10 merkkiä siitä, että epäonnistunut sota huumeita vastaan on päättymässä

17 12 2009

Vuosi 2009 tulee muistetuksi Amerikan pitkäaikaisimman sodan lopun alkuna. Tässä 10 syytä, miksi näin.

1) Kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä sanovat, että sota huumeita vastaan on epäonnistunut (Helmikuu)

Helmikuussa Latinalaisen Amerikan huumeita ja huumausainepolitiikkaa käsittelevä komitea julkaisi mullistavan raportin, joka julisti huumesodan hävityksi. Sen jäsenistössä istui mm. kolme arvovaltaista entistä presidenttiä: Fernando Henrique Cardoso (Brasilia), Cesar Gaviria (Kolumbia) sekä Ernesto Zedillo (Meksiko). Raportti suosittelee kannabiksen dekriminalisointia ja tarvetta ”murtaa tabu” avoimen ja rehellisen kansainväliseen huumausainepolitiikkaan liittyvän keskustelun ympäriltä. Tämä julkaisu loi satoja uutisartikkeleita ympäri maailmaa ja  poliitikot sekä Latinalaisesta Amerikasta että ympäri maailmaa viittaavat siihen yhä.

2) Michael Phelps ja vesipiippu (Helmikuu)

Valokuva olympiakultaa voittaneesta uimarista, Michael Phelpsistä, levisi ympäri maailmaa helmikuussa. Kuvassa Michael Phelps polttaa kannabista vesipiipusta Etelä-Carolinassa järjestetyissä kotibileissä. Tämä kuva, joka otettiin vain pari kuukautta sen jälkeen kun Phelps rikkoi maailmanennätyksen yksissä olympialaisissa voitettujen kultamitalien määrässä, vavisutti perinteistä stereotypiaa laiskoista sohvaperunahampuuseista. Kellogg’s purki nopeasti sponsorisopimuksen, ja tämä liike ei ollut suuren yleisön mieleen. Kymmenet kolumnistit löivät sanan säilällä Kellogg’sin päätöstä, ja suuri Associated Pressin uutinen kertoi ryhmistä, jotka boikotoivat Kellogg’sia Phelpsin sopimuksen lopettamisen vuoksi. Pari viikkoa myöhemmin, mainosalan lehti Ad Age raportoi, että Kellogg’sin brändin haluttavuus oli romahtanut nopeasti Phelps-jupakan jälkeen. Jopa enemmän kuin aiemman skandaalin yhteydessä, jolloin Kellogg’s oli joutunut vetämään valtavat määrät maapähkinävoita takaisin kauppojen hyllyiltä salmonellaongelman vuoksi.

3) Obaman oikeusministeriön päätös lopettaa lääkekannabikseen liittyvät ratsiat (Maaliskuu)

Presidenttikampanjansa aikana silloinen senaattori Barack Obama lupasi, että jos hänet valitaan, hän lopettaa viranomaistoimenpiteet, jotka liittyvät lääkekannabispotilaisiin sekä kannabisapteekkeihin, jotka toimivat osavaltioiden lakien mukaisesti. Maaliskuussa Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder vahvisti tämän lupauksen, ja lokakuussa oikeusministeriö toi julki uuden politiikan ohjeistukset varmistaen muutoksen. Potilaat ja avunantajat huokasivat helpotuksesta, ja presidentti Obama sai paljon ylistystä medialta Yhdysvalloissa sekä muualla maailmassa.

4) Alas Rockefeller! New Yorkin ankarat huumausainelait muutoksen kourissa (Huhtikuu)

35 vuoden jälkeen New Yorkin tiukat huumausainelait tuotiin vihdoin alas huhtikuussa, kun kuvernööri David Paterson allekirjoitti historialliset uudistukset. Niissä poistettiin pitkät ja pakolliset minimituomiot koskien joitakin väkivallattomia huumerikkeitä. Lokakuussa voimaan astuneet uudistukset palauttivat lainopillisen hienovaraisuuden tuomioihin useimmissa huumausaineisiin liittyvissä jutuissa. Tuomiot eivät enää rajoitu vankeusrangaistuksiin, vaan hoito-ohjelmiin on nyt osoitettu miljoonia dollareita. Vuosia näiden uudistusten varmistamiseksi taistelleet asianajajat yrittävät nyt muuttaa New Yorkia huonosta huumepolitiikan ilmentymästä parempaan suuntaan. Tavoitteena on tehdä kaupungista esimerkki siitä, kuinka huumausaineongelman käsittely terveydenhuollollisena ongelmana voi antaa täysin uusia mahdollisuuksia, kun toiminnan painopiste ei enää ole rikosoikeudellisessa käsittelyssä.

