Korkeat panokset: Hätähuuto kannabiksen laillistamiseksi!

16 07 2009

Kovien panoksien poliittinen taistelu on käynnissä talouskriisin runtelemassa Kalifornian osavaltiossa. Kyse on kapeasti määritellystä vapaudesta, joka ihmisillä on erään kasvin kasvatusta ja myyntiä koskien. Sekä joidenkin tahtotila saada osavaltion hallitus keräämään siitä verovaroja.

Oaklandissa, Kaliforniassa, Richard Lee on monialayrittäjä. Hänen esikaupunkia virkistävään toimialaansa kuuluu kaikenlaista. Coffee shopeista aina lasinpuhallukseen.

Mutta Leen yritysimperiumi on rakennettu epätavallisen perustuksen varaan: Kannabiksen myynnille.

Hänen Blue Sky Coffee Shopin takaosassa käy jatkuva virta käteisostajia, eikä kyse ole pelkästä kahvista. ”Etuosassa voi ostaa kahvia ja leivoksia, ja takaosassa myymme kannabista”, Lee sanoo. Myyntimies toteaa asiakkaille: ”Olette tervetulleita tutkimaan pusseja ja haistelemaan yrttejä vapaasti”.

080225-school-pot-hmed1p.hmedium

Se mitä täällä tapahtuu on laitonta valtion lakien mukaan, mutta sallittua Kalifornian säädöksissä, jotka ovat vuoden 1996 jälkeen hyväksyneet kannabiksen lääkekäyttöön.

Kymmenkunta muuta osavaltiota on säätänyt samanlaisia lakeja. Asiakas nimeltä Charles sanoo, että hänen lääkärinsä on nimenomaan määrännyt hänelle kannabista. ”Se lievittää ahdistusta ja antaa minulle mahdollisuuden jaksamiseen, sekä positiiviseen mielialaan”, hän kertoo.

Lee kutsuu hänen Oaklandin naapurustoaan ”Oaksterdamiksi”, joka viittaa Amsterdamin liberaaliin päihdelainsäädäntöön. Hänen tavoitteenaan on tehdä siitä turistikohde, kannabiksen ollessa pääasiallinen vetonaula.

”Eikö se huoleta ihmisiä jotka asuvat täällä”, haastattelija kysyy.

”Ei, ihmiset täällä rakastavat sitä koska he näkevät, kuinka paljon kehitämme naapurustoa”, Lee vastaa.

Leen kannabisputiikin naapurissa Gertha Hays myy vaatteita. Hänen mukaansa Leen putiikki tuo kaikenlaisia ihmisiä alueelle. ”Ei ole olemassa mitään tietynlaista käyttäjätyyppiä”, hän sanoo, ”joten kaikki tulevat tänne”.

”Kaikki eivät siis olekaan narkomaaneja täällä?” haastattelija jatkaa.

”Ei, ei lainkaan. Jos seuraat ihmisiä jotka liikkuvat täällä, huomaat että väki on todella monimuotoista”, Hays vastaa.

Osa Oaksterdamin naapurustoa toimii taimitarhana rahakasvin kasvatukseen: Lääkekannabiksen arvioidaan nykyisellään olevan 2–3 miljardin dollarin liiketoimintaa Kaliforniassa. ”Kyllä, moni ihminen tekee hyvää tienestiä tämän avulla”, Lee sanoo.

Kaliforniassa on nyt useita satoja lääkekannabisapteekkeja, ja paljon enemmän kannabista myydään kaduilla.

Lee jatkaa: ”Arviomme mukaan, Kalifornian kannabisteollisuus liikkuu kokonaisuudessaan 15 miljardin dollarin kokoluokassa”.

Kannabiskaupan oikeasta kokoluokasta käydään väittelyä.  Silti se on riittävän suurta saadakseen huomiota lainsäätäjiltä, jotka yrittävät täyttää ison aukon osavaltion budjetissa. Lakiasäätävän edustajakokouksen jäsen Tom Ammiano yrittää puskea lainsäädäntöä laillistamisen suuntaan, jotta osavaltio voisi nauttia uusista verotuloista.

”Ajattelin että olisi korkea aika, jos sanaleikki sallitaan, ottaa asia käsittelyyn”, Ammiano sanoo. ”Yritän ehtiä kaikkien edelle vitsien avulla, sillä niitä minulla riittää”, hän nauraa.

Monien mielestä ajatus on naurettava, mutta osavaltion verokomitean laskelmien mukaan Ammianon esitys 50 dollarin verolta unssia (28 grammaa) kohtaan voisi tuoda rahaa puolestatoista kahteen miljardiin dollariin vuodessa.

