Hoitoon kannabiksen vuoksi mennään pääasiassa pidätysten johdosta

Lähes kuusi kymmenestä kannabiksen takia huumehoitoon hakeutuneesta henkilöstä ohjasi hoitoon rikosoikeusjärjestelmä, selviää tuoreesta Yhdysvaltain aineiden väärinkäytön ja mielenterveyspalvelujen hallinnon (SAMHSA) raportista.

“Vuonna 2007 rikosoikeusjärjestelmä oli suurin yksittäinen aineiden väärinkäytön hoitoonohjauksien lähde”, kertoo raportti. “Valtaosa näistä hoitoonohjauksista tuli ehdonalais- ja koeaikavalvojilta.”

Kannabiksen vuoksi huumehoidoissa olleista 56 % oli siellä oikeuslaitoksen osoittamina. Vuonna 1992 luku oli 48 %. Kaikista huumeiden vuoksi hoitoon hakeutumisista 37 % perustui oikeuslaitoksen ohjaukseen.

NORML-järjestön johtaja Paul Armentano kommentoi tilastoja näin: “Nämä luvut osoittavat selvästi, että syynä hoitoon hakeutumisiin ei ole kannabiksen käyttö sinänsä, vaan ennen kaikkea kannabiksen kieltolaki. Nämä ihmiset eivät suurimmaksi osaksi ole “addikteja” sanan varsinaisessa merkityksessä. He ovat paremminkin tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat epäonnekseen joutuneet pidätetyksi kannabiksen takia ja jotka joutuvat tekemään valinnan huumevieroituksen ja vankilan välillä.”

Liittovaltion viime keväänä julkaisemien hoitotilastojen mukaan yli 37 prosenttia arviolta 288 000 ihmisestä, jotka olivat vuoden 2007 aikana huumehoidossa pilven takia, eivät olleet raportoineet käyttäneensä ainetta hoitoa edeltävän kuukauden aikana. Lisäksi 16 prosenttia hoidossa olleista kertoi käyttäneensä kannabista kolme kertaa tai vähemmän kuukauden aikana ennen hoidon alkamista.

Lähde:

http://norml.org/index.cfm?Group_ID=7997

Pastilleja luultiin crackiksi – mies putkaan

Pastillien takia pidätetty mies haastaa Kissimmeen poliisilaitoksen oikeuteen. Poliisien pysäytettyä Donald May ajoneuvoverorästien takia, he luulivat miehen pureskelemia pastilleja crack-kokaiiniksi ja pidättivät hänet.

Donald May kertoi Eyewitness News:lle, ettei häntä laskettu vapaaksi kolmeen kuukauteen, ennen kuin testit osoittivat, että niin kutsutut huumeet olivat karamelleja.

Kertomansa mukaan hän oli ajelemassa töistä kotiin, kun Kissimmeen poliisi pysäytti hänet tiensivuun lähellä valtatie 192:ta.

“En käsitä kuinka näin pääsi käymään”, hän sanoo.

May pysäytettiin maksamattomien ajoneuvoverojen vuoksi. Kun konstaapeli käveli hänen luokseen, hän huomasi jotain valkoista Mayn suussa. May kertoi syövänsä pastilleja, mutta konstaapeli epäili sen olevan crackia.

“Hän otti ne suustani, pussitti ja laittoi minut rautoihin kokaiinin hallussapidosta ja yrityksestä hävittää todisteita”, May selittää.

Konstaapeli väitti tehneensä todisteelle pikatestin, joka näytti positiivista huumeille. Hän kertoi nähneensä Mayn ostamassa huumeita ollessaan pysähtyneenä risteyksessä. Hän kertoi myös raportissaan Mayn luopuneen oikeuksistaan ja vapaaehtoisesti myöntäneen ostaneensa huumeita.

Mayn mukaan tällaista ei ole tapahtunut.

“Päämieheni ei ole myöntänyt ostaneensa crack-kokaiinia. Miksi ihmeessä olisi?” totesi asianajaja Adam Sudbury.

May vangittiin kolmeksi kuukaudeksi. Hän ei päässyt ulos, ennen kuin Floridan lainvalvojilta ja osavaltion syyttäjänvirastolta tuli kirje, jossa todettiin, ettei testeissä löytynyt huumeita.

“Ollessani vankilassa menetin asuntoni. Menetin kaiken”, hän sanoi.

Mayn ollessa telkien takana, Kissimmeen poliisilaitos hinasi hänen autonsa ja huutokauppasi sen. Hän menetti työpaikkansa ja sai häädön. Nyt May haastaa kaupungin oikeuteen väärin perustein tehdystä pidätyksestä ja vangitsemisesta. Hän haluaa hyvitystä autonsa ja työpaikkansa menetyksestä.

