Alankomaiden hallitus käy kannabisturismin kimppuun

24 09 2009

Alankomaiden hallitus harkitsee kannabispasseja coffee shoppien käyttäjille, tarkoituksena pitää ulkomaiset turistit ulkopuolella.

Tietojen mukaan ministerit suunnittelevat jatkavansa 30 vuotta kestänyttä mietojen huumeiden politiikkaa, joka sallii käyttäjien pitää hallussaan 5 grammaa kannabista ilman syytettä. Hallinto on kuitenkin huolissaan joidenkin kannabista myyvien, coffee shoppeina tunnettujen, kahviloiden koosta, sekä järjestäytyneen rikollisuuden osallisuudesta aineen tuottamiseen ja myymiseen.

Kannabiksen tuotanto paria kasvia lukuun ottamatta on rikos. Kannabista saa siis myydä pieninä erinä, pitää hallussaan ja käyttää, mutta sen pitäisi ilmestyä tyhjästä. Onkin ehdotettu, että kasvatus otettaisiin julkisten tahojen haltuun. Tällöin koko ketjusta siemenestä keuhkoon tai vatsaan tulisi tunnettu, kontrolloitu ja verotettu.

Nykyisen hallituksen ministerit haluavat nähdä pienten, paikallisia markkinoita palvelevien coffee shoppien paluun. Kannabispassien esitteleminen tekisi ulkomaisten turistien coffee shoppien käytön vaikeammaksi.

Hallinnon tukeman coffee shoppien jäsenyysjärjestelmän kokeilu on määrä alkaa piakkoin Maastrichtissa, jossa vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia kannabista ostamaan pyrkiviä matkailijoita Ranskasta, Belgiasta ja Saksasta.

Nl-map

Uusi lainsäädäntö

Tietojen mukaan uusi laki esiteltäisiin ensi keväänä.

Tämän vuoden heinäkuussa hallituksen komissio päätyi tulokseen, että nykyinen ”katseen kääntämisen” käytäntö mietojen huumeiden tapauksessa on johtanut järjestäytyneen rikollisuuden osallistumisen lisääntymiseen. Komission suositti paluuta pienempiin coffee shoppeihin.

Viime vuonna hallituksessa esiintyi erimielisyyttä suhtautumisessa mietoihin huumeisiin. Kristillisdemokraatit ja toinen kristillispainotteinen hallituspuolue, ChristenUnie, kertoivat haluavansa lopettaa nykyisen sormien läpi katsomisen politiikan. Työväenpuolue oli sitä mieltä, että kannabiskahviloiden sulkeminen johtaisi rikollisuuden lisääntymiseen ja huumeisiin liittyvien ongelmien kasvamiseen.

Coffee shoppien omistajat eivät olleet vakuuttuneita, että ainoastaan Hollannin kansalaisille myönnettävien kannabispassien käyttöönotto olisi täysin lainmukaista, ja lisäksi he varoittivat, että turistien pitäminen poissa kannabiskahviloista lisäisi katukauppaa.

Alankomaissa on noin 700 kannabiskahvilaa, mutta useaa kymmentä niistä uhkaa sulkeminen vuoteen 2011 mennessä, koska ne sijaitsevat nykysäädösten mukaan  liian lähellä kouluja.

Paikallishallinoilla on jo nyt oikeus päättää sallivatko ne lainkaan coffee shoppeja alueellaan.

Lähde:

http://www.dutchnews.nl/news/archives/2009/09/cabinet_to_get_tough_on_cannab.php





EU-komissio: Sota huumeita vastaan ei toimi

6 08 2009

Sota huumeita vastaan ei ole vähentänyt huumausaineiden tuotantoa, salakuljetusta, saatavuutta tai käyttöä, kertoo EU-komission suurtutkimus.

Tutkimus kertoi huumeiden hintojen pudonneen merkittävästi Länsi-Euroopassa lainvalvojien yrityksistä huolimatta. Komissio sanoi huumeiden kieltolain aiheuttaneen merkittäviä haittoja, mukaan lukien tuottoisan mustan pörssin kaupan sekä poliittisen tasapainon järkkymisen ja väkivaltaa tietyissä maissa.

eu

Raportti ei sano, että kieltolain tulisi loppua, mutta toteaa, että päättäjien on otettava opiksi minkälainen politiikka toimii ja minkälainen ei.

”Maailman huumeongelma on enemmän tai vähemmän samassa tilassa kuin vuonna 1998”, komissiosta kerrottiin. ”Jos mikään on muuttunut, niin tilanne on monimutkaistunut. Huumeiden hinnat ovat pudonneet länsimaissa 10–30 prosenttia, huolimatta myyjien koventuneista tuomioista.”

