Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





Kannabiksen laillistamisesitys esiteltiin Massachusettsissa

17 04 2009

Kalifornian julkisuutta saanut hanke sallia kannabiksen kaupallinen kasvatus ja myynti saa hyvin ansaittua seuraa.

Esitysten pari – edustajainhuoneen esitys 2929 ja senaatin esitys 1801 – jotka pyrkivät ”verottamaan ja säännöstelemään kannabisteollisuutta” on esitelty Massachusettsin lainsäätäjille.

Nämä esitykset pyrkivät laillisesti säännöstelemään kannabiksen kaupallista tuotantoa ja jakelua aikuisille eli yli 21 vuotiaille. Kuten Kalifornian esitys, ne kehittäisivät lupavaatimukset ja perisivät veroa kannabiksen jälleenmyynnistä. Joidenkin arvioiden mukaan osavaltioiden verotulot voisivat nousta 100 miljoonaan dollariin vuodessa

Aikuiset, jotka pitävät hallussaan tai kasvattavat kannabista omaan käyttöön tai jotka osallistuvat kannabiksen voittoa tuottamattomaan siirtämiseen, olisivat vapautettu verotuksesta.

Voit lukea lisää näistä lakiesityksistä osoitteessa: http://www.cantaxreg.com. Massachusettsin asukkaat voivat kirjoittaa osavaltion päättäjille, jotta he tukisivat esityksiä H.2929 ja S.1801. Se onnistuu täältä.

”Vuosikymmeniä jatkunut hiljainen murina kieltolain viisaudesta ja tehokkuudesta on nopeasti antamassa periksi vakavalle – erittäin vakavalle – keskustelulle, kuinka korvata se”, sanoi NORML:n entinen hallituksen jäsen Richard Evans, joka avusti maamerkkimäisen lakiesityksen eteenpäin saattamisessa. ”Ne, jotka ajattelevat olevansa johdossa hallituksessa ja tiedotusvälineissä, ovat velvoitettuja joko osoittamaan kuinka kieltolaki saadaan toimimaan tai liittymään vaihtoehtojen tutkimiseen.”

Emme voisi kuvitella parempaa paikkaa aloittaa keskustelu itärannikolla kuin Massachusetts, jossa marrakuussa 65 prosenttia äänestäjistä kannatti osavaltion laajuista esitystä pienen kannabismäärän hallussapidon uudelleenluokittelusta sakotettavaksi rikkeeksi osavaltion lain mukaan. Kannattaako osavaltion asukkaiden enemmistö myös laillistamista? Pian saamme selville!

Lähde:

http://blog.norml.org/2009/03/23/norml-breaking-news-marijuana-legalization-bills-introduced-in-massachusetts/





Miksi kannabiksen laillistamisessa on järkeä

10 04 2009

Alkuperäisteksin on kirjoittanut Timen toimittaja Joe Klein.

joe_klein

Usein menneinä vuosina olen hautonut fantasiaa, viimeistä poliittista ristiretkeä suurille ikäluokille. Me, jotka kuljimme oikeamielisyyden polkua, marssien kansalaisoikeuksien puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan, tarvitsemme viimeisen, sopivan korkeamielisen lähestymistavan elämästä ulos vievälle rampille. Miten olisi diili: antakaa meille lääkkeitä, tietyn iän jälkeen – sanotaan 80 – kaikkia aineita, mitä vain haluamme. Vastineeksi annamme pois ajokorttimme. (Voisitko kuvitella, kuinka pelottava valtio olisi, kun raihnaat 90-vuotiaat vanhukset olisivat edelleen ratin takana?) Me annamme teidän jatkaa elämäänne – josta kuitenkin iso osa käytetään eläkkeidemme maksamiseen – ilman, että teidän täytyy kuulla valitusta jokaisesta kivusta ja refluksista. Me olisimme liian kiireisiä tutkiessamme mielen muuntuneita tiloja. Minulla on jo slogan valmiina kampanjalle: ”Tune in, turn on, drop dead”.