”Meistä se olisi erittäin epätodennäköistä”, sanoo Rosalie Pacula Randin huumepolitiikan tutkimuskeskuksesta (Rand Drug Policy Research Center). Hänen mukaansa Kalifornia tulee todennäköisesti pettymään tuloista, jotka veronalainen kannabis toisi. Unssin hinta on tällä hetkellä keskimäärin 150 dollaria.

”Jos aikomuksena on määrätä noin korkea vero, se tuskin tulee olemaan minkäänlainen kannustin mustan pörssin kaupan katoamiselle”, hän sanoo ja jatkaa: ”Sen pysymisen motiivina on silkka raha”.

Veroehdotus on tosin aloittanut epätavallisen poliittisen keskustelun. Erään kyselyn mukaan 56 prosenttia Kalifornian äänestäjistä on sitä mieltä, että kannabis tulisi laillistaa ja asettaa veronalaiseksi. Edes Kalifornian republikaanikuvernööri ei ole yrittänyt hiljentää laillistamispuheita.

arnold4xv1”Ei, en usko, että nyt on sen aika, mutta mielestäni nyt on hyvä aika keskustelulle”, kuvernööri Arnold Schwarzenegger sanoo. ”Kaikki ehdotukset lisätulojen saamiselle saavat minut avoimeen keskusteluun mukaan”.

Tottahan toki kuvernööri Schwarzeneggerillä on kokemusta aiheesta politiikkaa edeltäneessä  elämässään,  ja sama pätee itse Yhdysvaltain presidenttiin.

”Vedin henkosia, jatkuvasti”, Obama myönsi kampanjapuheessaan, viitaten presidentti Bill Clintonin aiempaan osittaiseen tunnustukseen, ja lisäsi: ”Sehän oli koko homman tarkoitus”.

Vaikka presidentti sanookin, että hän on laillistamista vastaan (”Ei, en usko että se olisi hyvä strategia taloustilanteen elvyttämiseksi.”), hänen hallintonsa on määrännyt DEA:n lopettamaan ratsiat niissä osavaltioissa, joiden lait sallivat kannabisapteekkien toiminnan.

Se on suuri muutos kun vertaa siihen, miten vuosikymmenet kannabista on kuvattu kiistämättömänä pahana, kuten vuoden 1936 elokuvassa ”Reefer Madness”. Mutta se vanha mielikuva on kadonnut savuna ilmaan vuosikymmenten saatossa.

Kannabis oli mukana matkalla vuoden 1969 elokuvassa ”Easy Rider”, ja Life Magazinen kannessa. Tämän päivän televisiossa se on vain osa lähiöelämää sarjassa ”Weeds”.

Kaiken lisäksi kannabis on saanut yhä vain enemmän tunnustusta lääketieteellisessä mielessä.

”Kannabista on käytetty lääkkeenä jo 5000 vuoden ajan”, kertoo tohtori Donald Abrams San Franciscon aluesairaalasta. ”Ainoastaan viimeiset 70 vuotta sitä ei ole käytetty lääkkeenä tässä maassa”.

Tohtori Abrams on tutkinut kannabista kahdentoista vuoden ajan, ja on vakuuttunut, että se on sekä tehokas että turvallinen lääke.

”Mielestäni kannabis on erittäin hyvä lääke”, hän sanoo. ”Olen syöpälääkäri. Joudun päivittäin tekemisiin potilaiden kanssa, joilla on ruokahaluttomuutta, pahoinvointisuutta, kipuja, univaikeuksia, sekä masennusta. Minulla on yksi lääke, jolla voidaan hoitaa kaikkia näitä oireita, sen sijaan että käyttäisimme viittä eri lääkettä joihin kaikkiin voi tulla riippuvaiseksi.”

”Se yksi lääke on kannabis, ja he eivät tule siitä riippuvaiseksi?” haastattelija kysyy.

”Pitää paikkansa”, Abrams vastaa.

Mutta he, jotka ovat taistelleet sotaa huumeita vastaan sanovat, että vaikka kannabis olisikin lääke, se ei tarkoita sitä, että sen tulisi olla laillista.

”Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö huumekartellit ja huumejärjestöt olisi erittäin paljon mukana kannabiksen tuotannossa ja myynnissä”, sanoo Roy Wasden. Hän on poliisipäällikkö Modestossa, Kalifornian alueella, jossa kasvatetaan paljon kannabista.

”Jos kävelet kansallispuiston läpi ja osut paikkaan, jossa kasvatetaan kannabista, olet suuressa vaarassa”, hän sanoo.

Poliisipäällikkö Wasden sanoo, että nyt ei ole aika antautua huumesodassa.

”Yhä harvempi nuori käyttää huumeita nykyään”, hän sanoo. ”Emme aio hävitä huumesotaa. Nuoret alkavat ymmärtää huumeiden käytön negatiivset seuraamukset. Täytyykö meidän esitellä yksi riippuvuutta aiheuttava aine lisää yhteiskuntaamme, kun me itse asiassa olemme edistyneet asiassa?”

