10 argumenttia kieltolakia vastaan

8 04 2010

ENCOD julkaisi taannoin kymmenen argumenttia, tarkoituksena kritisoida nykyistä globaalia kieltolakijärjestelmää:

1. Huumausaineiden kieltolaki tulisi nähdä ihmisoikeusrikkomuksena. Huumeiden käyttöön liittyy terveysriskejä, mutta nämä riskit ovat luonteeltaan sellaisia, jotka vaativat ”kevyen isällistä” laillisen sääntelyn lähestymistapaa. Kieltolaki on epäoikeudenmukainen ja tarpeettoman tiukka holhoava tapa lähestyä ongelmaa, ja se jättää huumeiden säännöstelyn järjestäytyneelle rikollisuudelle.

2. Kansainvälisillä huumekäytännöillä ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Niiden keskeinen oletus on, että kieltolaki tulisi merkittävästi vähentämään huumeiden käyttöä sekä ”kontrolloitujen” aineiden kauppaa.

3. On käynyt riittävässä määrin ilmi, että yllämainittu oletus ei pidä paikkaansa. Huumausaineiden käytön sekä addiktioiden yleisyys ei ole riippuvainen hallituksien harjoittaman politiikan ankaruuteen tai alistamisen määrään nähden. Euroopan komission julkaisema ”Raportti globaaleista laittomien huumeiden markkinoista 1998-2007” (englanniksi, myös lyhyt versio) tukee tätä väittämää.

4. Tästä voimme vetää tärkeän johtopäätöksen: ei ole tarvetta pelätä huumeiden käytön räjähdysmäistä kasvua, vaikka markkinoita ryhdyttäisiinkin kontrolloimaan valtion toimesta. Kokemukset Hollannista (kannabiksen dekriminalisointi) sekä Portugalista (yleinen dekriminalisointi omaan käyttöön) ovat vahvistaneet tämän.

5. Toisaalta, huumeiden kieltolaki on aiheuttanut, ja aiheuttaa yhä edelleenkin valtavia haittoja maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Siitä huolimatta kieltolain ansiosta ei ole saavutettu yhtään positiivisia tuloksia.

6. Yritykset muuttaa kansallisia huumausainelakeja on systemaattisesti ammuttu alas viitaten kansainvälisiin huumausainekäytäntöihin. Kansainvälisen huumekieltolain olemassaolo on yleensä oikeutettu vetoamalla oletettuun maailmanlaajuiseen yksimielisyyteen. Kuitenkin viime vuosikymmenien aikana CND:n (The Commission on Narcotic Drugs, YK:n huumausainetoimikunta) perustavanlaatuiset ja selvästikin ratkaisemattomat sisäiset riidat ovat tuoneet esiin huumepolitiikan suunnan ja luonteen.

7. Tilanne estää yksittäisten maiden sekä niiden liittoutumien mahdollisuudet kehittää itsenäistä huumausainepolitiikkaa.

8. Johtopäätöksenä seuraa, että kansainväliset huumausainesopimukset ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat yhdentekeviä, ja mikä pahinta: edistyksen tiellä.

9. Kansainväliset huumekäytännöt eivät enää palvele tarkoitustaan kansallisten, ja vielä vähemmän kansainvälisten toimintaperiaatteiden pohjana. Maailmanlaajuinen ”huumausaineiden kontrollointijärjestelmä” tulisi korvata kansallisilla huumelinjauksilla. On turvallista olettaa, että niitä tultaisiin kehittämään läheisessä yhteistyössä naapurimaiden kesken.

10. SÄÄNNÖSTELY tulisi saattaa tärkeäksi osaksi poliittista agendaa.

Fredrick Polak,

Lähde:

http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-62.html





YK:n huumetsaari Costa nolasi itsensä – taas

23 12 2008

Italialainen Antonio Maria Costa joka johtaa YK:n huumeiden ja rikollisuuden osastoa on nolannut itsensä jo kahteen kertaan amsterdamilaisen psykiatrin Fredrick Polakin takia.

Avoimessa kirjeessään Polak vaatii vastausta yksinkertaiseen kysymykseen. Aiemmista lupauksistaan huolimatta huumetsaari on väistellyt kysymystä jo vuoden ajan.

silenced

”Kuinka selitätte kannabiksen vähäisen käytön Alankomaissa verrattuna sen naapurimaihin huolimatta vapaasta saatavuudesta coffee shopeissa?”

Kahdessa Youtubestakin löytyvässä videossa Costa välttelee kysymystä kerta toisensa jälkeen. Polakille kysymys on erittäin tärkeä koska se osoittaa vääräksi perusolettamukset joihin huumeiden kieltolaki pohjaa. Siksi hän vaatii kysymykseensä vastausta toistamiseen.