Pelkkä fantasia, luulisin. Mutta finanssikriisin kiehuvan sopan sivulla on alkanut hiljalleen viritä kansallinen keskustelu huumelakien järjettömyydestä. Se on meneillään osavaltion lainsäädäntöelimissä, kuten New Yorkissa, missä ankarat Rockefellerin huumelait ovat tarkastelun alla. Muissa osavaltioissa, Kaliforniasta Massachusettsiin, kannabiksen dekriminalisoinnin erilaiset muodot ovat tulossa laiksi. Keskustelu on saavuttanut jopa kongressin, jossa senaattorit Jim Webb ja Arlen Specter ovat ehdottaneet suurta vankilareformia, joka suoraan koskisi myös huumeista tulevien rangaistusten politiikkaa.

On myös paljon muita merkkejä ajan hengen muutoksesta. Jokin aika sitten Valkoinen talo päätti järjestää foorumin, jossa presidentti vastaisi kansalaisten jättämiin kysymyksiin. 92 000 ihmistä vastasi – ja suurin osa heistä näytti olleen pakkomielteisiä kannabiksen laillistamiseen. Kaksi suosituinta kysymystä ”vihreiden työpaikkojen ja energian” kategoriassa koskivat hamppua. Presidentti sivuutti hyökyaallon – luullakseni asianmukaisesti – verkkohuijauksena ja sivuutti laillistamiskysymyksen yksinkertaisesti vastaamalla ”Ei”.

Tämä oli harvoja kertoja, kun Barack Obama reagoi refleksimäisesti, ilman yritystäkään ajatella luovasti, vakavaan poliittiseen kysymykseen. Itse asiassa hän valitsi perinteisen polun ja pienimmän vastuksen: odottamaton vastaus kannabikseen olisi laukaissut tabloidien tulimyrskyn, vieden huomion budjettitaistosta ja niistä kaikista suuryritysten pelastamisista. Oletus jokaiselle politiikolle, joka julkisesti pohtii kannabiksen laillistamista, on päätyä uloimpaan pimeyteen. Sellainen henkilö on oletettavasti kivitettävä ja kelvoton otettavaksi vakavasti. Sellainen henkilö raadeltaisiin median viinasieppojen ja pillerinpopsijoiden toimesta. Tekopyhyys amerikkalaisessa keskustelussa päihteiden ja stimulanttien ympärillä on mykistävää. (Täsmälleen sama koskee myös Suomea. Vrt. avointa nuuskaa ja dopingia puolustavaa keskustelua vaiettuun kannabiskeskusteluun. -toim.huom.)

Mutta tässä on kyseessä suuret kysymykset. Kysymykset taloudesta ja yksinkertaisesta oikeudesta, erityisesti tuomioiden puolella. Kuten senaattori Webb osoitti Parade-lehden pääartikkelissa, Yhdysvallat on selvästi ”rikollisin” maa. Meillä on 5 % maailman asukkaista ja 25 % maailman vangeista. Yhdysvalloissa käytetään 68 miljardia vuodessa rangaistuslaitoksiin ja kolmasosa kiven sisällä istuvista kärsii vankilatuomiota väkivallattomista huumerikoksista. Lainvalvontaan ja oikeuslaitokseen kuluu vuosittain 150 miljardia dollaria, ja 47,5 % kaikista huumepidätyksistä liittyy kannabikseen. Se on kammottavan paljon rahaa. Pääasiassa vielä osavaltioiden rahaa, joka voitaisiin käyttää parempiin kouluihin ja infrastruktuuriin – tai se voitaisiin vain palauttaa kansalle.

Samaan aikaan olisi olemassa valtava potentiaalinen mahdollisuus verottaa kannabista. On arvioitu, että kannabis on Kalifornian suurin rahantuojakasvi. Vuosittainen tuotto sen osalta olisi arviolta 14 miljardia dollaria. 10 % kannabisvero toisi jo 1,4 miljardia pelkästään Kaliforniassa. Todennäköisesti se on vain pieni palanen kaikista mahdollisista tuloista, mitä hampun tiimoilta voitaisiin kerätä. Puhumattakaan taloudellisesta vaikutuksesta, tuhansista uusista työpaikoista maanviljelyksessä, pakkaamisessa ja kuljetuksessa, myynnissä ja mainonnassa. Todellinen taloutta stimuloiva paketti!

