Kannabiksen laittomuus lisää syrjäytymisvaaraa

Norjalainen sosiologian professori Willy Pedersen on aina suhtautunut kriittisesti kannabiksen laillistamiseen.

Nyt hän on muuttanut käsityksensä oltuaan mukana tekemässä pitkäaikaistutkimusta, josta ilmenee, että  kannabiksen  laittomuus on nimenomaan tekijä, joka aiheuttaa nuorten leimautumista rikollisiksi ja siten edistää syrjäytymistä.   Tutkimus on julkaistu Addiction-lehdessä 15.10. 2009.

Willy Pedersenin artikkeli Morgenbladet-lehdessä 16.10. 2009:

Kannabis pitää laillistaa

Willy Pedersen

Kannabista käyttävistä nuorista aikuisista joka neljännellä käy huono tuuri.  He joutuvat tekemisin virkavallan kanssa.  Siitä maksettava hinta on usein kova.  Monille koituu vaikeuksia koulutuksessa ja työelämässä.

Muistan selvästi, kuinka viisitoista vuotta sitten Norjan lakimaailman nestori, professori Johs Andenæs nousi puhuja-aitioon. Hän sanoi: Norjan huumausainepolitiikka on  epäonnistunut olennaisissa puolissaan.  Salissa istui 400 kuulijaa, päihdepuolen ammattilaisia, poliitikkoja sekä valtakunnan oikeuskansleri ja hänen henkilökuntansa.

Andenæs jatkoi: kannabiksen käyttö ja hallussapito on laillistettava.  Kannabiksen käyttäjien rankaiseminen ei ole järkevää. He vahingoittavat vain itseään.  On myös perusteetonta olettaa, että rangaistukset vähentäisivät huumeiden käyttöä.

Seuraavaksi tapahtuvaa on ikävä kuvata omalta kannaltani. Andenæsin vieressä istui Nils Christie. Ajattelin, että hänen suhtautumisensa kannabikseen ja hippeihin ja moneen muuhun on jo 1960-luvulta asti ollut naiivia.  Ajattelin, että Andenæs lähentelee 85-ikävuotta ja Christie on selvästikin onnistunut vetämään hänet utopistiseen Kardemumma-maailmaansa.

Esitin sekä Andenæsiä etä Christietä vastaan  mielestäni hyvin perusteltuja väitteitä. Ensimmäiset laajat tutkimukset olivat silloin osoittaneet, että kannabis lisää psykoosin riskiä.  Sosiaaliset kustannukset voisivat olla myös korkeat: koulun keskeyttämistä, pikkurikollisuutta  ja vaikeuksia juurtua työelämään seuraisi kannabiksen käytön  vanavedessä.

Tästä huolimatta Christie ja Andenæs olivat oikeassa.  Kyseessä ei ollut hauras vaan rohkea mies, joka arvokkaasti nousi puhujapönttöön 1990-luvun puolivälissä. Miksi kerron tämän?  Siksi, että moni ajatteli kuten minä.  Pidimme Christien asennetta lapsellisena.  Ajattelimme, etä Andenæsiä oli johdettu harhaan.  Mutta me erehdyimme.

Kannabis tuli Norjaan uutena ja outona 1960-luvun loppupuolella ja ennakoi uutta huumeongelmaa  Sen jälkeen monet ovat tuhonneet elämänsä huumeilla ja kannabis on ollut osaltaan mukana siinä.  Se on ollut peruste rangaistuskäytännöille.

1960-luvun alkupuolella ei käytännössä ketään rangaistu huumeista ja rangaistuksetkin olivat lähinnä symbolisia.  Nyt rangaistukset ovat ankaria ja huumerikolliset täyttävät vankilamme.  Olin pitkään tyytyväinen tähän politiikkaan.

Vähitellen mielipiteeni on kuitenkin muuttunut.

Olen juuri julkaissut artikkelin tieteellisessä julkaisussa Addiction.  Artikkelin olen kirjoittanut yhdessä tutkijakollegani Thorbjørn Skardhamarin kanssa.  Se, mitä havaitsimme siinä, on syy muuttuneisiin näkemyksiini.  Seurasimme edustavaa otosta norjalaisista nuorista teini-ikäisistä lähes kolmikymppisiksi. Meillä on tietoa heidän sosiaalisista taustoista, perhesuhteista, koulunkäynnistä, työstä ja paljosta muusta. Lisäksi olemme kartoittaneet päihteiden käyttöä (alkoholi, kannabis, amfetamiini, kokaiini, ekstaasi).  Olemme yhdistäneet tietomme rikosrekisteriin (luonnollisesti häivyttäen henkilöllisyydet).  Näin olemme voineet tutkia, mitkä tekijät nuoren ja varhaisen aikuisen elämässä ovat liittyneet rangaistuksin.

Tärkein löytö tutkimuksessa on se, että  kannabiksen käyttäjillä on korkeampi todennäköisyys  saada rangaistuksia.  Ei väkivallan, hyöty- tai muun rikollisuuden,  vaan huumausainelakien rikkomisen vuoksi. Monet saadaan kiinni hallussapidosta, useat myös myynnistä.  Yli kymmenen kertaa kannabista käyttäneistä kaksikymmentä vuotta täyttäneistä joka neljättä on rangaistu.  Useilla on muitakin riskejä kannabiksen  lisäksi saada rangaistuksia.  Tietojemme analysointi osoitti, että kannabiksen käyttäjillä oli seitsemänkertainen todennäköisyys saada rangaistusseuraamuksia, ja nimenomaan huumeiden käytöstä.

Mitä huumetuomion saaminen merkitsee?

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että siitä voi koitua vakavia seurauksia;  ongelmia koulussa ja työelämässä,  sosiaalinen verkosto voi ryhtyä hyljeksimään, elämänlaatu laskee.  Huomionarvoista on myös se, että rangaistukset eivät vaikuta kannabiksen käyttöön.  Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että 95% jatkoi kannabiksen käyttöä tuomionsa jälkeen.  Monet tuomitaan myös kaupasta.  Ovatko he kylmäverisiä huumekauppiaita, jotka tekevät kaupalla suuria rahoja?  Ei, enimmäkseen he ovat tavallisia käyttäjiä, jotka joutuvat mukaan kauppaan.  Kannabiksella on paljon kysyntää, Oslossa lähes 50% nuorista aikuisista on kokeillut kannabista. Markkinat ovat suuret.  Kaupassa on paljon toimijoita ja rajat ostajien ja myyjien välillä ovat epäselviä.

Tavallisesti myymistä kutsutaan ”auttamiseksi”, mikä osoittaa itseymmärrystä. He näkevät itsensä osallisena yhteisiin talkoisiin. Jotkut hankkivat suuria määriä kannabista. Meidän tutkimuksessamme he elivät tavallista elämää,  vaikka he saivat aineen  laittomasti.  Kannabikseen liittyvä talous on suurempaa kuin heroiiniin, amfetamiiniin ja kokaiiniin liittyvä talous.  Monet käyttäjät saavat rangaistuksia, mutta he eivät koe tekevänsä mitään väärin.

Kannabis voi olla vaarallista ja on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. On olemassa vaara saada psyykkisiä kärsimyksiä psykoaktiivisista aineista, joita kannabis sisältää.  Mutta vain harvat saavat sellaisia.  Kannabis lasketaan mielellään vähemmän haitalliseksi kuin alkoholi tai tupakka.  Mutta sosiaaliset seuraamukset voivat olla mittavia.  Käyttäjät nimittäin joutuvat vedetyksi rikollisiin ympyröihin, mikä on seurausta vallitsevasta lainsäädännöstä.  Rikolliset ympyrät ovat suuria ja monialaista, jolla on yhteyksiä moniin muihin tahoihin, useampiin kuin mitä tavalliset ihmiset tulevat ajatelleeksi.  Monet kohtaavat niissä ympyröissä myös vaarallisempia aineita, kuten amfetamiini ja kokaiini.  Äärilaidoilla ovat kaikkein heikoimmat ryhmät mitä meillä täällä Norjassa on, eli pakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka myyvät kannabista Oslon keskustan läheisyydessä.