Mayn asianajaja ja Kissimmeen kaupunki neuvottelivat mahdollisesta sopimuksesta viime vuonna, mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen.

Lähde:

http://www.wftv.com/irresistible/20435114/detail.html

Peitetehtävissä ollut poliisi pidätti peitetehtävissä olleen poliisin

Peitetehtävissä toiminut Iredellin piirikunnan poliisi osti hiljattain kannabista toiselta peitetehtävissä olleelta Statesvillen poliisilta. Tapaus herätti paljon kysymyksiä liittyen edellä mainittujen tahojen väliseen kommunikointiin.

Statesvillen poliisipäällikkö Tom Anderson sanoi, että peitetehtävissä toimineet poliisit olivat hänen osastoltaan. He olivat tehneet jo viikon verran töitä tapaukseen liittyen, kunnes he olivat löytäneet jonkun, joka olisi kiinnostunut myymään heille pieniä määriä marijuanaa.

Anderson kertoo: “Jotta kauppa onnistuisi, peitetehtävissä olleet poliisit olivat tavanneet myyjän paikallisen kaupan parkkialueella”. Mutta ko. poliisit olivat alkaneet epäillä, että myyjä olisikin itse myös peitetehtävissä. “Statesvillen poliisit soittivat David Ramseylle, joka johtaa  huumeryhmää, ja heille kerrottiin että ko. myyjä ei ollut poliisi”, Anderson jatkaa.

Anderson kertoo, että tämän jälkeen he toimivat kuten normaalisti ja pidättivät tuon henkilön. Pidätyksen jälkeen rikostutkijat tulivat paikalle ja varmistivat, että kyseinen henkilö on peitetehtävissä oleva poliisi. Tämän jälkeen hänet vapautettiin.

Sheriffi Phil Redmond kertoo, että sekaannus alkoi jo tapahtuman alkumetreillä. “Meillä oli useita suuren mittaluokan operaatioita työn alla yhtä aikaa ja tässä tapauksessa hommat menivät sekaisin.”

Huumeryhmän pomo Ramsey kertoo, että tämänkaltaiset virheet voivat olla yleisiä, kun monta eri laitosta tekee operaatioita yhtä aikaa. Hän jatkaa kertoen, että on olemassa tietyt toimintatavat huumeisiin liittyvissä peiteoperaatioissa. Alkaen luvan saamisesta yleiseltä syyttäjältä päätyen oikeuden päätökseen, jota koristaa tuomarin allekirjoitus.

Ramsey jatkaa: “Teknisesti ajatellen, poliisi tekee rikoksen ja jotta häntä ei voitaisi syyttää rikoksesta, nämä edellä mainitut turvakeinot ovat välttämättömiä”.

Anderson sanoi, että kaikkia toimintaohjeita noudatettiin, mutta että hän on huolestunut viestinnän ongelmista. “Paperitöistä huolimatta, tiedon pitää kulkea. Pelkät paperit eivät turvaa yksittäistä poliisia”, Ramsey jatkaa.

Ramsey kertoo, että joissakin tapauksissa sheriffin toimisto ottaa yhteyden kolmeen poliisipiiriin piirikunnassa. Joskus tapaukset sulautuvat yhteen ja poliisit huomaavat tutkivansa samoja ihmisiä, joten operaatioiden yhteenliittäminen olisi järkevää. Toisinaan taas poliisipiireille ei annettu informaatiota. “Tämä kaikki riippuu olosuhteista”, sanoo Ramsey.

Anderson uskoo, että tämän kaltaiset tapahtumat auttavat häntä parantamaan sheriffin toimiston ja yksittäisten poliisipiirien välistä viestintää, erityisesti peitetehtäviä ajatellen. Huumekauppa peitetehtävänä on oletuksena vaarallista.

Edellä mainittu vaarallisuus on päätekijä siinä, että sheriffin toimisto ei tee huumekauppaa peitetehtävissä, paitsi suurissa operaatioissa. “Ellei kysymyksessä ole isompikin diileri, ei se maksa vaivaa”, hän sanoo.

Anderson kertoo olevansa kiitollinen, että kukaan ei loukkaantunut tapauksessa, ja juuri siksi hän uskoo viestinnän parantamisen olevan elintärkeää. “Meidän täytyy pitää yhteyttä ja kertoa, että meillä on tässä nyt operaatio ja poliisipiirien täytyy tehdä samoin. Vertaamalla ristiin yksittäisiä rikoksia me voimme onnistua tässä. Meidän täytyy tehdä töitä yhdessä. Se olisi ihannetilanne.”