Joten miksi emme tekisi sitä? On paljon vakavia moraalisia argumentteja: sekä maallisia, että uskonnollisia. On niitä, jotka uskovat – jostain kumman syystä – että laillistettujen paheiden lisääminen on heikentävää, että olemme vähemmän hyveellinen yhteiskunta, kun uhkapeli tulvi Las Vegasista ”jokiveneisiin” ja osavaltioiden lottoihin ympäri maan. On olemassa lääketieteellinen argumentti, tosin ei vakuuttava sellainen; alkoholi ja tupakka ovat paljon vaarallisempia lukuisilla eri tavoilla, mukaan lukien joidenkin juomien taipumus tuoda väkivaltaisuus esiin. Joku voisi väittää, että McDonaldsin väärinkäytössä on suurempi potentiaalinen terveysriski kuin kannabiksessa. (Vaikkakin on totta, että laillistamisessa nuo kaksi voisivat olla yhteydessä toisiinsa.) Selvästikin kannabista voidaan käyttää väärin. Mutta laittomana pitämisen hinta on osoittautunut valtavaksi, ehkä kestämättömäksi. Voisiko laillistaminen muka tuoda mitään nykyistä tilannetta pahempaa? (Suomessa jopa koululaiset saavat rikollisilta kannabista helposti sen laittomuudesta huolimatta tai juuri siitä johtuen. Voisiko valvottu ja verotettu kauppa olla pahempaa? -toim.huom.)

Joka tapauksessa, huumereformista keskustelu tulee juuri oikeaan saumaan. Suuret ikäluokat ovat vanhenemassa päivä päivältä. Ette halua meitä valtateille. Tehkää paras tarjouksenne.

Lähde:

http://www.time.com/time/nation/article/0,8599,1889021,00.html





Kannabiksen laillistaminen voisi auttaa Kaliforniaa pääsemään veloistaan

15 03 2009

Uuden lakiesityksen nojalla vähintään 21-vuotiaat kalifornialaiset voisivat avoimesti ostaa kannabista, ja maksaa tuhdin veron.

Kalifornian alahuoneen jäsen Tom Ammiano San Franciscosta sanoo, että hänen epätavallinen lakiehdotuksensa auttaisi Kaliforniaa pääsemään veloistaan.

Ehdotus sisältäisi kaikki erilaiset kannabistuotteet, ei vain lääkekannabista, joka on ollut laillista Kaliforniassa vuodesta 1996.

Verotusta pohtiva neuvosto (The Board of Equalization) arvioi esityksen tuovan osavaltiolle 1,3 miljardia dollaria joka vuosi. Tästä 990 miljoonaa tulisi 50 dollarin verosta jokaiselta unssilta ja 350 miljoonaa tulisi myyntiveroista.

Liittovaltion hallitus arvioi vuosittain laittoman kannabiksen kaupan arvoksi 14 miljardia. Tutkijat ovat aiemmin arvioineet summaksi jopa 113 miljardia. Tarkkoja arvioita on luonnollisesti vaikea esittää laittoman aineen kaupasta, mutta liittovaltion arviota pidetään yleisesti todella alakanttiin laskettuna. Liittovaltion arvio on Bushin hallinnon ajalta ja hallinto arvioi omien lukujensa kautta onnistumistaan huumepolitiikassa. Siis pukki kaalimaan vartijana.

”Uskon, että täällä Kaliforniassa ymmärrämme, että 14 miljardia on jotain mitä ei voida vain sivuuttaa. Osavaltio ansaitsee osansa siitä”, sanoi Ammiano.

Ammiano sanoi, että osa tuloista voitaisiin ohjata huumeohjelmiin riippuvuuksien hoitoon.

