Alkoholi kaksi kertaa kannabista haitallisempaa

Britannian psykofarmakologian yhdistyksen julkaisemassa Psychopharmacology -lehdessä kerrottiin hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan alkoholin kulutuksesta aiheutuu paljon enemmän haittaa yksittäiselle käyttäjälle sekä yhteiskunnalle kuin kannabiksen käytöstä. Tutkijoiden mukaan alkoholin käytöstä olisi enemmän haittoja vaikka kannabis olisi laillista. Tutkimuksen perusteella suositeltiin näyttöön perustuvaa ja yhtenäisempää huumausainepolitiikkaa. 

Tutkijat Lontoon Imperial Collegessa arvioivat alkoholin ja kannabiksen aiheuttamia suhteellisia fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia haittoja. Tutkijat kertoivat, kuinka kannabiksen polttaminen voi etenkin pitkällä aikavälillä edistää joitakin mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia esimerkiksi keuhkoissa, verenkiertoelimistössä sekä tiettyjen mielenterveyssairauksien riskien pahenemista. Sen sijaan he kuvailivat alkoholia myrkyllisenä aineena, joka on vastuussa noin viidestä prosentista ”kaikista maailman taudeista”.

Tutkijat kertoivat kuinka ”suora vertailu alkoholin ja kannabiksen välillä osoitti, että alkoholia voidaan pitää kaksi kertaa kannabista haitallisempana yksittäistä käyttäjää kohtaan, ja viisi kertaa kannabista haitallisempana muita kohtaan ( sosiaalinen haitallisuus ). Jokainen huume aiheuttaa haittoja, ja vaikkakin kannabis oli muutamassa kohdassa alkoholia haitallisempi, tutkimuksen perusteella voidaan sanoa kannabiksen aiheuttavan alkoholia vähemmän haittoja käyttäjilleen vaikka sen saatavuutta ei estettäisi lailla”.

He päättelivät havaintojen korostavan tarvetta ”yhtenäiselle, tieteelliseen näyttöön perustuvalle huumausainepolitiikalle, joka antaa yksilöille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksia huumeiden käytön sekä sen seuraamuksien suhteen”.

Lähde:

NORML

YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan

Täyskäännös! YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan.

YK ylistää avokätisesti huumausaineiden dekriminalisointia keskiviikkona julkaistussa vuosittaisessa raportissaan, joka koskee maailmanlaajuista huumausainepolitiikkaa. Viime vuosina YK:n huumetsaari on ilmaissut skeptisyytensä Portugalin dekriminalisoinnin suhteen. Se poisti oikeudelliset seuraamukset henkilökohtaisen käytön osalta vuonna 2001, sekä painotti hoitamista vankilan sijaan. YK oli ilmaissut, että kyseinen politiikka oli vastoin kansainvälisiä huumausainesopimuksia ja kannustaisi ”huumausaineturismiin”.

Kuitenkin vuoden 2009 World Drug Reportissa YK:lla ei ole paljoa muuta kuin hyvää sanottavaa Portugalin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna, radikaalin lähestymistavan osalta. ”Tällaiset olosuhteet pitävät huumausaineet pois sellaisten käsistä, jotka eivät niihin koskisi täydenkään kieltolain aikana. Samalla kuitenkin edistetään käyttäjien hoitoon hakeutumista vankilan sijaan. Niiden joukossa, jotka eivät halua kutsua oikeuden eteen ovat myös turistit, ja tämän seurauksena Portugalin politiikka ei ole tiettävästi lisännyt huumausaineturismia”, raportissa kerrotaan. ”Vaikuttaa myös siltä, että huumeisiin liittyvien ongelmien määrä on vähentynyt”.

Optimistinen Portugalin politiikan ylistäminen tuo YK:n lähelle Glenn Greenwaldin näkemystä.

Raportti julkaistaan National Press Clubilla, Washington D.C.:ssä. Se tekee tyhjiksi huolet siitä, että dekriminalisointi ei olisi linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa, jotka estävät valtioita laillistamasta huumausaineita.

Yhdysvaltain huumetsaari Gil Kerlikowske aikoo esiintyä raportin julkistamistilaisuudessa. Hän on todennut, että ”Laillistaminen ei kuulu sanavarastooni”.

Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB, International Narcotics Control Board) oli alusta saakka huolissaan kun Portugali muutti lakejaan vuonna 2001, käy ilmi heidän ko. vuoden raportistaan. Mutta Portugalin tehtävän jälkeen vuonna 2004 he huomasivat, että ”huumausaineiden hankkiminen, hallussapito ja käyttö olivat pysyneet kiellettyinä” ja totesivat: ”Käytäntö, jossa pienet huumausainemäärät vapautetaan rikosoikeudellisista seuraamuksista on linjassa kansainvälisten huumausaineiden kontrollisopimusten kanssa”. Tämä lukee raportin alaviitteessä.

