George Shultzin ajatuksia huumesodasta

24 10 2009

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri on jo kauan epäillyt kieltolain järkevyyttä.

Kun 1982 George P. Shultz aloitti Ronald Reaganin ulkoministerinä, hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Kanadaan ja toinen Meksikoon.

”Ulkopolitiikka alkaa naapurustostamme”, hän kertoi haastattelussa Kanadan pääkaupungissa Ottawassa. ”Olen aina uskonut siihen ja Ronald Reagan uskoi siihen myös hyvin vahvasti. Monilla tavoin hänen mielessään oli jo 1993 tullut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA. Hän kiinnitti paljon huomiota Meksikoon ja Kanadaan, kuten minäkin.”

Shultz kiinnittää edelleen paljon huomiota Yhdysvaltojen naapurustoon. Nykyään hän toimii Pohjois-Amerikan foorumin apulaisjohtajana. Foorumin tarkoitus on kerätä yritysten ja hallitusten jäseniä yhteiseen vuosittaisiin kokoontumiseen.

Näinä päivinä on alettu ottaa vakavasti huumeiden salakuljettamisen tuomat väkivaltaisuudet Meksikon rajalla. ”Se on päässyt tilanteeseen, jossa – – täytyy olla huolestunut siitä, mitä tapahtuu Meksikolle, ja täytyy ymmärtää, että kaiken tuon rahoitus tulee Yhdysvalloista laittomien huumeiden voittojen muodossa. Ei ole tervettä meille, puhumattakaan Meksikosta, että tällainen väkivalta saa jalansijaa.”

Shultzilla on asiassa paljon painoarvoa. Osittain siksi, että hän on ajatellut asiaa kriittisesti vuosikymmeniä ja kuunnellut naapureiden näkökulmia. Hänellä on ollut kauan epäilyjä kieltolain toimivuutta kohtaa huumeiden väärinkäytön vähentämisessä Yhdysvalloissa. Ne epäilyt olivat kaukonäköisiä.

Vuonna 1988 Shultz matkusti Meksikoon presidentti Carlos Salinasin virkaanastujaisiin. Seremonian jälkeen heillä oli hetki yksityiseen keskusteluun. ”Hän sanoi minulle ymmärtävänsä, että on on tärkeää, että Meksiko tekee voitavansa pysäyttääkseen huumeiden virran Yhdysvaltoihin. Hän halusi minun tietävän, että kaikki salakuljetuksen mahdollistava raha tulee Yhdysvalloista Meksikoon.” Shultz sanoi kuulleensa samoihin aikoihin hyvin samanlaisen tarinan Kolumbian presidentiltä Virgilio Barcolta.

Salinas varoitti myös ulkoministeriä, että Yhdysvaltojen täytyy ymmärtää, että he eivät ole immuuneja. ”Tämä ongelma tulee leviämään. Huumejengejä on lopulta Yhdysvalloissa.”

shultz-george

Viime vuosina Shultzin mukaan ”On tullut lisää ja lisää ymmärrystä ongelman todelliseen luonteeseen. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista, kun kuusi tai kahdeksan kuukautta sitten kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä, presidentti Zedillo Meksikosta, presidentti Cardoso Brasiliasta ja presidentti Gaviria Kolumbiasta laativat raportin, joka periaatteessa sanoo, että meidän täytyy katsoa tätä ongelmaa kaikista mahdollisista näkökulmista, jos aiomme edetä sen kanssa minnekään. Ja meidän täytyy ymmärtää mitkä sen juuret ovat.” Lue myös uutisemme presidenttien julkitulosta.

On totta, että nämä presidentit puhuivat vasta luovuttuaan virastaan. Kysyin olisiko toivoa poliittisesta johtajuudesta niiltä, jotka ovat nyt virassa. ”On olemassa tietty määrä todisteita, että ihmiset ovat ymmärtämässä ongelman todellisen luonteen ja heillä on enemmän halua yrittää käsitellä sitä.”