Sattumoisin kirja, jonka olen tehnyt heistä yhdessä Sveinung Sandbergin kanssa, julkaistaan myös tällä viikolla:  ”Street capital: Black cannabis dealers in a white welfare state” (“Katujen pääoma: mustat kannabiskauppiaat valkoisessa hyvinvointivaltiossa”). Kirjassa osoitamme että kannabiskaupasta saadut rahat vievät heitä tuhoisampaan päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen.

Haastattelin yhtä maamme suurinta kannabiksen salakuljettajaa.  Hän salakuljetti useita satoja kiloja kannabista. Osti sitä melkein ilmaiseksi Marokosta, toi Espanjan ja Hollannin läpi aineen Osloon.  Hän istuu nyt vangittuna, kun kysyin häneltä: ”Mitä jos kannabis laillistettaisiin?”.  Hän vastasi:  ”Se olisi meidän bisnekselle todella synkkä päivä.  Kannabis on yksi varmimmista aineista, joilla voi tehdä rahaa.  Aina riittää tarpeeksi naiiveja pikkukaupittelijoita ja asiakkaita.  Ei ole sattuma, että David Toska meni myös mukaan kannabiskauppaan.” (David Toska on kuuluisa norjalainen rikollinen.  -toim. huom.-)

Aika on kypsä keskustelulle lainmuutoksesta kannabiksen suhteen. Ei ole olemassa yksinkertaisia  ratkaisuja, sillä Norja on mukana kansainvälisissä sopimuksissa.  Mutta monet ajattelevat kuten minä, vaikkakin peitellysti.  Viime vuonna olin suljetussa seminaarissa Britannian Ylähuoneessa.  Lady Amanda Feildingillä on edustuspaikka siellä.  Hän esitti Kannabiskomission raportin (The Cannabis Commission Report), jonka olivat laatineet maailman johtavat tutkijat ja jonka hän itse oli rahoittanut. Raportin johtopäätös oli se, että nykytilanne on erittäin huono. Kannabiksen kaupasta vastaa järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman.

Tupakan kanssa meillä on välineitä, joilla voi säädellä tupakkateollisuutta.  Meillä on varoituksia terveydellisistä haitoista, nikotiinin määrää tupakassa on rajoitettu ja myyntipaikkoja valvotaan.  Kannabista myydään joka paikassa, mutta viranomaisilla ei ole keinoja valvoa sitä.  Seminaari oli hyvin erikoinen sillä monet tahot olivat mukana – YK:n päättäviä henkilöitä, EU ja jopa EUROPOL (European Police Office).  Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa.  Kaikki olivat myös turhautuneita siitä, että ajatusta on poliittisesti mahdotonta viedä läpi.  Lady Amanda oli hyvin tyytyväinen avoimeen keskusteluun. Ennen kuin poistuimme kokouksesta hän muistutti meitä siitä, että kokous käytiin ”Chatham Housen säännöillä”  – kukaan ei saa siteerata kenenkään sanomisia.

Luulen, että aika olisi kypsä nähdä asia uusin silmin.  Johs Andenæs oli urhea mies. Ehkä Thorvald Stoltenberg on myös sellainen. Hän on saanut tehtäväkseen johtaa  huumausainepoliittista komissiota.  Veikkaisin, että hän ehdottaa uutta linjaa heroiinikysymyksessä.  On jännittävää nähdä, uskaltaako hän tarttua myös kannabikseen.

Willy Pedersen

Sosiologian professori Oslon yliopistossa

Lähteet:

Morgenbladet: Kannabis bør legaliseras

http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091016/OAKTUELT/710169949

Tutkimusartikkeli Addiction-lehti (abstrakti):

”Cannabis and crime. Findings from a longitudinal study”.

http://www3.interscience.wiley.com/journal/122651391/abstract



Kannabiksen laillistamisen suosio nousee nopeasti USA:ssa

Jatkuvasti lisääntyvä kannatus kannabiksen lääkinnälliselle käytölle lisää samaan aikaan myös kritiikkiä kieltolakia kohtaan.

Samana päivänä kun Mainen asukkaat äänestivät homoavioliittoja vastaan, he äänestivät selkeällä enemmistöllä lääkekannabiksen ja sen jakelupisteiden puolesta. Pari viikkoa sitten Yhdysvaltain suurin lääkärijärjestö American Medical Association kumosi aiemman kantansa ja kiirehti liittovaltion hallitusta poistamaan kannabiksen Kontrolloitujen aineiden I Luokasta, jossa se on nyt yhdessä heroiinin kanssa.

Pian tämän jälkeen kannabislakien uusimista kannattavat tahot pitivät puolivuosittaisen strategiakonferenssinsa, jossa he aikoivat jatkaa eteenpäin kaikilla rintamilla. Muutosta vaativat osavaltioiden lait, tarvitaan lakiesityksiä ja eri puolilla maata käydään asian tiimoilta oikeutta. Nyt tämä liike on saamassa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näin laajaa ja vankkaa kannatusta. “Asia on nousemassa esiin poikkeuksellisen nopealla tavalla nyt”, sanoi Drug Policy Alliancen johtaja Ethan Nadelmann. “Julkinen mielipide muuttuu hyvin, hyvin nopeasti.”

Muutosta voisi kuvailla sukupolvisidonnaiseksi. Lokakuussa suoritetun gallupin mukaan 44 prosenttia yhdysvaltalaisista kannattaa kannabiksen täyttä laillistamista. Tässä on 13 prosentin nousu vuodesta 2000. Gallupin tekijöiden mukaan kasvuvauhdin pysyessä samana 1 – 2 prosentissa vuosittain enemmistö asukkaista kannattaa laillistamista jo neljän vuoden kuluttua.

Lännessä 53 prosentin enemmistö kannattaa laillistamista. Tämä lämmittää niiden sydämiä, jotka keräävät allekirjoituksia esitykseen, jonka tavoitteena on saada lakiesitys kannabiksen laillistamisesta Kalifornialaisten äänestäjien päätettäväksi vuoden 2010 äänestyksiin.

Viime viikolla kansainvälisessä huumereformikonferenssissa (International Drug Reform Conference) aktivistit esittivät yksityiskohtaisia ehdotuksia kannabiksen verottamiseksi ja säännöstelemiseksi alkoholin ja tupakan tavoin. Aivan kuten Kalifornian lainsäätäjien edessä odottava  lakiesitys ehdottaisi. Esityksen ei oleteta menevän läpi, mutta sen odotetaan nostattavan asiasta kunnollisen julkisen keskustelun. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger antoi esitykselle uskottavuutta selvittämällä osavaltion verojohtajan kautta esityksen mahdollisiksi verotuloiksi 1,3 miljardia dollaria vuodessa lamankin aikana.

Konferenssissa kerrottiin myös vinkkejä lainsäätäjien lobbaamiseen niistä 14 osavaltiosta jossa esitykset pienten määrien hallussapidon dekriminalisoinnista ovat menneet läpi. Aktivistit uskovat, että lähiaikoina noin puolelle osavaltioista on lakeja, jotka sallivat kannabiksen hallussapidon lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kiinnostus lääkekannabista ja kannabislakien höllentämistä kohtaan nousi noin 18 kuukautta sitten, mutta kannattajien mukaan suurin ryntäys tuli kun Barack Obama valittiin presidentiksi. Hän on kolmas perättäinen presidentti, jonka tiedetään polttaneen kannabista ja ensimmäinen, joka ei ole vältellyt siitä puhumista. “Nuorempana vetelin henkosia keuhkoihin”, sanoi Obama kuuluisasti kampanjassaan. “Se oli koko homman idea.”

