Lissabonin pehmeän kosketuksen huumausainepolitiikka

26 06 2009

Vuonna 2001 Portugalin hallitus dekriminalisoi kaikki huumeet. Myös heroiinin ja kokaiinin. Tavoitteena oli vähentää kovien huumeiden käyttäjien määrää. Kahdeksan vuotta myöhemmin Claudia Hammond pistäytyi Lissabonissa nähdäkseen onko lakimuutos muuttanut asioita.

090311183918_claudia_hammond_226x170

Kävin Lissabonissa ensimmäistä kertaa vuonna 2001 viikonloppumatkalla.

Oletin viettäväni viikonlopun nähtävyyksien parissa, ajellen raitiovaunuilla ja vaellellen vanhoja katuja pitkin,  ja katsellen rakennuksia peittäviä valkoisia ja sinisiä kirjailuja.

Sattumalta törmäsin kasvotusten seurauksiin, jotka johtuvat huumeidenkäytön yleistymisestä.

Yhtenä iltana olin etsimässä erästä ravintolaa. Näin kyltin leveällä ja katetulla kujalla, joten menin katsomaan sitä. Huomattuani ettei se ollutkaan etsimäni ravintola, käännyin takaisin, mutta joku mies yrittää estää paluuni.

Huusin ja huusin, mutta kukaan ei tullut apuun. Hän kurotti kohti laukkuani, ja kamppailimme siitä hetken ajan. Sitten katsoin hänen silmiinsä ja näin, että hän oli sekaisin huumeista. Päästin irti saman tien.

Myöhemmin poliisi auttoi minua etsimään häntä. Ajelimme pitkin katuja ja etsimme häntä baareista. ”Ensimmäinen asia, jonka ryöstelevät huumeidenkäyttäjät tekevät, on mennä baariin ja myydä varastettu kamera rahaa vastaan, jotta he voisivat ostaa lisää huumeita”, kyllästyneen oloinen poliisi kertoi.

Vaikken tiennyt sitä juuri silloin, Portugalin hallituksella oli jo suunnitelma huumeongelman ja siihen liittyvän rikollisuuden varalle.

Vain lyhyen ajan kuluttua vierailustani he dekriminalisoivat kaikki huumeet – kannabiksen, kokaiinin, ekstaasin,  ja jopa heroiinin.

Nämä huumeet ovat yhä laittomia sinänsä, mutta henkilöä, joka tavataan alle kymmenen päivän käyttöannoksen kanssa ei pidetä enää rikollisena, vaan potilaana. Vankilan sijaan heidät viedään varoituskomitean kuultavaksi.

Avointa keskustelua

Minua kiinnosti nähdä miltä näyttää tuo komitea, joka vielä vaikutti olevan hyvin avoin tarkoitusperiensä suhteen.

_45941233_lisbon2_getty226

Betonitoimistokorttelissa minut vietiin huoneeseen, joka oli sisustettu perinteisillä toimistokalusteilla. Sisään astui pian sosiaalityöntekijä ja psykologi, jotka olivat pukeutuneet farkkuihin ja t-paitaan.

Perusajatuksena on, että vaikka komissiolla on valta määrätä ihmisiä yhdyskuntapalveluun tai jopa hyllyttää ajokortteja, se ei näytä eikä tunnu lainkaan oikeudenkäynniltä.

Komissio arvioi jokaisen henkilön erikseen ja päättää hyötyisivätkö he hoitolaitoksesta. Ajatuksena on tuoda keskustelu huumeista julkisuuteen, ja siltä se todellakin vaikutti.

Ensimmäinen arvioitavaksi tullut teini-ikäinen oli valmis haastateltavaksi BBC:n toimesta omalla nimellään.

Hän kertoi minulle kuinka hänet oli otettu kiinni poliisin toimesta kannabiksen polttamisesta kavereidensa kanssa, ja lisää huumetta oli löytynyt hänen koulurepustaan.

Koska tämä oli toinen kerta kun hän jäi kiinni, hänet tuomittiin yhdyskuntapalveluun. Se oli hänen mielestään täysin reilua.

Muutos tämän osalta oli, että puhuttuaan varoituskomitean kanssa hän suunnitteli omatoimisesti huumeidenkäytön vähentämistä. Hän kuitenkin kertoi minulle komitean edessä avoimesti, että hän ei aio lopettaa huumeidenkäyttöään kokonaan.

Avun etsimistä

Uusi järjestelmä tarkoittaa sitä, että korkeasti koulutettu henkilökunta kuluttaa 60 % ajastaan kannabiksen hallussapidosta kiinnijääneiden ihmisten parissa. Mutta jos tämä tarkoittaa sitä, että he voivat tavoittaa ihmisiä joilla on huumeriippuvuus, he uskovat tämän olevan sen arvoista.

