viiden kasvin viljelyn henkilökohtaiseen käyttöön 1.1.2010. Alla on kartta, jossa näkyy tilanne kannabiksen käytön rajoituksista Euroopassa:

kannabislainsäädäntö euroopassa

Eurooppalaisten asenteet kannabikden dekriminalisointia kohtaan eivät ole niin yksinkertaisia, kuin mitä voisi luulla. Esimerkiksi matkakirjailija Rick Steves ruotii blogissaan hollantilaisten näkökulmaa päihdepolitiikkaan:

”Eivät hollantilaiset välttämättä liputa kannabiksen puolesta. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kokeillutkaan sitä, tai käynyt coffee shopissa. Heidän mielestään valtiolla ei vain ole mahdollisuutta järkevästi estää ihmisiä käyttämästä sitä. Tyydyttääkseen sitä väestönosaa, jota kannabiksen käyttö ei miellytä, coffee shop-järjestelmään liittyy oleellisena osana hienovaraisuus. On epäsoveliasta polttaa kannabista kaupungilla. Hollantilaisten, jotka eivät pidä pilvestä, ei tarvitse sitä kohdata tai haistella. Myös kaupungit voivat päättää itsenäisesti, sallivatko ne coffee shopit. Lupien kontrolloinnilla pystytään myös estämään coffee shopien keskittyminen tietyille alueille tai oppilaitosten lähelle.”

Myös Latinalaisessa Amerikassa päihdelainsäädäntö on viime aikoina löystynyt. Vuosikymmenten nollatoleranssin jälkeen Meksiko salli hiljattain viiden kannabisgramman hallussapidon omaan käyttöön.

Global Voicesin bloggari Issa Villareal kirjoittaa kansan reaktiosta dekriminalisointiin:

”Suhtautuminen on ristiriitaista, mutta kaksi teemaa nousee keskustelussa toistuvasti esiin: Väkivalta ja murhat useissa kaupungeissa liittyivät huumeiden salakuljetukseen ja siten myös nopealla aikataululla hyväksyttyyn lakiuudistukseen. Kritiikkiä on annettu siitä, että uutinen lakimuutoksesta levisi suurilta osin itsenäisissä medioissa ja ”suusta suuhun” sen sijaan, että siitä olisi voinut lukea sanomalehdistä. Myös laillistamisen ja dekriminalisoinnin erosta on keskusteltu, jälkimmäisen asettaessa rajoitukset käytölle.”

Juliana Rincón Parra, myös Global Voicesista, kertoo laillistamista ajavista kansalaisryhmistä ympäri maailmaa:

”Monet ihmisryhmät puhuvat huumeiden laillistamisen puolesta, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaisi? Unkarista Kolumbiaan, nuorisosta opettajiin ja poliiseista papistoon yksilöt ja ryhmät tuovat tätä potentiaalisesti arveluttavaa aihetta koskevia argumenttejaan kansalaismedioihin.”

Linkki alkuperäiseen uutiseen:

http://worldfocus.org/blog/2010/02/19/marijuana-laws-loosen-gradually-around-the-globe/9724/





Ei se ole niin monimutkaista – ihmiset haluavat päästä pilveen

11 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Jason Silva

”Ensinnäkin, älkää ymmärtäkö leikkiä minään joutavana, tuhlaavaisena tai vähäpätöisenä. Tämä on leikkiä kuten suuret filosofit sen ymmärsivät: kokemus toimivana, luovana ja täysin itsehallinnollisena henkilönä olemisesta”. – Pat Kane

Ei se ole niin monimutkaista – jotkut ihmiset pitävät viinistä, toiset suosivat kannabiksen hienosyisempiä vaikutuksia. Molemmat ovat päihteitä; molemmat voivat saada aikaan euforiaa, auttaa ideoiden esiintuomisessa, nostattaa henkeä, helpottaa stressiä ja molemmilla on tunnettuja terveyshyötyjä.

Ja silti elokuvatarkastamo antoi romanttiselle komedialle ”Pientä säätöä” R-luokituksen, esittäen näin erittäin selkeän kannan: menestyvien, aikuisten maailmankansalaisten näyttäminen polttamassa kannabisjointtia ilman seuraamuksia on heidän mukaansa jollain tapaa rajoituksen arvoista.