Virassaan Obama on luvannut pysäyttää liittovaltion viranomaisten toimet lääkekäyttäjiä vastaan niissä osavaltioissa, jotka lääkekäytön sallivat. Tämä oli ensimmäinen liittovaltion tason höllennys kannabista kohtaan. Liittovaltio on ollut hyvin vihamielinen kannabista kohtaa 70-luvulta ja Nixonin hallinnosta lähtien. Tällöin kannabis laitettiin samaan ryhmään kovien huumeiden kanssa.

National Organization for the Reform of Marijuana Laws -järjestön johtaja Allen St. Pierre sanoi olevansa hämmästynyt saatuaan kutsun jakamaan ajatuksiaan National Drug Control Policyn virastoon, joka pohtii maan huumausainelakeja. Obaman asettama huumetsaari Gil Kerlikowske oli aiemmin poliisipäällikkö Seattlessa, jossa äänestäjät virallisesti siirsivät kannabiksen viranomaisten prioriteettilistan häntäpäähän muiden rikkeiden joukkoon. “Minut on usein heitetty ulos viraston kokouksista, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minut kutsutaan osallistumaan”, sanoi St. Pierre.

Kannabiksen vastustajien mukaan lukioikäiset käyttävät jo nyt todennäköisemmin kannabista kuin tupakkaa, ja lääkekannabis on sallittua niissä viidessä osavaltiossa, joissa nuoret käyttävät kannabista eniten. “Olemme ennaltaehkäisytoiminnassa”, sanoi Community Anti-Drug Coalitions of American hallituksen jäsen Arthur Dean. “Lapset saavat viestin, että tupakka on haitallista, mutta he eivät saa samaa sanomaa kannabiksesta.”

Los Angelesissa kaupungin viranomaiset miettivät kuinka toimia jatkossa, kun kaupunkiin on avattu jo yli tuhat lääkekannabisapteekkia. Jotkut työllistävät myös liikkeessään lääkärin, joka voi kirjoittaa suosituksen lääkekannabikselle. Suosituksen ja lääkettä voi saada lähes jokaisesta kadunkulmasta. Tämä on aiheuttanut joitain naapureiden valituksia, mutta hyvin vähän valituksia salakuljetuksesta.

Kannabiksen kannattajat pitävät jälkimmäistä todisteena siitä, että kannabiksen kauppaan liittyvä väkivalta tulee sen laittomuudesta. “Vakavasti puhuen, sille on syynsä, etteivät meksikolaiset olutkartellit istuta maltaita ja humalaa Kalifornian metsiin”, Marijuana Policy Projectin viestintäjohtaja Bruce Merkin sanoi.

Kiista kannabisapteekeista on tuonut painetta myös kannattajille, jotka ensisijaisesti hakevat sairaille potilaille mahdollisuutta saada lääkkeensä. Vasta toissijaisena tulee kannabislakien yleinen muuttaminen kaikille.

“En halua sanoa, että pitäisimme muut järjestöt ja ryhmät käden mitan päässä. Päädymme siihen, että olemme kaikki samassa huoneessa”, sanoi Americans for Safe Access -järjestön oikeusavustaja Joe Elford, joka on johtanut oikeustaistelua lääkekannabiksen puolesta ja valmistautuu nyt taisteluun Los Angelesin kaupunginvaltuuston kanssa. “Tämä liike on jo todella laajapohjainen ja saa paljon kannatusta.”

Lähde:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/11/22/AR2009112201986_2.html?sid=ST2009112301731

Kannabis on enemmän valtavirtaa kuin koskaan, joten miksi sen laillistaminen on yhä tabu?

Useampi kongressin jäsen on julkisesti kyseenalaistanut presidentti Obaman syntymisen Havaijilla, kuin tukenut kannabiksen laillistamista. Tämä huolimatta Honolulu Advertiser-lehdessä elokuussa 1961 julkaistusta syntymäilmoituksesta ja kannabiksen syvästä juurtumisesta kulttuuriseen valtavirtaan.

Lähes jokainen alle 65-vuotias äänestäjä Yhdysvalloissa on joko käyttänyt kannabista tai kasvanut sitä käyttäneiden ihmisten kanssa. Sen aiempien käyttäjien joukossa on kolme viimeisintä presidenttiä, yksi korkeimman oikeuden tuomari ja maan suurimman kaupungin pormestari. Hampunlehden kuva on levinnyt kaikkialle populaarikulttuuriin, Bob Marley -t-paidoista suositun Weeds -tv-sarjan tienvarsimainoksiin.

Joten miksi sen tosiasiallista laillistamista pidetään yhä marginaalin asiana? Mikseivät useammat poliitikot — erityisesti he jotka vetivät henkeen — ole astuneet esiin ja sanoneet “Kieltolaki on absurdi ja rikollinen. Aletaan kohdella kannabista alkoholin tapaan”?

Kannabislakien uudistamista ajavan NORML:n johtaja Allen St. Pierre syyttää “suurten ikäluokkien eliittiä.” Washingtonin politiikan ja median piirissä on paljon ihmisiä “jotka tietävät kumman pään sytyttää jointista, mutta häpeävät myöntää tietojaan,” hän sanoo. On kongressin jäseniä, hän lisää, jotka tervehtivät häntä juhlissa sanoen “Allen, löytyykö yhtään pilveä?”, mutta ovat liian pelokkaita pistämään itsensä likoon laillistamisen puolesta.

Ainoastaan kaksi nykyistä kongressin jäsentä ovat avoimesti puhuneet kannabiskieltolain lopettamisen puolesta: edustajat Dennis Kucinich, D-Ohio ja Ron Paul, R-Texas (Jotka molemmat olivat mukana kilvassa puolueensa presidenttiehdokkaan paikasta viime vaaleissa -toim.huom.).

Vaikka kongressissa majailee Tom “lesbot terrorisoivat lukioitamme” Coburnin, Oklahomasta, ja Michelle “hiilidioksidi on luonnollista, se ei ole haitallista” Bachmannin, Minnesotasta, kaltaisia Republikaaneja, vasemmistoliberaali Kucinichia ja libertaarikonservatiivi Paulia ivataan edustajista kenties yleisimmin kahjoiksi.

Kourallinen muita, kuten Dana Rohrabacher, R-Kalif., on antanut joitakin merkkejä, että he tukisivat laillistamista. Edustaja Barney Frank, D-Mass., on esitellyt lakiesityksen liittovaltion rangaistusten lopettamisesta alle 100 gramman hallussapidosta, mutta hänkään ei ole suoranaisesti antanut tukeaan kannabiksen kohtelemiselle samoin kuin alkoholia.

Toisaalta, Salon-lehti esitteli heinäkuussa 17 kongressin jäsentä, jotka ovat avoimesti asettaneet kyseenalaiseksi presidentti Obaman syntymäpaikan, tukeneet esitystä aiheesta, tai kieltäytyneet vastaamasta myöntävästi kun heiltä on kysytty, uskovatko he presidentin olevan syntyperäinen USA:n kansalainen.

St. Pierre paheksuu erityisesti median tapaa kohdella laillistamisasiaa vitsinä, jossa miltei jokaisen siihen liittyvän otsikon tulee sisältää kehnoa sanaleikkiä “pilvestä”, “sätkistä” tai “lunkiudesta”.

Hänen mukaansa on erittäin vakava asia, että 800 000 ihmistä vuodessa joutuu pidätetyksi kannabiksen takia. Obaman “hekottelu”, sanoo hän, oli tunnuskuvallista. Kun uuden presidentin Muutos-verkkosivuilla kannabiksen laillistaminen osoittautui suosituimmaksi kysymykseksi, Obama sivuutti aiheen vitsillä, antaen ymmärtää että internetissä täytyy olla todella paljon pilvessä olevia ihmisiä.

“Se on yhä asia, jolle ihmiset kikattelevat, vakavasti ottamisen sijaan,” sanoo Noelle Davis, entinen Texans for medical marijuana -järjestön johtaja.

Osavaltioiden lainsäätäjät, jotka ovat tukeneet kannabisaiheisia lakiesityksiä, sanovat että kaksi suurinta estettä ovat pelko ja kulttuuriset stereotypiat.