Anderson kertoo, että viimeaikainen mielipide-ero Statesvillen poliisin ja ICSO:n (Imperial county sheriff’s office) välillä ei liittynyt tapaukseen.Tapaus liittyi toiminta-alueisiin, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä tämän sekamelskan kanssa.

“Sössiminen tapahtui kaupungin rajojen sisäpuolella, joten edellä mainitulla asialla ei ole mitään tekemistä asian kanssa”, hän jatkaa.

Lakiesitys meni taannoin läpi, jolloin Statesvillen poliisi sai toimivallan operoida koko piirikunnan alueella. Redmond tukee esitystä ja sanoo, että poliisien toimiminen Statesvillen ulkopuolella on ollut riskialtista. Andersonin mukaan turvallisuus on merkittävin tekijä tässä tapauksessa.

“Tästä opittiin ja onneksi kukaan ei loukkaantunut”, hän kertoo.

Aktivisti Peter Guither toteaa tapauksesta sarkastisesti: “Hieno asia, että he saivat estettyä tuon pienen kannabismäärän päätymisen kaduille”. Vaarana voi kuitenkin olla, että sarkasmi jää joiltain huomaamatta, ja he pitävät tätä hienona asiana.

Lähteet:

http://www.shortnews.com/start.cfm?id=79818

http://stopthedrugwar.org/chronicle_blog/2009/jul/20/undercover_cop_arrested_for_sell

http://www2.statesville.com/content/2009/jul/15/arrest-mix–raises-questions/news-local/

“Huumeet voittivat sodan”

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Nicholas D. Kristof on New York Timesin kolumnisti.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan, ja nyt näyttäisi siltä, että huumeet ovat voittaneet.

“Olemme käyttäneet huumeidenvastaiseen sotaan triljoona dollaria”, kertoo Norm Stamper, entinen Seattlen kaupungin poliisipäällikkö. “Ja mikä on tulos? Huumeita on saatavilla enemmän, halvemmalla ja vahvempina kuin ennen. Masentava epäonnistuminen.”

Tästä syystä Stamper suosii huumeiden laillistamista. Kenties osavaltion ylläpitämien viinakauppojen tai rekisteröityjen apteekkien viitoittamalla tiellä. Toiset asiantuntijat suosisivat valmistuksen ja myynnin pitämistä laittomana, mutta hallussapidon dekriminalisointia, kuten joissakin maissa on tehty.

Täällä Yhdysvalloissa neljän vuosikymmenen mittaisella huumesodalla on ollut kolme seuraamusta:

Ensinnäkin, vankiloidemme vankimäärät ovat nousseet hurjasti. Tällä hetkellä Yhdysvallat tuomitsee ihmisiä vankeuteen lähes viisi kertaa maailman keskiarvoa vastaavalla vauhdilla. Tämä johtuu osittain siitä, että huumausainerikkomuksista vangittujen määrä nousi vuoden 1980 41 000 ihmisestä viitensataan tuhanteen tänä päivänä. Huumesodan alkuun asti maamme vankimäärät pysyivät samalla tasolla kuin muiden valtioiden.

Toiseksi, olemme antaneet kotimaassamme valtaa rikollisille, ja ulkomailla terroristeille. Yksi syy, jonka johdosta lukuisat johtavat ekonomistit ovat suositelleet huumausainelakien löysäämistä, on se, että kieltolaki nostaa hintoja. Tämä taas nostaa tuottoja kaikille Latinalaisen Amerikan huumekartelleista Talibaniin. Aiemmin tänä vuonna Meksikon, Brasilian ja Kolumbian entiset presidentit kehottivat Yhdysvaltoja omaksumaan uuden lähestymistavan huumausaineille, perustuen julkiselle terveyskampanjalle tupakkaa vastaan.

Kolmanneksi, olemme tuhlanneet resursseja. Jeffrey Miron, Harvardin yliopiston ekonomisti, huomasi, että liittovaltio, osavaltiot ja paikalliset hallintoelimet käyttävät vuosittain 44,1 miljardia dollaria kieltolain toteuttamiseen. Käytämme seitsemän kertaa enemmän rahaa huumausaineiden takavarikointiin, poliisivalvontaan ja ihmisten vangitsemiseen kuin huumeriippuvaisten hoitoon. Vain 14 prosenttia päihdeongelmaisista vangeista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Olen nähnyt huumeiden tuhoavan elämiä, ja metamfetamiini on tuhonnut lukuisten naapurieni elämät kotikaupungissani Yamhillissa, Oregonin osavaltiossa. Silti ihmiset kuten herra Stamper ovat erittäin vakuuttavia väittäessään, että jos tavoitteemme on haittojen vähentäminen, niin pystymme kyllä parempaan.

