Hoitoon kannabiksen vuoksi mennään pääasiassa pidätysten johdosta

Lähes kuusi kymmenestä kannabiksen takia huumehoitoon hakeutuneesta henkilöstä ohjasi hoitoon rikosoikeusjärjestelmä, selviää tuoreesta Yhdysvaltain aineiden väärinkäytön ja mielenterveyspalvelujen hallinnon (SAMHSA) raportista.

“Vuonna 2007 rikosoikeusjärjestelmä oli suurin yksittäinen aineiden väärinkäytön hoitoonohjauksien lähde”, kertoo raportti. “Valtaosa näistä hoitoonohjauksista tuli ehdonalais- ja koeaikavalvojilta.”

Kannabiksen vuoksi huumehoidoissa olleista 56 % oli siellä oikeuslaitoksen osoittamina. Vuonna 1992 luku oli 48 %. Kaikista huumeiden vuoksi hoitoon hakeutumisista 37 % perustui oikeuslaitoksen ohjaukseen.

NORML-järjestön johtaja Paul Armentano kommentoi tilastoja näin: “Nämä luvut osoittavat selvästi, että syynä hoitoon hakeutumisiin ei ole kannabiksen käyttö sinänsä, vaan ennen kaikkea kannabiksen kieltolaki. Nämä ihmiset eivät suurimmaksi osaksi ole “addikteja” sanan varsinaisessa merkityksessä. He ovat paremminkin tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat epäonnekseen joutuneet pidätetyksi kannabiksen takia ja jotka joutuvat tekemään valinnan huumevieroituksen ja vankilan välillä.”

Liittovaltion viime keväänä julkaisemien hoitotilastojen mukaan yli 37 prosenttia arviolta 288 000 ihmisestä, jotka olivat vuoden 2007 aikana huumehoidossa pilven takia, eivät olleet raportoineet käyttäneensä ainetta hoitoa edeltävän kuukauden aikana. Lisäksi 16 prosenttia hoidossa olleista kertoi käyttäneensä kannabista kolme kertaa tai vähemmän kuukauden aikana ennen hoidon alkamista.

Lähde:

http://norml.org/index.cfm?Group_ID=7997

Kannabiksen laillistamisen suosio nousee nopeasti USA:ssa

Jatkuvasti lisääntyvä kannatus kannabiksen lääkinnälliselle käytölle lisää samaan aikaan myös kritiikkiä kieltolakia kohtaan.

Samana päivänä kun Mainen asukkaat äänestivät homoavioliittoja vastaan, he äänestivät selkeällä enemmistöllä lääkekannabiksen ja sen jakelupisteiden puolesta. Pari viikkoa sitten Yhdysvaltain suurin lääkärijärjestö American Medical Association kumosi aiemman kantansa ja kiirehti liittovaltion hallitusta poistamaan kannabiksen Kontrolloitujen aineiden I Luokasta, jossa se on nyt yhdessä heroiinin kanssa.

Pian tämän jälkeen kannabislakien uusimista kannattavat tahot pitivät puolivuosittaisen strategiakonferenssinsa, jossa he aikoivat jatkaa eteenpäin kaikilla rintamilla. Muutosta vaativat osavaltioiden lait, tarvitaan lakiesityksiä ja eri puolilla maata käydään asian tiimoilta oikeutta. Nyt tämä liike on saamassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näin laajaa ja vankkaa kannatusta. “Asia on nousemassa esiin poikkeuksellisen nopealla tavalla nyt”, sanoi Drug Policy Alliancen johtaja Ethan Nadelmann. “Julkinen mielipide muuttuu hyvin, hyvin nopeasti.”

Muutosta voisi kuvailla sukupolvisidonnaiseksi. Lokakuussa suoritetun gallupin mukaan 44 prosenttia yhdysvaltalaisista kannattaa kannabiksen täyttä laillistamista. Tässä on 13 prosentin nousu vuodesta 2000. Gallupin tekijöiden mukaan kasvuvauhdin pysyessä samana 1 – 2 prosentissa vuosittain enemmistö asukkaista kannattaa laillistamista jo neljän vuoden kuluttua.

Lännessä 53 prosentin enemmistö kannattaa laillistamista. Tämä lämmittää niiden sydämiä, jotka keräävät allekirjoituksia esitykseen, jonka tavoitteena on saada lakiesitys kannabiksen laillistamisesta Kalifornialaisten äänestäjien päätettäväksi vuoden 2010 äänestyksiin.

Viime viikolla kansainvälisessä huumereformikonferenssissa (International Drug Reform Conference) aktivistit esittivät yksityiskohtaisia ehdotuksia kannabiksen verottamiseksi ja säännöstelemiseksi alkoholin ja tupakan tavoin. Aivan kuten Kalifornian lainsäätäjien edessä odottava  lakiesitys ehdottaisi. Esityksen ei oleteta menevän läpi, mutta sen odotetaan nostattavan asiasta kunnollisen julkisen keskustelun. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger antoi esitykselle uskottavuutta selvittämällä osavaltion verojohtajan kautta esityksen mahdollisiksi verotuloiksi 1,3 miljardia dollaria vuodessa lamankin aikana.

Konferenssissa kerrottiin myös vinkkejä lainsäätäjien lobbaamiseen niistä 14 osavaltiosta jossa esitykset pienten määrien hallussapidon dekriminalisoinnista ovat menneet läpi. Aktivistit uskovat, että lähiaikoina noin puolelle osavaltioista on lakeja, jotka sallivat kannabiksen hallussapidon lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kiinnostus lääkekannabista ja kannabislakien höllentämistä kohtaan nousi noin 18 kuukautta sitten, mutta kannattajien mukaan suurin ryntäys tuli kun Barack Obama valittiin presidentiksi. Hän on kolmas perättäinen presidentti, jonka tiedetään polttaneen kannabista ja ensimmäinen, joka ei ole vältellyt siitä puhumista. “Nuorempana vetelin henkosia keuhkoihin”, sanoi Obama kuuluisasti kampanjassaan. “Se oli koko homman idea.”

Virassaan Obama on luvannut pysäyttää liittovaltion viranomaisten toimet lääkekäyttäjiä vastaan niissä osavaltioissa, jotka lääkekäytön sallivat. Tämä oli ensimmäinen liittovaltion tason höllennys kannabista kohtaan. Liittovaltio on ollut hyvin vihamielinen kannabista kohtaa 70-luvulta ja Nixonin hallinnosta lähtien. Tällöin kannabis laitettiin samaan ryhmään kovien huumeiden kanssa.