5) Kuvernööri Arnold haluaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta: äänestäjät tekevät päätöksen vuonna 2010 (Toukokuu)

Kalifornia on tällä hetkellä kannabiksen verotuksen ja kontrolloinnin keskustelun polttopisteessä. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger pääsi Yhdysvalloissa uutisotsikoihin toukokuussa sanottuaan, että kannabiksen laillistamisen ajatusta pitäisi pohdiskella ja aiheesta tulisi keskustella. Aihe sai enemmän kansallista huomiota, kun lakialoite tuotiin esiin Kalifornian lainsäädäntöelimissä tarkoituksena verottaa ja kontrolloida kannabista alkoholin tapaan. Samaan aikaan jotkut Oaklandin aktivistit ovat malttamattomina tehneet äänestäjien kanssa oman aloitteen kannabiksen verottamisen ja kontrolloinnin puolesta, ja he keräävät allekirjoituksia saadakseen aiheen pöydälle vuoden 2010 kansanäänestyksien mukana. Viimeisimmät gallupit osoittavat, että 56% kalifornialaisista tukee osavaltion kontrollia ja kannabiksen verottamista.

6) Huumetsaari haluaa lopettaa huumesodan (Toukokuu)

Valkoisen talon huumetsaari Gil Kerlikowske totesi Wall Street Journalin haastattelussa, että ”huumesota tulisi lopettaa”. Hän kertoi lehdelle, että ”Ihmiset näkevät huumesodan sotana heitä vastaan, vaikka asiaa yrittäisi kuinka selittää sotana tuotetta vastaan. Me emme sodi ihmisiä vastaan tässä maassa.” Hän lisäsi myös, että Obaman hallinto todennäköisesti aikoo käsitellä huumausaineongelmaa terveydenhuollollisena asiana rikosoikeudellisen lähestymistavan sijasta. Hoitoa aiotaan suosia vaihtoehtona vankilatuomioille, jotta huumausaineiden käyttöä voitaisiin vähentää.

7) Meksiko ja Argentiina dekriminalisoivat kannabiksen ja muut huumausaineet (Elokuu)

Meksiko ja Argentiina ovat molemmat päässeet kansainvälisiin uutisiin elokuussa tekemällä huomattavia muutoksia maiden huumausainepolitiikkaan. Meksiko, jota on vaivannut valtava ja väkivaltainen huumesota, sääti lain, joka poistaa rikosoikeudelliset rangaistukset pienten huumausainemäärien osalta. Laki sisältää mm. heroiinin, kokaiinin sekä kannabiksen, ja koskee henkilökohtaista käyttöä.

Sillä välin Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi henkilökohtaisen kannabiksen käytön ja samalla lopetti lain, jonka avulla aiemmin pystyttiin määräämään jopa kahden vuoden vankilatuomioita pienten kannabismäärien hallussapidosta. Tämä liittyi oikeusjuttuun, jossa useita nuoria miehiä oltiin pidätetty kannabissavukkeiden hallussapidosta. Oikeuden mukaan hallituksen pitäisi jahdata suurten määrien salakuljettajia ja määrätä käyttäjille vankilan sijasta hoitoa. Vaikka oikeuden päätös koski vain kannabista, ydinargumentit koskevat myös muita laittomia aineita. Näin ollen päätös avasi oven laajemmalle huumausainelakien muuttamiselle Argentiinassa.

8) Tulokset ovat täällä: Portugalin v. 2001 dekriminalisointilait vähensivät tautien leviämistä, yliannostuskuolemia ja vankilatuomioita – eikä käyttäjien määrä kasvanut (Elokuu)

Huumausaineisiin liittyvät yliannostuskuolemat ja likaisten neulojen aiheuttamat tautien leviämiset olivat epidemian tasolla Portugalissa, kun hallitus teki rohkean ratkaisun ja dekriminalisoi henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän huumausaineiden hallussapidon vuonna 2001. Päätös koski kaikkia huumeita, mukaan lukien heroiini ja kokaiini. Poliisia ohjeistettiin, ettei ketään tulisi  pidättää pelkästään huumausaineiden käyttämisen vuoksi. Vuonna 2009 Portugalin dekriminalisaatiopolitiikan tulokset julkaistiin, ja raportit herättivät paljon huomiota: huumausaineisiin liittyvät ongelmat, mukaan lukien tautien leviämiset, yliannostuskuolemat ja vankilatuomiot, laskivat kaikki dramaattisesti. Käyttäjien määrä ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Portugalin kokemus on opettavainen, se näytti maailmalle että taivas ei romahtanut vaikka huumausaineet dekriminalisoitiin. Samalla se toi keskustelun teoriasta käytännön tasolle.