Herra Stamper on LEAPin (Law Enforcement Against Prohibition, Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan -toim. huom.) aktiivijäsen. LEAP on järjestö, johon kuuluu poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja kansalaisia, jotka suosivat Amerikan huumausainelakien dramaattista liberalisointia. Hän sanoi tajunneensa hiljalleen huumesodan luonteen. Alkaen vuodesta 1967, jolloin hän oli nuori poliisi San Diegossa.

“Olin pidättänyt 19-vuotiaan kannabiksen hallussapidosta hänen omassa kodissaan”, Stamper muistelee. “Mursin oven todennäköisiin syihin vedoten. Vein hänet putkaan syytettynä rikoksesta.” Pidätys ja siihen liittyvä paperityö veivät useita tunteja, ja yhtäkkiä herra Stamper sai ahaa-elämyksen: “Voisin olla tekemässä oikeaa poliisityötä.”

Nykyään huumeidenvastaisen sodan kaltaisen lähestymistavan epäonnistuminen on julkisesti tunnustettu tosiasia. Presidentti Barack Obaman uusi huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi Wall Street Journalille haluavansa luopua termistä “sota huumeita vastaan” samalla siirtyen menettelyissä vangitsemisesta hoitoon.

Panokset ovat suuret. Samoin epävarmuustekijät, ja on olemassa riski, että dekriminalisointi johtaisi käytön ja riippuvuuksien lisääntymiseen. Mutta todisteet kertovat, että tämä riski on pieni. Kokaiinia käytettiin vain viidesosa nykyaikaan nähden vuonna 1914, jolloin se oli laillista. Lisäksi kannabiksen hallussapidon dekriminalisoineet osavaltiot (tai valtiot -toim.huom.) eivät ole kohdanneet käytön yleistymistä.

“En näe kannabiksen dekriminalisoinnissa mitään isoa harmia”, kertoo Peter Reuter, Marylandin yliopiston kriminologian professori, joka oli ennen skeptinen joitakin laillistamista suosivien argumentteja kohtaan. Hänen mukaansa dekriminalisointi johtaisi enimmillään vain vaatimattomaan käytön yleistymiseen.

Meidän täytyy olla vähemmän ideologisia ja enemmän tieteellisiä selvittäessämme mikä toimii huumeongelmaa vastaan. Eräs lähestymistapa olisi yhden tai kahden osavaltion kannabiksen dekriminalisointi. Sallien sen myynnin rekisteröidyille apteekkareille, ja samalla valvoen dekriminalisoinnin vaikutusta käyttöön ja rikollisuuteen.

En ole ainut henkilö, joka pohtii asioita uudelleen. Senaattori Jim Webb (D-Virginia) ajaa esitystä presidentillisen komission luomiseksi tutkimaan rikosoikeusjärjestelmän elementtejä, myös huumausainepolitiikkaa. Tähän mennessä 28 senaattoria on tukenut ideaa, ja senaattori Webb kertoo presidentti Obaman olevan tukijoiden joukossa.

“Kansakuntamme epäonnistunut huumausainepolitiikka on vain yksi syy, minkä takia meidän tulee arvioida rikosoikeudellinen järjestelmämme uudelleen”, Webb sanoo. Rohkea mielipide poliitikolta, ja juuri sellaista johtajuutta, mitä tarvitsemme kurkottaessamme kohti tehokkaampaa strategiaa Amerikan huumausaineongelmaa vastaan.

Lähde: http://www.nytimes.com/2009/06/14/opinion/14kristof.html?ref=opinion

Marokkolaisen ihmisoikeusryhmän johtaja vangittu

Marokkolaisen ihmisoikeusryhmän johtaja, joka puhui huumeiden salakuljettamisesta on pidätetty, hänen ryhmänsä kertoi.

Chakib Khiyari, Rifin ihmisoikeuksien puolesta -ryhmän puheenjohtaja, pidätettiin poliisin tehtyä ratsian hänen taloonsa Pohjois-Marokossa Nadorin kylässä. Tästä kertoi yhdistyksen varapuheenjohtaja Mohammed Hamouchi.

Noin 10 siviilipukuista poliisia Casablancassa sijaitsevasta Kansallisen Prikaatin poliisiyksiköstä yhdessä poliisiviranomaisten kanssa tutki Khiyarin talon ja takavarikoi hänen tietokoneensa, Hamouchi kertoi.

Kollegat eivät ole kuulleet ihmisoikeusryhmän johtajasta sen jälkeen.