National Organization for the Reform of Marijuana Laws -järjestön johtaja Allen St. Pierre sanoi olevansa hämmästynyt saatuaan kutsun jakamaan ajatuksiaan National Drug Control Policyn virastoon, joka pohtii maan huumausainelakeja. Obaman asettama huumetsaari Gil Kerlikowske oli aiemmin poliisipäällikkö Seattlessa, jossa äänestäjät virallisesti siirsivät kannabiksen viranomaisten prioriteettilistan häntäpäähän muiden rikkeiden joukkoon. “Minut on usein heitetty ulos viraston kokouksista, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minut kutsutaan osallistumaan”, sanoi St. Pierre.

Kannabiksen vastustajien mukaan lukioikäiset käyttävät jo nyt todennäköisemmin kannabista kuin tupakkaa, ja lääkekannabis on sallittua niissä viidessä osavaltiossa, joissa nuoret käyttävät kannabista eniten. “Olemme ennaltaehkäisytoiminnassa”, sanoi Community Anti-Drug Coalitions of American hallituksen jäsen Arthur Dean. “Lapset saavat viestin, että tupakka on haitallista, mutta he eivät saa samaa sanomaa kannabiksesta.”

Los Angelesissa kaupungin viranomaiset miettivät kuinka toimia jatkossa, kun kaupunkiin on avattu jo yli tuhat lääkekannabisapteekkia. Jotkut työllistävät myös liikkeessään lääkärin, joka voi kirjoittaa suosituksen lääkekannabikselle. Suosituksen ja lääkettä voi saada lähes jokaisesta kadunkulmasta. Tämä on aiheuttanut joitain naapureiden valituksia, mutta hyvin vähän valituksia salakuljetuksesta.

Kannabiksen kannattajat pitävät jälkimmäistä todisteena siitä, että kannabiksen kauppaan liittyvä väkivalta tulee sen laittomuudesta. “Vakavasti puhuen, sille on syynsä, etteivät meksikolaiset olutkartellit istuta maltaita ja humalaa Kalifornian metsiin”, Marijuana Policy Projectin viestintäjohtaja Bruce Merkin sanoi.

Kiista kannabisapteekeista on tuonut painetta myös kannattajille, jotka ensisijaisesti hakevat sairaille potilaille mahdollisuutta saada lääkkeensä. Vasta toissijaisena tulee kannabislakien yleinen muuttaminen kaikille.

“En halua sanoa, että pitäisimme muut järjestöt ja ryhmät käden mitan päässä. Päädymme siihen, että olemme kaikki samassa huoneessa”, sanoi Americans for Safe Access -järjestön oikeusavustaja Joe Elford, joka on johtanut oikeustaistelua lääkekannabiksen puolesta ja valmistautuu nyt taisteluun Los Angelesin kaupunginvaltuuston kanssa. “Tämä liike on jo todella laajapohjainen ja saa paljon kannatusta.”

Lähde:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/11/22/AR2009112201986_2.html?sid=ST2009112301731

Homoliitot ja kannabis

Yksilönvapauksien rajoittamisen aika alkaa olla ohi ja muutokset kohti suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa ovat nurkan takana.

“Mielestäni tämä olisi hyvä hetki oluelle,” sanoi Franklin D. Roosevelt allekirjoitettuaan lain, joka teki 3,2% lager-oluen lailliseksi, hiukan ennen kieltolain täydellistä kumoamista. Toivon, että Barack Obama keksii jotain samalla tavalla leikkisää, kun hän päättää lopettaa nykyiset kieltolait. Lait jotka estävät homoliitot, pitävät kannabista I Luokan huumeena ja estävät matkustamisen Kuubaan. “Voitte nyt suudella sulhasta”, tai ehkä jokin versio hänen aiemmasta kommentistaan: “Vedin henkeen, se oli koko homman idea.”

Kieltolaki nyt on erilainen kuin kieltolaki ennen. Kun kieltolaki astui voimaan 1920 se oli radikaali sosiaalinen kokeilu, joka haastoi lähes sivilisaation ikäisen perinteen. Se oli ennalta arvattava epäonnistuminen; loukkaus yksilön vapauksia kohtaan, mahdoton valvoa, ja rikollisuuden sikiäminen alkoi heti. Kaikki tämä päättyi 1933. Tänään meillä on hyödytön yritys määrätä moraalia ja tehdä uusi versio ihmisluonnosta.

Kieltolakiemme muodot ovat enemmänkin laiminlyönnin syntejä kuin komissioiden. Sen sijaan että yritettäisiin viedä pitkään olleita oikeuksia, heidän esityksensä konservatiivisiksi laeiksi epäonnistuvat kulkemaan samaa tahtia liberalisoituvan yhteiskunnan kanssa. Mutta kuten kieltolaki 20-luvulla, näistäkin rajoituksista on tullut mahdottomia puolustaa, ja myös epäkäytännöllisiä, ja tämän seurauksena ne ovat katoamassa nopeasti. Vaikuttaa hyvältä arvaukselta, että 10 vuoden sisään yhdysvaltalaiset voivat matkustaa Kuubaan, kaikki osavaltiot sallivat homoliitot ja vain muutama osavaltio vaatii rangaistuksia kannabiksen henkilökohtaisesta käytöstä. Nuo muutokset ovat väistämättömiä. Ei siksi, että politiikka olisi muuttunut vaan koska yhteiskunta on.

Muutama tärkeä pointti: Huhtikuussa Obama vähensi kuubalais-amerikkalaisten matkustamisen ja oleskelun rajoituksia. Viime kuussa oikeusministeriö ilmoitti, että se ei enää syytä tapauksia, jotka liittyvät lääkekannabikseen. Samaa sukupuolta olevien liitot tunnustetaan jo kuudessa osavaltiossa ja luku kasvaa.  Suuremmassa mittakaavassa rajoitusten ja lain valvonnan höllääminen heijastuu sosiaalisiin normeihin. Homoliittoja on juhlittu New York Timesin hääsivuilla vuodesta 2002. Kun George W. Bush jätti toimistonsa, amerikkalaisten turistien ei enää tarvitse pelätä tulevansa syytetyksi Havannassa vierailusta ilman valtionvarainministeriön lupaa. Los Angelesissa sinun täytyy vain kertoa lääkärille olevasi ahdistunut ja voit mennä ostamaan laillisen pussillisen rauhoittavaa kannabislajiketta.

