Pidätykset hallussapidosta eivät vähennä kannabiksen käyttöä

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Ronald Fraser

Tuhannet minnesotalaiset vanhemmat toivovat, että pidätyksen uhka auttaa pitämään heidän lapsensa kaidalla tiellä. Uusi maanlaajuinen tutkimus näyttää kuitenkin, että kannabiksen käyttö ei vähene hallussapitopidätysten määrän noustessa.

Washingtonilaisen Marijuana Policy Projectin rahoittamassa ”Kannabispidätykset Yhdysvalloissa vuonna 2007” -tutkimuksesssa virginialaisen Shenandoahin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Jon Gettman päättelee että ”Maanlaajuisesti tarkasteltuna, lisääntyvät kannabispidätykset ja aineen käytön määrät eivät ole juurikaan yhteydessä keskenään”.

Kannabispidätykset lisääntyivät Yhdysvalloissa vuoden 1991 287 820:sta vuoden 2007 872 720:een. Samana ajanjaksona kannabista kuluneen vuoden aikana käyttäneiden määrä nousi 19.2 miljoonasta 25.2 miljoonaan.

Minnesotaan liittyen, tutkimus tarkastelee kannabiksen käyttöä, pidätysten kustannuksia ja pidätysten tehokkuutta huumeiden kontrolloinnin strategiana.

Kannabiksen käyttö. Liittyen osavaltion pyrkimyksiin dekriminalisoida pienten kannabismäärien hallussapito, viranomaisten suorittamat pidätykset vähenivät vuoden 1999 8705:sta vuoden 2007 7851:een. Samana aikana viimeisen kuukauden aikana kannabista käyttäneiden määrä nousi 208 000:sta 312 000:een. Lähes kaksi kolmasosaa hallussapidosta syytetyistä oli 15-24-vuotiaita vuonna 2007.

Pidätysten kustannukset. Gettman arvioi että vuonna 2006 pidätykset kannabiksen hallussapidosta maksoivat Minnesotan veronmaksajille noin 137.4 miljoonaa dollaria, eli jotakuinkin 12 000 dollaria pidätystä kohti. Jos hallussapitopidätykset eivät tällä hinnalla vähennä aineen käyttöä, miksi niitä jatketaan?

Kovaksikeitetyt huumesoturit käyttävät kannabispidätyksiä osaltaan keinona täyttää huumehoito-ohjelmia. Vuonna 2007 osavaltion oikeusjärjestelmä lähetti lähes 3000 ihmistä huumeohjelmiin – usein keinona välttää kovempi rangaistus. Huumevieroitus ja -valistus ovat tietenkin järkeviä, mutta eivät ehkä niinkään jos niihin asiakaskunnan kerääminen maksaa 12 000 taalaa per henkilö.

”Ihmisten pakottaminen huumehoito-ohjelmiin on arveluttava tapa oikeuttaa pidätykset kannabiksen hallussapidosta”, sanoi Gettman.

Varttuminen on tehokkaampaa kuin pidätykset. Pidätysten käyttäminen nuorten ihmisten saamiseksi hoito-ohjelmiin on kyseenalaista myös toisesta näkökulmasta. Tilastojen mukaan valtaosa kannabiksen vuoksi pidätetyistä nuorista lopettaa aineen käytön aivan yksinkertaisesti itsenäisesti – ilman pidätyksen uhkaa – aikuistuessaan, siirtyessään luomaan uraa, perustaessaan perheen ja ottaessaan monia muita vastuita.

Minnesotassa vuonna 2007 ainoastaan 8 prosenttia yli 26-vuotiaista käytti kannabista vuosittain, kun 12-17-vuotiaista määrä oli 13 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 31 prosenttia.

Tutkimus selvitti, että huolimatta kannabiksen laittomasta asemasta, monet nuoret käyttivät sitä koska heidän mukaansa ”ainetta on kohtalaisen helppo hankkia”.

