Ei se ole niin monimutkaista – ihmiset haluavat päästä pilveen

11 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Jason Silva

”Ensinnäkin, älkää ymmärtäkö leikkiä minään joutavana, tuhlaavaisena tai vähäpätöisenä. Tämä on leikkiä kuten suuret filosofit sen ymmärsivät: kokemus toimivana, luovana ja täysin itsehallinnollisena henkilönä olemisesta”. – Pat Kane

Ei se ole niin monimutkaista – jotkut ihmiset pitävät viinistä, toiset suosivat kannabiksen hienosyisempiä vaikutuksia. Molemmat ovat päihteitä; molemmat voivat saada aikaan euforiaa, auttaa ideoiden esiintuomisessa, nostattaa henkeä, helpottaa stressiä ja molemmilla on tunnettuja terveyshyötyjä.

Ja silti elokuvatarkastamo antoi romanttiselle komedialle ”Pientä säätöä” R-luokituksen, esittäen näin erittäin selkeän kannan: menestyvien, aikuisten maailmankansalaisten näyttäminen polttamassa kannabisjointtia ilman seuraamuksia on heidän mukaansa jollain tapaa rajoituksen arvoista.

Toisaalta meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä ohjaaja Nancy Meyersistä sekä Meryl Streepistä ja Steve Martinista jotka auttavat vakiinnuttamaan kannabiksen hyväksyttävään asemaan popuularikulttuurissa.

Äskettäin julkaistussa GQ-lehden artikkelissa Mark Healy selitti asian hyvin – suuret ikäluokat ovat yksinkertaisesti onnistumassa pilvenpolttonsa oikeuttamisessa, oikeudessaan tehdä valinta mitä päihdettä käyttää. ”Ehkä olemme todistamassa pilven vääjäämätöntä marssia kypsyyteen vapailla markkinoilla, sen ottaessa asianmukaisen paikkansa nautinnonhaluteollisuudessa”, Healy kirjoitti. ”… Jättäkää suurten ikäluokkien huoleksi sellaisen elämäntavan luominen, jossa he voivat jatkaa polttelua”.

Yli 10 000-vuotinen suhteemme kannabiskasvin kanssa voi nyt olla olemassa ilman häpeää tai kapinallisuutta. Los Angelesissa on tätänykyä enemmän lääkekannabisapteekkeja kuin Starbucks-kahviloita.

Silti samaan aikaan elokuvatarkastamon päätös asettaa kevyelle, hauskalle ja viattomalle romanttiselle komedialle 17-vuoden ikäraja (Suomessa elokuvan ikäraja on 11 vuotta -toim.huom.), koska kaksi varakasta ja vastuullista aikuista polttaa yhdessä jointin hienostuneissa juhlissa ja pitää hauskaa, on ongelmallinen. Näemme väkivaltaa ja levottomuutta herättäviä kuvia sekä paljon alkoholin käyttöä elokuvissa, joilla on 13-vuoden ikäraja. Mikä tekee kannabiksesta niin epäsopivaa? Luulin, että olimme jo ohittaneet ne ajat.

Miksi sellainen Carl Saganin kaltaisten kirkkaiden mielien ja Richard Feynmanin kaltaisten erikoislaatuisten älyniekkojen nauttima ja ylistämä euforiantuottaja kuin kannabis saa ihmiset yhä kireiksi? Ehkä syynä on alitajuisen pilveen hankkiutumisen vaiston tukahduttaminen.

Ronald K. Siegel kirjoitti kirjan nimeltä ”Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise (Päihtymys: Keinotekoisen paratiisin tavoittelu)” jossa hän esitti mullistavan ajatuksen: halu muuntaa tajuntaamme on luonnollinen inhimillinen vietti, joka ei eroa seksin tai ruoan halusta. Hänen mukaansa ihminen on levoton eläin, joka tahtoo jatkuvasti kiihdyttää tajuntaansa läheisyyden, oivallusten, nautinnon ja seikkailun etsinnällä. Ihminen haluaa kukistaa eristyneisyyden tunteensa. Hyvä esimerkki on erääksi 1800-luvun suurimmista runoilijoista nimetty Charles Baudelaire, joka perusti Pariisissa suunnilleen vuonna 1835 Hasiskerhon saattaakseen yhteen taitelijoita ja runoilijoita jotka kokeilivat kannabista: ”Kaikkia yhdisti uusien ilmaisutapojen ja valaistumisen etsintä … yhteen kokoontuneet kirjailijat pohtivat miten kannabis saattaisi innostaa tai kavaltaa heidän mielikuvitustaan ja kirjoittamisen taitoaan”. (Kirjasta An anthology of drug literature, Peter Haining 1975).