”Lisäksi ei ole todisteita siitä, että huumeiden hankkiminen olisi hankaloitunut. Kannabiksen käytöstä on tullut ’normaali’ osa nuorten elämää monissa länsimaissa.”

Tutkimus kertoi, että jopa 50 % vuoden 1980 jälkeen syntyneistä ihmisistä on kokeillut kannabista, mutta enemmistö heistä ei käytä sitä enää varhaisaikuisuuden jälkeen.

Maailmanlaajuinen laittomien huumeiden markkinaraportti 1998–2007 (The Global Illicit Drug Markets Report) esitti sarjan selventäviä johtopäätöksiä:

– Ei ole mitään todisteita siitä, että globaali huumeongelma olisi pienentynyt.

– Ei ole todisteita tukemaan väitettä, jonka mukaan satojen tuhoaminen, takavarikot ja pidätykset vähentäisivät tuotantoa ja salakuljetusta globaalilla tasolla.

– Ennaltaehkäisyyn käytetään vähän resursseja, ja nykyisillä ohjelmilla ei juuri ole vaikutusta.

”Huumausainepolitiikallamme ei ole ollut kuin marginaalisesti positiivinen vaikutus. Tuotanto- ja salakuljetuskontrollit ovat vain siirstäneet toimintaa maista toisiin”, raportissa kerrotaan.

”Useimmissa maissa paikallisten markkinoiden kontrollointi ei onnistunut estämään tarjonnan jatkumista – alemmilla hinnoilla. Hoidot vähensivät haittoja, sekä riippuvaisilla käyttäjillä, että yhteiskunnalla, vaikuttamatta huumeiden käytön yleisyyteen.”

”Tämä tutkimus kertoo, että ’sota huumeita vastaan’ -lähestymistapa, eli yritys poistaa huumeet yhteiskunnasta, ei selvästikään ole onnistunut”, sanoi kriminologi Johnny Connolly.

”Meidän täytyy harkita kestäviä toimintamalleja, jotka sisältävät yhteistoimintaa vapaaehtoisten, yhteiskunnan ja valtion välillä, sekä yhdistävät lainvalvonnan haittojen vähentämiseen.”

Lähde:

http://www.irishexaminer.com/ireland/war-on-drugs-is-not-working-says-eu-commission-97971.html





Lissabonin pehmeän kosketuksen huumausainepolitiikka

26 06 2009

Vuonna 2001 Portugalin hallitus dekriminalisoi kaikki huumeet. Myös heroiinin ja kokaiinin. Tavoitteena oli vähentää kovien huumeiden käyttäjien määrää. Kahdeksan vuotta myöhemmin Claudia Hammond pistäytyi Lissabonissa nähdäkseen onko lakimuutos muuttanut asioita.

090311183918_claudia_hammond_226x170

Kävin Lissabonissa ensimmäistä kertaa vuonna 2001 viikonloppumatkalla.

Oletin viettäväni viikonlopun nähtävyyksien parissa, ajellen raitiovaunuilla ja vaellellen vanhoja katuja pitkin,  ja katsellen rakennuksia peittäviä valkoisia ja sinisiä kirjailuja.

Sattumalta törmäsin kasvotusten seurauksiin, jotka johtuvat huumeidenkäytön yleistymisestä.

Yhtenä iltana olin etsimässä erästä ravintolaa. Näin kyltin leveällä ja katetulla kujalla, joten menin katsomaan sitä. Huomattuani ettei se ollutkaan etsimäni ravintola, käännyin takaisin, mutta joku mies yrittää estää paluuni.

Huusin ja huusin, mutta kukaan ei tullut apuun. Hän kurotti kohti laukkuani, ja kamppailimme siitä hetken ajan. Sitten katsoin hänen silmiinsä ja näin, että hän oli sekaisin huumeista. Päästin irti saman tien.

Myöhemmin poliisi auttoi minua etsimään häntä. Ajelimme pitkin katuja ja etsimme häntä baareista. ”Ensimmäinen asia, jonka ryöstelevät huumeidenkäyttäjät tekevät, on mennä baariin ja myydä varastettu kamera rahaa vastaan, jotta he voisivat ostaa lisää huumeita”, kyllästyneen oloinen poliisi kertoi.

Vaikken tiennyt sitä juuri silloin, Portugalin hallituksella oli jo suunnitelma huumeongelman ja siihen liittyvän rikollisuuden varalle.

Vain lyhyen ajan kuluttua vierailustani he dekriminalisoivat kaikki huumeet – kannabiksen, kokaiinin, ekstaasin,  ja jopa heroiinin.

Nämä huumeet ovat yhä laittomia sinänsä, mutta henkilöä, joka tavataan alle kymmenen päivän käyttöannoksen kanssa ei pidetä enää rikollisena, vaan potilaana. Vankilan sijaan heidät viedään varoituskomitean kuultavaksi.