Eräs syy miksi nuorten on helppo saada käsiinsä kannabista, liittyy laittomuuden aikaansaamaan rahallisen voiton virikkeeseen. Yksinkertaistaen, teinit tienaavat rahaa myymällä kannabista toisille teineille, mikä lisää saatavuutta nuorten keskuudessa. Tällä tavoin kannabiksen laittomuus tekee siitä laajemmin ja helpommin saatavilla olevaa teini-ikäisille.

Näyttää siltä, että nuorten ihmisten pidättäminen kannabiksen kokeilemisen vuoksi heidän kulkiessaan läpi kokeilevan ja tutkiskelevan elämänvaiheen, on suurelta osin tarkoituksetonta ja tulee erittäin kalliiksi. Pidätysten sijaan ajan kuluminen, ilman osavaltion varojen kuluttamista, on tehokkaampi huumeiden hallinnan strategia.

Mitä siis tehdä? Lainvalvonnan tarkoituksena on turvata meitä. Sen sijaan että käytetään yli 100 miljoonaa dollaria vuosittain nuorten ihmisten pidättämiseen pienten kannabismäärien takia, Minnesota voisi käyttää vapautuvat varat ja työvoiman selvittämättömien väkivaltarikosten setvimiseen. Osavaltiossa vain 75 prosenttia kaikista murhista, 23 prosenttia raiskauksista ja 23 prosenttia ryöstöistä johtaa pidätykseen. Näin monien vakavien rikosten jäädessä selvittämättä, vain vitkastelu voi selittää miksi joka päivä yli 20 minnesotalaista saa syytteen kannabiksen hallussapidosta.

Tietorikas raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.drugscience.org/Archive/bcr7/Gettman_Marijuana_Arrests_in_the_United_States.pdf

Lähde:

http://www.winonadailynews.com/news/opinion/article_9e656a4a-07b9-11df-9550-001cc4c002e0.html

Dekriminalisoikaa kannabis

Los Angeles Timesissa julkaistun alkuperäistekstin kirjoittaja Marie Myung-Ok Lee opettaa Brownin yliopistossa ja työstää kirjaa väärinkäytöksistä lääketieteessä.

Sain juuri puhelimessa hasisvoin reseptin. En saanut sitä diileriltäni, vaan Harvard Medical Schoolin psykiatrian emeritusprofessorilta Lester Grinspoonilta. Enkä ottanut reseptiä bileet mielessä, vaan 9-vuotiasta poikaani varten, joka kärsii autismista, levottomuudesta ja ruoansulatusvaivoista. Noita kaikkia vaivoja kannabiksen psykoaktiiviset ja analgeettiset ominaisuudet auttavat. En antaisi sitä lapselleni, jos en uskoisi sen turvallisuuteen.

Törmäsin kannabikseen etsiessäni turvallisempia vaihtoehtoja voimakkaille antipsykoottisille aineille, kuten Risperdal, joita tyypillisesti määrätään lasten autismiin ja käytösongelmiin.

Näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen aivoihin ei ole juurikaan tutkittu. Ei  myöskään niiden vaikutuksia autismiin, häiriöön, jonka biokemialliset mekanismit tunnetaan huonosti. Mutta riskit kyllä ovat hyvin dokumentoituja. Ne ovat saaneet lääkehallinnon vaatimaan tuotteisiin korkeimman tason ”musta laatikko” -varoitusmerkinnät mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat mm. pysyvä Parkinsonin tautimainen tärinä, aineenvaihdunnan häiriöt ja kuolema. Liittovaltion lääkehallinnon asiantuntijat kehottivat viime vuonna lääkäreitä käyttämään suurta varovaisuutta määrätessään näitä aineita lapsille, koska nämä ovat kaikkein alttiimpia sivuvaikutuksille.