Ehkä meidän ei pitäisi taistella sitä vastaan. Yritys säätää lakeja mieltymyksille on absurdi. Jopa Abraham Lincoln oli tätä mieltä lausuessaan ”Kieltolaki tulee tekemään suurta vahinkoa raittiuden asialle … koska se ylittää järjen rajat yrittäessään lainsäädännön avulla hallita ihmisen halua ja tekee rikoksia asioista, jotka eivät ole rikoksia. Kieltolaki taistelee juuri niitä periaatteita vastaan, joiden varaan valtiomme perustettiin”.

Yksi asia on varma. ”Pientä säätöä” näyttää hyvin jotain ei niin kovin monimutkaista: kannabis voi saada sinut kikattelevaksi, nälkäiseksi ja jopa ääri-filosofiseksi – mutta se ei tee sinusta sohvalla asuvaa, pizzalla elävää laiskimusta tai rikollista.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/jason-silva/its-not-that-complicated_b_415332.html





Kannabiksen kontrolloitu myynti

9 01 2010

Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.

Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti  marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa.  Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.

Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt  olisi aika  arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen.  Muut kuin poliisivalvonta  ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia  keinoja  hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään.   Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus.  Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä.  Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin.  Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista.  Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan.  Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä.  Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun.  Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja.  Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa.  He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja.  Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä.  Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen.  Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia.  Kysymys on siitä  kuinka  valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.  1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.  Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu  laillistettu kauppa.  Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta.  Näiden  linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.

Tuen Willy Pedersenin näkemystä.  Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään.  On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta.  Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita.  He saavat lisäsyitä olla käyttämättä.  Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen  lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001).  Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta.  Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla.  Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.

Varminta tietoa on olemassa  rangaistusten haitallisista vaikutuksista.  Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen.  Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta.   Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät.  Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa.  Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina.  Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.

Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä?  Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.

Paul Larsson

professori, poliisikorkeakoulu Oslo

Lähde:

Artikkeli Morgenbladet 1.12.09

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957





Hampunviljelyoppilaitokset kantavat siementä osavaltioiden höllentäessä lääkekannabislakeja

6 01 2010

Eri puolilla Yhdysvaltoja laillisen kannabiksen viljelyn hienouksiin keskittyneet opinahjot alkavat kantaa siementä.

Detroitilaisessa Med Grow Cannabis Collegessa viiden viikon pituisen, hampun viljelyä sekä liiketalouden perusteita sisältävän oppijakson jälkeen opiskelijat valmistuvat ladattuina tarvittavilla taidoilla lääkekannabiksen viljelyyn ja jakeluun sairaille. He saavat myös virallisen sertifikaatin, joka erottaa heidät tavallisista Matti Meikäläisistä. ”Opiskelijat voivat olla erittäin luottavaisia menestyksensä suhteen”, kertoi Med Grow:n 24-vuotias perustaja Nick Tennant.

Tennant avasi Med-Grow:n ovet syyskuussa, ainoastaan 10 kuukautta sen jälkeen, kun michiganilaiset olivat äänestäneet lääkekannabiksen puolesta. Kunnianhimoinen yrittäjä tutki mahdollisuuksia lääkekannabiksen ympärillä jo kauan ennen kuin siitä tuli laillista ja pääsi aloittamaan toimintansa hyvässä vauhdissa heti lakimuutoksen jälkeen. ”Me tiesimme, että laki tullaan hyväksymään”, sanoi Tennant. Michiganin lisäksi 12 muuta osavaltiota (Alaska, Colorado, Havaiji, Kalifornia, Maine, Montana, Nevada, New Mexico, Oregon, Rhode Island, Vermont ja Washington) ovat sallineet pilven lääkinnällisen käytön.

Tällä hetkellä koulu työllistää 12 ihmistä 450 neliön tiloissaan. Tällä lukukaudella oppilaspaikkoja on 60. Ainakin yksi korkeakoulu antaa Med Grow:lle lämpimän vastaanoton. ”Kilpailu on tervetullutta”, kertoo Salwa Ibrahim Kalifornian Oaksterdam yliopistosta. ”Loppujen lopuksi tavoitteemme on saada laki muutettua sekä paikallisella että kansallisella tasolla.” Vuonna 2007 perustettu Oaksterdam on maan vanhin tämänkaltainen instituutti, joka kolmella kampuksella, 50 työntekijällä ja 5 500 oppilaallaan on ansainnut ”Kannabisoppilaitosten Harvard” -lisänimen.