Mutta emme ole vielä luoneet ”poliittista tilaa”, joka olisi tarpeen asian nostamisessa julkiseksi. ”Juuri nyt jos olet politiikassa, niin et voi keskustella ongelmasta. Se on myrkkyä. Tuloksena meillä on jättiläismäinen ongelma, joka repii Meksikoa hajalle – – ja meillä on runsaasti ongelmia täälläkin, emmekä keskustele niistä juurikaan”. Suomessa tilanne keskustelun suhteen on vielä kärjistyneempi. Poliittinen johto pyrkii estämään asioista keskustelun vedoten, että asiantuntijaryhmälle pitää taata työrauha. Hiljaisia ja salaisia päätöksiä, joita kansalaiset eivät pääse sotkemaan.

Shultz kannattaa valistusta kysynnän vähentämisessä. ”Jos haluamme olla vakavia tämän asian kanssa, meidän pitäisi aloittaa jättiläismäinen kampanja vakuuttaaksemme, että huumeet ovat pahaksi heille. Ja sen on perustuttava varmaan tutkittuun materiaaliin. Emme voi valehdella ihmisille.” Nykyisessä valistuksessa ongelma usein on hyvin demonisoiva materiaali, joka kääntyy itseään vastaan. Nykyään tieto leviää ja yhden valheen tunnistettuaan ihmiset eivät usko enää muuhunkaan valistukseen. Valitettavasti valheiden levittämistä tuetaan valtion ja ministeriöiden tasolta saakka.

Totuuden esiin tuominen on ollut todella vaikeaa, koska huumeet ovat tabu. Shultz muistaa, mitä tapahtui jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli jättänyt hallituksen ja puhui Stanfordin yliopistolla esittäen mielipiteensä, että kieltolaki ei ole oikea ratkaisu.

Silloin – kuten nytkin – hän uskoi, että meidän täytyy katsoa ongelmaa taloudellisesta näkökulmasta ja ymmärtää mitä tapahtuu, kun on kova kysyntä kielletylle aineelle. Kun hänen kommenttinsa päätyivät lehtiin hän ”hukkui kirjeisiin”. 98 prosenttia niistä oli kanssani samaa mieltä ja yli puolet ihmisistä sanoivat olevansa iloisia kun sanoin sen, mutta että itse eivät uskaltaisi sanoa sitä. Liikuttavin kommentti tuli entiseltä kongressin edustajalta, joka kirjoitti ja sanoi olevansa iloinen kun näki lausuntoni. Lisäksi hän sanoi sanoneensa samaa muutama vuosi sitten ja siksi hän ei ole enää kongressin edustaja!”

Shultzilta kysyttiin uskooko hän, että järkevämpi suhtautuminen voisi lähteä osavaltioista. Hän sanoi: ”Ihmiset voivat ilmaista itseään hiukan paremmin osavaltioiden tasolla”. Hän lisäsi kunnioituksella huumelakien pieneen höllentymiseen joissakin osavaltioissa: ”Ajattelen näitä kehityksiä erehtymättömänä lausuntona ihmisiltä siitä, että nykyinen järjestelmä ei toimi kovin hyvin ja he haluavat muuttaa sitä.”

Lähde:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703298004574459421700711960.html





Käytännön etiikkaa: Miksi huumeet tulisi laillistaa

8 10 2009

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja on Oxfordin yliopiston professori Julian Savulescu.

Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso on väittänyt, että sota huumeita vastaan on hävitty ja kannabis tulisi dekriminalisoida. Hän on sanonut, että kovan linjan suhtautuminen on tuonut ”katastrofaalisia” seuraamuksia Latinalaiseen Amerikkaan.