Toisaalta meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä ohjaaja Nancy Meyersistä sekä Meryl Streepistä ja Steve Martinista jotka auttavat vakiinnuttamaan kannabiksen hyväksyttävään asemaan popuularikulttuurissa.

Äskettäin julkaistussa GQ-lehden artikkelissa Mark Healy selitti asian hyvin – suuret ikäluokat ovat yksinkertaisesti onnistumassa pilvenpolttonsa oikeuttamisessa, oikeudessaan tehdä valinta mitä päihdettä käyttää. ”Ehkä olemme todistamassa pilven vääjäämätöntä marssia kypsyyteen vapailla markkinoilla, sen ottaessa asianmukaisen paikkansa nautinnonhaluteollisuudessa”, Healy kirjoitti. ”… Jättäkää suurten ikäluokkien huoleksi sellaisen elämäntavan luominen, jossa he voivat jatkaa polttelua”.

Yli 10 000-vuotinen suhteemme kannabiskasvin kanssa voi nyt olla olemassa ilman häpeää tai kapinallisuutta. Los Angelesissa on tätänykyä enemmän lääkekannabisapteekkeja kuin Starbucks-kahviloita.

Silti samaan aikaan elokuvatarkastamon päätös asettaa kevyelle, hauskalle ja viattomalle romanttiselle komedialle 17-vuoden ikäraja (Suomessa elokuvan ikäraja on 11 vuotta -toim.huom.), koska kaksi varakasta ja vastuullista aikuista polttaa yhdessä jointin hienostuneissa juhlissa ja pitää hauskaa, on ongelmallinen. Näemme väkivaltaa ja levottomuutta herättäviä kuvia sekä paljon alkoholin käyttöä elokuvissa, joilla on 13-vuoden ikäraja. Mikä tekee kannabiksesta niin epäsopivaa? Luulin, että olimme jo ohittaneet ne ajat.

Miksi sellainen Carl Saganin kaltaisten kirkkaiden mielien ja Richard Feynmanin kaltaisten erikoislaatuisten älyniekkojen nauttima ja ylistämä euforiantuottaja kuin kannabis saa ihmiset yhä kireiksi? Ehkä syynä on alitajuisen pilveen hankkiutumisen vaiston tukahduttaminen.

Ronald K. Siegel kirjoitti kirjan nimeltä ”Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise (Päihtymys: Keinotekoisen paratiisin tavoittelu)” jossa hän esitti mullistavan ajatuksen: halu muuntaa tajuntaamme on luonnollinen inhimillinen vietti, joka ei eroa seksin tai ruoan halusta. Hänen mukaansa ihminen on levoton eläin, joka tahtoo jatkuvasti kiihdyttää tajuntaansa läheisyyden, oivallusten, nautinnon ja seikkailun etsinnällä. Ihminen haluaa kukistaa eristyneisyyden tunteensa. Hyvä esimerkki on erääksi 1800-luvun suurimmista runoilijoista nimetty Charles Baudelaire, joka perusti Pariisissa suunnilleen vuonna 1835 Hasiskerhon saattaakseen yhteen taitelijoita ja runoilijoita jotka kokeilivat kannabista: ”Kaikkia yhdisti uusien ilmaisutapojen ja valaistumisen etsintä … yhteen kokoontuneet kirjailijat pohtivat miten kannabis saattaisi innostaa tai kavaltaa heidän mielikuvitustaan ja kirjoittamisen taitoaan”. (Kirjasta An anthology of drug literature, Peter Haining 1975).

Ehkä meidän ei pitäisi taistella sitä vastaan. Yritys säätää lakeja mieltymyksille on absurdi. Jopa Abraham Lincoln oli tätä mieltä lausuessaan ”Kieltolaki tulee tekemään suurta vahinkoa raittiuden asialle … koska se ylittää järjen rajat yrittäessään lainsäädännön avulla hallita ihmisen halua ja tekee rikoksia asioista, jotka eivät ole rikoksia. Kieltolaki taistelee juuri niitä periaatteita vastaan, joiden varaan valtiomme perustettiin”.

Yksi asia on varma. ”Pientä säätöä” näyttää hyvin jotain ei niin kovin monimutkaista: kannabis voi saada sinut kikattelevaksi, nälkäiseksi ja jopa ääri-filosofiseksi – mutta se ei tee sinusta sohvalla asuvaa, pizzalla elävää laiskimusta tai rikollista.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/jason-silva/its-not-that-complicated_b_415332.html