9) Tulemme ulos kaapista: ”piikkikorkohampuusit” kertovat, miksi he pitävät kannabiksesta (Syyskuu)

Vieläkö tarvitaan lisää todistusaineistoa, että kannabiksesta on tullut valtavirtailmiö Yhdysvalloissa? Syyskuisessa Today Show:ssa Matt Lauer teki haastattelun ns. piikkikorkohampuuseista – korkeasti koulutetuista naisista, joilla on upeat työurat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He suosivat kannabista päihdevalintanaan ja yhä useampi uskaltautuu myöntämään asian. Televisio-ohjelma haki inspiraationsa Marie Claire -lehden syyskuun numerosta, jossa oli artikkeli nimeltä Stiletto Stoners. Juttu nosti esiin kysymyksen: miksi niin useat älykkäät ja menestyneet naiset sytyttävät jointin työpäivän jälkeen? Sympaattinen artikkeli ja tv-ohjelma sisälsivät haastatteluja suurelta joukolta menestyneitä naisia, jotka rentoutuvat päivän jälkeen kannabissavukkeella martinin sijaan.

Tämä artikkeli löytyy myös suomeksi.

10) Kannabiksen laillistamiskeskustelu leviää valtavirtaan (Syksy)

Syyskuun Fortune-lehden kanteen oli painettu Weeds-sarjan näyttelijättären Mary Louise Parkerin kuva, joka liittyy lehden pääjuttuun ”Kuinka kannabiksesta tuli laillista: lääkekannabis antaa aktivisteille mahdollisuuden osoittaa, kuinka laillistettu kannabisliiketoiminta voi toimia. Joko kieltolain loppuminen alkaa häämöttää?” Kymmenittäin ajattelevia tarinoita on julkaistu vuonna 2009, ja liike kieltolain lopettamiseksi jatkaa kasvamistaan. Suuret ja arvovaltaiset tiedotusvälineet kuten New York Times, Washington Post, Newsweek, CBS News, CNN, The Economist sekä kymmenet muut ovat kantaneet kortensa kekoon. Viime kuussa Washington Post julkaisi paljastavan juttunsa otsikolla ”Tuki kannabiksen laillistamista kohtaan kasvaa nopeasti ympäri Yhdysvaltoja: lääkekäytön hyväksyminen ja kieltolain vastainen kritiikki kasvussa.” Jutussa viitataan tuoreeseen mielipidekyselyyn, jonka mukaan 44 % amerikkalaisista tukee kannabiksen verottamista ja kontrollointia. Luku kasvaa yli 50 prosentin, kun mennään läntisiin osavaltioihin kuten Kaliforniaan, Washingtoniin ja Oregoniin.

Huumesotaa käydään yhä, mutta muutosta on ilmassa (Joulukuu)

Kaiken tämän viimeaikaisen edistymisen myötä huumausainepolitiikan uudistajilla ei ole enää harhoja sen suhteen, etteikö huumesota loppuisi nopeastikin. Tiedämme, että huumausaineiden kieltolaki ja tiukka lainsäädäntö – jota ruokkii vankiteollisuus, joka sulkee puoli miljoonaa amerikkalaista telkien taakse huumausainerikosten vuoksi – tulevat jatkumaan vielä jonkin aikaa ja tuhlaamaan kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa, johtaen kymmeniin tuhansiin vuosittaisiin  kuolemantapauksiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Olemme silti selvästi liikkumassa oikeaan suuntaan kohti järkiperäistä huumausainepolitiikkaa, johon liittyvät myös välittäminen, tieteellinen näkökulma sekä ihmisoikeudet. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pysäyttääkseen tämän sodan, jota ei voi voittaa. Jos alamaiset näyttävät tietä, johtajat joutuvat seuraamaan.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/144391/2009_marked_the_beginning_of_the_end_of_failed_drug_war:_top_10_stories_of_the_year





Kannabiksen laillistamisen suosio nousee nopeasti USA:ssa

5 12 2009

Jatkuvasti lisääntyvä kannatus kannabiksen lääkinnälliselle käytölle lisää samaan aikaan myös kritiikkiä kieltolakia kohtaan.

Samana päivänä kun Mainen asukkaat äänestivät homoavioliittoja vastaan, he äänestivät selkeällä enemmistöllä lääkekannabiksen ja sen jakelupisteiden puolesta. Pari viikkoa sitten Yhdysvaltain suurin lääkärijärjestö American Medical Association kumosi aiemman kantansa ja kiirehti liittovaltion hallitusta poistamaan kannabiksen Kontrolloitujen aineiden I Luokasta, jossa se on nyt yhdessä heroiinin kanssa.

Pian tämän jälkeen kannabislakien uusimista kannattavat tahot pitivät puolivuosittaisen strategiakonferenssinsa, jossa he aikoivat jatkaa eteenpäin kaikilla rintamilla. Muutosta vaativat osavaltioiden lait, tarvitaan lakiesityksiä ja eri puolilla maata käydään asian tiimoilta oikeutta. Nyt tämä liike on saamassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näin laajaa ja vankkaa kannatusta. ”Asia on nousemassa esiin poikkeuksellisen nopealla tavalla nyt”, sanoi Drug Policy Alliancen johtaja Ethan Nadelmann. ”Julkinen mielipide muuttuu hyvin, hyvin nopeasti.”