Elän Rhode Islandilla, yhdessä yli tusinasta lääkekannabisosavaltiosta. Tämä tekee kannabiksen antamisesta pojallemme hänen lääketieteelliseen tilaansa laillista. Mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Emme voi ottaa sitä mukaan, kun menemme kylään isoäidin luo Minnesotaan.

Vaikka emme rikokaan lakia, mietin usein mitä naapurimme ajattelisivat, jos tietäisivät että poikamme saa ainetta, jota yleensä pidetään ”viihdehuumeena”. Kannabikseen on pitkään liittynyt laittomuuden vaarallinen sivumaku, ”ruohohulluus” ja ulkomaiset huumekartellit. Kuitenkin vuonna 1988 huumeviraston tuomari Francis L. Young, kaksi vuotta kestäneiden kuulemisten jälkeen, sanoi kannabista ”erääksi turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista, joita ihmiskunta tuntee – – tiukan lääketieteellisessä mielessä kannabis on huomattavasti turvallisempaa kuin monet ruoka-aineet, joita yleisesti käytämme.”

Sen lisäksi, että se auttaa poikani kaltaisia ihmisiä, syitä kannabiksen laillistamiseksi liittovaltion tasolla on lukuisia. Todisteita aineen kipua lievittävistä ominaisuuksista, sekä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja kuihtumisen helpottamisesta on laajalti. Tulevat tutkimukset voivat löytää vielä paljon tärkeitä hoidollisia kohteita.

Kannabiksen vetäminen mukaan huumesotaan on osoittautunut typeräksi – ja kalliiksi. Pitämällä kannabis laittomana ja hinnat pilvissä, laiton yhdysvaltalainen möyhyraha ylläpitää murhaavia huumekartelleja Meksikossa ja muualla. Itse asiassa, nähtyäni miten sijainti laittomien marihuanaviljelmien lähellä vaikutti pieneen meksikolaiskylä Alamosiin, jossa mieheni vietti suurimman osan lapsuudestaan, olin vakuuttunut että en koskaan halua ottaa osaa tuohon väkivallan talouteen.

Koska meillä Rhode Islandilla ei ole Kalifornian tapaan lääkekannabisapteekkeja, potilaan tulee hakea lääkekannabislupaa, ja sen jälkeen löytää keino kannabiksen hankkimiseksi. Me pyristelimme aikamme epätietoisina, kunnes viimein tapasimme paikallisesta puutarhaoppilaitoksesta valmistuneen henkilön, jonka kanssa sovimme poikamme lääkekannabiksen toimittamisesta. Mutta alamaailman hämärät puolet on huomioitava, ja ottaen huomioon nykyisen talousromahduksen, kasvattajamme saa olla varuillaan ettei joudu ryövätyksi.

Kannabiksen laillistaminen ei ainoastaan poistaisi tämän maanalaisen talouden kannusteita, se myös mahdollistaisi aineen verottamisen alkoholin ja tupakan tapaan. Väärinkäytön vaara on aina olemassa, kuten millä tahansa aineella, mutta toksikologia ei ole kyennyt esittämään tappavaa annosta realistisilla käyttömäärillä. Itse asiassa DEA:n tuomari Young mainitsi vuonna 1988 myös, että ”on arvioitu, että käyttäjän tulisi teoreettisesti nauttia – – lähes 700 kiloa marihuanaa 15 minuutin aikana aiheuttaakseen kuolettavan vaikutuksen.” Se ei myöskään ole fyysisesti addiktoivaa, kuten päivittäiset juhlamokkakupposesi. Tämän kuka tahansa kofeiinivieroituspäänsärystä kärsinyt voi todistaa.

