Los Angeles Timesissa julkaistun alkuperäistekstin kirjoittaja Marie Myung-Ok Lee opettaa Brownin yliopistossa ja työstää kirjaa väärinkäytöksistä lääketieteessä.
Sain juuri puhelimessa hasisvoin reseptin. En saanut sitä diileriltäni, vaan Harvard Medical Schoolin psykiatrian emeritusprofessorilta Lester Grinspoonilta. Enkä ottanut reseptiä bileet mielessä, vaan 9-vuotiasta poikaani varten, joka kärsii autismista, levottomuudesta ja ruoansulatusvaivoista. Noita kaikkia vaivoja kannabiksen psykoaktiiviset ja analgeettiset ominaisuudet auttavat. En antaisi sitä lapselleni, jos en uskoisi sen turvallisuuteen.
Törmäsin kannabikseen etsiessäni turvallisempia vaihtoehtoja voimakkaille antipsykoottisille aineille, kuten Risperdal, joita tyypillisesti määrätään lasten autismiin ja käytösongelmiin.
Näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksia kasvavan lapsen aivoihin ei ole juurikaan tutkittu. Ei myöskään niiden vaikutuksia autismiin, häiriöön, jonka biokemialliset mekanismit tunnetaan huonosti. Mutta riskit kyllä ovat hyvin dokumentoituja. Ne ovat saaneet lääkehallinnon vaatimaan tuotteisiin korkeimman tason ”musta laatikko” -varoitusmerkinnät mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat mm. pysyvä Parkinsonin tautimainen tärinä, aineenvaihdunnan häiriöt ja kuolema. Liittovaltion lääkehallinnon asiantuntijat kehottivat viime vuonna lääkäreitä käyttämään suurta varovaisuutta määrätessään näitä aineita lapsille, koska nämä ovat kaikkein alttiimpia sivuvaikutuksille.
Elän Rhode Islandilla, yhdessä yli tusinasta lääkekannabisosavaltiosta. Tämä tekee kannabiksen antamisesta pojallemme hänen lääketieteelliseen tilaansa laillista. Mutta sen käyttö on hyvin rajoitettua. Emme voi ottaa sitä mukaan, kun menemme kylään isoäidin luo Minnesotaan.
Vaikka emme rikokaan lakia, mietin usein mitä naapurimme ajattelisivat, jos tietäisivät että poikamme saa ainetta, jota yleensä pidetään ”viihdehuumeena”. Kannabikseen on pitkään liittynyt laittomuuden vaarallinen sivumaku, ”ruohohulluus” ja ulkomaiset huumekartellit. Kuitenkin vuonna 1988 huumeviraston tuomari Francis L. Young, kaksi vuotta kestäneiden kuulemisten jälkeen, sanoi kannabista ”erääksi turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista, joita ihmiskunta tuntee – – tiukan lääketieteellisessä mielessä kannabis on huomattavasti turvallisempaa kuin monet ruoka-aineet, joita yleisesti käytämme.”
Sen lisäksi, että se auttaa poikani kaltaisia ihmisiä, syitä kannabiksen laillistamiseksi liittovaltion tasolla on lukuisia. Todisteita aineen kipua lievittävistä ominaisuuksista, sekä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja kuihtumisen helpottamisesta on laajalti. Tulevat tutkimukset voivat löytää vielä paljon tärkeitä hoidollisia kohteita.
Kannabiksen vetäminen mukaan huumesotaan on osoittautunut typeräksi – ja kalliiksi. Pitämällä kannabis laittomana ja hinnat pilvissä, laiton yhdysvaltalainen möyhyraha ylläpitää murhaavia huumekartelleja Meksikossa ja muualla. Itse asiassa, nähtyäni miten sijainti laittomien marihuanaviljelmien lähellä vaikutti pieneen meksikolaiskylä Alamosiin, jossa mieheni vietti suurimman osan lapsuudestaan, olin vakuuttunut että en koskaan halua ottaa osaa tuohon väkivallan talouteen.