Tom Ammianon kotisivut englanniksi löytyvät täältä: http://www.tomammiano.com/

Lähde:

http://www.msnbc.msn.com/id/29374351/





Nykyiset kannabislait ovat tekopyhiä ja ne pitää korjata

14 02 2009

Yksi suuria ongelmia Yhdysvalloissa on ihmisten tapa sotkea oma moraali ja valtion lait. Esimerkkejä löytyy tonneittain maan historiasta. Yksi edustavimpia on tuhoisa alkoholin kieltolaki 1900-luvun alussa, joka loi aivan uudella tapaa kasvupohjaa järjestäytyneelle rikollisuudella. Tämäkin on esimerkki kyvyttömyydestä jättää tunteet sivuun ja keskittyä ylitsepääsemättömiin loogisiin todisteisiin sääntöjä ja lakeja sorvattaessa. Viimeisin esimerkki tästä on suoraan sanottuna naurettava suhtautuminen kannabiksen lailliseen asemaan.

Alkuperäistekstin kirjoittajan huomautus: En ole koskaan polttanut kannabista, eikä siihen ole oikeastaan ollut kiinnostusta. Minulla ei siis ole omaa lehmää ojassa. Minuun ei vaikuttaisi mitenkään, jos kannabis nyt laillistettaisiin tai se pysyisi ikuisesti kiellettynä. Minusta on vain erittäin tekopyhää valtion hyväksyä ja suorastaan ylistää (urheilukilpailujen shampanjasuihkut, juhlien alkumaljat jne) aineita, jotka ovat kannabista paljon vaarallisempia, kuten alkoholi ja tupakka.

http://drugwarfacts.org -sivusto siteeraa New York Timesissäkin julkaistua tutkimusta, jossa nikotiini ja alkoholi todetaan paljon, paljon vaarallisemmiksi päihteiksi kuin kannabis. Niillä on pahemmat vieroitusoireet, niihin kehittyy voimakkaampi riippuvuus ja korkeampi toleranssi. Saman tutkimuksen mukaan kannabis on luokiteltu vähemmän vaaralliseksi kuin kofeiini vieroitusoireiden, voimistumisen ja toleranssin osalta.

WHO:n raportti vuodelta 1999 ja EU:n tuore tutkimus vuodelta 2008 toteavat täysin samaa ja nostavat kannabiksen vaarattomuudessa muiden päihteiden edelle. Samoilla linjoilla on myös brittiläinen hallituksen asettama asiantuntijapaneeli ACMD viime vuonna antamassaan raportissa. Suomessa media ei ole halunnut tai uskaltanut juuri näistä uutisoida. Vain MTV3 kertoi EU:n tutkimuksesta ja muut raportit on vaiettu täysin.

Kannabis siis aiheuttaa vähemmän riippuvuutta kuin alkoholi ja tupakka, mutta sen lisäksi se ei myöskään aiheuta kuolemia käyttäjilleen. Yhdysvaltain Tautikontrollikeskuksen raportin mukaan alkoholin suurkulutus oli syynä 75 000 kuolemaan vuodessa. 2001 maassa oli 331 alkoholin yliannostuksen aiheuttamaan kuolemaa. Samana vuonna kannabiksen aiheuttamia kuolemia oli 0. Itse asiassa keskuksella ei ole tiedossa yhtään tunnettua tapausta, jossa kannabis olisi aiheuttanut kuoleman. Toki löytyy tapauksia, joissa kuolemat voidaan yhdistää kannabiksen käyttöön – onnettomuudet, itsemurhat, jne – mutta kannabis ei ole ollut näissä ”tappaja”. Suomessa alkoholi on työikäisten ykköstappaja tappaen kuusi ihmistä päivässä ja tupakan aiheuttamiin ongelmiin kuolee päivittäin noin 12 ihmistä. Kannabis ei ole tappanut Suomessakaan koskaan ketään.

