Lait tehottomia kannabiksen käytön hillitsemisessä

3 02 2010

Kannabislait ovat epäonnistuneet käytön vähentämisessä ympäri maailman ja ovat johtaneet käytäntöihin jotka ovat tungettelevia, sosiaalista jakautuneisuutta aiheuttavia ja kalliita, sanoo kansainvälinen huumelakien asiantuntijaryhmä.

Äskettäin  julkaistussa kannabislakeja tutkivassa kirjassa asiantuntijat sanovat, että vaikka aine vahingoittaakin joitakin käyttäjiä, sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä, kokaiinin ja alkoholin ollessa tässä suhteessa potentiaalisesti vahingollisempia.

”Hallitusten kaikkialla maailmassa on aika uudelleenarvioida kannabislakinsa”, sanoi Peter Reuter, Marylandin yliopiston hallintotieteen professori ja yksi kirjan viidestä kirjoittajasta.

Tieteelliset tutkimukset ovat ehdottaneet että kannabiksen käyttö voi kaksinkertaistaa psykoosin kehittymisen riskin. Viime kuussa British Medical Journalissa julkaistu tutkimus esitti, että ”skunkkia” – voimakasta kannabiskukintoa – polttavat henkilöt ovat lähes seitsemän kertaa todennäköisemmin vaarassa kehittää psykoottisen sairauden, kuten skitsofrenian, kuin hasista, kannabishartsia, polttavat.

Reuterin mukaan viranomaisten tulisi myöntää että ”lisääntyvät tutkimustulokset osoittavat käytön kriminalisoinnin olevan hyvin lievä pelote” ja tiedostaa ”vastuullisten tarjontatapojen aikaansaamisen tärkeys laajojen laittomien markkinoiden luomisen sijaan”.

Hän kertoi kaduilla myytävän kannabiksen vahvuuden lisääntymisen monissa länsimaissa olevan eräs suurimmista huolenaiheistaan. ”Me todella tarvitsemme turvallisemman tavan ihmisille ostaa ainetta, sen sijaan että jätämme sen laittomien markkinoiden asiaksi, joka tuottaa koko ajan voimakkaampaa tuotetta”, hän sanoi. ”Se on eräs koko ajan tärkeämmäksi käyvä lisäsyy sille miksi meidän on ryhdyttävä toimiin säänneltyjen markkinoiden kehittämiseksi kannabikselle”.

Kirjan, nimeltään Cannabis Policy: Moving Beyond Stalemate (Kannabislait: eteenpäin pattitilanteesta), julkaisi britannialainen Oxford University Press yhdessä huumeiden säännöstelyä kriminalisoinnin sijaan suosittavan Beckley-säätiön kanssa.

”Kieltolakipolitiikka ei ainoastaan epäonnistu tavoitteidensa saavuttamisessa, se tuottaa samalla huomattavaa sosiaalista vahinkoa”, sanoi Amanda Feilding Beckley-säätiöstä.

Huolimatta sen käytön kieltävistä laeista, maailmassa on YK:n arvion mukaan 190 miljoonaa kannabiksen käyttäjää, mikä tarkoittaa noin neljää prosenttia kaikista täysi-ikäisistä.

Kirjan kirjoittajien mukaan lukuisat hallussapitopidätykset Britannian, Sveitsin ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa eivät juurikaan ole toimineet pelotteena mutta ovat aiheuttaneet sosiaalista jakautuneisuutta ja tarkoituksetonta hallinnon rahojen käyttöä.

Kirjan esittely ja ensimmäinen luku kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa ukcatalogue.oup.com/product/academic/medicine/psychology/psychiatry/9780199581481.do?zoneCode=ACZC008

Lähde:

http://www.reuters.com/article/idCATRE60P01420100126?pageNumber=1&virtualBrandChannel=0





Porttiteoriasta

20 12 2009

Ote Ted Goldbergin kirjasta Samhället i narkotikan. Academic Publishing of Sweden. 2005.  Suomennettu ja julkaistu hänen luvallaan.

Monet laittomien päihteiden ongelmakäyttäjät ovat aloittaneet kannabista polttamalla.  Mitä johtopäätöksiä tästä tulisi tehdä?

Ehdottomimmat porttiteorian kannattajat  pitävät kannabista aineena, joka johtaa tai aiheuttaa kovien laittomien päihteiden käyttämisen. Tämän käsityksen mukaan kannabis aiheuttaa kehossa biokemiallisia muutoksia ja käyttäjä liukuu vastustamattomasti kovempien aineiden pariin.  Tästä esimerkkinä on Dagens Nyheterin artikkeli, jossa silloinen  Tukholman  sosiaalijohtaja Kristina Axen Olin sanoi päihteitä kokeilevien ajautuvan  Plattanille (Tukholman keskustassa sijaitseva huumeiden käyttäjien kokoontumispaikka)[1].  Porttiteoriaa käytetään tässä Ruotsin rajoittavan huumausainepolitiikan puolustuksena – ja jopa perusteluna sille, että muunlainen politiikka olisi järjetöntä.