YK:n raportti sukeltaa myös pää edellä keskusteluun koskien täydellistä huumausaineiden laillistamista. Viime vuoden World Drug Report väisti tämän kysymyksen täysin. Olkoonkin, että siinä referoitiin kiinalaisten oopiumpolitiikkaa 1800-luvulla. Tämän vuoden raportti alkaa pitkällä argumenttilistauksella laillistamista vastaan. ”Miksi päästäisimme valloilleen huumausaine-epidemian kehitysmaihin? Ihanko vain sen vuoksi, että voisimme myötäillä liberaaleja väitteitä, joita huumemyönteiset eturyhmät ajavat – heillä kuitenkin on käytössään ylellisyys nimeltä vieroitushoito”, raportissa todetaan.

Silti YK tekee myös huomattavan myönnytyksen laillistamisen kannattajille, jotka ovat pitkään väittäneet, että kieltopolitiikka johtaa väkivaltaan ja epämääräisten maanalaisten verkostojen kasvamiseen.

Raportin mukana julkaistu lehdistötiedote kertoo, että ”Raportin esipuheessa Antonio Maria Costa tutkiskelee keskustelua huumekontrollin kumoamisesta. Hän myöntää, että kontrolli on luonut laittoman mustan pörssin kaupan, joka on kasvanut makrotaloudellisiin mittoihin, ja jonka toimintatapoihin kuuluvat väkivalta ja korruptio”.

Jack Cole on ”Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan” (Law Enforcement Against Prohibition, LEAP) -yhdistyksen toimitusjohtaja sekä eläkkeelle jäänyt huumepoliisi. Aikoinaan hän on toiminut peiteoperaatioissa. Hän vastustaa raportissa käytettyä sanaa ”kontrolli”, nykyisen politiikan yhteyteen liitettynä.

”Maailman ’huumetsaari’ Antonio Maria Costa haluaisi sinun uskovan, että laillistamisliike tahtoisi poistaa huumausainekontrollin”, Cole sanoo ja jatkaa: ”Päinvastoin me vaadimme, että hallitukset vaihtaisivat epäonnistuneen kieltopolitiikan järjestelmään, joka oikeasti säätelisi ja kontrolloisi huumausaineita, myös niiden puhtautta ja hinnoittelua – puhumattakaan heistä, jotka tuottavat huumeita, sekä kenelle niitä saa myydä. Kieltolain aikana ei voi harjoittaa tehokasta kontrollia, kuten meidän olisi jo pitänyt oppia epäonnistuneista kokeiluista alkoholin suhteen Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933.”

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/06/24/un-backs-drug-decriminali_n_220013.html

Lissabonin pehmeän kosketuksen huumausainepolitiikka

Vuonna 2001 Portugalin hallitus dekriminalisoi kaikki huumeet. Myös heroiinin ja kokaiinin. Tavoitteena oli vähentää kovien huumeiden käyttäjien määrää. Kahdeksan vuotta myöhemmin Claudia Hammond pistäytyi Lissabonissa nähdäkseen onko lakimuutos muuttanut asioita.

Kävin Lissabonissa ensimmäistä kertaa vuonna 2001 viikonloppumatkalla.

Oletin viettäväni viikonlopun nähtävyyksien parissa, ajellen raitiovaunuilla ja vaellellen vanhoja katuja pitkin,  ja katsellen rakennuksia peittäviä valkoisia ja sinisiä kirjailuja.

Sattumalta törmäsin kasvotusten seurauksiin, jotka johtuvat huumeidenkäytön yleistymisestä.

Yhtenä iltana olin etsimässä erästä ravintolaa. Näin kyltin leveällä ja katetulla kujalla, joten menin katsomaan sitä. Huomattuani ettei se ollutkaan etsimäni ravintola, käännyin takaisin, mutta joku mies yrittää estää paluuni.

Huusin ja huusin, mutta kukaan ei tullut apuun. Hän kurotti kohti laukkuani, ja kamppailimme siitä hetken ajan. Sitten katsoin hänen silmiinsä ja näin, että hän oli sekaisin huumeista. Päästin irti saman tien.

Myöhemmin poliisi auttoi minua etsimään häntä. Ajelimme pitkin katuja ja etsimme häntä baareista. ”Ensimmäinen asia, jonka ryöstelevät huumeidenkäyttäjät tekevät, on mennä baariin ja myydä varastettu kamera rahaa vastaan, jotta he voisivat ostaa lisää huumeita”, kyllästyneen oloinen poliisi kertoi.

Vaikken tiennyt sitä juuri silloin, Portugalin hallituksella oli jo suunnitelma huumeongelman ja siihen liittyvän rikollisuuden varalle.

Vain lyhyen ajan kuluttua vierailustani he dekriminalisoivat kaikki huumeet – kannabiksen, kokaiinin, ekstaasin,  ja jopa heroiinin.