Tämä ei ole vain pilvipäisten opiskelijoiden tai vuotavasydämisten liberaalihippien mielipide vaan näkemystä tukevat lukuiset tiedemiehet. Lehdistökonferenssissa entinen Yhdysvaltain huumetsaari Barry McCaffrey kertoi: ”Amerikan vaarallisin huume tänään on edelleen alkoholi.”

Vuonna 2007 tohtori Aaron M. White Duken lääketieteenkeskuksesta kertoi Newsweekin haastattelussa seuraavaa: ”Tiede on täysin kiistaton sen suhteen, että alkoholi on vaarallisempaa kuin kannabis”. Brittiläiset asiantuntijat yhtyvät tähän sanomaan.

Britannian hallituksen asettama huumeiden väärinkäytön neuvoa-antava neuvosto, joka koostui tiedemiehistä ja huumeiden asiantuntijoista totesi seuraavaa: ”Kannabis eroaa alkoholista yhdessä tärkeässä osiossa. Se ei näytä lisäävän  riskien ottamista”. Mielenterveysongelmat ovat olleet esillä kannabiksen yhteydessä erityisesti Briteissä. Neuvoston puheenjohtaja David Nutt on BBC:n haastattelussa todennut seuraavaa: ”Kun katsomme tätä todistusaineistoa, olemme nähneet valtavan lisäyksen kannabiksen käytössä, mutta vähennyksen skitsofrenian osalta.”

Vaikka jättäisimme kaikki tieteelliset faktat sivuun niin kannabiksen laillistaminen edustaa potentiaalista lisätuloa taloudelle. Aluksi kannabiksen laillistaminen vapauttaisi valtavasti liittovaltion ja veronmaksajien varoja kannabikseen liittyvien pidätysten, syytösten, oikeudenkäyntien ja vankilatuomioiden vähenemisenä. Lisäksi kannabiksen laillistaminen toisi lisätuloja apteekeille ja lääkeyhtiöille, mikä lisäisi myös näiden maksamia veroja. Myös uusia työpaikkoja syntyisi ja samalla verotulot kertyisivät entisestään.

Katso myös laskelmia kannabiksen laillistamisen vaikutuksesta Yhdysvaltain budjettiin ja laskelmiin Washingtonin osavaltion osalta.  Kokonaisvaikutus maalle voisi olla kymmeniä miljardeja lisätuloja peruspalveluihin ja lamasta nousemiseen. Suomen osalta vastaavia laskelmia ei ole tehty, mutta kyse olisi vähintään sadoista miljoonista euroista.

Loogisesti ajateltuna kannabiksen laittomuuteen ei ole mitään syytä. Se on turvallisempaa kuin alkoholi ja tupakka ja tarjoaa loistavan lisätulon mahdollisuuden sekä hallitukselle, että yrityksille. Nykyiset kannabislait perustuvat vanhentuneisiin moraalisiin kuvitelmiin, eivät logiikkaan, järkeen, eivätkä varsinkaan tieteeseen ja tämäkään kieltolaki ei tee maalle mitään hyvää.

Lähde:

http://www.universityregister.org/index.php?option=com_content&task=view&id=941&Itemid=30





Kannabiksesta helpotusta osavaltioiden alijäämään?

22 10 2008

Kannabiksen laillistamisen ja verottamisen tuotot valtiolle saattaisivat olla huikeat Yhdysvalloissa

Tutkimuksessa vuodelta 2006 todettiin maan kannabissadon arvon olevan suurempi kuin maissin ja vehnän yhteensä. Se piti kärkipaikkaa 12 osavaltiossa, ylittäen arvossa Kalifornian rypäleet ja Pohjois-Carolinan tupakkaviljelmät. Voisivatko kannabistulot auttaa alijäämästä kärsiviä osavaltioita?