Yhdistys keskittyy edistämään ihmisoikeuksia Rifin alueella. Rifin alue sijaitsee Marokon pohjoisosissa ja on enimmäkseen berberien etnisen vähemmistöryhmän asuttamaa, ja siellä myös kasvatetaan suurin osa maan kannabiksesta, joka jalostetaan hasikseksi. Marokko on maailman toiseksi suurin hasiksen tuottaja, ja hallinto on vannonut  tuhoavansa huumeet.

Marokon sisäministeriön virkamiehiä ei tavoitettu kommentoimaan Khiyarin pidätystä.

Hamouchi epäilee, että Khiyarin pidätys voisi olla yhteydessä hänen syytöksiinsä siitä, että useat poliisit ja sotilaat olisivat sekaantuneet huumeiden salakuljetukseen. Ihmisoikeusryhmä lähetti kirjeen Marokon kuninkaalle Mohammed VI:lle nimeten muutamia turvallisuusjoukkojen jäseniä epäiltynä osallisuudesta laittomaan kauppaan.

Tammikuussa pidätettiin yhteensä 81 ihmisen ryhmä Marokossa syytettynä osallisuudesta kainsainväliseen huumekauppaan. Pidätettyjen joukossa oli 29 Kuninkaallisen merijalkaväen sotilasta ja 15 puolisotilaallisten joukkojen jäsentä.

Sisäasiainministeriö ilmoitti takavarikoineensa noin 88,5 tonnia kannabista 10 kuukauden aikana 2008.

Lähde:

http://www.pr-inside.com/moroccan-human-rights-group-leader-arrested-r1068779.htm

Katso myös aiemmin julkaistu uutinen sotilaiden pidätyksistä: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2009/01/18/marokkolaisia-upseereita-kiinni-hasispidatyksissa/

464,5 kg hasista takavarikoitu Turkissa

Turkkilaiset santarmit takavarikoivat 464,5 kg hasista kaakkoisprovinssissa puolivirallisen uutistoimisto Anatolia Newsin mukaan.

Uutisen mukaan santarmit takavarikoivat hasiksen operaatioissaan Licen kaupungissa Kaakkois-Turkissa sijaitsevassa Diyarbakirin provinssissa helmikuun 16.–22. välisenä aikana.

Vihjeen perusteella santarmit myös takavarikoivat 3,5 kg hasista Islahiyen kaupungissa lounaisessa Gaziantepin provinssissa.

Yhteensä viisi ihmistä on pidätettynä epäiltynä salakuljetuksesta.

Turkki on tärkein salakuljetusväylä kannabikselle ja muille laittomille aineille Aasiasta ja Lähi-Idästä Länsi-Euroopan markkinoille.

Lähde:

http://english.cri.cn/6966/2009/02/25/1821s457807.htm

Nykyiset kannabislait ovat tekopyhiä ja ne pitää korjata

Yksi suuria ongelmia Yhdysvalloissa on ihmisten tapa sotkea oma moraali ja valtion lait. Esimerkkejä löytyy tonneittain maan historiasta. Yksi edustavimpia on tuhoisa alkoholin kieltolaki 1900-luvun alussa, joka loi aivan uudella tapaa kasvupohjaa järjestäytyneelle rikollisuudella. Tämäkin on esimerkki kyvyttömyydestä jättää tunteet sivuun ja keskittyä ylitsepääsemättömiin loogisiin todisteisiin sääntöjä ja lakeja sorvattaessa. Viimeisin esimerkki tästä on suoraan sanottuna naurettava suhtautuminen kannabiksen lailliseen asemaan.

Alkuperäistekstin kirjoittajan huomautus: En ole koskaan polttanut kannabista, eikä siihen ole oikeastaan ollut kiinnostusta. Minulla ei siis ole omaa lehmää ojassa. Minuun ei vaikuttaisi mitenkään, jos kannabis nyt laillistettaisiin tai se pysyisi ikuisesti kiellettynä. Minusta on vain erittäin tekopyhää valtion hyväksyä ja suorastaan ylistää (urheilukilpailujen shampanjasuihkut, juhlien alkumaljat jne) aineita, jotka ovat kannabista paljon vaarallisempia, kuten alkoholi ja tupakka.

http://drugwarfacts.org -sivusto siteeraa New York Timesissäkin julkaistua tutkimusta, jossa nikotiini ja alkoholi todetaan paljon, paljon vaarallisemmiksi päihteiksi kuin kannabis. Niillä on pahemmat vieroitusoireet, niihin kehittyy voimakkaampi riippuvuus ja korkeampi toleranssi. Saman tutkimuksen mukaan kannabis on luokiteltu vähemmän vaaralliseksi kuin kofeiini vieroitusoireiden, voimistumisen ja toleranssin osalta.