Nämä huumeet ovat yhä laittomia sinänsä, mutta henkilöä, joka tavataan alle kymmenen päivän käyttöannoksen kanssa ei pidetä enää rikollisena, vaan potilaana. Vankilan sijaan heidät viedään varoituskomitean kuultavaksi.

Avointa keskustelua

Minua kiinnosti nähdä miltä näyttää tuo komitea, joka vielä vaikutti olevan hyvin avoin tarkoitusperiensä suhteen.

Betonitoimistokorttelissa minut vietiin huoneeseen, joka oli sisustettu perinteisillä toimistokalusteilla. Sisään astui pian sosiaalityöntekijä ja psykologi, jotka olivat pukeutuneet farkkuihin ja t-paitaan.

Perusajatuksena on, että vaikka komissiolla on valta määrätä ihmisiä yhdyskuntapalveluun tai jopa hyllyttää ajokortteja, se ei näytä eikä tunnu lainkaan oikeudenkäynniltä.

Komissio arvioi jokaisen henkilön erikseen ja päättää hyötyisivätkö he hoitolaitoksesta. Ajatuksena on tuoda keskustelu huumeista julkisuuteen, ja siltä se todellakin vaikutti.

Ensimmäinen arvioitavaksi tullut teini-ikäinen oli valmis haastateltavaksi BBC:n toimesta omalla nimellään.

Hän kertoi minulle kuinka hänet oli otettu kiinni poliisin toimesta kannabiksen polttamisesta kavereidensa kanssa, ja lisää huumetta oli löytynyt hänen koulurepustaan.

Koska tämä oli toinen kerta kun hän jäi kiinni, hänet tuomittiin yhdyskuntapalveluun. Se oli hänen mielestään täysin reilua.

Muutos tämän osalta oli, että puhuttuaan varoituskomitean kanssa hän suunnitteli omatoimisesti huumeidenkäytön vähentämistä. Hän kuitenkin kertoi minulle komitean edessä avoimesti, että hän ei aio lopettaa huumeidenkäyttöään kokonaan.

Avun etsimistä

Uusi järjestelmä tarkoittaa sitä, että korkeasti koulutettu henkilökunta kuluttaa 60 % ajastaan kannabiksen hallussapidosta kiinnijääneiden ihmisten parissa. Mutta jos tämä tarkoittaa sitä, että he voivat tavoittaa ihmisiä joilla on huumeriippuvuus, he uskovat tämän olevan sen arvoista.

Aiemmin ihmiset olivat niin peloissaan pidätetyksi tulemisesta, etteivät he uskaltaneet astua esiin hakemaan apua.

Yksi lääkäri kertoi minulle, että potilaat olivat jopa pyytäneet häntä sulkemaan sihteeriin yhteydessä olevan sisäpuhelimen, koska he pelkäsivät, että joku saattaisi kuunnella istuntoa.

Entä ne tulokset? Pelko siitä, että Portugalista olisi tullut huumeturistien mekka, ei käynyt toteen. Huumausainekuolemien määrä on laskenut.

Maan terveysministeri kertoi minulle, että dekriminalisointi on ollut suurmenestys. Poliisin tilastot kertovat, että kaikkien huumeiden käyttö on joko laskenut tai pysynyt samana, hiljattain muodikkaaksi tullutta kokaiinia lukuun ottamatta.

Portugalissa vain 8,2 % ihmisistä on kokeillut kannabista, verrattuna USA:n 42 %:iin. Mutta jotkut ovat sitä mieltä, etteivät tilastot kerro koko totuutta.

Kaikista omituisin asia minulle oli se, kun vaeltelin lounastunnin aikana toimistorakennuksien vierellä ja kyselin ovensuissa tupakoitsijoilta mitä he olivat mieltä uudesta laista. En löytänyt yhtään ihmistä, joka olisi tiennyt, että kaikki huumeet olivat dekriminalisoitu.

Turvallisuuden tunne

Sinä aikana kun olin Lissabonissa minulla ei ollut tarkoitus palata kujalle, jossa minut ryöstettiin. Mutta kun kävelin katua pitkin mennäkseni seuraavaan haastatteluun, näin vaatekaupan kyltin.

Lyhyt shoppailukierros mielessäni käännyin kyltin osoittamaan suuntaan, kunnes tajusin täsmälleen mihin olin päätynyt.

Mutta rähjäisyys ja pimeys olivat tiessään, ja nyt kujaa syleili auringonsäteet. Pieni ja soma putiikki näkyi vasemmalla, ja Lissabonin punaiset katot oikealla.

En voi sanoa, että vanhan kaupungin siisteys olisi ainoastaan dekriminalisoinnin ansiota. Huumekauppa on kuitenkin yhä rikollisjärjestöjen käsissä.

Mutta minulle se kuja ei enää ole paikka, jossa tarvitsisi pelätä.

Lähde:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/from_our_own_correspondent/8106689.stm