Tämän kaltaiseen syy-seurausolettamukseen voidaan esittää vasta-argumentiksi  asian liiallinen yksinkertaistaminen.  Sitä paitsi, vaikka tapahtuma seuraisi toista, ei se välttämättä tarkoita ensimmäisen aiheuttavan seuraavaa. Tämän kaltaisella päättelyllä voitaisiin väittää, että tupakanpoltto tai jopa veden juonti voisi johtaa ongelmalliseen laittomien päihteiden käyttöön.

On olemassa myös vivahteikkaampi tulkinta porttiteoriasta. Sen kannattajat ajattelevat, että  kannabis ei välttämättä johda kovien laittomien päihteiden käyttöön, mutta suhteellinen riski siihen on olemassa. On olemassa tätä ajatusta tukevia tutkimuksia, esimerkiksi kaksostutkimus Australiasta[6].  Se osoitti, että jos toinen kaksosista käytti kannabista ennen 17 ikävuotta, riski kokeilla muita laittomia päihteitä kasvoi 1,6–3,9 kertaiseksi.  Riski tulla riippuvaiseksi alkoholista tai laittomista päihteistä kasvoi 1,6–6 kertaa korkeammaksi kuin päihteitä käyttämättömällä kaksospuolella.  Tutkimuksen tekijät  esittivät, että kausaalinen (syy-seuraussuhde)  olisi mahdollinen mutta arvioivat, että tutkimustieto eivät riittäneet ratkaisemaan sitä.  Jos se olisi kausaalinen, niin selitys olisi biokemiallisissa ja psykososiaalisissa tekijöissä[1]. Ruotsissa  painotetaan biokemiallista tulkintatapaa ja yritetään vähentää huumepolitiikalla kannabiksen käyttöä.  Hollannissa sitä vastoin korostetaan  psykososiaalisia tekijöitä ja siksi kannabiksen käyttö hyväksytään.

Morral et al. (s. 1494) ajattelevat porttiteoriaa  tukevan kolme pääväittämää: 1) huomattavasti useammat kannabiksen käyttäjistä käyttävät muita laittomia päihteitä kuin ne, jotka eivät ole käyttäneet kannabista; 2) kannabiksen käyttö edeltää muuta huumeiden käyttöä;  3) mitä useamman kerran kannabista on käyttänyt, sitä suurempi riski on kokeilla kovempia aineita [7].

Porttiteorian kyseenalaistavat olettavat psykososiaalisten taustatekijöiden selittävän käytön paremmin, kun taas porttiteorian kannattajat painottavat kannabiksen käyttämisen aiheuttamia biokemiallisia vaikutuksia.

Morral et al. ovat kehittäneet mallin, jolla voi testata näitä vaihtoehtoisia selitystapoja. Heidän havaintonsa oli, että nämä edellä esitetyt väitteet  voidaan  yhtä hyvin kumota väitteellä, että aineita jo käyttävillä ihmisillä on todennäköisemmin suurempi taipumus käyttää aineita kuin ihmisillä, jotka eivät käytä aineita ollenkaan.

Tämän selventämiseksi muutan kannabiksen paikalle alkoholin.  On helppo havaita, että olennaisesti suurempi osa alkoholin käyttäjistä kuin ei-käyttäjistä käyttää muita laittomia päihteitä, alkoholinkulutus edeltää laittomien päihteiden kulutusta ja kovia laittomia päihteitä käyttävillä henkilöillä on myös korkea alkoholinkulutus.  Voidaanko tästä päätellä alkoholin olevan portti kovempiin aineisiin?

Toisinaan puhutaan siitä, että kannabis on portti muihin laittomin päihteisiin ja  toisinaan portti aineiden kovaan väärinkäyttöön. Tarkastelkaamme näitä väitteitä useista näkökulmista. Jos aloitamme siitä, että kannabiksen käyttäminen lisäisi  jokin verran (ei välttämättä ongelmallista) muiden laittomien päihteiden käyttöä, niin tilastot puhuvat tätä vastaan. CAN (Centralförbundet för alcohol- och narkotikaupplysnin) teki kattavan haastattelututkimuksen vuosien 1988–2000 aikana 15–75-vuotiaiden huumeiden käyttökokemuksista Ruotsissa. Vuonna 2000 oli 12 % kokeillut kannabista, mutta vain 1–2 %  ilmoitti kokeilleensa vähintään kerran amfetamiinia tai kokaiinia. Absoluuttisiksi luvuiksi muutettuna  vuonna 2000 Ruotsissa oli 785 000 kannabista muutaman kerran käyttänyttä, ja 130 000 ihmistä oli kokeillut muita laittomia päihteitä. Toisin sanoen ilmaistuna kuudesta kannabista kokeilleesta ei viidellä ollut minkäänlaisia kokemuksia muista laittomista päihteistä [3].

Jos halutaan tutkia sitä, johtaako  kannabis muiden laittomien päihteiden ongelmalliseen käyttöön, pitää saada selville missä määrin kannabiksen käyttäjät tulevat jonkun laittomaksi luokitellun päihteen suurkuluttajiksi.  Koska Ruotsissa on tehty vain neljä maanlaajuista tutkimusta  kovien laittomien päihteiden ongelmallisesta käytöstä, perustan päättelyni niihin.