Pääsyy kieltolakien epäonnistumiseen on kiihtyvä onnen tavoittelun määrittely. Homoliittoja ei aja niinkään moraaliset argumentit vaan paine pareilta, jotka haluavat virallistaa ja pyhittää suhteensa, saada laillisia etuoikeuksia, ja kasvattaa lapsensa vakaassa ympäristössä. Kannabiksen dekriminalisaatiota ei aja vain suuri tarve sen käytölle lääkkeenä, vaan enemmänkin aikuisten määrä joka sitä on käyttänyt ja jotka eivät mielestään kuulu sen takia vankilaan. Uusimman hallituksen kyselyn mukaan viime vuonna kannabista oli käyttänyt Yhdysvalloissa yli 23 miljoonaa aikuista. Kuuban osalta muutosta ei tuo 49 vuotta jatkunut eeppisesti epäonnistunut kauppasaarto, mutta vaatimukset tulevat niiden amerikkalaisten suunnalta, jotka haluavat mennä sinne, nähdäkseen sukulaisia, etsiäkseen Castron ajan jälkeisiä liikemahdollisuuksia, tai siemaillakseen rommia rannalla.

Samankaltaisista syistä ei ole odotettavissa muutosta oikeuteen aborttiin tai oikeuteen omistaa ase. Vaatimukset yksilönoikeuksista ovat vain liian vahvat ylitettäviksi. Internet on ollut todella tärkeä vahvistin sellaisille vaatimuksille. Pornolla ja uhkapelillä netistä itsestään on tullut tukahduttamaton jakeluväline. Homoliittojen osalta se on kiihdyttänyt uusien kansalaisoikeuksien tunnistamista toimimalla organisointivälineenä ja informaation levittäjänä. Laajemmin, vapain kommunikaatioväline koskaan on nostanut odotuksia henkilökohtaisen vapauden suhteen. Maailmassa jossa jokaisella on oma “lehdistönsä”, vaatimukset henkilökohtaisen käytöksen rajoittamisesta tulevat täysin kestämättömiksi.

Poliitikot jatkavat perässä kulkemista johtamisen sijaan näiden muutosten suhteen. Republikaanit ottavat riskin vastustamalla uutta todellisuutta. Jos se aikoo jatkaa eloaan kieltolain puolueena, se kiihtyvällä vauhdilla karkottaa libertarismiin kallellaan olevat ja nuoret. Demokraattien riskinä on syleillä kulttuurista muutosta liian innokkaasti. Lähes neljä vuosikymmentä sen jälkeen kun George McGover tuli tunnetuksi armon, abortin ja hapon  presidenttiehdokkaana, kulttuuriset kiistakysymykset ovat yhä edelleen petollista aluetta poliitikoille. Miksi mennä muutoksen eturintamaan kun voit seurata turvallisen matkan päästä ja päätyä silti samaan lopputulokseen?

Lähde:

http://www.newsweek.com/id/220554

Kannabisseura: terveellinen valinta

Kannabiskieltolain takia miljoonat käyttäjät ja heidän läheisensä joutuvat alttiiksi terveys- ja turvallisuusriskeille. On mahdotonta toteuttaa alaikäisiä suojeleva ja ongelmakäytön estävä politiikka.

Manner-Euroopassa on kuitenkin käytössä järjestelmä, jonka avulla kannabiksen tuotto ja jakelu vähentää ongelmia ja pienentää hallinnointikustannuksia. Kyseessä on järjestelmä, joka mahdollistaa kannabiksen käytön vastuullisesti. Järjestelmä, jossa viranomaiset valvovat koko prosessia viljelystä loppukäyttöön.

Tämä on kannabisseura. Kannabisseurat (CSC, cannabis social club) ovat voittoa tavoittelemattomia täysi-ikäisten kansalaisten yhdistyksiä. He organisoivat suljetussa yhteisössään rajatun kannabismäärän valmistusta omaan käyttöönsä. He eivät saa myydä kannabistaan muille tai jakaa sitä alaikäisille.

Kannabisseuran voi perustaa monin eri tavoin, riippuen maan kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisten sopimusten huumausainerajoituksista.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kansalaisilla on oikeus perustaa yhdistys, joka ajaa heidän etujaan. Jos heidän toimintansa ei ole uhka yleiselle terveydelle tai turvallisuudelle, viranomaisilla ei ole oikeutta puuttua heidän toimintaansa.

Kannabisseurassa kannabista viljellään tarkkojen terveys- ja turvallisuusstandardien mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kemikaaleja käytetään niin vähän kuin mahdollista, sähkö ostetaan itse ja paloturvallisuudesta huolehditaan. Jakelun osalta noudatetaan tarkkoja sääntöjä jotka estävät vastuuttoman ja ongelmakäytön.

Kannabisseura tarjoaa mahdollisuuden rikollisten järjestöjen roolin pienentämiseen kannabismarkkinoilla. Riski mm. saada myrkyllisillä tuotteilla ja jopa lasilla jatkettua kannabista pienenee. Tällä hetkellä kannabisseuroja toimii aktiivisesti Espanjassa, paikallisten viranomaisten suostumuksella. Muissa maissa on tehty aloitteita vastaavasta käytännöstä.

Mikäli haluat edistää kannabiskerhojen perustamista alueellasi, ota meihin yhteyttä. Huumesodan on loputtava. Auta meitä julistamaan rauha. Tue ENCOD:a.

ENCOD
European Coalition for Just and Effective Drug Policies
Lange Lozanastraat 14
B – 2018 Antwerpen
Belgium

Tel. + 32 3 293 0886
E-mail: office@encod.org
www.encod.org

Lähde:

http://pr.cannazine.co.uk/content/view/713/27/

Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet “Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää “suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä “jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen “Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom “lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle “hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä “pilvestä”, “sätkistä” tai “lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman “hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

“Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

“Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ‘pehmeiksi huumeita kohtaan’”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta “useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla “uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä “joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. “Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan “tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja “ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

“Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. “Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

“Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. “Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on “valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, “se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

“Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli “Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä “elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat “valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? “Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii “erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska “on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja “erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

“Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ‘la-la-la-la’”, Davis sanoo. “Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien “hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. “Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ‘minähän en laita nimeäni mihinkään listaan’”, hän muistelee. “Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. “Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. “Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki “Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja “Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa “kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html

Yhdysvallat on laillistamassa kannabista kaikessa hiljaisuudessa

Tavallinen jointti voi pelastaa ihmishenkiä. Nyt katsotaan eteenpäin, jotta järjetön kieltolaki voitaisiin lopettaa.