Vastikään Rio de Janeirosta palanneena en kykene olemaan eri mieltä. Asuin siellä erään filosofian professorin luona. Olimme menossa hänen talolleen hänen 11-vuotiaan tyttärensä kanssa, kun konekiväärein aseistautuneet poliisit pysäyttivät meidät. He olivat metsästämässä paikallista huumelordia, ja kyseinen tie oli ainoa pakoreitti. Poliisi valmistautui vastarintaan.

brazil-cardosoCardoso korostaa käytännön epäonnistumista, kun ongelmaa lähestytään nollatoleranssin keinoin. Kun kyse on huumeiden käyttämisen kaltaisesta rikollisuudesta, ei nollatoleranssi koskaan onnistu. Samalla tavalla se epäonnistuu alkoholin, prostituution ja dopingin kanssa. Pahin huumelordeille tehtävissä oleva asia ei olekaan sodankäynti heitä vastaan, vaan kokaiinin ja kannabiksen dekriminalisointi. Heiltä loppuisi rahantulo välittömästi. Tarjontaa voisi valvoa, kontrolloida ja säädellä. Samalla haitat sekä käyttäjille että ulkopuolisille vähenisivät huomattavasti.

Huumausaineiden laillistaminen on tuotu usein esiin, viimeisimpänä ja merkittävimpänä Cardoson toimesta. Haitat vähenisivät. Olisimme lähempänä sivistynyttä yhteiskuntaa, kuten Hollantia. Mutta harvoin kuulee moraalista argumenttia huumausainelakien liberalisoinnin puolesta. Tässä tulee yksi sellainen.

Pääsyy siihen, että huumeet kuten alkoholi ja kofeiini ovat laillisia, mutta kokaiini ja kannabis eivät, on se, että viimeksi mainittuja pidetään ”riippuvuutta aiheuttavina”. (Yritä olla ajattelematta hetki sitä faktaa, että alkoholi ja kofeiini aiheuttavat riippuvuutta.) Kuten John Stuart Mill tunnetusti on sanonut, ainoa peruste vapauden rajoittamiselle on silloin, kun henkilö on vaarassa vahingoittaa muita. Itselle aiheutettu haitta ei vielä riitä. Mutta ne ovat nimenomaan muut ihmiset, joita nollatoleranssi vahingoittaa. He, jotka tulevat ryöstetyksi, hakatuksi tai tapetuksi huumeisiin liittyvän alamaailman toimesta. Syy miksi riippuvuudet oikeuttavat valtion väliintulon on se, että ne muuttavat addiktin epäpäteväksi ja voimattomaksi tekemään itsenäisiä päätöksiä. Narkomaani muuttuu lapseksi, joka tarvitsee vanhempien suojelua. Tässä tapauksessa valtion suojelua.

Olen väittänyt useissa artikkeleissa*, että tällainen näkemys riippuvuuteen on väärä. Huumeita käyttävät ihmiset eivät kärsi mistään sairaudesta tai jostakin sairaalloisesta kyvyttömyydestä itsehillintään. He saattavat olla harkitsemattomia tai järjenvastaisia käyttäessään huumeita. Toisaalta niin me kaikki olemme, lähes joka päivä. Olemme sitä silloin, kun syömme epäterveellisesti, harrastamme vaarallisia urheilulajeja, tupakoimme, juomme alkoholia tai pelaamme uhkapelejä. Huumeiden käyttäjät voivat arvostaa nautintoa enemmän, mutta heidän riippuvuutensa eivät eroa tyypiltään muista nautintoa aiheuttavista harrastuksista. Ihmiset tulevat riippuvaisiksi uhkapeleistä, seksistä, porkkanoista, sokerista ja vedestä. Nämä substanssit tai harrastukset eivät ”kaappaa” aivoja. Ne tuovat nautintoa käyttäen samoja polkuja aivoissa kuin huumeet.

”Addiktoivuus” eli kyky aiheuttaa riippuvuutta on ainoastaan mielihyvän miellyttävyyttä.