Ulkomaisten tutkimusten arvio on, että noin 3 % lopettaa laittomien päihteiden käytön (kuoleman, ulkomaille muuttamisen, vankeuden, lopettamisen yms. vuoksi).  Tilastot vastaavat UNO:n tutkimuksia (se on tehnyt kaksi neljästä maanlaajuisista tutkimuksista) ja siksi perustan laskelmani niihin.

  1. Valtiollinen selvitys ([8], s. 73) arvioi ongelmallisia laittomien päihteiden käyttäjiä olleen Ruotsissa 10 000. Silloiset (rajalliset) tutkimukset ajanjaksolta 1955–60, joihin Narkomanvårdkommission viittaa, osoittivat ongelmakäyttäjiä olleen vain muutama sata.  Siitä voi päätellä, että melkein koko 10 000 ongelmakäyttäjän ryhmä on muodostunut  1960-luvulla. Luku on kuitenkin epävarma, enkä pidä tarkoituksenmukaisena muotoilla sitä siitä lähtökohdasta, että  tietty osa väestöstä olisi poistunut tavalla tai toisella.
  2. MAX-projektin mukaan UNO-79  uudelleenlaskennassa vuonna 1979 löytyi  Ruotsista noin 15 000 kovien laittomien päihteiden käyttäjää ([9], s. 36). Se tarkoitti noin 3600 uutta käyttäjää korvaamaan ne 3 %, jotka poistuivat väestöstä vuosina 1967–79.  Näin ollen tämän ajanjakson aikana tuli noin 8 500 uutta käyttäjää.
  3. Max-projektin mukaan UNO-92 kyselyn  mukaan vuonna 1979 oli 19 000 kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjää [1]. Edellä mainitun laskentatavan mukaisesti oli tullut  noin 10 000 uutta käyttäjää vuosien 1979–92 aikana.
  4. Vuonna 1998 oli MAX-projektin mukaan Ruotsissa 26 000 ongelmallista laittomien päihteiden käyttäjää [1].  Se tarkoittaa, että UNO-92  tutkimuksen perusteella vuosien 1992–98 aikana tuli 10 000 uutta kovien laittomien päihteiden käyttäjää.  Näiden arvioiden pohjalta voimme päätellä, että uusia ongelmakäyttäjiä   tuli vuosien 1960–1998 aikana 10 000 + 8 500 + 10 000 + 10 000= 38 500.

Koska kaikki luvut ovat epätarkkoja, ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tarkasti sitä, kuinka suuresta osasta laittomia päihteitä kokeilleista oli tullut ongelmakäyttäjiä.

Mutta on mahdollista arvioida sitä seuraavalla tavalla: 1998 Ruotsissa oli 6,5 miljoonaa 15–75-vuotiasta.  CANin ([3], s. 231) tekemän tutkimuksen  perusteella näistä 11 % eli 715 000 henkilöä oli kokeillut laittomia päihteitä. Näillä luvuilla laskettuina noin 5 %  kannabista käyttäneistä tuli laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä.  Siis  aivan päinvastoin kuin porttiteoria väittää – on pikemminkin poikkeus kuin sääntö se, että kannabista käyttäneestä henkilöstä tulee kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjä.  Eikä myöskään ole niin, että ihminen jättäisi  yhden aineen tullakseen riippuvaiseksi toisesta aineesta, vaan tutkimus osoittaa, että  useimmat riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttäjistä eivät tule riippuvaisiksi käyttämästään aineesta.

Taulukko 1. Prosenttiosuus riippuvaisiksi tulleista käyttäjistä ([4], s. 95).

Päihde Päihteestä riippuvaisiksi tulleiden osuus (%)
Tupakka 32
Alkoholi 15
Kannabis 9
Rauhoittavat 9
Kokaiini 17
Heroiini 23

Vielä yksi vastaperuste  ajatukselle, että kannabis olisi portti ongelmalliselle laittomien päihteiden käyttämiselle.  Se ilmenee tilastoista.  Vuosina 1979–98 kasvoi kannabista kokeilleiden koululaisten määrä 15 % ([2], s. 2009). Jos porttiteoria pätisi, pitäisi muutoksen ongelmallisessa käytössä olla suurin piirtein sama. Kuitenkin kyseisellä ajanjaksolla  ongelmallinen käyttö kasvoi 75 % ([9] s. 36). Yhteenvedosta käy ilmi se tosiasia, että kannabiksen käyttö on heikko keino ennustaa sitä, tuleeko yksilöstä tulevaisuudessa aineiden ongelmakäyttäjä.

Jos haluttaisiin aikaisessa vaiheessa löytää ihmiset, joilla on riski ajautua ongelmakäyttäjiksi, pitäisi huomio kiinnittää muihin  indikaattoreihin.  Useat tutkimukset osoittavat varhaisen laillisten päihteiden käytön (alkoholi, tupakka) muodostavan olennaisen askeleen koti ongelmallista laittomien päihteiden käyttöä ([5], s. 854; [6], s. 430).