Huumesoturit varoittavat vanhempaa väestöä, että kannabis ei enää ole sitä samaa harmitonta ruohoa, joka heidän nuoruudesta muistetaan. Nykypäivän kannabis on ihan eri asia.

”60-luvun ja Woodstockin marihuana ei ole sitä mitä Yhdysvaltain kaduilla myydään nykyään”, kertoo poliisipäällikkö Bernard Melekian, joka johtaa Kalifornian poliisipäällikköjen keskusjärjestöä. ”Päihdyttävän ainesosan THC:n osuus oli 60-luvulla parin prosentin tuntumassa. Nykyisin sitä on kannabiksessa lähes 30 prosenttia. Se on merkittävällä tavalla eri kasvi.”

pot

Tämän kasvin kasvattamisen opettaminen on myös yksi Richard Leen liiketoimintamuodoista. Hän vetää ”Oaksterdamin yliopistoa”, jossa opiskelijoille kerrotaan myös, kuinka pysytellä osavaltion lääkekannabislakien rajojen sisäpuolella.

”Eli et voi istuttaa siemeniä, ennen kuin tiedät mitä lakitekstissä sanotaan”, haastattelija kysyy.

”Aivan”, Lee vastaa. ”Äänestä tänään ja hankkiudu illaksi pilveen”.

Opiskelijat kuten Darnell Blackman ja Barbara Kramer näkevät tilaisuuden tehdä hyvää, ja tehdä hyvin, kasvattamalla kannabista.

”Aivan kuten aspiriini, ibuprofeeni tai mikä tahansa muu lääke, kannabis on vain yksi keino auttaa ihmisiä”, Blackman toteaa.

”Ajattelin, että ehkä olisi jokin keino päästä pohjakerrokseen ja vetää mutkat suoriksi siltä osin, mihin tämä teollisuus on menossa”, sanoo Kramer.

Edessä on silti useita esteitä ennen kuin kyseessä on laillinen teollisuudenala.

Mutta yhteisössä nimeltä Oaksterdam, huumesotureita ei näy missään – ja koko naapurusto on mukana kannabistoiminnassa.

Lähde:

http://www.wbbm780.com/High-stakes–A-call-to-legalize-marijuana/4808746





Pidättäkää Michael Phelps heti!

10 02 2009

. . . ja sen jälkeen presidentti Obama ja George W. Bush ja Bill Clinton, kirjoittaa entinen presidentti Reaganin erityisavustaja Doug Bandow kolumnissaan konservatiivisessa National Review -lehdessä.mike

Vuoden 2008 olympialaisissa kahdeksan kultamitalia voittanut uimari-ikoni Michael Phelps on rikkonut lakia. Kun valokuva hänestä polttamassa maria vesipiipusta julkaistiin, Phelps myönsi rikoksen. Saman rikoksen, jonka vuoksi viime vuonna pidätettiin neljännestä vaille miljoona ihmistä.

Eikö Phelsiä pitäisi syyttää? Kuten myös presidentti Obamaa ja kahta hänen edeltäjäänsä, jotka kaikki ovat ilmeisesti käyttäneet laittomia huumeita? Jos ei, ehkä on aika käydä vakavaa keskustelua huumelaeista.

Michael Phelps pyysi välittömästi anteeksi huonoa arvostelukykyään. Huomio kiinnittyi hänen rahoittajiinsa, joiden sopimuksissa seisoivat tavanomaiset moraalilausekkeet, jotka suojelevat heidän sijoituksiaan hölmösti, joskaan ei moraalittomasti, käyttäytyvien julkisuuden henkilöiden tapauksissa. Phelpsin pankkitilin onneksi monet hänen suuren rahan tukijoistaan, mm. Speedo, Hilton ja Omega, hyväksyivät hänen anteeksipyyntönsä. Subway ja Visa eivät ole ilmoittaneet mitään, mutta ei vaikuta, että ne olisivat jättäytymässä pois. Vähemmistönä on Kellogg’s, joka ilmoitti luopuvansa Phelpsin tukemisesta.

Mutta jos kannabiksen käyttö on niin kamalaa, että on syyt tehdä se rikolliseksi, miksi tuhlaamme aikaa keskustelemalla pystyykö Phelps pitämään mainossopimuksensa? Eikö häntä pitäisi syyttää rikoksesta – aivan kuten miljoonia muitakin amerikkalaisia, joiden elämä on pilattu pilvenpoltosta annetulla tuomiolla?