Huumeisiin suhtautuminen nollatoleranssin kautta on silkkaa tolkuttoman ja harkitsemattoman hedonismin kriminalisointia. Jos väitämme, että huumeriippuvuus on tauti, tarkoittaa se sosiaalisesti paheksutun käytöksen lääketieteellistämistä. Aivan kuten drapetomania, joka oli psykiatrinen tauti, jolla kuvattiin 1800-luvulla orjien riippuvuutta pakoon juoksemiseen.

nun_smoking_a_bongAinoat perusteet sille, että ihmisiä estetään käyttämästä kannabista, kokaiinia tai heroiinia täytyisi olla siinä, että he vahingoittavat muita ihmisiä. Ei siinä, että he vahingoittavat itseään. Päätös ottaa huumeita tai jatkaa niiden käyttöä on yhtä itsenäinen kuin mikä tahansa muu päätös. Aivan kuten alkoholin juonnin, suojaamattoman seksin tai vaarallisten urheilulajien osalta. Huumeiden vapauttamiseen on olemassa vahvat moraaliset perustelut.

Jäljelle jää yksi mahdollinen perustelu vapauden rajoittamiselle ja huumeiden kieltolain säilyttämiselle. Se perustelu on yleinen etu. Jos yhteiskunta rampautuisi pahasti huumelakien vapauttamisen myötä, se voisi olla ääriesimerkki, joka oikeuttaisi kieltolain. Mutta kokemuksista voidaan päätellä päinvastaista. Hollanti vaikuttaisi toimivan jopa paremmin vapaamielisten huumelakien alaisuudessa. Ja kuten Cardoso väittää, täyskielto vaikuttaisi olevan pahasti yleistä etua vastaan. Se pitää huumelordit bisneksessä kiinni, ja käyttäjän sekä muut pahasti haavoittuvassa tilassa.

Tulevaisuudessa voimme unohtaa yliherkkyytemme huumeita kohtaan, jotka tuottavat nautintoa. Yksi vaihtoehto on, että käytämme tiedettä tuottaaksemme järkiperäisesti sellaisia huumeita, jotka aiheuttavat etsimiämme kokemuksia tai mielihyvää. Mutta turvallisesti, tehokkaasti ja sellaisilla tavoilla, jotka voidaan yhdistää hyvään elämään. Nykyisyydessä olemme vankeina sen suhteen, mitä luonto on antanut meille. Jotkut yhteiskunnat jopa suosivat huumetta, joka on myrkyllistä maksalle ja aivoille, ja joka aiheuttaa väkivaltaa, onnettomuuksia ja miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Suomessa kahdeksan kuolemaa päivässä. Sitä kutsutaan alkoholiksi.

On tullut aika ottaa järkiperäinen lähestymistapa huumeita kohtaan.

*) Foddy, B., and Savulescu, J., (forthcoming). ‘A Liberal Account of Addiction’. Philosophy, Psychiatry, and Psychology; Savulescu, J., Foddy, B., (2007). ‘Addiction Is Not an Affliction: Addictive Desires Are Merely Pleasure‐Oriented Desires’, American Journal of Bioethics. January, 7 (1):29‐32, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17366161

Foddy, B., Savulescu, J.. (2006). ‘Addiction and Autonomy: Can Addicted People Consent to the Prescription of Their Drug of Addiction?’, Bioethics. 20 (1): 1-15 (Feb), http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16680876

Savulescu, J., Foddy, B. (2006). ‘Autonomy, Addiction and the Drive to Pleasure: Designing Drugs and our Biology: A Reply to Neil Levy’ (http://www.practicalethics.ox.ac.uk/Pubs/Savulescu/addiction.pdf). Bioethics 20 (1): 21‐23

Lähde:

http://www.practicalethicsnews.com/practicalethics/2009/09/why-drugs-should-be-legalised-1.html





Etelä-Amerikka: irti USA:n huumesodasta

8 09 2009

Brittiläinen The Observer -lehti julkaisi Brasilian entisen presidentin Fernando Henrique Cardoson vetoomuksen huumesodan muuttamiseksi hoitoon perustuvaksi sekä kannabiksen maailmanlaajuiseksi dekriminalisoimiseksi.