Aiemmin ihmiset olivat niin peloissaan pidätetyksi tulemisesta, etteivät he uskaltaneet astua esiin hakemaan apua.

Yksi lääkäri kertoi minulle, että potilaat olivat jopa pyytäneet häntä sulkemaan sihteeriin yhteydessä olevan sisäpuhelimen, koska he pelkäsivät, että joku saattaisi kuunnella istuntoa.

Entä ne tulokset? Pelko siitä, että Portugalista olisi tullut huumeturistien mekka, ei käynyt toteen. Huumausainekuolemien määrä on laskenut.

Maan terveysministeri kertoi minulle, että dekriminalisointi on ollut suurmenestys. Poliisin tilastot kertovat, että kaikkien huumeiden käyttö on joko laskenut tai pysynyt samana, hiljattain muodikkaaksi tullutta kokaiinia lukuun ottamatta.

_45941061_portugal_map226

Portugalissa vain 8,2 % ihmisistä on kokeillut kannabista, verrattuna USA:n 42 %:iin. Mutta jotkut ovat sitä mieltä, etteivät tilastot kerro koko totuutta.

Kaikista omituisin asia minulle oli se, kun vaeltelin lounastunnin aikana toimistorakennuksien vierellä ja kyselin ovensuissa tupakoitsijoilta mitä he olivat mieltä uudesta laista. En löytänyt yhtään ihmistä, joka olisi tiennyt, että kaikki huumeet olivat dekriminalisoitu.

Turvallisuuden tunne

Sinä aikana kun olin Lissabonissa minulla ei ollut tarkoitus palata kujalle, jossa minut ryöstettiin. Mutta kun kävelin katua pitkin mennäkseni seuraavaan haastatteluun, näin vaatekaupan kyltin.

Lyhyt shoppailukierros mielessäni käännyin kyltin osoittamaan suuntaan, kunnes tajusin täsmälleen mihin olin päätynyt.

Mutta rähjäisyys ja pimeys olivat tiessään, ja nyt kujaa syleili auringonsäteet. Pieni ja soma putiikki näkyi vasemmalla, ja Lissabonin punaiset katot oikealla.

En voi sanoa, että vanhan kaupungin siisteys olisi ainoastaan dekriminalisoinnin ansiota. Huumekauppa on kuitenkin yhä rikollisjärjestöjen käsissä.

Mutta minulle se kuja ei enää ole paikka, jossa tarvitsisi pelätä.

Lähde:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/from_our_own_correspondent/8106689.stm





Kirkleen huumeasiantuntija: Ei todisteita yhteydestä kannabiksen ja mielenterveysongelmien välillä

18 02 2009

Britanniassa kannabis uudelleenluokiteltiin viime kuussa ja se nostettiin C-luokasta B-luokkaan.

Heti kun kannabis luokiteltiin uudelleen vuonna 2004 B-luokasta C-luokkaan, alkoi kampanja, joka ehdotti kannabiksen olevan paljon vaarallisempaa kuin sen käyttäjät ja kannattajat haluaisivat ajatella.

Tätä ajatusta on kannattanut entinen West Yorkshiren poliisipäällikkö Keith Hellawell Huddersfieldistä. Hän toimi edellisen hallituksen ”huumetsaarina”, korkean tason neuvonantajana.

Joitakin hänen neuvojaan noudatettiin – suurta osaa ei. Kun silloinen sisäasiainministeri David Blunkett päättäväisesti ajoi läpi kannabiksen uudelleenluokittelun alempaan luokkaan Hellawell ärsyyntyi ja erosi.

Monet lääketieteen ammattilaiset tukevat häntä ja sanovat, että on suuri virhe luokitella kannabis miedoksi. Varsinkin, kun nyt on liikkeellä paljon vahvaa kannabista, skunkkia.

Eräät lääkärit ovat sanoneet, että nuoruusiän riippuvuus kannabiksesta voi johtaa joissain tapauksissa pysyviin kognitiivisiin muutoksiin. Joidenkin mukaan säännöllinen käyttö kiihdyttää psykoosin tai skitsofrenian puhkeamista.

On esitetty, että käyttö johtaisi sosiaalisten taitojen, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja että se voi johtaa masennukseen, vainoharhaisuuteen ja itsemurhaan.

Lifeline Kirklees on vapaaehtoisjärjestö, joka on toiminut huumeriippuvaisten auttamiseksi ja tutustunut huumeriippuvuuksiin ja niiden seuraamuksiin vuodesta 1971. Sen jäsen Mike Linnell sanoo kuitenkin todisteiden näistä kauhuista olevan minimaalisia.

Hän kuvaili uudelleenluokitusta ”kammottavaksi”.

”Uskomme, että hallitus oli väärässä monissa asioissa”, hän kertoo.

