George Shultzin ajatuksia huumesodasta

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri on jo kauan epäillyt kieltolain järkevyyttä.

Kun 1982 George P. Shultz aloitti Ronald Reaganin ulkoministerinä, hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Kanadaan ja toinen Meksikoon.

”Ulkopolitiikka alkaa naapurustostamme”, hän kertoi haastattelussa Kanadan pääkaupungissa Ottawassa. ”Olen aina uskonut siihen ja Ronald Reagan uskoi siihen myös hyvin vahvasti. Monilla tavoin hänen mielessään oli jo 1993 tullut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA. Hän kiinnitti paljon huomiota Meksikoon ja Kanadaan, kuten minäkin.”

Shultz kiinnittää edelleen paljon huomiota Yhdysvaltojen naapurustoon. Nykyään hän toimii Pohjois-Amerikan foorumin apulaisjohtajana. Foorumin tarkoitus on kerätä yritysten ja hallitusten jäseniä yhteiseen vuosittaisiin kokoontumiseen.

Näinä päivinä on alettu ottaa vakavasti huumeiden salakuljettamisen tuomat väkivaltaisuudet Meksikon rajalla. ”Se on päässyt tilanteeseen, jossa – – täytyy olla huolestunut siitä, mitä tapahtuu Meksikolle, ja täytyy ymmärtää, että kaiken tuon rahoitus tulee Yhdysvalloista laittomien huumeiden voittojen muodossa. Ei ole tervettä meille, puhumattakaan Meksikosta, että tällainen väkivalta saa jalansijaa.”

Shultzilla on asiassa paljon painoarvoa. Osittain siksi, että hän on ajatellut asiaa kriittisesti vuosikymmeniä ja kuunnellut naapureiden näkökulmia. Hänellä on ollut kauan epäilyjä kieltolain toimivuutta kohtaa huumeiden väärinkäytön vähentämisessä Yhdysvalloissa. Ne epäilyt olivat kaukonäköisiä.

Vuonna 1988 Shultz matkusti Meksikoon presidentti Carlos Salinasin virkaanastujaisiin. Seremonian jälkeen heillä oli hetki yksityiseen keskusteluun. ”Hän sanoi minulle ymmärtävänsä, että on on tärkeää, että Meksiko tekee voitavansa pysäyttääkseen huumeiden virran Yhdysvaltoihin. Hän halusi minun tietävän, että kaikki salakuljetuksen mahdollistava raha tulee Yhdysvalloista Meksikoon.” Shultz sanoi kuulleensa samoihin aikoihin hyvin samanlaisen tarinan Kolumbian presidentiltä Virgilio Barcolta.

Salinas varoitti myös ulkoministeriä, että Yhdysvaltojen täytyy ymmärtää, että he eivät ole immuuneja. ”Tämä ongelma tulee leviämään. Huumejengejä on lopulta Yhdysvalloissa.”

Viime vuosina Shultzin mukaan ”On tullut lisää ja lisää ymmärrystä ongelman todelliseen luonteeseen. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista, kun kuusi tai kahdeksan kuukautta sitten kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä, presidentti Zedillo Meksikosta, presidentti Cardoso Brasiliasta ja presidentti Gaviria Kolumbiasta laativat raportin, joka periaatteessa sanoo, että meidän täytyy katsoa tätä ongelmaa kaikista mahdollisista näkökulmista, jos aiomme edetä sen kanssa minnekään. Ja meidän täytyy ymmärtää mitkä sen juuret ovat.” Lue myös uutisemme presidenttien julkitulosta.

On totta, että nämä presidentit puhuivat vasta luovuttuaan virastaan. Kysyin olisiko toivoa poliittisesta johtajuudesta niiltä, jotka ovat nyt virassa. ”On olemassa tietty määrä todisteita, että ihmiset ovat ymmärtämässä ongelman todellisen luonteen ja heillä on enemmän halua yrittää käsitellä sitä.”

Mutta emme ole vielä luoneet ”poliittista tilaa”, joka olisi tarpeen asian nostamisessa julkiseksi. ”Juuri nyt jos olet politiikassa, niin et voi keskustella ongelmasta. Se on myrkkyä. Tuloksena meillä on jättiläismäinen ongelma, joka repii Meksikoa hajalle – – ja meillä on runsaasti ongelmia täälläkin, emmekä keskustele niistä juurikaan”. Suomessa tilanne keskustelun suhteen on vielä kärjistyneempi. Poliittinen johto pyrkii estämään asioista keskustelun vedoten, että asiantuntijaryhmälle pitää taata työrauha. Hiljaisia ja salaisia päätöksiä, joita kansalaiset eivät pääse sotkemaan.

Shultz kannattaa valistusta kysynnän vähentämisessä. ”Jos haluamme olla vakavia tämän asian kanssa, meidän pitäisi aloittaa jättiläismäinen kampanja vakuuttaaksemme, että huumeet ovat pahaksi heille. Ja sen on perustuttava varmaan tutkittuun materiaaliin. Emme voi valehdella ihmisille.” Nykyisessä valistuksessa ongelma usein on hyvin demonisoiva materiaali, joka kääntyy itseään vastaan. Nykyään tieto leviää ja yhden valheen tunnistettuaan ihmiset eivät usko enää muuhunkaan valistukseen. Valitettavasti valheiden levittämistä tuetaan valtion ja ministeriöiden tasolta saakka.

Totuuden esiin tuominen on ollut todella vaikeaa, koska huumeet ovat tabu. Shultz muistaa, mitä tapahtui jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli jättänyt hallituksen ja puhui Stanfordin yliopistolla esittäen mielipiteensä, että kieltolaki ei ole oikea ratkaisu.

Silloin – kuten nytkin – hän uskoi, että meidän täytyy katsoa ongelmaa taloudellisesta näkökulmasta ja ymmärtää mitä tapahtuu, kun on kova kysyntä kielletylle aineelle. Kun hänen kommenttinsa päätyivät lehtiin hän ”hukkui kirjeisiin”. 98 prosenttia niistä oli kanssani samaa mieltä ja yli puolet ihmisistä sanoivat olevansa iloisia kun sanoin sen, mutta että itse eivät uskaltaisi sanoa sitä. Liikuttavin kommentti tuli entiseltä kongressin edustajalta, joka kirjoitti ja sanoi olevansa iloinen kun näki lausuntoni. Lisäksi hän sanoi sanoneensa samaa muutama vuosi sitten ja siksi hän ei ole enää kongressin edustaja!”

Shultzilta kysyttiin uskooko hän, että järkevämpi suhtautuminen voisi lähteä osavaltioista. Hän sanoi: ”Ihmiset voivat ilmaista itseään hiukan paremmin osavaltioiden tasolla”. Hän lisäsi kunnioituksella huumelakien pieneen höllentymiseen joissakin osavaltioissa: ”Ajattelen näitä kehityksiä erehtymättömänä lausuntona ihmisiltä siitä, että nykyinen järjestelmä ei toimi kovin hyvin ja he haluavat muuttaa sitä.”

Lähde:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703298004574459421700711960.html