Tämän vuoden alussa hän sekä joukko Etelä-Amerikan johtavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä julkaisi samansisältöisen vetoomuksen YK:n huumekokoukselle (Latin American Commission on Drugs and Democracy). Bolivia, Meksiko, Kolumbia, Ecuador ja Argentiina ovat jo ryhtyneet muuttamaan huumepolitiikkaansa. Brasiliassa aiotaan seurata perässä.

USA:n presidentti Richard Nixon julisti huumesodan 40 vuotta sitten 1969. Sen jälkeen Reaganin, Clintonin ja Bushien hallinnot ovat vain vahvistaneet sotamentaliteettia huumeongelman käsittelemisessä.

Tämä sota on aiheuttanut keskimäärin miljoonan USA:n kansalaisen vangitsemisen vuosittain, koska USA:n yhteiskunnan jokaisella tasolla vallitsee kyltymätön tarve päihtyä. Eikä tämä sota ole nielaissut vain USA:ta vaan koko Amerikan mantereen.

e-amerikka

Latinalaisessa Amerikassa sodan ”ei-aiotut” seuraukset ovat olleet tuhoisia. Tuhannet ihmiset menettävät henkensä huumekauppaan liittyvässä väkivallassa. Huumepomot ovat ottaneet hallintaansa kokonaisia yhteisöjä. Kurjuus leviää. Korruptio raunioittaa heikkoja demokratioita.

Ja vuosikymmeniä jatkuneiden valvontalentojen, poliisioperaatioiden, myrkkyruiskutusten, viidakoitten huumelaboratorioiden ratsioiden jälkeenkin Latinalainen Amerikka on maailman suurin kokaiinin ja marihuanan tuottaja. Se tuottaa yhä enemmän oopiumia ja heroiinia. Siellä kehitetään myös mahdollisuuksia tuottaa suuria määriä synteettisiä huumeita.

Jatkamalla huumesotaa periaatteella ”yhä lisää samaa vanhaa” on naurettavaa. Nyt tarvitaan vakavaa keskustelua, mikä johtaisi inhimillisempien ja tehokkaampien strategioiden käyttöön ottamiseen maailman huumeongelman käsittelemiseksi.

Meksikossa käytävän huumesodan aiheuttamien tappamisten varjoon on jäänyt muualla Etelä-Amerikassa riehuva huumesota: pelkästään Rio de Janeiron slummeissa poliisin ja huumekauppiaiden yhteenotoissa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa.

Argentiinan korkeimman oikeuden tuomareiden tuore päätös perustui tapaukseen, jossa useita ihmisiä oltiin pidätetty marihuanasavukkeista heidän taskuissaan. Tuomarit hylkäsivät voimassa olevan lain, jossa määrätään jopa kaksi vuotta vankeutta mistä tahansa määrästä.

”Jokainen täysi-ikäinen kansalainen on vastuussa omasta vapaasta tahdostaan viettää haluamaansa elämäntapaa ilman valtion sekaantumista”, perusteli oikeus päätöstään.

”Yksityinen käytös tulee sallia, jos siitä ei aiheudu todellista vaaraa, se ei vahingoita omaisuutta eikä loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.”

Tämä on se periaate, jolle USA aikoinaan perustettiin.

Lähteet:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/sep/06/cardoso-war-on-drugs
http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/06/brazil-cardoso-war-drugs-decriminalisation
http://www.guardian.co.uk/theobserver/2009/sep/06/war-on-drugs-latin-america





Argentiina dekriminalisoi kannabiksen omaan käyttöön

27 08 2009

Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi pienimuotoisen kannabiksen käytön tiistaina.

Tämä avaa tien muutokselle maan huumeidenvastaisessa taistelussa sen keskittyessä salakuljettajiin käyttäjien sijasta.