Polak on ENCOD:in (European Coalition for Just and Effective Drug Policies), joka ajaa järkeviä ja toimivia otteita huumepolitiikkaan, hallituksen jäsen. ”Huumeiden kieltämisen tärkein tavoite on vähentää käyttöä ja riippuvaisuutta. Kuitenkin Alankomaiden yli 30 vuotta jatkunut kokeilu coffee shopeilla todistaa, että vaikka kieltolakia ei ole niin käytön määrä ei kasva räjähdysmäisesti kuten huumesoturit meille jatkuvasti väittävät. Ei ihme, että Costa on hukassa vastauksensa kanssa.”

Moite

Vuosi sitten Polak ensimmäisen kerran esitti kysymyksensä huumepolitiikan konferenssissa New Orleansissa. Costa jätti sen huomiotta, mutta käytti tilaisuuden hyväkseen ja torui Alankomaiden hallitusta ”Euroopan myrkyttämisestä” amfetamiineilla. Tästä lausunnostaan Costa sai moitteen Alankomaiden hallitukselta ja hän joutui laatimaan virallisen anteeksipyynnön.

Toisessa tapaamisessa maaliskuussa 2008 Wienissä Costa vältteli kysymystä toistamiseen. Tällä kertaa hän väitti, että yli 2000 coffee shoppia oli jo suljettu ja Amsterdamin kaupunki oli päättänyt siirtää kaikki coffee shoppinsa ”punaisten lyhtyjen alueelta Ranskan, Belgian ja Saksan rajalle”. ”Ilmeisesti herra Costa kuvitteli, että Alankomailla, tai Amsterdamilla, olisi raja Ranskan kanssa. Se luulo on täysin perätön.” (Ranskan ja Alankomaiden välissä on läntti maata joka on  nimetty Belgiaksi)

Tuhlausta

Pian tämän jälkeen Costa kävi ”opintomatkalla” Amsterdamissa ja Haagissa ja matkaan sisältyi vierailu coffee shoppiin nimeltä De Dampkring (Tunnelma). Seuraavassa konferenssissa Barcelonassa Polak kysyi häneltä havainnoistaan. ”Tällä kertaa Costa meni liian pitkälle väittäen, että Amsterdamissa on kolme kertaa enemmän kannabisriippuvaisia kuin missään muualla Euroopassa” Polak kertoo. Costa lupasi toimittaa raportin tieteellisillä perusteilla väitteensä pohjaksi julkaistavaksi internetsivuilleen ”hyvin pian”. Vielä tänäänkään Costa ei ole täyttänyt lupaustaan tai vastannut Polakin kysymykseen. Syy miksi Polak vetää aina mediahuomiota heidän tapaamisissaan.

Kun tutkitaan eurooppalaisten huumeiden kulutusta, alankomaalaisten käyttö sijoittuu toistuvasti keskikastiin. Polakille tämä merkitsee oikeutusta huumeiden kieltolain hävittämiseen. ”Se säästää meidät suurelta määrältä kurjuutta ja hurjalta veronmaksajien rahojen tuhlaukselta. Mitä hyötyä on käyttää suuria summia ja paljon aikaa kieltolain soveltamiseen, koska se ei selvästikään pienennä käyttöä?”

Polak päättää avoimen kirjeensä iloiseen huomioon ehdottaen, että Costa (67) ei odottaisi eläkkeelle jäämiseensä asti huumeiden kieltolain epäonnistumisen myöntämistä. ”Myöntämällä sen nyt hän ansaitsisi itselleen ikuisen maineen.”

Polakin kirje on päivätty 8. joulukuuta 2008 Antonio Maria Costalle, YK:n huumeiden ja rikosten osaston johtajalle.

Kirjeeseen liittyvän historian voit tarkistaa helposti kahdelta videolta joihin linkit alla.

Silenced NGO Partner – Vaiennettu järjestökumppani:

http://www.youtube.com/watch?v=GjgzgRvHHwI

Polaks’ Question Round 3  – Polakin kysymys – Erä 3 (Tohtori Alex Wodakin (Sydney, Australia) kommenteilla):

http://www.youtube.com/watch?v=xdOzi2ou2ZY

Lisätietoja voi kysyä suoraan Fredrick Polakilta.

Fredrick Polak
Stichting Drugsbeleid Netherlands Drug Policy Foundation
ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies)
Vossiusstraat 31
1071 AG Amsterdam
The Netherlands
T +31 (0)20 6624 024
M +31 (0)6 3018 2408
Sähköposti: fpolak@planet.nl

Lähde:

http://pr.cannazine.co.uk/content/view/789/1/