Toinen indikaattori on huomattava alkoholin kulutus.  Sifaneck & Kaplan (s. 503) viittaavat amerikkalaiseen tutkimukseen, josta ilmeni, että ongelmallinen alkoholinkäyttö edelsi heroiinin käyttöä, kun taas 30 % oli käyttänyt kannabista ennen heroiinia [10]. Ruotsissa Stenbacka & Rommelsjö (s.41) havaitsivat, että riskipitoinen alkoholinkulutus  nuoruudessa oli varmempi merkki ennustamaan ongelmallisten laittomien päihteiden käyttöä aikuisuudessa kuin kokemukset kannabiksen käytöstä [11].

Sifaneck & Kaplan (s. 500) tekivät mielenkiintoisen huomion: Hollannissa, missä kannabis on helposti saatavilla nk. kannabiskahviloista, osa ongelmallisista käyttäjistä käytti kannabista apuvälineenä opiaattien käytön lopettamisen [10]. Kun kannabis toisinaan voi olla “esipuhe”  kovien laittomien aineiden käyttöön, voi se olla myös ”loppulause”.  Morral et al. (s. 1503) painottaa sitä, että kannabis voi ehkä kannustaa joitakin jatkamaan toisin aineisiin, mutta se voi olla myös kauhukokemus, joka ehkäisee kokeiluja muiden laittomien päihteiden kanssa [7].

On tosiasia, että emme edes  tiedä kannabiskulutuksen nettotulosta, käyttävätkö harvemmat vai useammat muita laittomia päihteitä. Vaikka päihdekysymyksiä pitäisi tulkita hyvin varovaisesti, niin väitteelle, että kannabista kokeilevista tulisi muiden laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä on erittäin heikosti perusteita. Laskelmien mukaan luku liikkuu 5 % tienoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan paljon enemmän kuin kannabiksen käyttö tullakseen muun laittoman päihteen ongelmakäyttäjäksi.

Luvussa kolme keskusteltiin ”set och setting” (mieliala ja käyttöpaikka) -asetelmasta.  Ajatus portista on harhaanjohtava, jos se ei ota tarpeeksi huomioon näitä tekijöitä vaan pääosin nojaa biokemiallisiin väitteisiin, joiden mukaan kannabis aktivoi neurokemiallisia prosesseja, jotka ovat samantapaisia kuin kokaiinin, heroiinin, tupakan ja alkoholin aiheuttamia. Tätä on tulkittu niin, että on olemassa biokemiallinen syy siihen, miksi siirrytään kannabiksesta johonkin muuhun laittomaan päihteeseen [12]. Mutta jos alkoholi ja tupakka johtavat samantapaisiin biokemiallisiin muutoksiin kuin  kannabis, kokaiini ja heroiini, on yhtä järkevää (tai järjetöntä) väittää tupakkaa ja alkoholia porttiaineiksi.

Tästä huolimatta en halua väittää, että amfetamiinin, kokaiinin tai opiaattien käyttämisellä tai kokeilemisella ei olisi mitään tekemistä kannabiksen (tai alkoholin ja tupakan) kanssa. Aikaisemmat kokemukset  päihteiden kanssa vaikuttavat siihen, käyttääkö tulevaisuudessa  päihteitä vai ei. Mutta kannabiksen käyttö muodostaa vain pienen osan ihmisen ”setistä” ja ilmaisee vain vähän ”settingistä”.  Siksi portti-käsite, se että kannabiksen käytöllä olisi hallitseva merkitys tulevalle laittomien päihteiden käytölle, on yksinkertaistus, joka vie ajatukset väärille raiteille.

Lähteet:

[1] Bodin, A & Mkandawire, A (1999): Föräldrar är för liberala, Dagens nyheter, 1999-06-05, s C2

[2] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2008): Drogutvecklingen i Sverige 2008. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 113, Stockholm

[3] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2003): Drogutvecklingen i Sverige: Rapport 2003. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 71, Stockholm

[4] Joy, J E, Watson, S J & Benson, J A (red) (1999): Marijuana and medicine: Assessing the science base, Institute of medicine, National academy of sciences, National academy press, Washington, D.C.

[5] Kandel, D & Yamaguchi, K (1993): From beer to crack: Developmental patterns of drug involvement, American journal of public health, 83:6, s 851−855

[6] Lynskey, M T, Heath, A C, Bucholz, K K, Slutske, W S, Madden, P A F, Nelson, E C, Statham, D J & Martin, N G (2003): Escalation of drug use in early-onset cannabis users vs co-twin controls, JAMA, 289:4, s 427−433

[7] Morral, A R, McCaffrey, D F & Paddock, S M (2002): Reassessing the marijuana gateway effect, Addiction, 97, s 1493−1504.

[8] Narkomanvårdskommittén (1969): Narkotikaproblemet: Samordnade åtgärder, SOU 1969:52, Stockholm

[9] Olsson, B, Adamsson Wahren, C & Byqvist, S (2001): Det tunga narkotikamissbrukets omfattning i Sverige 1998, MAX-projektet, delrapport 3, Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning, Stockholm

[10] Sifaneck, S J & Kaplan, C D (1995): Keeping off, stepping on and stepping off: The steppingstone theory reevaluated in the context of the Dutch cannabis experience, Contemporary drug problems 22/Fall, s 483−512

[11] Stenbacka, M & Rommelsjö, A (2002): Adolescent risky alcohol and cannabis use: Risk of serious adult abuse in a longitudinal perspective, paper framlagd vid en konferens anordnad av Kettil Bruun Society for Social and Epidemiological Research on Alcohol, Stockholm, October, 2002

[12] Wickelgren, I (1997): Marijuana: Harder than thought?, Science, vol. 276, issue 5231, s 1967−68





Käytännön etiikkaa: Miksi huumeet tulisi laillistaa

8 10 2009

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja on Oxfordin yliopiston professori Julian Savulescu.

Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso on väittänyt, että sota huumeita vastaan on hävitty ja kannabis tulisi dekriminalisoida. Hän on sanonut, että kovan linjan suhtautuminen on tuonut ”katastrofaalisia” seuraamuksia Latinalaiseen Amerikkaan.

Vastikään Rio de Janeirosta palanneena en kykene olemaan eri mieltä. Asuin siellä erään filosofian professorin luona. Olimme menossa hänen talolleen hänen 11-vuotiaan tyttärensä kanssa, kun konekiväärein aseistautuneet poliisit pysäyttivät meidät. He olivat metsästämässä paikallista huumelordia, ja kyseinen tie oli ainoa pakoreitti. Poliisi valmistautui vastarintaan.

brazil-cardosoCardoso korostaa käytännön epäonnistumista, kun ongelmaa lähestytään nollatoleranssin keinoin. Kun kyse on huumeiden käyttämisen kaltaisesta rikollisuudesta, ei nollatoleranssi koskaan onnistu. Samalla tavalla se epäonnistuu alkoholin, prostituution ja dopingin kanssa. Pahin huumelordeille tehtävissä oleva asia ei olekaan sodankäynti heitä vastaan, vaan kokaiinin ja kannabiksen dekriminalisointi. Heiltä loppuisi rahantulo välittömästi. Tarjontaa voisi valvoa, kontrolloida ja säädellä. Samalla haitat sekä käyttäjille että ulkopuolisille vähenisivät huomattavasti.

Huumausaineiden laillistaminen on tuotu usein esiin, viimeisimpänä ja merkittävimpänä Cardoson toimesta. Haitat vähenisivät. Olisimme lähempänä sivistynyttä yhteiskuntaa, kuten Hollantia. Mutta harvoin kuulee moraalista argumenttia huumausainelakien liberalisoinnin puolesta. Tässä tulee yksi sellainen.

Pääsyy siihen, että huumeet kuten alkoholi ja kofeiini ovat laillisia, mutta kokaiini ja kannabis eivät, on se, että viimeksi mainittuja pidetään ”riippuvuutta aiheuttavina”. (Yritä olla ajattelematta hetki sitä faktaa, että alkoholi ja kofeiini aiheuttavat riippuvuutta.) Kuten John Stuart Mill tunnetusti on sanonut, ainoa peruste vapauden rajoittamiselle on silloin, kun henkilö on vaarassa vahingoittaa muita. Itselle aiheutettu haitta ei vielä riitä. Mutta ne ovat nimenomaan muut ihmiset, joita nollatoleranssi vahingoittaa. He, jotka tulevat ryöstetyksi, hakatuksi tai tapetuksi huumeisiin liittyvän alamaailman toimesta. Syy miksi riippuvuudet oikeuttavat valtion väliintulon on se, että ne muuttavat addiktin epäpäteväksi ja voimattomaksi tekemään itsenäisiä päätöksiä. Narkomaani muuttuu lapseksi, joka tarvitsee vanhempien suojelua. Tässä tapauksessa valtion suojelua.

Olen väittänyt useissa artikkeleissa*, että tällainen näkemys riippuvuuteen on väärä. Huumeita käyttävät ihmiset eivät kärsi mistään sairaudesta tai jostakin sairaalloisesta kyvyttömyydestä itsehillintään. He saattavat olla harkitsemattomia tai järjenvastaisia käyttäessään huumeita. Toisaalta niin me kaikki olemme, lähes joka päivä. Olemme sitä silloin, kun syömme epäterveellisesti, harrastamme vaarallisia urheilulajeja, tupakoimme, juomme alkoholia tai pelaamme uhkapelejä. Huumeiden käyttäjät voivat arvostaa nautintoa enemmän, mutta heidän riippuvuutensa eivät eroa tyypiltään muista nautintoa aiheuttavista harrastuksista. Ihmiset tulevat riippuvaisiksi uhkapeleistä, seksistä, porkkanoista, sokerista ja vedestä. Nämä substanssit tai harrastukset eivät ”kaappaa” aivoja. Ne tuovat nautintoa käyttäen samoja polkuja aivoissa kuin huumeet.

”Addiktoivuus” eli kyky aiheuttaa riippuvuutta on ainoastaan mielihyvän miellyttävyyttä.