“Vaaleilla valitut viranomaiset ovat valtaosaksi erittäin huolestuneita että heidät leimataan ‘pehmeiksi huumeita kohtaan’”, sanoo New Yorkin osavaltioedustaja Richard Gottfried. Hän on manhattanilainen Demokraatti, joka puolsi osavaltion vuoden 1977 dekriminalisaatiolakia, ja on esitellyt useita aloitteita lääkekannabiksen laillistamiseksi.

Mielipidekyselyjen mukaan 70 – 80 prosenttia New Yorkin asukkaista on lääkekannabiksen puolella, sanoo Gottfried, mutta “useimmat lainsäätäjät pelkäävät koskea aiheeseen.”

Washingtonin osavaltion senaattori Jeanne Kohl-Welles sanoo että monet viranomaiset, etenkin osavaltion konservatiivisemmilla syrjäisemmillä alueilla “uskovat kannabikseen liittyviin kultuurisiin stereotypioihin”, kuten ajatukseen että se on porttihuume kovempiin aineisiin.

Seattlelainen Demokraatti Kohl-Welles, joka on esitellyt lakialoitteen joka alentaisi alle 40 kannabisgramman hallussapidon rangaistuksen rikkomuksesta siviilirikkeeksi, kertoo että osavaltion syyttäjien tuki lääkekannabiksen laillistamiseksi antoi konservatiiveille poliittisen suojan äänestää sen puolesta, mutta että lainvalvonta on laajalti vastustanut hänen dekriminalisaatioaloitettaan.

Break the chains-järjestön Deborah Small kertoo, että eräs syy kiireellisen poliittisen painostuksen puuttumiselle on se, että todennäköisimmin pilven takia pidätetyiksi joutuvat ovat ihmisiä “joilla ei ole poliittista ääntä” — nuoria värillisiä henkilöitä köyhiltä asuinalueilta. Hän mainitsee, että esimerkiksi Atlantassa, Baltimoressa ja New Yorkissa, joissa kannabispidätysten määrät ovat valtakunnan suurimpia, 75% kiinninapatuista on mustia tai latinoita ja iältään alle 25-vuotiaita. Aikuiset ja varakkaampien alueiden nuoret ovat suurelta osin turvassa ongelmilta lain kanssa, hän lisää.

Debatin etulinjassa

Kalifornia on se osavaltio, missä laillistaminen on lainmukaisesti asialistalla. “Obama saattoi sivuuttaa sen, mutta me käymme vakavinta keskustelua 35 vuoteen,” sanoo Quintin Mecke, kongressiedustaja Tom Ammianon puhemies. San Franciscolainen Demokraatti Ammiano on esitellyt lakiehdotuksen joka laillistaisi kannabiksen Kaliforniassa. Se sallisi osavaltion asukkaiden kasvattaa enintään 10 kasvia omaan käyttöön, tekisi kaupallisesta viljelystä ja myynnistä luvanvaraista, säätäisi käytön alaikärajan 21 vuoteen ja esittelisi 50 dollarin veron kannabisunssille.

Lakiesityksen kuulemisten on määrä alkaa Tammikuussa. Esitys olisi ilmiselvästi ristiriidassa liittovaltion lakien kanssa, mutta Mecken mukaan “tarkoitus on saada aikaan keskustelua osavaltioiden oikeuksista. Hyvin monet katsovat Kalifornian suuntaan asian esilletuomisessa.”

Monet seikat tekevät laillistamisesta poliittisesti mahdollista Kaliforniassa, Mecke selittää. Ensinnäkin, osavaltio on laillisesti säännöstellyt lääkekannabista 13 vuoden ajan, ja “ihmiset ovat nähneet että taivas ei pudonnutkaan. Kalifornia saattaa olla talouskriisissä, mutta se ei tosiaankaan ole kannabiksen syytä.” Kannabisverot ja -maksut voisivat kerätä 1.4 miljardin tuotot rahavaikeuksissa rypevälle osavaltiolle, arvioi rahoituslautakunta. Lisäksi, hampunkasvatus on olennainen osa paikallisekonomiaa monilla alueilla, erityisesti maalaismaisessa osavaltion pohjoisosassa.

“Emme odota että tämä tapahtuisi yhdessä yössä,” Mecke sanoo. “Mielipidekyselyiden tulosten mukaan, se kuitenkin tulee tapahtumaan.”

Lokakuun alun galluptulos tukee tuota ennustetta. Sen mukaan 44 prosenttia kyselyyn osallistuneista on laillisen kannabiksen puolella, vastustajien määrän ollessa 54 prosenttia. Aikaisempien kyselyiden mukaan amerikkalaiset olivat laillistamista vastaan prosentein 73 – 23 vuonna 1985 ja 64 – 31 vuonna 2000.

Valtaosa liberaaleista kannattaa laillistamista, kuten myös yli puolet läntisten osavaltioiden asukkaista, Demokraateista ja alle 50-vuotiaista. Vastustus on voimakkainta Republikaanien, konservatiivien ja yli 65-vuotiaiden kohdalla. Silti näissäkin ryhmissä yli neljännes vastaajista kannattaa laillistamista.

“Kansalaisten mielipiteet kannabiksen laillistamisesta ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä ja ovat nyt suvaitsevimmillaan viimeisten 40 vuoden aikana”, ilmoittivat gallupin suorittajat. “Jos yleinen tuki jatkaa kasvamistaan 1-2 prosentin vuosivauhtia, kuten se on tehnyt vuodesta 2000 alkaen, enemmistö amerikkalaisista saattaa olla laillistamisen puolella jo neljän vuoden kuluttua.”

Katkennut yhteys valtion ja sen pääkaupungin välillä

Washingtonin vallan käytävien ja muun Amerikan välillä on “valtava katkos”, väittää Allen St. Pierre.

Tänä päivänä kaikkein kovimman linjan kieltolain puolustajatkaan harvoin ovat sitä mieltä että ihmisten pitäisi joutua vankilaan hallussapidosta. Jeanne Kohl-Wellesin mukaan Washingtonin poliisi ja syyttäjät olivat sitä mieltä että dekriminalisointi olisi tarpeeton, koska he eivät käytä juurikaan resursseja noin pienen luokan rikoksiin.

New Yorkissa, jossa omasta henkeenvedostaan ja siitä nauttimisesta kertonut pormestari Michael Bloomberg on jatkanut edeltäjänsä Rudolph Giulianin sotaa pilvenpolttajia vastaan, poliisin edustaja yritti vakuuttaa toimittajia että moista tehoiskua ei ole olemassa, koska kannabiksen hallussapidossa annettujen haasteiden määrä laski viime vuosikymmenen aikana. (Rangaistus alle 25 gramman hallussapidosta on osavaltion lain mukaan 100 dollarin sakko, mutta julkinen hallussapito on rike. New York Cityn viranomaiset ovat pidättäneet vuosittain yli 40 000 ihmistä tuolla syytöksellä, lähinnä mustia ja latinomiehiä.)

Liberaalit poliitikot joiden mielestä lait ovat liian tiukkoja, mutta jotka eivät halua ottaa riskiä pilviveikkojen puolelle asettumisesta, kannattavat usein dekriminalisaatiota keskitienä. Dekriminalisaatio onkin ehdottomasti ollut parannus — kuten Gottfried huomauttaa, se on tehnyt eron pienen pilvimäärän takia putkassa vietetyn yön ja vankilassa vietetyn vuoden välille — mutta se on itse asiassa ankarampi järjestelmä kuin alkoholin kieltolaki oli. Kieltolain ollessa voimassa kotiviinin teko ja alkoholin lääkinnällinen käyttö oli sallittua, ja ihmiset saivat pitää hallussa viinaa joka oli hankittu ennen lain voimaantuloa 1920. (New Yorkin pormestarin kartanossa olikin tällainen viinakätkö, ja Manhattanin Yale Club varmuusvarastoi 14 vuoden tarpeita.)