Avointa keskustelua

Minua kiinnosti nähdä miltä näyttää tuo komitea, joka vielä vaikutti olevan hyvin avoin tarkoitusperiensä suhteen.

_45941233_lisbon2_getty226

Betonitoimistokorttelissa minut vietiin huoneeseen, joka oli sisustettu perinteisillä toimistokalusteilla. Sisään astui pian sosiaalityöntekijä ja psykologi, jotka olivat pukeutuneet farkkuihin ja t-paitaan.

Perusajatuksena on, että vaikka komissiolla on valta määrätä ihmisiä yhdyskuntapalveluun tai jopa hyllyttää ajokortteja, se ei näytä eikä tunnu lainkaan oikeudenkäynniltä.

Komissio arvioi jokaisen henkilön erikseen ja päättää hyötyisivätkö he hoitolaitoksesta. Ajatuksena on tuoda keskustelu huumeista julkisuuteen, ja siltä se todellakin vaikutti.

Ensimmäinen arvioitavaksi tullut teini-ikäinen oli valmis haastateltavaksi BBC:n toimesta omalla nimellään.

Hän kertoi minulle kuinka hänet oli otettu kiinni poliisin toimesta kannabiksen polttamisesta kavereidensa kanssa, ja lisää huumetta oli löytynyt hänen koulurepustaan.

Koska tämä oli toinen kerta kun hän jäi kiinni, hänet tuomittiin yhdyskuntapalveluun. Se oli hänen mielestään täysin reilua.

Muutos tämän osalta oli, että puhuttuaan varoituskomitean kanssa hän suunnitteli omatoimisesti huumeidenkäytön vähentämistä. Hän kuitenkin kertoi minulle komitean edessä avoimesti, että hän ei aio lopettaa huumeidenkäyttöään kokonaan.

Avun etsimistä

Uusi järjestelmä tarkoittaa sitä, että korkeasti koulutettu henkilökunta kuluttaa 60 % ajastaan kannabiksen hallussapidosta kiinnijääneiden ihmisten parissa. Mutta jos tämä tarkoittaa sitä, että he voivat tavoittaa ihmisiä joilla on huumeriippuvuus, he uskovat tämän olevan sen arvoista.

Aiemmin ihmiset olivat niin peloissaan pidätetyksi tulemisesta, etteivät he uskaltaneet astua esiin hakemaan apua.

Yksi lääkäri kertoi minulle, että potilaat olivat jopa pyytäneet häntä sulkemaan sihteeriin yhteydessä olevan sisäpuhelimen, koska he pelkäsivät, että joku saattaisi kuunnella istuntoa.

Entä ne tulokset? Pelko siitä, että Portugalista olisi tullut huumeturistien mekka, ei käynyt toteen. Huumausainekuolemien määrä on laskenut.

Maan terveysministeri kertoi minulle, että dekriminalisointi on ollut suurmenestys. Poliisin tilastot kertovat, että kaikkien huumeiden käyttö on joko laskenut tai pysynyt samana, hiljattain muodikkaaksi tullutta kokaiinia lukuun ottamatta.

_45941061_portugal_map226

Portugalissa vain 8,2 % ihmisistä on kokeillut kannabista, verrattuna USA:n 42 %:iin. Mutta jotkut ovat sitä mieltä, etteivät tilastot kerro koko totuutta.

Kaikista omituisin asia minulle oli se, kun vaeltelin lounastunnin aikana toimistorakennuksien vierellä ja kyselin ovensuissa tupakoitsijoilta mitä he olivat mieltä uudesta laista. En löytänyt yhtään ihmistä, joka olisi tiennyt, että kaikki huumeet olivat dekriminalisoitu.

Turvallisuuden tunne

Sinä aikana kun olin Lissabonissa minulla ei ollut tarkoitus palata kujalle, jossa minut ryöstettiin. Mutta kun kävelin katua pitkin mennäkseni seuraavaan haastatteluun, näin vaatekaupan kyltin.

Lyhyt shoppailukierros mielessäni käännyin kyltin osoittamaan suuntaan, kunnes tajusin täsmälleen mihin olin päätynyt.

Mutta rähjäisyys ja pimeys olivat tiessään, ja nyt kujaa syleili auringonsäteet. Pieni ja soma putiikki näkyi vasemmalla, ja Lissabonin punaiset katot oikealla.

En voi sanoa, että vanhan kaupungin siisteys olisi ainoastaan dekriminalisoinnin ansiota. Huumekauppa on kuitenkin yhä rikollisjärjestöjen käsissä.

Mutta minulle se kuja ei enää ole paikka, jossa tarvitsisi pelätä.

Lähde:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/from_our_own_correspondent/8106689.stm