Vaikka kannabiksen demonisointi on jatkunut vuosikausia, se ei ole ollut laitonta Yhdysvalloissa kovinkaan kauaa. Hamppukasvi kriminalisoitiin liittovaltion tasolla vuonna 1937, paljolti yhden miehen eli Harry Anslingerin, toimien ansiosta. Hän levitteli keltaiseen lehdistöön räikeitä sensaatiotarinoita murhista ja kauheuksista, joita väitetysti suoritettiin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Kannabis oli listattuna USA:n lääkeluettelossa vielä vuonna 1941, yleisenä ja hyödyllisenä lääkkeenä päänsärkyyn, depressioon, kuukautiskipuihin ja hammassärkyyn. Lääkeyhtiöt pyrkivät kehittämään yhä voimakkaampia ja voimakkaampia lajikkeita.

Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia nimitti kiellolle epäileväisenä komitean suorittamaan ensimmäisen laajan tutkimuksen kannabiksen tosiasiallisista vaikutuksista. Tutkimus selvitti, että huolimatta hallinnon kiihkeistä väitteistä, kannabis ei aiheuttanut mielisairautta tai toiminut porttihuumeena. Tutkimus ei löytänyt tieteellisiä syitä aineen kriminalisoinnille. Vuonna 1972 presidentti Nixonin nimittämä Shaferin komissio tuli samoin siihen johtopäätökseen, että kannabis olisi uudelleenlaillistettava.

Molemmat viralliset suositukset ohitettiin, ja sen jälkeen miljardeja dollareita on tuhlattu kiellon ylläpitämiseen. Poliittinen analyytikko Jon Gettman on vuoden 2007 raportissaan ”Menetetyt verotulot ja muut kannabislakien kustannukset” arvioinut, että Yhdysvaltojen lainvalvonnan vuosittaiset kulut kannabiksen laittomuuden takia ovat 10,7 miljardia dollaria.

Oli mieltä rohkaisevaa kuulla Kalifornian kuvernööri Schwarzeneggerin äskettäinen kehotus ainakin muiden valtioiden dekriminalisaatiokokemusten tutkimiseksi, ja avoimen keskustelun aloittamiseksi. Ja ottaen huomioon aidot vaarat, jotka maatamme uhkaavat, oikeusministeri Holderin ilmoitus siitä, että liittovaltio ei enää aio suorittaa ratsioita laillisiin kannabisapteekkeihin, oli erittäin järkevä siirto.

Kannabiksen dekriminalisointi on looginen seuraava askel.

Lähde:

http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/decriminalize-marijuana/

Kannabiskieltolain hämmästyttävä tehottomuus

John Tierney kertoo järkyttävän paljastuksen: kannabiksen kieltolaki ei toimi ja kukaan – erityisesti hallitus – ei halua myöntää sitä.

Nyt kun viiden vuoden tulokset ovat selvillä, kampanja voidaan virallisesti julistaa epäonnistuneeksi George Masonin yliopiston tutkijan Jon Gettmanin liittovaltion huumekyselyiden analyysin mukaan. Kannabiksen käytön yleisyys (määriteltynä kyselyn perusteella niistä, jotka ilmoittavat käyttäneensä kannabista kuukauden sisällä) laski 6 % jääden kauas 25 %:n laskutavoitteesta. Kaiken lisäksi lasku meni osittain hukkaan muiden huumeiden käytön lievän yleistymisen vuoksi. Kaikenkaikkiaan huumeiden käyttö laski alle 4 %.

Tohtori Gettmanin raportin sponsoroi Marijuana Policy Project -säätiö, joka vastustaa nykyisiä lakeja, mutta käytössä oli täsmälleen sama liittovaltion huumekyselyaineisto, jota käytti myös John P. Walters, Valkoisen talon kansallisen huumekontrollipolitiikan johtaja. Aineiston saatuaan Valkoisen talon lehdistötiedote kuvasi sen tuloksia todisteena ”uskomattomasta edistyksestä” viiden vuoden jälkeen, mutta tiedote unohti mainita alkuperäisestä 25 % tavoitteesta. Tätä tavoitetta seurasi yli 100 huumeita vastustavaa mainosta.  Sen sijaan tiedotteessa korostettiin tiettyjen huumeiden (kuten kokaiinin) ja tiettyjen ryhmien (kuten teini-ikäiset) osalta tapahtunutta laskua.