Muutosta voisi kuvailla sukupolvisidonnaiseksi. Lokakuussa suoritetun gallupin mukaan 44 prosenttia yhdysvaltalaisista kannattaa kannabiksen täyttä laillistamista. Tässä on 13 prosentin nousu vuodesta 2000. Gallupin tekijöiden mukaan kasvuvauhdin pysyessä samana 1 – 2 prosentissa vuosittain enemmistö asukkaista kannattaa laillistamista jo neljän vuoden kuluttua.

Lännessä 53 prosentin enemmistö kannattaa laillistamista. Tämä lämmittää niiden sydämiä, jotka keräävät allekirjoituksia esitykseen, jonka tavoitteena on saada lakiesitys kannabiksen laillistamisesta Kalifornialaisten äänestäjien päätettäväksi vuoden 2010 äänestyksiin.

Viime viikolla kansainvälisessä huumereformikonferenssissa (International Drug Reform Conference) aktivistit esittivät yksityiskohtaisia ehdotuksia kannabiksen verottamiseksi ja säännöstelemiseksi alkoholin ja tupakan tavoin. Aivan kuten Kalifornian lainsäätäjien edessä odottava  lakiesitys ehdottaisi. Esityksen ei oleteta menevän läpi, mutta sen odotetaan nostattavan asiasta kunnollisen julkisen keskustelun. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger antoi esitykselle uskottavuutta selvittämällä osavaltion verojohtajan kautta esityksen mahdollisiksi verotuloiksi 1,3 miljardia dollaria vuodessa lamankin aikana.

Konferenssissa kerrottiin myös vinkkejä lainsäätäjien lobbaamiseen niistä 14 osavaltiosta jossa esitykset pienten määrien hallussapidon dekriminalisoinnista ovat menneet läpi. Aktivistit uskovat, että lähiaikoina noin puolelle osavaltioista on lakeja, jotka sallivat kannabiksen hallussapidon lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kiinnostus lääkekannabista ja kannabislakien höllentämistä kohtaan nousi noin 18 kuukautta sitten, mutta kannattajien mukaan suurin ryntäys tuli kun Barack Obama valittiin presidentiksi. Hän on kolmas perättäinen presidentti, jonka tiedetään polttaneen kannabista ja ensimmäinen, joka ei ole vältellyt siitä puhumista. ”Nuorempana vetelin henkosia keuhkoihin”, sanoi Obama kuuluisasti kampanjassaan. ”Se oli koko homman idea.”

Virassaan Obama on luvannut pysäyttää liittovaltion viranomaisten toimet lääkekäyttäjiä vastaan niissä osavaltioissa, jotka lääkekäytön sallivat. Tämä oli ensimmäinen liittovaltion tason höllennys kannabista kohtaan. Liittovaltio on ollut hyvin vihamielinen kannabista kohtaa 70-luvulta ja Nixonin hallinnosta lähtien. Tällöin kannabis laitettiin samaan ryhmään kovien huumeiden kanssa.

National Organization for the Reform of Marijuana Laws -järjestön johtaja Allen St. Pierre sanoi olevansa hämmästynyt saatuaan kutsun jakamaan ajatuksiaan National Drug Control Policyn virastoon, joka pohtii maan huumausainelakeja. Obaman asettama huumetsaari Gil Kerlikowske oli aiemmin poliisipäällikkö Seattlessa, jossa äänestäjät virallisesti siirsivät kannabiksen viranomaisten prioriteettilistan häntäpäähän muiden rikkeiden joukkoon. ”Minut on usein heitetty ulos viraston kokouksista, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minut kutsutaan osallistumaan”, sanoi St. Pierre.

Kannabiksen vastustajien mukaan lukioikäiset käyttävät jo nyt todennäköisemmin kannabista kuin tupakkaa, ja lääkekannabis on sallittua niissä viidessä osavaltiossa, joissa nuoret käyttävät kannabista eniten. ”Olemme ennaltaehkäisytoiminnassa”, sanoi Community Anti-Drug Coalitions of American hallituksen jäsen Arthur Dean. ”Lapset saavat viestin, että tupakka on haitallista, mutta he eivät saa samaa sanomaa kannabiksesta.”

Los Angelesissa kaupungin viranomaiset miettivät kuinka toimia jatkossa, kun kaupunkiin on avattu jo yli tuhat lääkekannabisapteekkia. Jotkut työllistävät myös liikkeessään lääkärin, joka voi kirjoittaa suosituksen lääkekannabikselle. Suosituksen ja lääkettä voi saada lähes jokaisesta kadunkulmasta. Tämä on aiheuttanut joitain naapureiden valituksia, mutta hyvin vähän valituksia salakuljetuksesta.