Korkein oikeus totesi kannabiksen yksityiskäytöstä langetettujen tuomioiden olevan perustuslain vastaisia.

Toisaalla Latinalaisen Amerikan Kolumbiassa ja Meksikossa pienten huumausainemäärien hallussapito on jo laillistettu. Brasiliassa ja Ecuadorissa valmistellaan myös aloitteita huumausaineiden käytön laillistamiseksi.

argentina

”Jokainen täysi-ikäinen on vapaa tekemään valintoja elämäntyylinsä osalta ilman, että valtiolla on syytä puuttua asiaan”, oikeuden päätöksessä todetaan. Siinä ei aseteta määrällisiä rajoituksia sen suhteen, mikä katsotaan pienimuotoiseksi. Oikeus myös totesi, että se ei dekriminalisoi kaikkea huumeiden käyttämistä.

Päätös jyräsi alioikeuden vuonna 2006 langettaman tuomion, jossa kahdeksalle ihmiselle langetettiin vankeutta marihuanasavukkeiden hallussapidosta.

”Yksityiskäyttö on laillista niin kauan, kun siitä ei aiheudu suoranaista vaaraa”, korkeimman oikeuden presidentti Ricardo Lorenzetti sanoi. ”Valtion ei tule yrittää luoda moraalia”.

Elias Neuman, kriminologian professori Buenos Airesin yliopistosta totesi, että tiistainen päätös ”voi olla askel eteenpäin” huumeiden laillistamisessa yksityiskäyttöön.

”On tehty aika selväksi, että huumekauppiaat myyvät ihmisiä huumeille, eikä toisinpäin”, hän sanoi.

Argentiinan hallitus oli kiirehtinyt korkeinta oikeutta uudistamaan huumeiden hallussapitoa koskevia lakeja. Tarkoituksena oli saada valtio kohdistamaan voimavarat huumekauppiaiden jahtaamiseen ja vieroitushoitoon, sen sijaan että rahoja hukattaisiin tuhansien pienempien oikeustapausten ratkomiseen.

Päätös sai kritiikkiä roomalaiskatolisen kirkon viranomaisilta Argentiinassa, sekä huumeidenkäyttäjien perheiltä, joiden pelkona on kasvava huumekauppa.

Ovensuukyselyn mukaan kannabiksen käyttö on kasvanut Argentiinassa. Kulutus 12–64-vuotiaiden keskuudessa nousi kuuteen prosenttiin vuonna 2006, kun se oli 1,9 prosenttia vuonna 2004. Tällöin aiemmin laskusuunnassa ollut käyttö nousi uuteen kasvuun.

Kannabiksen käyttö Argentiinassa on tällä hetkellä suurin piirtein samalla tasolla kuin Länsi- ja Keski-Euroopassa. Näin kertoo uusin YK:n huumausaineraportti.

Raportin mukaan Argentiinassa, jonka väkiluku on vähemmän kuin neljäsosa Brasilian väestöstä, on eniten kokaiinin käyttäjiä koko Latinalaisessa Amerikassa.

Useat korkean profiilin poliisiratsiat sekä huumejengeihin liittyvät murhat ovat paljastaneet maan statuksen kuljetuskeskuksena Andien kokaiinille, jota kuljetetaan Eurooppaan. Maa on myös tärkeä lähde kemikaaleille, joita käytetään synteettisten huumeiden, kuten metamfetamiinin, valmistuksessa.

Katso myös uutisemme Meksiko dekriminalisoi kaikki huumeet.

Lähde:

http://www.reuters.com/article/newsMaps/idUSTRE57O62M20090825





Kannabiksen myynti matkalla kohti loppua?

3 12 2008

Ensin tuli kansallinen kielto tupakoinnille (EU:n toimesta). Sen jälkeen kiellettiin taikasienet. Nyt pohditaan kannabiksen myynnin kieltämistä. Onko kuuluisa hollantilainen suvaitsevaisuus mietoja huumeita kohtaan matkalla kohti loppuaan? Jos on, onko Alankomaat lopulta taipunut naapureidensa vaatimuksiin?

amsterdam_coffee_shop

”Ehkä nämä kaikki kuuluisat coffee shopit pitäisi sulkea”, sanoo parlamentin jäsen Cisca Joldersma.