Näinkin valikoivat lehdistötiedotteet ovat olleet normi viimeisen 20 vuoden ajan, koska liittovaltion huumesodassa on tapahtunut kaikkiaan niin kovin vähän editystä tohtori Gettmanin mukaan. 1991 Kansallisen huumekontrollipolitiikan tavoitteena oli vähentää laittomien huumeiden käyttäjien lukumäärä Yhdysvalloissa 7,25 miljoonaan kymmenessä vuodessa. Vuonna 2002 lukumäärä oli kuitenkin 19,5 miljoonaa ja vuonna 2007 luku olikin jo 19,9 miljoonaa. Tiukka kontrolli ja kovat rangaistukset ovat nostaneet määrän lähes kolminkertaiseksi tavoitteesta ja viimeisin 4 % laskukin mahtuu tilastolliseen vaihteluun.

”Suosittelen potilaitani välttämään kannabista, kuten neuvon heitä välttämään tupakointiakin. Molemmilla voi olla seuraamuksia terveydelle. Kansanterveyden kannalta katsottuna tämä strategia rajoittaa kannabiksen käyttöä täyskiellolla on täysin tehotonta hölynpölyä”, lääkäri  Jake Young kertoo.

Myöhemmin artikkelissaan Tierney mainitsee, että ”Bruce Mirkin MPP:sta huomauttaa, että tupakoinnissa tapahtui vielä huomattavampi lasku käyttäjämäärissä. Laskua tuli 13 prosentista 9,8 prosenttiin samanikäisten nuorten keskuudessa viisivuotisjaksolla, eikä satoja tuhansia ihmisiä vuodessa pidätetty savukkeiden hallussapidosta.”

”Joten kertokaapa minulle vielä kerran: miksi tuhlata miljoonia dollareita ja pidättää satoja tuhansia ihmisiä politiikan vuoksi, mikä ei lopulta vaikuta karvan vertaa käyttäjämääriin?”, kysyy Jake Young.

”Viimeisen 35 vuoden hallitseva trendi on ollut se, että teinit saavat hankittua helposti kannabista ja tämä tarkoittaa riskiä huolestuneiden vanhempien ja opettajien näkökulmasta. Tilanne ei ole muuttunut sukupolveen lainkaan.  Hallitus on epäonnistunut jo 35 vuotta estämään teineiltä kannabikseen saannin, ja tämä heijastelee koko ajan julkisissa kampanjoissa, joissa ytimeltään syy epäonnistumisesta yritetään vierittää huonon vanhemmuuden syyksi”, tohtori Gettman tiivistää.

Lähteet:

http://scienceblogs.com/purepedantry/2008/10/the_astonishing_irrelevance_of.php

http://tierneylab.blogs.nytimes.com/2008/10/10/the-drug-czars-report-card-f/

Kannabiksesta helpotusta osavaltioiden alijäämään?

Kannabiksen laillistamisen ja verottamisen tuotot valtiolle saattaisivat olla huikeat Yhdysvalloissa

Tutkimuksessa vuodelta 2006 todettiin maan kannabissadon arvon olevan suurempi kuin maissin ja vehnän yhteensä. Se piti kärkipaikkaa 12 osavaltiossa, ylittäen arvossa Kalifornian rypäleet ja Pohjois-Carolinan tupakkaviljelmät. Voisivatko kannabistulot auttaa alijäämästä kärsiviä osavaltioita?