Jotta tulevat oppilaat eivät saisi väärää kuvaa Med Grow:sta bilekouluna, Tennant kertoi painokkaasti oppituntien keskittyvän ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. ”Johtamani projekti on erittäin tiukka”, hän sanoi.

Lähde:

http://www.nydailynews.com/lifestyle/health/2009/12/01/2009-12-01_as_states_relax_medical_http://www.nydailynews.com/lifestyle/health/2009/12/01/2009-12-01_as_states_relax_medical_marijuana_laws_pot_cultivation_colleges_take_seed.htmlmarijuana_laws_pot_cultivation_colleges_take_seed.html





Illallinen ja pössis Ganja Gourmet’ssa

2 01 2010

Denveriläinen pizzaa, lasagnea, salaatteja ja monia muita ruokalajeja tarjoava ravintola on ainutlaatuinen lääkekannabismyymälä potilaille jotka mieluiten syövät lääkeannoksensa ja ovat kyllästyneet pelkkiin pikkuleipiin.

Hiljattain eräänä arkiaamuna Ganja Gourmet-ravintolassa kokin ensimmäisenä tehtävänä oli loihtia kokoon lihalasagne. Seuraavaksi hänen oli houkuteltava asiakkaat kokeilemaan sitä.

Jenny Fowler kirjoitti fläppitauluun ”Illallispössiserikoinen”. ”Aloita Ganjanadella (kannabisoliivitahna), leivällä ja isolla paksulla jointilla! Valitse seuraavaksi pizzaa tai LaGanjaa (lasagne). Kruunaa ateria Ganja Gourmet-jälkiruoalla. Kaikki tämä yhteensä 30 dollarilla (n. 21 euroa)”.

Sivusta seurailleen ravintolan omistajan Steve Horwitzin mukaan tämä on illallistarjous jollaista mikään muu ravintola Yhdysvalloissa ei voi tarjota.

Teknisesti ottaen vaatimattomassa tiilirakennuksessa bensa-asemien, piippukauppojen ja antiikkiliikkeiden lomassa nuhraantuneella puistokadulla sijaitseva Ganja Gourmet ei ole ravintola. Se on lääkekannabisapteekki, yksi monista viimeisen vuoden aikana ympäri Coloradoa perustetuista.

Yhdeksän vuotta sen jälkeen kun äänestäjät päättivät kannabiksen sallivan lakimuutoksen puolesta, osavaltion terveysviranomaiset päättivät vuoden 2009 heinäkuussa lopettaa säädöksen lääkekannabiksen toimittajien viiden potilaan enimmäismäärästä. Sekä rekisteröityneiden potilaiden että lääkekannabisapteekkien määrä on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti.

Coloradossa on 15 800 rekisteröitynyttä potilasta ja ainakin 15 000 uutta hakemusta on vireillä. Virallista laskelmaa uusien kannabisapteekkien määrästä ei ole, mutta kymmeniä on avautunut viime aikoina, niin useita, että denveriläinen lehti Westword palkkasi kaksi kriitikkoa arvostelemaan niitä.

Horwitz päätti liittyä mukaan ryntäykseen. Hänellä oli idea kuinka erottua joukosta: keskittyä ”syötäviin”.

”Minä tiesin jo valmiiksi, että rakastan pilven syömistä”, sanoi Horwitz, Long Islandilla New Yorkissa syntynyt 51-vuotias, joka kertoo käyttäneensä kannabista teinivuosistaan lähtien pärjätäkseen tarkkaavaisuushäiriönsä kanssa.

Itseään ruoan nautiskelijaksi tituleeraava Horwitz luonnosteli nopeasti ruokalistan joka ulottui paljon pitemmälle kuin muiden lääkekannabisliikkeiden tarjoamiin pakollisiin pilvipikkuleipiin. Hän palkkasi kaksi kokkia ja päätyi menuun joka sisältää vihreitä kasviksia balsamiviinietikassa, valkokastikepizzaa, kannabisoliivitahnaa, hummusta, sitruunamarenkileivoksia, juustokakkuja ja vähärasvaisia muffinseja, jotka kaikki on valmistettu toisaalla sijaitsevassa ammattikeittiössä.

Riemuitseva ravintoloitsija huomasi pian olevansa lukuisien uutisjuttujen ja Jay Lenon vitsien aiheena.

Mutta vaikka solmuvärjättyihin ”Meidän ruokamme on niin mahtavaa, että tarvitset luvan sen syömiseen!”-paitoihin sonnustautuneelle henkilökunnalle satelee ruokatilauksia, ainakin puolet asiakkaista tulee ”kukkabaariin” nauttiakseen kannabiksensa perinteisellä tavalla.