Kun yritysmaailman journalismin Raamattuna pidetty Fortune-lehti tekee kansijutun otsikolla “Onko pilvi jo laillista?”, tietää siitä asioiden olevan muuttumassa Yhdysvalloissa. Sen tietää myös siitä, kun Barack Obaman Oikeusministeriö julkaisee pitkään odotetun muistion, jonka viesti on, ettei liittovaltion hallitus enää puutu lääkekannabisapteekkien toimintaan – niin kauan kuin se toiminta on osavaltion lainsäädännön hyväksymää. Tämä asia virallistettiin lokakuussa.

Kaiken lisäksi kyseessä ei ollut symbolinen ele. Kannabiksen lääkekäyttö – oli kyseessä sitten kemoterapian aiheuttama pahoinvointi, AIDS:iin liittyvä kuihtuminen, viherkaihi tai jokin muu syy – on nyt laillista 13:ssa osavaltiossa, mukaan lukien suurin niistä, eli Kalifornia. Ensi vuonna 13 muuta osavaltiota ovat aikeissa äänestää aiheesta tai muutoin seurata esimerkkiä. Viime viikolla Kalifornian lainsäädäntökomitea piti ensimmäiset istunnot. Ne eivät koskeneet ainoastaan lääkekannabiksen laillisena pitämistä, vaan myös kaiken kannabiksen dekriminalisointia. Kannusteena tähän olisivat massiiviset rahavirrat, jotka vararikossa oleva osavaltio voisi valjastaa käyttöönsä kannabisverojen myötä.

Aiheesta on tehty myös ovensuukyselyitä. Vuonna 1970 84 % amerikkalaisista halusi pitää kannabiksen laittomana. Nykyisin tämä luku on romahtanut 54 %:iin. Laillistamisen puolella olevien osuus on noussut 60-luvun lopun 18 %:sta nykypäivän 44 %:iin. Saman trendin jatkuessa suurin osa amerikkalaisista tulisi puolustamaan laillistamista jo Obaman ensimmäisen kauden lopussa. Läntisissä osavaltioissa 53 % haluaisi laillistaa ja verottaa kannabista jo tällä hetkellä. Laillistamista tukevat eniten nuoremmat ikäpolvet, “Obama-sukupolvi”, mutta tukea on alkanut kuulua myös republikaanisen puolueen riveistä.

Todellisuus on kuitenkin jo ovensuukyselyiden edellä. Matka Los Angelesiin voisi antaa sellaisen mielikuvan, että kannabis on jo laillista. Kaupungissa on yli 800 kannabiskauppaa ja Kalifornian osavaltiossa niitä on jo arviolta 7000 kappaletta. Se on monta kertaa enemmän kuin Hollannissa.

Kannabisluvan saaminen lääkäriltä on helpompaa kuin henkivakuutuksen ottaminen. Sen voi todeta lukemalla lehti-ilmoituksia, joissa mainostetaan konsultaatiota 200 dollarin maksua vastaan. Kannabiskauppoja löytyy joka lähtöön, parin pennin puulaakeista aina kapitalistiseen makuun sopiviin luksusmyymälöihin saakka. Lääkekannabisliiketoiminnasta haaveileville yksityisyrittäjille pidetään aiheeseen liittyviä seminaareja. Kaupoissa pidetään esillä jalostettuja lajikkeita, joiden avulla voidaan saavuttaa erityisesti räätälöityjä vaikutuksia: jotkut sopivat pahoinvoinnin lievittämiseen, toiset ruokahalun kiihottamiseen tai nukkumisvaikeuksiin; osa taas auttaa hereillä pysymiseen, elokuvien katselemiseen tai yleiseen rentoutumiseen.

Kannabiksen tärkeimmän aktiivisesti vaikuttavan ainesosan, THC:n määrä on paljon suurempi kuin aiemmin (joskaan väitteellä ei ole todellista pohjaa, vaan sekä vahvempia että miedompia lajikkeita on aina ollut olemassa, eikä merkittävää vahvuuden nousua ole ollut. Tälle esteensä asettaa jo kasvibiologia. -toim.huom.) Mutta koska kukaan ei ole koskaan kuollut kannabiksen yliannostukseen, on vaikea sanoa miksi sillä olisi merkitystä. Tietenkin jos henkilöllä on pitkä historia mielenterveysongelmien suhteen, ei aivojen kannabinoidireseptoreiden kanssa ole suositeltavaa leikkiä. Mutta sellaisten ihmisten ei kannattaisi käyttää myöskään muita huumausaineita, puhumattakaan liiallisesta alkoholinkäytöstä. Useimmille ihmisille vahvempi kannabis tarkoittaa ainoastaan sitä, että ainetta tarvitsee ottaa vähemmän toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi. Jos sattuu ottamaan liian paljon, todennäköisesti seurauksena on vain torkahtaminen sekä herääminen ilman krapulaa. Jos baarit alkaisivat myydä kannabista kaljan sijasta, rikostilastot romahtaisivat.

Amerikkalaiset – joille kannabiksen käyttö on lähestulkoon siirtymäriitin tasoinen tapahtuma yliopisto-opiskeluiden alkaessa – tietävät tämän, ja jossain vaiheessa he ovat lopettaneet teeskentelemästä muuta. Viimeiset kolme presidenttiä ovat polttaneet kannabista nuoruusvuosinaan, vaikkakin ainoastaan yksi heistä on kirjoittanut siitä avoimesti. Kun Obamalta kysyttiin Clintonin tapaan kannabissavun hengittämisestä, hän vastasi: “Eikös se ollut tarkoituskin”. Nuorten kannattajiensa järjestämässä online-konferenssissa ensimmäinen kysymys kuului, olisiko kannabiksen laillistaminen ja verottaminen hyvä asia valtion kassan kartuttamista ajatellen. Obama vain naureskeli aiheelle, mutta yli biljoonan dollarin vuosittaisen budjettivajeen jatkuminen saattaa jossain vaiheessa hyydyttää hymyn.