Vastaus ei ole selkeä, mutta se voisi olla tuottoisaa, etenkin kun huomioidaan kieltolain lopettamisesta saatavat säästöt. Koska kannabiksen myynti on Yhdysvalloissakin laitonta, tarkkoja myyntilukuja ei luonnollisestikaan ole. Kolmessa ekonomistien ja poliittisten analyytikkojen tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että kannabisveron tuotto olisi 2,4:n ja 31,1:n miljardin dollarin välillä. (Suomen valtion budjetti n. 56 miljardia dollaria)

Professori Jeffrey A. Mironin ”The Budgetary Implications of Marijuana Prohibition” -tutkimuksen mukaan kannabisveron tuotto voisi olla 2,4 miljardia dollaria. Siinä oletetaan hintojen laskevan laillistamisen seurauksena noin 25%, kannabisveron olevan 30% ja liittovaltion 10,5 miljardin dollarin arvio kotimaisista kannabismarkkinoista pitävän paikkansa. Jos kannabista verotettaisiin raskaammin, kuten alkoholia ja tupakkaa, voisivat verotulot olla jopa 9,5 miljardia dollaria. Tosin liian korkean ”syntiveron” uskotaan aiheuttavan kotikasvatuksen lisääntymistä.

Kentällä uskotaan hallituksen arvion olevan liian alhainen. Pohjois-Carolinan entinen kongressiedustaja Dan Hamburg sanoo kannabiksen tuotannon olevan arvoltaan yli miljardi dollaria pelkästään Mendocinossa. Siis enemmän kuin puutavaran ja rypäleiden yhteensä. Kalifornian lääkekannabismyymälöiden omistajat sanovat maksavansa vuosittain yli 100 miljoonaa dollaria myyntiveroja osavaltiolle.

Jon Gettman, Virginialainen analyytikko, arvioi Yhdysvaltain kannabismarkkinoiden arvoksi n. 113 miljardia dollaria. Hän lainaa YK:n tilastoa, jossa arvioidaan Yhdysvaltain kannabistuotannon olleen 10-14 miljoonaa kiloa useana vuonna peräkkäin. Hallitus on laskenut arviota kotimaisesta tuotannosta 10 miljoonasta kilosta 2,8-6,6 miljoonaan kiloon, mutta Gettmanin mukaan kyseiset luvut ovat ”pelkkää politiikkaa”. Niissä oletetaan viranomaisten takavarikoivan 30-50 prosenttia maan kaikista kannabiskasveista ja yhden kasvin tuottavan noin paunan (450 g). Gettmanin tutkimus ”Marijuana Production in the United States” vuodelta 2006 arvioi kotimaisen sadon olevan 10 miljoonaa kiloa, arvoltaan 35,8 miljardia dollaria.

2003 Kalifornian NORML (National Organization for the Reform of Marijuana Laws) arvioi 600 000-700 000 henkilön polttavan osavaltiossa kaksi jointtia päivässä ja miljoonan polttavan jointin joka kymmenes päivä. Tällöin kokonaismarkkinat osavaltiossa olisivat 3-5 miljardia dollaria, olettaen hintojen laskevan laillistamisen myötä Alankomaiden tasolle. Osavaltion myyntivero toisi 240-400 miljoonaa ja valmistevero voisi tuoda miljardin lisää. Jos kannabisveroksi määrättäisiin 50% kuten tupakalla, kokonaisverot voisivat olla 1,5-2,5 miljardia. Koko maassa NORML:n arvion mukaan 56 dollarin valmistevero unssilta toisi verotuloja 6-13 miljardia dollaria.

Miron ei pidä ”syntiveroa” oikeana ratkaisuna. Hän sanoo olevan huono ajatus verottaa jotain, joka on ”poliittisesti epäsuosittua”. Jos vero on liian korkea, ihmiset kasvattavat itse välttyäkseen siltä. Mironin mielestä tämä ei kuitenkaan olisi merkittävää. ”Jotkut ostavat tomaattinsa kaupasta, toiset kasvattavat ne itse”, hän sanoo. ”Useimmat ihmiset valitsevat helpoimman ratkaisun”.