WHO:n raportti vuodelta 1999 ja EU:n tuore tutkimus vuodelta 2008 toteavat täysin samaa ja nostavat kannabiksen vaarattomuudessa muiden päihteiden edelle. Samoilla linjoilla on myös brittiläinen hallituksen asettama asiantuntijapaneeli ACMD viime vuonna antamassaan raportissa. Suomessa media ei ole halunnut tai uskaltanut juuri näistä uutisoida. Vain MTV3 kertoi EU:n tutkimuksesta ja muut raportit on vaiettu täysin.

Kannabis siis aiheuttaa vähemmän riippuvuutta kuin alkoholi ja tupakka, mutta sen lisäksi se ei myöskään aiheuta kuolemia käyttäjilleen. Yhdysvaltain Tautikontrollikeskuksen raportin mukaan alkoholin suurkulutus oli syynä 75 000 kuolemaan vuodessa. 2001 maassa oli 331 alkoholin yliannostuksen aiheuttamaan kuolemaa. Samana vuonna kannabiksen aiheuttamia kuolemia oli 0. Itse asiassa keskuksella ei ole tiedossa yhtään tunnettua tapausta, jossa kannabis olisi aiheuttanut kuoleman. Toki löytyy tapauksia, joissa kuolemat voidaan yhdistää kannabiksen käyttöön – onnettomuudet, itsemurhat, jne – mutta kannabis ei ole ollut näissä “tappaja”. Suomessa alkoholi on työikäisten ykköstappaja tappaen kuusi ihmistä päivässä ja tupakan aiheuttamiin ongelmiin kuolee päivittäin noin 12 ihmistä. Kannabis ei ole tappanut Suomessakaan koskaan ketään.

Tämä ei ole vain pilvipäisten opiskelijoiden tai vuotavasydämisten liberaalihippien mielipide vaan näkemystä tukevat lukuiset tiedemiehet. Lehdistökonferenssissa entinen Yhdysvaltain huumetsaari Barry McCaffrey kertoi: “Amerikan vaarallisin huume tänään on edelleen alkoholi.”

Vuonna 2007 tohtori Aaron M. White Duken lääketieteenkeskuksesta kertoi Newsweekin haastattelussa seuraavaa: “Tiede on täysin kiistaton sen suhteen, että alkoholi on vaarallisempaa kuin kannabis”. Brittiläiset asiantuntijat yhtyvät tähän sanomaan.

Britannian hallituksen asettama huumeiden väärinkäytön neuvoa-antava neuvosto, joka koostui tiedemiehistä ja huumeiden asiantuntijoista totesi seuraavaa: “Kannabis eroaa alkoholista yhdessä tärkeässä osiossa. Se ei näytä lisäävän  riskien ottamista”. Mielenterveysongelmat ovat olleet esillä kannabiksen yhteydessä erityisesti Briteissä. Neuvoston puheenjohtaja David Nutt on BBC:n haastattelussa todennut seuraavaa: “Kun katsomme tätä todistusaineistoa, olemme nähneet valtavan lisäyksen kannabiksen käytössä, mutta vähennyksen skitsofrenian osalta.”

Vaikka jättäisimme kaikki tieteelliset faktat sivuun niin kannabiksen laillistaminen edustaa potentiaalista lisätuloa taloudelle. Aluksi kannabiksen laillistaminen vapauttaisi valtavasti liittovaltion ja veronmaksajien varoja kannabikseen liittyvien pidätysten, syytösten, oikeudenkäyntien ja vankilatuomioiden vähenemisenä. Lisäksi kannabiksen laillistaminen toisi lisätuloja apteekeille ja lääkeyhtiöille, mikä lisäisi myös näiden maksamia veroja. Myös uusia työpaikkoja syntyisi ja samalla verotulot kertyisivät entisestään.

Katso myös laskelmia kannabiksen laillistamisen vaikutuksesta Yhdysvaltain budjettiin ja laskelmiin Washingtonin osavaltion osalta.  Kokonaisvaikutus maalle voisi olla kymmeniä miljardeja lisätuloja peruspalveluihin ja lamasta nousemiseen. Suomen osalta vastaavia laskelmia ei ole tehty, mutta kyse olisi vähintään sadoista miljoonista euroista.

Loogisesti ajateltuna kannabiksen laittomuuteen ei ole mitään syytä. Se on turvallisempaa kuin alkoholi ja tupakka ja tarjoaa loistavan lisätulon mahdollisuuden sekä hallitukselle, että yrityksille. Nykyiset kannabislait perustuvat vanhentuneisiin moraalisiin kuvitelmiin, eivät logiikkaan, järkeen, eivätkä varsinkaan tieteeseen ja tämäkään kieltolaki ei tee maalle mitään hyvää.