Huumeisiin suhtautuminen nollatoleranssin kautta on silkkaa tolkuttoman ja harkitsemattoman hedonismin kriminalisointia. Jos väitämme, että huumeriippuvuus on tauti, tarkoittaa se sosiaalisesti paheksutun käytöksen lääketieteellistämistä. Aivan kuten drapetomania, joka oli psykiatrinen tauti, jolla kuvattiin 1800-luvulla orjien riippuvuutta pakoon juoksemiseen.

nun_smoking_a_bongAinoat perusteet sille, että ihmisiä estetään käyttämästä kannabista, kokaiinia tai heroiinia täytyisi olla siinä, että he vahingoittavat muita ihmisiä. Ei siinä, että he vahingoittavat itseään. Päätös ottaa huumeita tai jatkaa niiden käyttöä on yhtä itsenäinen kuin mikä tahansa muu päätös. Aivan kuten alkoholin juonnin, suojaamattoman seksin tai vaarallisten urheilulajien osalta. Huumeiden vapauttamiseen on olemassa vahvat moraaliset perustelut.

Jäljelle jää yksi mahdollinen perustelu vapauden rajoittamiselle ja huumeiden kieltolain säilyttämiselle. Se perustelu on yleinen etu. Jos yhteiskunta rampautuisi pahasti huumelakien vapauttamisen myötä, se voisi olla ääriesimerkki, joka oikeuttaisi kieltolain. Mutta kokemuksista voidaan päätellä päinvastaista. Hollanti vaikuttaisi toimivan jopa paremmin vapaamielisten huumelakien alaisuudessa. Ja kuten Cardoso väittää, täyskielto vaikuttaisi olevan pahasti yleistä etua vastaan. Se pitää huumelordit bisneksessä kiinni, ja käyttäjän sekä muut pahasti haavoittuvassa tilassa.

Tulevaisuudessa voimme unohtaa yliherkkyytemme huumeita kohtaan, jotka tuottavat nautintoa. Yksi vaihtoehto on, että käytämme tiedettä tuottaaksemme järkiperäisesti sellaisia huumeita, jotka aiheuttavat etsimiämme kokemuksia tai mielihyvää. Mutta turvallisesti, tehokkaasti ja sellaisilla tavoilla, jotka voidaan yhdistää hyvään elämään. Nykyisyydessä olemme vankeina sen suhteen, mitä luonto on antanut meille. Jotkut yhteiskunnat jopa suosivat huumetta, joka on myrkyllistä maksalle ja aivoille, ja joka aiheuttaa väkivaltaa, onnettomuuksia ja miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Suomessa kahdeksan kuolemaa päivässä. Sitä kutsutaan alkoholiksi.

On tullut aika ottaa järkiperäinen lähestymistapa huumeita kohtaan.

*) Foddy, B., and Savulescu, J., (forthcoming). ‘A Liberal Account of Addiction’. Philosophy, Psychiatry, and Psychology; Savulescu, J., Foddy, B., (2007). ‘Addiction Is Not an Affliction: Addictive Desires Are Merely Pleasure‐Oriented Desires’, American Journal of Bioethics. January, 7 (1):29‐32, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17366161

Foddy, B., Savulescu, J.. (2006). ‘Addiction and Autonomy: Can Addicted People Consent to the Prescription of Their Drug of Addiction?’, Bioethics. 20 (1): 1-15 (Feb), http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16680876

Savulescu, J., Foddy, B. (2006). ‘Autonomy, Addiction and the Drive to Pleasure: Designing Drugs and our Biology: A Reply to Neil Levy’ (http://www.practicalethics.ox.ac.uk/Pubs/Savulescu/addiction.pdf). Bioethics 20 (1): 21‐23

Lähde:

http://www.practicalethicsnews.com/practicalethics/2009/09/why-drugs-should-be-legalised-1.html





Kolumbian korkein oikeus ei pidä huumeiden käyttöä rikoksena

18 09 2009

Kolumbian korkein oikeus jatkaa Portugalin, Argentiinan ja Meksikon tiellä ja sallii huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon ja käytön.

Bogotássa toimiva Kolumbian korkein oikeus linjasi päätöksessään, että laittomien huumeiden hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön ei ole rikos. Oikeus siteerasi maan perustuslaillisen tuomioistuimen vuoden 1994 päätöstä.

Huumeiden käyttö ”kehittyy henkilökohtaisiksi ongelmiksi, kuten riippuvuudeksi ja orjuudeksi, jotka tekevät yksilön sairaaksi. Pakonomaisesti toimiva yksilö ansaitsee terapeuttista lääkinnällistä hoitoa rankaisemisen sijaan”, tuomarit sanoivat.

Päätös tuli seurauksena tapauksesta, jossa mies oli pitänyt hallussaan 1,3 grammaa kokaiinia. Oikeus kumosi hänen tuomionsa ja määräsi hänet välittömästi vapautettavaksi.

”Toteuttaessaan henkilökohtaisia ja yksityisiä oikeuksiaan hän ei ei aiheuttanut harmia muille.” Täten hänen käytöksensä ”ei voi mitenkään vaatia minkäänlaista tuomiota”, korkein oikeus totesi.

Kolumbia

Kolumbian perustuslaillinen oikeus sanoi vuonna 1994, että laittomien huumeiden hallussapito tietyissä rajoissa ei ole syyttämisen arvoinen asia, mutta presidentti Alvaro Uriben kovalinjainen hallitus yrittää kumota tämän päätöksen perustuslain muutoksella.

Hallituksen ehdotus hyväksyttiin kesäkuussa kongressin alemmassa huoneessa ja on nyt senaatin komitean arvioitavana.