Toisaalta kotikasvatuksesta on tullut laajalti levinnyttä ja syvälle juurtunutta viimeisen 30 vuoden aikana. Pilviveikot arvostavat lajikkeita kuten White Widow ja Bubbleberry. Yrtti myös maksaa huomattavasti enemmän kuin tomaatit, joten on hyvin todennäköistä monen kasvattavan tarvitsemansa itse, jos vankilan uhka poistetaan.

Kannabiksen laillistamista ajavat eivät ole juurikaan tutkineet verotuottojen mahdollisuuksia. ”En usko pystyväni antamaan mitään lukuja, koska muuttujia on niin paljon”, sanoo Richard Gottfried New Yorkista. Hän on tukenut useita epäonnistuneita lääkekannabista koskevia lakiesityksiä. Sen sijaan he keskittyvät kannabiksen käyttäjien syyttämättäjättämisellä saataviin säästöihin ja rahaan joka voitaisiin kerätä viljelemällä teollisuushamppua.

Massachusettsin senaattori Patricia Jehlen, joka tukee esitystä alle unssin hallussapidosta saatavan rangaistuksen laskemiseksi 250 dollarin sakkoon, sanoo tutkimuksia kannabisveron tuotoista ”spekulatiivisiksi”. Hän kuitenkin myöntää, että dekriminalisointi säästäisi osavaltiolta 24 miljoonaa dollaria vuodessa.

Mironin tutkimus arvioi, että kannabiksen laillistaminen säästäisi vuosittain 7,7 miljardia dollaria, josta 2,4 miljardia jäisi osavaltioille. Gettmanin raportissa vuodelta 2007 todetaan ”kannabikseen liittyvien pidätysten maksavan veronmaksajille vuosittain 10,7 miljardia dollaria”.

NORML:n johtaja Allen St. Pierre kertoo olleensa viime vuonna Teksasissa lobbaamassa esitystä, joka antaisi paikallisten kaupunginhallitusten dekriminalisoida kannabiksen hallussapidon. Siellä eräs lainsäätäjä totesi kieltolain olevan ”ylellisyyttä, johon meillä ei enää ole varaa”. The Austinist -verkkojulkaisussa todetaan hallussapitorikoksen kattavan noin 7 prosenttia kaikista osavaltion pidätyksistä ja jokaisen niistä maksavan n. 2000 dollaria, joten lakiesitys olisi ”ennen kaikkea rahaa säästävä”. Näistä luvuista voidaan laskea kannabispidätyksistä aiheutuvien kulujen olevan ainakin 1,5 miljardia dollaria. Lisäksi täytyy huomioida menot, joita vankilassa istuvista kannabiksen käyttäjistä syntyy.


Valitettavasti kuitenkin toisenlainen linja vallitsee vielä

marijuana_arrests_chart500_short

FBI:n tuoreiden tilastojen mukaan vuonna 2007 Yhdysvalloissa pidätettiin 873 000 ihmistä kannabiksen takia. Määrä oli 5% suurempi kuin vuonna 2006 ja kyseessä oli uusi ennätys pidätysten määrässä. Kyseessä oli viides perättäinen vuosi kun kannabikseen liittyvät pidätykset lisääntyivät. Vuodesta 1990 kasvu on ollut 167 prosenttia. Vuonna 2007 kannabikseen liittyvät pidätykset muodostivat 47,5% kaikista huumepidätyksistä, edeltävänä vuonna luku oli 43,9%. Valtaosassa kannabispidätyksiä oli kyse pelkästä hallussapidosta. Lähes yhdeksässä tapauksessa kymmenestä syytteenä ei siis ollut salakuljetus, kasvattaminen tai myyminen. Vertailun vuoksi, heroiinin ja kokaiinin vuoksi pidätetyistä 27%:ia syytettiin myynnistä. Nykytahdilla Yhdysvalloissa pidätetään ensimmäistä kertaa miljoona ihmistä kannabiksen hallussapidosta vuonna 2010.

Lähteet:

http://www.alternet.org/drugreporter/98 … age=entire

http://www.reason.com/blog/show/128793.html

http://www.csdp.org/news/news/marijuanastats9_17_08.htm