ENCOD julkaisi taannoin kymmenen argumenttia, tarkoituksena kritisoida nykyistä globaalia kieltolakijärjestelmää:
1. Huumausaineiden kieltolaki tulisi nähdä ihmisoikeusrikkomuksena. Huumeiden käyttöön liittyy terveysriskejä, mutta nämä riskit ovat luonteeltaan sellaisia, jotka vaativat ”kevyen isällistä” laillisen sääntelyn lähestymistapaa. Kieltolaki on epäoikeudenmukainen ja tarpeettoman tiukka holhoava tapa lähestyä ongelmaa, ja se jättää huumeiden säännöstelyn järjestäytyneelle rikollisuudelle.
2. Kansainvälisillä huumekäytännöillä ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Niiden keskeinen oletus on, että kieltolaki tulisi merkittävästi vähentämään huumeiden käyttöä sekä ”kontrolloitujen” aineiden kauppaa.
3. On käynyt riittävässä määrin ilmi, että yllämainittu oletus ei pidä paikkaansa. Huumausaineiden käytön sekä addiktioiden yleisyys ei ole riippuvainen hallituksien harjoittaman politiikan ankaruuteen tai alistamisen määrään nähden. Euroopan komission julkaisema ”Raportti globaaleista laittomien huumeiden markkinoista 1998-2007” (englanniksi, myös lyhyt versio) tukee tätä väittämää.
4. Tästä voimme vetää tärkeän johtopäätöksen: ei ole tarvetta pelätä huumeiden käytön räjähdysmäistä kasvua, vaikka markkinoita ryhdyttäisiinkin kontrolloimaan valtion toimesta. Kokemukset Hollannista (kannabiksen dekriminalisointi) sekä Portugalista (yleinen dekriminalisointi omaan käyttöön) ovat vahvistaneet tämän.
5. Toisaalta, huumeiden kieltolaki on aiheuttanut, ja aiheuttaa yhä edelleenkin valtavia haittoja maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Siitä huolimatta kieltolain ansiosta ei ole saavutettu yhtään positiivisia tuloksia.
6. Yritykset muuttaa kansallisia huumausainelakeja on systemaattisesti ammuttu alas viitaten kansainvälisiin huumausainekäytäntöihin. Kansainvälisen huumekieltolain olemassaolo on yleensä oikeutettu vetoamalla oletettuun maailmanlaajuiseen yksimielisyyteen. Kuitenkin viime vuosikymmenien aikana CND:n (The Commission on Narcotic Drugs, YK:n huumausainetoimikunta) perustavanlaatuiset ja selvästikin ratkaisemattomat sisäiset riidat ovat tuoneet esiin huumepolitiikan suunnan ja luonteen.
7. Tilanne estää yksittäisten maiden sekä niiden liittoutumien mahdollisuudet kehittää itsenäistä huumausainepolitiikkaa.
8. Johtopäätöksenä seuraa, että kansainväliset huumausainesopimukset ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat yhdentekeviä, ja mikä pahinta: edistyksen tiellä.
9. Kansainväliset huumekäytännöt eivät enää palvele tarkoitustaan kansallisten, ja vielä vähemmän kansainvälisten toimintaperiaatteiden pohjana. Maailmanlaajuinen ”huumausaineiden kontrollointijärjestelmä” tulisi korvata kansallisilla huumelinjauksilla. On turvallista olettaa, että niitä tultaisiin kehittämään läheisessä yhteistyössä naapurimaiden kesken.
10. SÄÄNNÖSTELY tulisi saattaa tärkeäksi osaksi poliittista agendaa.
Fredrick Polak, 
Lähde:
Kannabisuutiset 