Lähde:

http://www.universityregister.org/index.php?option=com_content&task=view&id=941&Itemid=30

Pidättäkää Michael Phelps heti!

. . . ja sen jälkeen presidentti Obama ja George W. Bush ja Bill Clinton, kirjoittaa entinen presidentti Reaganin erityisavustaja Doug Bandow kolumnissaan konservatiivisessa National Review -lehdessä.

Vuoden 2008 olympialaisissa kahdeksan kultamitalia voittanut uimari-ikoni Michael Phelps on rikkonut lakia. Kun valokuva hänestä polttamassa maria vesipiipusta julkaistiin, Phelps myönsi rikoksen. Saman rikoksen, jonka vuoksi viime vuonna pidätettiin neljännestä vaille miljoona ihmistä.

Eikö Phelsiä pitäisi syyttää? Kuten myös presidentti Obamaa ja kahta hänen edeltäjäänsä, jotka kaikki ovat ilmeisesti käyttäneet laittomia huumeita? Jos ei, ehkä on aika käydä vakavaa keskustelua huumelaeista.

Michael Phelps pyysi välittömästi anteeksi huonoa arvostelukykyään. Huomio kiinnittyi hänen rahoittajiinsa, joiden sopimuksissa seisoivat tavanomaiset moraalilausekkeet, jotka suojelevat heidän sijoituksiaan hölmösti, joskaan ei moraalittomasti, käyttäytyvien julkisuuden henkilöiden tapauksissa. Phelpsin pankkitilin onneksi monet hänen suuren rahan tukijoistaan, mm. Speedo, Hilton ja Omega, hyväksyivät hänen anteeksipyyntönsä. Subway ja Visa eivät ole ilmoittaneet mitään, mutta ei vaikuta, että ne olisivat jättäytymässä pois. Vähemmistönä on Kellogg’s, joka ilmoitti luopuvansa Phelpsin tukemisesta.

Mutta jos kannabiksen käyttö on niin kamalaa, että on syyt tehdä se rikolliseksi, miksi tuhlaamme aikaa keskustelemalla pystyykö Phelps pitämään mainossopimuksensa? Eikö häntä pitäisi syyttää rikoksesta – aivan kuten miljoonia muitakin amerikkalaisia, joiden elämä on pilattu pilvenpoltosta annetulla tuomiolla?

Vuonna 2007 872 721 amerikkalaista pidätettiin kannabiksen takia. Pidätyksistä 775 138 johtui aineen hallussapidosta. Jälkimmäisistä varmasti osa jäi kiinni kasvattamisesta tai myymisestä, ja heitä syytettiin vähäisemmällä rikosnimikkeellä, mutta joka tapauksessa sadat tuhannet amerikkalaiset joutuivat vankilaan tehtyään juuri samaa mitä Michael Phelps: poltettuaan pilveä. Lähes kolme neljäsosaa pidätetyistä oli Phelpsin tapaan alle 30-vuotiaita. Heillä on vielä suurin osa elämästä edessään, joten he saavat mitä suurimpia vaikeuksia huumesyytteestä.

Joten miksi Phelpsin ei pitäisi joutua vankilaan?

Kysymyksen esittäminen on siihen vastaamista. Pilven polttaminen saattoi olla typerää monestakin syystä – mahdollisten terveyshaittojen takia, sopimusten vaarantumisen ja roolimallina olemisen kannalta – mutta hän teki vahinkoa vain itselleen. Hänet olisi voitu valokuvata humalassa poistumassa horjuen juhlista, eikä tilanne olisi ollut yhtään erilainen. Kielteinen julkisuus ja sponsorit olisivat pakottaneet hänet nöyristelevään anteeksipyyntöön, ja sitten kaikki olisivat jatkaneet elämäänsä. Aivan kuten nyt pilven kanssa.

Kieltolain kannattajat sanovat tietenkin, että laittomat huumeet ovat eri asia. Ja niin ne ovatkin – suurimmaksi osaksi, koska niiden käyttäminen on laitonta. Tämä luo tilanteen, josta aiheutuvat useimmat huumeiden käyttöön tavallisesti liittyvät vakavat ongelmat.

Argumentit ovat vanhoja mutta selkeitä. Sanoi laki mitä tahansa, kansalaiset ovat äänestäneet keuhkoillaan: yli 21-vuotiaista amerikkalaisista 95 miljoonaa on joskus polttanut pilveä, 20 miljoonaa poltti kuluneen vuoden aikana ja 11 miljoonaa käyttää ainetta jatkuvasti. On vaikea uskoa, että kaikki heistä, lähes kolmasosa Yhdysvaltojen populaatiosta, ovat rikollisia, jotka kuuluvat vankilaan.