Kannabiksen kannattajat pitävät jälkimmäistä todisteena siitä, että kannabiksen kauppaan liittyvä väkivalta tulee sen laittomuudesta. ”Vakavasti puhuen, sille on syynsä, etteivät meksikolaiset olutkartellit istuta maltaita ja humalaa Kalifornian metsiin”, Marijuana Policy Projectin viestintäjohtaja Bruce Merkin sanoi.

Kiista kannabisapteekeista on tuonut painetta myös kannattajille, jotka ensisijaisesti hakevat sairaille potilaille mahdollisuutta saada lääkkeensä. Vasta toissijaisena tulee kannabislakien yleinen muuttaminen kaikille.

”En halua sanoa, että pitäisimme muut järjestöt ja ryhmät käden mitan päässä. Päädymme siihen, että olemme kaikki samassa huoneessa”, sanoi Americans for Safe Access -järjestön oikeusavustaja Joe Elford, joka on johtanut oikeustaistelua lääkekannabiksen puolesta ja valmistautuu nyt taisteluun Los Angelesin kaupunginvaltuuston kanssa. ”Tämä liike on jo todella laajapohjainen ja saa paljon kannatusta.”

Lähde:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/11/22/AR2009112201986_2.html?sid=ST2009112301731





Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

9 11 2009

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet ”Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää ”suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä ”jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen ”Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom ”lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle ”hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

hempman

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä ”pilvestä”, ”sätkistä” tai ”lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman ”hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

”Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

”Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ’pehmeiksi huumeita kohtaan'”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta ”useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla ”uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä ”joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

470_crime

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. ”Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan ”tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja ”ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

”Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. ”Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

”Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. ”Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on ”valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, ”se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

futurepresident

”Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli ”Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä ”elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat ”valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? ”Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii ”erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska ”on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja ”erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

”Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ’la-la-la-la'”, Davis sanoo. ”Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien ”hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. ”Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ’minähän en laita nimeäni mihinkään listaan'”, hän muistelee. ”Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. ”Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. ”Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki ”Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja ”Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

sufferage

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa ”kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html





YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan

28 06 2009

Täyskäännös! YK tukee huumausaineiden dekriminalisointia uusimmassa raportissaan.

YK ylistää avokätisesti huumausaineiden dekriminalisointia keskiviikkona julkaistussa vuosittaisessa raportissaan, joka koskee maailmanlaajuista huumausainepolitiikkaa. Viime vuosina YK:n huumetsaari on ilmaissut skeptisyytensä Portugalin dekriminalisoinnin suhteen. Se poisti oikeudelliset seuraamukset henkilökohtaisen käytön osalta vuonna 2001, sekä painotti hoitamista vankilan sijaan. YK oli ilmaissut, että kyseinen politiikka oli vastoin kansainvälisiä huumausainesopimuksia ja kannustaisi ”huumausaineturismiin”.

UN-blue-low-res

Kuitenkin vuoden 2009 World Drug Reportissa YK:lla ei ole paljoa muuta kuin hyvää sanottavaa Portugalin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna, radikaalin lähestymistavan osalta. ”Tällaiset olosuhteet pitävät huumausaineet pois sellaisten käsistä, jotka eivät niihin koskisi täydenkään kieltolain aikana. Samalla kuitenkin edistetään käyttäjien hoitoon hakeutumista vankilan sijaan. Niiden joukossa, jotka eivät halua kutsua oikeuden eteen ovat myös turistit, ja tämän seurauksena Portugalin politiikka ei ole tiettävästi lisännyt huumausaineturismia”, raportissa kerrotaan. ”Vaikuttaa myös siltä, että huumeisiin liittyvien ongelmien määrä on vähentynyt”.

Optimistinen Portugalin politiikan ylistäminen tuo YK:n lähelle Glenn Greenwaldin näkemystä.

Raportti julkaistaan National Press Clubilla, Washington D.C.:ssä. Se tekee tyhjiksi huolet siitä, että dekriminalisointi ei olisi linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa, jotka estävät valtioita laillistamasta huumausaineita.

Yhdysvaltain huumetsaari Gil Kerlikowske aikoo esiintyä raportin julkistamistilaisuudessa. Hän on todennut, että ”Laillistaminen ei kuulu sanavarastooni”.

Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB, International Narcotics Control Board) oli alusta saakka huolissaan kun Portugali muutti lakejaan vuonna 2001, käy ilmi heidän ko. vuoden raportistaan. Mutta Portugalin tehtävän jälkeen vuonna 2004 he huomasivat, että ”huumausaineiden hankkiminen, hallussapito ja käyttö olivat pysyneet kiellettyinä” ja totesivat: ”Käytäntö, jossa pienet huumausainemäärät vapautetaan rikosoikeudellisista seuraamuksista on linjassa kansainvälisten huumausaineiden kontrollisopimusten kanssa”. Tämä lukee raportin alaviitteessä.