Yksi avain muutokseen on ollut huomion kiinnittyminen kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Ihmiskunta on käyttänyt kannabista lääkkeenä vuosituhansien ajan. Sitä myytiin joskus Yhdysvalloissa Eli Lillyn lääkeyhtiön toimesta. Kun käyttö sallittiin myötätuntoisesti muutamalle henkilölle, huomattiin vahingossa kuinka vaaratonta se on. Se ei ollut kemiallista riippuvuutta aiheuttava, vaikkakin jonkinlaisia mietoja vieroitusoireita voi tulla pitkäaikaiskäyttäjille, jotka lopettavat käytön välittömästi. Sen sivuvaikutukset ovat minimaaliset verrattuna muihin vastaaviin käyttötarkoituksiin määrättyihin lääkkeisiin. Se on paljon vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin tupakka tai alkoholi. Se ei johda merkittävästi minkäänlaiseen antisosiaaliseen käytökseen, toisin kuin esimerkiksi metamfetamiini, kokaiini tai heroiini. Useat sen käyttäjistä ovat menestyviä ja tuottavia yhteiskunnan jäseniä, jotka vain valitsevat kannabiksen alkoholin sijaan iltaa rentouttamaan tai helpotuksena syöpähoidon kestämiseen.

Kun kiellämme AIDS-potilailta heidät hengissä pitävän työkalun, ratkaisemme asian kuoleman eduksi. Minulla on ystävä, joka ei olisi koskaan voinut käyttää hänet pelastanutta lääkitystä ilman kannabista. Se oli jossain määrin silmiä aukaiseva tarina, ja monilla muillakin ihmisillä on ollut samankaltaisia kokemuksia. Onko se porttihuume? Toki monet kovien huumeiden käyttäjät ovat polttaneet pilveä ensi alkuun. Mutta lähes kaikki heistä ovat aloittaneet alkoholilla, ja se ei ole laitonta.

Tietenkään mikään ei ole väistämätöntä. Poliisi valvoo sitä yhä ja sadattuhannet amerikkalaiset, suhteettoman suuri osa heistä tummaihoisia ja köyhiä, ovat sen vuoksi vankilassa. Los Angelesin epäonnistuminen säädellä riittävästi sen satoja kannabiskauppoja saattaa johtaa niiden yhteyksiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Siitä voisi tulla takaisku, joka kriminalisoisi uudelleen koko toiminnan.

Asiaa täytyy seurata pari vuotta, jonka aikana selvinnee, toteutuvatko nämä pelot vai käykö asiassa toisin. Luultavasti laillistamista seuraavan vuosikymmenen aikana kannabiksen kieltolaista tulee yhtä outo menneisyyden asia, kuin alkoholin kieltolaista on tullut. Loppujen lopuksi tarpeettomat kieltolait kaivavat maata ainoastaan itsensä alta. Ja tällä hetkellä miljoonat syöpä- ja HIV-potilaat ovat laillistamisen puolella. Samaan aikaan jotkut epätoivoiset hallituksen osastot etsivät, mitä verottaa seuraavaksi. Asia voi mennä jopa vielä pidemmälle: pian kannabis saattaa olla tupakointiakin hyväksyttävämpää.

Tabujen tarve on toki ikuinen, mutta tabujen kohteet muuttuvat jatkuvasti. Tupakan aikakausi saattaa elää viimeisiä hetkiään ja kannabiksen vuosituhat voi olla juuri alkamassa.

Lähde:

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/us_and_americas/article6897958.ece

Kannabiksen laillistaminen USA:ssa voisi tuoda miljardeja hallitukselle

Nykyisellään huumekartelleille menevät rahat voisi kannabiksen laillistamisen jälkeen kerätä valtiolle ja käyttää yhteiseen hyvään.

Maailman ensimmäinen kannabisoppilaitos on avannut ovensa Yhdysvalloissa. Lääkekannabista kasvatetaan laillisesti oppilaitoksen laboratoriossa Kalifornian Oaklandissa. Siellä kaupunginvaltuusto verottaa jo kyseisen lääkkeen myynnistä.

Kannabiksen puolesta kampanjoivat ovat sanoneet, että lopunkin velkojen pahasti repimästä Kaliforniasta pitäisi seurata heidän esimerkkiään ja laillistaa kannabis.

Oppilaitoksen johtajan Richard Leen mukaan ala on jo pelkästään Kaliforniassa arviolta 15 miljardin dollarin kokoinen. Tällöin pelkät myyntiverot voisivat tuoda vuosittain 1,5 miljardia dollaria.

Suomikin aikoo ottaa valtionvarainministeri Kataisen johdolla velkaa 13 miljardia pitääkseen budjettinsa kunnossa. Ehkä täälläkin pitäisi pohtia vakavasti kannabiksen laillistamisen tuomia tuloja. Kannabista käytetään jo laajalti, mutta kaikki siitä saatavat tulot valuvat pois valtiolta.

“Opimme alkoholin kieltolaista 1920-luvulla, että jostain asiasta laittoman tekeminen ei estä ihmisiä käyttämästä sitä. Se vain luo lisää rikollisuutta ja väkivaltaa sekä vähentää kunnioitusta lakeja ja niiden valvojia kohtaan.”

Lähde:

http://www.belfasttelegraph.co.uk/breaking-news/world/north-america/campaigners-in-us-say-legalising-cannabis-would-be-worth-billions-to-govt-14528115.html

Kannabiksen laillistaminen voisi pysäyttää laman

Kaliforniassa kannabiksen puolesta kampanjoivat sanovat, että osavaltion pitäisi helpottaa kompurointiaan talouskriisissä ja alijäämänsä kanssa laillistamalla kannabis ja keräämällä sen myynnistä veroa.

Kalifornia oli ensimmäinen osavaltio, joka salli ihmisten käyttää kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta liittovaltion lain mukaan kannabis pysyy edelleen laittomana. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuoden äänestykseen tähtäävät kampanjoijat, jotka haluavat laillistaa kannabiksen kokonaan, ovat törmäyskurssilla Yhdysvaltojen hallituksen kanssa.

Lähellä San Franciscoa sijaitseva Oaklandin kaupunki tuli tänä vuonna ensimmäiseksi kaupungiksi, joka alkoi kerätä veroja lääkekannabiksen myynnistä.

Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger oli pakotettu mittaviin leikkauksiin selvitäkseen useiden miljardien dollarien budjettivajeesta osavaltiossa, jonka talous on suurempi kuin lähes minkä tahansa itsenäisen valtion, esimerkiksi Suomen.

Richard Lee johtaa kannabisoppilaitostaan Oaklandin alueella, joka tunnetaan parhaiten Oaksterdamina. Hänen mukaansa alan arvo on noin 15 miljardia dollaria, joten Kalifornia voisi saada pelkkinä myyntiveroina vuosittain 1,5 miljardia dollaria.

Richard kertoi: “Aivan kuten alkoholikin tuottaa paljon rahaa, me opimme kieltolain aikaan 1920-luvulla, että jostain asiasta laittoman tekeminen ei estä ihmisiä käyttämästä sitä. Se tarkoittaa vain lisää rikollisuutta ja väkivaltaa sekä kunnioituksen vähenemistä lakia ja sen valvojia kohtaan.”

Oaklandissa lääkekannabiksen käyttäjien täytyy kantaa mukanaan lääkärinsä myöntämää korttia, joka oikeuttaa heidät ostamaan kannabista yhdestä kaupungin neljästä toimiluvallisesta coffee shopista tai kannabisapteekista.

Poliisi kuitenkin kiistää kannabiksen lääketieteelliset hyödyt ja väittää edelleen sen olevan porttihuume kovempiin aineisiin. Kalifornian DEA:n johtaja erikoisagentti Bob Cooke kertoi Sky Newsille, että veroina kerättävä rahasumma ei riittäisi maksamaan aiheutuneita vahinkoja.

“Emme saa riittävästi rahaa hoitaaksemme tupakoinnin aiheuttamia haittojakaan, joten kuka maksaisi kaiken tämän”, hän sanoi.

Nykyiselläänkin haitat ovat jo olemassa, mutta niiden hoitoon ei tule ollenkaan rahaa. Arvioidulla 1,5 miljardilla saa hoidettua monta ongelmaa. Lisäksi on huomionarvoista, että tupakka on myrkyllinen tuote, johon kuolee pelkästään Suomessa 12 ihmistä päivässä.

Esimerkiksi 30 vuotta kannabista tutkinut Donald Tashkin ei havainnut kannabiksen aiheuttavan syöpää vaan sen havaittiin pikemminkin suojaavan syövältä. Tämä riitti kääntämään herra Tashkinin pään ja nykyään hän kannattaa kannabiksen laillistamista. Uskoisimmeko me kokenutta tiedemiestä?

Laillistamisen kannattajat uskovat, että muutos on väistämätön Kaliforniassa, eikä tämän kokoinen liiketoiminta voi odottaa.

Grow-julkaisun vetäjä Erich Sligh sanoi: “Kaikki sanovat, että tupakkayhtiöt ovat odottavalla kannalla ja ovat valmiina hyppäämään mukaan heti kun kannabis on laillista. Ne uskovat, että se tapahtuu, niillä on kiikarinsa ja ne istuvat ja odottavat laillistamisen hetkeä ja aikovat saada osuutensa.”

Lähde:

http://news.sky.com/skynews/Home/World-News/Campaigners-Tell-California-To-Legalise-Cannabis-Drug-To-Save-Economy-From-Recession/Article/200910215403205?lpos=World_News_Top_Stories_Header_4&lid=ARTICLE_15403205_Campaigners_Tell_California_To_Legalise_Cannabis_Drug_To_Save_Economy_From_Recession_

Parempi maailma: Laillistetaan huumeet

Sen sijaan, että lapsemme ja me olisimme turvassa, sota huumeita vastaan tekee maailmasta paljon vaarallisemman paikan.

Tämän vuoden aikana 4000 ihmistä on kuollut Meksikon huumesodassa. Se on kammottava luku. Jos vain hyvä haltija voisi heilauttaa taikasauvaa ja loitsia kaikki laittomat huumeet pois maan päältä, maailmasta tulisi parempi paikka.

Ainahan sitä uneksia voi. Tajuntaan vaikuttavien aineiden käyttö on ollut olemassa yhtä pitkään kuin ihmiskuntakin. Sitä ei ole onnistuttu poistamaan ankarimpienkaan huumausainelakien avulla. Koska huumeet ovat täällä jäädäkseen, kuinka voisimme rajoittaa niiden aiheuttamaa vahinkoa?

Todistusaineiston mukaan suurimmat ongelmat eivät ole lähtöisin huumeista itsestään, vaan niiden laittomuudesta. Ilmeinen vastaus siis olisi: laillistetaan huumeet.

Nykytilanteen ylläpitämistä perustellaan usein sillä, että pitämällä huumeet laittomana, saadaan lakia kunnioittava enemmistö pidettyä niistä erossa, ja samalla haittojen kokonaismäärä pysyisi kurissa.

Tarkempi katselu kuitenkin osoittaa, että tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Briteissä, kuten monissa muissakin maissa, todellinen huumekuri alkoi 60-luvun lopulla, ja silti hallituksen tilastojen mukaan heroiini- ja kokaiiniriippuvaisten määrä on kasvanut siitä lähtien: alunperin 1000 käyttäjästä nykypäivän 100 000 käyttäjään saakka. Sama kuvio on toistunut ympäri maailman.

Toisenlainen lähestymistapa kysymykseen olisi katsoa, käyttävätkö ihmiset vähemmän huumeita niissä maissa, joissa on tiukempi huumausainelainsäädäntö. Vuonna 2008 WHO tutki 17:ää eri maata, eikä löytänyt sellaista korrelaatiota. Yhdysvalloissa on maailman suurimmat käyttäjämäärät huolimatta tiukasta päihdelainsäädännöstä (PLoS Medicine, vol 5, p e141).

Kolmas todiste tulee siitä, mitä tapahtuu huumelakejaan höllentävälle maalle, kuten Portugali vuodesta 2001. Siinä missä huumekauppa on yhä laitonta Portugalissa, kaikkien huumausaineiden henkilökohtainen käyttö on dekriminalisoitua.

Tulos? Huumeidenkäyttö on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, mutta terveysongelmat ja huumausainekuolemat ovat lähteneet laskuun. “Kaikilla mittaustavoilla tutkittuna portugalilaisen dekriminalisaation rakenteet ovat osoittautuneet huomiota herättävän onnistuneiksi”, kertoo tuore raportti Cato-instituutilta, joka on Washingtonissa operoiva liberaali suunnitteluryhmä.