Obaman lokakuun 19. päivän ohjeistus jonka mukaan liittovaltion syyttäjien ei tulisi ottaa syytettäväkseen lääkekannabistapauksia niissä osavaltioissa joissa lääkekannabis on sallittua, on rohkaiseva. Toisaalta, kuten niin moni asia Obaman virassaoloaikana, kyseessä saattaa olla enemmänkin symbolinen kuin todellinen linjaus. Ohjeissa on tarpeeksi liikkumatilaa joka sallii liittovaltion avun paikallisille syyttäjille, jotka käyvät lääkekannabiksen kimppuun, kuten Steve Cooley Los Angelesissa.

Obaman kannat ovat ylipäätään kehittyneet tyypilliseen tekopyhään tapaan. Hän antoi tukensa dekriminalisaatiolle kampanjoidessaan Illinoisin lainsäätäjänä yliopistokampuksilla, mutta nyt hän sanoo suoraan että ei kannata laillistamista — vaikka hän kirjoittikin muistelmissaan että vaikka pilvi ei ratkaisekaan ongelmiasi, “se saattaa ainakin auttaa sinua nauramaan maailmassa käynnissä olevalle hulluudelle ja näkemään kaiken paskanpuhumisen ja halpahintaisen moralismin läpi.” (Obamasta on valokuvia olkihattuisena opiskelijana polttamassa moniselitteistä savuketta peukalo-etusormiotteella, näyttäen autuaan ymmyrkäissilmäiseltä.)

“Laillistaminen ei kuulu presidentin sanavarastoon, eikä minun,” liittovaltion huumetsaari Gil Kerlikowske on painottanut, vaikka hän onkin suhteellisen vapaamielinen monissa muissa huumeisiin liittyvissä asioissa.

St. Pierren mukaan edustajainhuoneen puhemiehen, kalifornialaisen Demokraatin Nancy Pelosin virkailijakunta  on nimenomaisesti varoittanut kannabiksen laillistamista ajavia tahoja, ettei näiden tule painostaa Obaman hallintoa tai kongressin Demokraatteja, koska he ovat kiireisiä taloustilanteen, Irakin ja Afganistanin sotien ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa. St. Pierren mukaan viesti oli “Me emme tule edistämään tätä asiaa, ja teidän pitää lopettaa meidän niskaamme hönkiminen.”

Muutos jonka voit laittaa piippuusi

Mitä siis voidaan tehdä? Mikä voisi muuttaa poliittista ilmastoa jotta järkevä keskustelu laillistamisesta ja säännöstelystä voi alkaa?

Deborah Small sanoo että se vaatisi yhteiskunnan joka välittää mustista ja latinonuorista, heidän rikollisiksi tekemisensä “elämänlaatu”viranomaisvalvonnalla, sijaan.

Poliitikot puhuvat nuorten koulussa pitämisen ja heille töiden varmistamisen puolesta, mutta sitten he kannattavat “valvontataktiikoita jotka takuuvarmasti ajavat heidät rikousoikeudellisen järjestelmän käsiin suhteellisen pienistä rikkeistä.” Jos Obama olisi jäänyt kiinni pilvestä nuorena miehenä, Small kysyy, olisiko hän presidentti tänä päivänä? “Ei tosiaan.”

Hän pitää merkittävänä että hip-hop-sukupolvi joka tuli esiin 80-luvun loppupuolen crack-epidemian jälkeen, vältteli kovia huumeita suosien kannabista — ja systeemi vastasi pidättämällä heitä yhä enemmän, käytännöillä jotka palkitsivat suurista määristä mitättömiä hallussapitojuttuja.

Kohl-Welles sanoo että laillistaminen vaatisi kriittisen massan lainsäätäjien joukossa, ja että budjettiongelmat saattavat auttaa muuttamaan mielipideilmastoa siihen suuntaan. Gottfriedin mukaan vaatii “erittäin voimakasta julkista tukea jotta asia tulee valtavirran debattiin, puhumattakaan sen lainsäädännöksi päätymisestä.”

Saadakseen kannatusta, St. Pierre sanoo, laillistamisliikkeen täytyy pystyä pitämään yllä ruohonjuuritason aktivismia ja tulla yhä monivärisemmäksi, kun se nykyään on lähes kokonaan valkoihoisten ja miesten kansoittama. Laillistamisaatteen edistäminen vaatisi myös uransa alkuvaiheessa olevien karismaattisten poliitikkojen tukea, koska “on mahdotonta saada viisi-kuusikymppistä washingtonilaista alfaurosta vaihtamaan puolta.”

St. Pierren mukaan eräs vaara ovat poliitikot jotka muuttavat mielipiteitään urakehityksensä mukaan. Hän huomauttaa että San Franciscon pormestari Gavin Newsom oli varhaisessa vaiheessa äänekäs lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta tavoittelee nyt Kalifornian kuvernöörin pestiä ja vastustaa laillistamista.

Noelle Davis sanoo että Teksasissa aktivistit joutuvat pelottavaan tehtävään yrittäessään suostutella Republikaanienemmistön lainsäätäjiä — ja perusäänestäjiä jotka valitsevat nämä valtaan. Tämä vaatii heidän valistamistaan kannabiksen turvallisuudesta suhteessa alkoholiin ja taloudellisista hyödyistä joita kannabiksen kasvattaminen ja myynti toisi osavaltiolle.

Hänen mukaansa eräs suureksi osaksi sivuutettu asia Teksasissa on raja-alueen huumeväkivalta. Keskenään sotivien salakuljetusryhmittymien väliset taistelut ovat vaatineet satoja elämiä meksikolaisissa Nuevo Laredon, joka sijaitsee joen toisella puolella Laredosta, ja El Pason vastarannalla sijaitsevan Juarezin, kaupungeissa.

Vaikka voimakas kotimaassa kasvatettu kannabis pyörii otsikoissa, alemman laadun meksikolainen pilvi hallitsee kannabiskaupan halvimpia markkinoita, ja “erittäin paljon marihuanaa tulee maahan IH-35 -valtatietä pitkin,” Laredosta San Antonion läpi Austiniin ja Dallasiin.

“Me painamme yhä vielä kädet korvillemme ja toistelemme ‘la-la-la-la’”, Davis sanoo. “Jos kannabis olisi laillista liittovaltion tasolla, se vähentäisi dramaattisesti huumeiden salakuljetukseen liittyviä kuolemia.”

Davisin mukaan pilvenpolttajien “hiljaisen enemmistön” on päästävä yli peloistaan ja alettava äänekkäiksi. “Kun keräsin nimiä vetoomukseen lääkekannabiksen puolesta, ihmiset usein tirskahtelivat ja sanoivat ‘minähän en laita nimeäni mihinkään listaan’”, hän muistelee. “Älkää pelätkö lainsäätäjiänne. Käyttäkää aikaa ja rakentakaa suhde heihin.”

St. Pierre on samaa mieltä. “Emme ole saavuttaneet homo- ja lesboyhteisön poliittista legitimiteettiä,” hän summaa. “Niin kauan kun 0,1% kannabiksen käyttäjistä on mukana omassa vapautuksessaan, muutos on epätodennäköinen.” Jos vain 1 % USA:n arvioidusta 36 miljoonasta pilvenpolttelijasta tulisi mukaan, hän sanoo, se muodostaisi 360 000 aktivistin vahvuisen joukon.

Kannabiksen laillistaminen ei ehkä ole niin suuri elämän ja kuoleman kysymys kuin terveydenhuolto, ilmastonmuutos tai Afganistanin sota, mutta se ei myöskään ole vähäpätöinen asia. Ei ainakaan vähäpätöisempi kuin kieltolain kumoaminen oli suuren laman syövereissä.

Kun kansakunta on taloudellisen ja ympäristökriisin kourissa, miksi meidän pitäisi tuhlata elämiä ja rahaa alistaviin, rasistisiin ja rikollisuutta luoviin lakeihin? Maaliskuussa 1932 tuhannet ihmiset marssivat New Yorkin, Detroitin ja muiden kaupunkien kaduilla vaatien oluen laillistamista. He kantoivat kylttejä joissa luki “Me haluamme olutta ja me maksamme veron” ja “Me haluamme olutta mutta haluamme myös töitä.”