YK:n raportti sukeltaa myös pää edellä keskusteluun koskien täydellistä huumausaineiden laillistamista. Viime vuoden World Drug Report väisti tämän kysymyksen täysin. Olkoonkin, että siinä referoitiin kiinalaisten oopiumpolitiikkaa 1800-luvulla. Tämän vuoden raportti alkaa pitkällä argumenttilistauksella laillistamista vastaan. ”Miksi päästäisimme valloilleen huumausaine-epidemian kehitysmaihin? Ihanko vain sen vuoksi, että voisimme myötäillä liberaaleja väitteitä, joita huumemyönteiset eturyhmät ajavat – heillä kuitenkin on käytössään ylellisyys nimeltä vieroitushoito”, raportissa todetaan.

658125

Silti YK tekee myös huomattavan myönnytyksen laillistamisen kannattajille, jotka ovat pitkään väittäneet, että kieltopolitiikka johtaa väkivaltaan ja epämääräisten maanalaisten verkostojen kasvamiseen.

Raportin mukana julkaistu lehdistötiedote kertoo, että ”Raportin esipuheessa Antonio Maria Costa tutkiskelee keskustelua huumekontrollin kumoamisesta. Hän myöntää, että kontrolli on luonut laittoman mustan pörssin kaupan, joka on kasvanut makrotaloudellisiin mittoihin, ja jonka toimintatapoihin kuuluvat väkivalta ja korruptio”.

Jack Cole on ”Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan” (Law Enforcement Against Prohibition, LEAP) -yhdistyksen toimitusjohtaja sekä eläkkeelle jäänyt huumepoliisi. Aikoinaan hän on toiminut peiteoperaatioissa. Hän vastustaa raportissa käytettyä sanaa ”kontrolli”, nykyisen politiikan yhteyteen liitettynä.

”Maailman ’huumetsaari’ Antonio Maria Costa haluaisi sinun uskovan, että laillistamisliike tahtoisi poistaa huumausainekontrollin”, Cole sanoo ja jatkaa: ”Päinvastoin me vaadimme, että hallitukset vaihtaisivat epäonnistuneen kieltopolitiikan järjestelmään, joka oikeasti säätelisi ja kontrolloisi huumausaineita, myös niiden puhtautta ja hinnoittelua – puhumattakaan heistä, jotka tuottavat huumeita, sekä kenelle niitä saa myydä. Kieltolain aikana ei voi harjoittaa tehokasta kontrollia, kuten meidän olisi jo pitänyt oppia epäonnistuneista kokeiluista alkoholin suhteen Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933.”

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/06/24/un-backs-drug-decriminali_n_220013.html





”Huumeet voittivat sodan”

21 06 2009

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Nicholas D. Kristof on New York Timesin kolumnisti.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan, ja nyt näyttäisi siltä, että huumeet ovat voittaneet.

NormStamper

”Olemme käyttäneet huumeidenvastaiseen sotaan triljoona dollaria”, kertoo Norm Stamper, entinen Seattlen kaupungin poliisipäällikkö. ”Ja mikä on tulos? Huumeita on saatavilla enemmän, halvemmalla ja vahvempina kuin ennen. Masentava epäonnistuminen.”

Tästä syystä Stamper suosii huumeiden laillistamista. Kenties osavaltion ylläpitämien viinakauppojen tai rekisteröityjen apteekkien viitoittamalla tiellä. Toiset asiantuntijat suosisivat valmistuksen ja myynnin pitämistä laittomana, mutta hallussapidon dekriminalisointia, kuten joissakin maissa on tehty.

Täällä Yhdysvalloissa neljän vuosikymmenen mittaisella huumesodalla on ollut kolme seuraamusta:

Ensinnäkin, vankiloidemme vankimäärät ovat nousseet hurjasti. Tällä hetkellä Yhdysvallat tuomitsee ihmisiä vankeuteen lähes viisi kertaa maailman keskiarvoa vastaavalla vauhdilla. Tämä johtuu osittain siitä, että huumausainerikkomuksista vangittujen määrä nousi vuoden 1980 41 000 ihmisestä viitensataan tuhanteen tänä päivänä. Huumesodan alkuun asti maamme vankimäärät pysyivät samalla tasolla kuin muiden valtioiden.