Vähän aikaa sitten Meksiko dekriminalisoi kaikkien huumeiden pienten määrien hallussapidon, Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi pienimuotoisen kannabiksen käytön ja Kolumbian korkein oikeus ei pidä huumeiden käyttöä rikoksena.  Latinalaisessa Amerikassa on ylipäänsä suurta halua lopettaa huumesota.

Huumeiden laittomaksi asettaminen johtaa epäonnistumiseen kaikissa tavoitteissa. Mutta juuri tarkoituksettomat kieltolain seuraukset tekevät sen vastustamisesta niin kiinnostavan tapauksen. Kieltolaki ruokkii rikollisuutta monella tavoin: ilman valtion tukea saattavat narkomaanit joutua rahoittamaan harrastuksensa esimerkiksi ryöstelyllä, siinä missä nuorisoa voidaan houkutella huumekauppaan rahan ja statuksen saamisella.

Muun muassa Kolumbiassa ja Meksikossa huumekaupasta saatavat rahat ovat synnyttäneet aseistettuja rikollisorganisaatioita, joiden resurssit kilpailevat jo valtion kanssa. Murhat, kidnappaukset ja korruptio kukoistavat. Ei ole yllätys, että näissä maissa on halua kokeilla sodan sijaan toisenlaista, vähemmän veristä, lähestymistapaa.

Huumeiden laittomuus tekee niistä myös vaarallisempia. Puhtaiden neulojen puute johtaa tappavien viruksien, kuten HIV:n ja hepatiitti C:n leviämiseen.

Mikä siis on vaihtoehto? On olemassa useita malleja huumeiden laillistamisen järjestämiselle. Niihin lukeutuvat lääkärin reseptit, lisensoiduissa tiloissa käyttäminen tai jopa myynti samanlaisilla järjestelyillä kuin alkoholin ja tupakan suhteen, mukaan lukien terveysvaroitukset ja ikärajat.

Jos tämä ajatus masentaa, kannattaa muistaa, että Yhdysvalloissa useat teini-ikäiset ovat sitä mieltä, että kannabista on helpompi ostaa kuin olutta.

Minkä tahansa päihteen käytöllä on olemassa terveysriskejä, mutta laillinen huumekauppa ainakin varmistaisi sen, että nautittavien aineiden laatu on hyvä ja käyttöannokset sopivia. Suuri osa nykyisestä arviolta 300 miljardin huumekaupasta voitaisiin kääntää laillisiksi työpaikoiksi. Ja sen sijaan, että käytämme kymmeniä miljardeja kieltolain valvontaan, valtiot voisivat saada lisätuloa veroista, joita voitaisiin käyttää pienen ongelmakäyttäjäjoukon vieroitukseen ja lääkintään.

Ikävä kyllä ajatus siitä, että huumeiden kieltäminen olisi paras tapa suojella heikkoja yksilöitä – etenkin lapsia – on saanut vahvan tunnepohjaisen otteen ihmisistä ja sitä poliitikot käyttävät mieluusti hyväkseen. Useiden vuosikymmenten aikana lait ja yhteiskuntapolitiikka ovat aaltoilleet todistusaineiston kasvojen edessä sen sijaan, että ne olisivat suojelleet meitä. Tämä lähestymistapa on tehnyt maailmasta paljon vaarallisemman paikan, kuin sen tarvitsisi olla.

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Clare Wilson

Lähde:

http://www.newscientist.com/article/mg20327251.100-legalise-drugs.html

Tuoretta ajattelua huumesodasta?

On aikoja, jolloin hiljaisuus voi olla yhtä puhuttelevaa kuin sanat.

Esimerkkinä tästä käy Washingtonin reaktio tiheässä tahdissa tulleisiin ilmoituksiin Argentiinasta ja Meksikosta. Nämä maat muuttivat huumepolitiikkaansa vastoin Yhdysvaltain liittovaltiotason jäykkiä kieltolakiasetuksia. Ilman, että sieltä suunnasta olisi kuulunut yhtäkään kauhistelevaa tai huolestunutta lausuntoa.

Toisin kuin kolme vuotta sitten, jolloin Meksiko oli lähellä tehdä lakeihinsa muutoksia, jotka olivat lähes identtisiä elokuun 21. päivä säädettyyn dekriminalisaatioon nähden. Vuonna 2006 George W. Bushin hallituksesta kuului shokin- ja kauhunsekaisia huutoja aina sellaiseen äänenvoimakkuuteen saakka, että silloinen Meksikon presidentti Vicente Fox nopeasti käytti veto-oikeuttaan lakiehdotukseen, jonka hänen oma puolueensa oli pannut alulle, ja jota hän itsekin oli tukenut.

Mitä on siis muuttunut? Oliko kyse elokuun ajankohdasta, jolloin suurin osa Washingtonin virkamiehistä on lomalla? Vai oliko kyseessä merkki amerikkalaisten suuremmasta valmiudesta ajatella uusiksi käsitettä nimeltä huumesota – joka on lähes neljän vuosikymmenen ajan epäonnistunut hillitsemään tuotantoa ja tukahduttamaan laittomien huumeiden käyttöä? Tämä siis huolimatta lainvalvonnan yrityksistä, joiden seurauksena tehdään keskimäärin 4700 huumepidätystä joka päivä. Hieman alle 40 prosenttia näistä pidätyksistä liittyy kannabiksen hallussapitoon.

Vai olisiko kyse siitä, että useat maat ovat alkaneet ymmärtää huumepolitiikkaan muutosta ajavan Ethan Nadelmannin lausunnon: “Jos katsoisi Yhdysvaltoja huumekontrollin mallimaana, se olisi sama, kuin ajatella apartheid-aikakauden Etelä-Afrikkaa rotuopillisena malliesimerkkinä”. Nadelmann johtaa Drug Policy Alliancea, joka on yksi Yhdysvaltain huumepolitiikan muutokseen tähtäävä ryhmittymä muiden joukossa.

Elokuussa säädetty Meksikon laki laillistaa pienten, tarkasti määriteltyjen määrien hallussapidon omaan käyttöön huumausaineissa kuten kannabis, heroiini, oopiumi, kokaiini, metamfetamiini ja LSD. Argentiinassa korkein oikeus totesi rikosoikeudelliset seuraamukset kannabiksen henkilökohtaisen käytön osalta perustuslain vastaisiksi. Tämä päätös avasi oven Meksikon kaltaiselle laillistamiselle.