Joidenkin potilaiden mielestä pilven syöminen helpottaa paremmin heidän vaivojaan kuten nivelreumaa tai lihasvaivoja, kertoi Georgina Livermore oregonilaisesta lääkekannabista puoltavasta American Alliance for Medical Cannabis -järjestöstä. Lisäksi hänen mukaansa osa potilaista ei yksinkertaisesti pidä polttamisesta.

Livermoren mukaan kannabista syötäessä on vaikeampi kontrolloida annostusta. Vaikutusten alkaminen vie myös kauemmin aikaa – seikka jonka vuoksi Horwitz ei salli asiakkaiden syövän kuin yhden kannabistuotteen 45 minuutin välein.

”Se on erilainen vaikutus kuin polttaessa”, Horwitz kuvaili. ”Paljon tietoisempi, valppaampi ja energisempi”.

Hänen kokkinsa ”lääkitsevät” ruokalajeja käyttämällä valmistuksessa kannabisvoita tai -oliiviöljyä. Kannabiksen uuttaminen rasvaan voi viedä useita päiviä, kun kannabisunssin annetaan hautua paunassa voita tai kupillisessa öljyä.

Voin ja öljyn käyttäminen tekee vähärasvaisten reseptien kehittämisestä hankalaa, sanoi Fowler, joka puuhailee myös suklaavaahtokakun, paellan ja jambalayan reseptien parissa, joita kaikkia Horwitz aikoo tarjota ravintolassaan.

”Teen kokeiluja jambalayan kanssa”, Fowler kertoi. Hänen mukaansa on haasteellista löytää oikea sekoitus yrttejä ja mausteita jotka kätkisivät pilven maun. Hän on epäileväinen paellasuunnitelman suhteen: kokonainen pilvipizza maksaa 89 dollaria. Paella meren antimista olisi vieläkin kalliimpi, hän huomauttaa. ”Kuka sitä ostaisi?”.

Viime viikolla Fowler toi ruokalistalle uuden ruokalajin – baba ghannoujia pitaleivän kanssa tarjottuna – asiakkaiden hyväksyttäväksi. ”He rakastivat sitä”, hän kertoo.

Äskettäin eräänä aamuna bisnes ravintolassa oli vähäistä, paikalla oli vain kourallinen asiakkaita. 32-vuotias rakennustyöläinen Jason Cisneros saapui paikalle lääkekannabiskortti kädessään ostaakseen hieman herkkuja jotka auttaisivat työtapaturman aiheuttamiin selkäkipuihin. Hän päätyi ostamaan kookos-, toffee- ja saksalainen suklaa -pikkuleipiä.

Hän kertoi että joskus on vain helpompaa maiskutella menemään kuin sytyttää vesipiippua. ”Se on rentouttavampaa päivän päätteeksi, voi vain syödä pikkuleivän”.

Seuraavaksi saapui 30-vuotias Jamie Currey, joka tutki ruokalistaa samalla kun hänen kumppaninsa poltti hieman kannabista. ”Saatan kokeilla pizzaa tai salaattia”, hän tuumaili työntekijän tarjoillessa ilmaisen tomaateista, oliiveista ja oliiviöljystä tehdyn tahnan maistiaisen. Lääkäri oli ehdottanut hänelle kannabissyötäviä kroonista pahoinvointia ja painonlisäämisvaikeuksia helpottamaan, Currey kertoi lusikoidessaan tahnaa pitaleivälle.

”Tämä on aika hyvää, ei maistu lainkaan kannabikselle”, hän sanoi kieltäytyen pääruoista. ”Nämä ovat melko kalliita, ja nyt ollaan lähellä joulua”.

Tämänkaltainen ruokailu voi muuttua laittomaksi Denverissä, kaupungin virkamiesten puntaroidessa kannabisapteekkeja suitsivia säännöksiä, jotka sisältäisivät kiellon kannabiksen paikan päällä nauttimiselle.

Horwitz kertoi, että jos säännökset hyväksytään, hän muuttaa liikkeensa kokonaan noutoravintolaksi. Useimmat asiakkaat ostavat nykyäänkin ruokansa kotiin mukaan vietäväksi, hän lisäsi.

Horwitz pysyy vakuuttuneena valoisasta tulevaisuudesta; hänen unelmanaan on jonain päivänä lähettää luomuksiaan joka puolelle maata. ”Tulemme olemaan lääkekannabiksen Omaha Steaks”, hän sanoi.

Lähde:

http://www.latimes.com/news/nation-and-world/la-na-ganja-gourmet28-2009dec28,0,5061345.story