Vuonna 2007 872 721 amerikkalaista pidätettiin kannabiksen takia. Pidätyksistä 775 138 johtui aineen hallussapidosta. Jälkimmäisistä varmasti osa jäi kiinni kasvattamisesta tai myymisestä, ja heitä syytettiin vähäisemmällä rikosnimikkeellä, mutta joka tapauksessa sadat tuhannet amerikkalaiset joutuivat vankilaan tehtyään juuri samaa mitä Michael Phelps: poltettuaan pilveä. Lähes kolme neljäsosaa pidätetyistä oli Phelpsin tapaan alle 30-vuotiaita. Heillä on vielä suurin osa elämästä edessään, joten he saavat mitä suurimpia vaikeuksia huumesyytteestä.

Joten miksi Phelpsin ei pitäisi joutua vankilaan?

Kysymyksen esittäminen on siihen vastaamista. Pilven polttaminen saattoi olla typerää monestakin syystä – mahdollisten terveyshaittojen takia, sopimusten vaarantumisen ja roolimallina olemisen kannalta – mutta hän teki vahinkoa vain itselleen. Hänet olisi voitu valokuvata humalassa poistumassa horjuen juhlista, eikä tilanne olisi ollut yhtään erilainen. Kielteinen julkisuus ja sponsorit olisivat pakottaneet hänet nöyristelevään anteeksipyyntöön, ja sitten kaikki olisivat jatkaneet elämäänsä. Aivan kuten nyt pilven kanssa.

Kieltolain kannattajat sanovat tietenkin, että laittomat huumeet ovat eri asia. Ja niin ne ovatkin – suurimmaksi osaksi, koska niiden käyttäminen on laitonta. Tämä luo tilanteen, josta aiheutuvat useimmat huumeiden käyttöön tavallisesti liittyvät vakavat ongelmat.

Argumentit ovat vanhoja mutta selkeitä. Sanoi laki mitä tahansa, kansalaiset ovat äänestäneet keuhkoillaan: yli 21-vuotiaista amerikkalaisista 95 miljoonaa on joskus polttanut pilveä, 20 miljoonaa poltti kuluneen vuoden aikana ja 11 miljoonaa käyttää ainetta jatkuvasti. On vaikea uskoa, että kaikki heistä, lähes kolmasosa Yhdysvaltojen populaatiosta, ovat rikollisia, jotka kuuluvat vankilaan.

Lisäksi, huumeisiin liitetty väkivalta on pääasiassa seurausta kieltolaista eikä niinkään käytöstä itsestään. Alkoholinkäyttäjät ovat paljon pilvipäitä todennäköisemmin väkivaltarikosten tekijöitä ja uhreja. Kieltolain aikainen Chicago tarjosi dramaattisen oppitunnin siitä mitä seuraa, kun laajasti käytetty päihde kielletään. Kaupungin väkivaltaisen ajanjakson toisinto nähdään tällä hetkellä suuremmassa mittakaavassa mm. Kolumbiassa ja Meksikossa, jossa urbaanit ja syrjäiset yhteisöt hukkuvat huumejengien väkivaltaisuuksiin.

Terveyskysymyksistä ollaan vielä monilta osin erimielisiä, mutta perustavaa laatua oleva kysymys on, elämmekö vapaassa yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat tehdä valinnan osallistuakseen riskialttiiseen toimintaan. Tupakoijat, riippuliitäjät ja vuorikiipeilijät ottavat kaikki riskejä, joita monet eivät pidä hyväksyttävinä. Se ei silti ole mikään syy pidättää heitä.

On myös melko vaikeaa väittää, että kannabiksen käyttö estäisi Phelpsiä olemasta tuottava ja voittava. Useimmat meistä todennäköisesti muistavat opiskeluajoilta pilviveikkoja, jotka menestyivät myöhemmin erittäin hyvin valitsemallaan uralla. Tulevatko jotkut ihmiset käyttämään liiassa määrin? Kyllä, aivan kuten jotkut ihmiset juovat liikaa, pelaavat liikaa rahapelejä, tuhlailevat liikaa ja käyttäytyvät vastuuttomasti monilla muillakin eri tavoilla. Rikoslaki ei ole vastaus.

Onko todennäköistä että Michael Phelps joutuu vankilaan? Ei, ja hyvästä syystä. Mutta samasta syystä meitä muita ei myöskään pitäisi rangaista kannabiksen käytöstä. Ei ole kysymys siitä, onko pilven käyttö hyvästä vai pahasta. Ihmiset pitäisi jättää rauhaan. Paitsi jos he ovat suoranainen uhka toisille ihmisille. Siitä on kysymys henkilökohtaiselle vapaudelle rakentuvassa yhteiskunnassa, tai ainakin siitä pitäisi olla kysymys.

Lähde:

http://article.nationalreview.com/?q=YzMzNjRiMGE5NDFhYjIzN2I5YjVmZmVhNWQ1YjEzODI