Vastaus ei ole selkeä, mutta se voisi olla tuottoisaa, etenkin kun huomioidaan kieltolain lopettamisesta saatavat säästöt. Koska kannabiksen myynti on Yhdysvalloissakin laitonta, tarkkoja myyntilukuja ei luonnollisestikaan ole. Kolmessa ekonomistien ja poliittisten analyytikkojen tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että kannabisveron tuotto olisi 2,4:n ja 31,1:n miljardin dollarin välillä. (Suomen valtion budjetti n. 56 miljardia dollaria)

Professori Jeffrey A. Mironin ”The Budgetary Implications of Marijuana Prohibition” -tutkimuksen mukaan kannabisveron tuotto voisi olla 2,4 miljardia dollaria. Siinä oletetaan hintojen laskevan laillistamisen seurauksena noin 25%, kannabisveron olevan 30% ja liittovaltion 10,5 miljardin dollarin arvio kotimaisista kannabismarkkinoista pitävän paikkansa. Jos kannabista verotettaisiin raskaammin, kuten alkoholia ja tupakkaa, voisivat verotulot olla jopa 9,5 miljardia dollaria. Tosin liian korkean ”syntiveron” uskotaan aiheuttavan kotikasvatuksen lisääntymistä.

Kentällä uskotaan hallituksen arvion olevan liian alhainen. Pohjois-Carolinan entinen kongressiedustaja Dan Hamburg sanoo kannabiksen tuotannon olevan arvoltaan yli miljardi dollaria pelkästään Mendocinossa. Siis enemmän kuin puutavaran ja rypäleiden yhteensä. Kalifornian lääkekannabismyymälöiden omistajat sanovat maksavansa vuosittain yli 100 miljoonaa dollaria myyntiveroja osavaltiolle.

Jon Gettman, Virginialainen analyytikko, arvioi Yhdysvaltain kannabismarkkinoiden arvoksi n. 113 miljardia dollaria. Hän lainaa YK:n tilastoa, jossa arvioidaan Yhdysvaltain kannabistuotannon olleen 10-14 miljoonaa kiloa useana vuonna peräkkäin. Hallitus on laskenut arviota kotimaisesta tuotannosta 10 miljoonasta kilosta 2,8-6,6 miljoonaan kiloon, mutta Gettmanin mukaan kyseiset luvut ovat ”pelkkää politiikkaa”. Niissä oletetaan viranomaisten takavarikoivan 30-50 prosenttia maan kaikista kannabiskasveista ja yhden kasvin tuottavan noin paunan (450 g). Gettmanin tutkimus ”Marijuana Production in the United States” vuodelta 2006 arvioi kotimaisen sadon olevan 10 miljoonaa kiloa, arvoltaan 35,8 miljardia dollaria.

2003 Kalifornian NORML (National Organization for the Reform of Marijuana Laws) arvioi 600 000-700 000 henkilön polttavan osavaltiossa kaksi jointtia päivässä ja miljoonan polttavan jointin joka kymmenes päivä. Tällöin kokonaismarkkinat osavaltiossa olisivat 3-5 miljardia dollaria, olettaen hintojen laskevan laillistamisen myötä Alankomaiden tasolle. Osavaltion myyntivero toisi 240-400 miljoonaa ja valmistevero voisi tuoda miljardin lisää. Jos kannabisveroksi määrättäisiin 50% kuten tupakalla, kokonaisverot voisivat olla 1,5-2,5 miljardia. Koko maassa NORML:n arvion mukaan 56 dollarin valmistevero unssilta toisi verotuloja 6-13 miljardia dollaria.

Miron ei pidä ”syntiveroa” oikeana ratkaisuna. Hän sanoo olevan huono ajatus verottaa jotain, joka on ”poliittisesti epäsuosittua”. Jos vero on liian korkea, ihmiset kasvattavat itse välttyäkseen siltä. Mironin mielestä tämä ei kuitenkaan olisi merkittävää. ”Jotkut ostavat tomaattinsa kaupasta, toiset kasvattavat ne itse”, hän sanoo. ”Useimmat ihmiset valitsevat helpoimman ratkaisun”.

Toisaalta kotikasvatuksesta on tullut laajalti levinnyttä ja syvälle juurtunutta viimeisen 30 vuoden aikana. Pilviveikot arvostavat lajikkeita kuten White Widow ja Bubbleberry. Yrtti myös maksaa huomattavasti enemmän kuin tomaatit, joten on hyvin todennäköistä monen kasvattavan tarvitsemansa itse, jos vankilan uhka poistetaan.