Toiseksi, olemme antaneet kotimaassamme valtaa rikollisille, ja ulkomailla terroristeille. Yksi syy, jonka johdosta lukuisat johtavat ekonomistit ovat suositelleet huumausainelakien löysäämistä, on se, että kieltolaki nostaa hintoja. Tämä taas nostaa tuottoja kaikille Latinalaisen Amerikan huumekartelleista Talibaniin. Aiemmin tänä vuonna Meksikon, Brasilian ja Kolumbian entiset presidentit kehottivat Yhdysvaltoja omaksumaan uuden lähestymistavan huumausaineille, perustuen julkiselle terveyskampanjalle tupakkaa vastaan.

Kolmanneksi, olemme tuhlanneet resursseja. Jeffrey Miron, Harvardin yliopiston ekonomisti, huomasi, että liittovaltio, osavaltiot ja paikalliset hallintoelimet käyttävät vuosittain 44,1 miljardia dollaria kieltolain toteuttamiseen. Käytämme seitsemän kertaa enemmän rahaa huumausaineiden takavarikointiin, poliisivalvontaan ja ihmisten vangitsemiseen kuin huumeriippuvaisten hoitoon. Vain 14 prosenttia päihdeongelmaisista vangeista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Olen nähnyt huumeiden tuhoavan elämiä, ja metamfetamiini on tuhonnut lukuisten naapurieni elämät kotikaupungissani Yamhillissa, Oregonin osavaltiossa. Silti ihmiset kuten herra Stamper ovat erittäin vakuuttavia väittäessään, että jos tavoitteemme on haittojen vähentäminen, niin pystymme kyllä parempaan.

leap

Herra Stamper on LEAPin (Law Enforcement Against Prohibition, Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan -toim. huom.) aktiivijäsen. LEAP on järjestö, johon kuuluu poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja kansalaisia, jotka suosivat Amerikan huumausainelakien dramaattista liberalisointia. Hän sanoi tajunneensa hiljalleen huumesodan luonteen. Alkaen vuodesta 1967, jolloin hän oli nuori poliisi San Diegossa.

”Olin pidättänyt 19-vuotiaan kannabiksen hallussapidosta hänen omassa kodissaan”, Stamper muistelee. ”Mursin oven todennäköisiin syihin vedoten. Vein hänet putkaan syytettynä rikoksesta.” Pidätys ja siihen liittyvä paperityö veivät useita tunteja, ja yhtäkkiä herra Stamper sai ahaa-elämyksen: ”Voisin olla tekemässä oikeaa poliisityötä.”

Nykyään huumeidenvastaisen sodan kaltaisen lähestymistavan epäonnistuminen on julkisesti tunnustettu tosiasia. Presidentti Barack Obaman uusi huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi Wall Street Journalille haluavansa luopua termistä ”sota huumeita vastaan” samalla siirtyen menettelyissä vangitsemisesta hoitoon.

Panokset ovat suuret. Samoin epävarmuustekijät, ja on olemassa riski, että dekriminalisointi johtaisi käytön ja riippuvuuksien lisääntymiseen. Mutta todisteet kertovat, että tämä riski on pieni. Kokaiinia käytettiin vain viidesosa nykyaikaan nähden vuonna 1914, jolloin se oli laillista. Lisäksi kannabiksen hallussapidon dekriminalisoineet osavaltiot (tai valtiot -toim.huom.) eivät ole kohdanneet käytön yleistymistä.

P1803

”En näe kannabiksen dekriminalisoinnissa mitään isoa harmia”, kertoo Peter Reuter, Marylandin yliopiston kriminologian professori, joka oli ennen skeptinen joitakin laillistamista suosivien argumentteja kohtaan. Hänen mukaansa dekriminalisointi johtaisi enimmillään vain vaatimattomaan käytön yleistymiseen.

Meidän täytyy olla vähemmän ideologisia ja enemmän tieteellisiä selvittäessämme mikä toimii huumeongelmaa vastaan. Eräs lähestymistapa olisi yhden tai kahden osavaltion kannabiksen dekriminalisointi. Sallien sen myynnin rekisteröidyille apteekkareille, ja samalla valvoen dekriminalisoinnin vaikutusta käyttöön ja rikollisuuteen.

En ole ainut henkilö, joka pohtii asioita uudelleen. Senaattori Jim Webb (D-Virginia) ajaa esitystä presidentillisen komission luomiseksi tutkimaan rikosoikeusjärjestelmän elementtejä, myös huumausainepolitiikkaa. Tähän mennessä 28 senaattoria on tukenut ideaa, ja senaattori Webb kertoo presidentti Obaman olevan tukijoiden joukossa.

”Kansakuntamme epäonnistunut huumausainepolitiikka on vain yksi syy, minkä takia meidän tulee arvioida rikosoikeudellinen järjestelmämme uudelleen”, Webb sanoo. Rohkea mielipide poliitikolta, ja juuri sellaista johtajuutta, mitä tarvitsemme kurkottaessamme kohti tehokkaampaa strategiaa Amerikan huumausaineongelmaa vastaan.