Brasilia dekriminalisoi huumausaineiden hallussapidon vuonna 2006; Ecuador todennäköisesti seuraa esimerkkiä tämän vuoden aikana. Suuressa osassa Eurooppaa huumeiden käyttämistä (toisin kuin huumekauppaa) pidetään enemmänkin hallinnollisena rikkomuksena kuin rikoksena. Amerikkalainen kovan linjan lähestymistapa on auttanut siinä, että Yhdysvalloista on tullut maa, jossa on eniten vankeja koko maailmassa.

Joustavamman politiikan puolestapuhujat sanovat, että muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa Barack Obaman hallinnossa. Kyseinen presidentti on myöntänyt polttaneensa toistuvasti kannabista nuoruudessaan, sekä käyttäneensä pieniä määriä kokaiinia aina, kun siihen on ollut varaa. Mutta toiveet pitkäaikaisen puhdasoppisuuden murtumisesta saattavat olla ennenaikaisia siitäkin huolimatta, että tuore Zogbyn mielipidekysely osoitti 52 prosentin tukea kannabiksen laillistamiselle, verottamiselle ja kontrolloimiselle.

Amsterdamin skitsofreeninen pragmatismi

“Kun puhumme laillistamisesta, se ei ole presidentin tai minun sanavarastossani”, sanoi Obaman huumetsaari ja entinen Seattlen poliisipäällikkö Gil Kerlikowszke heinäkuussa. “Kannabis on vaarallista ja siitä ei ole lääketieteellistä hyötyä”.

Kummallisesti hän teki tämän lausunnon Kaliforniassa, jossa arviolta 250 000 ihmistä voi ostaa kannabista laillisesti, jos heillä on suosituskirje lääkäriltä. Kannabista käytetään useiden sairauksien hoitamiseen, kroonisesta kivusta unettomuuteen ja masennukseen. Kannabiksen lääkinnällisistä hyödyistä löytyy laajalti akateemista tutkimustietoa.

Lääketieteellinen mielipide on kuitenkin ristiriidassa kongressin valtuuttaman työnkuvan kanssa, jonka Kerlikowske sai  ottaessaan huumetsaarin paikan vastaan. Työnkuvassa sanotaan, että kansallisen huumepolitiikan viraston (Valkoisen talon ryhmä, joka vastaa huumesodan strategiasta) johtajan täytyy “vastustaa kaikkia yrityksiä laillistaa niiden aineiden käyttö, jotka ovat listattu kappaleen 202 suunnitelmassa I, Kontrolloitujen aineiden laissa”.

Säädöksessä mainittu suunnitelma I tuli voimaan vuonna 1970 Richard Nixonin hallituksen aikana. Nixon oli presidentti, joka julisti “sodan huumeita vastaan”, ja suunnitelmassa laitetaan kannabis samaan kategoriaan voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavien huumeiden, kuten heroiinin kanssa. Jääräpäinen luokittelu seuraa kansainvälistä vuoden 1961 Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimuksen linjausta. Tämä sopimus on suurin este allekirjoittajamaille, jotka haluavat laillistaa huumausaineet.

Yksikään maa ei ole oikeasti tehnyt sitä. Jopa Hollanti, kannabisharrastajien Mekka, toimii järjestelmällä, jota parhaiten kuvaa termi “skitsofreeninen pragmatismi”. Amsterdamin “coffee shopit” saavat pitää 500 grammaa kannabista tiloissaan ja myydä maksimissaan 5 grammaa täysi-ikäisille asiakkailleen. Lähetit, jotka toimittavat tavaraa kahviloihin, kantavat sallittua suurempia määriä rutiininomaisesti ja rikkovat siten lakia. Samaa tekevät maahantuojat.

Vaikka huumesodan epäonnistumista ja kieltolain kannattajien ideologiaa sen taustalla onkin analysoitu suuressa määrin akateemikkojen vakavamielisissä arvioinneissa sekä hallitusten toimeksiannoissa, melko vähän on tehty tutkimuksia lähtökohdasta “kuinka suorittaa laillistaminen”. Mitä tapahtuisi esimerkiksi rikollisjärjestöille, jotka nykyisin pitävät hallussaan väkivaltaista laitonta bisnestä, jonka liikevaihdon arvioidaan olevan 300 miljardia dollaria vuodessa?

Jotkut huumekauppiaat vaihtaisivat muihin rikollisiin puuhiin ja olisikin realistista odottaa kasvua aloilla kuten kyberrikollisuus ja kiristäminen. Näin arvioi Steve Rolles, päätutkija Transform Drug Policy Foundationissa, joka on brittiläinen suunnitteluryhmä. “Mutta suurempi kokonaisuus tulee varmasti osoittamaan merkittävää pudotusta rikollisessa toiminnassa pidemmällä aikavälillä”, hän sanoo haastattelussa. “Laittomasta huumekaupasta eroon pääseminen tarkoittaa tilaisuuksien vähentämistä rikollisuuden saralla.”

Rolles on kirjoittanut optimistisesti nimetyn kirjan “After the war on drugs: Blueprint for Regulation” (“Huumesodan jälkeen: Suunnitelma säännöstelylle”). Kirja ilmestyy marraskuussa ja sen on tarkoitus aloittaa keskustelu puhtaalta pöydältä: määritellä säännöstely tällä hetkellä laittomille huumausaineille.

Maailmanlaajuisessa mittakaavassa ei tule tapahtumaan paljoakaan, ellei muutosta tapahdu maailman suurimmalla ja tuottoisimmalla huumekaupan alueella – Yhdysvalloissa. Jos niin tapahtuu, se ei tule tapahtumaan nopeasti.

“Näen tämän usean sukupolven yrityksenä, jossa on pieniä asteittaisia muutoksia”, sanoo Nadelmann, joka on ollut mukana huumepolitiikassa siitä lähtien, kun valmistui Princetonin yliopistosta 80-luvun lopulla. “Mutta ensimmäistä kertaa tunnen tuulen selkäni takana, en enää vasten kasvojani.”

Lähde:

http://blogs.reuters.com/great-debate/2009/09/03/fresh-thinking-on-the-war-on-drugs/