Koska meillä Rhode Islandilla ei ole Kalifornian tapaan lääkekannabisapteekkeja, potilaan tulee hakea lääkekannabislupaa, ja sen jälkeen löytää keino kannabiksen hankkimiseksi. Me pyristelimme aikamme epätietoisina, kunnes viimein tapasimme paikallisesta puutarhaoppilaitoksesta valmistuneen henkilön, jonka kanssa sovimme poikamme lääkekannabiksen toimittamisesta. Mutta alamaailman hämärät puolet on huomioitava, ja ottaen huomioon nykyisen talousromahduksen, kasvattajamme saa olla varuillaan ettei joudu ryövätyksi.
Kannabiksen laillistaminen ei ainoastaan poistaisi tämän maanalaisen talouden kannusteita, se myös mahdollistaisi aineen verottamisen alkoholin ja tupakan tapaan. Väärinkäytön vaara on aina olemassa, kuten millä tahansa aineella, mutta toksikologia ei ole kyennyt esittämään tappavaa annosta realistisilla käyttömäärillä. Itse asiassa DEA:n tuomari Young mainitsi vuonna 1988 myös, että ”on arvioitu, että käyttäjän tulisi teoreettisesti nauttia – – lähes 700 kiloa marihuanaa 15 minuutin aikana aiheuttaakseen kuolettavan vaikutuksen.” Se ei myöskään ole fyysisesti addiktoivaa, kuten päivittäiset juhlamokkakupposesi. Tämän kuka tahansa kofeiinivieroituspäänsärystä kärsinyt voi todistaa.
Vaikka kannabiksen demonisointi on jatkunut vuosikausia, se ei ole ollut laitonta Yhdysvalloissa kovinkaan kauaa. Hamppukasvi kriminalisoitiin liittovaltion tasolla vuonna 1937, paljolti yhden miehen eli Harry Anslingerin, toimien ansiosta. Hän levitteli keltaiseen lehdistöön räikeitä sensaatiotarinoita murhista ja kauheuksista, joita väitetysti suoritettiin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Kannabis oli listattuna USA:n lääkeluettelossa vielä vuonna 1941, yleisenä ja hyödyllisenä lääkkeenä päänsärkyyn, depressioon, kuukautiskipuihin ja hammassärkyyn. Lääkeyhtiöt pyrkivät kehittämään yhä voimakkaampia ja voimakkaampia lajikkeita.
Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia nimitti kiellolle epäileväisenä komitean suorittamaan ensimmäisen laajan tutkimuksen kannabiksen tosiasiallisista vaikutuksista. Tutkimus selvitti, että huolimatta hallinnon kiihkeistä väitteistä, kannabis ei aiheuttanut mielisairautta tai toiminut porttihuumeena. Tutkimus ei löytänyt tieteellisiä syitä aineen kriminalisoinnille. Vuonna 1972 presidentti Nixonin nimittämä Shaferin komissio tuli samoin siihen johtopäätökseen, että kannabis olisi uudelleenlaillistettava.
Molemmat viralliset suositukset ohitettiin, ja sen jälkeen miljardeja dollareita on tuhlattu kiellon ylläpitämiseen. Poliittinen analyytikko Jon Gettman on vuoden 2007 raportissaan ”Menetetyt verotulot ja muut kannabislakien kustannukset” arvioinut, että Yhdysvaltojen lainvalvonnan vuosittaiset kulut kannabiksen laittomuuden takia ovat 10,7 miljardia dollaria.
Oli mieltä rohkaisevaa kuulla Kalifornian kuvernööri Schwarzeneggerin äskettäinen kehotus ainakin muiden valtioiden dekriminalisaatiokokemusten tutkimiseksi, ja avoimen keskustelun aloittamiseksi. Ja ottaen huomioon aidot vaarat, jotka maatamme uhkaavat, oikeusministeri Holderin ilmoitus siitä, että liittovaltio ei enää aio suorittaa ratsioita laillisiin kannabisapteekkeihin, oli erittäin järkevä siirto.
Kannabiksen dekriminalisointi on looginen seuraava askel.
Lähde:
http://www.cannabisnews.org/united-states-cannabis-news/decriminalize-marijuana/
Kannabisuutiset 