Lähde: http://www.nytimes.com/2009/06/14/opinion/14kristof.html?ref=opinion





Uusi huumetsaari edeltäjiään sallivampi?

9 06 2009

Äskettäin entinen Seattlen poliisipäällikkö Gil Kerlikowske sai senaatin vahvistuksen nimitykselleen uudeksi Yhdysvaltain huumetsaariksi.

Kerlikowskella on voimavaroja saada aikaan suuriakin suunnanmuutoksia kannabiksen vastaisessa sodassa. Hampun kannattajat toivovat ja uskovat, että hän tuo viimein pragmaattisen ja ratkaisukeskeisen otteen huumeiden kontrollointiin, aikansa eläneen huumesotaretoriikan sijaan, mikä ainoastaan tunkee ihmisiä häkkeihin ja tukahduttaa oikeiden ratkaisujen etsimisen.kerlikowske_bio

Kerlikowske nimitettiin samaan aikaan kun Illinoisissa käydään väittelyä lääkekannabiksen asemasta. Kun uskonnolliset johtajatkin ovat osavaltiossa yllättäen liittyneet lääkkeentarvitsijoiden puolelle, muutokset presidentti Obaman poliittisilla kotikonnuilla vaikuttavat selviltä.

Seattlen poliisipäällikkönä toimiessaan Kerlikowske vuonna 2003 äänesti Aloite 75:n puolesta, mikä teki kannabiksesta lainvalvonnan kannalta alhaisimman prioriteetin asian kaupungissa. Suuri yleisö lähetti äänestystuloksella viestin, ettei se halua rajallisia lainvalvonnan voimavaroja tuhlattavan kannabisrikkeisiin.

Tämän kaltainen toiminta on täydellisen erilaista kuin mihin Yhdysvaltain kansalaiset ovat tottuneet huumetsaariltaan. Edellinen tsaari John Walters kirjoitti maansa lakimiehille:

”Minkään huumeen uhat eivät vedä vertoja kannabiksen uhalle.”

Se asenne, minkä Kerlikowske tuo virkaansa, ei ole läheskään niin tärkeä kuin se määrä rohkeutta ja urhoollisuutta, mikä hänellä on takataskussaan. Jos hän todella haluaa tehdä sen, mikä on oikein hänen maalleen, hän asettuu kieltolakipoliitikkoja vastaan. Lisäksi hän auttaa näitä ottamaan vastaan uuden edistyksellisen strategian, joka perustuu tieteeseen eikä politikointiin.

Lähde:

http://stash.norml.org/seattle-police-chief-gil-kerlikowske-confirmed-as-new-drug-czar/





Huumetsaarin väitteet kannabiksen voimakkuudesta haihtuivat savuna ilmaan

1 06 2009

Tuore raportti kannabiksen vahvuudesta kumoaa aiemmat Office of National Drug Control Policyn (ONDCP) väitteet siitä, että kannabiksen vahvuus olisi rikkonut ennätyksiä.

Huhtikuussa media kierrätti villejä tarinoita siitä kuinka äärimmäisen voimakas kannabis pyyhkäisee yli maan. ONDCP oli julkistanut, että heidän testiensä mukaan keskimääräinen kannabiksen THC-pitoisuus oli noussut ensimmäistä kertaa yli 10 prosentin. THC on yksi kannabiksen aktiivisia ainesosia.

”Tuorempien näytteiden mukaan keskimääräinen THC-pitoisuus on noussut uuteen ennätykseen 10,1 prosenttiin”, huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi.

Nyt kun koko raportti on yleisön luettavissa niin havaitsemme, että 10 prosentin raja saatiin rikki vain liittämällä hasis laskelmiin. Ilman hasista keskimääräinen THC-pitoisuus oli 8,52 %. Hasiksen keskimääräinen pitoisuus oli 20,76 %.

The Marijuana Policy Project sai haltuunsa kokonaisen raportin, jonka oli toimittanut Marijuana Potency Monitoring Project Missisippin yliopistosta.

Asiantuntijat iloitsevat lukiessaan täydellistä raporttia. Se jakaa takavarikot ja pitoisuusmittaukset ”budeiksi”, ”kilotiiliksi”, ”löyhiksi lehdiksi”, ”löyhäksi muuksi”, ”Thaitikuiksi” ja muihin mielenkiintoisiin kategorioihin.

On myös keskustelua siitä, onko vahvempi kannabis itseasiassa ongelma. Puolustajat sanovat, että vahvempi kannabis tarkoittaa sitä, että käyttäjät käyttävät vähemmän kasviainesta saadakseen saman vaikutuksen ja säästävät keuhkojaan.

Koko raportin voit lukea täältä: http://big.assets.huffingtonpost.com/MPMP-report.pdf

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/2009/05/29/drug-czars-pot-potency-cl_n_209080.html