Bogotá saa Yhdysvalloilta vuosittain noin 500 miljoonaa dollaria avustuksia, joista suurin osa tulee aseellisena apuna tai aseina. Tuki on osa Yhdysvaltojen operaatiota ”Plan Colombia” (Kolumbian suunnitelma), jossa tähdätään huumekauppaan ja aseistautuneisiin joukkoihin. Yhdysvalloilla on useita sotilastukikohtia Kolumbiassa, ja se on suunnitellut niiden lisärakentamista. Tämä on ärsyttänyt esimerkiksi Venezuelan presidentti Hugo Chavezia.

Meksikon esimerkki ei tosin lupaa hyvää aseiden käytöstä. Väkivalta lietsoo usein vain väkivaltaa, eikä paikallisia auta, jos Yhdysvaltain erikoisjoukot käyvät iskemässä siellä sun täällä. Huumeille on jatkuva kysyntä ja se luo tarjontaa. Monissa maissa on dekriminalisoitu käyttö ja hallussapito, mutta jätetty tuotanto ja jakelu laittomaksi. Juuri siinä liikkuu raha, joka houkuttaa rikollisia niin pitkään kuin se on kriminalisoitu.

Agrentiinan korkein oikeus astui viime kuussa päätöksessään kohti huumeiden hallussapidon dekriminalisointia. Tätä päätöstä tervehti ilolla presidentti Cristina Fernandezin hallitus, jonka mukaan taistelu laittomia huumeita vastaan pitäisi keskittää korkean tason salakuljettajiin eikä tavallisiin käyttäjiin.

Argentiinan tapauksessa tuomarit mitätöivät tuomion kannabiksen hallussapidosta, mutta eivät kuitenkaan julistaneet kannabiksen – tai minkään muunkaan huumeen – laillistamista.

Lähde:

http://www.laht.com/article.asp?ArticleId=343393&CategoryId=12393





Pastilleja luultiin crackiksi – mies putkaan

30 08 2009

Pastillien takia pidätetty mies haastaa Kissimmeen poliisilaitoksen oikeuteen. Poliisien pysäytettyä Donald May ajoneuvoverorästien takia, he luulivat miehen pureskelemia pastilleja crack-kokaiiniksi ja pidättivät hänet.

Donald May kertoi Eyewitness News:lle, ettei häntä laskettu vapaaksi kolmeen kuukauteen, ennen kuin testit osoittivat, että niin kutsutut huumeet olivat karamelleja.

Kertomansa mukaan hän oli ajelemassa töistä kotiin, kun Kissimmeen poliisi pysäytti hänet tiensivuun lähellä valtatie 192:ta.

”En käsitä kuinka näin pääsi käymään”, hän sanoo.

May pysäytettiin maksamattomien ajoneuvoverojen vuoksi. Kun konstaapeli käveli hänen luokseen, hän huomasi jotain valkoista Mayn suussa. May kertoi syövänsä pastilleja, mutta konstaapeli epäili sen olevan crackia.

Ricqles Pastilles

”Hän otti ne suustani, pussitti ja laittoi minut rautoihin kokaiinin hallussapidosta ja yrityksestä hävittää todisteita”, May selittää.

Konstaapeli väitti tehneensä todisteelle pikatestin, joka näytti positiivista huumeille. Hän kertoi nähneensä Mayn ostamassa huumeita ollessaan pysähtyneenä risteyksessä. Hän kertoi myös raportissaan Mayn luopuneen oikeuksistaan ja vapaaehtoisesti myöntäneen ostaneensa huumeita.

Mayn mukaan tällaista ei ole tapahtunut.

”Päämieheni ei ole myöntänyt ostaneensa crack-kokaiinia. Miksi ihmeessä olisi?” totesi asianajaja Adam Sudbury.

May vangittiin kolmeksi kuukaudeksi. Hän ei päässyt ulos, ennen kuin Floridan lainvalvojilta ja osavaltion syyttäjänvirastolta tuli kirje, jossa todettiin, ettei testeissä löytynyt huumeita.

”Ollessani vankilassa menetin asuntoni. Menetin kaiken”, hän sanoi.

Mayn ollessa telkien takana, Kissimmeen poliisilaitos hinasi hänen autonsa ja huutokauppasi sen. Hän menetti työpaikkansa ja sai häädön. Nyt May haastaa kaupungin oikeuteen väärin perustein tehdystä pidätyksestä ja vangitsemisesta. Hän haluaa hyvitystä autonsa ja työpaikkansa menetyksestä.

Mayn asianajaja ja Kissimmeen kaupunki neuvottelivat mahdollisesta sopimuksesta viime vuonna, mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen.

Lähde:

http://www.wftv.com/irresistible/20435114/detail.html





Meksiko dekriminalisoi kaikki huumeet

22 08 2009

Meksiko on säätänyt kiistanalaisen lain lopulta torstaina 20.8., dekriminalisoiden pienten huumausainemäärien hallussapidon.

Laki koskee kannabista, heroiinia ja muita huumeita. Se myös kannustaa käyttäjiä hallituksen tukemaan, ilmaiseen vieroitushoitoon.

Laki asettaa maksimirajat huumeiden ”henkilökohtaiseen käyttöön” ja se koskee myös LSD:a ja metamfetamiinia. Ihmiset, jotka pysyvät lain asettamissa rajoissa eivät enää joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Laki tulee voimaan välittömästi.