Hän pohtii huumepolitiikkaa Kristillisdemokraateille, yhdelle hallituksessa olevista puolueista. Joldersma haluaisi lopettaa suvaitsevan politiikan. ”Erityisesti viime vuosina olemme nähneet paljon näihin coffee shoppeihin liittyviä ongelmia. Alankomaihin tulee paljon turisteja vain coffee shoppien takia. Niiden takaovilla on myös rikollista toimintaa ja se on organisoitua. Tämä ei enää ole se pehmeä maailma, missä aloitimme 30 vuotta sitten. Tämä on todella kova maailma.”

Tiukka ei ulkopuoliselle paineelle

Alankomaat ovat säilyttäneet suvaitsevan politiikkansa mietoja huumeita kohtaan kovastakin vastustuksesta huolimatta. Monet EU-maat ovat painostaneet Alankomaita kovasti. Paine saavutti huippunsa 90-luvulla, kun Eurooppa aukaisi kansainväliset rajansa. Jopa silloin Alankomaiden hallitus pysyi kovana.

Ympäri Alankomaita ihmiset voivat ostaa pieniä määriä kannabista tai hasista coffee shopeista. Kuitenkin samaan aikaan tuotanto ja myymälöihin toimitus pysyivät laittomana. Ajat ovat muuttuneet sanoo kristillisdemokraatti Cisca Joldersma.

Ghentin yliopiston kriminologian professori Tom Decorte yhtyy mielipiteeseen tiettyyn rajaan saakka. ”Markkinat ovat muuttuneet, koska Alankomaiden hallitus on kieltäytynyt säännöstelemästä coffee shoppien tuotantoa ja tämä on johtanut markkinoiden muutokseen. Kannabismarkkinoista on tullut rikollisia, ammattilaisia on enemmän kuin ennen ja se vaikuttaa kaikkien Alankomaiden coffee shoppien imagoon ulkomailla.”

Decorten mukaan ratkaisu järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei ole täydellinen kielto, kuten Kristillisdemokraatit hallituksessa vaativat. Hän sanoo, että Alankomaiden pitäisi mennä pidemmälle ja laillistaa kannabiksen tuotanto.

Päinvastainen kansainvälinen trendi?

Tällä hetkellä maailmalla on trendi kohti suvaitsevaisempia asenteita, sanoo YK:n huumausaineiden komitean jäsen Martin Jelsma.

”Koko ajan tulee lisää ja lisää maita, jotka dekriminalisoivat kannabiksen käytön tai hallussapidon henkilökohtaiseen käyttöön. Näen keskustelun alkavan useissa Latinalaisen Amerikan maissa, maissa, joissa on erilainen politiikka kannabikseen. Esimerkiksi Brasilia ja Meksiko, joissa on hyvin vahvoja yhteyksiä hyvin väkivaltaisilla rikollisjengeille kannabiksen laittomaan kauppaan. Useissa maissa on trendi kohti dekriminalisaatiota, kohti suvaitsevaisuutta. Suunta on siis päinvastainen kuin tällä hetkellä Alankomaissa.”

Aikooko Alankomaat nyt siirtyä jälkijoukkoon huumepolitiikassa vuosikymmenten kärkijoukossa olemisen jälkeen? Mitä tahansa lopulta päätetäänkään, on varmaa, että kun jotkut Alankomaalaiset politiikot sanovat, että coffee shopit pitäisi sulkea ja kannabis kieltää, niin se rohkaisee huumesotureita ja kampanjoijia muualla sanomaan, että suvaitsevaisuus ei toimi.

Lähde:

http://www.radionetherlands.nl/currentaffairs/region/netherlands/081202-cannabis-mc