Kannabiksen laillistamista ajavat eivät ole juurikaan tutkineet verotuottojen mahdollisuuksia. ”En usko pystyväni antamaan mitään lukuja, koska muuttujia on niin paljon”, sanoo Richard Gottfried New Yorkista. Hän on tukenut useita epäonnistuneita lääkekannabista koskevia lakiesityksiä. Sen sijaan he keskittyvät kannabiksen käyttäjien syyttämättäjättämisellä saataviin säästöihin ja rahaan joka voitaisiin kerätä viljelemällä teollisuushamppua.

Massachusettsin senaattori Patricia Jehlen, joka tukee esitystä alle unssin hallussapidosta saatavan rangaistuksen laskemiseksi 250 dollarin sakkoon, sanoo tutkimuksia kannabisveron tuotoista ”spekulatiivisiksi”. Hän kuitenkin myöntää, että dekriminalisointi säästäisi osavaltiolta 24 miljoonaa dollaria vuodessa.

Mironin tutkimus arvioi, että kannabiksen laillistaminen säästäisi vuosittain 7,7 miljardia dollaria, josta 2,4 miljardia jäisi osavaltioille. Gettmanin raportissa vuodelta 2007 todetaan ”kannabikseen liittyvien pidätysten maksavan veronmaksajille vuosittain 10,7 miljardia dollaria”.

NORML:n johtaja Allen St. Pierre kertoo olleensa viime vuonna Teksasissa lobbaamassa esitystä, joka antaisi paikallisten kaupunginhallitusten dekriminalisoida kannabiksen hallussapidon. Siellä eräs lainsäätäjä totesi kieltolain olevan ”ylellisyyttä, johon meillä ei enää ole varaa”. The Austinist -verkkojulkaisussa todetaan hallussapitorikoksen kattavan noin 7 prosenttia kaikista osavaltion pidätyksistä ja jokaisen niistä maksavan n. 2000 dollaria, joten lakiesitys olisi ”ennen kaikkea rahaa säästävä”. Näistä luvuista voidaan laskea kannabispidätyksistä aiheutuvien kulujen olevan ainakin 1,5 miljardia dollaria. Lisäksi täytyy huomioida menot, joita vankilassa istuvista kannabiksen käyttäjistä syntyy.

Valitettavasti kuitenkin toisenlainen linja vallitsee vielä

FBI:n tuoreiden tilastojen mukaan vuonna 2007 Yhdysvalloissa pidätettiin 873 000 ihmistä kannabiksen takia. Määrä oli 5% suurempi kuin vuonna 2006 ja kyseessä oli uusi ennätys pidätysten määrässä. Kyseessä oli viides perättäinen vuosi kun kannabikseen liittyvät pidätykset lisääntyivät. Vuodesta 1990 kasvu on ollut 167 prosenttia. Vuonna 2007 kannabikseen liittyvät pidätykset muodostivat 47,5% kaikista huumepidätyksistä, edeltävänä vuonna luku oli 43,9%. Valtaosassa kannabispidätyksiä oli kyse pelkästä hallussapidosta. Lähes yhdeksässä tapauksessa kymmenestä syytteenä ei siis ollut salakuljetus, kasvattaminen tai myyminen. Vertailun vuoksi, heroiinin ja kokaiinin vuoksi pidätetyistä 27%:ia syytettiin myynnistä. Nykytahdilla Yhdysvalloissa pidätetään ensimmäistä kertaa miljoona ihmistä kannabiksen hallussapidosta vuonna 2010.

Lähteet:

http://www.alternet.org/drugreporter/98 … age=entire

http://www.reason.com/blog/show/128793.html

http://www.csdp.org/news/news/marijuanastats9_17_08.htm