Kun käyttäjä jää kiinni henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista määristä, hänelle suositellaan hoitoa. Kolmannen kerran kiinni jääneelle määrätään pakollinen hoito, joskaan hoidosta kieltäytymiselle ei aseteta rangaistusta.

Meksikon viranomaiset sanoivat, että laki ainoastaan virallistaa jo vallalla olleen käytännön, jossa ihmisiä ei ole syytetty pienten määrien hallussapidosta.

Maksimimääräksi kannabiksen ”henkilökohtaiselle käytölle” katsotaan viisi grammaa, joka on noin neljä kannabissavuketta. Muita rajoituksia ovat puoli grammaa kokaiinia, 50 milligrammaa heroiinia, 40 milligrammaa metamfetamiinia sekä 0,015 milligrammaa LSD:a.

Meksikon kongressi hyväksyi lain jo huhtikuussa, mutta presidentti Felipe Calderón odotti kuukausia, ennen kuin hyväksyi itse esittämänsä lain.

Meksikon kongressi hyväksyi jo kolme vuotta sitten vastaavanlaisen lain kannabiksen pienten määrien hallussapidon dekriminalisoimisesta viihdekäyttöön, mutta Yhdysvaltain Bushin hallinnon ankara, erityisesti taloudellinen, painostus sai silloisen presidentin Vicente Foxin käyttämään veto-oikeuttaan ja estämään lakimuutoksen.

Portugalissa kaikki huumeet ovat olleet dekriminalisoituja vuodesta 2001 ja se on saanut kehuja linjastaan. Sekä YK että EU ovat molemmat raportoineet Portugalin onnistumisesta.

Katso myös vanhemmat uutisemme Meksikosta: Meksikossa sallitaan pienten määrien hallussapito, Meksikossa alkoi keskustelu kannabiksen laillistamisesta, Tyrehdyttäkää väkivalta, laillistakaa kannabis ja Entiset presidentit: laillistakaa kannabis.

Suosittelemme uutisia dekriminalisoinnista myös Portugalista: Lissabonin pehmeän kosketuksen huumausainepolitiikka ja Cato-tutkimus Portugalin tilanteesta.

Lisäksi suosittelemme tutustumista vielä vähälle huomiolle jääneeseen kannabiksen dekriminalisointiin Tšekissä.

Dekriminalisointi vaikuttaa toimivalta trendiltä.

Lähde:

http://www.nytimes.com/2009/08/21/world/americas/21mexico.html?_r=3&scp=1&sq=mexican%20drug%20legislation&st=cse





Yksi syy lisää laillistaa kannabis

17 02 2009

Kannabisaktivisti Dan Linn osui napakymppiin (”Laillistakaa kannabis niin sitä voidaan verottaa ja valvoa”, Daily Gazette, tammikuun 14.) vaatiessaan kannabiksen uudelleenlaillistamista, mutta yksi tärkeä syy jäi mainitsematta.

Suhteellisen turvallisen, sosiaalisesti hyväksyttävän, jumalan luoman kasvin uudelleenlaillistaminen laskisi tappavien kovien huumeiden riippuvaisuuslukuja poistamalla valheita, puolitotuuksia ja propagandaa huumevalistuksesta.

Kuinka moni kansalainen kokeilee kannabista ja tajuaa, ettei se ole läheskään niin haitallinen kuin on opetettu huumeiden väärinkäytön vastustuskoulutuksen (DARE) tyyppisissä hallituksen ohjelmissa? He ajattelevat, että muutkaan aineet eivät ole varmaan kovin pahoja, ja tulevat riippuvaisiksi tappavista huumeista.

Vanhat opetukset tekevät kannabiksesta yhden maailman vaarallisimmista aineista. Vaikka se ei ole koskaan tappanut ketään. Liittovaltion hallitus jopa luokittelee kannabiksen luokan I aineeksi heroiinin tavoin, ilman mitään lääketieteellistä käyttöä. Samaan aikaan metamfetamiini ja kokaiini ovat ainoastaan luokan II aineita.

On myös hyvä muistaa, että kannabista käytetään liittovaltion nykyisestä kannasta huolimatta lääkkeenä 14 osavaltiossa lääkärin suosituksella, ja että vielä on elossa seitsemän liittovaltion itsensä 70–80-luvulla hyväksymää lääkekannabiksen käyttäjää, jotka saavat lääkkeensä liittovaltion toimesta. Pieni ristiriita luokituksen kanssa?

Amerikkalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi tuota viestiä täytyy muuttaa. Kun ihmiset voivat ostaa kannabista valvotuista lähteistä, he eivät joudu tekemisiin ihmisten kanssa, jotka tarjoavat myös kovia huumeita. Pelkästään tämä laskisi huumeriippuvaisten määrää. On hyvä vielä muistaa, että kannabista käytettiin vuosisatoja hoitona alkoholi- ja huumeriippuvaisuuteen.

Lähde:

http://www.saukvalley.com/articles/2009/02/05/opinion/letters_to_the_editor/70a1edb0c90e3259fc6627ad6dc5bd8e.txt