Myöhemmin tuona kesänä, edellisissä presidentinvaaleissa “kosteaksi” syytetty Demokraattinen puolue kannatti kieltolain purkamista. Joulukuun 5. päivä 1933 21. lisäys tuli voimaan, ja amerikkalaiset saattoivat jälleen juoda laillisesti.

Sitten tietysti oli fanaattinen entinen kieltolakiviranomainen nimeltä Harry Anslinger, joka oli vastikään noussut liittovaltion huumeviraston johtajaksi — ja hän etsi uutta keinoa edistää uraansa.

Lähde:

http://www.mapinc.org/drugnews/v09/n983/a07.html

Kannabiksen laillistaminen voisi pysäyttää laman

Kaliforniassa kannabiksen puolesta kampanjoivat sanovat, että osavaltion pitäisi helpottaa kompurointiaan talouskriisissä ja alijäämänsä kanssa laillistamalla kannabis ja keräämällä sen myynnistä veroa.

Kalifornia oli ensimmäinen osavaltio, joka salli ihmisten käyttää kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiin, mutta liittovaltion lain mukaan kannabis pysyy edelleen laittomana. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuoden äänestykseen tähtäävät kampanjoijat, jotka haluavat laillistaa kannabiksen kokonaan, ovat törmäyskurssilla Yhdysvaltojen hallituksen kanssa.

Lähellä San Franciscoa sijaitseva Oaklandin kaupunki tuli tänä vuonna ensimmäiseksi kaupungiksi, joka alkoi kerätä veroja lääkekannabiksen myynnistä.

Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger oli pakotettu mittaviin leikkauksiin selvitäkseen useiden miljardien dollarien budjettivajeesta osavaltiossa, jonka talous on suurempi kuin lähes minkä tahansa itsenäisen valtion, esimerkiksi Suomen.

Richard Lee johtaa kannabisoppilaitostaan Oaklandin alueella, joka tunnetaan parhaiten Oaksterdamina. Hänen mukaansa alan arvo on noin 15 miljardia dollaria, joten Kalifornia voisi saada pelkkinä myyntiveroina vuosittain 1,5 miljardia dollaria.

Richard kertoi: “Aivan kuten alkoholikin tuottaa paljon rahaa, me opimme kieltolain aikaan 1920-luvulla, että jostain asiasta laittoman tekeminen ei estä ihmisiä käyttämästä sitä. Se tarkoittaa vain lisää rikollisuutta ja väkivaltaa sekä kunnioituksen vähenemistä lakia ja sen valvojia kohtaan.”

Oaklandissa lääkekannabiksen käyttäjien täytyy kantaa mukanaan lääkärinsä myöntämää korttia, joka oikeuttaa heidät ostamaan kannabista yhdestä kaupungin neljästä toimiluvallisesta coffee shopista tai kannabisapteekista.

Poliisi kuitenkin kiistää kannabiksen lääketieteelliset hyödyt ja väittää edelleen sen olevan porttihuume kovempiin aineisiin. Kalifornian DEA:n johtaja erikoisagentti Bob Cooke kertoi Sky Newsille, että veroina kerättävä rahasumma ei riittäisi maksamaan aiheutuneita vahinkoja.

“Emme saa riittävästi rahaa hoitaaksemme tupakoinnin aiheuttamia haittojakaan, joten kuka maksaisi kaiken tämän”, hän sanoi.

Nykyiselläänkin haitat ovat jo olemassa, mutta niiden hoitoon ei tule ollenkaan rahaa. Arvioidulla 1,5 miljardilla saa hoidettua monta ongelmaa. Lisäksi on huomionarvoista, että tupakka on myrkyllinen tuote, johon kuolee pelkästään Suomessa 12 ihmistä päivässä.

Esimerkiksi 30 vuotta kannabista tutkinut Donald Tashkin ei havainnut kannabiksen aiheuttavan syöpää vaan sen havaittiin pikemminkin suojaavan syövältä. Tämä riitti kääntämään herra Tashkinin pään ja nykyään hän kannattaa kannabiksen laillistamista. Uskoisimmeko me kokenutta tiedemiestä?

Laillistamisen kannattajat uskovat, että muutos on väistämätön Kaliforniassa, eikä tämän kokoinen liiketoiminta voi odottaa.

Grow-julkaisun vetäjä Erich Sligh sanoi: “Kaikki sanovat, että tupakkayhtiöt ovat odottavalla kannalla ja ovat valmiina hyppäämään mukaan heti kun kannabis on laillista. Ne uskovat, että se tapahtuu, niillä on kiikarinsa ja ne istuvat ja odottavat laillistamisen hetkeä ja aikovat saada osuutensa.”

Lähde:

http://news.sky.com/skynews/Home/World-News/Campaigners-Tell-California-To-Legalise-Cannabis-Drug-To-Save-Economy-From-Recession/Article/200910215403205?lpos=World_News_Top_Stories_Header_4&lid=ARTICLE_15403205_Campaigners_Tell_California_To_Legalise_Cannabis_Drug_To_Save_Economy_From_Recession_

Näyttelijä Edward Norton pohdiskeli, polttaakko pilveä elokuvan kuvauksissa

Näyttäisikö pilvessä oleminen paljon paremmalta kuin pilvessä olemisen näytteleminen elokuvassa, mietiskeli Norton esittäessään ruohoa kasvattavaa roolihahmoa elokuvassa “Leaves of grass”.

Norton esittää elokuvassa kaksoisveljeksiä: huippuprofessori Billiä ja Bradya, jota näyttelijä kuvaili “vesiviljeleväksi puutarhanhoidon neroksi, joka on kehittänyt tavan kasvattaa Amerikan turboahdetuinta pilveä”.

Billin kyläillessä Bradyn luona Oklahomassa, ei kestä kauaa ennen kuin akateemikko iskee kyntensä velimiehen kätköön. Valmistautuessaan elokuvaan Norton mietti, pitäisikö hänen lähestyä kaksoisroolia todellisesta metodinäyttelemisen näkökulmasta.

“Pohdin, näyttäsikö pilvessä oleminen paremmalta kuin pilvisen näytteleminen”, hän kertoi äskettäin Toronton elokuvafestivaaleilla.

Hän tajusi kuitenkin ennen pitkää, että elokuvantekemisen vaatimukset tekivät ajatuksen polttelusta epärealistiseksi. “Totuus on, että elokuvien tekeminen on niin – – erityisesti, kun esittää jotakin sellaista kuin kaksosia – – siinä on pakko pystyä keskittymään. En usko, että pystyisin toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.”

Eräässä vaiheessa haastattelua Norton sanoi kuitenkin ovelasti virnistäen: “Olemme nyt Kanadassa, ja vesiviljelty tavara täällä päin on tosi huolella tuotettua!”

Vaikka hän ei ollutkaan pilvessä kuvauksissa, Oscar-ehdokkaana ollut näyttelijä toi menneitä yrttikokemuksiaan hahmoihinsa. Erityisesti kohtaamisia lääketason tuotetta mukanaan tuoneiden kaverien kanssa. “Muistan, että minulla oli sellainen tunne että minut nostettiin ylös korvistani”, hän muisteli. “Elokuvassa on kohta, josta pidän hyvin paljon, kun professoriveli ottaa ensimmäiset henkoset veljensä turboluokan erityistuotteesta, hänen leukapielensä leviävät isommaksi kuin hänen päänsä. Nauran kun katson sitä. Minusta se on aika tarkka kuvaus.”

Yksi asia, joka ei saa Nortonia hymyilemään, on kannabiksen kieltolaki – hän on suuri laillistamisen puolestapuhuja, kutsuen sitä “pelkästään järkeväksi”.