Lisäksi, huumeisiin liitetty väkivalta on pääasiassa seurausta kieltolaista eikä niinkään käytöstä itsestään. Alkoholinkäyttäjät ovat paljon pilvipäitä todennäköisemmin väkivaltarikosten tekijöitä ja uhreja. Kieltolain aikainen Chicago tarjosi dramaattisen oppitunnin siitä mitä seuraa, kun laajasti käytetty päihde kielletään. Kaupungin väkivaltaisen ajanjakson toisinto nähdään tällä hetkellä suuremmassa mittakaavassa mm. Kolumbiassa ja Meksikossa, jossa urbaanit ja syrjäiset yhteisöt hukkuvat huumejengien väkivaltaisuuksiin.

Terveyskysymyksistä ollaan vielä monilta osin erimielisiä, mutta perustavaa laatua oleva kysymys on, elämmekö vapaassa yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat tehdä valinnan osallistuakseen riskialttiiseen toimintaan. Tupakoijat, riippuliitäjät ja vuorikiipeilijät ottavat kaikki riskejä, joita monet eivät pidä hyväksyttävinä. Se ei silti ole mikään syy pidättää heitä.

On myös melko vaikeaa väittää, että kannabiksen käyttö estäisi Phelpsiä olemasta tuottava ja voittava. Useimmat meistä todennäköisesti muistavat opiskeluajoilta pilviveikkoja, jotka menestyivät myöhemmin erittäin hyvin valitsemallaan uralla. Tulevatko jotkut ihmiset käyttämään liiassa määrin? Kyllä, aivan kuten jotkut ihmiset juovat liikaa, pelaavat liikaa rahapelejä, tuhlailevat liikaa ja käyttäytyvät vastuuttomasti monilla muillakin eri tavoilla. Rikoslaki ei ole vastaus.

Onko todennäköistä että Michael Phelps joutuu vankilaan? Ei, ja hyvästä syystä. Mutta samasta syystä meitä muita ei myöskään pitäisi rangaista kannabiksen käytöstä. Ei ole kysymys siitä, onko pilven käyttö hyvästä vai pahasta. Ihmiset pitäisi jättää rauhaan. Paitsi jos he ovat suoranainen uhka toisille ihmisille. Siitä on kysymys henkilökohtaiselle vapaudelle rakentuvassa yhteiskunnassa, tai ainakin siitä pitäisi olla kysymys.

Lähde:

http://article.nationalreview.com/?q=YzMzNjRiMGE5NDFhYjIzN2I5YjVmZmVhNWQ1YjEzODI

Marokkolaisia upseereita kiinni hasispidätyksissä

Marokon poliisi on tiedotteensa mukaan hajoittanut yhden maan pohjoisosien suurimmista salakuljetusringeistä.

Lähes 30 Marokon armeijan jäsentä on pidätetty epäiltynä osallisuudesta hasiksen salakuljetuksesta Belgiaan, Alankomaihin ja Espanjaan turvallisuuslähteet kertoivat keskiviikkona 14.1.

Tutkijat epäilevät ringin johtajan “hyötyneen kuninkaallisten santarmien, kuninkaallisen merijälkaväen ja sisäministeriön alaisten puolisotilaallisten joukkojen yhteistyöstä”, kertoi sisäministeriö lausunnossaan.

Tiedotteen mukaan Marokon poliisi suoritti sunnuntaina 10.1 sarjan iskuja ja hajotti ringin, jota kuvaillaan yhdeksi maan pohjoisosien suurimmista.

Turvallisuuslähteen mukaan poliisi kuulusteli 29 henkilöä, jotka kuuluvat eri armeijan ja poliisin osastoihin epäiltynä osallisuudesta salakuljetusringin toimintaan. Saman lähteen mukaan pidätettynä olisi myös huumeiden tuottajia, hasiksen Eurooppaan vieneiden pikaveneiden kuljettajia ja muita epäiltyjä.

Viime vuonna Marokon poliisi takavarikoi 110,8 tonnia hasista. Vuonna 2007 vastaava luku oli 117,7 tonnia eli pudotusta oli noin viisi prosenttia.

Sisäministeriön mukaan kannabiksen kasvattamiseen käytetty maa-ala pohjoisessa on supistunut noin 60 000 hehtaariin vuoden 2003 134 000 hehtaarista.

Lähde:

http://www.expatica.com/be/news/local_news/Moroccan-military-officers-arrested-in-drugs-probe-_48671.html