”Uudelleenluokittelu ei ole ’oikea työkalu’, se ei estä mitään. Ei ole tarkkoja lukuja, mutta jokainen kysely osoittaa, että kannabiksen käyttö on tullut alas vuodesta 2002 ja jatkaa laskemistaan.

Kuitenkin poliisin tietoon tulleiden tapausten määrä on kasvanut rajusti. Pääosin tämä johtuu huumekoirien käytön lisäämisestä ja siitä, että poliisi on ottanut tavaksi pysäyttää ihmisiä kadulla.

Psykoottisten oireiden ja erityisesti skitsofrenian osalta tilastoissa ei ole minkäänlaista nousua.”

Ei ole olemassa tieteellisisiä todisteita siitä, että kannabis laukaisisi mielenterveysongelmia tai -sairauksia itsekseen.

On tehty paljon jalostustyötä, jotta ”skunk” (Ilmeisesti nimitystä skunk käytetään kaikista voimakkaammista lajikkeista oikeiden lajikenimien sijaan. -toim.huom.) olisi vahvempaa. Sitä on jalostettu THC:n lisäämiseksi, joka voi toimia psykoottina tai sen kaltaisena, mutta samaan aikaan myös CBD:n ja CBN:n määrä lajikkeissa on noussut ja nämä taas toimivat anti-psykootteina. On todennäköistä, että CBD:n ja CBN:n määrän nousu estää tai heikentää THC:n vaikutusta.

”Ei ole todisteita siitä, että kannabis tappaisi ketään. Toisaalta on kuitenkin arvioitu, että 40 000 nuorta kuolee vuosittain suoraan tai epäsuorasti alkoholin väärinkäytön takia”, Mike kertoi.

”Jos katsomme kaikkia päihteitä mitä nuorille on tarjolla, niin kannabis on vähiten vaarallinen. En lobbaa kannabiksen laillistamisen puolesta, mutta haluan, että sen vaarat pidetään oikeassa mittakaavassa.”

Lähde:

http://www.examiner.co.uk/news/local-west-yorkshire-news/2009/02/04/kirklees-drugs-counsellor-no-evidence-to-link-cannabis-and-mental-illness-86081-22848809/





Yksi syy lisää laillistaa kannabis

17 02 2009

Kannabisaktivisti Dan Linn osui napakymppiin (”Laillistakaa kannabis niin sitä voidaan verottaa ja valvoa”, Daily Gazette, tammikuun 14.) vaatiessaan kannabiksen uudelleenlaillistamista, mutta yksi tärkeä syy jäi mainitsematta.

Suhteellisen turvallisen, sosiaalisesti hyväksyttävän, jumalan luoman kasvin uudelleenlaillistaminen laskisi tappavien kovien huumeiden riippuvaisuuslukuja poistamalla valheita, puolitotuuksia ja propagandaa huumevalistuksesta.

Kuinka moni kansalainen kokeilee kannabista ja tajuaa, ettei se ole läheskään niin haitallinen kuin on opetettu huumeiden väärinkäytön vastustuskoulutuksen (DARE) tyyppisissä hallituksen ohjelmissa? He ajattelevat, että muutkaan aineet eivät ole varmaan kovin pahoja, ja tulevat riippuvaisiksi tappavista huumeista.

Vanhat opetukset tekevät kannabiksesta yhden maailman vaarallisimmista aineista. Vaikka se ei ole koskaan tappanut ketään. Liittovaltion hallitus jopa luokittelee kannabiksen luokan I aineeksi heroiinin tavoin, ilman mitään lääketieteellistä käyttöä. Samaan aikaan metamfetamiini ja kokaiini ovat ainoastaan luokan II aineita.

On myös hyvä muistaa, että kannabista käytetään liittovaltion nykyisestä kannasta huolimatta lääkkeenä 14 osavaltiossa lääkärin suosituksella, ja että vielä on elossa seitsemän liittovaltion itsensä 70–80-luvulla hyväksymää lääkekannabiksen käyttäjää, jotka saavat lääkkeensä liittovaltion toimesta. Pieni ristiriita luokituksen kanssa?

Amerikkalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi tuota viestiä täytyy muuttaa. Kun ihmiset voivat ostaa kannabista valvotuista lähteistä, he eivät joudu tekemisiin ihmisten kanssa, jotka tarjoavat myös kovia huumeita. Pelkästään tämä laskisi huumeriippuvaisten määrää. On hyvä vielä muistaa, että kannabista käytettiin vuosisatoja hoitona alkoholi- ja huumeriippuvaisuuteen.

Lähde:

http://www.saukvalley.com/articles/2009/02/05/opinion/letters_to_the_editor/70a1edb0c90e3259fc6627ad6dc5bd8e.txt