“Kulttuurissamme on tätä naurettavaa tekopyhyyttä, jotkut kontrolloidut aineet ovat laillisia, toisin kuin jotkut muut”, hän jatkoi. “Taloudelliset argumentit, argumentit liittyen toimeenpanoon, turvallisuuteen ja hoitoon, ovat jotain, mihin meidän on päästävä, järkevämpään tilanteeseen.”

Lähde:

http://www.mtv.com/movies/news/articles/1622328/story.jhtml

“Huumeet voittivat sodan”

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Nicholas D. Kristof on New York Timesin kolumnisti.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan, ja nyt näyttäisi siltä, että huumeet ovat voittaneet.

“Olemme käyttäneet huumeidenvastaiseen sotaan triljoona dollaria”, kertoo Norm Stamper, entinen Seattlen kaupungin poliisipäällikkö. “Ja mikä on tulos? Huumeita on saatavilla enemmän, halvemmalla ja vahvempina kuin ennen. Masentava epäonnistuminen.”

Tästä syystä Stamper suosii huumeiden laillistamista. Kenties osavaltion ylläpitämien viinakauppojen tai rekisteröityjen apteekkien viitoittamalla tiellä. Toiset asiantuntijat suosisivat valmistuksen ja myynnin pitämistä laittomana, mutta hallussapidon dekriminalisointia, kuten joissakin maissa on tehty.

Täällä Yhdysvalloissa neljän vuosikymmenen mittaisella huumesodalla on ollut kolme seuraamusta:

Ensinnäkin, vankiloidemme vankimäärät ovat nousseet hurjasti. Tällä hetkellä Yhdysvallat tuomitsee ihmisiä vankeuteen lähes viisi kertaa maailman keskiarvoa vastaavalla vauhdilla. Tämä johtuu osittain siitä, että huumausainerikkomuksista vangittujen määrä nousi vuoden 1980 41 000 ihmisestä viitensataan tuhanteen tänä päivänä. Huumesodan alkuun asti maamme vankimäärät pysyivät samalla tasolla kuin muiden valtioiden.

Toiseksi, olemme antaneet kotimaassamme valtaa rikollisille, ja ulkomailla terroristeille. Yksi syy, jonka johdosta lukuisat johtavat ekonomistit ovat suositelleet huumausainelakien löysäämistä, on se, että kieltolaki nostaa hintoja. Tämä taas nostaa tuottoja kaikille Latinalaisen Amerikan huumekartelleista Talibaniin. Aiemmin tänä vuonna Meksikon, Brasilian ja Kolumbian entiset presidentit kehottivat Yhdysvaltoja omaksumaan uuden lähestymistavan huumausaineille, perustuen julkiselle terveyskampanjalle tupakkaa vastaan.

Kolmanneksi, olemme tuhlanneet resursseja. Jeffrey Miron, Harvardin yliopiston ekonomisti, huomasi, että liittovaltio, osavaltiot ja paikalliset hallintoelimet käyttävät vuosittain 44,1 miljardia dollaria kieltolain toteuttamiseen. Käytämme seitsemän kertaa enemmän rahaa huumausaineiden takavarikointiin, poliisivalvontaan ja ihmisten vangitsemiseen kuin huumeriippuvaisten hoitoon. Vain 14 prosenttia päihdeongelmaisista vangeista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Olen nähnyt huumeiden tuhoavan elämiä, ja metamfetamiini on tuhonnut lukuisten naapurieni elämät kotikaupungissani Yamhillissa, Oregonin osavaltiossa. Silti ihmiset kuten herra Stamper ovat erittäin vakuuttavia väittäessään, että jos tavoitteemme on haittojen vähentäminen, niin pystymme kyllä parempaan.

Herra Stamper on LEAPin (Law Enforcement Against Prohibition, Lainvalvojat Kieltolakia Vastaan -toim. huom.) aktiivijäsen. LEAP on järjestö, johon kuuluu poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja kansalaisia, jotka suosivat Amerikan huumausainelakien dramaattista liberalisointia. Hän sanoi tajunneensa hiljalleen huumesodan luonteen. Alkaen vuodesta 1967, jolloin hän oli nuori poliisi San Diegossa.

“Olin pidättänyt 19-vuotiaan kannabiksen hallussapidosta hänen omassa kodissaan”, Stamper muistelee. “Mursin oven todennäköisiin syihin vedoten. Vein hänet putkaan syytettynä rikoksesta.” Pidätys ja siihen liittyvä paperityö veivät useita tunteja, ja yhtäkkiä herra Stamper sai ahaa-elämyksen: “Voisin olla tekemässä oikeaa poliisityötä.”

Nykyään huumeidenvastaisen sodan kaltaisen lähestymistavan epäonnistuminen on julkisesti tunnustettu tosiasia. Presidentti Barack Obaman uusi huumetsaari Gil Kerlikowske kertoi Wall Street Journalille haluavansa luopua termistä “sota huumeita vastaan” samalla siirtyen menettelyissä vangitsemisesta hoitoon.

Panokset ovat suuret. Samoin epävarmuustekijät, ja on olemassa riski, että dekriminalisointi johtaisi käytön ja riippuvuuksien lisääntymiseen. Mutta todisteet kertovat, että tämä riski on pieni. Kokaiinia käytettiin vain viidesosa nykyaikaan nähden vuonna 1914, jolloin se oli laillista. Lisäksi kannabiksen hallussapidon dekriminalisoineet osavaltiot (tai valtiot -toim.huom.) eivät ole kohdanneet käytön yleistymistä.

“En näe kannabiksen dekriminalisoinnissa mitään isoa harmia”, kertoo Peter Reuter, Marylandin yliopiston kriminologian professori, joka oli ennen skeptinen joitakin laillistamista suosivien argumentteja kohtaan. Hänen mukaansa dekriminalisointi johtaisi enimmillään vain vaatimattomaan käytön yleistymiseen.

Meidän täytyy olla vähemmän ideologisia ja enemmän tieteellisiä selvittäessämme mikä toimii huumeongelmaa vastaan. Eräs lähestymistapa olisi yhden tai kahden osavaltion kannabiksen dekriminalisointi. Sallien sen myynnin rekisteröidyille apteekkareille, ja samalla valvoen dekriminalisoinnin vaikutusta käyttöön ja rikollisuuteen.

En ole ainut henkilö, joka pohtii asioita uudelleen. Senaattori Jim Webb (D-Virginia) ajaa esitystä presidentillisen komission luomiseksi tutkimaan rikosoikeusjärjestelmän elementtejä, myös huumausainepolitiikkaa. Tähän mennessä 28 senaattoria on tukenut ideaa, ja senaattori Webb kertoo presidentti Obaman olevan tukijoiden joukossa.

“Kansakuntamme epäonnistunut huumausainepolitiikka on vain yksi syy, minkä takia meidän tulee arvioida rikosoikeudellinen järjestelmämme uudelleen”, Webb sanoo. Rohkea mielipide poliitikolta, ja juuri sellaista johtajuutta, mitä tarvitsemme kurkottaessamme kohti tehokkaampaa strategiaa Amerikan huumausaineongelmaa vastaan.

Lähde: http://www.nytimes.com/2009/06/14/opinion/14kristof.html?ref=opinion

Mielipidetutkimus: enemmistö amerikkalaisista kannattaa pilven laillistamista

Niukka enemmistö amerikkalaisista on kannabiksen laillistamisen, verottamisen ja sääntelyn kannalla, kertoo vastikään julkaistu mielipidemittaus.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yli 50 % amerikkalaisista on puoltanut laillistamista, sanoi Bruce Mirken, dekriminalisaatiota kannattavan Marijuana Policy Projectin viestintävastaava.

Mielipidekyselyn suorittivat Zogby International ja konservatiivinen julkaisu O’Leary Report.

3919 haastatellusta amerikkalaisesta 52 % oli kannabiksen laillistamisen kannalla, 37 %:n vastustaessa sitä. Kysely on hienoista edistystä viikon takaisesta ABC Newsin ja Washington Postin suorittamasta, jossa 46 % kannatti laillistamista ja 52 % vastusti.

