Kannabiksen kontrolloitu myynti

9 01 2010

Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.

Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti  marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa.  Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.

Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt  olisi aika  arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen.  Muut kuin poliisivalvonta  ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia  keinoja  hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään.   Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus.  Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä.  Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin.  Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista.  Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan.  Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä.  Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun.  Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja.  Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa.  He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja.  Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä.  Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen.  Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia.  Kysymys on siitä  kuinka  valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.  1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.  Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu  laillistettu kauppa.  Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta.  Näiden  linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.

Tuen Willy Pedersenin näkemystä.  Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään.  On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta.  Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita.  He saavat lisäsyitä olla käyttämättä.  Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen  lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001).  Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta.  Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla.  Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.

Varminta tietoa on olemassa  rangaistusten haitallisista vaikutuksista.  Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen.  Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta.   Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät.  Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa.  Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina.  Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.

Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä?  Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.

Paul Larsson

professori, poliisikorkeakoulu Oslo

Lähde:

Artikkeli Morgenbladet 1.12.09

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957





Lääkekannabiksen historiaa lyhyesti

1 11 2009

Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja ”paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

02

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten ”Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja ”Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html