“Tämä uusi mielipidemittaus jatkaa viimeaikaista voimakasta ja kasvavaa suuntausta kannabiksen verolle ja säännöstelyn alaiseksi saamiseksi, ja tuhoisasti epäonnistuneen kieltolakipolitiikan muuttamiseksi”, Marijuana Policy Projectin johtaja Rob Kampia sanoi lausunnossaan.

Vastaajille esitettiin seuraava kysymys:

Niukat lainvalvonnan ja vankiloiden resurssit, toive huumekartellien neutraloimisesta ja tarve uusille tulonlähteille ovat nostaneet esiin kysymyksen kannabiksen laillistamisesta. Puoltajien mukaan on järkevää verottaa ja säännöstellä ainetta, kun taas vastustajien mielestä kannabiksen laillistaminen johtaisi käyttäjät muiden laittomien huumeiden pariin. Kannattaisitko vai vastustaisitko hallituksen pyrkimyksiä kannabiksen laillistamiseksi?

Obaman hallinto ilmoitti äskettäin, että se ei enää syytä lääkekannabiksen toimittajia, jotka noudattavat osavaltiotason lakeja, vaikkakaan presidentti ei ole täyden laillistamisen kannalla. Massachusettsissa äänestäjät dekriminalisoivat pienet kannabismäärät marraskuisessa äänestyksessä. Kaliforniassa kuvernööri Arnold Schwarzenegger on ollut sitä mieltä, että aika on kypsä keskustelun aloittamiseksi kannabiksen laillistamisesta.

Lähde:

http://www.guardian.co.uk/world/deadlineusa/2009/may/07/drugspolicy-usa

Michael Douglas haluaa kannabiksen lailliseksi

Näyttelijä Michael Douglas haluaa Yhdysvaltain hallituksen harkitsevan kannabiksen kieltolain lopettamista väkivallan pysäyttämiseksi ja maan talouden auttamiseksi.

Starpulse Entertainment News Blogissa julkaistu artikkeli lainaa Douglasia, joka on vakaasti sitä mieltä, että “Amerikan turmeltunut historia näyttää määrätyltä toistamaan itseään, kunnes maanmiehemme voivat polttaa vapaasti ja kieltolain aiheuttama väkivalta on muisto vain.”

Artikkelin mukaan “64-vuotias näyttelijä on järkkymätön mielipiteessään, että kannabiksen laillistaminen tehostaisi Yhdysvaltojen hiipuvaa taloutta ja tekisi maailmasta rauhaisamman.”

“Nämä ongelmat ja yritykset ratkaista niitä ovat erittäin mielenkiintoisia”, Douglas sanoi. “Koitamme saada paljon rahaa terveydenhoitoon ja koulutukseen, ja minä vain ihmettelen… näemme kaikki nämä jengit, ja minusta on hyvä katsoa taaksepäin alkoholin kieltolain aikaan. Kun emme sallineet alkoholia, mitä meillä oli? Meillä oli rikollisjengejä. Suuria rikollisjengejä. Se on asia, josta pitäisi käydä enemmän keskustelua. Kyseessä on taloudellinen kysymys ja kysymys väkivallasta.”

Vuonna 2000 Douglas esitti Steven Soderberghin ohjaamassa, neljä Oscar-palkintoa voittaneessa elokuvassa Traffic konservatiivista ja kovia otteita kannattavaa huumetsaaria, joka näkee viimein huumesodan toivottomuuden, kun hänen oma tyttärensä tulee riippuvaiseksi kokaiinista.

Douglasin lisäksi lähiaikoina kannabislakien uudistamista vaatineita julkimoita ovat olleet mm. muusikko Carlos Santana ja koomikko D.L. Hughley.

Lähde:

http://www.cannabisculture.com/v2/content/michael-douglas-wants-marijuana-legalized

Aika laillistaa kannabis Mainessa

Ympäri Mainea tuhannet vastuulliset kansalaiset tekevät valinnan ja nauttivat kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiin tai rentoutukseen ja viihteeksi.

Kuten monissa muissakin asioissa niin myös tässä valvonta ja säännöstely on avain. Jotkut ihmiset polttavat liikaa kannabista, syövät liian monta Big Maciä McDonaldsilla, katsovat liikaa televisiota tai käyttävät liikaa tietokonetta.

Kun rikoksia suoritetaan “riippuvuuden” seurauksena (ajetaan autoa päihtyneenä, aiheutetaan häiriötä julkisilla paikoilla, varastetaan, yms.) osavaltiolla ja sen viranomaisilla on oikeus puuttua tilanteeseen yhteisön puolesta ja äärimmäisissä tapauksissa vangita vaarallisimmat tapaukset tai taparikolliset.

Kuitenkin ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia ihmiset voivat käyttää toisinaan huumeita, mutta silti menestyä elämässä. Haluatko todisteita? Kolme viimeisintä Yhdysvaltain presidenttiä ovat käyttäneet kannabista (ja todennäköisesti myös kokaiinia). Tähtitieteilijä ja tieteen popularisoija Carl Sagan kirjoitti esseen säännöllisestä kannabiksen käytöstään, joka julkaistiin postuumisti.

Huumeiden käyttö on henkilökohtainen valinta ja yksilön tulisi ottaa vastuu omista teoistaan. Huumeiden väärinkäyttö taas on lääketieteellinen ja sosiaalinen asia. Verorahamme käytettäisiin viisaammin laadukkaaseen terveydenhuoltoon kuin vankiloihin.

Kannabista ei voida (Yhdysvalloissa) laillistaa ennen kuin liittovaltion hallitus ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa sodan huumeita vastaan. Mainen asukkaat voivat kuitenkin muuttaa osavaltionsa lakeja dekriminalisoidakseen kannabiksen sitä odotellessa.

Mainen lääkekannabisehdotus, josta äänestetään marraskuussa 2009 osavaltion alueella, on yksi hyvä askel kohti kannabiksen täyttä laillistamista. Lisätietoja lakiesityksestä englanniksi löydät täältä.

Lähde:

http://exceptionmag.com/features/-exception-editorial/000733/time-legalize-marijuana-maine

Meksikossa alkoi keskustelu kannabiksen laillistamisesta

Meksikon lainsäätäjät ja asiantuntijat aloittivat ensimmäisen keskustelun kannabiksen laillistamisesta osana strategiaa, jolla heikennettäisiin maan vahvoja huumekartelleja.

Viisi päivää kestävä foorumi tekee pohdintoja tilanteen keskellä, jossa presidentti Felipe Calderonin viime vuonna aloittamat armeijan hyökkäykset kartelleja vastaan ovat räjäyttäneet huumeisiin (ts. niiden laittomuuteen) liittyvän väkivallan ja se on vaatinut jo ennätykselliset yli 7000 uhria viime vuoden alusta lähtien.

Keskustelut keskittyvät kannabiksen laillistaminen tuomiin vaikutuksiin väkivaltaisuuksiin, julkiseen terveyteen ja huumeiden käyttömääriin, oppositiossa oleva dekriminalisaatiota kannattava sosiaalidemokraattinenpuolue totesi lausunnossaan.

Keskustelu alkaa kaksi kuukautta ennen lainsäädännöllisiä vaaleja ja kolme päivää ennen Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vierailua Meksikoon. Meksikon huumekartellien odotetaan olevan vierailun asialistan kärkipäässä.

Meksikon kongressi hyväksyi kolme vuotta sitten lain kannabiksen pienten määrien hallussapidon dekriminalisoimisesta viihdekäyttöön, mutta Yhdysvaltojen painostus sai silloisen presidentin Vicente Foxin käyttämään vetoa ja estämään lakimuutoksen.

Calderonin hallitus on viestittänyt, että se haluaisi dekriminalisoida huumeiden pienten määrien hallussapidon.

Lähde:

http://www.ottawacitizen.com/news/Mexico+begins+legal+debate+cannabis+legalization/1492101/story.html